YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (laajennettu viides jaosto)

18 päivänä joulukuuta 1997(1)

Kumoamiskanne — Polkumyynti — Aspartaami — Puolustautumisoikeudet —Normaaliarvo — Viitemaa — Patentti — Vahinko

Yhdistetyissä asioissa T-159/94 ja T-160/94,

Ajinomoto Co., Inc., Japanin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Tokio,edustajinaan asianajaja Mario Siragusa, Rooma, ja asianajaja Till Müller-Ibold,Frankfurt-am-Main, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch,11 rue Goethe,

                    

kantajana asiassa T-159/94 ja,

The NutraSweet Company, Illinois'n osavaltion mukaan perustettu yhtiö, kotipaikkaDeerfield, Illinois (Amerikan yhdysvallat), edustajinaan aluksi asianajajat OttoGrolig, Peter Bogaert ja Koen Vanhaerents ja sittemmin asianajajat Otto Grolig,Jean-François Bellis ja Fabrizio Di Gianni, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissaasianajotoimisto Jacques Loesch, 11 rue Goethe,

kantajana asiassa T-160/94,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Erik Steinja oikeudellisen yksikön virkamies Guus Houttuin, avustajinaan asianajaja Hans-Jürgen Rabe, Hampuri, ja asianajaja Georg M. Berrisch, Bryssel, prosessiosoiteLuxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston pääjohtajaAlessandro Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehetEric L. White ja Nicholas Khan, avustajanaan aluksi Mark Cran, QC, Gray's Inn,ja sitten barrister Fergus Randolph, prosessiosite Luxemburgissa c/o oikeudellisenyksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

väliintulijana,

joissa kantajat vaativat lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanistaja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 27 päivänätoukokuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1391/91 (EYVL L 134,s. 1) kumoamista,

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(laajennettu viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. García-Valdecasas sekä tuomaritV. Tiili, J. Azizi, R. M. Moura Ramos ja M. Jaeger,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.4.1997 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana olevat tosiseikat ja menettely

Tuote

1. Sokerin korvike aspartaami on makeutusaine, jota käytetään etupäässäelintarvikkeissa mutta myös esimerkiksi teen ja kahvin makeuttamiseen kahvi- jaruokapöydässä. Tämän kahden aminohapon yhdisteen keksi vuonna 1965 tutkija,joka työskenteli amerikkalaisessa yhtiössä G. D. Searle & Co:ssa, josta on sittemmintullut The NutraSweet Company (jäljempänä NSC). Keksinnön jälkeen NSC saikäyttöpatentin aspartaamiin Yhdysvalloissa ja useissa yhteisön jäsenvaltioissa.Patentti oli voimassa Saksassa vuoteen 1986, Yhdistyneessä kuningaskunnassavuoteen 1987 ja muissa yhteisön jäsenvaltioissa vuoteen 1988.
   
   Markkinoiden merkittävimmät toimijat ja markkinat
   
   
2. Kantaja NSC oli 1.1.—31.12.1989 Yhdysvaltojen ainoa aspartaamintuottaja. Se tuottimyös yhteisössä myytäväksi tarkoitettua aspartaamia. NSC myi itse jonkin verranaspartaamia yhteisössä toimiville itsenäisille asiakkaille ja Yhdysvalloissa yhteisöönvietäväksi, mutta näitä myyntejä lukuun ottamatta aspartaamin jakelusta yhteisössähuolehti NSC:n ja kantaja Ajinomoton (jäljempänä Ajico) yhteinen tytäryhtiö elisveitsiläinen yhtiö NutraSweet AG (jäljempänä NSAG), joka oli perustettu vuonna1983 tyydyttämään aspartaamin kysyntää Euroopassa.
   
   
3. Ajico oli Japanin ainoa aspartaamin tuottaja. Se myi aspartaamiakotimarkkinoilleen tavaramerkillä Pal ja yhteisön markkinoille tavaramerkilläNutraSweet.
   
   
4. Ainoa aspartaamintuottaja yhteisössä oli Holland Sweetener Company Vof(jäljempänä yhteisön tuottaja tai HSC). Se on Alankomaiden oikeuden mukaanperustettu yhtiö ja alankomaalaisen kemian alan yhtiön DSM Chemicals BV:ntäysin omistaman tytäryhtiön DSM Aspartaam BV:n ja japanilaisen kemian alanyhtiön Tosoh Corporationin täysin omistaman tytäryhtiön Toyo Soda NederlandBV:n yhteinen tytäryhtiö.
   
   Hallinnollinen menettely
   
   
5. HSC teki joulukuussa 1989 ensimmäisen valituksen polkumyynnistä. Komissiohylkäsi valituksen, koska se oli puutteellinen.
   
   
6. Sen jälkeen kun HSC oli 2.2.1990 tehnyt uuden valituksen, komissio julkaisi tuolloinsovelletun asetuksen eli polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopantalousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänäheinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 (EYVL L 209,s. 1, jäljempänä perusasetus) nojalla 3.3.1990 ilmoituksen polkumyynnin vastaisenmenettelyn aloittamisesta Japanista ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevanaspartaamin tuonnin osalta (EYVL C 52, s. 12).
   
   
7. Kantajat saivat jäljennöksen menettelyn aloittamista koskevasta ilmoituksesta jasellaisen version HSC:n valituksesta, joka ei ollut luottamuksellinen. Tässä versiossa,joka ei ollut luottamuksellinen, oli numerotietoja amerikkalaisten ja japanilaistenviejien kotimarkkinoiden hinnoista, vientihinnoista, polkumyyntimarginaalista javahingosta.
   
   
8. Kantajat lähettivät 17.4.1990 vastauksensa komission kyselylomakkeeseen korostaenvastausten luottamuksellisuutta. Ne pyysivät, että niitä kuultaisiin perusasetuksen7 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kantaja NSC pyysi myös saada perusasetuksen7 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti tutustua kaikkiin komissiolletoimitettuihin tietoihin ja erityisesti HSC:n ja kaikkien muiden osapuolten kirjallisiinhuomautuksiin. Lisäksi se pyysi, että sille annetaan perusasetuksen 7 artiklan4 kohdan b alakohdan mukaisesti tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista jahavainnoista, joiden perusteella komission on tarkoitus tarpeen vaatiessa suositellaväliaikaisten tullien määräämistä.
   
   
9. NSC ja NSAG esittivät 25.4.1990 komissiolle huomautuksia. Ajico lähettikomissiolle kirjeen, jossa se ilmoitti yhtyvänsä NSAG:n esittämiin huomautuksiin.Näiden huomautusten liitteenä oli konsulttitoimisto McKinsey & Company, Inc:n(jäljempänä McKinsey) laatima, 24.4.1990 päivätty analyysi, joka sisälsi muunmuassa arvion HSC:n tuotantokustannusten rakenteesta. Huomautusten liitteenäoli myös Landell Mills Commodities Studies -tutkimuslaitoksen huhtikuussa 1990tekemä tutkimus, joka koski pääasiallisesti eri makeutusaineiden ominaisuuksia,makeutusaineiden — erityisesti aspartaamin ja muiden makeutusaineiden — välistäkilpailua ja makeutusaineteollisuuden kehitystä.
   
   
10. Komission virkamiehet suorittivat 6.7.—7.7.1990 tarkastuksen Ajicon toimitiloissaJapanissa ja 9.7.—10.7.1990 NSC:n toimitiloissa Yhdysvalloissa.
    
    
11. Kantajat saivat tarkemmin mainitsemattomana päivämääränä mutta kuitenkinennen väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönottoa sellaisen version valituksentekijän komission kyselylomakkeeseen antamista vastauksista, joka ei ollutluottamuksellinen.
    
    
12. Vastauksena komission 30.8.1990 päivättyyn kirjeeseen NSC:n hallitus korosti11.9.1990 päivätyssä kirjeessään asiakkaansa, Ajicon ja NSC:n ja Ajicon tytäryhtiöNSAG:n nimissä, että kyselylomakkeeseen annetuista vastauksista, huomautuksistaja liitteistä laaditussa luottamuksellisessa versiossa olevat tiedot ovat ehdottomanluottamuksellisia, toisin kuin siinä versiossa olevat tiedot, joka ei oleluottamuksellinen. Myyntihintaa koskevista tiedoista kirjeessä todettiin, ettäainoastaan ajan myötä tapahtunutta hintojen laskua ja alihinnoittelua koskevattiedot voitiin ilmaista, mikäli hinnat ilmaistaisiin prosentteina koko yhteisönpainotetuista keskimääräisistä hinnoista. Kirjeessä täsmennettiin myös, että tiedot,jotka koskivat myynnin määrää yhteisössä, olivat luottamuksellisia (sekäkokonaismäärän osalta että NSC:n, NSAG:n ja Ajicon myyntimäärien osalta).
    
    
13. Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista ja Amerikanyhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 26 päivänä marraskuuta 1990annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 3421/90 (EYVL L 330, s. 6, jäljempänäkomission asetus) säädettiin väliaikainen polkumyyntitulli, joka oli 29,95 ecuakilogrammalta tuotaessa Japanista peräisin olevaa aspartaamia ja 27,55 ecuakilogrammalta tuotaessa Amerikan yhdysvalloista peräisin olevaa aspartaamia.
    
    
14. Jotta NSC olisi pystynyt paremmin valmistautumaan hintaa koskevaansitoumukseen liittyviin neuvotteluihin, se pyysi 14.12.1990 päivätyllä kirjeelläkomissiota täsmentämään seuraavat seikat:
    
    
    1. mitä kapasiteetin käyttöastetta käytettiin laskettaessa niitä kustannuksia,joiden perusteella hinta laskettiin;
       
       
    2. oliko viitehinnassa otettu huomioon yhteisön tuottajan tuotantokustannuksetsiinä tapauksessa, että tämä lisäisi tuotantokapasiteettinsa käyttöäesimerkiksi 1 000 tonnilla;
       
       
    3. oliko viitehinnassa huomioon otettu prosenttiosuus myyntikustannuksista,yleiskustannuksista ja hallinnollisista kustannuksista pienempi suurtenasiakkaiden osalta, ja oliko todelliset yleiskustannukset kohdistettutodelliseen liikevaihtoon;
       
       
    4. mikä oli komission käyttämä yhteisön tuottajan tuotantovälineidenpoistoaika;
       
       
    5. oliko maksetut korot otettu huomioon, ja jos oli, miten ne oli laskettu;
       
       
    6. mikä aika komission mukaan kului siihen, että yhteisön tuottaja saavuttaakannattavuusrajan;
       
       
    7. oliko yhteisön tuottajan saamat vientituet otettu huomioon, ja olivatko neyhteensopivia EY:n perustamissopimuksen kanssa;
       
       
    8. mikä prosenttiosuus viitehinnassa huomioon otetuista yleiskustannuksista olimaksettu emoyhtiö DSM:lle;
       
       
    9. oliko komissio ottanut huomioon sen, että yhteisön tuottaja oli voinut hyötyäNSAG:n yrityksistä kehittää markkinoita.
    
    
    
15. Komissio vastasi 18.12.1990 kuhunkin kohtaan erikseen seuraavasti:
    
    
    1. viitehinnan laskennassa käytetty kapasiteetin käyttöaste oli täysi kapasitetti;
       
       
    2. ilmoitettua yhteisön tuottajan kapasiteetin lisäystä ei ollut otettu huomioon,eikä komissio tiennyt, miten sen kapasiteetti muuttuu;
       
       
    3. komission käyttämissä myyntikustannuksissa, yleiskustannuksissa jahallinnollisissa kustannuksissa ei ollut otettu huomioon niiden asiakkaidensuuruuseroja, joihin kustannukset liittyivät;
       
       
    4. tuottajan tehtaan poistoaika oli kymmenen vuotta;
       
       
    5. todella maksetut korot oli otettu huomioon viitehinnassa;
       
       
    6. kannattavuusrajan saavuttamiseen menevä aika riippui suoraan käytetyistähinnoista ja tuotantomääristä; hinnat olivat laskeneet, eikä HSC ollutsaavuttanut täyttä kapasiteettia;
       
       
    7. yhteisön tuottajan saamat vientituet oli otettu huomioon viitehintaamääritettäessä;
       
       
    8. HSC oli osallistunut DSM:n yleiskustannusten maksamiseen; näidenkustannusten keinotekoinen kasvattaminen ei ole HSC:n toisenosakkeenomistajan edun mukaista;
       
       
    9. kysymystä olisi selvennettävä.
    
    
    
16. Kantajat pyysivät 28.12.1990 päivätyllä kirjeellään komissiolta tietoja niistätärkeimmistä tosiseikoista ja havannoista, joihin komission asetus perustuu, sekätarpeen vaatiessa niistä keskeisistä tosiseikoista ja näkökohdista, joiden perusteellakomission on tarkoitus suositella lopullisten tullien määräämistä. Kantajat pyysiväterityisesti tietoja normaaliarvon laskennasta, vientihinnasta, tarkistuksista japolkumyyntimarginaalista, yhteisön markkinoiden suuruuden arvioinnissa huomioonotetun tuonnin arvosta sekä hintojen laskun, alihinnoittelun ja vahingonmäärittämisessä käytetyistä hinnoista. Kantajat pyysivät komissiolta myös tarkempaaselvitystä niistä NSC:n 14.12.1990 päivätyssä kirjeessä olleista kohdista, joihinkomissio ei ollut antanut selvää vastausta mutta joita kantajien mielestä olisi pitänytselvittää laajemmin.
    
    
17. Kantajat esittivät 6.12 ja 30.12.1990 päivätyillä kirjeillä huomautuksensa komissionasetuksesta.
    
    
18. NSC toisti 30.12.1990 esittämissään huomautuksissa ja 14.1.1991 päivätyssä kirjeessäpyyntönsä saada tutustua niihin tietoihin, joita valittaja on toimittanut komissiolleerityisesti komission asetuksesta tekemissä kirjallisissa huomautuksissaan.
    
    
19. Komissio vastasi 16.1.1991, että se asiakirja-aineisto, joka ei ole luottamuksellinen,on menettelyn alusta saakka annettu kaikkien niiden osapuolten käyttöön, joita asiakoskee.
    
    
20. NSC tutustui 18.1.1991 siihen asiakirja-aineistoon, joka ei ole luottamuksellinen, jase sai tutustua yhteisön tuottajan komission asetuksesta tekemien huomautustensellaiseen versioon, joka ei ole luottamuksellinen.
    
    
21. NSC valitti 1.2.1991, että se oli saanut vasta 24.1.1991 alkaen tutustua 13.12.1989päivättyyn yhteenvetoon, joka koski HSC:n tekemää pyyntöä suojatoimenpiteidentoteuttamisesta ja joka ei ole luottamuksellinen, 9.4.1990 päivättyyn yhteenvetoon,joka koski HSC:n tekemiä huomautuksia ja joka ei ole luottamuksellinen, ja28.8.1990 päivättyyn yhteenvetoon, joka koski erästä HSC:n kirjettä ja joka ei oleluottamuksellinen. Se moitti myös näissä yhteenvedoissa esitettyjen tietojenpuutteellisuutta.
    
    
22. Komissio vastasi 4.2.1991 telekopiolla, että se oli aloittanut menettelyn sellaisenvalituksen perusteella, jonka se oli antanut tiedoksi valittajalle heti menettelynalkaessa, ja se viittasi tekemiensä päätelmien osalta väliaikaisten tullien käyttöönottamisesta annettuun asetukseen.
    
    
23. NSC:n ja komission edustajat tapasivat 5.2.1991 keskustellakseen komissionasetuksesta.
    
    
24. Kantajat tarjoutuivat 7.2.1991 tekemään sitoumuksia.
    
    
25. Komissio lähetti 22.3.1991 kantajille tiedoksiantokirjeen. Siinä ilmoitettiin ne syyt,joiden vuoksi komissio aikoi esittää lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa.
    
    
26. Tämä kirje sisälsi samat tiedot kuin komission asetus. Toisin kuin asetuksessa,kirjeessä kuitenkin esitettiin numerotietoja, jotka koskivat polkumyyntimarginaalinlaskemista ja NSAG:n tappioita sen yhteisöön tapahtuneesta myynnistä, ja kirjeessäoli myös kymmenkohtainen erittely viitehinnan laskennassa käytetyistätuotantokustannuksista. Jokainen kohta oli ilmaistu prosentteinakokonaiskustannuksista vaihteluvälin ollessa 10 prosenttia.
    
    
27. Kirjeessä todettiin myös, että syy siihen, että komissio oli määrittänyt japanilaisenaspartaamin normaaliarvon Yhdysvaltojen markkinoiden hintojen perusteella, eienää ollut se komission asetuksessa ilmoitettu seikka, että Ajico ei ollut osallistunutyhteistyöhön, vaan se, että perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisetedellytykset Japanin markkinoiden hintojen käyttämiselle eivät täyttyneet.
    
    
28. Kirjeessä oli myös
    
    
    • täsmennys, joka koski yhteisön tuotannon mahdollisesta loppumisestaaiheutuvaa työpaikkojen menetystä;
      
      
    • eräitä huomioita polkumyyntitullien vaikutuksesta kysyntään;
      
      
    • väite, jonka mukaan viitehinnan laskennassa käytetyt HSC:ntuotantokustannukset oli käyty uudelleen läpi eräiden sellaistenkustannusten poistamiseksi, jotka eivät liittyneet yhteisössä tapahtuvaanmyyntiin;
      
      
    • selvitys siitä, miksi oli käytetty 8 prosentin suuruista voittomarginaalia.

    
    
    

29. Neuvosto antoi 25.3.1991 asetuksen (ETY) N:o 792/91 Japanista ja Amerikanyhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuontia koskevan väliaikaisenpolkumyyntitullin voimassaolon jatkamisesta (EYVL L 82, s. 1).
    
    
30. NSC pyysi 2.4.1991 komissiota tutkimaan kahta muuta mahdollista sitoumusta.
    
    
31. NSC esitti samana päivänä huomautuksensa 22.3.1991 päivätystätiedoksiantokirjeestä (ks. edellä 25 kohta) valittaen, että sille toimitetut tiedotHSC:n antamista tiedoista olivat puutteellisia. Se moitti komissiota myös siitä, etteitämä ollut ilmaissut NSC:lle tärkeitä numero- ja tosiasiatietoja vahinkomarginaalistaja siitä, ettei komissio ollut antanut NSC:lle tiedoksi käytännöllisesti katsoen mitäänviitehinnan määrittämisessä käytettyjä tietoja. NSC täsmensi, että HSC:nkustannusrakenteen selvittämisessä käytetystä vaihteluvälistä ei mitenkään voinutsaada selville, miten vahinkokynnys oli laskettu. Ajico esitti kirjallisethuomautuksensa samana päivänä yhtyen lisäksi NSC:n huomautuksiin ja vaatienluottamuksellista käsittelyä.
    
    
32. Komissio vastasi näihin kirjeisiin 18.4.1991 vakuuttaen ilmaisseensa kaikki ne tiedot,jotka sillä oli oikeus ilmaista. Se täsmensi myös, että käynnistämiskustannukset olijätetty pois laskelmasta lukuun ottamatta kahta, Alankomaiden lainsäädännönmukaisesti poistettua kustannuserää, ja että asianajajan palkkiot oli kokonaanjätetty pois laskelmista. Lopuksi komissio kiisti sen, että viitehintaa olisikeinotekoisesti paisutettu, ja korosti yhtäältä kustannusten ja toisaaltakäyttökapasiteetin ja tehtaan koon välistä yhteyttä.
    
    
33. Komissio ilmoitti 7.5.1991 päivätyssä kirjeessään, mistä syystä se ei voinut hyväksyätarjottuja sitoumuksia.
    
    
34. NSC lähetti 15.5.1991 neuvostolle huomautuksensa tästä kirjeestä. Se kiistikomission päättelyn oikeellisuuden.
    
    
35. Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista ja Amerikanyhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 27 päivänä toukokuuta 1991annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1391/91 (EYVL L 134, s. 1, jäljempänäneuvoston asetus tai riidanalainen asetus) säädettiin lopullinen polkumyyntitulli,joka on 27,21 ecua kilogrammalta tuotaessa Japanista peräisin olevan aspartaamiaja 25,15 ecua kilogrammalta tuotaessa Amerikan yhdysvalloista peräisin olevaaaspartaamia. Tämä asetus on sittemmin kumottu 3.8.1995 annetulla neuvostonasetuksella (EY) N:o 1936/95 (EYVL L 186, s. 8).
    
    Kysymyksessä olevat polkumyynnin vastaiset asetukset
    
    1 Yleistä
    
    
36. Näissä asioissa kyseessä olevilla polkumyynnin vastaisilla asetuksilla on otettukäyttöön polkumyyntitulli, joka on laskettu vahingon perusteella eikä suhteessapolkumyyntimarginaaliin. Yhteisön toimielimet ovat todenneet amerikkalaisten jajapanilaisten myyjien harjoittavan polkumyyntiä. Polkumyyntimarginaali on laskettuvertaamalla hintaa, jolla amerikkalainen tuottaja myi aspartaamia Yhdysvaltojenmarkkinoilla, ja sen yhteisössä käyttämää hintaa (komission asetuksen johdanto-osan 12—32 kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 8—25 kappale).
    
    2 Komission asetus
    
    
37. Komissio on vahingon arviointia koskevassa asetuksen osassa todennut, ettäyhteisön aspartaamimarkkinat kasvoivat 215 prosenttia vuodesta 1986 vuoteen 1989(komission asetuksen johdanto-osan 34 kappale) ja että vaikka vuonna 1988tapahtunut HSC:n ilmaantuminen yhteisön markkinoille pienensi japanilaisten jaamerikkalaisten viejien markkinaosuuksia, Yhdysvalloista ja Japanista peräisin olevatuonti on absoluuttisesti kasvanut (johdanto-osan 37 kappale). Japanilaisten jaamerikkalaisten viejien hinnat, jotka jo vuonna 1988 huomattavasti alittivat yhteisöntuottajan hinnat, laskivat edelleen (johdanto-osan 39 kappale). Tutkimusajanjaksonaikana amerikkalaiset ja japanilaiset tuotteet olivat alihinnoiteltuja suhteessayhteisön tuottajan hintoihin (johdanto-osan 40 kappale), mikä pakotti yhteisöntuottajan myymään tappiolla ja esti sitä kehittämästä aiheellisella tavallatuotantokapasiteettinsa hyväksikäyttöä, mikä kasvatti sen tuotantokustannuksiasamaan aikaan kun se kärsi huomattavia tappioita (johdanto-osan 45 kappale).NSAG:n vientihinnat laskivat samaan aikaan kun valituksen tekijä ilmaantuiyhteisön markkinoille (sama kappale). Kun otetaan huomioon yhteisönaspartaamimarkkinoiden kehitys, joka on ollut huomattavaa, mikään selvä syy eioikeuta sitä, että NSAG, joka myös vuoden 1987 jälkeen on pysynyt yhteisönaspartaamimarkkinoiden kaikkein huomattavimpana hankkijana, laski hintansatasolle, jolla ne eivät enää kattaneet kustannuksia (johdanto-osan 47 kappale).Päätös alentaa hinnat tappiolliselle tasolle on NSAG:n sekä amerikkalaisen jajapanilaisen viejien vastuulla (johdanto-osan 49 kappale). Tutkimuksessa eipaljastunut muita tekijöitä, jotka olisivat aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa(johdanto-osan 50 kappale).
    
    
38. Polkumyyntitulli otettiin käyttöön sen eron kattamiseksi, joka on japanilaisten jaamerikkalaisten hintojen sekä sen vähimmäishinnan välillä, joka on tarpeen, jottayhteisön teollisuus voisi kattaa kustannuksensa ja saada kohtuullisenvoittomarginaalin (johdanto-osan 63 kappale). Voittomarginaaliksi vahvistettiin 8prosenttia verottomasta liikevaihdosta (johdanto-osan 65 kappale).Vähimmäishintaa, jota kutsutaan viitehinnaksi, verrattiin yhteisöön tapahtuneentuonnin keskimääräiseen painotettuun hintaan (sama kappale).
    
    3 Neuvoston asetus
    
    
39. Neuvosto on lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta antamassaanasetuksessa asiallisesti vahvistanut komission huomiot ja päätelmät. Vahingonmäärittämisessä käytetyn viitehinnan laskemisen osalta neuvosto täsmentääseuraavaa (johdanto-osan 44 kappale): " — — komission on täytynyt ottaa huomioonse, että jotkut raaka-aineet ja palvelut oli ostettu etuyhteydessä olevalta yhtiöltä jaettä jotkut kustannukset eivät liittyneet aspartaamin myyntiin yhteisössä.Tosiasialliset tutkimus- ja tuotekehityskustannukset on nyt sisällytetty kustannuksiin,samoin kuin välittömät myyntikustannukset. Nämä tarkistukset ovat seuraustaniiden tuotantokustannusten laskusta, joiden perusteella lasketaan viitehintaa ja,tämän johdosta, vahingon poistamiseksi tarvittavaa tullimäärää". Kohtuullistavoittomarginaalia arvioidessaan neuvosto on kiinnittänyt huomiota seuraaviinseikkoihin: siihen, että yhteisön tuottaja on juuri käynnistänyt tuotantonsa,epävarmuuteen myynnin tulevasta kehityksestä ja mahdollisuuteen tuodamarkkinoille korvaavia tuotteita, jotka voivat lyhentää kyseisen tuotteen elinkaarta(johdanto-osan 45 kappale).
    
    
40. Osapuolten puolustautumisoikeuksista neuvosto totesi seuraavaa (johdanto-osan 7kappale):

    "Komissio ei ole ottanut huomioon tutkimuksia ja havaintoja, joiden tueksi ei oleesitetty merkittävää [yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen] sen vuoksi, ettätämä menettely olisi riistänyt muilta osapuolilta oikeuden puolustautua."
    
    Oikeudenkäyntimenettely
    
    41.     Kumpikin kantajista on yhteisöjen tuomioistuimeen 6.9.1991 jättämälläänkannekirjelmällä nostanut kanteen neuvoston asetuksesta.
    
    42.     Komissio toimitti 6.2.1992 yhteisöjen tuomioistuimeen väliintulohakemuksen, jossase pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Tämähakemus hyväksyttiin yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 18.3.1992 antamallamääräyksellä.
    
    43.     HSC, Toyo Soda Nederland BV ja DSM Aspartaam BV toimittivat yhteisöjentuomioistuimeen 7.2.1992 väliintulohakemuksen, jossa ne pyysivät saada osallistuaoikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Tämä hakemus peruutettiin21.1.1993.
    
    44.     Yhteisöjen tuomioistuin siirsi 18.4.1994 antamallaan määräyksellä asian Euroopanyhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdynpäätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1993tehdyn neuvoston päätöksen 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21),sellaisena kuin päätös on muutettuna 7 päivänä maaliskuuta 1994 tehdylläneuvoston päätöksellä 94/149/EHTY, EY (EYVL L 66, s. 29), 4 artiklan nojallaensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asiat kirjattiinensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa numeroille T-159/94 (Ajinomoto v.neuvosto) ja T-160/94 (NutraSweet v. neuvosto) ja ne annettiin 2.6.1994ensimmäiselle jaostolle. Koska esittelevä tuomari sittemmin siirrettiin laajennettuuntoiseen jaostoon, asiat siirrettiin tälle jaostolle.
    
    t45.     Kun Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan yhteisöihin, asiat siirrettiin jälleen23.1.1995 laajennetulle kolmannelle jaostolle ja niihin määrättiin uusi esittelevätuomari. Koska hänet sittemmin siirrettiin laajennettuun viidenteen jaostoon, asiatsiirrettiin tälle jaostolle.
    
    46.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu viides jaosto) päätti esitteleväntuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Se pyysiensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisestiosapuolia vastaamaan kirjallisesti polkumyynnin ja väitetyn vahingon välistä syy-yhteyttä koskeviin kysymyksiin. Kantajia pyydettiin myös esittämään tiettyjätäsmennyksiä niiden puolustautumisoikeuksien rikkomista koskevaan väitteeseen.Näiden täsmennysten laajuuden ja niihin sisältyneen uuden selvityksen vuoksiensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 24.3.1997 päivätyllä kirjeellävastaajalle luvan 9.4.1997 mennessä esittää huomautuksensa näistä täsmennyksistä.
    
    47.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) 10.3.1997antamalla määräyksellä nämä asiat yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomionantamista varten työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.
    
    48.     Osapuolten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenesittämiin kysymyksiin kuultiin 17.4.1997 pidetyssä julkisessa istunnossa.
    
    Osapuolten vaatimukset
    
    49.     Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
    
    —    kumoaa neuvoston asetuksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti siltä osin,kuin se koskee jompaa kumpaa kantajaa;
    
    —    määrää komission ja neuvoston asetuksen nojalla kannetut väliaikaiset jalopulliset polkumyyntitullit palautettaviksi ja kaikki tätä varten annetutvakuudet vapautettaviksi;
    
    —    velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut;
    
    —    määrää kaikista muista toimenpiteistä, jotka osoittautuvat perustelluiksi taikohtuullisiksi.
    
    50.     Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
    
    —    hylkää kanteen;
    
    —    velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
    
    51.     Väliintulija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää kanteen.
    
    Pääasia
    
    I Tiivistelmä kanneperusteista
    
    52.     Kantajat esittävät riidanalaisen asetuksen osalta seuraavat kuusi yhteistäkanneperustetta:
    
    —    olennaisten menettelymääräysten ja perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan aja b alakohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimet eivät olleettoimittaneet kantajille ajoissa riittäviä tietoja, jotta ne olisivat pystyneetpuolustamaan etujaan;
    
    —    olennaisten menettelymääräysten sekä perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdanb alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimetolivat ottaneet huomioon yhteisön tuottajan toimittamat tiedot, vaikka niistäei ollut esitetty yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen, eikä niihin ollutliitetty selvitystä sellaisista asianmukaisista syistä, jotka osoittavat, miksitiedoista on mahdoton laatia yhteenvetoa;
    
    —    perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimetovat määrittäneet normaaliarvon sellaisten Yhdysvaltojen hintojenperusteella, joihin patenttisuoja vaikutti;
    
    —    perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan, 4 artiklan ja 13 artiklan 2 kohdanrikkominen, koska yhteisön toimielimet olivat jättäneet huomiotta taitulkinneet väärin olennaisia todisteita, jotka osoittivat, ettei yhteisön tuottajaollut kärsinyt huomattavaa vahinkoa;
    
    —    perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan rikkominen,koska yhteisön toimielimet eivät olleet ottaneet huomioon muita tekijöitä,jotka olivat aiheuttaneet yhteisön tuottajan kärsimän vahingon;
    
    —    perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimetolivat laskeneet vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän väärin.
    
    53.     Kantaja Ajinomoto esittää asiassa T-159/94 lisäksi seuraavat kaksi kanneperustetta:
    
    —    olennaisten menettelymääräysten ja perustamissopimuksen 190 artiklanrikkominen, koska yhteisön toimielimet eivät olleet ajoissa ilmoittaneetkantajalle pitävänsä tämän yhteistyötä riittämättömänä ja koska ne eivätollet antaneet kantajalle tilaisuutta esittää näkökantaansa tältä osin;
    
    —    perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan rikkominen, koska yhteisöntoimielimet olivat laskeneet japanilaisen aspartaamin normaaliarvonYhdysvaltojen hinnan perusteella.
    
    54.     Kantaja NutraSweet esittää asiassa T-160/94 edellä mainittujen yhteistenkanneperusteiden lisäksi seuraavat kaksi kanneperustetta:
    
    —    olennaisten menettelysääntöjen ja perustamissopimuksen 190 artiklanrikkominen, koska vastaaja ei ole ilmoittanut, mistä syystä se on hylännytNSC:n tarjoamat sitoumukset;
    
    —    niiden oikeuksien loukkaaminen, joita kantajalla on Yhdysvalloissa voimassaolevan patentin perusteella, koska normaaliarvo määritettiin kantajankotimarkkinoiden hintojen perusteella.
    
    55.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii ensin molemmille asioille yhteisetkanneperusteet.
    
    II Molemmille asioille yhteiset kanneperusteet
    
    56.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kaksi ensimmäistäkanneperustetta on käsiteltävä yhdessä.
    
    Olennaisten menettelymääräysten sekä perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a jab alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan rikkomista koskevat kanneperusteet
    
    A Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
    
    57.     Yhteisön toimielimillä on kantajien mukaan velvollisuus tehdä kaikki se, mitä nekohtuudella voivat, toimittaakseen mahdollisimman paljon tietoja yrityksille, joitavastaan on aloitettu polkumyynnin vastainen menettely.
    
    58.     Yhteisön toimielimet eivät siten voineet vedota siihen, että kantajien pyynnöissä eiollut riittävän yksityiskohtaisia kysymyksiä. Jos noudatettaisiin vastaajan kantaa,menettely olisi johtanut aina vain yksityiskohtaisempien kysymysten loputtomaanesittämiseen.
    
    59.     Kantajien mukaan yhteisön toimielimillä on oltava velvollisuus antaa tietojakolmansien osapuolten väitteidensä tueksi esittämistä todisteista siinäkintapauksessa, että yhteisön toimielimet ovat tarkastaneet nämä todisteet, koskamuutoin perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a kohta menettää kaikentehokkuutensa verrattuna 7 artiklan 4 kohdan b kohtaan ja yritysten, joita asiakoskee, puolustautumisoikeuksien käyttämistä vaikeutetaan.
    
    60.     Yhteisön toimielimillä on tällainen tietojenantovelvollisuus jo ennen väliaikaistentullien käyttöönottoa (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio27.6.1991, Kok. 1991, s. I-3187, 15 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskevanyleissopimuksen [jäljempänä GATT] polkumyyntikoodin 6 artiklan 7 kohta).Yhteisön toimielimet ovat aikaisemmin monesti ilmaisseet olennaisia tietoja joennen tällaisten tullien käyttöön ottamista, joten tämän käytännön voidaan katsoasitovan niitä (asia C-16/90, Nölle, tuomio 22.10.1991, Kok. 1991, s. I-5163).
    
    61.     Kantajien mukaan yhteisön toimielimet ovat tässä asiassa rikkoneet perusasetuksen7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaa sekä loukanneet kantajienpuolustautumisoikeuksia, koska ne eivät ole toimittaneet kantajille ajoissa riittäviätietoja valittajan esittämistä väitteistä ja todisteista eivätkä väitettyjen tosiseikkojenpaikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja huomioon otetuista todisteista (edellisessäkohdassa mainittu asia Al-Jubail Fertilizer v. komissio, tuomion 17 kohta).
    
    62.     Kantajat ovat ennen väliaikaisten tullien käyttöön ottamista saaneet mielestään niinriittämättömiä tietoja (ilmoitus menettelyn aloittamisesta, yhteenveto valituksesta,yhteisön tuottajan komission kyselylomakkeeseen antamien vastausten sellainenversio, joka ei ole luottamuksellinen), etteivät ne ole niiden perusteella voineettehokkaasti esittää näkökantaansa ensinnäkään viitehinnan laskemisesta, toiseksipolkumyyntimarginaalin laskemisesta ja kolmanneksi väitetyn vahingon luonteestaja syystä. Kantajat ovat kuitenkin useaan otteeseen kiinnittäneet komission huomiontietojen riittämättömyyteen (17.4.1990 päivätyt kirjeet) ja kuulemistilaisuudentarpeellisuuteen (17.4.1990, 28.6.1990 ja 8.11.1990 päivätyt kirjeet).
    
    63.     Kantajat saivat komission asetuksen antamisen jälkeen vain vähän lisätietojaetenkin tässä asiassa olennaisista seikoista eli viitehinnasta ja väitetystä vahingosta.
    
    64.     Viitehinnan osalta kantajat katsovat, että yhteisön toimielimet olisivat voineet antaaniille yksityiskohtaisemman erittelyn siihen sisältyneistä tekijöistä ja että ne olisivatvoineet käyttää pienempää vaihteluväliä, koska viitehintaa ei laskettu HSC:ntodellisten kustannusten perusteella vaan HSC:n sellaisten ekstrapoloitujenkustannusten perusteella, jotka perustuivat oletukseen siitä, että sentuotantokapasiteetti on täydessä käytössä.
    
    65.     Vaikka viitehintaa muutettiin kahdesti syytä ilmoittamatta, yhteisön toimielimeteivät kantajien mukaan ole antaneet mitään mielekästä selvitystä niistäperusoletuksista ja menetelmistä, joita oli käytetty erityisesti
    
    —    yhteisön tuottajan tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteenmäärittämisessä;
    
    —    sen toteamisessa, että yhteisön tuottaja olisi raskaasta velkaantumisestaanhuolimatta voinut saavuttaa kannattavuusrajan ja saada 8 prosentinsuuruisen voiton ennen kuin tuotannon aloittamisesta on kulunut 18kuukautta;
    
    —    yhteisön tuottajalle maksettujen vientitukien kohdentamisessa;
    
    —    yhteisön tuottajan tehtaan, kiinteistön ja kaluston poistojen laskemisessa jakymmenen vuoden poistoajan valinnassa;
    
    —    poikkeuksellisten käynnistämiskustannusten poistamisessa tai sivuuttamisessa(siitä, että kahta tarkemmin mainitsematonta erää lukuun ottamattakäynnistämiskustannuksia ei ollut sisällytetty viitehintaan, ilmoitettiinkantajille vasta 18.4.1991 päivätyllä kirjeellä eli sen jälkeen, kunhuomautusten antamiselle varattu aika oli jo päättynyt).
    
    66.     Kantajat moittivat yhteisön toimielimiä myös siitä, etteivät ne ole täsmentäneet
    
    —    huomioon otettujen rahoituskustannusten lajia ja jakautumista;
    
    —    velkojen ja oman pääoman suhdetta;
    
    —    myyntikustannuksia, yleiskustannuksia ja hallinnollisia kustannuksia ja sitä,mihin investointeihin rahoituskustannukset liittyivät, vaikkayleiskustannusten, hallinnollisten kustannusten ja välittömienmyyntikustannusten koostumus riippuu suoraan käytetystäkirjanpitojärjestelmästä ja laskelman käyttötarkoituksesta;
    
    —    etuyhteydessä olevilta yhtiöiltä ostettujen raaka-aineiden osuutta, millätiedolla on merkitystä arvioitaessa, missä määrin viitehinta oli laskettumarkkinahintojen perusteella;
    
    —    sitä, missä määrin NSAG:n maksamat ja myös yhteisön tuottajaahyödyttäneet markkinoiden kehittämiskustannukset oli otettu huomioon;
    
    —    yhteisön tuottajan DSM:lle maksamien yleiskustannusten prosenttiosuutta.
    
    67.     Yhteisön toimielimet eivät kantajan mukaan olleet selvittäneet, miten komissionkäyttämien menetelmien laajempi ilmaiseminen olisi voinut vahingoittaa yhteisöntuottajaa, eivätkä etenkään sitä, miksi ei voitu käyttää kapeampia vaihteluvälejä jamiksi rahoituskustannusten jakoa ei voitu ilmoittaa edes prosenttiosuuksina.
    
    68.     Yhteisön tuottajalle aiheutuneen vahingon osalta kantajat moittivat yhteisöntoimielimiä siitä, etteivät ne olleet asianmukaisesti ilmoittaneet, mihin perustui sepäätelmä, jonka mukaan tutkinnassa ei ollut ilmennyt polkumyyntinä tapahtuneentuonnin lisäksi mitään muuta tekijää, joka olisi vaikuttanut vahingon syntymiseen,vaikka yhteisön tuottaja oli vasta aloittamassa toimintaansa ja oli uusi tulokasvoimakkaasti kilpailluilla markkinoilla, jolla hinnat olivat olleet laskussa jo ennensen ilmaantumista, ja vaikka se oli raskaasti velkaantunut ja sentuotantokustannukset olivat kaksinkertaiset kantajiin verrattuna.
    
    69.     Kantajien mukaan yhteisön toimielimet eivät myöskään olleet ilmoittaneet, mistäsyistä ne katsoivat, että aspartaamin hintojen lasku yhteisössä ja yhteisön tuottajantoiminnan aloittaminen olivat yhteydessä toisiinsa, vaikka ne olivat saaneet todisteetsiitä, että hinnat olivat jatkuvasti laskeneet vuodesta 1983.
    
    70.     Yhteisön toimielimet eivät kantajien mielestä myöskään ollet ilmaisseet, mihinperustui se toteamus, jonka mukaan yhteisön tuottaja oli saavuttanut melkovähäisen markkinaosuuden, vaikka valituksen yhteenvedosta, joka ei oleluottamuksellinen, ilmenee yhteisön tuottajan saavuttaneen merkittävänmarkkinaosuuden tuotannon käynnistämistä seuranneiden 18 kuukauden aikana.
    
    71.     Kantajien mukaan yhteisön toimielimet loukkasivat lisäksi kantajien oikeuttatodisteiden vilpittömään arviointiin; tällainen oikeus on vahvistettu edellä60 kohdassa mainitussa asiassa Nölle annetussa tuomiossa.
    
    72.     Kantajat katsovat näin ollen, etteivät ne ole yhteisön toimielinten niille toimittamientietojen perusteella voineet todeta komission erittelyssä mahdollisesti olevia virheitäeivätkä tehokkaasti muotoilla mielipidettään niistä tiedoista, joiden perusteellanämä toimielimet ovat tehneet päätelmänsä.
    
    73.     Yhteisön toimielimet eivät kantajien mukaan voi vedota luottamuksellisten tietojensalassa pitämistä koskevaan velvollisuuteen siten, että niiden yritysten, joita asiakoskee, oikeus saada tietoja menettää olennaisen sisältönsä (asia 264/82, Timex v.neuvosto ja komissio, tuomio 20.3.1985, Kok. 1985, s. 849, 29 kohta).
    
    74.     Tutkimusmenettelyn kohteeksi joutuneen henkilön oikeuksien ja valittajanliikesalaisuutta koskevan oikeuden välisen ristiriidan ratkaisemiseksi ja edellisessäkohdassa mainitussa asiassa Timex vastaan neuvosto ja komissio annetussatuomiossa ja edellä 60 kohdassa mainitussa asiassa Al-Jubail Fertilizer vastaanneuvosto annetussa tuomiossa kehitettyjen periaatteiden noudattamiseksi yhteisöjentoimielinten olisi vaadittava sellaisia asianmukaisia yhteenvetoja, jotka eivät oleluottamuksellisia ja joissa salassa pidettävien tietojen määrä on rajoitettumahdollisimman pieneksi. Vaikka jokin tieto olisi tärkeä tutkinnan kohteeksijoutuneen osapuolen puolustautumisen kannalta, yhteisöjen toimielimet eivät voiottaa sitä huomioon, jos valittaja ei suostu sen julkistamiseen.
    
    75.     Kantajat viittaavat oikeuskäytäntöön, jonka mukaan yhteisön viranomainen ei voikilpailuoikeuden alalla pitää yritykselle raskauttavina sellaisia tosiseikkoja,olosuhteita tai asiakirjoja, joita viranomainen ei katso voivansa ilmaista, jos tämäilmaisemisesta kieltäytyminen heikentää tämän yrityksen mahdollisuuksiatehokkaasti esittää näkökantansa näiden olosuhteiden paikkansapitävyydestä taimerkityksestä, näistä asiakirjoista tai komission niiden perusteella tekemistäpäätelmistä (asia 85/76, Hoffman-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979,Kok. 1979, s. 416 ja 512; asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983,Kok. 1983, s. 3151 ja 3192 ja yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v.komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19 ja 60). Se, että edellä mainituissaasioissa Timex vastaan neuvosto ja Al-Jubail Fertilizer vastaan neuvosto kehitetytsäännöt säilyttäisivät mielekkyytensä, edellyttää kantajien mukaan väistämättä, ettätätä kieltoa sovelletaan myös polkumyynnin vastaisessa menettelyssä.
    
    76.     Kun toimielimet vetoavat salassapitovelvollisuuteen, niillä on kantajien mukaanmyös velvollisuus ilmoittaa, miksi pyydetyt tiedot ovat luottamuksellisia ja miksiniistä ei voida laatia yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen.
    
    77.     Kantajien mukaan yhteisön toimielimet ovat tässä asiassa väistämättä käyttäneetperusteena joitakin tai peräti kaikkia yhteisön tuottajan väitteitä — vaikka vainvälillisesti —, kun ne ovat suunnanneet tutkimuksen yhteisön tuottajan antamientietojen mukaisesti. Jos yhteisön tuottajan esiin tuomista tosiseikoista ja olosuhteistaolisi tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan velvollisuuden vuoksi ollutmahdotonta antaa riittävän laajaa yhteenvetoa, toimielimet eivät silloin olisi saaneetkäyttää näitä tietoja tai niihin perustuvia muita tietoja päätöksensä tukena.
    
    78.     Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden ja salassapitovelvollisuuden välinenristiriita olisi joka tapauksessa ollut kantajien mukaan mahdollista ratkaistakäyttämällä administration protective order -tyyppistä amerikkalaista menettelyä taiturvautumalla riippumattomaan asiantuntijaan, jota olisi pyydety laatimaanyhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen.
    
    79.     Koska kantajille ei ole annettu mahdollisuutta tehokkaasti ilmaista kantaansa niistäHSC:n esittämistä todisteista, joihin komission ja neuvoston asetukset perustuvat,näitä asetuksia annettaessa on kantajan mukaan rikottu yhteisön oikeuden keskeisiämenettelysääntöjä. Neuvoston asetuksen 1 ja 2 artikla on näin ollen kumottava.
    
    80.     Vastaaja ja väliintulija vaativat esitettyjen kanneperusteiden hylkäämistä väittäenpääasiallisesti, että yhteisön toimielimet ovat täyttäneet tietojenantovelvollisuutensakantajia kohtaan, kun otetaan huomioon kantajien tietojensaantipyyntöjenyleisluonteisuus ja yhteisön toimielinten velvollisuus pitää salassa yhteisön tuottajaakoskevat luottamukselliset tiedot.
    
    B Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
    
    81.     Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate on yhteisön oikeudenperusperiaate. Polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia vastaan suojautumisen osaltanämä oikeudet on ilmaistu perusasetuksen 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa.
    
    82.     Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:
    
    "a)    Valituksen tekijä sekä sellaiset tuojat ja viejät, joita asian tiedetäänkoskevan, — — voivat tutustua kaikkiin tietoihin, jotka — [on] toimit[ettu]komissiolle, — — jos nämä tiedot liittyvät heidän etujensa puolustamiseeneivätkä ne ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja joskomissio käyttää niitä tutkimuksessaan. — —
    
    b)    Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejät ja tuojat — — voivat pyytää,että heille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja havainnoista,joiden perusteella on tarkoitus suositella lopullisten tullien määräämistä— — ."
    
    

41. Näiden tietojensaantia koskevien oikeuksien on oltava sopusoinnussa sen yhteisöntoimielinten velvollisuuden kanssa, että niiden on kunnioitettava liikesalaisuutta.Asianomaisille on joka tapauksessa hallinnollisen menettelyn aikana annettavamahdollisuus tehokkaasti esittää kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteidenpaikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja niistä todisteista, joita komissio onkäyttänyt polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevanväitteensä tukena (edellä 60 kohdassa mainittu asia Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto,tuomion 17 kohta), ja tämä mahdollisuus on annettava viimeistään neuvostonasetuksen valmistelun aikana (ks. jäljempänä 87 kohta). Kun on kyse polkumyynninvastaista neuvoston asetusta koskevasta kumoamiskanteesta, tuomioistuintenharjoittama valvonta voi kohdistua sekä komission asetuksen sisältöön että senvalmisteluun siltä osin kuin neuvoston asetuksessa viitataan komission asetukseen.
    
    
42. Ennen kuin tutkitaan, ovatko yhteisön toimielimet punninneet oikeinluottamuksellisuusvelvoitteen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta sekäperusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan ja 8 artiklan noudattamisestaaiheutuvat vaatimukset, on toisaalta tarkennettava tämän tapauksen asiayhteyttätuomalla esiin markkinoiden erityispiirteet ja toisaalta selvitettävä, mitä seurauksianäistä erityispiirteistä on.
    
    1 Markkinoiden erityispiirteet ja niistä aiheutuvat seuraukset
    
    
43. Aspartaamimarkkinoilla oli tutkimusvaiheen aikana poikkeuksellisia erityispiirteitä.Maailmassa oli ensinnäkin vain muutama aspartaamintoimittaja: toisaalta nämäkaksi kantajaa, jotka olivat ehdottomasti merkittävimmät toimittajat, ja toisaaltayhteisön tuottaja HSC. Kantajat olivat keskenään hyvin tiiviissä yhteistyössä, ja netoteuttivat melkein kaiken myynnin yhteisössä yhteisen yrityksensä NSAG:nvälityksellä. Toiseksi eri tuottajien valmistama aspartaami oli aivan sama tuote, jakilpailu oli pääasiallisesti hintakilpailua.
    
    
44. Näistä erityispiirteistä seuraa, että kantajilla oli väistämättä perusteelliset tiedotmarkkinoista, joten ne saattoivat vähäisistäkin tiedoista tehdä yhteisön tuottajantilannetta koskevia päätelmiä jopa siinä määrin, että ne olivat pian tutkimuksenaloittamisen jälkeen saaneet NSAG:n välityksellä käyttöönsä McKinseyn laatimananalyysin, jossa arvioitiin HSC:n tuotantokustannusten osatekijöitä ja rakennetta(ks. edellä 9 kohta). Tällaisessa tilanteessa yhteisön toimielinten oli oltava erityisentarkkoina, etteivät ne ilmaisisi sellaisia tietoja, joista kantajat olisivat voineet johtaakaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka olisivat voineet saattaa yhteisön tuottajanvaaraan. Sekä yhteisön tuottaja että kantajat ovat sitä paitsi painottaneetantamiensa tietojen luottamuksellisuutta.
    
    2 Ennen lopullisten tullien käyttöön ottamista annettujen tietojen väitettypuutteellisuus
    
    
45. Vaikka kantajien tavoin katsottaisiin, että puolustautumisoikeuksienkunnioittamisen periaate vaatii, että viejille annetaan tietoja niistä tärkeimmistätosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella väliaikaiset tullit on tarkoitus ottaakäyttöön, pelkästään se, että näitä oikeuksia ei ole kunnioitettu, ei tee lopullistentullien käyttöön ottamisesta annettua asetusta virheelliseksi. Tällainen asetus onerillinen suhteessa väliaikaisten tullien käyttöön ottamisesta annettuun asetukseen,vaikka se liittyykin viimeksi mainittuun asetukseen siinä määrin, että lopullisiatulleja koskeva asetus voi tietyissä olosuhteissa korvata väliaikaisista tulleistaannettavan asetuksen (asia 56/85, Brother Industries v. komissio, tuomio 5.10.1988,Kok. 1988, s. 5655, 6 kohta; yhdistetyt asiat 294/86 ja 77/87, Technointorg v.komissio ja neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 6077, 12 kohta; yhdistetytasiat C-305/86 ja C-160/87, Neotype Techmashexport v. komissio ja neuvosto,tuomio 11.7.1990, Kok. 1990, s. I-2945, 13 kohta ja asia T-208/95, Miwon v.komissio, määräys 10.7.1996, Kok. 1996, s. II-635, 20 kohta), joten lopullisten tullienkäyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätevyyttä on arvioitava suhteessa senantamista koskeviin sääntöihin. Jos lopullisten tullien käyttöön ottamista koskevaaasetusta annettaessa on korjattu väliaikaisten tullien käyttöön ottamista koskevaaasetusta annettaessa tapahtunut virhe, viimeksi mainitun asetuksen lainvastaisuusei aiheuta lopullisten tullien käyttöön ottamista koskevan asetuksen lainvastaisuutta.Vain jos tätä virhettä ei ole korjattu ja jos lopullisten tullien käyttöön ottamisestaannetussa asetuksessa viitataan väliaikaisen tullin käyttöön ottamisesta annettuunasetukseen, viimeksi mainitun asetuksen lainvastaisuus aiheuttaa myös ensinmainitun asetuksen lainvastaisuuden.
    
    
46. Tässä asiassa on näin ollen tutkittava, onko niiden osapuolten, joita asia koskee,puolustautumisoikeuksia kunnioitettu valmisteltaessa lopullisen tullin käyttöönottamista ja väliaikaisten tullien lopullista kantamista koskevaa riidanalaistaasetusta.
    
    3 Annettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdana alakohta huomioon ottaen (HSC:n toimittamat tiedot)
    
    
47. Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan valituksen tekijä sekäsellaiset tuojat ja viejät, joita asian tiedetään koskevan, voivat tutustua kaikkiintietoihin, joita ne osapuolet, joita tutkimus koskee, ovat toimittaneet komissiolle,lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiäasiakirjoja, jos tiedot ensinnäkin liittyvät näiden etujen puolustamiseen, jos netoiseksi eivät ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja, kolmanneksi joskomissio on käyttänyt niitä tutkimuksessaan ja neljänneksi jos se, joka haluaatutustua tietoihin, esittää siitä pyynnön kirjallisesti.
    
    
48. Perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että neuvosto,komissio, jäsenvaltiot sekä niiden palveluksessa olevat eivät saa ilman tiedottoimittaneen osapuolen nimenomaista lupaa ilmaista tätä asetusta sovellettaessasaatuja tietoja, jotka tämä on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina.Perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan luottamuksellistakäsittelyä koskevassa pyynnössä on esitettävä, miksi tiedot ovat luottamuksellisia.Pyynnön mukana on myös toimitettava tietoja koskeva yhteenveto, joka ei oleluottamuksellinen, taikka selvitys syistä, joiden vuoksi tiedoista ei voida laatiayhteenvetoa. Perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään,että jos tiedot toimittanut osapuoli ei halua toimittaa yhteenvetoa tiedoista, joistavoidaan laatia tällainen yhteenveto, yhteisön toimielinten ei tarvitse ottaa näitätietoja huomioon. Tässä artiklassa ei kuitenkaan aseteta niille velvollisuutta jättäätällaiset tiedot huomioon ottamatta.
    
    
49. Valituksen tekijä on tässä asiassa toimittanut yhteenvetoja, jotka eivät oleluottamuksellisia ja jotka komissio on antanut edelleen kantajille. Vaikka kantajientavoin katsottaisiin, että näiden yhteenvetojen sisältö oli puutteellinen, yhteisöntoimielimillä ei siltikään ole ollut velvollisuutta vaan enintään oikeus jättää nehuomiotta. Niillä on kuitenkin ollut velvollisuus antaa kantajille hallinnollisenmenettelyn kuluessa mahdollisuus tehokkaasti ilmaista kantansa väitettyjentosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja niistätodisteista, joita komissio on käyttänyt polkumyynnin ja vahingon olemassaoloakoskevan väitteensä tukena. Näin ollen on tutkittava, ovatko yhteisön toimielimettäyttäneet tämän velvollisuuden.
    
    4 Toimitettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdanb alakohta huomioon ottaen
    
    
    1. Mitä edellytyksiä tietojensaantipyyntöjen on täytettävä?
    
    
    
50. Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan i alakohdan mukaan 7 artiklanb alakohdan mukaiset tietojensaantipyynnöt on tehtävä kirjallisesti ja niissä oneriteltävä ne erityiskysymykset, joista tietoja pyydetään.
    
    
51. Yhteisön toimielinten toimittamien tietojen riittävyyttä on arvioitava suhteessapyydettyjen tietojen yksityiskohtaisuuteen.
    
    b) Tässä tapauksessa esitettyjen tietojensaantipyyntöjen ja yhteisön toimielintentoimittamien tietojen tarkastelu
    
    i) Yleiset tietojensaantipyynnöt
    
    
52. Kantaja ovat useaan otteeseen moittineet niille tiedoksi annettuja tietojapuutteellisiksi, mutta ne ovat kuitenkin vain yleisesti pyytäneet tietoja tärkeimmistätosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella komission oli tarkoitus suositellatullien määräämistä (ks. edellä 8, 16 ja 31 kohta).
    
    
53. Komissio on vastannut näihin yleisiin tietojensaantipyyntöihin 22.3.1991 päivätylläkirjeellä (ks. edellä 25 kohta). Kun näiden pyyntöjen yleisluonteisuus otetaanhuomioon, tämä kirje ja sen liitteet vastaavat perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdanb alakohdassa asetettuja vaatimuksia. Kirjeessä ja sen liitteissä oli niinyksityiskohtaisia tietoja, että kantajilla oli mahdollisuus niiden perusteellatehokkaasti esittää kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteidenpaikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja niistä todisteista, joita komissio olikäyttänyt polkumyynnin ja vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena.
    
    ii) Yksittäisiä seikkoja koskevat tietojensaantipyynnöt
    
    Väitteet, jotka koskevat 14.12.1990 päivätyllä kirjeellä pyydettyjä tietoja
    
    
54. NSC on 14.12.1990 päivätyssä kirjeessään esittänyt myös tarkkoja kysymyksiäviitehinnasta. Sekä NSC että myös Ajico, joka ei kuitenkaan nimenomaisesti ollutyhtynyt NSC:n kysymykseen, ovat myöhemmin viitanneet tähän kirjeeseen pyytäenkomissiota selventämään siihen annettuja vastauksia. Kantajat eivät olehallinnollisen menettelyn aikana kuitenkaan ilmoittaneet, missä suhteesa yhteisöntoimielinten toimittamat tiedot olivat puutteellisia, eivätkä täsmentäneet, mistäyksittäisistä kohdista ne olisivat halunneet lisätietoja.
    
    
55. Komissio vastasi näihin tietojensaantipyyntöihin 18.12.1990 päivätyllä kirjeellä (ks.edellä 15 kohta). On tutkittava, olivatko komission vastaukset niin riittäviä, ettäkantajat saattoivat puolustautua tehokkaasti. Ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin tutkii nämä vastaukset vain niiden kohtien osalta, joita kantajat ovatmoittineet.
    
    
    • Kapasiteetin käyttöaste (ks. edellä 65 kohta, ensimmäinen luetelmakohta)

    
    
    

56. Kantajat eivät voi moittia yhteisön toimielimiä siitä, etteivät nämä ole antaneetselvitystä yhteisön tuottajan tuotantokapasiteetin määrittämisessä käytetyistäperusolettamuksista ja menetelmistä, koska kantajat eivät ole pyytäneet tietojanäistä seikoista. Niiden tietojensaantipyyntö nimittäin koski viitehinnanmäärittämisessä käytettyä kapasiteetin käyttöastetta. Kantajat eivät voi tältä osinmoittia yhteisön toimielimiä siitä, etteivät nämä ole täsmentäneet, oliko tämäkäyttöaste tutkimusajanjakson lopussa todettu todellinen käyttöaste vaikeskimääräinen käyttöaste. NSC pyysi 14.12.1990 päivätyssä kirjeessään tätä tietoaainoastaan siinä tapauksessa, että prosenttiosuutta ei olisi voitu ilmoittaaluottamuksellisuuteen liittyvistä syistä. Koska komissio täsmensi käyttäneensäoletusarvona täyttä eli sadan prosentin käyttöastetta, sen ei tarvinnut vastatatoissijaisesti esitettyyn kysymykseen. Koska kantajat eivät ole hallinnollisenmenettelyn aikana pyytäneet tältä osin lisätäsmennyksiä, komission on katsottavavastanneen NSC:n esittämään kysymykseen täydellisesti. Koska ei ole kiistetty sitä,että komissio on käyttänyt perusteena tutkimusajanjakson lopussa todettuatuotantokapasiteetin maksimaalista käyttöä, toisin sanoen kantajille edullisintaoletusarvoa, kantajien mahdollisilla lisähuomautuksilla tältä osin ei sitä paitsi olemerkitystä komission käyttämän käyttöasteen osalta.
    
    
    • Aika, jonka on katsottu kuluvan kannattavuusrajan ja 8 prosentinvoittomarginaalin saavuttamiseen (ks. edellä 65 kohta, toinen luetelmakohta)

    
    
    

57. Komissio on 18.12.1990 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 15 kohta) antamansavastauksen lisäksi 22.3.1991 päivätyssä tiedoksiantokirjeessään (ks. edellä 25 kohta)todennut olevan tärkeätä, että käyttöön otettavat tullit kattavat vientihinnan javiitehinnan eron; viitehinta on sellainen vähimmäishinta, jolla yhteisön teollisuus voikattaa kustannuksensa ja saada kohtuullisen voittomarginaalin. Komissio ontäsmentänyt ottaneensa tämän voittomarginaalin suuruutta arvioidessaan huomioonensinnäkin sen, että yhteisön tuottaja oli juuri ohittanut käynnistysvaiheen, toiseksiepävarmuuden myynnin tulevasta kehityksestä, joka saattaisi olla yhtä suotuisa kuinYhdysvalloissa mutta joka saattaisi olla myös epäsuotuisa, ja kolmanneksi senmahdollisuuden, että markkinoille tuodaan korvaavia tuotteita, jotka voivat lyhentääaspartaamin elinkaarta.
    
    
58. Näissä selvityksissä on riittävät tiedot niistä tärkeimmistä tosiseikoista jahavainnoista, joita kyseinen tietojensaantipyyntö koski.
    
    
59. NSC on 2.4.1991 päivätyssä kirjeessään sitä paitsi esittänyt näkökantansa tästäkysymyksestä, ja se on näin ollen pystynyt täysin käyttämäänpuolustautumisoikeuksiaan (ks. edellä 31 kohta).
    
    
    • Yhteisön tuottajalle maksettujen vientitukien huomioon ottaminen ja niidenyhteensopivuus perustamissopimuksen kanssa (ks. edellä 65 kohta, kolmasluetelmakohta)

    
    
    

60. Komissio on 18.12.1990 päivätyssä kirjeessään ilmoittanut ottaneensa viitehintaamäärittäessään huomioon yhteisön tuottajalle maksetut vientituet, mutta se eikuitenkaan ole ottanut kantaa siihen, ovatko vientituet yhteensopiviaperustamissopimuksen kanssa.
    
    
61. Kantajat eivät ole osoittaneet, miten se, että yhteisön tuottajalle maksetut vientituetovat perustamissopimuksen vastaisia, olisi voinut johtaa alhaisempaanpolkumyyntitulliin.
    
    
62. Tämän vuoksi se, että komissio ei antanut tietoja nimenomaisesti tältä osin, ei oleperusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan rikkomista, eikä se siis voi johtaa riidanalaisenasetuksen kumoamiseen.
    
    
    • Viitehintaan sisältyvä prosenttiosuus yleiskustannuksista, jotka on maksettuetuyhteydessä olevalle yhtiölle DSM:lle (ks. edellä 65 kohta, kuudes luetelmakohta)

    
    
    

63. Komissio on 18.12.1990 antamassaan vastauksessaan ainoastaan vahvistanut, ettäHSC oli osallistunut DSM:n yleiskulujen maksamiseen, ja todennut, ettei näidenkustannusten keinotekoinen kasvattaminen ollut HSC:n toisen osakkeenomistajanetujen mukaista.
    
    
64. Vaikka komissio ei vastannutkaan tähän kysymyksen selvästi, on kuitenkintodettava, ettei prosenttiosuuden ilmaiseminen olisi parantanut NSC:nmahdollisuuksia puolustaa etujaan. Se ei nimittäin olisi vielä tämän tiedonperusteella voinut muotoilla kantaansa näiden kulujen kohtuullisuudesta, ellei myösnäiden kulujen erittelyä olisi ilmaistu. Yhteisön tuottajan yleiskustannukset, jotkaovat eräs tuotantokustannusten osatekijä, ovat kuitenkin luottamuksellisia tietoja,jota ei voitu antaa NSC:lle sellaisinaan (ks. asia 250/85, Brother Industries v.neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 5683, 34 kohta). Komissiolla oli siis täysisyy olla antamatta enempää tietoja kyseisestä seikasta.
    
    
    • NSAG:n suorittamat edistämistoimenpiteet (ks. edellä 66 kohta, viidesluetelmakohta)

    
    
    

65. Kun komissiolta kysyttiin, oliko se ottanut huomioon sen, että HSC oli saattanuthyötyä NSAG:n toteuttamista markkinoiden kehittämistoimenpiteistä, se vastasi18.12.1990 päivätyssä kirjeessään pyynnön vaikuttavan epäselvältä ja pyysi NSC:täselventämään sitä. Koska komissiolle ei toimitettu selvennystä, yhteisön toimielimiäei voida moittia siitä, etteivät ne ole vastanneet tähän kysymykseen laajemmin.
    
    Muita yksittäisiä kohtia koskevat väitteet
    
    
    • Viitehinnan yksityiskohtainen koostumus

    
    
    

66. Aluksi on korostettava, että tullin määrän määrittämisessä käytetty viitehinta onlaskettu pääasiallisesti yhteisön tuottajan tuotantokustannusten perusteella. Nämätiedot ovat kuitenkin luottamuksellisia (edellä 106 kohdassa mainittu asia BrotherIndustries v. neuvosto, tuomion 34 kohta).
    
    
67. Kantajat ovatkin hallinnollisen menettelyn aikana valittaneet siitä, että viitehintaansisällytettyjen kustannusten rakenne, sellaisena kuin se ilmenee komission 22.3.1991päivätyn kirjeen liitteestä 3, sisältää liian vähän tietoja viitehinnan osatekijöistä.Tämän yleisluonteisen väitteen perusteella ja sen huomautuksen perusteella, jonkamukaan komissio ei ollut ilmaissut vahinkomarginaalin kannalta merkityksellisiänumero- ja tosiasiatietoja, yhteisöjen toimielimet eivät voi saada selville, mitkä ovatne tiedot, jotka olisivat parantaneet kantajien mahdollisuuksia puolustaa etujaan jajotka eivät ole luottamuksellisia. Kun otetaan huomioon markkinoidenerityispiirteet, kantajien tiedot näistä erityispiirteistä ja eurooppalaisestakilpailijastaan (ks. edellä 85 ja 86 kohta) sekä viitehinnan osatekijöidenäärimmäinen arkaluonteisuus, yhteisön toimielinten oli varottava ilmaisemastatietoja, joiden perusteella kantajat olisivat voineet melko suurella tarkkuudellapäätellä yhteisön tuottajan kulujen osatekijät, rakenteen ja lopuksi myös määrän.Koska nämä tiedot ovat luottamuksellisia (edellä 106 kohdassa mainittu asiaBrother Industries v. neuvosto, tuomion 34 kohta), yhteisön toimielimet olisivatvoineet arvioida, onko tässä asiassa velvoittavia luottamuksellisuusvaatimuksianoudattaen mahdollista ilmaista enemmän tietoja viitehinnasta, vain jos ne olisivattienneet, mistä osatekijöistä kantajat tarkalleen halusivat saada enemmän tietoja,tai ainakin, missä tarkoituksessa kantajat halusivat saada näitä lisätietoja jahyödyntää niitä.
    
    
68. Koska kantajat eivät toimineet niin, että yhteisön toimielimillä olisi ollutmahdollisuus arvioida tätä mahdollisuutta, kantajat eivät voi moittia näitä siitä,etteivät ne ole toimittaneet kantajille yksityiskohtaisempaa erittelyä viitehinnastakuin 22.3.1991 päivätyn komission kirjeen liitteessä 3 (ks. edellä 25 kohta). Etenkinkoska kantajat eivät olleet pyytäneet yksittäisiä tietoja huomioon otettujenrahoituskustannusten lajista ja näiden kulujen kohdistamisesta eivätkä myöskäänlainojen ja oman pääoman suhteesta, ne eivät voi moittia yhteisön toimielimiä siitä,etteivät toimielimet ole täsmentäneet näitä osatekijöitä.
    
    
69. Tapauksessa, jonka johdosta annettiin tuomio asiassa Timex vastaan neuvosto jakomissio (mainittu edellä 73 kohdassa), johon kantajat ovat vedonneet, yhteisöntoimielimet ilmaisivat ainoastaan viitehinnan laskennassa käytetyt erät ilmannumerotietoja. Tässä asiassa yhteisön toimielimet ovat sen sijaan ilmaisseetviitehinnan laskennassa käytetyt kustannusten osatekijät siten, että ne ovat antaneetnumerotietona kunkin osatekijän osuuden kokonaiskustannuksista 10 prosentintarkkuudella. Kun otetaan huomioon yhteisön tuottajan pyynnöt luottamuksellisestakäsittelystä, on katsottava, että kantajille on tässä tapauksessa annettu riittävättiedot viitehinnan koostumuksesta.
    
    
70. Tapauksessa, jonka johdosta annettiin tuomio asiassa Al-Jubail Fertilizer v.neuvosto (mainittu edellä 60 kohdassa), johon kantajat ovat myös vedonneet,vastaaja ei kiistänyt, etteikö yhteisön toimielimillä ollut mahdollisuutta antaakantajana olevalle yhtiölle sen puolustautumisoikeuksien käyttämisen kannaltahyödyllisiä tietoja, koska vastaaja ilmoitti komission antaneen kantajalle tällaisiatietoja kirjeitse. Riidanalainen asetus kuitenkin kumottiin, koska vastaaja ei ollutnäyttänyt toteen, että kantaja oli saanut tämän kirjeen. Sitä vastoin nytkäsiteltävänä olevassa tapauksessa vastaaja väittää, että yhteisön toimielintensalassapitovelvollisuus oli estänyt näitä antamasta kantajille eräitä riidanalaisiatietoja.
    
    
71. Asiassa Nölle (mainittu edellä 60 kohdassa) yhteisöjen tuomioistuin ei julistanutriidanalaista asetusta pätemättömäksi puolustautumisoikeuksien loukkaamisenvuoksi vaan siitä syystä, että normaaliarvoa ei ollut määritetty perusasetuksen2 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla "asianmukaisella ja kohtuullisellatavalla". Seuraavan, perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkomista koskevankanneperusteen yhteydessä tutkitaan se, ovatko yhteisön toimielimet tässä asiassasovellettavat säännökset huomioon ottaen ylittäneet harkintavaltansa normaaliarvonmäärittämisessä.
    
    
    • Eräiden yhteisön tuottajan käynnistyskustannusten ottaminen huomioonviitehinnassa ja poistossa (ks. edellä 65 kohta, neljäs ja viides luetelmakohta)

    
    
    

72. NSC ja NSAG ovat 2.4.1991 päivätyissä huomautuksissaan (ks. edellä 31 kohta)väittäneet, että HSC:lla oli ollut huomattavia käynnistyskustannuksia ja -vaikeuksiaja että tehtaan käynnistyskustannuksia ei voitu ottaa huomioon viitehintaalaskettaessa. Ne totesivat myös, että asianajajan palkkioita, joita HSC:lle oliaiheutunut kantajien haastamisesta oikeuteen, ei voitu pitää tuotantokustannuksinatai että ne olisi ainakin jaksotettava. Kantajat eivät sitä vastoin pyytäneet komissiotatäsmentämään niitä perusolettamuksia ja menetelmiä, joita viitehintaa laskettaessaoli käytetty käynnistyskustannusten kohdistamisessa (erityisesti poistomenetelmiäja sitä, miksi yhteisön toimielimet olivat käyttäneet kymmenen vuoden poistoaikaa),eikä niitä kahta käynnistyskuluerää, jotka oli otettu huomioon.
    
    
73. Komissio on 18.4.1991 päivätyssä kirjeessään (ks. edellä 32 kohta) ilmoittanut, ettälukuun ottamatta niitä kahta erää, jotka oli poistettu Alankomaiden sovellettavanlainsäädännön mukaisesti, käynnistyskustannukset ja myös asianajajan palkkiot olijätetty pois laskelmasta.
    
    
74. Jos NSC:n ja NSAG:n 2.4.1991 päivättyjä huomautuksia pidetään perusasetuksen7 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna tietojensaantipyyntönä, komission18.4.1991 päivätyssä kirjeessä on vastattu siihen täydellisesti.
    
    
    • Etuyhteydessä olevilta yrityksiltä ostetut raaka-aineet (ks. edellä 66 kohta, neljäsluetelmakohta)

    
    
    

75. Kantajat eivät voi moittia yhteisön toimielimiä siitä, etteivät nämä ole toimittaneetkantajille tietoa yhteisön tuottajan etuyhteydessä olevilta yrityksiltä ostaman raaka-aineen osuudesta, koska kantajat eivät ole pyytäneet tietoja tästä yksityiskohdasta.
    
    c) Päätelmä
    
    
76. Edellä olevasta seuraa, että kun otetaan huomioon etenkin markkinoidenerityispiirteet (ks. edellä 85 ja 86 kohta), kantajien perusteelliset tiedot näistäerityispiirteistä ja kantajien näihin tietoihin perustuva kyky tarpeen vaatiessa pyytäätarvitsemiaan, asiassa merkityksellisiä täsmennyksiä, yhteisön toimielimet ovattäyttäneet perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaan perustuvantietojenantovelvollisuutensa.
    
    
77. Tämän vuoksi kanneperuste on hylättävä.
    
    Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
    
    Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
    
    
78. Kantajat väittäjät, että vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, jättänytottamatta huomioon tärkeitä osatekijöitä ja rikkonut perustamissopimusta japerusasetusta, kun se on normaaliarvon määrittämiseksi verrannut Yhdysvaltojenkotimarkkinoiden hintoja yhteisön markkinoilla voimassa olleisiin hintoihin.
    
    
79. Kantajien mukaan perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassatarkoitettua asianmukaista vertailua ei voitu tehdä Yhdysvaltojen markkinoidenhintojen perusteella, eivätkä nämä hinnat olleet seurausta tavanomaisestaliiketoiminnasta. Kantajien mukaan Yhdysvaltain markkinoilla on — toisin kuintäydellisesti kilpailluilla yhteisön markkinoilla — vallinut monopoli aspartaamiasuojaavan patentin vuoksi. Markkinoilla, joilla ei ole kilpailua, yhteisön toimielintenon laskettava polkumyynti laskennallisen arvon perusteella. Kahden eri tyyppisenmarkkinan hintojen vertaileminen on kantajien mukaan kiellettyä, minkä yhteisöjentuomioistuin on todennut edellä 106 kohdassa mainitussa asiassa Brother Industriesvastaan neuvosto antamassaan tuomiossa. Myös australialaisia, sokeriliemessä oleviapersikoita koskevassa tapauksessa tehdystä komission päätöksestä ilmenee, että se,onko markkinoilla kilpailua, on tärkeä peruste. Myös Yhdysvaltojen oikeudenmukaan on epäasianmukaista verrata hintoja ottamatta huomioonimmateriaalioikeuksien suojaa (asia Lightweight Polyester Filament Fabric fromJapan, 49 Fed. Reg. 472, 1984; asia Generic Cephalexin Capsules from Canada, 53Fed. Reg. 47562, 1988).
    
    
80. Patentti antaa haltijalleen oikeuden korottaa hintaa lisällä, joka on palkkiokeksinnöstä. Normaaliarvon määrittäminen sellaisten hintojen perusteella, jotkaperustuvat patenttisuojaan, rankaisee patenttioikeuttaan käyttävää keksijää, vaikkasen enempää yhteisön oikeus kuin GATT:kaan eivät edellytä patentinhaltijanluopuvan tästä oikeudesta viennin yhteydessä. Se, että patentinhaltijaa vaaditaanmyymään yhteisössä markkinahinnan ylittävällä hinnalla, on kantajien mielestäulkomaisten patentinhaltijoiden syrjintää ja antaa yhteisön tuottajilleperusteettoman edun.
    
    
81. Koska vastaaja ei ole ilmoittanut, mistä syystä se katsoo, että patenttisuojaanperustuvia hintoja voidaan verrata yhteisöön tapahtuvassa viennissä käytettyihinhintoihin, se on kantajien mukaan rikkonut perusteluvelvollisuuttaan(perustamissopimuksen 190 artikla).
    
    
82. Vastaaja vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä. Se kiistää sen, ettänormaaliarvo olisi määritetty lainvastaisesti, sillä se on laskettu tavanomaistenmarkkinavoimien määräämän hinnan perusteella, joka mahdollistaa asianmukaisenvertailun.
    
    
83. Väliintulija toteaa lisäksi, ettei ole mitään syytä, miksei normaaliarvo voisi perustuahintoihin, joihin patentti vaikuttaa, jos nämä hinnat kuvastavat markkinoidentodellista tilannetta vientimaassa.
    
    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
    
    
84. Perusasetuksen mukaan polkumyyntitullien käyttöön ottamiselle ei vaadita muutasyytä kuin se, että kotimarkkinoiden (tässä tapauksessa Yhdysvaltojenmarkkinoiden) hintojen ja vientimarkkinoiden (tässä tapauksessa yhteisönmarkkinoiden) hintojen välillä on vahinkoa aiheuttava ero.
    
    
85. Markkinoiden rakennetta tai kilpailun astetta koskevat perusteet eivät sellaisinaanmäärää, että on käytettävä laskennallisen normaaliarvon menetelmää eikätodellisiin hintoihin perustuvan normaaliarvon menetelmää, jos todelliset hinnatovat seurausta markkinavoimien vaikutuksesta. Kuten komissio on asetuksessaantodennut (johdanto-osan 16 kappale, joka on vahvistettu neuvoston asetuksenjohdanto-osan 8 kappaleessa), "Yhdysvaltojen ja yhteisön markkinoilla on eroahintojen joustavuudessa", joka on "edellytyksenä hintojen muuntelulle", ja joshintajoustavuuden erot pitäisi ottaa huomioon, "polkumyynti ei koskaan olisirangaistavaa". Koska kantajat eivät olleet näyttäneet toteen, että normaaliarvonmäärittämisessä käytetyt hinnat eivät olleet seurausta markkinavoimienvaikutuksesta tai että ne eivät kuvastaneet Yhdysvaltojen markkinoiden todellistatilannetta, ei ollut mitään syytä käyttää laskennallista normaaliarvoa Yhdysvaltojenmarkkinoilla tosiasiallisesti maksettujen hintojen sijasta.
    
    
86. Riidanalainen asetus ei myöskään millään tavalla ole vienyt kantaja NSC:ltä senamerikkalaista patenttia, koska päätös ei ole loukannut kantajan oikeutta estääkolmansia valmistamasta ja myymästä aspartaamia Yhdysvalloissa kyseisen patentinvoimassaolon päättymiseen saakka eikä kantajan oikeutta maksimoida hintansanäillä markkinoilla. Patentin suoma tuotanto- ja myyntimonopoli antaapatentinhaltijalle mahdollisuuden saada takaisin tutkimus- ja kehityskustannukset,joita on aiheutunut paitsi menestyksekkäistä myös epäonnistuneista hankkeista.Tämä on yksi taloudellinen lisäperuste käyttää normaaliarvon määrittämisessäpatenttisuojaan perustuvia hintoja.
    
    
87. Kantajat eivät ole näin ollen näyttäneet toteen, että yhteisön toimielimet olisivattehneet oikeudellisen virheen tai arvioineet tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti, kunne ovat määrittäneet tuontiaspartaamin normaaliarvon sellaisten Yhdysvaltojenhintojen perusteella, joihin patenttisuoja vaikutti.
    
    
88. Väitteestä, jonka mukaan näiden hintojen valitsemista normaaliarvon perusteeksion perusteltu puutteellisesti, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännönmukaan perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästija yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisentoimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sensyyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivatvalvoa toimenpiteen laillisuutta (asia 203/85, Nicolet Instruments, tuomio 26.6.1986,Kok. 1986, s. 2049, 10 kohta; asia 240/84, NTN Toyo Bearing v. neuvosto, tuomio7.5.1987, Kok. 1987, s. 1809, 31 kohta ja asia 255/84, Nachi Fujikoshi v. neuvosto,tuomio 7.5.1987, Kok. 1987, s. 1861, 39 kohta).
    
    
89. Tässä tapauksessa riidanalaisessa asetuksessa vahvistetaan (johdanto-osan 8kappale) komission asetuksen johdanto-osan 12—19 kappale.
    
    
90. Väitteestä, jonka mukaan Yhdysvaltojen hinnat eivät olleet todella vertailukelpoisiaaspartaamilla Yhdysvalloissa olevan teollisoikeudellisen suojan vuoksi, komissiokuitenkin toteaa asetuksensa johdanto-osan 18 kappaleessa seuraavaa:

    "Komissio katsoo tämän väitteen olevan perusteeton. Sekä yhteisön oikeus ettäkansainvälinen oikeus tuomitsevat hintojen vahinkoa aiheuttavan muuntelunriippumatta muuntelun syystä. Patentti Amerikan yhdysvalloissa ei sinänsä määritäkotimarkkinoiden hintojen tasoa. Jos viejä käyttää hyväkseen asemaansa patentinhaltijana noudattaakseen kotimarkkinoillaan korkeampia hintoja kuinvientimarkkinoillaan, sen on kannettava seuraukset itse tekemästään päätöksestä.Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi hintojen muuntelun osalta, siinä määrin kuinmuuntelu aiheuttaa yhteisön teollisuudelle huomattavaa vahinkoa, vältyttäisiinpolkumyyntisäännösten soveltamiselta."
    
    

91. Nämä seikat riittävät siihen, että niille, joita asia koskee, selviää toimenpiteen syyt,jotta ne voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivatvalvoa toimenpiteen laillisuutta. Asetusta on näin ollen perusteltu riittävästi tältäosin.
    
    
92. Tästä seuraa, että kanneperuste on hylättävä.
    
    Perustamissopimuksen ja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan sekä 4 ja 13 artiklanrikkomista ja polkumyyntitullin virheellistä laskemista koskeva kanneperuste
    
    Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
    
    
93. Kantajat katsovat ensinnäkin, että yhteisön toimielimet ovat arvioineet kantajienesittämiä todisteita ilmeisen virheellisesti ja rikkoneet vahingon toteamiseen liittyviäGATT:n polkumyyntikoodin määräyksiä ja perusasetuksen säännöksiä.
    
    
94. Kantajien mukaan niiden esittämät todisteet osoittivat, että yhteisön tuottaja ei ollutkärsinyt huomattavaa vahinkoa ja että se oli saavuttanut niin hyviä tuloksia kuin sesaattoi kohtuudella odottaa. HSC ei olisi kohtuudella voinut odottaa saavansatuotannon käynnistämistä seuraavana vuonna voittoa tai ainakaan kahdeksanprosentin suuruista voittoa.
    
    
95. Kun tutkinta alkoi, yhteisön tuottajan tuotanto oli ollut käynnissä alle kuusikuukautta ja se oli edelleen käynnistysvaiheessa. Koska yhteisön tuottaja oli uusitulokas markkinoilla, sillä oli kantajien mukaan edessään useita esteitä, kutenkantajien etumatka teknologiassa, suurtuotannon etujen puuttuminenkäynnistysvaiheen aikana ja opetteluvaihe. Yhteisön tuottajan toiminta olitehotonta, vaikka huomioon olisi otettu tuotantokapasiteetin melko alhainenkäyttöaste. Sen kustannukset olivat kantajien mukaan erittäin korkeat (ks.komission asetuksen johdanto-osan 49 kappale, jossa mainitaan huomattavatkäynnistämiskustannukset). Kantajat toteavat erityisesti, että yhteisön tuottajanrahoituskustannukset olivat 5—15 prosenttia sen kokonaiskustannuksista, mikä viittaahuomattavaan velkaantumiseen.
    
    
96. Kantajat korostavat yhteisön tuottajan toimineen markkinoilla, joita leimasimarkkinavoimien aiheuttama aspartaamin hintojen lasku. Se, että yhteisönmarkkinoilla kilpaili myös useita muita voimakkaita ja halpoja makeutusaineita,mikä johtui tiukkojen lainsäädännöllisten rajoitusten puuttumisesta ja siitä, ettäyhteisön kuluttajat ovat amerikkalaisia ja japanilaisia kuluttajia vähemmänhuolissaan näiden tuotteiden terveydellisistä vaikutuksista, oli johtanuthuomattavaan hintojen laskuun, joka alkoi jo vuonna 1983 eli viisi vuotta ennenkuin HSC aloitti tuotannon.
    
    
97. Näistä olosuhteista huolimatta yhteisön tuottaja oli saavuttanut merkittävänosuuden aspartaamin myynnissä. Kantajien mukaan ei ole näytetty toteen, ettäkorkemmasta hintatasosta aiheutuva kysynnän vähentyminen ei olisi tehnyt tulojenkasvua mahdottomaksi eikä etenkään sitä, että korkeampi hintataso olisi ratkaissutHSC:n tuotantokapasiteetin alikäyttöongelman. Kun otetaan huomioon, että NSC:npatentin voimassaoloaika oli piakkoin päättymässä, yhteisön tuottajalla olisi olluthyvät mahdollisuudet aloittaa myynti erittäin tuottoisilla Yhdysvaltain markkinoillaja lisätä suurtuotannolla saavutettavia etuja.
    
    
98. Kantajien esittämistä todisteista — erityisesti McKinseyn tutkimuksesta (ks. edellä9 kohta) — ilmenee, että kehitysvaiheessa olevilla markkinoilla toimintansa aloittavayritys ei voi odottaa saavuttavansa kannattavuusrajaa ensimmäisinätoimintavuosinaan. Kantajien mukaan on harhakuvitelmaa ajatella, ettävakiintuneiden tuottajien asiakkaita on mahdollista viedä ilman huomattavaaalihinnoittelua. Kilpaileva toimittaja, joka pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaanalihinnoittelulla, sitä paitsi itse aiheuttaa riskin hintojen laskevan kehityksenkiihdyttämisestä ja siitä, ettei se saa muuta kuin symbolisen markkinaosuuden,etenkään kun hinnat olivat jo alhaisia korvaavien tuotteiden aiheuttaman kilpailunvuoksi.
    
    
99. Kantajat ovat vastauskirjelmävaiheessa moittineet yhteisön toimielimiä siitä, etteivätne olleet ilmoittaneet, millä perusteella HSC:n olisi pitänyt saavuttaa korkeampituotantokapasiteetin käyttöaste tai kyetä heti myymään kaikki aspartaami, jonka sepystyi tuottamaan.
    
    
100. Toiseksi kantajat väittävät komission olleen väärässä todetessaan, että riidanalainentuonti oli aiheuttanut väitetyn vahingon ja erityisesti että "NSAG:n vientihintojenlasku oli tapahtunut samaan aikaan kun valituksen tekijä oli ilmaantunut yhteisönmarkkinoille" (komission asetuksen johdanto-osan 45 kappale).
     
     
101. Toteamusta, jonka mukaan kilpailu kiihtyi, kun patenttien voimassaolo päättyiyhteisössä vuosien 1986 ja 1988 välillä (komission asetuksen johdanto-osan 54kappale), ei voida sovittaa yhteen sen päätelmän kanssa, että riidanalainen tuontiaiheutti hintojen laskun. Kantajien mukaan kysynnän kasvu, syklamaattienkieltäminen ja sakkariinin käytön estämiseen tähtäävät suositukset sekä NSC:npatentti olivat sitä vastoin aiheuttaneet hintojen nousua Yhdysvaltain markkinoilla.
     
     
102. Yhteisön toimielimet ovat aikaisemmin ottaneet huomioon sellaisia tekijöitä, joitaon tässäkin tapauksessa, kuten yhteisön sisäisen kilpailun ja yhteisön tuottajienerittäin korkeat kustannukset, ja ne ovat niiden perusteella katsoneet, ettei kyseisentuonnin ja yhteisön tuotannon kärsimän vahingon välillä ollut syy-yhteyttä (Saksandemokraattisesta tasavallasta, Puolasta ja Jugoslaviasta peräisin olevanportlandsementin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelynsaattamisesta päätökseen 17 päivänä heinäkuuta 1986 tehty komission päätös86/344/ETY [EYVL L 202, s. 43, johdanto-osan 43 kappale]).
     
     
103. Kolmanneksi kantajat moittivat yhteisön toimielimiä siitä, että ne ovat rikkoneetperusasetuksen 13 artiklan 3 kohtaa, koska ne ovat yliarvioineet väitetyn vahingonpoistamiseen tarvittavan polkumyyntitullin määrän. Kantajien mukaan tämä tulli onmääritetty sellaisen viitehinnan perusteella, jonka laskennassa yhteisön toimielimetovat käyttäneet yhteisön tuottajan kustannuksia. Koska nämä kustannukset olivatliian suuria, viitehinta olisi pitänyt laskea jomman kumman viejän tai jonkunsamanlaisen alan tuottajan kustannusten perusteella, tai viitehinnan olisitoissijaisesti pitänyt olla sama kuin yhteisön hinta tai alihinnoittelutapauksessa samakuin yhteisön hinta korotettuna todetulla alihinnoittelun määrällä, kuten yhteisöntoimielimet ovat muissa tapauksissa tehneet (ks. esim. väliaikaisen polkumyyntitullinkäyttöön ottamisesta Korean tasavallasta peräisin olevien pientenväritelevisiovastaanottimien tuonnissa 24 päivänä lokakuuta 1989 annettu komissionasetus (ETY) N:o 3232/89 [EYVL L 314, s. 1] ja väliaikaisen polkumyyntitullinkäyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Hong Kongista peräisin olevienpienten väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 11 päivänä tammikuuta 1991 annettukomission asetus (ETY) N:o 129/91 [EYVL L 14, s. 31]). Eräissä tapauksissayhteisön toimielimet ovat käyttäneet jopa tehokkaimman tuottajan kustannuksia.
     
     
104. Vaikka myönnettäisiin, että tuonti on yksinään aiheuttanut väitetyn vahingon,viitehinta on kantajien mukaan kuitenkin virheellinen. Koska yhteisön toimielintenkäyttämät tuotantokustannukset ovat näin valtavat, kyseessä täytyy olla laskuvirhe.
     
     
105. Vastaaja ja väliintulija vaativat näiden kanneperusteiden hylkäämistä. Ne korostavatmäärittäneensä vahingon, todenneensa vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneentuonnin välillä olevan syy-yhteyden ja laskeneensa polkumyyntitullin ottaenasianmukaisesti huomioon sen, että yhteisön tuottaja oli uusi tulokas markkinoillaja ettei sen tehokkuus siksi ollut yhtä hyvä kuin kantajien. Vastaaja ja väliintulijakiistävät myös sen, että muiden makeutusaineiden hintakilpailu olisi ollut kovaa jaettä tämä olisi voinut aiheuttaa vahingon.
     
     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
     
     
106. Vahingon sekä sen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välisen syy-yhteydenmäärittäminen edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia.Yhteisön toimielimillä on tätä tehdessään laaja harkintavalta (ks. esim. asia C-69/89,Nakajima v. neuvosto, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2069, 86 kohta ja asia T-164/94, Ferchimex v. neuvosto, tuomio 28.9.1995, Kok. 1995, s. II-2681, 111 ja131 kohta).
     
     
107. Vastaaja on riidanalaisessa asetuksessa (johdanto-osan 26 kappale) todennutseuraavaa:
     
     " — — seuraavia tekijöitä on otettu huomioon määritettäessä sitä, onko kyseinenyhteisön teollisuus kärsinyt huomattavaa vahinkoa:
     
     yhteisön tuottaja on aloittanut aspartaamin myynnin vuonna 1988 ja on onnistunuthallitsemaan suhteellisen vaatimatonta osaa yhteisön markkinoista, jotka ovatenimmäkseen amerikkalaisten ja japanilaisten tuottaja/viejien hallussa.Amerikkalaiset kilpailijat ovat vastanneet tähän markkinoille tuloon laskemallaäkillisesti hintojaan, mikä on aiheuttanut yhteisön teollisuudelle huomattaviatappioita, jotka ovat estäneet sitä lisäämästä tuotantokapasiteettiensa käyttöä siinämäärin, että se olisi voinut hyötyä suurtuotannon eduista. Tutkimusajanjaksonlopussa nämä tappiot olivat niin suuret, että ne välittömästi uhkasivat alanteollisuuden elinkelpoisuutta."
     
     
108. Yhteisön tuottajan väitetystä tehottomuudesta on todettava, että vaikka yhteisöntuottajan vaikeudet olisivat aiheutuneet polkumyynnin ohella muistakin syistä, tältätuottajalta ei sen perusteella voida viedä kaikkea suojaa polkumyynnin aiheuttamiavahinkoja vastaan (edellä 106 kohdassa mainittu asia Brother Industries v.neuvosto, tuomion 42 kohta ja yhdistetyt asiat 277/85 ja 300/85, Canon ym. v.neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 5731, 63 kohta).
     
     
109. Yhteisön tuottaja oli tutkimusajanjaksona vielä käynnistysvaiheessa. Asiakirjasta,jonka kantajat esittivät vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen22.1.1997 esittämiin kysymyksiin, ilmenee, että kantajien tuotantokustannuksetkahtena ensimmäisenä tuotantovuonna olivat yli kaksinkertaiset verrattuinatutkimusajanjakson aikaisiin tuotantokustannuksiin. Vaikka kantajien tavoinkatsottaisiin, että niiden tuotantokustannukset olivat noin puolet yhteisön tuottajantuotantokustannuksista tutkimusajanjaksona, yhteisön toimielimet eivät ylittäneetharkintavaltaansa käyttäessään yhteisön tuottajan kustannuksia perustanamäärittäessään sitä viitehintaa, jonka alittamisen on katsottava aiheuttavanvahinkoa yhteisön tuottajalle.
     
     
110. Halvempien korvaavien makeutusaineiden kilpailun osalta riidanalaisen asetuksenjohdanto-osan 31 kappaleesta voidaan päätellä vastaajan arvioineen, että muidenvoimakkaiden makeutusaineiden tarjonta markkinoilla ei merkittävästi vaikuttanutaspartaamin hintaan eikä se aiheuttanut hintojen laskua siitä alkaen, kun yhteisöntuottaja päätti aloittaa toiminnan markkinoilla. Vastaaja on ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen 22.1.1997 esittämiin kysymyksiin antamissaanvastauksissa täsmentänyt, että muiden makeutusaineiden aiheuttama kilpailu olivähäistä aspartaamin erityisominaisuuksien ja erityisesti sen maun vuoksi.
     
     
111. Koska aspartaamin maku on parempi kuin muiden makeutusaineiden, se vastaajanpäätelmä, jonka mukaan muiden halvempien voimakkaiden makeutusaineidentarjonta markkinoilla ei vaikuttanut aspartaamin kysyntään, on uskottava, kunotetaan huomioon seuraavat seikat, jotka ilmenevät asiakirja-aineistosta ja erityisestitaulukoista, jotka sisältyvät siihen konsulttitoimisto LMC Internationalin raporttiin,joka laadittiin maaliskuussa 1997 kantajien pyynnöstä vastaukseksi ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen 22.1.1997 esittämiin kysymyksiin. Ensinnäkinaspartaamin onnistui tunkeutua markkinoille, vaikka se oli muita makeutusaineitakalliimpaa. Toiseksi makeutusaineiden käyttäjät eivät osta pelkästään kaikkeinhalvimpia makeutusaineita, koska aspartaamin kysyntä yhteisössä on kasvanutpolkumyyntitullien käyttöön ottamisen jälkeen. Kolmanneksi voimakkaanmakeutusaineen osuus lopputuotteen kokonaiskustannuksissa on erittäin pieni.
     
     
112. Näissä olosuhteissa on myös uskottavaa, että aspartaamin tuottaja — vaikka se olisiuusi tulokas markkinoilla — voisi saavuttaa 8 prosentin voiton 18 kuukaudessa,etenkin kun tämä prosenttiluku on määritetty suhteessa fiktiivisiintuotantokustannuksiin, jotka perustuvat oletukseen tuotantokapasiteetin täydestäkäytöstä. Tämän päätelmän uskottavuutta vahvistaa se, että käyttäjien voidaanolettaa suhtautuvan myönteisesti uuteen tulokkaaseen markkinoilla, joilla vallitseemonopoli.
     
     
113. Aspartaamin hinnan laskusta yhteisössä on todettava, että kantajat eivät oleosoittaneet vääräksi vastaajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 22.1.1997esittämiin kysymyksiin vastaukseksi antamaa selvitystä, jonka mukaan kustannustenlasku saattoi selittää hintojen laskun vuosina 1983—1987 mutta ei myöhempääpudotusta. Kantajat eivät ole myöskään kiistäneet vastaajan väitettä, jonka mukaanhintojen laskun ja kantajien tuotantokustannusten laskun välinen erotus on kasvanutvuodesta 1986 alkaen, koska hintojen lasku on kiihtynyt tuotantokustannustenlaskuun verrattuna.
     
     
114. Vaikka väittämä, jonka mukaan "NSAG:n vientihintojen lasku oli tapahtunutsamaan aikaan kun valituksen tekijä oli ilmaantunut yhteisön markkinoille"(komission asetuksen johdanto-osan 45 kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 30 kappale) ei olisikaan kovin perusteltu, täysin uskottavana on sitä vastoinpidettävä väitettä, jonka mukaan "[p]äätös alentaa hinnat tappiolliselle tasolle onselvästikin NSAG:n sekä amerikkalaisen ja japanilaisen viejän vastuulla, ja tämänhintapolitiikan vaikutuksia ei voi laittaa niiden vaikeuksien tiliin, joita HSC:llä onollut tuotantomenetelmänsä kanssa" (komission asetuksen johdanto-osan 49kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 33 kappale).
     
     
115. Kantajat eivät kiistä NSC:n toimitusjohtajan todenneen vuonna 1989 (ks.alankomaalaisen sanomalehden De Financiële Telegraafin artikkeli 2.9.1989, jokaon vastineen liitteenä) seuraavaa: "Maar de prijs is geen punt. Wij zullen zonodigonder de prijs van iedere concurrent duiken. Dat kunnen we ons veroorlovenomdat wij meer dan ieder ander hebben kunnen investeren in efficiency, daartoein staat gesteld door de ruime middelen waarover wij dank zij ons patent kondenbeschikken." (Hinta ei ole ongelma. Voimme tarvittaessa alittaa jokaisen kilpailijanhinnan, koska patentin suomien merkittävien varojen turvin olemme voineetinvestoida tehokkuuteen muita enemmän.) Kantajat eivät kiistä todellaharjoittaneensa alihinnoittelua (komission asetuksen johdanto-osan 40 kappale janeuvoston asetuksen johdanto-osan 26 kappale), lisänneensä vientiään yhteisöönabsoluuttisesti (komission asetuksen johdanto-osan 37 kappale ja neuvostonasetuksen johdanto-osan 26 kappale) ja laskeneensa hintojaan merkittävästi(komission asetuksen johdanto-osan 39 kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 26 ja 31 kappale).
     
     
116. Tästä seuraa, että kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että vastaaja olisi ylittänytharkintavaltansa katsoessaan, että yhteisön tuottaja on kärsinyt vahinkoa ja ettäpolkumyynnillä tapahtunut tuonti on vahingon syy.
     
     
117. Käyttöön otetun tullin määrä vastaa viitehinnan eli sen vähimmäishinnan, jota onkäytettävä tuotaessa aspartaamia yhteisöön, jottei yhteisön tuotannolle aiheutettaisivahinkoa, ja vientihinnan erotusta. Edellä 150—158 kohdassa tehdyistä päätelmistäseuraa, ettei ole näytetty toteen, että yhteisön toimielimet olisivat käyttäneetepäasianmukaisia perusteita laskiessaan vahingon poistamiseen tarvittavan tullinmäärää. Mahdollisesta laskuvirheestä on todettava, että kantajat päättelevät senolemassaolon siitä, että viitehinnan määrittämisessä huomioon otetut kustannuksetolivat yli kaksinkertaiset niiden omiin kustannuksiin verrattuina. Edellä olevasta151 kohdasta ilmenee, että on uskottavaa, että aspartaamintuottajantuotantokustannukset käynnistysvaiheessa ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuinkokeneen tuottajan kustannukset. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä näyttöviitehinnan laskennassa tapahtuneesta virheestä eikä edes aihetodiste tällaisestavirheestä.
     
     
118. Sen päätelmän, jonka mukaan HSC:n olisi pitänyt voida saavuttaa korkeampituotantokapasiteetin käyttöaste, perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperusteon esitetty vasta vastauskirjelmävaiheessa. Se on siten esitetty liian myöhään eikäsitä siis voida tutkia. Sitä ei näin ollen ole tarkasteltava.
     
     
119. Edellä olevasta seuraa, että tutkitut kanneperusteet on hylättävä.
     
     III Ainoastaan asiassa T-159/94 esitetyt kanneperusteet
     
     Olennaisten menettelymääräysten ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
     
     Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
     
     
120. Kantaja Ajico väittää yhteisön toimielinten rikkoneen sen puolustautumisoikeuksia(asia 17/74, Transocean Marine Paint v. komissio, tuomio 23.10.1974, Kok. 1974,s. 1063, 15 kohta) sekä GATT:n polkumyyntikomitean 8.5.1984 parhaista saatavissaolevista tiedoista antaman GATT:n suosituksen (GATT, BISD, 31. täydennysosa,s. 283) 6 artiklan 8 kohtaa. Komission kanta, jonka mukaan kantaja Ajico ei oleriittävästi ollut yhteistoiminnassa, on tämän mukaan johtanut siihen, että toimielinon kieltäytynyt ottamasta huomioon tämän yrityksen toimittamia tietoja ja että seon käyttänyt normaaliarvona Yhdysvaltain markkinoiden hintoja, minkä vuoksikäyttöön on otettu liian suuret tullit. Tämä kanta ja siitä seurannut päätös ovat näinollen tuntuvasti vaikuttaneet kantajan etuihin. Kantajalle ei kuitenkaan oleilmoitettu tästä ennen komission asetuksen julkaisemista, joten siltä on vietymahdollisuus esittää huomautuksiaan tältä osin.
     
     
121. Kantaja on mielestään joka tapauksessa ollut parhaansa mukaan yhteistyölläänedistänyt todentamista ja tutkimusta. Komissio oli nimittäin halunnut todentaakantajan Japanin markkinoilla myymät määrät sekä kantajan valmistuskustannukset.Kantaja on toimittanut Japanin markkinoiden myynnistä ensinnäkin tilastotiedottoimituksista tehtaalta, toiseksi laskut kaikista myyntitapahtumista (2 400 000laskua), aspartaamin myyntilaskut mukaan luettuina, ja kolmanneksi kuukausittaisetja jaksoittaiset laskut kaikista myyntitapahtumista asiakkaittain mikrofilmeillä,aspartaamin myyntilaskut mukaan luettuina. Kantaja Ajico on toimittanuttäydellisen aineiston tuotantokustannuksistaan verovuoden molemmilta jaksoilta(1.10.1988—30.9.1989), jotka kattoivat kolmen neljäsosaa tutkimusajanjaksosta.Tiedot tämän kantajan tuotantokustannuksista vuoden 1989 kolmen ensimmäisenkuukauden ajalta olivat myös käytettävissä paikan päällä tehdyssä tutkimuksessa,mutta niitä ei kuitenkaan ollut eritelty tuotteittain, koska kantajalla ei ollutriittävästi aikaa laskea aspartaamin tuotantokustannuksia erikseen. Jostutkimusajankohta ei ajallisesti vastaa kyseisen yrityksen verovuotta, yleisenkäytännön mukaan luvut määritetään ekstrapoloimalla käytettävissä olevat tiedot(lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista ja Koreantasavallasta peräisin olevien CD-soittimien tuonnissa ja väliaikaisenpolkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 16 päivänä tammikuuta 1990 annettuneuvoston asetus (ETY) N:o 112/90 [EYVL L 13, s. 21]; väliaikaisenpolkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevandihydrostreptomysiinin tuonnissa 11 päivänä heinäkuuta 1991 annettu komissionasetus (ETY) N:o 2054/91 [EYVL L 187, s. 23] ja lopullisen polkumyyntitullinkäyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista peräisin olevien lämpöherkkien papereidentuonnissa ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 16 päivänämaaliskuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 729/92 [EYVL L 81, s. 1]).
     
     
122. Vastaaja ja väliintulija vaativat tämän kanneperusteen hylkäämistä katsoen senolevan tehoton, koska normaaliarvon vahvistamisen oikeudellisena perustana onriidanalaisessa asetuksessa käytetty perusasetuksen 2 artiklan 6 kohtaa eikäsuinkaan sen 7 artiklan 7 kohdan b alakohtaa, jonka nojalla yhteisön toimielimetvoivat perustaa ratkaisunsa käytettävissä oleviin tietoihin, jos asianomainen eiriittävästi osallistu yhteistyöhön.
     
     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
     
     
123. Tämä kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, joka onilmennyt siinä, että kantajalla ei ole ollut mahdollisuutta esittää näkökantaansakomission kannasta, jonka mukaan kantajan yhteistyö on ollut riittämätöntä.
     
     
124. Normaaliarvoa ei riidanalaisessa asetuksessa kuitenkaan ole vahvistettuperusasetuksen 7 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla, jonka mukaan yhteisöntoimielimet saavat käyttää perusteena käytettävissä olevia tietoja, jos asianomainenei riittävässä määrin osallistu yhteistyöhön, vaan normaaliarvo on vahvistettuperusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan perusteella.
     
     
125. Vaikka kantajalla olisi ollut mahdollisuus ilmaista näkökantansa riidanalaisestakannasta, sillä ei siis olisi ollut mitään vaikutusta riidanalaiseen asetukseen. Tästäseuraa, että vaikka yhteisön toimielinten katsottaisiin vieneen kantajalta tämänmahdollisuuden — mistä seikasta ei ole välttämätöntä lausua —, tämä menettely eiolisi mitenkään muuttanut neuvoston päätelmiä, sellaisina kuin ne sisältyvätriidanalaiseen asetukseen.
     
     
126. Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
     
     Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
     
     Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
     
     
127. Kantaja Ajico muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ja GATT:nmukaan yhteisöjen toimielinten on määritettävä normaaliarvo vertailukelpoisenhinnan perusteella.
     
     
128. Aspartaamin myyntihinta Yhdysvalloissa ei kantajan mukaan tässä tapauksessa ollutvertailukelpoinen sen patentin vuoksi, jonka haltija NSC näillä markkinoilla oli.Koska patentti esti kantaja Ajicoa myymästä aspartaamia kolmansilleYhdysvalloissa, tämän kantajan hinnat eivät voineet vaikuttaa NSC:n hintoihinYhdysvalloissa eivätkä nämä puolestaan voineet vaikuttaa kantajan hintoihin, vaankantajan hinnat olivat seurausta Japanin markkinavoimista. On näin ollenkohtuutonta asettaa kantajan vastattavaksi seurauksia, jotka johtuvat Yhdysvaltainmarkkinoiden erityislaatuisesta taloudellisesta ja oikeudellisesta tilanteesta.
     
     
129. Koska Yhdysvaltain markkinoilla maksettava hinta ei ollut vertailukelpoinen,normaaliarvo olisi pitänyt määrittää alkuperämaan hintojen perusteella.
     
     
130. Tällainen ratkaisu on kantajan mukaan sitäkin välttämättömämpi, koska Japanistatoimitettu aspartaami vietiin Yhdysvaltoihin vain kauttakuljetusta varten.Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kauttakuljetuksen käsite kattaatilanteet, joissa tavaralähetyksillä välittäjänä toimivaan maahan ei ole mitäänvaikutusta välittäjänä toimivan maan markkinoiden olosuhteisiin eivätkä nämäolosuhteet myöskään vaikuta tavaralähetyksiin.
     
     
131. Kantajan mukaan tilanne on tällainen tässä tapauksessa, koska Japanista toimitettuaspartaami ei ollut tarkoitettu jällenmyyntiin Yhdysvalloissa, vaan aspartaamintoimittamisella Yhdysvaltoihin oli tarkoitus pelkästään mahdollistaa se, että NSCsaattoi hyötyä tuontitullien palauttamista koskevasta Yhdysvaltojen lainsäädännöstä.Vaikka kantaja omisti osan yhteisyritys NSAG:sta, sillä ei ollut sen enempäämahdollisuuksia vaikuttaa hintoihin, kun otetaan huomioon Yhdysvaltain markkinatkattava patentti. Aspartaamilla, jonka kantaja Ajico myi NSC:lle jälleenmyytäväksiYhdysvalloissa, ei kantajan mukaan ollut mitään yhteyttä yhteisössäjälleenmyytäväksi tarkoitetun aspartaamin toimituksiin. Paitsi, että nämä toimituksetkirjattiin erikseen, ne myös laskutettiin eri hinnalla. Nämä toimitukset pysyivätAjicon valvonnassa myös sen jälkeen, kun ne oli toimitettu NSC:lle, koska NSC olisopimuksen nojalla velvollinen myymään ne välittömästi edelleen DeutscheAjinomoto GmbH:lle, joka on kantajan myyntitytäryhtiö Euroopassa ja jonkatehtävänä oli luovuttaa aspartaami edelleen NSAG:lle. Vaikka pitääkin paikkansa,että osa Japanista peräisin olevasta aspartaamista pakattiin uudelleen suurempiinsäiliöihin tai muunnettiin rakeiksi käsittelyn helpottamiseksi, tämä koski ainostaanhyvin pientä osaa toimitetusta aspartaamista, eli uudelleen pakattiin 1,4 prosenttiaja rakeiksi muunnettiin 7 prosenttia aspartaamista. Näin sitä paitsi meneteltiin vainmarraskuun 1988 ja joulukuun 1989 välisenä aikana, mikä vastaa lähes tarkalleentutkimusajanjaksoa, ja näin tehtiin ainoastaan, jotta olisi noudatettu yhteisönasiakkaiden pyyntöjä, jotka oli esitetty sen jälkeen, kun aspartaamilastit olivatlähteneet Japanista.
     
     
132. Koska alkuperämaan markkinoiden myynti oli alle 5 prosenttia yhteisönmarkkinoiden myynnistä ja koska perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa ei suljetapois mahdollisuutta määrittää normaaliarvo laskennallisesti saman asetuksen2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, normaaliarvo olisi kantaja Ajicon mukaan pitänytmäärittää laskennallisesti sen omien valmistuskustannusten perusteella, joihinlisätään kohtuullinen voitto. Kuten edellisen kanneperusteen yhteydessä on todettu,komissio olisi pystynyt todentamaan kantajan valmistuskustannukset.
     
     
133. Vastaajan ja väliintulijan mukaan sen edellytykset, että normaaliarvo olisi määritettyalkuperämaan (tässä tapauksessa Japanin) markkinoilla tosiasiallisesti maksetun taimaksettavan vertailukelpoisen hinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan6 kohdan mukaisesti, eivät olleet tässä asiassa täyttyneet etenkään siksi, ettäaspartaami ei tutkimusajanjakson aikana ollut viejämaassa (tässä tapauksessaYhdysvalloissa) pelkästään kauttakuljetettavana. Vastaaja toteaa lisäksi, että sitävastoin sen edellytykset, että normaaliarvo lasketaan viejämaassa tosiasiallisestimaksetun tai maksettavan hinnan perusteella, olivat täyttyneet, koska tämä hintaoli vertailukelpoinen. Vastaaja ja väliintulija vaativat näin ollen kanneperusteenhylkäämistä.
     
     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
     
     
134. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

     "Jos tuotetta ei tuoda suoraan alkuperämaasta, vaan se tuodaan yhteisöönvälittäjänä toimivasta maasta, normaaliarvo on samankaltaisesta tuotteesta viejä-tai alkuperämaan kotimarkkinoilla tosiasiallisesti maksettu tai maksettavavertailukelpoinen hinta. Jälkimmäinen peruste voi olla asianmukainen muun muassasilloin, kun tuote kuljetetaan ainoastaan viejämaan läpi tai kun kyseisiä tuotteita eivalmisteta viejämaassa taikka kun kyseisille tuotteille ei ole viejämaassavertailukelpoisia hintoja."
     
     

135. On kiistatonta, että kantaja Ajicon myymää aspartaamia ei tuotu yhteisöön suoraanalkuperämaasta (Japanista) vaan välittäjänä toimivasta maasta (Yhdysvalloista).
     
     
136. Tällaisessa tapauksessa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa annetaan yhteisöntoimielimille laaja harkintavalta käyttää joko viejämaan markkinoilla maksettua taimaksettavaa hintaa tai alkuperämaan markkinoilla maksettua tai maksettavaahintaa, kunhan käytettävä hinta on vertailukelpoinen.
     
     
137. Tässä asiassa yhteisön toimielimet ovat määrittäneet normaaliarvon viejämaankotimarkkinoilla (Yhdysvaltain markkinoilla) maksetun tai maksettavan hinnanperusteella.
     
     
138. Kun kantaja Ajico on ainoastaan väittänyt, ettei tätä hintaa voida käyttää, koskakyseisellä tuotteella oli näillä markkinoilla patentti, se ei ole näyttänyt toteen, etteitämä hinta ollut vertailukelpoinen (ks. edellä 126—129 kohta).
     
     
139. Ne edellytykset, joiden perusteella yhteisön toimielimillä olisi ollut toimivaltakäyttää alkuperämaan (tässä tapauksessa Japanin) hintoja, eivät myöskään olleettäyttyneet tässä asiassa. Japanilainen aspartaami ei ollut Yhdysvalloissa pelkästäänkauttakuljetuksessa, koska sitä oli tosiasiallisesti myyty amerikkalaiselle toimijalleja koska osa siitä oli jalostettu ja pakattu uudelleen.
     
     
140. Tästä seuraa, että yhteisön toimielimillä on ollut täysi syy määrittää normaaliarvoYhdysvaltain markkinoilla maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.
     
     
141. Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
     
     IV Ainoastaan asiassa T-160/94 esitetyt kanneperusteet
     
     Olennaisten menettelysääntöjen ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
     
     Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
     
     
142. Kantaja NSC moittii vastaajaa siitä, että se on asetuksessaan ainoastaanhuomauttanut, että komissio on hylännyt kantajan tarjoamat sitoumukset, eikä seole todennut, millä perusteilla se on itse päättänyt hylätä nämä sitoumukset. Kunluetaan yhdessä toisaalta edellä 130 kohdassa mainituissa asioissa NTN ToyoBearing ym. vastaan neuvosto ja Nachi Fujikoshi vastaan neuvosto annetut tuomiotsekä asiassa 256/84, Koyo Seiko vastaan neuvosto, 7.5.1987 annettu tuomio(Kok. 1987, s. 1899) ja toisaalta asiassa C-156/87, Gestetner Holdings vastaanneuvosto ja komissio, 14.3.1990 annettu tuomio (Kok. 1990, s. I-781), niistä ilmenee,että neuvoston kuuluu tehdä lopullinen päätös sitoumusten hylkäämisestä, koskatämä päätös vaikuttaa huomattavasti kantajan intresseihin. Jotta yhteisöjentuomioistuimet voisivat valvoa päätöksen laillisuutta, vastaajan pitää perustellapäätöksensä tältä osin. Koska se ei ole tätä tehnyt, se on kantajan mukaanloukannut perustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia.
     
     
143. Vastaaja ei ole kantajan mukaan myöskään vastannut väitteisiin, joita kantaja esitti15.5.1991 päivätyssä kirjeessään kiistääkseen komission sitoumusten hylkäämiselleesittämät syyt. Vastaaja on siten rikkonut perustamissopimuksen 190 artiklaa japerustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia. Riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklaon näin ollen kumottava.
     
     
144. Vastaaja ja väliintulija vaativat kanneperusteen hylkäämistä, koska kantaja onsaanut selvityksen, jossa on riittävän tarkasti ilmoitettu sitoumusten hylkäämisenperustelut.
     
     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
     
     
145. Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa todetaan seuraavaa:
     
     " — — Kuulemisen jälkeen komissio on arvioinut, että näitä sitoumuksia ei voihyväksyä. Komissio on antanut kyseisille tuottaja/viejille tiedon päätöksensäperusteluista."
     
     
146. Tätä viittausta komission ilmoittamiin perusteluihin on tulkittava siten, että vastaajaon yhtynyt näihin perusteluihin.
     
     
147. Nämä perustelut on annettu kantajalle tiedoksi komission 7.5.1991 päivätylläkirjeellä (ks. edellä 33 kohta). Tästä kirjeestä ilmenee pääasiallisesti, että tarjottujasitoumuksia ei voitu hyväksyä niiden kilpailunrajoitusten vuoksi, joita ne olisivataiheuttaneet aspartaamin erittäin oligopolistisilla markkinoilla. Kirjeessätäsmennetään vielä, että sitoumukset olisivat pakottaneet erään pääasiallisistatuottajista vahvistamaan hintaansa tavalla, jonka toinen tuottaja saattoi ennakoida.
     
     
148. Näistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee selvästi ja yksiselitteisesti, miksiyhteisön toimielimet ovat tehneet päätelmänsä, ja ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin voi niiden perusteella valvoa toimenpiteen laillisuutta. Kantajan15.5.1991 päivätystä kirjeestä sitä paitsi ilmenee sen todella ymmärtäneentarjottujen sitoumusten hylkäämisen syyt, koska se on ne kiistänyt (ks. edellä34 kohta). On siis katsottava, että tarjottujen sitoumusten hylkäämistä on perustelturiittävästi (ks. edellä 130 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).
     
     
149. Vastaaja on joka tapauksessa voinut pelkästään viitata komission arvioon, koskatarjottujen sitoumusten hyväksyminen kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan(edellä 87 kohdassa mainittu asia Miwon v. komissio, määräyksen 27 kohta).
     
     
150. Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
     
     Kanneperuste, joka koskee kantajalla Yhdysvalloissa olevasta patentista johtuvienoikeuksien loukkaamista
     
     Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
     
     
151. Kantaja NSC väittää, että kun yhteisön toimielimet ovat määrittäneetnormaaliarvon Yhdysvaltain markkinoiden hintojen perusteella, ne ovat välillisestipakottaneet kantajan luopumaan sillä olevasta mahdollisuudesta maksimoidahintansa tämän maan markkinoilla. Yhteisön toimielimet ovat täten lainvastaisestija korvauksetta pakkolunastaneet kantajalta sillä patentin nojalla olevat oikeudet.Yhteisön oikeuden yleisperiaatteiden mukaan pakkolunastuksesta on kuitenkin ainamaksettava korvaus (asia 44/79, Hauer, tuomio 13.12.1979, Kok. 1979, s. 3727, 3752ja erityisesti s. 3760, julkisasiamies Capotortin ratkaisuehdotuksen 7 kohta).
     
     
152. Kantaja toteaa toissijaisesti, että vaikka yhteisöjen toimielinten päätös eivastaisikaan tällaista pakkolunastusta, se loukkaa joka tapauksessa suhteettomastikantajan patenttiin perustuvien oikeuksien vapaata käyttöä. Yhteisön toimielimetolisivat kantajan mukaan voineet käyttää perustana vientihintoja kolmansiin maihintai — kuten kantaja on ehdottanut — laskennallista arvoa. Näiden menetelmienkäyttäminen olisi vahingoittanut vähemmän kantajan mahdollisuutta kerätäYhdysvaltain markkinoilla patenttiin perustuvaa lisäkatetta.
     
     
153. Vastaaja kiistää kantajan väitteiden oikeellisuuden ja toteaa, että sen oli tässätapauksessa määritettävä normaaliarvo Yhdysvaltain markkinoilla maksetun taimaksettavan hinnan perusteella. Väliintulija katsoo, että jos kanneperusteellapyritään sen toteamiseen, että yhteisön toimielimet ovat loukanneet kantajallaYhdysvaltain lainsäädännön nojalla olevia teollisoikeuksia tai että ne ovatmääränneet niistä lainvastaisesti, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei oletoimivaltaa. Vastaaja ja väliintulija vaativat kanneperusteen hylkäämistä.
     
     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
     
     
154. Kantaja ei ole näyttänyt, miten sitä on estetty käyttämästä patenttiin perustuviaoikeuksiaan. Se on ainoastaan väittänyt, että riidanalaisella asetuksella estettiin sitämaksimoimasta hintojaan Yhdysvaltain markkinoilla. Vaikka katsottaisiinkin, ettäkantajalla patentin perusteella Yhdysvalloissa olevat oikeudet olisivat sisältäneetoikeuden maksimoida hinnat tämän maan markkinoilla, tällä väitteellä eitosiasiapohjaa. Mikään polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä ei nimittäinrajoittanut NSC:n mahdollisuuksia valita näillä markkinoilla käyttämänsä hinnat.
     
     
155. Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
     
     Oikeudenkäyntikulut
     
     
156. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneetasian, ne on velvoitettava paitsi vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, myöskorvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut, koska vastaaja on sitä vaatinut.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdanmukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omistaoikeudenkäyntikuluistaan, joten väliintulija on velvoitettava vastaamaan omistaoikeudenkäyntikuluistaan.
     
     Näillä perusteilla

     YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(laajennettu viides jaosto)

     on antanut seuraavan tuomiolauselman:

     1. Kanteet hylätään.
        
        
     2. Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaankorvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
        
        
     3. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
        

     
     
     

García-ValdecasasTiili Azizi             Moura Ramos                 Jaeger

Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä joulukuuta 1997.

H. Jung

J. Azizi

kirjaaja

laajennetun viidennen jaoston puheenjohtaja

Sisällys Kanteen perustana olevat tosiseikat ja menettely

II - 2

    Tuote

II - 2

    Markkinoiden merkittävimmät toimijat ja markkinat

II - 3

    Hallinnollinen menettely

II - 3

    Kysymyksessä olevat polkumyynnin vastaiset asetukset

II - 9

        1 Yleistä

II - 9

        2 Komission asetus

II - 9

        3 Neuvoston asetus

II - 10

    Oikeudenkäyntimenettely

II - 10

Osapuolten vaatimukset

II - 11

Pääasia

II - 12

    I Tiivistelmä kanneperusteista

II - 12

    II Molemmille asioille yhteiset kanneperusteet

II - 13

        Olennaisten menettelymääräysten sekä perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a jab alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan rikkomista koskevat kanneperusteet

II - 13

            A Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 13

            B Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 17

                1 Markkinoiden erityispiirteet ja niistä aiheutuvat seuraukset

II - 18

                2 Ennen lopullisten tullien käyttöön ottamista annettujen tietojenväitetty puutteellisuus

II - 19

                3 Annettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan4 kohdan a alakohta huomioon ottaen (HSC:n toimittamattiedot)

II - 19

                4 Toimitettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan4 kohdan b alakohta huomioon ottaen

II - 20

                a) Mitä edellytyksiä tietojensaantipyyntöjen on täytettävä?

II - 20

                b) Tässä tapauksessa esitettyjen tietojensaantipyyntöjen ja yhteisöntoimielinten toimittamien tietojen tarkastelu

II - 21

                i) Yleiset tietojensaantipyynnöt

II - 21

                ii) Yksittäisiä seikkoja koskevat tietojensaantipyynnöt

II - 21

                Väitteet, jotka koskevat 14.12.1990 päivätyllä kirjeellä pyydettyjätietoja

II - 21

                — Kapasiteetin käyttöaste (ks. edellä 65 kohta, ensimmäinenluetelmakohta)

II - 21

                — Aika, jonka on katsottu kuluvan kannattavuusrajan ja 8 prosentinvoittomarginaalin saavuttamiseen (ks. edellä 65 kohta, toinenluetelmakohta)

II - 22

                — Yhteisön tuottajalle maksettujen vientitukien huomioon ottaminen janiiden yhteensopivuus perustamissopimuksen kanssa (ks. edellä65 kohta, kolmas luetelmakohta)

II - 22

                — Viitehintaan sisältyvä prosenttiosuus yleiskustannuksista, jotka onmaksettu etuyhteydessä olevalle yhtiölle DSM:lle (ks. edellä65 kohta, kuudes luetelmakohta)

II - 23

                — NSAG:n suorittamat edistämistoimenpiteet (ks. edellä 66 kohta, viidesluetelmakohta)

II - 23

                Muita yksittäisiä kohtia koskevat väitteet

II - 23

                — Viitehinnan yksityiskohtainen koostumus

II - 23

                — Eräiden yhteisön tuottajan käynnistyskustannusten ottaminenhuomioon viitehinnassa ja poistossa (ks. edellä 65 kohta, neljäs javiides luetelmakohta)

II - 25

                — Etuyhteydessä olevilta yrityksiltä ostetut raaka-aineet (ks. edellä66 kohta, neljäs luetelmakohta)

II - 25

                c) Päätelmä

II - 25

        Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste

II - 26

            Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 26

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 27

        Perustamissopimuksen ja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan sekä 4 ja13 artiklan rikkomista ja polkumyyntitullin virheellistä laskemista koskevakanneperuste

II - 28

            Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 28

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 31

    III Ainoastaan asiassa T-159/94 esitetyt kanneperusteet

II - 34

        Olennaisten menettelymääräysten ja perustamissopimuksen 190 artiklanrikkominen

II - 34

            Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 34

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 35

        Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste

II - 35

            Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 35

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 37

    IV Ainoastaan asiassa T-160/94 esitetyt kanneperusteet

II - 38

        Olennaisten menettelysääntöjen ja perustamissopimuksen 190 artiklanrikkominen

II - 38

            Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 38

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 38

        Kanneperuste, joka koskee kantajalla Yhdysvalloissa olevasta patentista johtuvienoikeuksien loukkaamista

II - 39

            Osapuolten väitteet ja niiden perustelut

II - 39

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 40

Oikeudenkäyntikulut

II - 40

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.