Asia C-167/21
European Gaming & Betting Association
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 15.11.2023
Valtiontuet – Valtion toimenpide, jolla jatketaan Alankomaiden myöntämiä onnenpelejä koskevia toimilupia – Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki – Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen – Vakavat vaikeudet – Asianomaisten osapuolten menettelylliset oikeudet
Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Komission velvollisuus aloittaa kontradiktorinen menettely vakavien vaikeuksien vallitessa – Seikat, jotka voivat osoittaa tällaisten vaikeuksien olemassaolon – Komission suorittaman tutkinnan riittämättömyys tai puutteellisuus
(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta; neuvoston asetuksen 2015/1589 4 artikla)
(ks. 29–39 ja 44–51 kohta)
Tiivistelmä
Alankomaiden rahapelejä koskeva säännöstö perustuu yksinoikeuslupien eli toimilupien järjestelmään, jonka mukaan rahapelien järjestäminen tai edistäminen on kiellettyä, ellei siihen ole myönnetty hallinnollista lupaa.
Alankomaiden turvallisuudesta ja oikeusasioista vastaavan valtiosihteerin hyväksymää yleistä toimintasääntöä soveltamalla Alankomaiden rahapeliviranomainen uusi kuusi päättyvää toimilupaa muun muassa arpajaisia, urheilutapahtumiin liittyvää vedonlyöntiä ja hevoskilpailuihin liittyvää vedonlyöntiä varten (jäljempänä yhdessä riidanalainen toimenpide).
European Gaming and Betting Association (jäljempänä kantaja) katsoi, että tämä yleinen toimintasääntö ja kuuden yksinomaisen toimiluvan uusiminen merkitsivät valtiontukea toimijoille, joilla on kyseiset toimiluvat, ja teki kantelun Euroopan komissiolle.
Komissio hylkäsi tämän kantelun aloittamatta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muodollista tutkintamenettelyä.(1)
Komissio katsoi päätöksessään, ettei riidanalainen toimenpide ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, koska toimiluvanhaltijoille ei ole koitunut etua. Komissio totesi tältä osin, että Alankomaiden lainsäädäntö velvoittaa asianomaiset toimiluvanhaltijat siirtämään rahapelitoimintansa tulot, joista on vähennetty niiden kulut ja kohtuulliset kustannukset, toimiluvissa nimetyille yleishyödyllisille yhteisöille.
Unionin yleinen tuomioistuin, joka käsitteli kantajan kumoamiskannetta, kumosi tämän komission päätöksen sillä perusteella, ettei komissio ollut tutkinut, annettiinko riidanalaisella toimenpiteellä välillistä etua yhteisöille, joille toimiluvanhaltijoiden on siirrettävä osa tuloistaan, ja sulki näin ollen pois sen, että tämä kysymys voisi aiheuttaa vakavia vaikeuksia mainitun toimenpiteen luonnehdinnassa valtiontueksi, mikä olisi voitu selvittää vain SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätyssä muodollisessa tutkintamenettelyssä. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin täsmentää sen tutkinnan laajuutta, joka komission on suoritettava tutkiessaan, onko tietty toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Kantaja vetosi kanteensa tueksi muun muassa menettelyllisten oikeuksiensa loukkaamiseen, koska komissio kieltäytyi aloittamasta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä, vaikka SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alustavan tutkinnan perusteella ei voitu poistaa kaikkia epäilyjä tuen olemassaolosta. Tältä osin kantaja väitti pääosin, että komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti, ettei ole mitään epäilystä siitä, annetaanko riidanalaisella toimenpiteellä etua toimiluvanhaltijoille.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen 2015/1589(2) 4 artiklan 3 kohtaan perustuvan vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen laillisuus riippuu siitä, olisiko komissiolla alustavassa tutkintavaiheessa käytettävissä olleiden tietojen ja selvityksen arvioinnin pitänyt objektiivisesti herättää epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, sillä tällaisten epäilyjen vuoksi on aloitettava muodollinen tutkintamenettely.
Tältä osin kantaja totesi muun muassa, että komissiolla oli hallussaan tietoja ja todisteita, jotka antoivat aihetta epäillä, että on myönnetty välillistä etua yhteisöille, joille toimiluvanhaltijoiden on siirrettävä osa rahapelitoiminnasta saamistaan tuloista. Koska komissio ei ole tutkinut tätä seikkaa, se ei ole voinut poistaa kaikkia epäilyjä valtiontuen olemassaolosta.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että komission arvioinnin kohteena olleesta Alankomaiden rahapelejä koskevasta säännöstöstä ilmenee selvästi, että toimiluvanhaltijoiden on siirrettävä osa rahapelitoiminnasta saaduista tuloista yleishyödyllisille yhteisöille.
Unionin yleinen tuomioistuin korostaa lisäksi, että komissio on perustanut arvionsa siitä, ettei toimiluvanhaltijoille ole koitunut etua, nimenomaan niiden velvollisuuteen siirtää osa tuloistaan yleishyödyllisille yhteisöille.
Näin ollen komissiolla oli riidanalaista päätöstä tehdessään käytettävissään riidanalaista toimenpidettä koskevia tietoja, joiden perusteella sen olisi pitänyt pohtia, onko Alankomaiden rahapelejä koskevan säännöstön tarkoituksena ohjata kyseisten toimiluvanhaltijoiden toiminnasta saatujen tulojen siirto pääasiallisesti näissä toimiluvissa nimetyille yleishyödyllisille yhteisöille, mikä voisi olla välillinen etu ja näin ollen niille annettu valtiontuki.
Lisäksi valtiontuen käsitteestä annetun komission tiedonannon(3) 115 kohdassa täsmennetään, että välillinen etu voi siirtyä muulle yritykselle kuin sille, jolle valtion varoja on siirretty suoraan. Lisäksi kyseisen tiedonannon 116 kohdassa todetaan, että välillisen edun käsite kattaa tilanteen, jossa toimenpide on suunniteltu siten, että se kanavoi toissijaiset vaikutukset kohti tunnistettavissa olevia yrityksiä tai yritysryhmittymiä.
Komission olisi siis pitänyt pohtia, annetaanko riidanalaisella toimenpiteellä välillistä etua yleishyödyllisille yhteisöille ja onko se näin ollen niille annettu tuki.
Tämän kysymyksen tutkimatta jättäminen riidanalaisessa päätöksessä ei sulje pois vakavien vaikeuksien olemassaoloa tältä osin, koska komissio ei ole tutkinnan alustavassa vaiheessa lainkaan tutkinut asianmukaisesti sitä, tuottiko riidanalainen toimenpide välillistä etua näille yhteisöille, vaikka osan toimiluvanhaltijoiden toiminnasta saaduista tuloista siirtäminen näissä toimiluvissa nimetyille yleishyödyllisille yhteisöille on yksi riidanalaisen säännöstön pääpiirteistä.
Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt väitteen kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamisesta, koska komissio ei ole arvioinut sitä, annetaanko kyseisillä toimiluvilla välillistä etua yhteisöille, joille mainittujen toimiluvanhaltijoiden on siirrettävä osa rahapelitoiminnasta saamistaan tuloista.