Yhdistetyt asiat T-440/03, T-121/04, T-171/04, T-208/04, T-365/04 ja T-484/04

Jean Arizmendi ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Tulliliitto – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely – Perusteltu lausunto – Tulkkeina toimivien laivameklarien ja laivanselvittäjien monopoliaseman poistaminen Ranskan lainsäädännöstä – Riittävän ilmeinen rikkominen – Syy-yhteys

Tuomion tiivistelmä

1.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Se, ettei komissio ole aloittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä

(EY 226 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

2.      Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden – Kohde

(EY 226 artiklan ensimmäinen kohta ja EY 288 artiklan toinen kohta)

3.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Yksityisille oikeuksia antavan oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen

(EY 226 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Syy-yhteys – Käsite

(EY 226 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

5.      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Kohde

(EY 226 artikla)

1.      Vahingonkorvauskanne, joka perustuu siihen, että komissio ei ole aloittanut EY 226 artiklassa tarkoitettua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, on jätettävä tutkimatta. Koska komissio ei ole velvollinen aloittamaan EY 226 artiklassa tarkoitettua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, sen päätös olla aloittamatta tällaista menettelyä ei ole missään tapauksessa lainvastainen eikä se siten voi johtaa yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vahingonkorvausvastuun syntymiseen. Koska komissiolla ei ole mitään velvollisuutta aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, myöskään se, ettei se aloita tätä menettelyä, ei voi synnyttää yhteisön vastuuta.

(ks. 62 kohta)

2.      Vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä. Sillä vaaditaan toimielimen syyksi luettavan lainvastaisen toimen tai lainvastaisen menettelyn aiheuttaman vahingon korvaamista.

Riippumatta siitä, onko kyseessä kannekelpoinen toimi, josta voidaan nostaa kumoamiskanne, kaikista toimielinten toteuttamista toimista on siten lähtökohtaisesti voitava nostaa vahingonkorvauskanne, vaikka ne olisikin toteutettu harkintavaltaa käyttäen. Toimielimellä oleva harkintavalta ei nimittäin vapauta sitä velvollisuudesta noudattaa kaikissa toimissaan sekä ylemmänasteisia oikeusnormeja, kuten perustamissopimusta ja yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, että asiaa koskevaa johdettua oikeutta. Jos toimen lainmukaisuus kyseenalaistetaan vahingonkorvauskanteella, lainmukaisuutta voidaan näin ollen arvioida kyseiselle toimielimelle asetettujen velvoitteiden perusteella. Päinvastainen lähestymistapa olisi vastoin oikeusyhteisön periaatetta ja riistäisi vahingonkorvauskanteelta sen tehokkaan vaikutuksen, koska se estäisi tuomioistuimia arvioimasta yhteisön toimielimen toimen lainmukaisuutta tällaisen kanteen yhteydessä.

Tästä seuraa, että vaikka komissio voi EY 226 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään vapaasti arvioida, onko tarkoituksenmukaista aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva asia jotain jäsenvaltiota vastaan ilman, että sen tarvitsisi perustella valintaansa, ja vaikka se toimivaltaansa käyttäessään voi samoin edellytyksin osoittaa jäsenvaltiolle perustellun lausunnon, ei ole suljettu pois, että henkilö voisi täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittaa, että perustellussa lausunnossa on lainvastaisuus, joka merkitsee oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista, josta voi aiheutua hänelle vahinkoa.

Tähän päätelmään ei vaikuta se, että komission EY 226 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti antama perusteltu lausunto ei ole sellainen toimi, jolla on tarkoitus olla kolmansia sitovia oikeusvaikutuksia, eikä se, että kyseinen lausunto ei näin ollen voi olla kumoamiskanteen kohteena.

(ks. 64–69 kohta)

3.      Kun kyse on oikeudellisen toimen lainvastaisuudesta, sopimuksen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntyminen edellyttää, että kyseisellä toimella on rikottu riittävän ilmeisellä tavalla oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille. Ratkaisevana perusteena sille, että yhteisön oikeuden rikkominen katsotaan riittävän ilmeiseksi, on se, että toimielin on ylittänyt selvällä ja vakavalla tavalla sen harkintavallalle asetetut rajat.

EY 226 artiklassa tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä ainoastaan unionin tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan, että jäsenvaltio on laiminlyönyt yhteisön oikeuden mukaisia jäsenyysvelvoitteitansa. Vaikka komissio voikin vapaasti arvioida, onko tarkoituksenmukaista aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely, se ei voi sitovasti todeta jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä. Koska perustellussa lausunnossa komissio ottaa kantaa vain siihen, onko jäsenvaltio laiminlyönyt yhteisön oikeuden mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, sen antamisella ei rikota riittävän ilmeisellä tavalla oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille. Näin ollen myöskään se, että komission perustellussa lausunnossa tulkitaan virheellisesti yhteisön oikeuden merkitystä, ei voi merkitä sellaista yhteisön oikeuden riittävän ilmeistä rikkomista, joka voisi johtaa yhteisön vastuun syntymiseen.

Jos taas perustellussa lausunnossa esitetään muitakin kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen olemassaolon määrittelyyn liittyviä arvioita tai jos komissio ylittää toimivaltansa muilla kyseisen menettelyn aikana toteuttamillaan toimilla, esimerkiksi julkaisemalla luvatta liikesalaisuuksia tai yksityishenkilön mainetta vahingoittavia tietoja, nämä arviot tai toimet voivat merkitä yhteisön vastuun synnyttävää rikkomista.

(ks. 74–78 kohta)

4.      Vahingonkorvauskanteissa syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa silloin, kun toimielimen moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on riittävän suora syy-yhteys, joka kantajan on näytettävä toteen. Moititun toiminnan on toisin sanoen oltava vahingon ratkaiseva syy.

Komission EY 226 artiklan nojalla aloittaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä sillä, että komissio katsoo perustellussa lausunnossaan, että kansallinen lainsäädäntö on yhteisön oikeuden vastainen, ja sillä, että se on mahdollisesti tältä osin väärässä, ei tosiasiallisesti ole merkitystä, koska kyseinen perusteltu lausunto ei mitenkään velvoita jäsenvaltiota muuttamaan lainsäädäntöään. Ainoastaan unionin tuomioistuimen tuomiolla on tällainen velvoittava vaikutus jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä.

Koska perustellulla lausunnolla, jossa komissio väittää jäsenvaltion laiminlyöneen yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ei ole velvoittavaa vaikutusta, sitä ei voida pitää sen vahingon, joka johtui kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön muuttamisesta perustellun lausunnon mukaisesti, ratkaisevana syynä.

(ks. 85, 90, 92 ja 93 kohta)

5.      EY 226 artiklan mukaisen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää yhteisön oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. Jäsenvaltiolla ei siten ole velvollisuutta noudattaa perusteltua lausuntoa, vaan se voi jättää lausunnon huomiotta, jos se katsoo komission moittivan sitä aiheettomasti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

(ks. 87 kohta)