UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (laajennettu ensimmäinen jaosto)
5 päivänä marraskuuta 2014 (*)
Oikeusapu – Ennen kumoamiskanteen nostamista esitetty hakemus – Tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin sovellettavat rajoittavat toimenpiteet
Asiassa T‑228/12 AJ,
DD, kotipaikka Vitebsk (Valko-Venäjä),
hakijana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään F. Naert ja E. Finnegan,
vastapuolena,
jossa on kyse unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 94 ja 95 artiklan mukaisesta ennen kanteen nostamista tehdystä maksutonta oikeudenkäyntiä koskevasta hakemuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Pelikánová, E. Buttigieg, S. Gervasoni ja L. Madise,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Hakija, DD, on esittänyt unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 94 ja 95 artiklaan perustuvan maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen 31.5.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään asiakirjalla nostaakseen Euroopan unionin neuvostoa vastaan kanteen Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP täytäntöönpanosta 23.3.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/171/YUTP (EUVL L 87, s. 95) ja Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 23.3.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 265/2012 (EUVL L 87, s. 37) kumoamiseksi siltä osin kuin mainittu päätös ja asetus koskivat häntä.
2 Mainitun hakemuksen tueksi hakija on tuonut esiin muun muassa sen, että hänen keskimääräiset kuukausitulonsa ovat 264 euroa ja ettei hänellä ole varallisuutta eikä kiinteää omaisuutta, sekä esittänyt eräitä selvityksiä.
3 Työjärjestyksen 94 artiklan 3 kohdassa asetetun nostettavaa kannetta koskevan edellytyksen osalta hakija tuo esiin, että täytäntöönpanopäätös 2012/171 ja täytäntöönpanoasetus N:o 265/2012, joiden kumoamista hän aikoo vaatia, on annettu hänen osaltaan ensinnäkin loukaten hän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, toiseksi hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja kolmanneksi tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta.
4 Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja on kehottanut 16.7.2012 päivätyllä kirjeellä neuvostoa esittämään huomautuksia hakijan oikeusapua koskevasta hakemuksesta.
5 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.7.2012 jättämissään huomautuksissa neuvosto toteaa, että se jättää unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan sen, ovatko hakijan esittämät tiedot ja selvitykset omiaan osoittamaan, että hän on oikeusavun tarpeessa. Neuvosto huomauttaa, ettei hakija ole esittänyt arviota tulevista kuluista ja ettei nostettavassa kanteessa tuoda esiin uusia merkittäviä kysymyksiä. Neuvosto katsoo, ettei nyt käsiteltävässä asiassa annettavan oikeusavun määrän tulisi ylittää 7 000:ta euroa.
6 A. Kolosovski on ilmoittanut 25.4.2013 päivätyllä kirjeellä unionin yleiselle tuomioistuimelle, että hakija oli valtuuttanut hänet edustajakseen.
7 Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja on työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena kehottanut hakijaa 18.7.2013 esittämään viimeistään 2.9.2013 todisteet siitä, että hän on saanut Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä 18.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 (EUVL L 134, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta toimivaltaiselta viranomaiselta poikkeusluvan, jota ilman hänen asianajajalleen ei lähtökohtaisesti voida maksaa mitään.
8 Unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanojen muutosten vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajasta on tullut unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja.
9 Koska hakija ei ollut noudattanut 18.7.2013 päivättyä kehotusta asetetussa määräajassa, unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja päätti 7.10.2013 asettaa tätä varten uuden määräajan, joka päättyi 21.10.2013.
10 Hakija pyysi 20.10.2013 päivätyllä kirjeellä unionin yleiseltä tuomioistuimelta kyseisen määräajan pidentämistä kahdella kuukaudella. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi mainitun määräajan pidentämisen 21.11.2013 saakka. Hakija ei kuitenkaan toimittanut todisteita edellä 7 kohdassa tarkoitetun poikkeusluvan saamisesta asetetussa määräajassa.
11 Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja päätti 27.3.2014 saattaa oikeusapua koskevan hakemuksen mainitun jaoston ratkaistavaksi.
12 Ensimmäisen jaoston pyynnöstä täysistunto osoitti asian 11.6.2014 laajennetun ensimmäisen jaoston käsiteltäväksi.
13 Ensinnäkin työjärjestyksen 94 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että sen varmistamiseksi, että oikeussuojaa todella voidaan saada, maksuton oikeudenkäynti kattaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä kokonaan tai osittain kulut, jotka liittyvät oikeudelliseen avustamiseen ja edustamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleisen tuomioistuimen kassa vastaa näistä kuluista (jäljempänä asianajokulut).
14 Työjärjestyksen 94 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämiselle on kaksi edellytystä eli yhtäältä se, että hakija ei taloudellisen tilanteensa vuoksi voi vastata asianajokuluista tai osasta niistä, ja toisaalta se, etteivät toimen, jota varten sitä haetaan, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puutu ja ettei toimi ole selvästi perusteeton.
15 Työjärjestyksen 95 artiklan 2 kohdan mukaan maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaan hakemukseen on liitettävä kaikki tiedot ja selvitykset, joiden perusteella hakijan taloudellista tilaa voidaan arvioida, kuten toimivaltaisen kansallisen viranomaisen todistus hakijan taloudellisesta tilanteesta. Jos hakemus tehdään ennen kanteen nostamista, hakijan on edellä mainitun määräyksen mukaisesti selostettava lyhyesti kanteen, jonka hän aikoo nostaa, kohde, tapauksen tosiseikat ja kanteen perustelut. Hakemukseen on liitettävä tätä koskevat selvitykset.
16 Nyt käsiteltävässä asiassa hakijan taloudellista tilaa koskevista asiakirjoista, sellaisina kuin ne on kuvattu edellä 2 kohdassa, ilmenee, että maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus täyttää työjärjestyksen 94 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen edellytyksen.
17 Työjärjestyksen 94 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta toisesta edellytyksestä on todettava, etteivät kanteen, jota varten maksutonta oikeudenkäyntiä on haettu, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puutu ja ettei se ole selvästi perusteeton.
18 On siis todettava, että hakija täyttää edellytykset, jotka työjärjestyksen mukaan antavat oikeuden maksuttomaan oikeudenkäyntiin.
19 Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan, säädetään, että mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa mainitun asetuksen liitteessä I lueteltujen luonnollisten henkilöiden, joihin hakija kuuluu, saataville tai hyödynnettäviksi.
20 Asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdassa taas säädetään seuraavaa:
”Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, liitteessä II luetelluilla verkkosivuilla ilmoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamiseen tai tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien asettamiseen saataville asianmukaisiksi katsominsa ehdoin, todettuaan, että kyseiset varat tai taloudelliset resurssit:
– –
b) on tarkoitettu yksinomaan oikeudellisiin palveluihin liittyvien kohtuullisten palkkioiden maksamiseen ja näistä palveluista aiheutuneiden kulujen korvaamiseen; – –
– –”
21 Asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan säännöksissä yhdessä luettuina kielletään siis lähtökohtaisesti käyttämästä varoja hakijan hyväksi, elleivät jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ole antaneet siihen poikkeuslupaa.
22 Kuitenkaan silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – varojen käyttöä asetuksen N:o 765/2006 liitteessä I luetellun henkilön hyväksi ei voida erottaa unionin tuomioistuimissa käytävästä oikeusapua koskevasta menettelystä, mainitun asetuksen säännöksiä ei voida tulkita ottamatta huomioon kyseistä menettelyä koskevia erityissääntöjä, joista nyt käsiteltävässä asiassa on määrätty työjärjestyksessä.
23 Koska asetuksessa N:o 765/2006 ja työjärjestyksessä ei ole säännöksiä eikä määräyksiä, joissa säädettäisiin tai määrättäisiin nimenomaisesti jommankumman ensisijaisuudesta toiseen nähden oikeusavun myöntämisen osalta, on varmistuttava siitä, että sekä asetusta että työjärjestystä sovelletaan niin, että niiden soveltaminen on keskenään sopusoinnussa, mikä siis mahdollistaa johdonmukaisen soveltamisen, joka takaa sekä asetuksella että työjärjestyksellä tavoitellun päämäärän saavuttamisen.
24 Työjärjestyksen tarkoituksena on oikeusavun myöntämistä koskevien sääntöjen osalta varmistaa tehokas mahdollisuus käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, mikä ilmenee työjärjestyksen 94 artiklan 1 kohdasta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 3 kohdasta, jossa nimenomaan määrätään, että maksutonta oikeusapua annetaan vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianosainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.
25 Asetuksen N:o 765/2006 johdanto-osan ensimmäisestä neljänteen perustelukappaleesta taas ilmenee, että sen tarkoituksena on kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä tiettyihin henkilöihin. Mainittuihin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa kielto asettaa saataville kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja varoja ja taloudellisia resursseja.
26 Kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä on kuitenkin sovellettava niin, etteivät ne johda siihen, että henkilöillä, joiden varat on jäädytetty, ei ole enää tosiasiallista oikeutta saada asiaansa käsitellyksi tuomioistuimissa (ks. vastaavasti asia C-314/13, Peftiev, tuomio 12.6.2014, Kok., EU:C:2014:1645, 26 kohta) muun muassa silloin, kun kyse on niiden toimien laillisuuden riitauttamisesta, joilla kyseiset rajoittavat toimenpiteet on määrätty.
27 Unionin tuomioistuin on siis katsonut edellä 26 kohdassa mainitussa tuomiossa Peftiev (EU:C:2014:1645, 25 kohta), ettei toimivaltaisella kansallisella viranomaisella ole ehdotonta harkintavaltaa, kun se ratkaisee poikkeuslupahakemuksen asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, vaan sen on käytettävä toimivaltaansa perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan toiseen virkkeeseen, jossa määrätään, että jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään, perustuvia oikeuksia kunnioittaen. Tästä on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asianajajan toimiminen edustajana on välttämätöntä, jotta on mahdollista nostaa kanne, jolla riitautetaan rajoittavien toimenpiteiden laillisuus.
28 Kriteereistä, jotka toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on otettava huomioon, kun se ratkaisee asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvan poikkeuslupahakemuksen, on todettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään varojen käyttöä koskevista rajoituksista, koska varat on tarkoitus käyttää yksinomaan oikeudellisiin palveluihin liittyvien kohtuullisten palkkioiden maksamiseen ja näistä palveluista aiheutuneiden kulujen korvaamiseen. Kyseisessä asiayhteydessä toimivaltainen kansallinen viranomainen voi valvoa vapautettujen varojen käyttöä vahvistamalla edellytykset, joita se pitää tarkoituksenmukaisina muun muassa sen varmistamiseksi, ettei määrätyn seuraamuksen tavoitetta tehdä tyhjäksi ja ettei myönnettyä poikkeusta kierretä (ks. vastaavasti edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Peftiev, EU:C:2014:1645, 32 ja 33 kohta).
29 Kun edellä 26 kohdassa mainitussa tuomiossa Peftiev (EU:C:2014:1645) kansallisessa tuomioistuimessa vireillä ollut pääasia koski vaatimusta sellaisten henkilöiden varojen vapauttamisesta, joihin oli kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, jotta kyseiset henkilöt pystyisivät maksamaan asianajajilleen, nyt käsiteltävässä asiassa oikeusavun myöntäminen merkitsee sitä, että hakijan asianajokuluista vastaa unionin yleisen tuomioistuimen kassa.
30 Edellä esitetyn valossa on katsottava, että nyt käsiteltävän oikeusapua koskevan hakemuksen hylkääminen ainoastaan sillä perusteella, ettei hakija ole esittänyt asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kansallisen viranomaisen lupaa, vaikka oikeusapua koskeva hakemus täyttää työjärjestyksessä asetetut edellytykset, jotka on toistettu edellä 14 kohdassa, olisi tosiasiallista oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa koskevan perusoikeuden rajoitus.
31 Muutoinkin asetuksen N:o 765/2006 tavoitteiden saavuttamiseksi säädetyistä takeista on huomattava, ettei mikään unionin oikeuden järjestelmä mahdollista sitä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tutkisivat, onko se, että unionin yleinen tuomioistuin myöntää oikeusapua, tarpeen sen varmistamiseksi, että tosiasiallinen oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa toteutuu, sillä mainittu kysymys on yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen harkintavallassa, eikä myöskään sitä, että kansalliset viranomaiset valvoisivat, miten unionin yleinen tuomioistuin käyttää tätä varten välttämättömiä varoja, kuten ei sitäkään, että kansalliset viranomaiset vahvistaisivat unionin yleistä tuomioistuinta koskevia edellytyksiä sen varmistamiseksi, ettei määrätyn seuraamuksen tavoitetta tehdä tyhjäksi.
32 Työjärjestyksen ja asetuksen N:o 765/2006 johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi nyt käsiteltävässä asiassa on siis katsottava, että unionin yleisellä tuomioistuimella on sekä yhtäältä velvollisuus myöntää oikeusapua kaikille mainitun asetuksen liitteessä I luetelluille hakijoille, jotka ovat täyttäneet työjärjestyksen 94 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa asetetut edellytykset, mikä mahdollistaa työjärjestyksen tavoitteen saavuttamisen, ja toisaalta varmistaa se, että myönnettyä oikeusapua käytetään ainoastaan hakijan asianajokulujen kattamiseen ja ettei se vaaranna määrätyn rajoittavan toimenpiteen tavoitteen, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 2 kohdassa, saavuttamista.
33 Tältä osin on lisättävä, että työjärjestyksen määräykset mahdollistavat nyt käsiteltävässä asiassa sen, että unionin yleinen tuomioistuin voi varmistaa, ettei oikeusapua käytetä muuhun kuin hakijan asianajokulujen kattamiseen, ilman että hakijalta on tarpeen vaatia kansallisen viranomaisen luvan esittämistä.
34 Yhtäältä vain asianajokulut mainitaan työjärjestyksen 94 artiklan 1 kohdassa sellaisina kuluina, joista unionin yleisen tuomioistuimen kassa voi vastata.
35 Toisaalta työjärjestyksen 96 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaan määräyksessä, jolla maksuton oikeudenkäynti myönnetään, voidaan vahvistaa asianajajalle maksettavan korvauksen suuruutta ennalta määrittämättä vain enimmäismäärä, jota asianajajalle korvattavat kulut ja hänelle maksettava palkkio eivät lähtökohtaisesti saa ylittää. Unionin yleisellä tuomioistuimella on siis työjärjestyksen 97 artiklan 2 kohdan mukaan mahdollisuus laskea jälkikäteen määrä, joka on ollut täysin välttämätön asianajokulujen kattamiseksi silloin, kun ratkaisun, jolla asian käsittely lopullisesti päätetään, mukaan sen, jolle on myönnetty maksuton oikeudenkäynti, on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tältä osin voidaan ottaa huomioon nimetyn asianajajan suorittaman työn vaikeus ja hänen esittämiensä todisteiden perusteella hänen työhön tosiasiallisesti käyttämänsä tuntimäärä sekä hänelle väistämättä aiheutuneet eri kulut.
36 Muutoinkin on tavanomainen käytäntö, että unionin yleinen tuomioistuin maksaa näin lasketun määrän suoraan nimetylle asianajajalle, joten hakijalla ei ole mahdollisuutta käyttää oikeusapua muihin tarkoituksiin kuin siihen, johon se on myönnetty (ks. tästä myös määräys C‑403/06 P, Ayadi v. neuvosto, 2.9.2009, EU:C:2009:496, 21 kohta). Asianajajaa taas velvoittavat asetuksen N:o 765/2006 säännökset, joiden mukaan hän ei saa luovuttaa hakijalle palkkiotaan eikä osaa siitä, eikä hän saa yleisemminkään asettaa hakijan saataville varoja tai taloudellisia resursseja suoraan tai välillisesti.
37 Kun edellä esitetty otetaan huomioon, nyt käsiteltävässä asiassa haettu oikeusapu on myönnettävä, vaikkei asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeuslupaa ole annettu, mutta samalla on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, ettei oikeusapua käytetä väärin.
38 Kun lopuksi otetaan huomioon oikeusriidan kohde ja laatu, sen oikeudellinen merkitys ja asiaan liittyvät ennakoitavissa olevat vaikeudet sekä oikeudenkäyntimenettelystä asianosaisille odotettavissa oleva työmäärä, tästä hetkestä lukien on täsmennettävä työjärjestyksen 96 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, että hakijan etuja siinä menettelyssä, jonka hän aikoo saattaa vireille, puolustamaan nimettävän asianajajan kulut ja palkkiot eivät lähtökohtaisesti voi ylittää 6 000:ta euroa koko oikeudenkäynnin osalta.
39 Mainitut kulut ja palkkiot maksetaan suoraan Kolosovskille ja ne vahvistetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle esitettävän yksityiskohtaisen laskelman perusteella.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) DD:lle myönnetään maksuton oikeudenkäynti.
2) A. Kolosovski nimetään asianajaksi edustamaan DD:tä asiassa T-228/12.
3) A. Kolosovskille korvattavat kulut ja hänelle maksettava palkkio maksetaan hänelle suoraan ja vahvistetaan asian päätteeksi unionin yleiselle tuomioistuimelle esitettävän yksityiskohtaisen laskelman perusteella, mutta niiden määrä voi lähtökohtaisesti olla enintään 6 000 euroa.
Annettiin Luxemburgissa 5 päivänä marraskuuta 2014.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |