YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (viides jaosto)
18 päivänä tammikuuta 2000(1)
Kumoamiskanne Siipikarjanlihan tuonti Asetuksen N:o 1430/79 13 artikla
Komission päätös, jolla se kieltäytyi palauttamasta maatalousmaksuja
Päätöksen peruuttaminen Asiakirjoja koskevan vakuutuksen laillisuus
Perusteltu luottamus Oikeusvarmuus Ilmeiset arviointivirheet
Perusteluvelvollisuus
Asiassa T-290/97,
Mehibas Dordtselaan BV, Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Rotterdam (Alankomaat), edustajinaan asianajajat Pierre Bos, Jasper
Helder ja Marco Slotboom, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Hendrik van Lier, jota avustaa asianajaja Jules Stuyck, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre
Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii kumoamaan 22.7.1997 tehdyn komission päätöksen K (97) 2331,
jolla hylättiin Alankomaiden kuningaskunnan vaatimus maatalousmaksujen
palauttamisesta kantajalle,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. D. Cooke sekä tuomarit
R. García-Valdecasas ja P. Lindh,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.5.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Sovellettavat oikeussäännöt
- 1.
- Tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai peruuttamisesta 2 päivänä heinäkuuta
1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1430/79 (EYVL L 175, s. 1;
jäljempänä asetus N:o 1430/79) 13 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on
asetuksen N:o 1430/79 muuttamisesta 7.10.1986 annetussa neuvoston asetuksessa
N:o 3069/86 (EYVL L 286, s. 1), säädetään seuraavaa:(2)
Tuonti- tai vientitulli voidaan palauttaa tai peruuttaa erityistilanteessa johon
on jouduttu ilman, että asianomainen olisi menetellyt vilpillisesti tai ilmeisen
huolimattomasti.
- 2.
- Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92
soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission
asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1; jäljempänä asetus N:o 2454/93)
905 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
Komissiolle lähetettävien asiakirjojen on sisällettävä kaikki käsiteltävänä olevan
tapauksen täydelliseksi tutkimiseksi tarvittavat tiedot.
Komissio ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle välittömästi asiakirjojen
vastaanottamisesta.
Komissio voi pyytää lisätietoja, jos jäsenvaltion toimittamat tiedot osoittautuvat
riittämättömiksi siihen, että komissio voisi ratkaista käsiteltävänään olevan asian
tietoisena kaikista siihen vaikuttavista seikoista.
- 3.
- Asetuksen N:o 2454/93 907 artiklassa säädetään seuraavaa:
Tapausta komiteassa tutkimaan kokoontuneista kaikkien jäsenvaltioiden
edustajista koostuvaa asiantuntijaryhmää kuultuaan komissio tekee päätöksen, jolla
vahvistetaan joko se, että tutkittu erityistilanne oikeuttaa palautuksen tai
peruutuksen myöntämiseen tai ettei se oikeuta siihen.
Päätös on tehtävä kuudessa kuukaudessa päivästä, jona komissio on vastaanottanut
905 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetut asiakirjat. Jos komissio on joutunut
pyytämään jäsenvaltiolta lisätietoja ratkaisun tekemiseksi, kuuden kuukauden
määräaikaa on pidennettävä päivän, jona komissio on lähettänyt lisätietoja
koskevan pyynnön, ja päivän, jona komissio on ne vastaanottanut, välillä kuluneen
ajan verran.
- 4.
- Saman asetuksen 909 artiklassa säädetään seuraavaa:
Jos komissio ei ole tehnyt päätöstään 907 artiklassa säädetyssä määräajassa tai ei
ole ilmoittanut päätöstä kyseiselle jäsenvaltiolle 908 artiklassa säädetyssä
määräajassa, päätöksen tekevän tulliviranomaisen on annettava myönteinen päätös
palautus- tai peruutushakemukseen.
Riidan taustalla olevat tosiseikat
- 5.
- Kantajana oleva Mehibas Dordtselaan BV (aiemmin Expeditie-en Controlebedrijf
Codirex BV) on Rotterdamin satamassa toimiva tulliasioitsija.
- 6.
- Helmikuun 1981 ja kesäkuun 1983 välisenä aikana se teki 98 tulli-ilmoitusta, jotka
koskivat Ruva BV -nimisen yhtiön (jäljempänä Ruva) suorittamaa
siipikarjanlihapalojen tuontia. Nämä ilmoitukset laadittiin Ruvan esittämien laskujen
perusteella ja niiden nojalla kannettiin maatalousmaksuja. Kyseiset tavarat laskettiin
vapaaseen liikkeeseen yhteisössä.
- 7.
- Alankomaiden veroviranomaiset havaitsivat vuonna 1984, että Ruvan esittämät
laskut olivat väärennettyjä. Tuotujen tavaroiden arvo oli todellisuudessa suurempi,
ja näin ollen niiden perusteella olisi siis pitänyt kantaa korkeampia
maatalousmaksuja.
- 8.
- Tästä seurasi, että Alankomaiden tulliviranomaiset kehottivat lokakuussa 1986
kantajaa maksamaan lisää maatalousmaksuja, ja näin kantaja menettelikin maksaen
677 476 Alankomaiden guldenin suuruisen määrän (jäljempänä riidanalaiset
maksut).
- 9.
- Kantaja jätti 29.10.1990 Alankomaiden viranomaisille hakemuksen, jossa se vaati
riidanalaisten maksujen palauttamista. Nämä viranomaiset pyysivät 29.4.1994
päivätyllä kirjeellä, joka saapui komissiolle 16.5.1994, komissiota päättämään, oliko
palauttaminen asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan nojalla perusteltua.
- 10.
- Komissio katsoi 14.11.1994 tekemässään päätöksessä, että palauttamisvaatimus ei
ollut perusteltu.
- 11.
- Kantaja nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 26.1.1995
saapuneen kanteen, jossa se vaati 14.11.1994 tehdyn päätöksen kumoamista (asia
T-89/95).
- 12.
- Komissio peruutti 14.11.1994 tehdyn päätöksensä 31.5.1996 ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-346/94, France-aviation vastaan komissio,
9.11.1995 antaman tuomion (Kok. 1995, s. II-2841; jäljempänä asiassa France-aviation annettu tuomio) johdosta.
- 13.
- Komissio ilmoitti Alankomaiden viranomaisille tästä päätöksen peruuttamisesta
4.6.1996 päivätyllä kirjeellä, jossa se totesi, että tuontitullien palauttamista vaativan
henkilön pitää asiassa France-aviation annetun tuomion perusteella liittää
hakemukseensa ilmoitus, jossa asianomainen vakuuttaa tutustuneensa kansallisten
viranomaisten toimittamiin asiakirjoihin ja vakuuttaa, ettei sillä ole niihin mitään
lisättävää, jos näin on (jäljempänä asiakirjoja koskeva vakuutus). Komissio totesi,
ettei 29.4.1994 päivätty palautushakemus ollut pätevä eikä sitä voitu ottaa
tutkittavaksi siitä syystä, ettei siihen ollut liitetty asiakirjoja koskevaa vakuutusta,
ja kehotti samalla Alankomaiden viranomaisia toimittamaan sille kyseisen kantajan
allekirjoittaman vakuutuksen.
- 14.
- Kantaja peruutti asiassa T-89/95 nostamansa kanteen 17.10.1996, ja asia poistettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä 17.12.1996 annetulla
määräyksellä.
- 15.
- Alankomaiden tulliviranomaiset ilmoittivat kantajalle 10.12.1996 päivätyllä kirjeellä,
että komissio oli asiassa France-aviation annetun tuomion johdosta peruuttanut
14.10.1994 tehdyn päätöksensä ja että palautushakemuksiin oli tämän tuomion
perusteella liitettävä asiakirjoja koskeva vakuutus. Tämän vuoksi ne kehottivat
kantajaa toimittamaan niille tällaisen asiakirjan.
- 16.
- Kantaja lähetti 6.2.1997 päivätyllä kirjeellä Alankomaiden viranomaisille pyydetyn
asiakirjoja koskevan vakuutuksen ja esitti näkemyksensä niistä seurauksista, joita
asiassa France-aviation annetusta tuomiosta sen mukaan piti aiheutua sen
palautushakemukselle. Se pyysi myös näitä liittämään komissiolle toimitettaviin
uusiin asiakirjoihin asiassa T-89/95 laatimansa kannekirjelmän ja kantajan
vastauskirjelmän.
- 17.
- Alankomaiden viranomaiset toimittivat 17.12.1997 päivätyllä kirjeellä komissiolle
uuden palautushakemuksen, joka sisälsi nämä eri asiakirjat.
- 18.
- Komissio katsoi 22.7.1997 tehdyssä Alankomaiden kuningaskunnalle osoitetussa
päätöksessä K (97) 2331 (jäljempänä riidanalainen päätös), että tämä
palautushakemus ei ollut perusteltu. Se katsoi, että laskujen osoittautuminen
virheellisiksi on tulli-ilmoituksen tekijän ammattiin liittyvä riski, joka sillä on
velvollisuus kantaa, eikä tätä sinänsä voida pitää erityistilanteena. Komissio totesi
myös, että asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettuna erityistilanteena ei
voida pitää sitä, että kansallisen oikeuden mukaiset jälkikantoa koskevat määräajat
ovat erilaiset tilanteissa, joihin liittyy rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttäviä
tekoja.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
- 19.
- Tässä tilanteessa kantaja on 10.11.1997 nostanut nyt esillä olevan kanteen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
- 20.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ryhtymättä sitä ennen asian
selvittämistoimiin.
- 21.
- Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 4.5.1999 pidetyssä istunnossa.
- 22.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 23.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Pääasia
- 24.
- Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäisen mukaan
asetusta N:o 2454/93 on rikottu, toimivalta on ylitetty ja oikeusvarmuuden
periaatetta on loukattu, toisen mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu,
kolmannen mukaan asetuksen N:o 1430/79 13 artikaa on rikottu ja neljännen
mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetusta N:o 2454/93 on rikottu,
toimivalta on ylitetty ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 25.
- Kantaja huomauttaa, että ajankohtana, jona se teki ensimmäisen
palauttamishakemuksensa, asetuksessa N:o 2454/93 ei edellytetty asiakirjoja
koskevan vakuutuksen antamista. Se väittää asiassa C-430/92, Alankomaat vastaan
komissio, 26.10.1994 annettuun tuomioon (Kok. 1994, s. I-5197, 19 kohta)
tukeutuen, että koska tämä hakemus oli täydellinen, mainitun asetuksen
907 artiklassa säädetty kuuden kuukauden määräaika alkoi kulua siitä päivästä, jona
komissio vastaanotti hakemuksen, eli 16.5.1994. Koska komissio oli 31.5.1996
peruuttanut 14.11.1994 tekemän päätöksensä, voidaan katsoa, että se on jättänyt
säädetyssä määräajassa ratkaisematta ensimmäisen palautushakemuksen ja että
Alankomaiden viranomaisten piti tästä syystä palauttaa riidanalaiset maksut
asetuksen N:o 2454/93 909 artiklan perusteella. Kantaja on istunnossa täsmentänyt,
että koska komission 14.11.1994 tekemä päätös oli tehty kaksi päivää ennen kuuden
kuukauden pituisen määräajan päättymistä, komissiolla oli 31.5.1996 tehdynperuuttamispäätöksen jälkeen vain kaksi päivää aikaa ratkaista palautushakemus,
ja se oli näin ollen itse aiheuttanut sen, ettei uutta päätöstä ollut mahdollista tehdä.
- 26.
- Tämän jälkeen kantaja väittää, ettei komissio voinut vaatia sitä esittämään
asiakirjoja koskevan vakuutuksen sisältävää toista palautushakemusta. Se esittää
tämän väitteensä tueksi kolme perustetta.
- 27.
- Ensinnäkään asiassa France-aviation annetussa tuomiossa ei aseteta tällaista
edellytystä. Tässä tuomiossa tullin palautusmenettelyn kontradiktoriseksi määräävän
periaatteen noudattamisen kannalta olisi riittänyt, että komissio olisi asetuksen
N:o 2454/93 905 artiklan 2 kohdan mukaisesti kehottanut Alankomaiden
viranomaisia noudattamaan sitä.
- 28.
- Toiseksi kantaja väittää, että komissio saa asettaa tuontitullien
palautushakemuksille uusia edellytyksiä vain tekemällä sen selkeästi ja täsmällisesti
(asia 169/80, Gondrand Frères, tuomio 9.7.1981, Kok. 1981, s. 1931, 17 kohta ja
yhdistetyt asiat T-18/89 ja T-24/89, Tagaras v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio
7.2.1991, Kok. 1991, s. II-53, 40 kohta) eli toisin sanoen muuttamalla asetusta
N:o 2454/93. Tällainen muutos on kantajan mukaan tehtykin asetuksen N:o 2454/93
muuttamisesta 18 päivänä joulukuuta 1996 annetulla komission asetuksella (EY)
N:o 12/97 (EYVL 1997, L 9, s. 1; jäljempänä asetus N:o 12/97). Kantaja täsmentää,
ettei tätä asetusta kuitenkaan voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa, koska se tuli
voimaan vasta 20.1.1997.
- 29.
- Kolmanneksi asiakirjoja koskevalla vakuutuksella ei missään tapauksessa taata
asianomaisten oikeutta tulla kuulluiksi. Tämä vakuutus koskee nimittäin vain niitä
asiakirjoja, jotka kansalliset viranomaiset toimittavat komissiolle, ja se annetaan siis
ennen kuin komissio tutkii palautushakemuksen. Kantajan mukaan komission pitää
asiassa France-aviation annetun tuomion perusteella (36 kohta) kehottaa kansallisia
viranomaisia kuulemaan asianomaista, jos se aikoo hylätä tällaisen hakemuksen.
- 30.
- Komissio korostaa ensinnäkin noudattaneensa asetuksen N:o 2454/93 907 artiklassa
säädettyä kuuden kuukauden määräaikaa. Se näet vastaanotti ensimmäisen
palautushakemuksen 16.5.1994 ja teki sitä koskevan päätöksen 14.11.1994. Toisen
palautushakemuksen se vastaanotti 25.2.1997 ja hylkäsi sen 22.7.1997.
- 31.
- Sitten komissio huomauttaa, että vaikka se olisikin jättänyt päätöksen tekemättä
kuuden kuukauden pituisen määräajan kuluessa, Alankomaiden viranomaisten olisi
pitänyt asetuksen N:o 2454/93 909 artiklan mukaisesti palauttaa riidanalaiset
maksut. Kantajan olisi siis pitänyt riitauttaa näiden viranomaisten päätös eikä
riidanalaista päätöstä.
- 32.
- Komissio selvittää lisäksi, että sillä oli EY:n perustamissopimuksen 176 artiklaan
(josta on tullut EY 233 artikla) perustuva velvollisuus toteuttaa asiassa France-aviation annetun tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet myös jo
vireille pantujen palautusmenettelyjen osalta (yhdistetyt asiat 59/80 ja 129/80,
Turner v. komissio, tuomio 9.7.1981, Kok. 1981, s. 1883, 72 kohta; yhdistetyt asiat
97/86, 193/86, 99/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988,
s. 2181, 28 ja 30 kohta). Asiassa France-aviation annetun tuomion perusteluista
(39 kohta) johtuukin, että nyt esillä olevassa asiassa olisi pitänyt aloittaa
Alankomaiden viranomaisten ja kantajan täydentämiin asiakirjoihin perustuva uusi
menettely. Juuri tästä syystä komissio oli peruuttanut 14.11.1994 tehdyn
päätöksensä ja kehottanut Alankomaiden viranomaisia toimittamaan sellaisen
uuden palautushakemuksen, johon sisältyisi kantajan allekirjoittama asiakirjoja
koskeva vakuutus, ennen kun se kuuden kuukauden kuluessa tämän viimeksi
mainitun hakemuksen vastaanottamisesta tekisi uuden päätöksen. Komissio
täsmentää, että asiakirjoja koskevan vakuutuksen antamisen edellyttämisen
perusteella on mahdollista varmistua siitä, että asiakirjassa ovat mukana sekä
tulliviranomaisten että asianomaisen antamat tiedot, ja tästä syystä se on
asianmukainen toimenpide, jolla taataan asianomaisen oikeus tulla kuulluksi.
Komissio huomauttaa tältä osin, ettei asiassa France-aviation annetussa tuomiossa
aseteta sille velvollisuutta itse kuulla asianomaista, vaan ainoastaan velvollisuus
ratkaista asia täydellisen asiakirja-aineiston perusteella. Lopuksi se toteaa
selvittäneensä Alankomaiden viranomaisille osoitetussa 4.6.1996 päivätyssä
kirjeessään selvästi ja täsmällisesti asiakirjoja koskevan vakuuksen antamista ja että
nämä viranomaiset ovat tämän jälkeen asetuksessa N:o 2454/93 säädetyn
menettelyn mukaisesti tiedottaneet tästä kaikesta kantajalle.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 33.
- Aluksi on syytä huomauttaa, että komissio on toiminut perustellusti, kun se on
asiassa France-aviation annetun tuomion johdosta peruuttanut 14.11.1994 tehdyn
päätöksensä (ks. asia T-22/96, Langdon v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996,
s. II-1009, 12 kohta), sillä tämä peruuttaminen on täysin laillisuusperiaatteen ja
hyvän hallintotavan periaatteen asettamien vaatimusten mukaista.
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuossa tuomiossa katsonut, että tullien
palauttamista vaativalla taloudellisella toimijalla on oikeus tulla kuulluksi asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklan perusteella tehtävän päätöksen tekomenettelyn aikana ja
että tämän oikeuden ja täten kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen johtaa
kyseisen päätöksen kumoamiseen (ks. 3440 kohta). Kuten komission 31.5.1996
tekemän päätöksen perusteluista ilmenee, komissio on peruuttanut 14.11.1994
tehdyn päätöksensä juuri siitä syystä, että tämän päätöksen tekomenettely oli ollut
samanlainen kuin menettely, joka asiassa France-aviation annetussa tuomiossa
katsottiin kontradiktorisen periaatteen vastaiseksi, ja että tästä päätöksestä oli
nostettu kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Lisäksi on todettava,
että tässä viimeksi mainitussa kanteessa kantaja väitti, että päätös oli lainvastainen
muun muassa siitä syystä, ettei kantajan oikeutta tulla kuulluksi ollut kunnioitettu.
- 35.
- Seuraavaksi on todettava, että kantaja esittää kaksi varsinaista kysymystä, joista
toinen koskee komission toimivaltaa tehdä kantajan palauttamishakemusta koskeva
uusi päätös 31.5.1996 tehdyn peruuttamispäätöksen jälkeen ja toinen riidanalaisen
päätöksen tekemistavan lainmukaisuutta.
1. Komission toimivalta tehdä uusi päätös 31.5.1996 tehdyn peruuttamispäätöksen
jälkeen
- 36.
- On todettava, että komissio on 31.5.1996 tehdyssä päätöksessään nimenomaisesti
todennut, että 14.11.1994 tehty päätös peruutettiin, koska se oli lainvastainen (ks.
em. asia Langdon v. komissio, määräyksen 12 kohta). Toisaalta tämä peruuttaminen
vaikutti taannehtivasti (yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills
ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 61 kohta ja yhdistetyt asiat
T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in levende varkens ym. v. komissio, tuomio
13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 46 kohta). Lisäksi on syytä todeta, että kantaja on
itsekin myöntänyt, ettei sillä 31.5.1996 tehdyn peruuttamispäätöksen jälkeen ollut
intressiä saada 14.11.1994 tehtyä päätöstä kumotuksi ja että se on tästä syystä
peruuttanut kanteensa asiassa T-89/95.
- 37.
- Näin ollen komissio tehtäviin kuului laillisuusperiaatteen asettamien vaatimusten
mukaisesti tehdä asetuksessa N:o 2454/93 säädetyn menettelyn mukaisesti uusi
päätös ratkaistakseen kantajan palauttamishakemuksen varattuaan tälle ensin
tilaisuuden käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi.
2. Riidanalaisen päätöksen tekotapa
- 38.
- Ensinnäkin komission tehtäviin kuului tutkia uudelleen asetuksen N:o 1430/79
13 artiklan 1 kohdan soveltuvuus nyt esillä olevaan asiaan samalla tavoin kuin siinä
tilanteessa, joka olisi syntynyt, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tai
yhteisöjen tuomioistuin olisi katsonut 14.11.1994 tehdyn päätöksen lainvastaiseksi,
ja varata kantajalle tilaisuus käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi, koska asetuksen
N:o 2454/93 907 artiklassa säädetty määräaika alkoi kulua 31.5.1996 eli siitä
päivästä lähtien, jona 14.11.1994 tehdyn päätöksen peruuttava päätös tehtiin (asia
C-61/98, De Haan Beheer, tuomio 7.9.1999, 48 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 39.
- Nyt esillä olevassa asiassa riidanalainen päätös on tehty 22.7.1997 eli yli kuusi
kuukautta 31.5.1996 tehdyn peruuttamispäätöksen jälkeen. On kuitenkin todettava,
että komissio oli jo 4.6.1996 kehottanut Alankomaiden viranomaisia hankkimaan
kantajan huomautukset ja että ne toimitettiin sille vasta 17.2.1997. Asetuksen
N:o 2454/93 907 artiklan toisen kohdan mukaan näiden kahden ajankohdan välillä
kulunutta aikaa ei ole otettava huomioon laskettaessa saman kohdan ensimmäisessä
virkkeessä säädettyä kuuden kuukauden määräaikaa. Tästä seuraa, että komissio
on tehnyt riidanalaisen päätöksen sille asetuksessa N:o 2454/93 asetetussa
määräajassa.
- 40.
- On kuitenkin todettava, että se menettely, jonka päätteeksi komissio teki
riidanalaisen päätöksen, oli virheellinen.
- 41.
- Ensinnäkin vaikka 14.11.1994 tehtyä kantajan ensimmäisen palauttamishakemuksen
hylkäävää päätöstä perusteltiinkin ainoastaan sillä, ettei kyse ollut asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitetusta erityistilanteesta, asiakirjoista ja erityisesti
komission Alankomaiden tulliviranomaisille 4.6.1996 osoittamasta kirjeestä ilmenee
sen tällä kertaa katsoneen, ettei tämä hakemus ollut pätevä eikä sitä voitu ottaa
tutkittavaksi siitä syystä, ettei siihen ollut liitetty asiakirjoja koskevaa vakuutusta.
Riidatonta kuitenkin on, ettei tällaisen asiakirjan esittämistä vaadittu hakemuksen
jättämisajankohtana.
- 42.
- Vaikka pitääkin paikkansa, että asetuksella N:o 12/97 lisättiin asetuksen
N:o 2454/93 905 artiklaan säännös, jonka mukaan asiakirjoja koskeva vakuutus on
liitettävä komissiolle lähetettäviin asiakirjoihin, tämä uusi säännös tuli voimaan
vasta 20.1.1997, eikä sitä voitu soveltaa kantajan ensimmäiseen
palauttamishakemuksen.
- 43.
- Tästä seuraa, että koska komissio on asettanut kantajan ensimmäiselle tullien
palauttamishakemukselle sen tutkittavaksi ottamista koskevan uuden taannehtivan
edellytyksen, se on ylittänyt sille asetuksella N:o 2454/93 annetun toimivallan, minkä
lisäksi se on jättänyt ottamatta huomioon oikeusvarmuuden periaatteen.
- 44.
- Toiseksi on syytä todeta, että komission käyttöön ottama asiakirjoja koskevan
vakuutuksen antamisen edellyttäminen on vain osittain asiassa France-aviation
annetussa tuomiossa asetettujen vaatimusten mukainen. Tämä järjestelmä sallii vain
sen, että palauttamista vaativa taloudellinen toimija joka ei välttämättä ole ollut
mukana niiden asiakirjojen valmistelussa, jotka kansalliset toimivaltaiset
viranomaiset ovat lähettäneet komissiolle voi varmistua siitä, että kyseinen
asiakirja-aineisto on täydellinen, ja että se voi tarvittaessa lisätä siihen hyödyllisinä
pitämiään tietoja. Vaikka asianomaisella onkin tämän järjestelmän ansiosta
mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi hallintomenettelyn
ensimmäisen vaiheen aikana, joka käydään jäsenvaltiossa, sillä ei kuitenkaan
millään tavoin taata puolustautumisoikeuksien noudattamista tämän menettelyn
toisen vaiheen aikana, mikä tapahtuu komissiossa sen jälkeen, kun kansalliset
viranomaiset ovat toimittaneet sille asiakirjat. Asiakirjoja koskeva vakuutus
esitetään nimittäin ennen kuin komissiolla on ollut tilaisuus tutkia asianomaisen
tilannetta ja varsinkaan ottaa alustavasti kantaa tämän tekemään
palauttamishakemukseen.
- 45.
- Asiassa France-aviation annetusta tuomiosta ilmenee kuitenkin, että oikeus tulla
kuulluksi on taattava nyt esillä olevan kaltaisessa menettelyssä näiden molempien
vaiheiden aikana. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut edellä
mainitun tuomion 36 kohdassa, että komission on huolehdittava siitä, että
toimivaltaiset kansalliset viranomaiset kuulevat taloudellista toimijaa, kun se aikoo
hylätä tämän tekemän palauttamishakemuksen sillä perusteella, että tämä onsyyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin, vaikka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset
ovatkin puoltaneet palauttamista korostaen, ettei asianomainen ole syyllistynyt
minkäänlaiseen laiminlyöntiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
vakiinnuttanut kantansa useissa tämän jälkeen annetuissa tuomioissa tapauksissa,
joissa paluttamishakemuksen tehnyttä taloudellista toimijaa on voitu moittia
ainoastaan huolimattomuudesta (asia T-42/96, Eyckeler & Malt v. komissio, tuomio
19.2.1998, Kok. 1998, s. II-401, 85 kohta, ja asia T-50/96, Primex Produkte Import-Export ym. v. komissio, tuomio 17.9.1998, s. II-3773, 68 kohta).
- 46.
- On totta, että asetuksessa N:o 2454/93 säädetään ainoastaan toisaalta asianomaisen
ja kansallisten viranomaisten ja toisaalta kansallisten viranomaisten ja komission
välisistä suhteista (em. asia France-aviation, tuomion 30 kohta ja em. asia Primex
Produkte Import-Export ym. v. komissio, tuomion 58 kohta). Kyseinen jäsenvaltio
on näin ollen voimassa olevan lainsäädännön mukaan komission ainoa
keskustelukumppani. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kussakin sellaisessa menettelyssä, jota
käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka on omiaan päättymään tälle vastaiseen
päätökseen, on joka tapauksessa yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate,
jota on noudatettava, vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä
(yhdistetyt asiat C-48/90 ja C-66/90, Alankomaat ym. v. komissio, tuomio 12.2.1992,
Kok. 1992, s. I-565, 44 kohta; asia C-135/92, Fiskano v. komissio, tuomio 29.6.1994,
Kok. 1994, s. I-2885, 39 kohta ja asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio
24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373, 21 kohta). Kun otetaan huomioon, että komissiolla
on harkintavalta, kun se päätöstä tehdessään soveltaa asetuksen N:o 1430/79
13 artiklassa säädettyä yleistä kohtuullistamislauseketta, oikeus tulla kuulluksi on
sitäkin suuremmalla syyllä taattava menettelyssä, joka koskee tuontitullien
peruuttamista tai palauttamista (em. asia France-aviation, tuomion 34 kohta; em.
asia Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion 77 kohta ja em. asia Primex Produkte
Import-Export ym. v. komissio, tuomion 60 kohta).
- 47.
- Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että menettely, jossa komissio teki riidanalaisen
päätöksen, oli lainvastainen. Tämä voi aiheuttaa riidanalaisen päätöksen
kumoamisen kuitenkin vain siinä tapauksessa, että on osoitettu, että menettely olisi
voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen, jos se olisi ollut lainmukainen (ks.
tämänsuuntaisesti yhdistetyt asiat 209/78215/78 ja 218/78, Van Landewyck v.
komissio, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, 47 kohta; asia C-142/87, Belgia v.
komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, 48 kohta ja asia T-266/94,
Skibsvaerftsforeningen ym. v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1399,
243 kohta).
- 48.
- Nyt esillä olevan asian kannalta ei merkitystä ollut sillä, että komissio katsoi, ettei
kantajan ensimmäinen palauttamishakemus ollut pätevä eikä sitä voitu ottaa
tutkittavaksi. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on edellä todennut,
komissiolla oli joka tapauksessa uuden päätöksen tekemistä varten asetuksen
N:o 2454/93 907 artiklassa säädetty kuuden kuukauden pituinen määräaika, joka
alkoi kulua 31.5.1996 tehdystä peruuttamispäätöksestä ja joka pidentyi sillä ajalla,
joka kului siihen, että kantajalla oli mahdollisuus käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi.
- 49.
- Kantaja on voinut varmistua, että komissiolle lähetetty asiakirja-aineisto oli
täydellinen, ja se on voinut lisätä siihen tietoja, minkä lisäksi se on myös voinut
tuoda tehokkaasti esille näkemyksensä, sillä se tunsi jo 14.11.1994 tehdystä
päätöksestä ilmenevän komission väliaikaisen kannan toista hakemusta jättäessään.
Kantaja on istunnossa sitä paitsi myöntänyt, että se oli voinut esittää kaiken
sanottavansa ja että sen oikeutta tulla kuulluksi oli kunnioitettu tässä asiassa.
- 50.
- Näin ollen ei ole osoitettu, että menettelyn päätteeksi olisi saatettu antaa
toisenlainen päätös, jos nyt todettuja lainvastaisuuksia ei olisi esiintynyt. Tästä
seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva toinen kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 51.
- Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan
periaatetta, sillä kantajalle on komission toiminnan vuoksi syntynyt perusteltuja
odotuksia riidanalaisten maksujen palauttamisen suhteen. Kantaja perustelee toista
kanneperustetta kolmella väitteellä.
- 52.
- Ensiksi se muistuttaa komission vasta 31.5.1996 todenneen, ettei kantajan 16.5.1994
sille toimittamaa alkuperäistä palauttamishakemusta voitu ottaa tutkittavaksi
asiakirjoja koskevan vakuutuksen puuttumisen vuoksi. Kantaja päättelee tämän
viiveen perusteella, että sillä oli oikeus pitää tätä hakemusta pätevänä.
- 53.
- Toiseksi se katsoo, että sillä oli 14.11.1994 tehdyn peruuttamispäätöksen nojalla
oikeus päätellä, että komissio ei ollut tehnyt päätöstä kantajan ensimmäisestä
palauttamishakemuksesta asetuksessa N:o 2454/93 asetetussa määräajassa, ja näin
ollen odottaa, että Alankomaiden viranomaiset palauttavat riidanalaiset maksut.
- 54.
- Kolmanneksi se toteaa asiassa T-89/95 vaatineensa 14.11.1994 tehdyn päätöksen
kumoamista, koska sitä ei ole sääntöjenmukaisesti saatettu todistusvoimaiseksi.
Kantajaa koskevan asian käsittelystä vastuussa ollut komission virkamies totesikin
kantajan mukaan 4.9.1995 käydyssä puhelinkeskustelussa kantajan avustajalle, että
kyseisessä päätöksessä oli todellakin muotovirhe ja että komissio oli näissä
olosuhteissa valmis sopimaan asiasta. Tällä perusteella kantaja katsoo, että sillä oli
perusteltu syy uskoa voittaneensa asian ja komission hyväksyvän sen
palautushakemuksen.
- 55.
- Komissio kiistää tämän väittäen, ettei kantaja voinut perustellusti luottaa
ensimmäisen palautushakemuksensa olevan perusteltu eikä siihen, että se tästä
syystä hyväksyttäisiin.
- 56.
- Komissio korostaa peruuttaneensa 14.11.1994 tehdyn päätöksensä kohtuullisen ajan
kuluessa sen jälkeen, kun se sai tiedon asiassa France-aviation annetusta tuomiosta,
ja todenneensa, ettei tämän päätöksen tekomenettely ollut yhteisön oikeuden
mukainen.
- 57.
- Komissio muistuttaa myös, että asiassa France-aviation annetun tuomion johdosta
sen piti tehdä uusi päätös kantajan palautushakemuksesta ja huolehtia siitä, että
tämä voi käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi.
- 58.
- Lopuksi komissio myöntää, että sen virkamies oli asian T-89/95 käsittelyn
yhteydessä todennut, että 14.11.1994 tehtyä päätöstä ei ollut sääntöjenmukaisesti
saatettu todistusvoimaiseksi. Sitä vastoin se kiistää sen, että tämä virkamies olisi
todennut komission olevan tästä syystä valmis sopimaan asian. Komission virkamies
oli 13.10.1995 käynyt toisen puhelinkeskustelun kantajan avustajan kanssa ja
ilmoittanut tälle, että kyseisen päätöksen peruuttaminen riippui siitä, miten
yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä oleva asia C-286/95 P, jossa oli kyse
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-37/91, ICI vastaan komissio,
29.6.1995 antamaa tuomiota (Kok. 1995, s. II-1901) koskevasta valituksesta ja joka
liittyi samanlaiseen muotovirheeseen, ratkaistaisiin. Komissio oli lopulta peruuttanut
tämän päätöksen muusta syystä, joka liittyi asiassa France-aviation annetussa
tuomiossa asetettuihin kontradiktorisen menettelyn noudattamista koskeviin
vaatimuksiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 59.
- Kaikilla oikeussubjekteilla, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, josta ilmenee, että
heille on yhteisön toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia,
on oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen (asia 265/85, Van den Bergh
en Jurgens ja Van Dijk Food Products v. komissio, tuomio 11.3.1987, Kok. 1987,
s. 1155, 44 kohta; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990,
Kok. 1990, s. I-2477, 26 kohta; asia T-203/96, Embassy Limousines & Services v.
parlamentti, tuomio 17.12.1998, Kok. 1998, s. II-4239, 74 kohta ja em. asia
Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomion 148 kohta). Tämän
periaatteen loukkaamiseen ei sitä vastoin voida vedota, jollei yhteisön toimielin ole
antanut asiassa täsmällisiä vakuutuksia (asia T-571/93, Lefebvre ym. v. komissio,
tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2379, 72 kohta ja asia T-113/96, Dubois et Fils
v. neuvosto ja komissio, tuomio 29.1.1998, Kok. 1998, s. II-125, 68 kohta).
- 60.
- On todettava, että kantajan esittämät seikat eivät osoita komission antaneen sille
täsmällistä vakuutusta siitä, että riidanalaiset maksut tultaisiin palauttamaan sille.
- 61.
- Vaikka ensinnäkin on totta, että kantajan käsitys, jonka mukaan sen ensimmäinen
palauttamishakemus voitiin ottaa tutkittavaksi, oli perusteltu (ks. edellä 41 ja
42 kohta), se ei kuitenkaan voinut päätellä tästä, että vaaditun palautuksen
myöntäminen olisi perusteltua. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
edellä 36 ja 37 kohdassa todennut, komission piti näet 14.11.1994 tehdyn päätöksen
peruuttamisen jälkeen aloittaa uudelleen hallinnollinen menettely ja tehdä uusi
päätös sen jälkeen, kun kantajalle olisi varattu tilaisuus käyttää oikeuttaan tulla
kuulluksi.
- 62.
- Toiseksi kantaja ei voinut 14.11.1994 tehdyn päätöksen peruuttamisen perusteella
päätellä, että komissio olisi jättänyt toimimatta säädetyssä kuuden kuukauden
pituisessa määräajassa. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on edellä 38
ja 39 kohdassa todennut, komission piti nimittäin 31.5.1996 tehdyn
peruuttamispäätöksen jälkeen tehdä kantajan palautushakemusta koskeva uusi
päätös sen jälkeen, kun se olisi varannut tälle tilaisuuden käyttää oikeuttaan tulla
kuulluksi, sillä asetuksen N:o 2454/93 907 artiklassa tarkoitettu määräaika alkoi
kulua peruuttamispäätöksen tekemisajankohdasta 31.5.1996.
- 63.
- Vielä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei ole osoitettu, että
komissio olisi asian T-89/95 yhteydessä antanut kantajalle täsmällisen vakuutuksen
siitä, että olisi sovittu sen palautushakemukseen suostuttavan. Voidaan lisäksi
todeta, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisikin kumonnut
14.11.1994 tehdyn päätöksen siitä syystä, että sen todistusvoimaiseksi saattaminen
ei ollut lainmukainen, komissio olisi muotovirheen korjattuaan voinut pyydettäessä
tehdä uuden päätöksen (ks. tämänsuuntaisesti yhdistetyt asiat T-305/94, T-306/94,
T-307/94, T-313/94, T-314/94, T-315/94, T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94,
T-329/94 ja T-335/95, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio
20.4.1999, 98 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 64.
- Tästä seuraa, että luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva
kanneperuste on hylättävä.
Asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan rikkomista koskeva kolmas kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 65.
- Kantaja väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaa
katsoessaan, ettei riidanalaisten maksujen paluttaminen ollut tämän säännöksen
nojalla perusteltua, vaikka tämän tämän säännöksen molemmat
soveltamisedellytykset täyttyvät tässä asiassa.
- 66.
- Komissio kiistää tämän väitteen viitaten asiassa France-aviation annetun tuomion
34 kohtaan ja toteaa, että sille annetaan asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa laaja
harkintavalta ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivat tästä syystä puuttua
ainoastaan ilmeisiin arviointivirheisiin. Komissio ei nyt esillä olevassa asiassa
kuitenkaan ole tehnyt virheitä. Se lisää, että vaikka tämän säännöksen
soveltamisedellytykset täyttyisivät, verovelvollisella ei ole automaattista oikeutta
saada palautusta.
Erityistilanteen olemassaolo
- 67.
- Kantaja vetoaa kahteen seikkaan, joiden perusteella komission olisi pitänyt todeta,
että olemassa on asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettu erityistilanne.
- 68.
- Ensiksi se korostaa, että riidanalaisten seikkojen tapahtuma-aikaan noudatetussaAlankomaiden oikeudessa tuontitullien palauttamiselle oli asetettu kolmen vuoden
ja maatalousmaksujen palauttamiselle 30 vuoden pituinen vanhentumisaika. Sitä
vastoin yhteisön tullioikeuden mukainen vanhentumisaika on molemmissa
tapauksissa kolme vuotta (tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään
tullimenettelyyn ilmoitetuista tavaroista velalliselta kantamatta jääneiden tuonti- tai
vientitullien kantamisesta jälkitullauksin 24 päivänä heinäkuuta 1979 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1697/79 2 artikla; EYVL L 197, s. 1; jäljempänä
asetus N:o 1697/79). Se täsmentää, että jos kolmen vuoden vanhentumisaikaa olisi
sovellettu nyt esillä olevassa asiassa, kantajaa ei enää olisi voitu vaatia maksamaan
riidanalaisia maksuja. Se huomauttaa myös, että toisin kuin yhteisön tullioikeudessa,
Alankomaiden oikeudessa säädetään, että toimeksiantaja ja toimeksisaaja vastaavat
yhteisvastuullisesti tuontitullien maksamisesta, kun taas ainoastaan toimeksisaaja on
vastuussa maatalousmaksujen maksamisesta. Kantaja on istunnossa täsmentänyt,
etteivät Alankomaiden viranomaiset voineet missään tapauksessa kantaa
riidanalaisia maksuja Ruvalta, koska tämä yhtiö oli tällä välin tullut
maksukyvyttömäksi ja asetettu konkurssiin. Samoista syistä kantaja ei ollut voinut
vaatia maksuja Ruvalta. Yhteisön on viime kädessä vastattava tämän konkurssin
seurauksista.
- 69.
- Sitten kantaja toteaa, että asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa säädetään
niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä kansalliset viranomaiset voivat jättää
jälkikäteen kantamatta perimättä jääneet tuonti- tai vientitullit. Se täsmentää, että
oikeuskäytännön mukaan nämä edellytykset täyttyvät, jos taloudellinen toimija
osoittaa, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää, että ainoat seikat,
jotka hän kohtuudella saattoi tuntea tai saada tietoonsa ja näin ollen merkitä tulli-ilmoitukseen, eivät pitäneet paikkansa tai olivat epätäydellisiä (asia C-348/89,
Mecanarte, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. I-3277, 29 kohta).
- 70.
- Lisäksi kantaja toteaa, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-250/91, Hewlett
Packard France, 1.4.1993 antamassaan tuomiossa (Kok. 1993, s. I-1819, 46 kohta)
todennut, että asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa ja asetuksen N:o 1697/79
5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä soveltamisedellytyksiä on tarkasteltava yhdessä. Se
päättelee tästä, että komissiolla on velvollisuus hyväksyä asetuksen N:o 1430/79
13 artiklan perusteella tehty palautushakemus, jos hakija vetoaa seikkoihin, jotka
ovat samanlaisia asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi
hyväksyttyjen seikkojen kanssa.
- 71.
- Kantajan mukaan nyt esillä olevassa asiassa on kyse tällaisista seikoista.
Alankomaiden viranomaiset ovat kantajan mukaan kiistattomasti todenneet, että
kantaja oli tulli-ilmoituksessaan antanut Ruvan toteuttamiin tuonteihin liittyvät
tiedot vilpittömässä mielessä. Lisäksi kantaja oli tulli-ilmoituksissaan ilmoittanut
kaikki ne tiedot, jotka se saattoi tuntea tai saada tietoonsa. Laatiessaan
ilmoituksiaan se oli toimittanut Ruvan laatimat laskut tietyille viranomaisille eivätkä
nämä olleet missään vaiheessa epäilleet niihin merkittyjen summien
paikkansapitävyyttä. Alankomaiden viranomaiset olivat todenneet Ruvan
menetelleen vilpillisesti vasta sellaisten perinpohjaisten tutkimusten jälkeen, joiden
suorittamiseen kantajalla ei ollut mahdollisuuksia. Koska kantajalla ei ollut oikeutta
saada tietoja Ruvan kirjanpidosta, se ei olisi edes voinut aineellisesti tarkistaa
tämän yhtiön laskuissa olevia summia.
- 72.
- Komissio toteaa kantajan väittävän virheellisesti, että tuontitulleja ja
maatalousmaksuja kohdellaan samalla tavoin yhteisön tullilainsäädännössä. Se
toteaa tältä osin, että vaikka näitä kahta tullimuotoa ei asetuksen N:o 1697/79
2 artiklassa millään tavoin erotetakaan toisistaan, tämän asetuksen 3 artiklassa
säädetään sitä vastoin, että jos rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttävästä teosta
seuraa, että toimivaltaiset viranomaiset eivät ole voineet määrittää tullin tarkkaa
määrää, kantamatta jääneet tullit kannetaan jäsenvaltioiden tätä koskevien
säännösten mukaisesti. Se korostaa myös yhteisöjen tuomioistuimen katsoneen, että
asetuksen N:o 1697/79 3 artiklan säännöksiä on tulkittava ottaen huomioon
kansallinen oikeus (asia C-273/90, Meico-Fell, tuomio 27.11.1991, Kok. 1991,
s. I-5569, 12 kohta). Näillä perusteilla se katsoo, että eri säädösten välisen
epäyhdenmukaisuuden olemassaolo on normaalia ja etteivät ne tästä syystä aiheuta
asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettua erityistilannetta.
- 73.
- Komissio kiistää lisäksi sen, että se, että Ruvan laatimat laskut olivat väärennettyjä,
voisi saada aikaan sellaisen erityistilanteen, jossa riidanalaisten maksujen
palauttaminen olisi perusteltua. Se muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan
vilpittömässä mielessä olevan tuojan on maksettava tavaran tuonnista aiheutuvat
tullit, jos viejä on syyllistynyt tullirikkomukseen (asia C-97/95, Pascoal & Filhos,
tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I-4209, 5561 kohta). Sen kuuluu kantaa riski siitä,
että tullit kannetaan jälkikannossa ja varautua ennakolta tällaisiin riskeihin
ottamalla sopimuksiinsa sellaisia määräyksiä, jotka ovat tarpeen tällaisen riskin
torjumiseksi (yhdistetyt asiat C-153/94 ja C-204/94, Faroe Seafood ym., tuomio
14.5.1996, Kok. 1996, s. I-2465, 114 kohta ja em. asia Pascoal & Filhos, tuomion
60 kohta). Komissio täsmentää, että jollei näin olisi, tuojalla ei olisi syytä tarkistaa
niiden tietojen paikkansapitävyyttä, jotka viejä antaa vientivaltion viranomaisille,
eikä viejän vilpitöntä mieltä, ja että tästä seuraisi väärinkäytöksiä (em. asia Pascoal
& Filhos, tuomion 57 kohta).
Vilpillisen menettelyn ja ilmeisen huolimattomuuden puuttuminen
- 74.
- Kantaja väittää, ettei sitä voida moittia minkäänlaisesta vilpillisestä menettelystä nyt
esillä olevassa asiassa, sillä se ei millään tavoin sekaantunut Ruvan laskujen
väärentämiseen. Se ei myöskään ole toiminut ilmeisen huolimattomasti, sillä se ei
ollut voinut mitenkään laskuista havaita, että ne olivat väärennettyjä (em. asia
Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion 141 ja 142 kohta). Komissio on rikkonut
asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaa, koska se on jättänyt nämä seikat huomioon
ottamatta riidanalaisessa päätöksessä.
- 75.
- Komissio korostaa, että riidanalaisten maksujen palauttaminen ei voi perustua
pelkästään kantajan vilpillisen menettelyn tai ilmeisen huolimattomuuden
puuttumiseen. Kantajan olisi pitänyt lisäksi osoittaa, että asetuksen N:o 1430/79
13 artiklassa tarkoitettu erityistilanne on olemassa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 76.
- Aluksi on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen
N:o 1430/79 13 artikla on yleinen kohtuullistamislauseke, joka on tarkoitettu
kattamaan muut kuin sellaiset käytännössä kaikkein yleisimmin esiintyvät tilanteet,
joista voitiin asetuksen antamishetkellä antaa erityislainsäädäntöä (asia 283/82,
Papierfabrik Schoellershammer, tuomio 15.12.1983, Kok. 1983, s. 4219, 7 kohta;
asia 58/86, Coopérative agricole d'approvisionnement des Avirons, tuomio
26.3.1987, Kok. 1987, s. 1525, 22 kohta; asia C-446/93, SEIM, tuomio 18.1.1996,
Kok. 1996, s. I-73, 41 kohta ja em. asia Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion
132 kohta).
- 77.
- Kyseinen säännös on tarkoitettu sovellettavaksi erityisesti silloin, kun ne olosuhteet,
jotka kuvaavat taloudellisen toimijan ja viranomaisten välistä suhdetta, ovat
sellaiset, ettei olisi kohtuullista antaa tämän toimijan kärsiä vahinkoa, jota hänelle
ei tavallisesti olisi aiheutunut (em. asia Coopérative agricole d'approvisionnement
des Avirons, tuomion 22 kohta ja em. asia Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion
132 kohta).
- 78.
- Asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaa soveltaessaan komissiolla on harkintavaltaa (em.
asia France-aviation v. komissio, tuomion 34 kohta) ja sillä on tätä valtaa
käyttäessään velvollisuus verrata yhteisön tullisäännösten noudattamisen
varmistamista koskevaa intressiä vilpittömässä mielessä toimineen taloudellisen
toimijan intressiin olla kärsimättä tavanomaisen kaupallisen riskin ylittävää vahinkoa
(em. asia Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion 133 kohta).
Erityistilanteen olemassaolo
- 79.
- Kantajan ensimmäiseksi mainitseman seikan osalta on todettava, että asetuksen
N:o 1679/79 3 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että jos toimivaltaiset
viranomaiset toteavat, että rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttävä teko on
johtanut siihen, etteivät ne ole voineet määrittää kyseisistä tavaroista lain mukaan
kannettavien tuonti- tai vientitullien tarkkaa määrää kantamatta jääneet tullit
kannetaan jäsenvaltioissa voimassa olevien tätä koskevien säännösten
mukaisesti.(3) Koska tässä säännöksessä tarkoitetun tilanteen osalta on
nimenomaisesti säädetty, että tullien kantaminen tapahtuu kansallisessa oikeudessa
vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, kansallinen lainsäädäntö ja muissa tilanteissa
sovellettava yhteisön tullilainsäädäntö voivat tosiasiallisesti olla keskenään
epäyhdenmukaisia.
- 80.
- Tällainen epäyhdenmukaisuus on objektiivinen tilanne, johon voivat joutua ketkä
tahansa taloudelliset toimijat, joten sitä ei voida pitää edellä mainitussa
13 artiklassa tarkoitettuna erityistilanteena (ks. em. asia Coopérative agricole
d'approvisionnement des Avirons, tuomion 22 kohta).
- 81.
- Kantajan esittämää perustelua, jonka mukaan riidanalaisten maksujen periminen
Ruvalta ei ollut mahdollista, koska tämä yhtiö oli tällä välin tullut
maksukyvyttömäksi, ei voida hyväksyä. Tältä osin riittää, kun huomautetaan, ettei
asetuksen N:o 1430/79 13 artiklalla pyritä mitenkään suojelemaan tulliasioitsijaa
sen asiakkaan konkurssitilanteessa (ks. tämänsuuntaisesti asia 98/83, Van Gend &
Loos v. komissio, tuomio 13.11.1984, Kok. 1984, s. 3763, 16 kohta).
- 82.
- Toistakaan kantajan esittämää väitettä, jonka mukaan edellä mainitussa
13 artiklassa tarkoitettu erityistilanne olisi olemassa, koska Ruvan kantajalle
toimittamat laskut olivat väärennettyjä, ei voida hyväksyä. Komissio ei ole tehnyt
ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että tällainen tilanne kuuluu niihin
ammatillisiin riskeihin, joita tulliasioitsijalle aiheutuu tämän toiminnan luonteen
vuoksi.
- 83.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sitä seikkaa, että asianomaiset esittävät,
vaikkakin vilpittömässä mielessä, asiakirjoja, joiden jälkikäteen todetaan sisältäneen
väärennettyjä tai paikkansapitämättömiä tietoja, ei sellaisenaan voida pitää
sellaisena erityistilanteena, jossa tuontitullien peruuttaminen tai palauttaminen olisi
perusteltua (em. asia Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion 162 kohta).
Tulliasioitsija vastaa harjoittamansa toiminnan luonteen vuoksi tuontitullien
maksamisesta ja tulliviranomaisille esittämiensä asiakirjojen lainmukaisuudesta (em.
asia Van Gend & Loos v. komissio, tuomion 16 kohta), eikä sen asiakkaiden
epäasianmukaisesta toiminnasta aiheutuvia haitallisia seurauksia voida panna
yhteisön kannettaviksi. Tältä osin on katsottu, että erityistilanteena ei voida pitää
tilannetta, jossa sittemmin pätemättömiksi osoittautuneet alkuperätodistukset olivat
niihin merkittyjen maiden tulliviranomaisten antamia. Tällainen tilanne kuuluu
tulliasioitsijan toiminnalle ominaisiin ammatillisiin riskeihin.
- 84.
- Kantaja tyytyy nyt esillä olevassa asiassa vain väittämään olleensa vilpittömässä
mielessä esittäessään väärennettyjä asiakirjoja tulliviranomaisille. Se ei ole näyttänyt
toteen seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa, että kyseinen vilpillinen menettely
ylittää sellaisen tavanomaisen kaupallisen riskin, joka sen on kannettava.
- 85.
- Niiden yhtäläisyyksien osalta, joita kantaja väittää olevan asetuksen N:o 1430/79
13 artiklan ja asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdan välillä, on todettava, että
vaikka yhteisöjen tuomioistuin onkin katsonut, että näillä kahdella säännöksellä
pyritään samaan päämäärään eli rajoittamaan tuontitullien tai vientitullien
jälkikäteinen maksaminen tilanteisiin, joissa tällainen maksaminen on perusteltuaja yhteensopivaa luottamuksensuojan periaatteen kaltaisen perustavanlaatuisen
periaatteen kanssa, se ei ole katsonut, että nämä kaksi säännöstä olisivat
yhteneväiset. Se on ainoastaan todennut, että asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan
2 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisten viranomaisten virheen havaittavuus vastaa
asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettua ilmeistä huolimattomuutta tai
vilpillistä menettelyä, joten viimeksi mainitun säännöksen soveltamisedellytyksiä on
arvioitava edellä mainitussa 5 artiklan 2 kohdassa säädetyt soveltamisedellytykset
huomioon ottaen (em. asia Eyckeler & Malt v. komissio, tuomion 136 ja
137 kohta).
- 86.
- Komissio ei siis ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että kantajan
esittämät seikat eivät olleet sellaisia, että asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa
tarkoitetun erityistilanteen olisi voitu katsoa olevan olemassa.
Vilpillisen menettelyn ja ilmeisen huolimattomuuden puuttuminen
- 87.
- Asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan sanamuodosta ilmenee, että sen soveltaminen
edellyttää, että kaksi edellytystä, jotka ovat erityistilanteen olemassaolo ja ilmeisen
huolimattomuuden sekä vilpillisen menettelyn puuttuminen, täyttyvät
samanaikaisesti, joten jos toinen edellytyksistä jää täyttymättä, tullien
palauttamisesta on kieltäydyttävä (asia T-75/95, Günzler Aluminium v. komissio,
tuomio 5.6.1996, Kok. 1996, s. II-497, 54 kohta).
- 88.
- Riidanalaisessa päätöksessään komissio on katsonut, että palautushakemus ei ollut
perusteltu siitä syystä, että kantaja ei ollut näyttänyt toteen asetuksen N:o 1430/79
13 artiklassa tarkoitetun erityistilanteen olemassaoloa. Komissiolla ei tästä syystä
ollut velvollisuutta tutkia kantajan vilpillisen menettelyn ja ilmeisen
huolimattomuuden puuttumiseen liittyvän toisen edellytyksen täyttymistä.
- 89.
- Edellä esitetystä seuraa, ettei asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan rikkomiseen
nojautuva kolmas kanneperuste ole perusteltu.
Perusteluvelvollisuuden rikkomiseen perustuva neljäs kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 90.
- Kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat kahdella tavalla
puutteelliset. Siinä ei ensinnäkään mainita niitä syitä, joiden vuoksi komissio on
katsonut, ettei ensimmäinen palautushakemus ollut pätevä ja että se saattoi tehdä
tätä hakemusta koskevan uuden päätöksen. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan
ainoastaan, että tämä hakemus ei täyttänyt vaadittuja edellytyksiä. Kantaja käsitti,
että näillä edellytyksillä tarkoitettiin asiakirjoja koskevaa vakuutusta, vasta
lukiessaan komission 4.6.1996 päivättyä Alankomaiden viranomaisille osoitettua
kirjettä. Jos nämä viranomaiset eivät olisi toimittaneet kantajalle tämän kirjeen
jäljennöstä, se ei olisi koskaan kyennyt puolustamaan etujaan nyt vireillä olevassa
oikeudenkäynnissä. Toiseksi riidanalaisessa päätöksessä ei mainita niitä syitä, joiden
vuoksi asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettuna erityistilanteena ei voida
pitää sitä, että Alankomaiden oikeudessa säädetään tuontitullien ja
maatalousmaksujen kantamiselle eripituiset vanhentumisajat. Koska yhteisöjen
tuomioistuimet eivät ole milloinkaan tutkineet tullien ja maksujen kantamista
koskeviin syrjiviin vanhentumisaikoihin liittyvää kysymystä, komission olisi tältä osin
pitänyt perustella arviointiaan.
- 91.
- Komissio kiistää tämän väittäen, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat
riittävät. Ensinnäkin siitä ilmenee selkeästi, että 14.11.1994 tehty päätös oli
peruutettu asiassa France-aviation annetun tuomion johdosta sillä perusteella, että
kantajalla ei ollut ollut mahdollisuutta käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi
päätöksentekomenettelyn kuluessa. Toiseksi koska komissio ei ole toimivaltainen
muuttamaan eikä kommentoimaan niitä määräaikoja, joita jäsenvaltiot ovat
säätäneet jälkikannolle niissä tapauksissa, joissa on tehty rikosoikeudellisen
tunnusmerkistön täyttäviä tekoja, riidanalaisessa päätöksessä voitiin ainoastaan
todeta, että erilaisia määräaikoja oli olemassa ja ettei näitä eroavuuksia voitu pitää
sellaisena erityistilanteena, jonka perusteella riidanalaiset maksut olisi voitu
palauttaa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 92.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassa
(josta on tullut EY 253 artikla) edellytetyissä perusteluissa on selkeästi ja
yksiselitteisesti ilmaistava toimenpiteen tehneen toimielimen perustelut siten, että
henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa
oikeuksiaan, ja siten, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa toimenpiteen
laillisuutta. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä
tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia. Tutkittessa sitä, ovatko
päätöksen perustelut näiden edellytysten mukaisia, on otettava huomioon päätöksen
sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. mm.
yhdistetyt asiat C-121/91 ja C-122/91, CT Control (Rotterdam) ja JCT Benelux v.
komissio, tuomio 6.7.1993, Kok. 1993, s. I-3873, 31 kohta ja asia T-195/97, Kia
Motors ja Broekman Motorships v. komissio, tuomio 16.7.1998, Kok. 1998,
s. II-2907, 34 kohta).
- 93.
- Kantajan esittämä ensimmäinen väite on täysin perusteeton. Kuten se itsekin
myöntää, se sai tiedon 4.6.1996 päivätystä kirjeestä, jolla komissio ilmoitti
Alankomaiden tulliviranomaisille, että jotta hakijan oikeus tulla kuulluksi taattaisiin,
palautus- tai peruuttamishakemukseen on liitettävä asianomaisen allekirjoittama
asiakirjoja koskeva vakuutus, jossa hän ilmoittaa, että hän on saanut tiedon
asiakirjoista ja ettei hänellä ole niihin mitään lisättävää. Komissio ilmoitti tässä
kirjeessä myös, ettei ensimmäinen palautushakemus ollut pätevä eikä sitä voitu
ottaa tutkittavaksi, koska siinä ei ollut asiakirjoja koskevaa vakuutusta.
Alankomaiden viranomaiset selvittivät kantajalle samat asiat 30.12.1996 päivätyssä
kirjeessä. Näin ollen kantajan oli pakko ymmärtää, että niillä vaadituilla
edellytyksillä, joihin riidanalaisessa päätöksessä viitattiin, tarkoitettiin asiakirjoja
koskevaa vakuutusta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että
sekä näissä kahdessa kirjeessä että riidanalaisessa päätöksessä ilmoitettiin selkeästi,
että 14.11.1994 tehty päätös oli peruutettu asiassa France-aviation annetun tuomion
johdosta siitä syystä, ettei kantajan oikeutta tulla kuulluksi ollut varmistettu
hallinnollisen menettelyn aikana, ja että näin meneteltiin, vaikka riidanalaisesta
päätöksestä oli nostettu kumoamiskanne.
- 94.
- On myös syytä todeta, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimenomaisesti, että
jos rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja on tehty, tullien jälkikanto
suoritetaan kansallisessa oikeudessa säädetyissä määräajoissa, joten eroavuuksia voi
esiintyä eikä tämä aiheuta asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettua
erityistilannetta. Tästä selityksestä ilmenee riittävän hyvin, että komissio katsoo, että
toisistaan poikkeavat kansalliset järjestelmät ovat tällä alalla oikeudellinen tosiasia,
joka koskee yleisesti ja objektiivisesti asianomaisia toimijoita, ja että kantajan
tilanne ei siis ole millään tavoin erityinen.
- 95.
- Edellä esitetystä seuraa, ettei perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva
kanneperuste ole perusteltu.
- 96.
- Tästä seuraa, että kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 97.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on komission vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
CookeGarcía-Valdecasas
Lindh
|
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä tammikuuta 2000.
H. Jung
R. García-Valdecasas
kirjaaja
viidennen jaoston puheenjohtaja