Asia T-141/08

E.ON Energie AG

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös, jolla todetaan sinetin murtaminen – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohta – Todistustaakka – Syyttömyysolettama – Oikeasuhteisuus – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö, joka on esitettävä – Tarvittavan todistusvoiman määrä

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.      Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailumenettely – Soveltaminen

(EU 6 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu kilpailunvastaisen sopimuksen tekemisestä – Päätös, joka perustuu suoriin todisteisiin rikkomisesta – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten todistusvelvollisuudet.

(EY 81 ja EY 82 artikla)

4.      Kilpailu – Sakot – Edellytykset, joilla komissio voi määrätä sakkoja – Tahallisesti tai tuottamuksellisesti tehty rikkominen – Päätös, jolla todetaan sinetin murtaminen – Komission todistustaakka – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohta)

1.      Silloin kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeusriidasta kilpailuoikeuden alalla, komission on näytettävä toteamansa rikkominen toteen ja esitettävä oikeudellisesti riittävä näyttö rikkomisen perustana olevista tosiseikoista. Tällöin komission tehtävänä on hankkia riittävän täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetty rikkominen on tapahtunut.

(ks. 48 kohta)

2.      Syyttömyysolettaman periaate, sellaisena kuin se ilmenee muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta, on yksi niistä perusoikeuksista, joita unionin tuomioistuimen – myös Euroopan yhtenäisasiakirjan johdanto-osassa ja EU 6 artiklan 2 kohdassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun – vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojataan yhteisön oikeudessa. Kun otetaan huomioon kyseessä olevien kilpailusääntöjen rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen.

Tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu. Erityisesti käsitellessään sakkopäätöksen kumoamista koskevaa kannetta tuomioistuin ei näin ollen voi todeta, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta yhä epäilyksiä.

(ks. 51, 52 ja 238 kohta)

3.      Jos komissio toteaa kyseessä olevien yritysten käyttäytymiseen tukeutuen, että kilpailusääntöjä on rikottu, unionin tuomioistuimen on kumottava kyseessä oleva päätös, jos nämä yritykset esittävät perustelut, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä.

Silloin kun komissio tukeutuu suoriin todisteisiin, jotka lähtökohtaisesti ovat riittäviä osoittamaan kilpailusääntöjen rikkomisen, ei kuitenkaan riitä, että kyseessä oleva yritys vetoaa sellaisen seikan mahdollisuuteen, joka voisi vaikuttaa kyseisten todisteiden todistusvoimaan, jotta komission olisi todistettava, että tämä seikka ei ole voinut vaikuttaa todisteiden todistusvoimaan. Päinvastoin muutoin kuin tapauksissa, joissa kyseessä oleva yritys ei voinut toimittaa tällaista todistetta komission käyttäytymisen vuoksi, kyseisen yrityksen tehtävänä on osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla yhtäältä sen seikan olemassaolo, johon se vetoaa, ja toisaalta se, että tämä seikka kyseenalaistaa niiden todisteiden todistusvoiman, joihin komissio tukeutuu.

(ks. 54, 56 ja 199 kohta)

4.      Komissio voi EY 81 ja EY 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan määrätä sakkoja, kun komission valtuuttamien virkamiesten tai muiden mukana olevien henkilöiden asettamat sinetit on murrettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Tämän säännöksen mukaan komission on siis todistettava sinetin murtaminen. Sen sijaan sen tehtävänä ei ole osoittaa, että sinetöityyn huoneeseen on tosiasiallisesti menty tai että siellä säilytettyihin asiakirjoihin on koskettu.

(ks. 85 ja 256 kohta)