Language of document : ECLI:EU:T:2013:423

Asia T‑566/08

Total Raffinage Marketing

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Parafiinivahamarkkinat – Raakaparafiinimarkkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Näyttö kartellin olemassaolosta – Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite – Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto – Kilpailusääntöjen rikkomisen keskeytyminen – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Yhdenvertainen kohtelu – Syyttömyysolettama – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Emoyhtiön vastuu sen tytäryhtiöiden kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta – Emoyhtiön käyttämä ratkaiseva vaikutusvalta – Olettama kokonaan omistettujen tytäryhtiöiden tapauksessa – Oikeasuhteisuus – Pyöristysmenetelmä – Täysi harkintavalta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 13.9.2013

1.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Tulevaa markkinakäyttäytymistä koskeva yhteisymmärrys – Hintojen vahvistamista koskeva sopimus kuuluu soveltamisalaan – Edellytykset – Yhden tai useamman kartelliin osallistuneen yrityksen poikkeavalla käyttäytymisellä ei ole vaikutusta – Kartelliin osallistuneen yrityksen näyttö kartellin noudattamatta jättämisestä – Julkinen vetäytyminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Tietojen vaihto kilpailijoiden välillä – Olettama tietojen käyttämisestä markkinakäyttäytymisen määrittämiseksi – Edellytykset

(EY 81 artiklan 1 kohta)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö – Näyttö, joka on esitetty rikkomisen eri ilmentymien joukon avulla, on sallittu – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Todistusvoima-aste, joka vaaditaan yksittäisiltä todisteilta – Asiakirjatodisteet – Arviointiperusteet – Esitetyn näytön uskottavuus – Rikkomisen todellisuuden kiistävien yritysten näyttövelvollisuudet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

4.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Sovellettavuus – Ulottuvuus – Seuraukset

(EY 81 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission todistustaakka kilpailusääntöjen rikkomisesta ja sen kestosta – Kartellin pääosallistujien vapaaehtoisesti yhtä yritystä vastaan esittämien todisteiden todistusvoima yhteistyötä koskevan tiedonannon soveltamiseksi – Mainitun yrityksen intressien vastaiset lausunnot – Suuri todistusarvo

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

6.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Näyttö – Yrityksen vastaus komission tietojensaantipyyntöön – Yrityksen lausunto, jonka muut yritykset kiistävät – Velvollisuus täydentää tällaista näyttöä muilla luotettavilla seikoilla

(EY 81 artikla)

7.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen osallistuminen kokonaisvaltaiseen yhteistoimintajärjestelyyn – Arviointiperusteet – Sillä, että osallistuminen ei ole ollut suoraa, ei ole merkitystä

(EY 81 artikla)

8.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Osallistuminen kilpailunvastaiseen kokoukseen kuuluu käsitteen soveltamisalaan – Edellytys – Tehdyistä päätöksistä ei ole sanouduttu irti – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

9.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden noudattamisen arviointi asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella

(EY 253 artikla)

10.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Yleinen viittaus muihin kannekirjelmän liitteenä oleviin kirjelmiin – Tutkimatta jättäminen – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Kanneperuste, joka esitetään ensimmäisen kerran istunnossa – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 48 artiklan 2 kohta)

11.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Arviointiperusteet – Sama tavoite ja kattava suunnitelma – Sopimusten keskinäinen täydentävyys – Kyseessä olevien markkinoiden vertikaalinen yhteys ja kartelliin osallistuneiden yritysten välinen merkittävä päällekkäisyys

(EY 81 artiklan 1 kohta)

12.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Rikkomisen eri osiin osallistuneet yritykset eivät olleet samoja – Rikkomisen eri osien eri kesto – Vaikutuksettomuus

(EY 81 artiklan 1 kohta)

13.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö, joka voidaan ottaa huomioon – Tutkimuksen keskittäminen kilpailua rajoittavien menettelytapojen tiettyihin näkökohtiin – Seikka, joka ei sulje pois kaiken komission käytettävissä päätöksen tekohetkellä olleen näytön käyttämistä

(EY 81 artiklan 1 kohta)

14.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Huomioon otettu liikevaihto – Viitevuosi – Viimeinen täysi vuosi, jona kilpailusääntöjä rikottiin – Kyseisen vuoden poikkeuksellisuus tiettyjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten osalta – Laajemman ajanjakson huomioon ottaminen samalla tavalla kaikkien rikkomiseen osallistuneiden yritysten osalta on sallittua – Oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu – Arviointivirhettä ei ole tapahtunut

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto – Kilpailusääntöjen rikkominen, johon useat yritykset ovat osallistuneet – Kunkin niistä osallistumisen suhteellinen vakavuus – Korotuskertoimen soveltaminen – Arviointi – Yritys ei voi vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen, jotta sille myönnettäisiin sääntöjenvastainen alennus

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 20 ja 21 kohta)

16.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Lisämäärän automaattinen sisällyttäminen sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen perusteella – Rangaistusten ja seuraamusten yksilökohtaisen määräämisen periaatetta ei ole loukattu – Yleisestävyyden tavoitteen huomioon ottaminen on sallittua – Varoittavuuden tavoitteen huomioon ottaminen sakkojen suuruuden määrittämismenettelyn useammassa vaiheessa on sallittua

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 25 kohta)

17.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen kesto – Sakon määrän varoittavuus – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Ei ole velvollisuutta suhteuttaa sakon määrää vuosittaisten myyntien arvoon kyseisillä markkinoilla

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

18.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kyseessä olevan yrityksen kokonaisliikevaihto – Liikevaihto, joka syntyy kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvistä tavaroista – Vastaava huomioon ottaminen – Rajat – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 30 kohta)

19.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Kumottavissa oleva olettama – Syyttömyysolettamaa ei ole loukattu – Rangaistusten ja seuraamusten yksilökohtaisen määräämisen periaatetta ei ole loukattu

(EY 81 artiklan 1 kohta)

20.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Yhtiön, joka haluaa kumota tämän olettaman, näyttövelvollisuudet – Olettaman kumoamiseksi riittämätön näyttö

(EY 81 artiklan 1 kohta)

21.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen – Rajat – Yleisten oikeusperiaatteiden noudattaminen – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen keston laskeminen – Osallistumiskuukausien lukumäärän pyöristäminen – Määrä, joka ei vastaa osallistumisen tosiasiallista kestoa – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 226 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 24 kohta)

22.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi harkintavalta – Vaikutus

(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

23.    Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikuluista vastaaminen – Kannekirjelmä, jonka koko ylittää kirjelmille vahvistetun enimmäissivumäärän – Arviointi

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohta; asianosaisille annettujen käytännön ohjeiden 15 kohta)

1.      Jotta voidaan katsoa, että kyseessä on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Voidaan katsoa, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus on tehty, kun sopimuspuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen, vaikka suunnitellun rajoittamisen yksittäisistä toteuttamistavoista vielä neuvoteltaisiin.

Sopimus hintojen säilyttämisestä ennallaan on nimittäin myös hintojen vahvistamista koskeva sopimus, koska on olemassa osanottajien yhteinen tahto niiden yhdessä vahvistaman hintatason soveltamisesta. Tämä toteamus ei merkitse sitä, että kaikkien osallistujien osalta sovelletaan yhtä ainoaa hintaa. Jo yhteinen tavoite sopia hintatasosta muodostaa EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen, koska on päästy yhteisymmärrykseen kilpailun rajoittamista koskevasta periaatteesta. Jo sen perusteella, että yritykset tosiasiallisesti ilmoittivat sovituista hinnankorotuksista ja että näin ilmoitettuja hintoja käytettiin perustana asiakaskohtaisia myyntihintoja vahvistettaessa, voidaan todeta, että sekä salaisen hintayhteistyön tarkoituksena että sen vaikutuksena oli vakava kilpailun rajoittaminen. Tällaisessa tapauksessa komission ei ole tutkittava yksityiskohtaisesti asianosaisten väitteitä – eikä erityisesti niiden esittämää taloudellista analyysiä – siitä, että kysymyksessä olevien sopimusten vaikutuksena ei ollut hintojen korottaminen yli hintojen, joita olisi havaittu tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, eikä vastata niihin kohta kohdalta.

Kilpailusääntöjen rikkomista ei poista pelkästään se, että tietyt kartelliin osallistujat eivät noudata kartellia tai ne pettävät muita osallistujia. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi nimittäin yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyödykseen. Toisaalta irralliset ja yksittäiset tapaukset, joissa tietty osanottaja on syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn tai ei ole noudattanut kartellia, varsinkin silloin, kun ne koskevat pitkäkestoista kartellia, eivät voi sinänsä osoittaa, että kyseinen osanottaja ei ole pannut täytäntöön kartellia tai että tämä on omaksunut käyttäytymisessään kilpailullisen asenteen. Voidaan päätellä, että yrityksen kuuluminen kartelliin on lopullisesti päättynyt vain, jos se on julkisesti sanoutunut irti kartellin sisällöstä.

(ks. 30–32, 89, 99, 147, 184, 236, 238, 243, 254 ja 372 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33, 34, 154, 187, 188, 255 ja 256 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33–35, 39–48, 79–83, 177, 201, 214, 224–226 ja 323 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 36–38 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 63–71 ja 322 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 73 ja 74 kohta)

7.      Yrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa kokonaisvaltaisesta yhteistoimintajärjestelystä, vaikka on näytetty toteen, että se on välittömästi osallistunut vain yhteen tai useampaan yhteistoimintajärjestelyn osatekijöistä, jos yhtäältä se tiesi tai sen olisi väistämättä pitänyt tietää, että salainen yhteistyö, johon se osallistui erityisesti useiden vuosien ajan säännöllisesti järjestettyjen kokousten kautta, kuului kokonaissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli vääristää normaalia kilpailua, ja jos toisaalta tämä kokonaissuunnitelma kattoi kaikki osatekijät, joista yhteistoimintajärjestely muodostui.

(ks. 108 ja 187 kohta)

8.      Kysymyksessä on EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen, kun kilpailevien yritysten välisten kokousten tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua ja kun niissä näin pyritään keinotekoisesti järjestämään markkinoiden toimintaa. Tällaisessa tapauksessa riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on näytetty toteen, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys. Tämän säännön taustalla on se perustelu, että koska yritys on osallistunut kyseiseen kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, se on antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi sen tuloksen ja noudattaisi sitä.

(ks. 156, 157, 184, 242–244, 254, 372–374, 384, 387 ja 388 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 239 ja 447 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 247 ja 536 kohta)

11.    Yhtenä kokonaisuutena pidettävän EY 81 artiklan määräysten rikkomisen käsite edellyttää toimenpiteitä, joita eri osapuolet toteuttavat pyrkiessään samaan kilpailunvastaiseen taloudelliseen päämäärään. Se, että yritysten eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, on ratkaisevaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen olemassaolon toteamiseksi. Tältä osin arvioitaessa sitä, onko rikkominen luonteeltaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja onko kokonaissuunnitelma olemassa, voidaan ottaa huomioon, että kyseessä olevat yritykset ovat ainakin osittain samoja ja että ne ovat tietoisia kilpailunvastaisten toimenpiteiden yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta.

Lisäksi, kun luokitellaan eri toimia yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi rikkomiseksi, on selvitettävä, täydentävätkö ne toisiaan siinä mielessä, että kunkin niistä tarkoituksena on vastata yhteen tai useampaan tavanomaisen kilpailun seuraukseen, ja myötävaikuttavatko ne vuorovaikutteisesti kaikkien toimijoiden haluamien kilpailunvastaisten vaikutusten toteuttamiseen kattavassa suunnitelmassa, jolla on sama tavoite.

Tässä yhteydessä se seikka, että kilpailunvastaiset menettelytavat koskevat kaksia erillisiä tuotemarkkinoita, ei voi estää komissiota päätymästä yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen olemassaoloon sillä edellytyksellä, että eri markkinoita koskevat toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, josta osanottajat ovat tietoisia. Näin on erityisesti tapauksessa, joka koskee kaksia erillisiä markkinoita, jotka ovat vertikaalisesti sidoksissa sen vuoksi, että raaka-aineiden suhteen tehdyllä sopimuksella pyritään vahvistamaan pääasiallista sopimusta, joka koskee johdannaistuotteita. Siten raaka-aineiden keinotekoisia hinnankorotuksia voidaan käyttää varmistamaan johdannaistuotteita koskevien hinnankorotusten täytäntöönpano, minkä avulla voidaan todeta, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osat täydentävät toisiaan. Tätä päätelmää ei horjuta se seikka, että raaka-ainetta koskevat kilpailunvastaiset menettelytavat rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion alueelle, koska on selvää, että johdannaistuotteita koskeva rikkomisen osa ulottuu koko Euroopan talousalueelle.

(ks. 265–267, 271, 272, 281, 283, 303 ja 312 kohta)

12.    EY 81 artiklan 1 kohdan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu rikkominen ei ole heti suljettu pois sillä perusteella, että kilpailunvastaiseen menettelyyn osallistuneet eivät ole samoja ja mainitut toimet kohdistuvat eri markkinoihin. Tämän arvioimiseksi on otettava huomioon mainittuihin menettelytapoihin osallistuvien yritysten välisen päällekkäisyyden laajuus. Sitä vastoin tapauksessa, jossa kaikki tiettyihin markkinoihin kohdistettuun menettelytapaan osallistujat osallistuvat myös menettelytapoihin, jotka kohdistuvat ensin mainittuihin markkinoihin vertikaalisesti sidoksissa olevaan tuotteeseen, se, etteivät rikkomisen kumpaankin osaan osallistujat olleet täysin samoja, ei ole esteenä sille, että rikkomista pidetään yhtenä kokonaisuutena.

Siltä osin kuin kahteen eri tuotteeseen kohdistuvat menettelytavat kuuluvat samaan kokonaissuunnitelmaan, näiden menettelytapojen eri kesto ei myöskään voi horjuttaa tätä päätelmää.

(ks. 296–300 ja 306–309 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 339 kohta)

14.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 409–419 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 431–435 kohta)

16.    Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee selvästi, että komissio käyttää sakon määrää määrittäessään tekijöitä, joiden prosenttiosuus on yhteinen kaikille osanottajille, jotta se heijastaisi sitä, että kyseiset yritykset ovat osallistuneet samoihin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin, ja noudattaa siten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sekä tekijöitä, joiden prosenttiosuus tai kerroin mukautetaan ottaen huomioon kunkin osanottajan erityinen tilanne, jotta noudatettaisiin periaatetta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti. Näin ollen, jotta noudatettaisiin periaatetta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti, on riittävää, että sakon lopullinen määrä heijastaa eri osanottajien tilanteen eroja, eikä komission ole tarpeen suorittaa kussakin sakon määrän laskennan vaiheessa osanottajien eriytettyä kohtelua.

Näiden samojen suuntaviivojen sanamuodosta ja rakenteesta seuraa, että niiden 25 kohdassa oleva määräys, joka koskee lisämäärän sisällyttämistä sakon perusmäärään varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi, heijastaa osallistumista vakavimpiin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin. Tällä perusteella sisällytetyssä lisämäärässä otetaan huomioon kaikkien osanottajien menettelytapojen ominaispiirteet, ei kunkin yksilöllistä tilannetta. Näin ollen kyseisen määräyksen lainmukaisuutta ja sen soveltamista ei voida asettaa kyseenalaiseksi mainitun periaatteen perusteella.

Sakon varoittavan vaikutuksen tarkoituksena ei ole yksinomaan saada kyseessä oleva yritys luopumaan rikkomisen uusimisesta. Komissiolla on toimivalta päättää sakkojen tasosta niiden varoittavan vaikutuksen lisäämiseksi yleensä. Näin ollen kantaja ei voi tehokkaasti vedota siihen, ettei se toimi enää kyseisillä markkinoilla ja että sen käyttäytymissäännöissä määrätään noudattamaan kilpailusääntöjä. Varoittavaa vaikutusta koskeviin vaatimuksiin ei liity täsmällistä arviointia sakkojen laskennan tietyssä vaiheessa, vaan niiden on ohjattava sakkojen määrän määrittämismenettelyä kokonaisuudessaan.

(ks. 453–456, 460, 461, 463 ja 464 kohta)

17.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 466–473 kohta)

18.    Sakon määräämiseksi on sallittua ottaa huomioon yhtä hyvin yrityksen kokonaisliikevaihto, joka kertoo – vaikkakin vain likimääräisesti ja epätäydellisesti – jotain yrityksen koosta ja sen taloudellisesta vallasta, kuin se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista ja joka näin ollen on omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta. Kummallekaan näistä luvuista ei pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin, ja sakon asianmukaisen määrän vahvistaminen ei näin ollen voi olla pelkän kokonaisliikevaihtoon perustuvan laskelman tulos. Näin on erityisesti silloin, kun kyseiset tavarat muodostavat ainoastaan vähäisen osan kokonaisliikevaihdosta. Unionin oikeus ei sen sijaan sisällä yleisesti sovellettavaa periaatetta, jonka mukaan seuraamuksen olisi oltava oikeassa suhteessa siihen, kuinka merkittävä asema yrityksellä on niillä tuotemarkkinoilla, joilla kilpailusääntöjä on rikottu.

(ks. 475, 477, 478, 481 ja 482 kohta)

19.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 487–508 kohta)

20.    Olettamasta, jonka mukaan emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamansa tytäryhtiön kaupalliseen käyttäytymiseen markkinoilla, on todettava, että se seikka, että tytäryhtiöllä on oma paikallisjohto ja omat varat, ei sellaisenaan ole todiste siitä, että se päättää toiminnastaan markkinoilla itsenäisesti emoyhtiöstä riippumattomasti. Siinä tapauksessa, että unionin kilpailusääntöjen rikkomisessa välittömästi mukana olevan tytäryhtiön osakekanta omistetaan kokonaan tai lähes kokonaan, todisteet, jotka esitetään tehtävien jakamisesta tytäryhtiöiden ja niiden emoyhtiöiden välillä ja erityisesti päivittäisten asioiden hoidon uskomisesta emoyhtiön kokonaan omistaman tytäryhtiön paikallisjohdolle, joka on sellaisten yritysten normaali käytäntö, jotka ovat kooltaan suuria ja muodostuvat suuresta joukosta saman emoyhtiön viime kädessä omistamia tytäryhtiöitä, eivät ole omiaan kumoamaan olettamaa, jonka mukaan emoyhtiö ja holdingyhtiö käyttävät tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön käyttäytymiseen.

Samoin se, että emoyhtiö hallinnoi sellaisia kysymyksiä kuin inhimillisiin resursseihin sovellettava politiikka, konsernitilinpito, konsernin veropolitiikan määrittäminen ja tietyt muut horisontaaliset operatiiviset tehtävät, joihin kuuluvat yritysturvallisuus, ympäristö, eettisiä edellytyksiä kunnioittava varainhoito ja rahoitustoiminnat, jotka ovat tytäryhtiön käsissä koko konsernin lukuun, viittaavat vielä enemmän siihen, että siltä puuttuu täydellinen organisatorinen itsenäisyys konsernin sisällä.

Se seikka, että ala tai toiminta, johon rikkominen vaikuttaa, edustaa vain vähäistä prosenttiosuutta konsernin tai emoyhtiön koko toiminnasta, ei ole omiaan osoittamaan kyseisen tytäryhtiön itsenäisyyttä emoyhtiön suhteen eikä sillä ole näin ollen vaikutusta sen olettaman soveltamiseen, jonka mukaan emoyhtiö tosiasiallisesti käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön kaupalliseen käyttäytymiseen markkinoilla.

(ks. 518–520 ja 522 kohta)

21.    Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruuden määrittämisen alalla se, että komissio on itse rajoittanut harkintavaltaansa antamalla suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta, ei ole yhteensopimatonta sen kanssa, että komissiolla säilyy huomattava liikkumavara harkintavallan suhteen. Komission on kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita ja aivan erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Samalla tavalla komission harkintavalta ja ne rajat, jotka se on sen osalta asettanut suuntaviivoissaan, eivät lähtökohtaisesti vaikuta siihen, miten unionin tuomioistuimet käyttävät täyttä tuomiovaltaansa.

Komissio loukkaa suhteellisuusperiaatetta katsoessaan yrityksen syyksi huomattavan määrän päiviä, joiden osalta mitään osallistumista rikkomiseen ei ollut näytetty toteen, koska näin laskettu sakon määrä ei heijasta asianmukaisesti rikkomisen kestoa.

Komissio loukkaa samoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ilman objektiivista perustelua, kun se lukee tällaisen yrityksen syyksi sen tällaiseen rikkomiseen osallistumisen perusteella rikkomiseen osallistumisajan, jonka osalta mitään rikkomista merkitsevää käyttäytymistä ei ole näytetty kyseisen yrityksen suhteen toteen, kun taas muiden samaan rikkomiseen osallistuneiden yritysten tapauksessa rikkomiseen osallistumisen todelliseen kestoon on lisätty huomattavasti lyhyempi aika sakon määrää laskettaessa.

(ks. 543–545, 548, 551, 553, 554, 559 ja 560 kohta)

22.    Komission tekemien päätösten laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on myönnetty unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa EY 229 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla tuomioistuin voi paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden, myös korvata komission arvioinnin omallaan ja tämän seurauksena poistaa määrätyn sakon taikka uhkasakon tai alentaa tai korottaa sen määrää. Täyden harkintavallan käyttö ei kuitenkaan vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista.

(ks. 562 ja 564 kohta)

23.    Jakaessaan oikeudenkäyntikulut asianosaisten kesken silloin, kun asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleisen tuomioistuimen on otettava huomioon hyväksyttyjen kanneperusteiden lukumäärä ja kannekirjelmän koko. Siten silloin, kun ainoastaan yksi kantajan kannekirjelmässään kehittelemistä yhdestätoista kanneperusteesta on hyväksytty ja kannekirjelmän koko on ylittänyt yli 40 prosentilla kirjelmien sivujen enimmäismäärän, asian olosuhteita arvioidaan oikein velvoittamalla kantaja vastaamaan yhdeksästä kymmenesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan ja korvaamaan yhdeksän kymmenesosaa komission oikeudenkäyntikuluista.

(ks. 569 ja 570 kohta)