Asia T-145/08

Atlas Transport GmbH

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ATLAS – Benelux-tavaramerkiksi rekisteröity aikaisempi kuviomerkki atlasair – Muotovaatimukset – Valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättäminen – Hallinnollisen menettelyn lykkääminen – Asetuksen (EY) N:o 40/94 59 artikla (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 60 artikla) – Asetuksen (EY) N:o 2868/95 20 säännön 7 kohta

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valituksen määräaika ja muoto – Perusteet sisältävän kirjelmän jättäminen määräajassa – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 59 artikla; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 48 säännön 1 ja 2 kohta sekä 49 sääntö)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valituslautakuntien käsiteltäväksi saatettu valitus – Asian käsittelyn lykkääminen – Lykkäämisedellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 79 artikla; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 20 säännön 7 kohta; komission asetuksen N:o 216/96 8 artikla)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 59 artiklan mukaan valitus päätöksestä on tehtävä sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) kirjallisena kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 48 säännön 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että valituskirjelmässä on mainittava päätös, johon muutosta haetaan, ja vaaditun muutoksen tai kumoamisen laajuus.

Lisäksi asetuksen N:o 2868/95 49 säännössä täsmennetään, että jos valitus ei ole asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa ja asetuksen N:o 2868/95 48 säännön 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyjen edellytysten mukainen, valituslautakunta jättää sen tutkimatta, jollei kaikkia puutteita poisteta asetuksen (EY) N:o 40/94 59 artiklassa vahvistetun määräajan kuluessa.

Näiden säännösten rakenteellisesta tarkastelusta ilmenee, että valittajalla, joka haluaa tehdä valituksen valituslautakuntaan, on sillä uhalla, että sen valitus jätetään tutkimatta, velvollisuus toimittaa SMHV:oon valituksen perusteet sisältävä kirjelmä säädetyssä määräajassa, ja että nämä perusteet menevät pidemmälle kuin valituksen kohteena olevan päätöksen mainitseminen ja sen toteaminen, että valittaja haluaa, että valituslautakunta muuttaa päätöstä tai kumoaa sen.

Asetuksen N:o 40/94 59 artiklan viimeisessä virkkeessä käytetyn sanan ”perusteet” sanamuodonmukaisesta tulkinnasta ilmenee, että valituslautakunnassa käytävässä menettelyssä valittajan on esitettävä kirjelmässä valituksensa määrittävät syyt. Valituslautakunnan asiana ei ole päättelemällä määrittää, mitkä ovat sen käsiteltäväksi saatetun valituksen pohjana olevat perusteet. Valittajan kirjelmästä on siis voitava ymmärtää, miksi se vaatii valituslautakuntaa kumoamaan päätöksen tai muuttamaan sitä.

Näin ollen on katsottava, että koska asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa asetetaan valittajalle velvollisuus esittää valituksensa perusteet sisältävä kirjelmä, sen on esitettävä kirjallisesti ja riittävän selkeästi, mitkä ovat ne tosiseikat ja/tai oikeudelliset seikat, joiden perusteella se katsoo perustelluksi valituslautakunnalle esittämänsä vaatimuksen kumota riidanalainen päätös tai muuttaa sitä.

(ks. 37–41 ja 46 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohta ja sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakuntien menettelysäännöistä annetun asetuksen N:o 216/96 8 artikla, joissa säädetään mahdollisuudesta lykätä valituslautakunnassa käytävää menettelyä väitemenettelyn yhteydessä ja valituslautakunnan kirjaajan antaman, kyseiseen valituslautakuntaan tehdyn valituksen tutkittavaksi ottamista koskevan lausunnon johdosta, ovat ilmaus jäsenvaltioissa yleisesti hyväksytystä periaatteesta, joka koskee päätöksen tekevän elimen mahdollisuutta lykätä siinä käytävää menettelyä silloin, kun lykkääminen on asian olosuhteiden vuoksi tarkoituksenmukaista.

Asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohdan c alakohdan soveltaminen analogisesti mitättömyysmenettelyn yhteydessä on perusteltua, koska sekä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvassa väitemenettelyssä että kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisessa suhteelliseen mitättömyysperusteeseen perustuvassa menettelyssä kyse on kahden tavaramerkin välisen sekaannusvaaran arvioimisesta ja koska menettelyn lykkäämismahdollisuudella edistetään näiden menettelyjen tehokkuutta.

Valituslautakunnalla on näin ollen oikeus lykätä mitättömyysmenettelyä silloin, kun se on olosuhteiden vuoksi tarkoituksenmukaista.

Valituslautakunnalla on menettelyn lykkäämisen tai lykkäämättä jättämisen osalta laaja harkintavalta. Asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohdan c alakohta ilmentää tätä laajaa harkintavaltaa, sillä siinä säädetään, että valituslautakunta voi lykätä menettelyä, jos lykkäys on olosuhteiden vuoksi tarkoituksenmukaista. Lykkääminen on valituslautakunnan oikeus, johon se turvautuu vain katsoessaan sen tarkoituksenmukaiseksi. Valituslautakunnassa käytävää menettelyä ei siten lykätä automaattisesti kyseisen menettelyn osapuolen tekemän lykkäyshakemuksen seurauksena.

Valituslautakunnan laaja harkintavalta lykätä siinä käytävää menettelyä ei merkitse sitä, että valituslautakunnan arviointi suljettaisiin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan ulkopuolelle. Valituslautakunnan laaja harkintavalta kuitenkin rajoittaa tuomioistuimen harjoittaman valvonnan asiakysymyksissä sen valvomiseen, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tapahtunut ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

Valituslautakunnan on menettelyn lykkäämiseen liittyvää harkintavaltaa käyttäessään noudatettava oikeudenmukaista menettelyä oikeusyhteisössä koskevia yleisiä periaatteita. Valituslautakunnan on siis tätä harkintavaltaa käyttäessään otettava huomioon paitsi sen osapuolen intressi, joka on riitautetun yhteisön tavaramerkin haltija, myös muiden osapuolten intressit. Päätöksen lykätä tai olla lykkäämättä menettelyä on perustuttava näiden intressien vertailuun.

(ks. 66–70 ja 76 kohta)