Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)
4 päivänä heinäkuuta 2024 (*)
Muutoksenhaku – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artikla – Institutionaalinen oikeus – SEUT 263 artikla – Kumoamiskanne – Schengenin säännöstön määräysten täysimääräinen soveltaminen Romaniassa – Kannekelpoisen toimen puuttuminen – Vaadittua yksimielisyyttä ei ole saavutettu – Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen osittain ensimmäisessä oikeusasteessa – Pyyntö sellaisen määräajan asettamisesta, joka mahdollistaa sen, että kannetta voidaan jatkaa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan selvä osittainen puuttuminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Asiassa C‑787/23 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 18.12.2023,
Eugen Tomac, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan R. Duta, avocat,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan unionin neuvosto,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit P. G. Xuereb (esittelevä tuomari) ja A. Kumin,
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Eugen Tomac vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 26.10.2023 antaman määräyksen Tomac v. neuvosto (T‑48/23, EU:T:2023:684; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen SEUT 265 artiklan nojalla nostamansa kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä kumoamaan Euroopan unionin neuvoston 8.12.2022 toteuttama toimi, jonka takia ei hyväksytty ehdotusta N:o 15218/22 neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgariassa ja Romaniassa (jäljempänä riidanalainen toimi), ja toisaalta siinä tapauksessa, että kantajan ei katsota olevan etuoikeutettu kantaja, myöntämään määräaika, joka mahdollistaa sen, että Euroopan parlamentti taikka muu Euroopan unionin toimielin tai kansallinen elin voi tässä ominaisuudessa tarvittaessa jatkaa kannetta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EUVL 2005, L 157, s. 203; jäljempänä liittymisasiakirja), joka on liitetty Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Bulgarian tasavallan ja Romanian välillä tehtyyn sopimukseen (EUVL 2005, L 157, s. 11), joka allekirjoitettiin 25.4.2005 ja joka tuli voimaan 1.1.2007, kyseisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan nojalla, 4 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Liitteessä II luetellut – – osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset sekä muut ennen liittymispäivää annetut tällaiset säädökset ovat Bulgariaa ja Romaniaa sitovia ja niitä sovelletaan niissä liittymispäivästä alkaen.
2. Vaikka ne osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset, joita ei tarkoiteta 1 kohdassa, sitovatkin Bulgariaa ja Romaniaa liittymispäivästä alkaen, niitä sovelletaan kummassakin jäsenvaltiossa ainoastaan neuvoston asiasta tekemän päätöksen mukaisesti sen jälkeen kun on näytetty toteen sovellettavien Schengenin arviointimenettelyjen mukaisesti, että tarvittavat edellytykset kyseisen säännöstön kaikkien osien soveltamiseksi ovat täyttyneet kyseisessä valtiossa.
Neuvosto tekee päätöksensä Euroopan parlamenttia kuultuaan niiden jäsenvaltioiden hallituksia edustavien jäsentensä, joiden osalta tässä kohdassa tarkoitetut määräykset on jo pantu täytäntöön, ja sen jäsenvaltion hallituksen edustajan, jonka osalta kyseiset määräykset on määrä panna täytäntöön, yksimielisellä päätöksellä. – –”
Asian tausta
3 Unionin yleinen tuomioistuin on selostanut valituksenalaisen määräyksen 2–20 kohdassa asian taustaa, josta voidaan tehdä nyt käsiteltävää asiaa varten seuraava yhteenveto.
4 Valittaja on Euroopan parlamentin jäsen ja Romanian kansalainen.
5 Liityttyään unioniin 1.1.2007 Romania toteutti vuosina 2009–2011 joukon toimenpiteitä Schengenin arviointimenettelyjen yhteydessä tavoitteenaan täyttää edellytykset, jotka Schengenin säännöstön määräysten täysimääräiselle soveltamiselle on asetettu.
6 Neuvoston puheenjohtajavaltio antoi kaksi ehdotusta neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Romaniassa, minkä jälkeen parlamentti antoi eri päätöslauselmia, joissa se ilmaisi tukevansa Romanian liittymistä Schengen-alueeseen ja kehotti neuvostoa toteuttamaan tätä varten tarvittavat toimenpiteet. Näistä kahdesta ehdotuksesta ei kuitenkaan äänestetty neuvostossa.
7 Neuvoston puheenjohtajavaltio antoi 29.11.2022 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan perusteella ehdotuksen N:o 15218/22 neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgariassa ja Romaniassa (jäljempänä ehdotus N:o 15218/22).
8 Oikeus- ja sisäasioita (OSA) käsittelevä neuvoston kokoonpano kokoontui 8.12.2022 tehdäkseen ratkaisun ehdotuksesta N:o 15218/22, joka oli otettu kyseisen kokouksen esityslistan 3 kohdan a alakohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden hallitusten edustajat voivat pyytää äänestystä ehdotuksen mahdollisesta hyväksymisestä. Tätä ehdotusta ei hyväksytty, koska se ei saanut yksimielistä kannatusta.
9 Valittaja tiedusteli 15.12.2022 lähetetyllä sähköpostilla neuvoston pääsihteeristön OSA-pääjohtajalta, voisiko hän saada tältä ehdotusta N:o 15218/22 koskevan äänestyksen tulokset ja 8.12.2022 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjan tai siihen liittyvän selvityksen.
10 Neuvoston pääsihteeristön OSA-pääjohtaja vastasi 16.12.2022 lähetetyllä sähköpostilla valittajalle, ettei ehdotusta N:o 15218/22 ollut todellakaan hyväksytty kyseisen kokouksen aikana ja että neuvoston työjärjestyksen 8 ja 9 artiklan mukaisesti äänestystulokset eivät ole julkisia siltä osin kuin kyse on muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän toimen käsittelystä, joka ei ole yleisölle avoin. Hän totesi vielä, ettei myöskään kyseisen kokouksen pöytäkirjaa ole julkistettu.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne ja valituksenalainen määräys
11 Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.2.2023 toimittamallaan kannekirjelmällä SEUT 263 artiklan nojalla kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä riidanalaisen toimen kumoamista ja siinä tapauksessa, että kantajan ei katsota olevan ”etuoikeutettu kantaja”, sellaisen määräajan myöntämistä, joka mahdollistaa sen, että parlamentti taikka muu Euroopan unionin toimielin tai kansallinen elin voi tässä ominaisuudessa tarvittaessa jatkaa kannetta.
12 Asian käsittelyä jatkamatta unionin yleinen tuomioistuin jätti kyseisen kanteen 26.10.2023 tutkimatta työjärjestyksensä 126 artiklan nojalla osittain sen vuoksi, että se ei selvästi kuulunut unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, ja osittain sen vuoksi, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat.
13 Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensimmäisestä vaatimuksesta yhtäältä valituksenalaisen määräyksen 31 kohdassa, että vaikka Schengenin arviointimenettelyt on saatettu päätökseen ja parlamentti on antanut useita päätöslauselmia, asianomaisten jäsenvaltioiden hallitusten edustajat eivät ole saavuttaneet neuvostossa liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa vaadittua yksimielisyyttä ehdotuksesta N:o 15218/22 äänestettäessä, ja toisaalta kyseisen määräyksen 32 kohdassa, että liittymisasiakirjan 4 artiklassa ei aseteta mitään määräaikaa, jonka päättyessä neuvoston päätös on tehtävä tai katsottava tehdyn.
14 Unionin yleinen tuomioistuin korosti mainitun määräyksen 33 kohdassa, että olisi kyseisen artiklan, jossa määrätään nimenomaisesti monivaiheisesta menettelystä asettamatta tätä varten määräaikaa, sanamuodon vastaista katsoa, että aikaisempien vaiheiden päätökseen saattamisesta seuraa, että neuvosto on menettänyt toimivaltansa tehdä kyseisessä artiklassa tarkoitettu päätös asianomaisten jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yksimielisellä päätöksellä.
15 Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi vielä valituksenalaisen määräyksen 34 kohdassa, että oli edelleen mahdollista, että neuvosto ottaa ehdotuksen N:o 15218/22 uudelleen uuden kokouksen esityslistalle tai että neuvoston puhteenjohtajavaltio antaa uuden ehdotuksen neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Romaniassa.
16 Unionin yleinen tuomioistuin päätteli siis kyseisen määräyksen 35 kohdassa, että koska vaadittua yksimielisyyttä ei ollut saavutettu ehdotuksesta N:o 15218/22 äänestettäessä, mitään liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoston päätöstä ei ollut tehty, ja että äänestys, jossa kyseinen ehdotus on jätetty hyväksymättä, ei sinällään tarkoita sitä, että neuvosto on kieltäytynyt tekemästä tällaisen päätöksen myöhemmin.
17 Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa, ettei riidanalaista toimea voida pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitettuna kannekelpoisena toimena, ja jätti kyseisen määräyksen 38 kohdassa ensimmäisen vaatimuksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat.
18 Unionin yleinen tuomioistuin huomautti toisesta vaatimuksesta valituksenalaisen määräyksen 39 kohdassa, että ”etuoikeutettuna kantajana” pidetään vain jäsenvaltioita, parlamenttia, neuvostoa tai Euroopan komissiota mutta että kantajaa ei voida pitää etuoikeutettuna kantajana.
19 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi kyseisen määräyksen 40 kohdassa, ettei sillä ole mitään toimivaltaa ”myöntää määräaikaa” parlamentille, toiselle unionin toimielimelle tai Romanialle kumoamiskanteen nostamiseksi, ja täsmensi, että kanteen nostamisen määräajat ovat ehdottomia eivätkä asianosaiset tai tuomioistuin voi siis määrätä niistä.
20 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi näin ollen valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa valittajan toisen vaatimuksen, koska se ei selvästi kuulu sen toimivaltaan.
Valittajan vaatimukset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
21 Valittaja vaatii 18.12.2023 tekemässään valituksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen toiseen ratkaisukokoonpanoon, jotta unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee hänen vaatimuksensa, ja toissijaisesti hän vaatii, että se muuttaa tätä määräystä.
Valituksen tarkastelu
22 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaan on niin, että jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osaksi taikka se on kokonaan tai osaksi selvästi perusteeton, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa perustellulla määräyksellä hylätä sen kokonaan tai osaksi.
23 Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
24 Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu SEUT 263 artiklan rikkomiseen ja jälkimmäinen siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut eräitä yleisiä oikeusperiaatteita, joita ovat muun muassa oikeusvarmuutta, henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, syrjintäkieltoa ja yhdenvertaista kohtelua, ”oikeusapua” sekä ”veljeyttä” ja jäsenvaltioiden välistä vilpitöntä yhteistyötä koskevat periaatteet, ja että asiassa on tehty ilmeinen arviointivirhe.
Ensimmäinen valitusperuste
25 Ensimmäisen valitusperusteen osalta on aluksi huomautettava, että valittaja tyytyy väittämään, että riidanalainen toimi on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi ja että myös valittajaa on pidettävä ”etuoikeutettuna kantajana”, ja toistaa lähinnä ne väitteet, jotka hän on esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa. Valittaja ei vetoa kuitenkaan mihinkään argumentaatioon, joka voi osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt tältä osin oikeudellisia virheitä.
26 On kuitenkin huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Tätä vaatimusta ei täytä valitus, jossa vain toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, ilman että valitukseen edes sisältyisi perusteluja, joiden tarkoituksena olisi erityisesti osoittaa valituksenalaiseen tuomioon sisältyvä oikeudellinen virhe. Tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään nimittäin ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan (tuomio 10.9.2020, Hamas v. neuvosto, C‑386/19 P, EU:C:2020:691, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Tämän jälkeen on todettava valittajan väitteestä, jonka mukaan se, ettei riidanalaista toimea ole katsottu SEUT 263 artiklassa tarkoitetuksi kannekelpoiseksi toimeksi, on ristiriidassa SEU 4 artiklan 2 kohdan kanssa, että valittaja ei selitä, miltä osin tällä seikalla puututtaisiin jäsenvaltioiden yhdenvertaisuuteen perussopimuksia sovellettaessa sekä niiden kansalliseen identiteettiin.
28 Siltä osin kuin lopuksi unionin yleisen tuomioistuimen väitetään katsoneen virheellisesti, ettei neuvoston tarvitse SEU 3 artiklan 2 ja 3 kohdan ja SEU 4 artiklan 2 kohdan perusteella tehdä päätöstä liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan nojalla kohtuullisessa ajassa, on huomautettava, ettei näissä määräyksissä määrätä mistään neuvostolla olevasta tämänluonteisesta velvollisuudesta ja että unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole tehnyt valituksenalaisen määräyksen 32 kohdassa oikeudellista virhettä todetessaan, että liittymisasiakirjan 4 artiklassa ei määrätä määräajasta, jonka päättyessä kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös on tehtävä tai on katsottu tehdyn.
29 Ensimmäinen valitusperuste on siis hylättävä.
Toinen valitusperuste
30 Valittaja väittää toisen valitusperusteen osalta ensinnäkin, että liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemättä jättämisellä loukataan tiettyjä, esimerkiksi tämän määräyksen 24 kohdassa mainittuja yleisiä oikeusperiaatteita.
31 On kuitenkin todettava yhtäältä, että valittaja ei ilmoita, miltä kaikilta osin valituksenalaisen määräyksen perusteltuja arvostellaan tämän määräyksen 24 kohdassa mainittujen periaatteiden osalta, ja toisaalta, että valittaja ei vetoa mihinkään sellaiseen argumentaatioon, jolla voidaan kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 35 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan on niin, että koska ehdotuksesta N:o 15218/22 äänestettäessä ei ole saavutettu vaadittua yksimielisyyttä, mitään liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoston päätöstä ei ole tehty. Siltä osin kuin valittaja vetoaa näiden periaatteiden loukkaamiseen, toinen valitusperuste on siis jätettävä tutkimatta tämän määräyksen 26 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.
32 Toiseksi on todettava Romaniaan kohdistuvasta väitetystä syrjivästä kohtelusta Kroatian tasavaltaan verrattuna, ettei valittaja selitä, miltä osin tällainen erilainen kohtelu – olettaen, että se näytetään toteen – olisi vaikuttanut liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemiseen.
33 Näin ollen myös toinen valitusperuste on hylättävä.
34 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valitus on hylättävä kokonaisuudessaan, koska osaksi sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja koska osaksi se on selvästi perusteeton.
Oikeudenkäyntikulut
35 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.
36 Koska tämä määräys annetaan ennen valituksen tiedoksiantamista muulle osapuolelle ja näin ollen ennen kuin tälle on voinut aiheutua oikeudenkäyntikuluja, on päätettävä, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa:
1) Valitus hylätään, koska osaksi sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja koska osaksi se on selvästi perusteeton.
2) Eugen Tomac vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset