YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
16 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Kilpailu Edelleenpostitus Kumoamiskanne Kantelun osittainen
hylkääminen
Asioissa T-133/95 ja T-204/95,
International Express Carriers Conference (IECC), Sveitsin oikeuden mukaan
perustettu ammatillinen järjestö, edustajinaan asianajaja Éric Morgan de Rivery,
Pariisi, ja asianajaja Jacques Derenne, Bryssel ja Pariisi, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Schmitt, 62 avenue Guillaume,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön virkamies
Francisco Enrique González Díaz ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies
Rosemary Caudwell, sittemmin Rosemary Caudwell ja komissiossa toimiva
kansallinen virkamies Fabiola Mascardi, joita avustaa Nicholas Forwood, QC,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
asioissa T-133/95 ja T-204/95
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään
Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Stephanie Ridley ja suullisessa
käsittelyssä myös Nicholas Green, QC, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen
kuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,
Deutsche Post AG, edustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11, rue Goethe,
ja
Post Office, edustajanaan solicitor of the Supreme Court of England and Wales
Ulick Bourke, ja suullisessa käsittelyssä barrister Stuart Isaacs ja barrister Sarah
Moore, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11, rue
Goethe,
ja asiassa T-133/95,
La Poste, edustajinaan asianajajat Hervé Lehman ja Sylvain Rieuneau, Pariisi,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
joissa kantajat vaativat pääasiassa niiden 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen komission
päätösten kumoamista, joilla komissio hylkäsi lopullisesti osan kantajan 13.7.1988
tekemästä kantelusta, jossa tämä kanteli komissiolle siitä, että tietyt kansalliset
postilaitokset olivat takavarikoineet edelleenpostitettavana olleen postin Maailman
postiliiton yleissopimuksen 25 artiklan perusteella,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja
B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët, P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.5.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteiden perustana olevat tosiseikat
International Express Carriers Conference (IECC) ja edelleenpostitus
- 1.
- International Express Carriers Conference (IECC) on tiettyjen pikalähetyspalveluja
tarjoavien yritysten etuja valvova järjestö. Sen jäsenet tarjoavat muun muassa
edelleenpostitukseksi kutsuttuja palveluja, mikä tarkoittaa valtiosta A peräisin
olevan postin kuljettamista valtion B alueelle, jossa se jätetään johonkin kansallisen
postilaitoksen postitoimipaikkaan kannettavaksi lopulliselle vastaanottajalle tässä
valtiossa tai edelleen kohti valtiota A tai C.
- 2.
- Tavanomaisesti erotetaan kolme edelleenpostituspalvelujen ryhmää:
ABC-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin
olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle
postilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän
avulla valtioon C, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee;
ABB-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin
olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle
postilaitokselle kannettavaksi tässä valtiossa sijaitsevalle postilähetyksen
lopulliselle vastaanottajalle;
sekä
ABA-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin
olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle
postilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän
avulla uudelleen valtioon A, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja
sijaitsee.
- 3.
- Näihin kolmeen edelleenpostitusta koskevaan esimerkkiin on lisättävä niin kutsuttu
sähköinen edelleenpostitus. Siinä valtiosta A peräisin oleva tieto kuljetetaan
sähköisesti valtioon B, jossa se tulostetaan sellaisenaan tai muunnettuna paperille
ja toimitetaan joko valtion B tai valtion C kansalliselle postilaitokselle kannettavaksi
edelleen perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän avulla valtioon A, B tai C,
jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee.
Päätemaksut ja Maailman postiliiton yleissopimus
- 4.
- Maailman postiliiton yleissopimus, joka tehtiin Yhdistyneiden kansakuntien
puitteissa 10.7.1964 ja johon ovat liittyneet kaikki Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot,
sääntelee postihallintojen välisiä suhteita kaikkialla maailmassa. Tähän yhteyteen
perustettiin Euroopan posti- ja telehallintojen yleiskokous (Conférence européenne
des administrations des postes et télécommunications, jäljempänä CEPT), johon
kantajan kanteessa tarkoitetut eurooppalaiset postihallinnot osallistuvat.
- 5.
- Kansallisille postilaitoksille aiheutuu postijärjestelmässä huomattavia kustannuksia
saapuvan postin lajittelusta ja jakelusta lopullisille vastaanottajille. Tämän vuoksi
Maailman postiliiton jäsenet toteuttivat vuonna 1969 postinlähetyksen lajiin
perustuvaa päätemaksuksi kutsuttua kiinteämääräistä korvausta koskevan
järjestelmän, jolla muutettiin Maailman postiliiton perustamisesta alkaen voimassa
ollutta järjestelmää, jonka mukaan kansalliset postilaitokset vastaavat saapuvan
postin lajittelusta ja jakelusta syntyvistä kustannuksista laskuttamatta tästä postin
lähtömaan kansallista postilaitosta. Eri postihallintojen tarjoamien postin jakeluun
liittyvien palvelujen taloudellinen arvo, hallinnolle aiheutuvien kustannusten
rakenne ja asiakkailta perittävät maksut voivat vaihdella huomattavasti.
Kansallisista ja kansainvälisistä postilähetyksistä perittävien maksujen erot eri
jäsenvaltioiden välillä sekä päätemaksujen suuruus kyseisiin kansallisiin maksuihin
verrattuna ovat edelleenpostituksen syntyyn vaikuttaneita määrääviä tekijöitä.
Edelleenpostitusta harjoittavat toimijat pyrkivät nimittäin muun muassa hyötymään
näistä maksujen eroista tarjoutumalla kuljettamaan kaupallisten yhteisöjen
postilähetykset niihin kansallisiin postilaitoksiin, joiden tarjoamien palvelujen
hinta/laatu-suhde on markkinoiden edullisin tietyn kohdemaan suhteen.
- 6.
- Maailman postiliiton vuoden 1984 yleissopimuksen 23 artiklassa, joka vastaa vuoden
1989 yleissopimuksen 25 artiklaa, säädetään seuraavaa:
1. Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajille
kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa sen alueella vakinaisesti asuvat lähettäjät jättävät
postiin tai postituttavat vieraassa maassa hyötyäkseen siellä sovellettavista
alemmista maksuista. Sama koskee tällaisia suurina määrinä postitettavia lähetyksiä,
suoritetaanpa tällaiset postitukset sitten alemmista maksuista hyötymistarkoituksessa
tai ei.
2. Pykälä 1 soveltuu erotuksetta joko lähettäjän asumassa maassa valmistettuihin
tai rajan yli kuljetettuihin tai vieraassa maassa valmistettuihin lähetyksiin.
3. Asianomaisella postilaitoksella on oikeus joko palauttaa lähetykset lähtömaahan
tai periä niistä kotimaan maksut. Jos lähettäjä kieltäytyy maksamasta näitä maksuja,
voi postilaitos käsitellä lähetyksiä kotimaan lainsäädännön mukaisesti.
4. Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen hyväksymään, kuljettamaan eikä jakamaan
vastaanottajille kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa lähettäjät ovat postituttaneet
suurina määrinä muussa kuin siinä maassa, missä niiden kotipaikka on.
Asianomaisilla postilaitoksilla on oikeus palauttaa tällaiset lähetykset lähtömaahan
tai antaa ne lähettäjille maksamatta takaisin suoritettua maksua.
IECC:n tekemä kantelu ja vuoden 1987 CEPT-sopimus
- 7.
- IECC teki komissiolle 13.7.1988 kantelun 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17), 3 artiklan
2 kohdan nojalla. Se totesi kantelussaan ensinnäkin, että tietyt Euroopan yhteisöön
kuuluvien valtioiden kansalliset postilaitokset olivat tehneet lokakuussa 1987
Bernissä joidenkin yhteisön ulkopuolisten valtioiden kansallisten postilaitosten
kanssa päätemaksujen vahvistamista koskevan sopimuksen (jäljempänä CEPT-sopimus), ja toiseksi, että tietyt kansalliset postilaitokset pyrkivät Maailman
postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan perusteella soveltamaan markkinoiden
jakamista koskevaa sopimusta kieltäytyäkseen kantamasta sellaista postia, jonka
asiakas on jättänyt muun kuin sen valtion kansallisen postilaitoksen kuljetettavaksi,
jossa asiakkaan kotipaikka sijaitsee.
- 8.
- Voidaan todeta, että 14 valtion, joista 12 kuuluu Euroopan yhteisöön, kansalliset
postilaitokset allekirjoittivat 17.1.1995 alustavan sopimuksen päätemaksuista, jolla
korvattiin vuoden 1987 CEPT-sopimus. Kyseisessä sopimuksessa, jota nimitettiin
REIMS-sopimukseksi (yleispalveluista vastaavien kansallisten postilaitosten välisten,
valtion rajat ylittävien postilähetysten korvausjärjestelmä) määrätään pääasiassa
sellaisesta järjestelmästä, jossa kohdemaan postihallinto soveltaa lähtömaan
postihallintoon kaiken saapuvan postin osalta tiettyä vahvistettua prosenttiosuutta
kansallisista maksuista. Tämän sopimuksen lopullinen versio allekirjoitettiin
13.12.1995, ja se ilmoitettiin komissiolle 19.1.1996 (EYVL 1996 C 42, s. 7).
- 9.
- IECC:n kantelun ensimmäinen osa koski EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan
soveltamista CEPT-sopimukseen.
- 10.
- Kantelunsa toisessa osassa IECC syytti tiettyjä kansallisia postilaitoksia siitä, että
ne sovelsivat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan perusteella
kansallisten postimarkkinoiden jakamiseen tähtäävää järjestelmää. IECC väitti, että
Ison-Britannian, Saksan ja Ranskan postilaitokset (jäljempänä Post Office,
Deutsche Post ja La Poste) yrittivät muun muassa saada kaupalliset yhtiöt
luopumaan IECC:n jäsenten kaltaisten edelleenpostitusta harjoittavien yksityisten
yhtiöiden tarjoamista palveluista tai muut kansalliset postilaitokset luopumaan
yhteistyöstä näiden yksityisten toimijoiden kanssa, kuten ilmenee muun muassa Post
Officen tammikuussa 1987 laatimasta kirjeestä useille kansallisille postilaitoksille,
joista eräs sijaitsee yhteisössä.
- 11.
- IECC väitti myös, että Deutche Post oli keväällä 1988 yrittänyt kannustaa olemaan
käyttämättä edelleenpostituspalveluja huomauttamalla saksalaisille asiakkaille
Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklasta ja keskeyttämällä ja
palauttamalla maan rajojen ulkopuolelta saapuvan postin, jonka vastaanottajat
sijaitsivat Saksassa.
- 12.
- IECC lähetti komissiolle 2.6.1989 tämän pyynnöstä Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohtaan liittyvän, erityisesti ABA-edelleenpostitusta
koskevan lisäselvityksen.
- 13.
- Lisäksi IECC toimitti lokakuussa 1989 TNT Skypacia koskevia tietoja Afrikkaan
lähetetystä postista, jonka kulun La Poste oli keskeyttänyt.
Kantelun käsittely komissiossa
- 14.
- Kantelussa mainitut kansalliset postilaitokset antoivat vastauksensa komission
esittämiin kysymyksiin marraskuussa 1988. IECC oli tiiviissä kirjeenvaihdossa
komission kilpailuasiain pääosaston (PO IV) eri virkamiesten sekä komission
jäsenten Bangemannin ja Brittanin kabinettien kanssa kesäkuun 1989 ja helmikuun
1991 välisenä aikana.
- 15.
- Post Office vakuutti komissiolle huhtikuussa 1989, että se ei ollut itse käyttänyt eikä
myöskään aikonut tulevaisuudessa käyttää Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan 4 kohdassa annettuja toimivaltuuksia. Deutche Post ilmoitti komissiollekesäkuussa 1989 olevansa valmis luopumaan tämän määräyksen soveltamisesta ja
lokakuussa 1989 lopettaneensa sen soveltamisen.
- 16.
- Komissio ilmoitti IECC:lle 18.4.1991, että se oli päättänyt aloittaa asetuksen
N:o 17 säännösten mukaiset tutkimukset perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan ja 86 artiklan perusteella.
- 17.
- Komissio ilmoitti IECC:lle 7.4.1993 laatineensa 5.4.1993 väitetiedoksiannon, joka
toimitetaan asianomaisille kansallisille postilaitoksille.
- 18.
- Komissio osoitti IECC:lle 13.7.1994 kirjeen, jossa se totesi, että komissio on
kuitenkin huolestunut niiden tapausten yleistymisestä, joissa [Deutche Postin ]
postitoimipaikka keskeyttää esimerkiksi Alankomaissa fyysisesti valmistetun
saksalaisille asiakkaille lähetetyn postin ja merkitsee sen sähköiseksi ABA-edelleenpostitukseksi .
- 19.
- IECC pyysi komissiota perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla osoittamaan sille
neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista
25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY
(EYVL L 127, s. 2268; jäljempänä asetus N:o 99/63/ETY) 6 artiklan mukaisen
kirjeen, mikäli se katsoo, että kansallisia postilaitoksia koskevan kieltopäätöksen
tekeminen ei ole tarpeen.
- 20.
- Komissio osoitti IECC:lle 23.9.1994 asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen
kirjeen, joka koski kantelun CEPT-sopimukseen liittyvää osaa. Komissio ilmoitti
sähköisen ABA-edelleenpostituksen osalta, että se pitää tätä toimintaa erittäin
vakavana ja aikoo saada tällaiset väärinkäytökset loppumaan.
- 21.
- IECC pyysi 23.11.1994 komissiota määrittelemään kantansa sen tekemään
kanteluun kokonaisuudessaan perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti.
Lisäksi IECC pyysi oikeutta tutustua asian asiakirjoihin.
- 22.
- Koska IECC katsoi, että komissio ei ollut määritellyt kantaansa
perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetulla tavalla, se nosti 15.2.1995
laiminlyöntikanteen, joka kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-28/95.
- 23.
- Komissio osoitti IECC:lle 17.2.1995 päätöksen, jolla se hylkäsi tämän tekemän
kantelun siltä osin kuin se koski perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista
CEPT-sopimukseen, sekä asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen kirjeen,
jossa se ilmoitti ne syyt, minkä vuoksi se ei katsonut voivansa hyväksyä IECC:n
kantelua postin kulun keskeyttämistä Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan perusteella.
- 24.
- IECC toimitti komissiolle 22.2.1995 kyseistä kirjettä koskevat huomautuksensa. Se
totesi niissä muun muassa seuraavaa:
IECC:n tietämän mukaan kaikki sen mainitsemat rajoitukset johtuvat Maailman
postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen. Koska 17.2.1995 päivätyssä kirjeessänne ei mainita lainkaan
ABC-edelleenpostitukseen kohdistuvista rajoituksista, IECC ei voi pitää sitä
kantelunsa asianmukaisena hylkäysperusteena.
- 25.
- Komissio osoitti kantajalle 6.4.1995 tämän tekemän kantelun toista osaa koskevan
päätöksen, jossa se totesi muun muassa seuraavaa:
4. Huomautuksissa, jotka asianajajanne on sittemmin esittänyt 22.2.1995, ei
mainittavilla perusteilla voida katsoa esitetyn mitään sellaista, minkä vuoksi
komission olisi perusteltua muuttaa kantaansa. Tämän kirjeen tarkoituksena on
ilmoittaa teille komission lopullisesta päätöksestä niiden väitteiden suhteen, joita
tekemässänne kantelussa on esitetty Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklaan perustuvasta postin kulun keskeyttämisestä.
5. Komission teille 17.2.1995 osoittamassa, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan
mukaisessa kirjeessä on esitetty pääsääntöisesti neljä erilaista postilähetystä, joita
on keskeytetty Maailman postiliiton yleissopimuksen perusteella, eli kaupallinen
fyysinen ABA-edelleenpostitus, epäkaupallinen tai yksityinen fyysinen ABA-edelleenpostitus, niin kutsuttu sähköinen ABA-edelleenpostitus ja tavanomainen
valtion rajat ylittävä postilähetys .
6. Fyysisen kaupallisen ABA-edelleenpostituksen osalta komissio toteaa, että mikäli
kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvalla valtion B asukkaiden postin keräämisellä
edelleenpostitettavaksi valtion A alueella valtiossa B sijaitsevalle lopulliselle
vastaanottajalle kierretään valtionsisäistä postin jakelua koskevaa kansallista
monopolia, nimittäin valtion B lainsäädännön mukaista monopolia, kyseisen postin
keskeyttämistä sen palatessa takaisin valtioon B voidaan tässä tilanteessa pitää
oikeutettuna eikä se siten ole EY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua
määräävän aseman väärinkäyttöä. [ Komissio on ] huomannut erityisesti, että
tällainen kansallisen monopolin kiertäminen on tuottoisaa juuri sen vuoksi, että
päätemaksut ovat tällä hetkellä epätasapainoisia, ja että jonkinlaisen suojan
antaminen on siten perusteltua tässä vaiheessa .
7. Epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, niin kutsutun sähköisen
edelleenpostituksen sekä tavanomaisen valtion rajat ylittävän postin keskeyttämisen
osalta komissio katsoo, että koska IECC:n jäsenet eivät ole mukana tämänkaltaisiin
postilähetyksiin liittyvässä toiminnassa, näiden lähetysten keskeyttäminen ei vaikuta
jäsenten kaupalliseen toimintaan eikä niillä siten ole asetuksen N:o 17 3 artiklan
2 kohdassa tarkoitettua oikeutettua intressiä kannella komissiolle kilpailusääntöjen
rikkomisesta.
Komission mukaan niin kutsuttu sähköinen edelleenpostitus tapahtuu
seuraavalla tavalla: monikansallinen yritys, esimerkiksi pankki, perustaa
painatus- ja postitustoiminnan keskuksen tiettyyn jäsenvaltioon A; kaikista pankin
tytäryhtiöistä ja sivuliikkeistä lähetään sähköisesti tietoa tähän keskukseen, jossa
tieto muunnetaan fyysiseksi postilähetykseksi, esimerkiksi tiliotteiksi, jotka vielä
käsitellään siten, että ne voidaan frankeerata ja jättää paikalliseen
postitoimipaikkaan .
Mikään ei komission mukaan osoita, että IECC:n jäsenet voisivat olla mukana
tämänkaltaisessa järjestelyssä.
8. Edellä esitetyn perusteella komissio ilmoittaa, että asetuksen N:o 17 3 artiklan
2 kohdan perusteella 13.7.1988 tekemänne kantelu hylätään kaupallisen fyysisen
ABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen,
sähköisen postituksen ja tavanomaisen valtion rajat ylittävän postin keskeyttämistä
koskevilta osin.
- 26.
- Komissio osoitti IECC:lle 12.4.1995 asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen
kirjeen, joka koski kilpailusääntöjen soveltamista ABC-edelleenpostituksen
keskeyttämiseen. IECC vastasi tähän kirjeeseen 9.6.1995.
- 27.
- Komissio teki 14.8.1995 tiettyjen kansallisten postilaitosten suorittamaa ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä koskevan lopullisen päätöksensä, jossa todetaan
muun muassa seuraavaa:
A) ABA-edelleenpostituksen keskeyttäminen
3. Teille on toimitettu 6.4.1995 päivätty kirje, jossa todetaan, että
kantelunne hylättiin kaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen
fyysisen ABA-edelleenpostituksen, sähköisen edelleenpostituksen ja tavanomaisen
valtion rajat ylittävän postin keskeyttämistä koskevilta osin .
B) ABC-edelleenpostituksen keskeyttäminen
6. [IECC:n] 9.6.1995 päivätyssä kirjeessä väitetään, että i) komissiolla ei ole
toimivaltaa tehdä uutta päätöstä tästä asiasta ja että ii) vaikka komissio olisikin
toimivaltainen, kantelun hylkääminen tältä osin ei olisi asianmukaista tietyillä
perusteilla.
11. Post Office on vakuuttanut komissiolle 21.4.1989, että se ei ollut käyttänyt eikä
aikonut tulevaisuudessakaan käyttää Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan 4 kohtaan perustuvaa toimivaltaa. Bundestpost Postdienst puolestaan
on ilmoittanut komissiolle 10.10.1989, että se ei enää sovella kyseistä 23 artiklan
4 kohtaa jäsenvaltioiden väliseen ABC-edelleenpostitukseen .
13. Vaikka komissio voikin tehdä muodollisen kieltopäätöksen jo päättyneestä
kilpailua rajoittavasta toiminnasta, se ei ole tähän velvollinen vaan se päättää
tällaisen toimen tarpeellisuudesta tapauskohtaisesti asiaa koskevien erityispiirteiden
perusteella. Esillä olevassa asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että IECC:n
vuonna 1988 tekemässä kantelussa tarkoitetut kaksi postilaitosta eivät olisi
noudattaneet komissiolle vuonna 1989 antamiaan sitoumuksia pidättyä 23 artiklan
4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen .
14.5. Komissio korostaa, että Maailman postiliiton yleissopimuksen 23/25 artiklan
olemassaolo ei sellaisenaan välttämättä ole yhteisön kilpailusääntöjen vastaista: vain
se, että käytetään 23/25 artiklan tarjoamaa mahdollisuutta toimia, voi tietyissä
olosuhteissa eli jäsenvaltioiden välillä merkitä näiden sääntöjen rikkomista.
15. IECC:n esittämä vaatimus, jolla pyritään siihen, että asianomaisille
postihallinnoille määrätään ankarat seuraamukset, jotta ne lopettaisivat yhteisön
kilpailusääntöjen rikkomisen, ei ole asianmukainen, koska IECC ei ole voinut
näyttää, että rikkomiset jatkuvat tai että on olemassa todellinen vaara siitä, että
niihin ryhdytään uudelleen.
18. La Poste on esittänyt vastauksensa 24.10.1990 toistaen kantansa siitä, että
Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan soveltaminen oli oikeutettua
yhteisön oikeuden kannalta. Asiaa on tämän jälkeen käsitelty väitetiedoksiannossa,
koska La Poste on ollut edelleen sitä mieltä, että kyseinen toiminta ei ollut vastoin
yhteisön oikeutta.
19. Esillä olevassa asiassa komissio ei pidä tarpeellisena La Postea koskevan
kieltopäätöksen tekemistä, ottaen huomioon kyseisen toiminnan yksittäisyys ja sen
uusimista koskevan näytön puuttuminen.
Oikeudenkäyntimenettely
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 20.6.1995 jättämällään
kannekirjelmällä kantaja on nostanut perustamissopimuksen 173 artiklaan
perustuvan kanteen, jossa se vaatii 6.4.1995 tehdyn päätöksen kumoamista. Tämä
kantelu kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-133/95.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 28.10.1995 jättämällään
kannekirjelmällä kantaja on niin ikään nostanut perustamissopimuksen
173 artiklaan perustuvan kanteen, jossa se vaatii 14.8.1995 tehdyn päätöksen
kumoamista. Tämä kantelu kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-204/95.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 6.2.1996 antamillaan määräyksillä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Post Officen, La Posten ja Deutsche
Postin väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin
asiassa T-133/95 tukeakseen komission vaatimuksia.
- 31.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 13.5.1996 antamilla määräyksillä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Post Officen, La Posten ja Deutsche Postin
väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin asiassa
T-204/95 tukeakseen komission vaatimuksia.
- 32.
- La Poste pyysi 7.8.1996 peruuttamaan sen osallistumisen oikeudenkäyntiin
väliintulijana asiassa T-204/95. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi La
Posten peruuttaneen väliintulonsa asiassa T-204/95 26.11.1996 annetulla
määräyksellä.
- 33.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti aloittaa
suullisen käsittelyn esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella. Se ryhtyi
prosessinjohtotoimiin pyytämällä tiettyjä asianosaisia esittämään asiakirjoja ja
vastaamaan kysymyksiin istunnossa joko kirjallisesti tai suullisesti. Asianosaiset
noudattivat näitä pyyntöjä.
- 34.
- Asiat T-28/95, T-110/95, T-133/95 ja T-204/95, joissa on sama kantaja ja jotka
liittyvät toisiinsa, yhdistettiin laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtajan
12.3.1997 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä varten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan nojalla.
- 35.
- Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 13.5.1997 pidetyssä istunnossa.
- 36.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti asianosaisia kuultuaan yhdistää
asioiden T-133/95 ja T-204/95 käsittelyn tuomion antamista varten työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti.
- 37.
- Kantaja pyysi 26.9.1997 suullisen käsittelyn aloittamista uudestaan yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artiklan nojalla.
Komissio, Post Office, La Poste ja Deutsche Post ilmoittivat ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kehotuksesta, että käsittelyä ei niiden mielestä ollut
tarpeen aloittaa uudestaan. Kantaja toisti 26.2.1998 pyyntönsä suullisen käsittelyn
uudelleen aloittamisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
pyyntöjä ei kantajan esittämät asiakirjat huomioon ottaen ole tarpeen hyväksyä.
Kantajan pyyntöjensä tueksi esittämät uudet selvitykset eivät nimittäin sisällä mitään
ratkaisevaa käsiteltävänä olevan asian lopputuloksen kannalta, tai niissä esitetään
ainoastaan sellaisia seikkoja, jotka koskevat selvästi riidanalaisen päätöksen
antamisen jälkeistä aikaa eivätkä siten voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen.
Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
Asia T-133/95
- 38.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
kumoaa 6.4.1995 tehdyn komission päätöksen,
määrää muista toimenpiteistä, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo tarpeellisiksi, jotta komissio noudattaisi perustamissopimuksen
176 artiklaa,
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 39.
- Kantaja vaatii väliintulohakemuksia koskevissa huomautuksissaan lisäksi, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää Post Officen väliintulokirjelmän tutkimatta,
velvoittaa väliintulijat korvaamaan väliintulosta esitetyistä huomautuksista
aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,
velvoittaa esittämään tiettyjä asiakirjoja.
- 40.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 41.
- Deutsche Post vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan sille väliintulosta aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut,
- 42.
- La Poste vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan sille väliintulosta aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut.
- 43.
- Yhdistynyt kuningaskunta ja Post Office vaativat, että kanne hylätään.
Asia T-204/95
- 44.
- Kantaja vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa 14.8.1995 päivätyn komission kirjeen mitättömäksi,
toissijaisesti kumoaa komission 14.8.1995 tekemän päätöksen ja määrää
muista toimenpiteistä, jotka se katsoo tarpeellisiksi, jotta komissio
noudattaisi perustamissopimuksen 176 artiklaa,
velvoittaa komission komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 45.
- Vastauskirjelmässään kantaja vaatii lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin:
toteaa 12.4.1995 päivätyn komission kirjeen mitättömäksi,
määrää, että komission on työjärjestyksen 64 ja/tai 65 artiklan mukaisesti
esitettävä ennen suullista käsittelyä tiettyjä asiakirjoja, joihin se on viitannut
päätöksessään ja vaatimuksissaan, tai ainakin sallittava ensimmäisen
oikeusasteen tutkia näitä asiakirjoja, mikäli se vetoaa niiden
luottamuksellisuuteen,
- 46.
- Väliintulokirjelmiä koskevissa huomautuksissaan kantaja vaatii lisäksi, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
jättää Post Officen väliintulokirjelmän tutkimatta,
velvoittaa väliintulijat korvaamaan väliintulosta esitetyistä huomautuksista
aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,
velvoittaa esittämään tietyt asiakirjat.
- 47.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 48.
- Deutsche Post vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien
Deutsche Postin oikeudenkäyntikulut.
- 49.
- Post Office ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vaativat
kanteen hylkäämistä.
Post Officen väliintulokirjelmien tutkittavaksi ottaminen
- 50.
- Kantajan mukaan Post Officen asioissa T-133/95 ja T-204/95 jättämät
väliintulokirjelmät eivät ole yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisia, koska niissä ei
ilmoiteta, sitä kumman asianosaisen vaatimuksia niissä tuetaan, eli ne on jätettävä
tutkimatta.
- 51.
- EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan 3 kohdan ja yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan a alakohdan
nojalla väliintulokirjelmässä esitettyjen vaatimusten kohteena voi olla ainoastaan
jommankumman pääasian asianosaisen vaatimusten tukeminen. Post Officen
molemmissa asioissa esittämistä väliintulokirjelmistä ilmenee, että väliintulon
tarkoituksena oli komission vaatimusten tukeminen huolimatta siitä, että kirjelmissä
ei ole muodollisesti esitetty tällaista vaatimusta. Kantajalla ei näin ollen voinut olla
epäilyksiä väliintulokirjelmien ulottuvuuden ja tarkoituksen suhteen. On lisäksi
huomattava, että Post Officen väliintulohakemuksissa osoitettiin yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 2 kohdan
e alakohdan mukaisesti ne vaatimukset, joita väliintulolla haluttiin tukea ja että
edellä mainittujen, 6.2.1996 ja 13.5.1996 annettujen määräysten määräysosien
1 kohdassa Post Office hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan vastaajan
vaatimuksia. Väitteet on siten tältä osin hylättävä.
Sen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen, jossa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta vaaditaan velvoittamaan komissio toteuttamaan tarpeelliset
toimenpiteet perustamissopimuksen 176 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien
noudattamiseksi
- 52.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön tuomioistuimen tehtävänä ei ole
osoittaa määräyksiä yhteisön toimielimille eikä toimia niiden sijasta, kun se
harjoittaa laillisuusvalvontaa. Asianomaisen toimielimen on perustamissopimuksen
176 artiklan mukaisesti toteutettava kumoamiskanteen johdosta annetun tuomion
täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
- 53.
- Näin ollen tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta.
Pääasia
- 54.
- Koska asianosaiset ovat eri mieltä 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen päätösten
soveltamisalasta, se on määritettävä aivan ensin (A), minkä jälkeen on tutkittava
asiassa T-133/95 esitettyjä kanneperusteita (B) ja asiassa T-204/95 esitettyjä erityisiä
vaatimuksia ja kanneperusteita (C). Lopuksi molemmissa asioissa esitettyjä
harkintavallan väärinkäyttöä ja tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkausta
koskevia kanneperusteita tutkitaan yhdessä (D).
A Komission 6.4.1995 ja 14.8.1995 tekemien päätösten soveltamisala
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 55.
- Kantaja väittää vastauskirjelmässään asiassa T-133/95, että 6.4.1995 tehty päätös
koskee ABA-edelleenpostituksen keskeyttämisen lisäksi myös ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä, kuten päätöksen 14 kohdasta ilmenee. Siten
tämä päätös ei kantajan mielestä voi mitenkään saattaa ajattelemaan, että
viimeksimainitunkaltaisen edelleenpostituksen keskeyttäminen kuuluisi 14.8.1995
tehdyn päätöksen soveltamisalaan. Lisäksi komissio on kantajan mukaan myöntänyt
vastinekirjelmässään tässä asiassa, että sen 17.2.1995 päivätty, asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukainen kirje koski kantelun toista osaa
kokonaisuudessaan.
- 56.
- Kantaja katsoo, että komissio haluaa rajoittaa 6.4.1995 päivätyn kirjeen
soveltamisalaa jälkikäteen vain korjatakseen tämän päätöksen perustelujen
puutteellisuuden. Kantaja olikin huomauttanut komissiolle jo 22.2.1995 siitä, että
tämä oli jättänyt 17.2.1995 päivätyssä kirjeessään mainitsematta ABC-edelleenpostituksen.
- 57.
- Komissio toteaa, että se oli 17.2.1995 päivätyssä kirjeessään jättänyt
huomaamattaan käsittelemättä kantelua ABC-edelleenpostituksen osalta, mistä
kantaja oli huomauttanut komissiolle 22.2.1995 päivätyllä kirjeellään. Tämän vuoksi
6.4.1995 tehty päätös ei koske kantelua tältä osin, vaan siinä käsitellään ainoastaan
muunlaisten edelleenpostitusten keskeyttämistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 58.
- Komission 6.4.1995 tehdyn päätöksen päätelmän sisältävästä 8 kohdasta ja
perustelut sisältävistä 57 kohdista ilmenee, että päätös koskee ainoastaan sitä osaa
kantelusta, joka liittyy komission 17.2.1995 päivätyssä kirjeessä lueteltujen
kaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, sähköisen edelleenpostituksen sekä tavallisen, valtion rajat
ylittävän postin keskeyttämiseen. Kantaja oli sitä paitsi itse huomauttanut 22.2.1995
päivätyssä kirjeessään (mainittu edellä 24 kohdassa), että komission 17.2.1995
päivätty, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan nojalla lähetty kirje, joka edelsi
6.4.1995 tehtyä päätöstä, oli soveltamisalaltaan rajattu.
- 59.
- Tarkasteltaessa 6.4.1995 tehtyä päätöstä voidaan siten havaita, että se ei koske
ABC-edelleenpostitukseen liittyvää osaa kantelusta.
- 60.
- Se seikka, johtuuko tämä laiminlyönti komission huomaamattomuudesta vai
vakaasta tahdosta, ei vaikuta 6.4.1995 tehdyn päätöksen soveltamisalan
objektiiviseen määrittämiseen.
- 61.
- Lisäksi 14.8.1995 tehdyn päätöksen sanamuodosta ilmenee, että se sisältää
ainoastaan komission lopulliset arviot ABC-edelleenpostitukseen liittyvästä osasta
kantelua.
- 62.
- Näin ollen 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen päätösten soveltamisalan laajuutta
koskevat kantajan väitteet on hylättävä.
B Asiassa T-133/95 esitetyt kanneperusteet
Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 63.
- Kantaja väittää pääasiallisesti, että 6.4.1995 tehdyn päätöksen perustelut ovatpuutteellisia tai riittämättömiä siltä osin kuin kantajan kantelu on hylätty ABC-edelleenpostituksen ja sähköisen edelleenpostituksen osalta.
- 64.
- Lisäksi kantaja katsoo, että väitetiedonannosta, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan
nojalla lähetetystä 17.2.1995 päivätystä kirjeestä tai 6.4.1995 tehdystä päätöksestä
ei ilmene, että komissio olisi tutkinut sitä osaa kantajan kantelusta, jossa todetaan,
että Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan täytäntöönpano oli
varmistettu kansallisten postilaitosten tätä tarkoitusta varten tekemillä
perustamissopimuksen 85 artiklan vastaisilla sopimuksilla.
- 65.
- Kantaja lisää, että ei voida hyväksyä, että komissio tutkii tätä viimeksi mainittua
osaa kantelusta vasta myöhemmässä vaiheessa tekemänsä päätöksen yhteydessä,
(asia T-74/92, Ladbroke vastaan komissio, tuomio 24.1.1995, Kok. 1995, s. II-115,
60 kohta, ja asia T-95/94, Sytraval ja Brink's France vastaan komissio, tuomio
28.9.1995, Kok. 1995, s. II-2651, 62 kohta).
- 66.
- Komissio puolestaan väittää, että 6.4.1995 tehty päätös ei koske ABC-edelleenpostitukseen liittyviä kysymyksiä eikä perustamissopimuksen 85 artiklan
väitettyä rikkomista. Lisäksi päätöksen perustelut ovat komission mielestä riittäviä
sähköisen edelleenpostituksen osalta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 67.
- Komission 6.4.1995 tekemän päätöksen soveltamisalaa koskevista ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen arvioista (ks. edellä 5862 kohta) seuraa ensinnäkin,
että kyseinen päätös ei koske ABC-edelleenpostitusta. Siten kanneperuste, joka
koskee päätöksen puutteellista perustelua tältä osin, on perusteeton.
- 68.
- Komissio on katsonut tässä päätöksessä, että kantaja ei ole osoittanut sen jäsenten
olevan mukana sähköiseen ABA-edelleenpostitukseen liittyvässä toiminnassa, minkä
vuoksi asia ei koske niiden etua asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetulla tavalla. Siten komission perustelut käyvät tästä päätöksestä selkeästi
ilmi. Näin ollen perustelujen puutteellisuutta tältä osin koskeva kanneperuste on
hylättävä, koska komission päätelmien paikkaansapitävyys on pääasian yhteyteen
kuuluva kysymys.
- 69.
- Kyseisestä 6.4.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee lisäksi, että se ei koske niitä
perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisia, joihin kansallisten postitoimipaikkojen
on väitetty syyllistyneen. Tähän on huomautettava, ettei se seikka, että kantelua on
käsitelty tältä osin erikseen, vaikuta kantelun muiden osien tutkintaan. Asiaan
liittyvistä asiakirjoista ei sitä paitsi käy ilmi, että kantaja olisi väittänyt, ettei näitä
eri osia saisi erottaa toisistaan, vaikka oli aivan selvää, että komissio keskittyi
tutkimuksissaan soveltamaan yhtäältä perustamissopimuksen 85 artiklaa CEPT-sopimukseen ja toisaalta perustamissopimuksen 86 artiklaa väitettyyn
edelleenpostituksen keskeyttämiseen.
- 70.
- Edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Toinen, asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista koskeva
kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 71.
- Kantaja väittää komission tulkinneen väärin asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan
b alakohtaa katsoessaan, että IECC:n jäsenillä ei ollut perusteltua intressiä kannella
kansallisten postilaitosten virheellisestä menettelytavasta sähköisessä
edelleenpostituksessa.
- 72.
- Tehdessään tämän johtopäätöksen komissio on kantajan mukaan ensinnäkin
määritellyt käsitteen sähköinen edelleenpostitus epätavanomaisen ahtaasti rajoittaen
sen koskemaan sähköistä ABA-edelleenpostitusta, jota IECC:n jäsenet eivät
määritelmän mukaan harjoita.
- 73.
- Toiseksi komissio on kantajan mukaan jättänyt ottamatta huomioon, että sen
jäsenillä oli perusteltu intressi kannella kansallisten postilaitosten menettelytavoista
sähköisessä ABCA-edelleenpostituksessa. Tällaisessa edelleenpostituksessa
yksityinen edelleenpostitusta harjoittava toimija jättää valtiossa B fyysisesti
valmistetun postin valtion C kansalliselle postilaitokselle kuljetettavaksi valtioon A.
Kantaja huomauttaa, että tällainen edelleenpostitus vastaa käytännössä ABC-edelleenpostitusta. Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan
laajan tulkinnan perusteella kansalliset postilaitokset voivat kuitenkin keskeyttää
tällaisen postin määrittämällä sen sähköiseksi ABCA-edelleenpostitukseksi. Tämän
sähköistä edelleenpostitusta koskevan opin mukainen keskeyttäminen on todellinen
uhka IECC:n jäsenille, mitä komissio ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon.
- 74.
- Kantaja huomauttaa, että sen kantelussa ja väitetiedoksiannossa mainittiin
esimerkkejä ABC-edelleenpostituksista, jotka Deutsche Post oli yrittänyt määrittää
sähköisiksi edelleenpostituksiksi. Komissio totesi 13.7.1994 päivätyssä IECC:lle
toimitetussa kirjeessä olevansa huolestunut tämän sähköistä edelleenpostitusta
koskevan opin noudattamisesta. Komissio oli sitä paitsi lähettänyt 5.5.1995 kirjeen
Lanier-yhtiön, jonka postia Deutsche Post oli keskeyttänyt, asianajajalle. Deutsche
Post oli kantajan mukaan lisäksi keskeyttänyt kesäkuussa 1994 Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan ja sähköistä edelleenpostitusta koskevan opin
perusteella huomattavan osan siitä postista, jonka sveitsiläinen yhtiö Matra AG oli
lähettänyt ABC-edelleenpostitusta käyttäen.
- 75.
- Kantaja toteaa lopuksi, että Maailman postiliiton täytäntöönpanokomitea ehdotti
toukokuussa 1994 Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan
soveltamisalan laajentamista helpottaakseen sähköisessä muodossa lähetettävän
postin keskeyttämistä. Tämä ehdotus toteutettiin kantajan mukaan syyskuussa 1996.
- 76.
- Komissio myöntää maininneensa väitetiedoksiannossaan, että kansallisilla
postilaitoksilla oli ollut vaikeuksia tulkita Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa. Kuitenkin komissio katsoo, että sen tehtävänä
ei ole tulkita niitä vaikutuksia, joita kilpailuoikeuden soveltamisella kuvitteellisiin
tapauksiin voi olla, vaan edistää kilpailusääntöjen noudattamista konkreettisissa
tapauksissa.
- 77.
- Kantaja vahvistaa esillä olevassa asiassa, että sähköinen edelleenpostitus, sellaisena
kuin se määritellään 6.4.1995 tehdyssä päätöksessä, ei koske sen jäseniä, ja että
sähköinen ABCA-edelleenpostitus vastaa ABC-edelleenpostitusta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 78.
- Asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla luonnollinen henkilö
tai oikeushenkilö, joka katsoo asian koskevan oikeuttaan, voi tehdä kantelun
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisesta.
- 79.
- Tästä seuraa, että komissiolla on oikeus olla hyväksymättä sellaisen yrityksen
tekemää kantelua, jonka oikeutta asia ei koske, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
komission oikeutta ryhtyä oma-aloitteisesti rikkomisten toteamista koskeviin
tutkimuksiin. Tämän vuoksi sen seikan määrittäminen ei ole merkityksellistä, missä
vaiheessa tutkimuksia komissio havaitsi kyseisen edellytyksen jääneen täyttymättä.
- 80.
- Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on 6.4.1995 tekemässään päätöksessä todennut,
että sähköiseen ABA-edelleenpostitukseen liittyvien menettelytapojen
riitauttaminen ei koskenut IECC:n jäsenten oikeutta.
- 81.
- Kantaja on vahvistanut kirjallisesti, että sen jäsenet eivät osallistu 6.4.1995 tehdyssä
päätöksessä määriteltyyn sähköiseen edelleenpostitukseen liittyvään toimintaan.
- 82.
- Se kantajan kirjelmissään painottama seikka, että sen jäsenten oikeutta voi koskea
muunlainen sähköinen edelleenpostitus, nimittäin sähköinen ABCA-edelleenpostitus, kun otetaan huomioon, että kansalliset postilaitokset noudattavat
sähköistä edelleenpostitusta koskevaa oppia, ei voi vaikuttaa komission sähköisestä
ABA-edelleenpostituksesta tekemiin päätelmiin, jotka kantaja on sitä paitsi
myöntänyt perustelluiksi. Lisäksi kantaja vahvistaa, että sähköinen ABCA-edelleenpostitus vastaa itse asiassa ABC-edelleenpostitusta, jota komissio on
tutkinut 14.8.1995 tekemässään päätöksessä ja jota ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin käsittelee tästä päätöksestä nostetussa kanteessa.
- 83.
- Näin ollen tämä kanneperuste on hylättävä.
Kolmas, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 84.
- Kantaja toteaa ensinnäkin, että komissio perustaa 6.4.1995 tekemänsä päätöksen
kaupallista ABA-edelleenpostitusta koskevan osan sille olettamalle, että kansallisilla
postilaitoksilla on oikeus keskeyttää sellaisen postin kulku, jonka ne epäilevät
lähetetyksi niiden laillisen monopoliaseman vastaisesti. Tämä käytäntö on kantajan
mukaan vastoin kaupallisten ja lakisääteisten tehtävien erottamista koskevaa
periaatetta (asia C-18/88, GB-INNO-BM, tuomio 13.12.1991, Kok. 1991, s. I-5941,
25 ja 26 kohta).
- 85.
- Toiseksi kantaja katsoo, että se komission väite, jonka mukaan ABA-postitusten
keskeytyksillä pyritään suojelemaan kansallisten postilaitosten monopoliasemaa, on
voitava perustella suhteessa perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaan. Kantaja
toteaa tältä osin, että komission mukaan ABA-edelleenpostitus saattaa heikentää
kansallisten postilaitosten liikevaihtoa ja vaarantaa niillä olevan
yleispalveluvelvollisuuden täyttämistä.
- 86.
- Kolmanneksi 6.4.1995 tehty päätös perustuu kaupallisten ABA-postin osalta
kantajan mukaan kansallisten postilaitosten vastattavina olevien kustannusten ja
päätemaksujen välillä tällä hetkellä vallitsevaan epätasapainoon. Tämä
epätasapaino johtuu kantajan mielestä ainoastaan kansallisten postilaitosten
välisestä lainvastaisesta hintojen vahvistamista koskevasta sopimuksesta.
- 87.
- Neljänneksi kantaja katsoo, että tällaisen järjestelmän voimassa pitäminen on
perustamissopimuksen 86 artiklan c kohdan vastaista syrjintää.
- 88.
- Komissio vastaa ensinnäkin lähteneensä siitä olettamasta, että kansallisilla
postilaitoksilla, joille on annettu yleispalvelutehtävä, on oikeus suojella
monopoliasemaansa väärinkäytöksiä vastaan. Tästä on kyse etenkin silloin, kun
vastattavina olevat kustannukset ja voimassa olevan päätemaksujärjestelmän kautta
palautuvat summat ovat epätasapainossa keskenään. Tämän vuoksi komissio on
päätellyt, että ABA-postitusten, jotka ovat itseasiassa pelkästään valtion A sisäistä
postia, keskeyttäminen ei ole perustamissopimuksen 86 artiklan vastaista. Komissio
täsmentää, että se ei soveltanut perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaa
ottaessaan tämän kannan. Komission mukaan kyseinen keskeyttäminen ei
välttämättä ole lakisääteisen tehtävän suorittamista.
- 89.
- Lisäksi komissio korostaa kansallisten postilaitosten vaikeutta saada niiden
yksinomainen oikeus huomioon otetuksi niin kauan kuin postia ei ole lähetetty niille
takaisin valtionsisäistä jakelua varten. Komissio toteaa, että CEPT-sopimusta
tehtäessä ei ajateltu kyseisen edelleenpostituksen kaltaista postitusta.
- 90.
- Lopuksi komissio toteaa, että tässä tapauksessa kyse ei ole syrjinnästä, koska eri
tavalla kohdeltavat palvelut eivät vastaa toisiaan.
- 91.
- Deutsche Post katsoo, että kansallisia postilaitoksia ei voida velvoittaa jakamaan
tappiolla sellaista postia, joka on kansallisten postimaksujen välttämiseksi kuljetettu
lainvastaisesti ulkomaille.
- 92.
- Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, että yleispalvelujen tarjontaan velvollisten
kansallisten postilaitosten rahataloudellisen tasapainon vuoksi on välttämätöntä, että
postimerkkien myynnistä valtion sisäistä postia varten saadaan riittävät tulot.
- 93.
- La Poste korostaa, että kansallisen postilaitoksen kaikista menoista suurimman osan
muodostavat ne kustannukset, jotka aiheutuvat toimenpiteistä postin kantamiseksi
lopulliselle vastaanottajalle. La Posten mukaan yhteisön oikeuden soveltaminen
taataan sitä paitsi vain silloin kun yhteisön oikeutta ei pyritä käyttämään väärin
kansallisen oikeuden säännösten kiertämiseksi (asia 130/88, Van de
Bijl/Staatssecretaris van Economische Zaken, tuomio 27.9.1989, Kok. 1989, s. 3039
ja asia C-23/93, TV 10, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4795).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 94.
- Komissio katsoi 6.4.1995 tekemässään päätöksessä, että kaupallisella ABA-edelleenpostituksella itse asiassa kierretään lakiin perustuvaa kansallisten
postilaitosten monopolia. Komission mukaan tällaisen edelleenpostituksen
keskeyttäminen oli oikeutettua esillä olevissa olosuhteissa, eikä sitä siten voitu pitää
perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä. Tämän vuoksi
komissio totesi, että ABA-edelleenpostitus esti kohdemaan kansallista postilaitosta
saamasta postinkannosta aiheutuvat kustannuksensa katetuksi, koska päätemaksut
eivät perustu tosiasiallisiin kustannuksiin.
- 95.
- Komission esittämät perustelut huomioon ottaen on tutkittava, ovatko komission
mainitsemat olosuhteet sellaisia, että ne estävät perustamissopimuksen 86 artiklan
soveltamisen.
- 96.
- Postimonopolin olemassaoloa ja sen väitettyä kiertämistä ABA-edelleenpostituksella
ei voida sellaisenaan pitää kyseisen edelleenpostituksen keskeyttämisperusteena.
- 97.
- Kansallisia postilaitoksia ei velvoiteta niiden lakiin perustuvista monopoleista
säätävissä kansallisissa laeissa tai Maailman postiliiton yleissopimuksessa
keskeyttämään edelleenpostitettuja postilähetyksiä. Niillä on siten harkintavaltaa
olla tarvittaessa keskeyttämättä postin kulkua.
- 98.
- Kansallisten postilaitosten tarve monopolinsa puolustamiseen ei sellaisenaan johda
siihen, että perustamissopimuksen 86 artiklaa ei sovelleta ABA-postitusten
keskeyttämiseen. Muussa tapauksessa päädyttäisiin nimittäin siihen, että jokin
menettelytapa jätettäisiin tämän määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle vain
määräävän aseman olemassaolon perusteella.
- 99.
- Toisin kuin mitä komissio väittää, riidanalaisia keskeytyksiä ei voida perusteella
objektiivisesti sillä, että päätemaksut, jotka ovat kansallisten postilaitosten saamia
korvauksia ABA-edelleenpostitustapauksissa, eivät riitä kattamaan niille
postinkannosta aiheutuvia kustannuksia.
- 100.
- Vaikka saapuvan postin jakelusta aiheutuvat, kansallisten postilaitosten vastattavina
olevat kustannukset ja niiden saamat korvaukset ovatkin epätasapainossa
keskenään, tämän on todettava johtuvan kansallisten postilaitosten, mukaan lukien
tässä asiassa kyseessä olevat postilaitokset, itsensä tekemästä sopimuksesta, jonka
mukaan päätemaksut ovat kiinteämääräisiä, ja ne määritellään ottamatta huomioon
kohdemaan kansallisen postilaitoksen vastattavina olevia tosiasiallisia kustannuksia.
- 101.
- Tällaista menettelytapaa, jolla pyritään korjaamaan määräävässä asemassa olevalle
yritykselle sellaisesta yleissopimuksesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, jonka
laatimiseen ja tekemiseen se on itse osallistunut, ei voida pitää objektiivisena
perusteena, jonka vuoksi kaupallisen ABA-postituksen keskeyttäminen jäisi
perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.
- 102.
- Ei sitä paitsi vaikuta siltä, että saapuvan postin keskeyttäminen olisi ainoa keino,
jolla kohdemaan kansallinen postilaitos voisi turvata postinkannosta aiheutuvien
kustannusten kattamisen, mistä on osoituksena se, että Deutsche Post on useaan
otteeseen perinyt saataviaan lähettäjiltä. Riidanalaisesta päätöksestä ei käy ilmi,
että komissio olisi tutkinut sitä, voitaisiinko joitakin muita toimenpiteitä pitää
vähemmän rajoittavina kuin postin keskeytystä.
- 103.
- La Poste ja Post Office sekä epäsuoralla tavalla myös Yhdistynyt kuningaskunta
ovat korostaneet sitä, että kaupallisen ABA-edelleenpostituksen keskeyttäminen oli
perusteltua perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaan nähden, koska on
varmistettava, että kansalliset postilaitokset täyttävät yleispalveluvelvollisuutensa.
Kuitenkin 6.4.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee, että komissio ei ole viitannut
kyseiseen määräykseen eikä myöskään soveltanut sitä tässä asiassa, minkä se on
vahvistanut istunnossa.
- 104.
- Näin ollen kyseisten väliintulijoiden tältä osin esittämät väitteet eivät koske tämän
oikeudenkäynnin kohteena olevaa asiaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
tehtävänä ei siten ole lausua näistä väitteistä harjoittaessaan perustamissopimuksen
173 artiklan mukaista laillisuusvalvontaa.
- 105.
- On todettava, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että
kaupallisten ABA-edelleenpostitusten keskeyttämiset eivät ole
perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä.
- 106.
- Siten 6.4.1995 tehty päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee komission
arviointeja kansallisten postilaitosten suorittamien kaupallisten ABA-postitusten
keskeyttämisten lainmukaisuudesta.
- 107.
- Näissä olosuhteissa ei ole tarpeen lausua niistä muista väitteistä, jotka kantaja on
esittänyt tämän kanneperusteen ensimmäisessä ja toisessa osassa.
Kanneperusteen kolmas ja neljäs osa
- 108.
- Kantaja väittää pääasiallisesti, että komissio on soveltanut perustamissopimuksen
85 ja 86 artiklaa virheellisesti, kun se ei ole tuominnut niitä kansallisten
postilaitosten toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan ABA-edelleenpostituksen
ja sähköisen edelleenpostituksen kehittämistä.
- 109.
- On huomattava, että ensinnäkään 6.4.1995 tehty päätös ei koske ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä (ks. edellä 5862 kohta) ja että kantaja ei ole
osoittanut, että sillä olisi oikeutettu intressi valittaa kansallisten postilaitosten
menettelytavoista tässä päätöksessä määritellyn kaltaisessa sähköisessä
edelleenpostituksessa.
- 110.
- Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää nämä kaksi
kanneperusteen osaa.
C Asiassa T-204/95 esitetyt vaatimukset ja kanneperusteet
Pääasiallinen vaatimus, jolla pyritään siihen, että 13.4.1995 päivätty kirje ja 14.8.1995
tehty päätös todetaan mitättömäksi
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 111.
- Kantaja huomauttaa, että se komission päätös, jolla kantajan kantelu hylätään
ABC-edelleenpostitusta koskevilta osin, on 6.4.1995 tehty päätös eikä 14.8.1995
tehty päätös. Näin ollen tämä viimeksi mainittu päätös on komission näistä
samanlaisista seikoista tekemä toinen päätös, mikä aiheuttaa suurta sekaannusta eri
hallintovaiheiden välillä.
- 112.
- Kantaja katsoo, että kyseinen 14.8.1995 tehty päätös ja asetuksen N:o 99/63/ETY
6 artiklan nojalla 12.4.1995 lähetetty kirje ovat siten tarpeettomia. Tämän vuoksi
nämä kaksi tointa on todettava mitättömiksi (asia C-137/92 P, komissio v. BASF
ym., tuomio 15.6.1994, Kok. 1994, s. I-2555, 48 ja 49 kohta).
- 113.
- Kantaja lisää, että asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen toisen kirjeen
lähettäminen ja uuden päätöksen tekeminen niistä kysymyksistä, joista päätettiin jo
6.4.1995 tehdyssä päätöksessä, vie kantajalta tiettyjä tärkeitä, etenkin Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja oikeuksia, kuten oikeuden
oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, oikeuden
asianosaisten prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen ja oikeuden saada asia
lainmukaisesti ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa.
- 114.
- Lopuksi kantaja toteaa, että komissio ei voi vedota pyrkimyksenä suojella kantajan
menettelyllisiä oikeuksia. Kantaja oli nimittäin luopunut 22.2.1995 päivätyssä
kirjeessään kaikista menettelyllisistä oikeuksistaan komission 17.2.1995 päivätyssä
kirjeessä huomioon ottamatta jätettyjen seikkojen suhteen.
- 115.
- Komissio huomauttaa pääasiallisesti, että kantajan väitteissä tulkitaan väärin
6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjä päätöksiä. Komissio katsoo, että ne virheet, joihin
kantaja on vedonnut, eivät missään tapauksessa riitä perusteeksi 14.8.1995 tehdyn
päätöksen toteamiseksi mitättömäksi. Lopuksi komissio kiistää sen, että Euroopan
ihmisoikeussopimusta voitaisiin soveltaa tässä tapauksessa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 116.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamasta 6.4.1995 ja 14.8.1995
päivättyjen kirjeiden arvioinnista (ks. edellä 5862 kohta) seuraa, että kantajan
perustelujen lähtökohta on virheellinen. Siten ne perustelut, jotka kantaja on
esittänyt tukeakseen ensisijaisia vaatimuksiaan siitä, että 14.8.1995 tehty päätös ja
12.4.1995 päivätty asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukainen komission kirje
todettaisiin mitättömiksi, ovat tehottomia.
- 117.
- On huomautettava, että vain sellaiset yhteisön toimielinten toimet, joiden ilmeinen
lainvastaisuus tekee niistä kestämättömiä yhteisön oikeusjärjestyksen kannalta,
voidaan julistaa oikeudellisesti mitättömiksi. Koska yhteisön toimielinten säädöksen
mitättömäksi julistamisen seuraukset ovat vakavia, on selvää, että
oikeusvarmuussyistä tällainen toteamus voidaan tehdä ainoastaan täysin
poikkeuksillisissa tilanteissa (edellä mainittu asia komissio v. BASF ym, tuomion 49
ja 50 kohta). Vaikka niiden virheiden olemassaolo vahvistettaisiinkin, joihin kantaja
vetoaa esillä olevassa asiassa, kyseessä ei olisi sellainen lainvastaisuus, joka johtaisi
päätöksen mitättömäksi toteamiseen.
- 118.
- Siten nämä vaatimukset on hylättävä
Toissijainen vaatimus, jonka mukaan 14.8.1995 tehty päätös on kumottava
1. Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva
kanneperuste
a) Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan sitä, että kansallisten
postilaitosten on väitetty rikkoneen perustamissopimuksen 85 artiklaa, koskevia
perusteluja ei ole esitetty
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 119.
- Kantaja väittää, että 14.8.1995 tehdyllä päätöksellä rikotaan perustamissopimuksen
190 artiklaa, koska kantajan kantelun hylkäävän komission päätöksen perustelut
eivät ole riittäviä siltä osin kuin päätös koskee kantelun sitä osaa, jossa kansallisten
postilaitosten toteuttamaa markkinoiden jakamista koskevaa sopimusta arvioidaan
perustamissopimuksen 85 artiklan valossa.
- 120.
- Komissio vastaa tähän, että 14.8.1995 tehty päätös ei koske perustamissopimuksen
85 artiklan soveltamista kyseiseen sopimukseen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 121.
- Kanneperusteen ensimmäistä osaa vastaava väite on esitetty asiaa T-133/95
koskevan asian ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä. Siten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin hylkää tämän kanneperusteen ensimmäisen osan niillä
samoilla perusteilla, jotka on esitetty edellä 69 kohdassa.
b) Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan ABC-edelleenpostitusta koskevat
perustelut ovat riittämättömiä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 122.
- Kantaja väittää ensinnäkin, että 14.8.1995 tehdyssä päätöksessä ei perustella
riittävästi sitä, minkä vuoksi ei ollut olemassa vaaraa siitä, että tietyt Deutsche
Postin ja La Posten suorittamat rikkomiset uusittaisiin, varsinkin kun komissio oli
omaksunut toisen näkökannan kansallisille postilaitoksille osoittamissaan
väitetiedoksiannoissa.
- 123.
- Toiseksi kantaja katsoo, että kansallisten postilaitosten antamat sitoumukset, joiden
noudattamista komissio ei ole sittemmin tutkinut, eivät riitä perustelemaan sitä
jyrkkää muutosta, joka komission mielipiteissä on tapahtunut sen jälkeen kun se oli
ensin hylännyt väitetiedoksiannossaan ajatuksen siitä, että kyseisten sitoumusten
olemassaolo olisi asianmukainen vastaus kantelussa esitettyihin väitteisiin.
- 124.
- Komissio vastaa tähän, että 14.8.1995 tehdyn päätöksen ainoana perusteena on
ollut se seikka, että sen jälkeen kun asianomaiset postilaitokset olivat antaneet
sitoumuksensa, komissio ei ole havainnut tai saanut mitään todisteita siitä, että ne
olisivat jatkaneet ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 125.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätös on perusteltava toisaalta
niin, että se, jolle päätös on osoitettu, saa tietää, miksi päätös on tehty,
puolustaakseen tarvittaessa oikeuksiansa ja voidakseen tutkia, onko päätös
asianmukainen, ja toisaalta niin, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa
päätöksen laillisuutta (asia T-5/93, Tremblay ym. v. komissio, tuomio 24.1.1995,
Kok. 1995, s. II-185, 29 kohta; asia T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995,
Kok. 1995, s. II-17, 75 ja 76 kohta ja asia T-387/94, Asia Motor France ym. v.
komissio, tuomio 18.9.1996, 103 ja 104 kohta).
- 126.
- Lisäksi oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden tarkka laajuus riippuu
kyseessä olevan toimen luonteesta ja niistä olosuhteista, joissa se on toteutettu (asia
819/79, Saksa vastaan komissio, tuomio 14.1.1981, Kok. 1981, s. 21, 19 kohta). Tältä
osin on huomautettu, että nyt käsiteltävässä asiassa komissio oli antamassaan
väitetiedoksiannossa ja myöhemmässä kirjeenvaihdossa kyseenalaistanut tiettyjä
ABC-edelleenpostitusta koskevia kansallisten postilaitosten menettelytapoja.
- 127.
- Kyseisestä 14.8.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee, että komissio on ensinnäkin
katsonut, että se ei ollut velvollinen tekemään menneitä tapahtumia koskevaa
kieltopäätöstä.
- 128.
- Toiseksi komissio on huomauttanut, että Deutsche Post ja Post Office olivat
sitoutuneet lopettamaan ABC-edelleenpostituksen keskeyttämisen. Komissio on
todennut, että se ei ollut havainnut todisteita siitä, että nämä postilaitokset olisivat
sitoumuksistaan huolimatta jatkaneet ABC-postitusten keskeyttämistä. Näin ollen
komissio on näissä olosuhteissa täyttänyt riittävällä tavalla perustamissopimuksen
190 artiklassa asetetun velvollisuuden. Perusteluista, jotka koskevat sitä, että ABC-postituksia ei ollut keskeytetty yli viiteen vuoteen mukaan lukien kaksi
väitetiedoksiannon antamista seuraavaa vuotta, ilmenee nimittäin selkeästi ne syyt,
minkä vuoksi komission lopulliset päätelmät eroavat sen aikaisemmista päätelmistä.
- 129.
- Riippumatta komission tosiseikkoja koskevien päätelmien ja perustelujen
oikeellisuudesta, komissio on lisäksi perustellut 14.8.1995 tekemäänsä päätöstä
riittävästi siltä osin kuin se koskee Deutsche Postin antamien sitoumusten
epäselvyyttä, koska se on voinut perustellusti katsoa niiden epäselvyyden
poistuneen, kun kyseinen postilaitos oli noudattanut näitä sitoumuksia useiden
kuukausien ajan väitetiedoksiannon antamisen jälkeen.
- 130.
- Kolmanneksi komissio on todennut, että ensinnäkin on paljastunut vain yksi,
vuodelta 1989 oleva tapaus, jolloin La Poste oli keskeyttänyt ABC-postituksen
kulun, eikä sen jälkeen ollut olemassa mitään todisteita siitä, että tämä postilaitos
olisi suorittanut muita tällaisia keskeytyksiä. Lopuksi komissio huomauttaa, että se
ei ole velvollinen tekemään menneitä tapahtumia koskevaa kieltopäätöstä, ja toteaa
näin ollen, että La Posten suorittama yksittäinen keskeytys ei riitä perusteeksi
päätöksen tekemiselle. Siten komissio on perustelut riittävästi niitä syitä, minkä
vuoksi se on katsonut, että kyseisen postilaitoksen suorittaman postin kulun
keskeyttämisen ei pitäisi johtaa kieltopäätöksen tekemiseen.
- 131.
- Näin ollen tämä kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan
2. Toinen, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista, ilmeisiä tosiseikkojen
arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä koskeva kanneperuste
a) ABC-edelleenpostitusta koskeva kanneperusteen ensimmäinen osa
Asianosaisten ja muiden osapuolien väitteet ja niiden perustelut
- 132.
- Kantaja väittää ensinnäkin, että Saksan ja Ison-Britannian kansallisten postilaitosten
antamille sitoumuksiin ei ollut liitetty velvoitteita tai ehtoja, kuten esimerkiksi
velvollisuutta selvitysten esittämiseen, mikä on tavanomaista sovellettaessa asetusta
N:o 17 sekä yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettua
neuvoston asetusta (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1). Kyseiset
julkaisemattomat sitoumukset eivät kantajan mukaan sitä paitsi estä Maailman
postiliiton yleissopimuksen yhteydessä laaditun kilpailua rajoittavan sopimuksen
haitallisia vaikutuksia.
- 133.
- Toiseksi kantaja katsoo, että komissio on laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa
annettujen sitoumusten noudattamista (em. asia Sytraval ja Brink's France v.
komissio, tuomion 76 ja 77 kohta).
- 134.
- Kolmanneksi kantaja kiistää, että sitoumukset käsittävät kaikki ne menettelytavat,
joista kansallisia postilaitoksia on moitittu kantajan kantelussa. Kantaja toteaa
syyttäneensä Post Officea myös siitä, että tämä on rohkaissut muita kansallisia
postilaitoksia keskeyttämään Isosta-Britanniasta lähtöisin olevat edelleenpostitukset.
Post Office ei kantajan mukaan sitä paitsi ole luopunut soveltamasta Maailman
postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohtaa ABC-postituksiin sähköistä
edelleenpostitusta koskevan opin puitteissa.
- 135.
- Neljänneksi kantaja kiinnittää huomiota siihen, että komissio on kirjelmissään
todennut, että Deutsche Post ei Saksan oikeuden mukaan voinut luopua Maailman
postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan soveltamisesta eikä siten voinut kohtuullisesti
ajatellen antaa lakisääteisten velvoitteidensa vastaisia vapaaehtoisia sitoumuksia.
- 136.
- Viidenneksi kantaja katsoo, että komissio on tehnyt ilmeisen tosiseikkoja koskevan
arviointivirheen, kun se on todennut, että esillä olevassa asiassa ei ole esitetty
mitään näyttöä siitä, että IECC:n vuonna 1988 tekemässä kantelussa tarkoitetut
kaksi postilaitosta eivät olisi noudattaneet komissiolle vuonna 1989 antamiaan
sitoumuksia pidättyä 23 artiklan 4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen. Komissiolla oli nimittäin täytynyt olla tieto siitä asiakirjasta,
jossa vahvistetaan, että Saksan postiasiain sääntelyneuvosto (Regulierungsrat) oli
joulukuussa 1995 yrittänyt kannustaa yrityksiä olemaan käyttämättä
edelleenpostituspalveluja, sekä siitä, että Deutsche Post oli keskeyttänyt ABC-edelleenpostituksen sähköistä edelleenpostitusta koskevan opin mukaisesti
sellaisissa asioissa kuin Matra AG, Citibank, GZS Bank ja Gartner group sekä
Lanier. Kantajan mukaan komissio on sitä paitsi myöntänyt, että kirjelähetysten
keskeyttämiset olivat lisääntyneet 13.7.1994 ja 23.9.1994 välisenä aikana.
- 137.
- Kuudenneksi kantaja huomauttaa, että komissio toteaa 14.8.1995 tehdyn päätöksen
14.4 kohdassa, että mikäli sitoumuksia ei olisi noudatettu, IECC olisi voinut esittää
tästä näyttöä. Kantaja katsoo kuitenkin, että kuten edellä mainitussa asiassa
Sytraval ja Brink's France vastaan komissio, todisteiden kerääminen kansallisten
postilaitosten tekemistä rikkomisista on paljon vaikeampaa kantajalle kuin
komissiolle. Siten komissio on aliarvioinut velvollisuuttaan tutkia sille tehtyjä
kanteluita.
- 138.
- Seitsemänneksi kantaja toteaa, että 14.8.1995 tehdyn päätöksen 17 kohdassa ja sitä
seuraavissa kohdissa komissio on katsonut, että La Postea vastaan ei ole tarpeen
tehdä kieltopäätöstä. Kantajan mukaan tällainen kannanotto, jota perustellaan
tapahtuman ainutkertaisuudella, on lainvastainen siltä osin kuin La Poste ei ole
ilmaissut millään tavalla aikovansa luopua Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan soveltamisesta. Kantaja katsoo, että tehdessään kyseisen päätöksen
komissio on kannustanut tätä postilaitosta pitämään voimassa kilpailua rajoittavia
menettelytapoja, mikä on vastoin perustamissopimuksen 85 artiklaa.
- 139.
- Kantaja huomauttaa lopuksi, että komissio ei ole 14.8.1995 tehdyssä päätöksessä
todennut nimenomaisesti, että asiassa ei ole riittävää yhteisön etua.
- 140.
- Komissio väittää, että kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita, jotka osoittaisivat
kolmen kyseessä olevan kansallisen postilaitoksen jatkavan edelleen ABC-edelleenpostitusten keskeyttämistä. Komissio toteaa, että 14.8.1995 tehdyn
päätöksen tekohetkellä IECC tai mikään muu kaupallinen edelleenpostittaja ei ollut
kannellut sille ABC-edelleenpostitusten keskeyttämisistä. Komissio kiistää, että se
olisi tällaisten kanteluiden puuttuessa velvollinen käyttämään rajoitettuja
voimavarojaan saadakseen kansallisilta postilaitoksilta niiden toimintaa koskevat
selonteot.
- 141.
- Lisäksi komissio korostaa, että kansallisten postilaitosten antamat sitoumukset ovat
luonteeltaan erilaisia kuin ne sitoumukset, jotka Ranskan tasavalta oli antanut
edellä mainitussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon johtaneessa
asiassa Sytraval ja Brink's France vastaan komissio. Komission mukaan nyt
käsiteltävä asia eroaa tästä asiasta siten, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse
valtiontukia koskevan asian kantelijasta. Todisteiden saaminen kansallisten
postilaitosten menettelytavoista yksityisiä toimijoita kohtaan ei sitä paitsi ole niin
vaikeaa kuin todisteiden saaminen valtion ja yksityisen yhtiön välisistä
rahoitustoimista.
- 142.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että komissiolla
on riittävän yhteisön edun puuttuessa oikeus kieltäytyä tekemästä kieltopäätöstä.
Näin on esillä olevassa asiassa, mikä johtuu annetuista sitoumuksista ja myöhempiä
rikkomisia koskevan näytön puuttumisesta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan
lukuisia edelleenpostitusta harjoittavia yrityksiä edustava kantaja on lisäksi erityisen
hyvässä asemassa havaitakseen rikkomiset ja ilmoittaakseen niistä komissiolle.
- 143.
- Post Office toteaa, että se on velvollinen toimimaan 21.4.1989 päivätyllä kirjeellä
antamansa sitoumuksen mukaisesti.
- 144.
- Deutsche Post huomauttaa komissiolle 10.10.1989 osoittamastaan kirjeestä, joka
sisälsi ABC-edelleenpostitusta koskevia sitoumuksia. Lisäksi se väittää, että IECC
ei ole esittänyt todisteita näiden sitoumusten mahdollisista rikkomisista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 145.
- ABC-edelleenpostitusta koskevasta 14.8.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee, ettäkomissio ei ole tutkinut lopullisesti kyseisten menettelytapojen lainmukaisuutta
perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta. Komissio on nimittäin todennut
pääasiallisesti, että koska kyse on menneistä rikkomisista, joiden uusimisesta ei ole
näyttöä, sen ei ole aiheellista käyttää toimivaltaansa rikkomisen toteamiseen, minkä
vuoksi se on hylännyt kantajan kantelun.
- 146.
- Kun otetaan aluksi huomioon se yleinen tavoite, joka yhteisön toiminnalle on
kilpailuoikeuden alalla asetettu perustamissopimuksen 3 artiklan g kohdassa, sitten
komissiolle perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohdassa tällä alalla annettu
tehtävä ja lopuksi se seikka, että asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisen
hakemuksen tekijällä ei ole tämän artiklan mukaan oikeutta saada
perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettua päätöstä perustamissopimuksen
85 ja/tai 86 artiklan rikkomisesta, on todettava, että komissio saattoi perustellusti
päättää, mikäli se perustelee päätöksensä, että sittemmin lopetettuja
menettelytapoja koskevan kantelun osalta ei ollut tarkoituksenmukaista ryhtyä
toimenpiteisiin.
- 147.
- Tutkittuaan asian tosiseikkoja huolellisesti komissiolla on yhteisöjen tuomioistuinten
valvonnassa oikeus todeta, että koska kantelussa tarkoitetut toimijat ovat antaneet
sitoumuksensa ja koska kantaja ei ole esittänyt todisteita siitä, että näitä
sitoumuksia ei olisi noudatettu, kyseisen kantelun tutkimusta ei ole tarpeen jatkaa
- 148.
- Lisäksi on huomattava, että komissio ei ole velvollinen viittaamaan nimenomaisesti
käsitteeseen yhteisön etu. Tältä osin riittää, että kyseisen päätöksen perustelut
pohjautuvat tähän käsitteeseen.
- 149.
- Esillä olevassa asiassa komissio on todennut 14.8.1995 tekemässään päätöksessä,
että kantelun käsittelyä ei ole tarpeen jatkaa kantelussa mainittujen kolmen
kansallisen postilaitoksen osalta. Asiaa on käsiteltävä tässä erikseen kunkin
postilaitoksen osalta.
Deutsche Post
- 150.
- Deutsche Post totesi komissiolle osoittamassaan 30.6.1989 päivätyssä kirjeessä, joka
mainittiin väitetiedoksiannossa, että se oli valmis lopettamaan Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan soveltamisen yhteisön sisäisessä
edelleenpostituksessa sillä edellytyksellä, että sillä tunnustettaisiin olevan oikeus
käyttää kyseisen yleissopimuksen 23 artiklan 13 kohtaan perustuvaa toimivaltaa.
Niin ikään väitetiedoksiannossa mainitussa 10.10.1989 päivätyssä kirjeessä Deutsche
Post totesi, että se ei enää soveltanut 23 artiklan 4 kohtaa yhteisön sisäiseen ABC-edelleenpostitukseen.
- 151.
- Lisäksi Deutsche Postin istunnon aikana esittämistä vastauksista ilmenee, että se
ei ole Saksan lainsäädännön mukaan velvollinen keskeyttämään ABC-edelleenpostituksia (ks. edellä 97 kohta). Deutsche Postin antamia sitoumuksia ei
voida siten saattaa kyseenalaisiksi sillä perusteella, että ne olisivat Saksan
lainsäädännön vastaisia.
- 152.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin
annetuista vastauksista ilmenee, että kantaja ei ollut ilmoittanut komissiolle ABC-postitusten keskeyttämistapauksista ennen 14.8.1995 tehtyä päätöstä. Tältä osin
ainoa riidanalainen tapaus on niin sanottu tapaus Lanier. Tämä vuodelta 1991 oleva
tapaus on kuitenkin vielä vireillä saksalaisissa tuomioistuimissa, joiden on
määriteltävä, oliko keskeytetty postitus ABA- vai ABC-postitusta. Pelkästään tämän
asian olemassaolo ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa 14.8.1995 tehdyn päätöksen
lainmukaisuutta. Komissio voi toimivaltaisten saksalaisten tuomioistuinten tekemät
päätelmät huomioon ottaen korkeintaan käynnistää hallintomenettelyn uudelleen,
mikäli se katsoo sen tarpeelliseksi.
- 153.
- Saksan postiasiain sääntelyneuvostolta peräisin oleva asiakirja (ks. edellä 136 kohta)
koskee ABA-edelleenpostitusta ja se on annettu joulukuussa 1995. Komission
13.7.1994 ja 23.9.1994 päivätyissä kirjeissä puolestaan ei käsitellä ABC-edelleenpostitusta vaan sähköistä ABA-edelleenpostitusta, josta komissio totesi
aiheellisesti 6.4.1995 tekemässään päätöksessä, että kantajalla ei ollut sen suhteen
oikeutettua intressiä. Näin ollen nämä asiakirjat eivät vaikuta vain ABC-edelleenpostitusta koskevan 14.8.1995 tehdyn päätöksen pätevyyteen.
- 154.
- Vaikka onkin totta, että Deutsche Postin antama sitoumus koskee ainoastaan
Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohtaa ja että sen ulkopuolelle
jää siten ainoastaan se, että fyysistä ABC-edelleenpostitusta tosiasiallisesti vastaava
sähköinen ABCA-postitus keskeytettäisiin Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan 1 kohdan laajan tulkinnan perusteella sähköistä edelleenpostitusta
koskevan opin mukaisesti, asiaan liittyvistä asiakirjoista ei ilmene, että kantaja olisi
ennen päätöksen tekemistä esittänyt komissiolle todisteita siitä, että tämä postilaitos
olisi soveltanut kyseistä oppia.
- 155.
- Koska kantaja ei ole esittänyt hallintomenettelyn aikana todisteita siitä, että
Deutsche Post olisi sitoumuksistaan huolimatta keskeyttänyt ABC-postituksia,
komission on todettava päättäneen aivan oikeutetusti, että esitettyjen väitteiden
tutkimista ei ollut jatkettava.
Post Office
- 156.
- On todettava, että Post Officen 21.4.1989 antamat sitoumukset ovat selkeitä siltä
osin kuin ne koskevat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan
soveltamatta jättämistä sitoumuksen antamishetkellä ja tulevaisuudessa. Komissio
on sitä paitsi huomauttanut aivan oikein, että Post Officen ei ollut osoitettu eikä
edes väitetty keskeyttäneen postituksia myöhemmin Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan perusteella.
- 157.
- Koska kantaja ei ole esittänyt hallintomenettelyn aikana todisteita siitä, että Post
Office olisi sitoumuksistaan huolimatta keskeyttänyt ABC-postituksia, komission on
todettava päättäneen aivan oikein, että kantelun tutkimista ei ollut jatkettava tältä
osin.
- 158.
- Kantaja väittää kuitenkin, että kyseiset sitoumukset ovat kahdella eri tavalla liian
suppeita.
- 159.
- Kysymystä siitä, että muita kansallisia postilaitoksia oli kehotettu keskeyttämään
Isosta-Britanniasta lähtöisin olevaa postia, käsitellään 14.8.1995 tehdyn päätöksen
14.4 kohdassa. Komissio totesi tässä päätöksessä, että valituksenalaisten
menettelytapojen uusimisesta ei ollut vaaraa, viitaten yhtäältä kansallisten
postilaitosten antamiin sitoumuksiin ja toisaalta siihen, että se ei ollut saanut
todisteita kyseisten sitoumusten noudattamatta jättämisestä.
- 160.
- Vaikka Post Officen antamat sitoumukset koskevat ainoastaan sitä, keskeyttääkö
se ABC-postituksia, nämä sitoumukset joita tutkittiin ottaen huomioon se, että
uusia kehotuksia postitusten keskeyttämiseen ei ollut väitetty esitetyn sen jälkeen
kun Post Office oli tammikuussa 1987 osoittanut kirjeen muun muassa eräälle
toiselle yhteisössä sijaitsevalle kansalliselle postilaitokselle, se, että Deutsche Post
oli antanut sitoumuksensa ja se, että ei ollut esitetty todisteita muiden kansallisten
postilaitosten suorittamista postitusten keskeyttämisistä olivat riittäviä
perustelemaan sen komission päätelmän, että enää ei ollut olemassa vaaraa siitä,
että Post Office esittäisi uusia kehotuksia postitusten keskeyttämiseen, ja että
kantelua koskevien tutkimusten jatkaminen ei siten ollut tältä osin aiheellista.
- 161.
- Arvioitaessa toisaalta sitä mahdollisuutta, että Post Office vetoaisi sähköistä
edelleenpostitusta koskevaan oppiin Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklan 1 kohdan laajan tulkinnan yhteydessä, on riittävää todeta, että kantaja
ei ole osoittanut eikä edes väittänyt, että Post Office olisi lainkaan soveltanut tätä
oppia joko ennen kyseisten sitoumusten antamista tai sen jälkeen.
La Poste
- 162.
- On huomattava, ettei ole kiistetty La Posten lokakuussa 1989 suorittaman postin
kulun keskeyttämisen olleen yksittäinen toimenpide.
- 163.
- Näin ollen ja koska siitä, että La Poste olisi kuuden vuoden ajan keskeyttänyt
postituksia, ei ole esitetty ainuttakaan todistetta tai väitettä, komissio on todennut
aivan oikein, että ei ollut olemassa vaaraa siitä, että tämä postilaitos uudistaisi
kyseisen toimenpiteen, ja että tätä asiaa koskevien tutkimusten jatkaminen tai
kieltopäätöksen antaminen La Postea vastaan ei siten ollut aiheellista.
- 164.
- Kaikkien näiden seikkojen perusteella komissio on päättänyt oikein, että kantelua
koskevien tutkimusten jatkaminen ei ollut tältä osin aiheellista kyseisten
postilaitosten osalta. On todettava, että komissio ei ole päätöksessään ottanut
lopullisesti kantaa kysymykseen perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta
kansallisten postilaitosten menettelytapoihin ABC-edelleenpostituksessa. Päätös ei
siten vaikuta kantajan oikeuteen käyttää kaikkia mahdollisia tarkoituksenmukaisina
pitämiään oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että se saisi todisteita siitä, että sen
lainvastaisina pitämiin menettelytapoihin on ryhdytty uudelleen.
- 165.
- Siten tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan.
b) Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan arviointia kilpailuoikeuden
kannalta koskeva kanneperusteen toinen osa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 166.
- Kantaja huomauttaa, että komissio on 14.8.1995 tekemässään päätöksessä todennut,
että Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan olemassaolo ei sellaisenaan
välttämättä ole yhteisön kilpailusääntöjen vastainen ja että ainoastaan tässä
määräyksessä tarkoitettujen toimintamahdollisuuksien käyttäminen voi tietyissä
olosuhteissa eli jäsenvaltioiden välillä merkitä näiden sääntöjen rikkomista.
- 167.
- Kantajan mukaan sopimuksen konkreettisia vaikutuksia ei kuitenkaan tarvitse ottaa
huomioon 85 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, jos ilmenee, että sopimuksen
tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua (yhdistetyt asiat 56/64 ja
58/64, Consten ja Grundig vastaan komissio, tuomio 13.7.1966, Kok. 1966, s. 429).
Maailman postiliiton täytäntöönpanokomitea ehdotti vuoden 1994 toukokuussa, että
Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa
laajennettaisiin. Kantaja katsoo, että siltä osin kuin kyseisen yleissopimuksen
23 artikla merkitsee kansallisten postilaitosten välistä markkinoiden jakamista
koskevaa sopimusta siihen, että perustamissopimuksen 85 artiklaa on katsottava
rikotun, riittää, että kansalliset postilaitokset ovat sopineet kyseisen määräyksen
laatimisesta edelleen sekä sen käyttämisestä REIMS-sopimuksessa.
- 168.
- Komissio katsoo, että kansalliset postilaitokset voivat panna täytäntöön Maailman
postiliiton tarkistetun yleissopimuksen kaltaisia sopimuksia sillä edellytyksellä, että
ne eivät sovella niitä tavalla, joka on vastoin perustamissopimuksen 85 ja
86 artiklaa. Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan soveltaminen on siten
hyväksyttävää, mikäli postin lähtömaa tai edelleenpostituksen suorittava maa eivät
ole yhteisön jäsenvaltioita.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 169.
- Aivan ensin on huomattava, että kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita sen
väitteensä tueksi, että kansallisten postilaitosten antama tuki Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan voimassapitämiseen ja käyttämiseen REIMS-sopimuksessa johtuisi perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetusta yritysten
välisestä sopimuksesta, yritysten yhteenliittymän päätöksestä tai yritysten välisestä
yhdenmukaistetusta menettelytavasta.
- 170.
- Vaikka näin oletettaisiinkin olevan, kantaja ei myöskään esitä selvitystä siitä, millä
tavoin se, että kansalliset postilaitokset olisivat sopineet keskenään siitä, että netukevat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan voimassapitämistä, voisi
kyseenalaistaa sen komission päätelmän, että pelkkä kyseisen määräyksen
olemassaolo ei välttämättä ole yhteisön kilpailusääntöjen vastaista.
- 171.
- Lopuksi on todettava, että Maailman postiliiton yleissopimuksen, joka on
muodollisesti valtioiden välinen yleismaailmallinen sopimus, 23 artiklassa ei aseteta
velvollisuutta keskeyttää edelleenpostituksen kohteena olevia postilähetyksiä.
Tämän määräyksen pelkkä olemassaolo ei merkitse kansallisten postilaitosten osalta
yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista, jonka komissio voisi todeta tutkiessaan niitä
vastaan tehtyä kantelua. Siten komissio on todennut aivan oikein, että vain se, että
kansalliset postilaitokset soveltavat kyseistä määräystä, voi kuulua yhteisöjen
kilpailusääntöjen soveltamisalaan, kunhan tämä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan.
- 172.
- Siten tämän kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
c) Kieltopäätöksen tekemättä jättämisestä johtuvaa perustamissopimuksen 85 ja
86 artiklan rikkomista koskeva kanneperusteen kolmas osa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 173.
- Kantaja huomauttaa ensinnäkin, että ABC-postitusten keskeyttämiset ovat
perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä,
jota ei voida perustella perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Kyseiset
keskeyttämiset johtuvat kantajan mukaan sitä paitsi markkinoiden jakamista
koskevasta sopimuksesta, joka vahvistetaan Maailman postiliiton yleissopimuksen
23 artiklassa. Kun kansalliset postilaitokset, joilla kullakin on määräävä asema niillä
markkinoilla, joilla ne toimivat, toteuttavat kyseistä sopimusta, ne syyllistyvät
samalla kollektiivisen määräävän aseman väärinkäyttöön. Siten kantaja katsoo, että
komissio on rikkonut perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa hylätessään kantajan
kanteen tekemättä ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä koskevaa
kieltopäätöstä.
- 174.
- Toiseksi kantaja toteaa, että kansalliset postilaitokset toteuttavat itse käytännössä
niitä monitahoisia oikeudellisia arviointeja, jotka liittyvät kilpailuoikeuden
soveltamiseen siltä osin kuin ABC-postitusten keskeyttämisen lainmukaisuuden
arviointi edellyttää myös sen seikan arviointia, missä määrin postimonopolin
olemassaolo on tarpeen, jotta kansalliset postilaitokset voivat hoitaa niille annetut
yleistä etua koskevat tehtävät. Postituksia keskeytettäessä ei kantajan mukaan oteta
huomioon kaupallisten ja lakisääteisten tehtävien erottamista koskevaa periaatetta,
mikä on vastoin perustamissopimuksen 86 artiklaa.
- 175.
- Komissio katsoo, että kanneperusteen tällä osalla ei ole merkitystä. Päätöksessä ei
nimittäin todeta, että ABC-edelleenpostituksen keskeyttäminen olisi
kilpailuoikeuden mukaista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 176.
- Komissio ei 14.8.1995 tekemässään päätöksessä anna millään tavalla hyväksyntäänsä
Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan nojalla suoritetuille
ABC-postitusten keskeyttämisille. Se nimittäin perustaa päätöksensä pääasiallisesti
sille seikalle, ettei sellaisten aikaisempien menettelytapojen tutkiminen ole
aiheellista, joista kansalliset postilaitokset ovat antaneet sitoumukset, joiden
noudattamatta jättämisestä taas ei ole mitään näyttöä. Tältä osin on huomattava,
että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut tämän päätelmän
perustelluksi.
- 177.
- Koska komissio ei ole millään tavalla hyväksynyt kyseisiä keskeyttämisiä,
kanneperusteen tämä osa on tehoton.
- 178.
- Kaikki nämä seikat huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä.
D Asioissa T-133/95 ja T-204/95 esitetyt yhteiset kanneperusteet
Harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kanneperusteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 179.
- Kantaja katsoo, että komissio on käyttänyt toimivaltaansa kansallisten postilaitosten
alakohtaisten etujen suosimiseen laiminlyöden velvollisuuttaan turvata tehokas
kilpailu.
- 180.
- Kantajan mukaan komissio loi seitsemän vuotta kestäneen hallintomenettelyn
jälkeen 17.2.1995 päivätyllä kirjeellä, 6.4.1995 tehdyllä päätöksellä ja 12.4.1995
päivätyllä kirjeellä tahallaan menettelyä koskevan epäselvyyden, kun se poikkesi
niissä siitä linjasta, jota kyseisessä menettelyssä oli aikaisemmin noudatettu. Kantaja
katsoo, että tällä päätösten hajauttamisella ja vielä viimeiseksi mahdollisesti
tehtävällä päätöksellä perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta kansallisten
postilaitosten suorittamaan Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan
täytäntöönpanoon pyritään hallintomenettelyn hidastamiseen poliittisista syistä.
- 181.
- Kantaja toteaa edelleen, että komission asenne on sen vakiintuneesti noudattaman
käytännön vastainen siltä osin kuin se ei ole tuominnut määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä vaan suostui päättämään tutkimukset pelkästään sillä
perusteella, että Saksan ja Ison-Britannian kansalliset postilaitokset olivat antaneet
sitoumukset, vaatimatta todisteita niiden noudattamisesta. La Poste puolestaan ei
ole koskaan noudattanut komission kannanottoa Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan tulkinnasta. Tämä komission passiivinen
asennoituminen voi johtua ainoastaan huomattavasta poliittisesta painostuksesta.
- 182.
- Kantajan mukaan komission jäsenet Brittan ja Van Miert myönsivät 19.5.1992 ja
7.4.1993 antamissaan lausunnoissa, että edelleenpostitusta koskevaa asiaa oli
käsitelty poliittisesti. Tämä käy ilmi myös siitä, että komissio antoi etusijan
postipalveluja koskevan vihreän kirjan toteuttamiselle verrattuna kieltopäätösten
tekemiseen edelleenpostitusta koskevassa asiassa.
- 183.
- Kantaja korostaa lisäksi, että 28.3.1995 päivätyssä kirjeessään komission jäsen Van
Miert huomauttaa liittovaltion posti- ja teleasiainministeriölle seuraavaa: Lopuksi
korostan sitä, että IECC:n tekemää kantelua on pidettävä perusteettomana.
Siten komissio ilmoitti kantajalle tämän kantelua koskevan lopullisen päätöksen
tekemisestä vasta sen jälkeen, kun siitä oli ilmoitettu kyseiselle ministeriölle. Näin
ollen komissio on kantajan mukaan käyttänyt toimivaltaansa väärin ilmoittamalla
luottamuksellisia tietoja ennenaikaisesti kolmannelle henkilölle. Kyseinen kirje
osoittaa komission myös halunneen olla puuttumatta useisiin postin keskeyttämisiin
ja siten olla toimimatta vastoin Saksan viranomaisten näkemyksiä.
- 184.
- Kantaja huomauttaa, että komission noudattama edelleenpostitusta koskevan
menettelyn viivyttämistaktiikka vastaa sitä taktiikkaa, jonka komissio on omaksunut
kansallisia postilaitoksia vastaan tehtyjen muiden kanteiden käsittelyssä.
- 185.
- Kantaja toteaa asiassa T-204/95 esittämässään vastauskirjelmässä pyytäneensä useita
kertoja oikeutta tutustua asian asiakirjoihin, minkä komissio kieltäytyi antamasta
joko kirjallisesti tai suullisesti. Toimiessaan näin komissio on loukannut kantajan
puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi sekä periaatetta asianosaisten
prosessuaalisesta yhdenvertaisuudesta, mikä osoittaa komission on syyllistyneen
harkintavallan väärinkäyttöön.
- 186.
- Komissio kiistää syyllistyneensä harkintavallan väärinkäyttöön 6.4.1995 ja 14.8.1995
tehdyissä päätöksissään.
- 187.
- Komission mukaan kantajan väitteet, jotka koskevat oikeutta tutustua asian
asiakirjoihin, ovat sellaisia uusia perusteita, jotka eivät perustu kirjallisen käsittelyn
aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Siten ne on
jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 188.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan väärinkäyttö on kyseessä
vain silloin, jos objektiivisen, merkityksellisen ja keskenään yhteensopivan näytön
perusteella voidaan katsoa, että tietty päätös on tehty muussa tarkoituksessa kuin
siinä, mikä on mainittu päätöksessä (asia C-84/94, Yhdistynyt kuningaskunta vastaan
neuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok. 1996, s. I-5755, 69 kohta ja em. asia Tremblay
vastaan komissio, tuomion 87 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 189.
- Esillä olevassa asiassa kahden kyseessä olevan päätöksen tekemiseen johtaneen
hallintomenettelyn kestoa voidaan suurelta osin perustella esitettyihin kysymyksiin
liittyvillä monitahoisilla taloudellisilla näkökohdilla, kanteen kohteena olevien
kansallisten postilaitosten lukumäärällä, postipalveluja koskevan vihreän kirjan
samanaikaisella toteuttamisella sekä sillä seikalla, että REIMS-sopimuksen kaltaisen
korvaavan järjestelmän joka myös vaikutti komission arvioihin ABA- ja ABC-postitusten keskeyttämisestä täytäntöönpaneminen oli hidasta.
- 190.
- Komission jäsen Brittan on sitä paitsi täsmentänyt 19.5.1992 esittämässään
lausunnossa, jonka kantaja on maininnut, että komissio oli omaksunut postialalla
kaksi lähestymistapaa varmistaakseen samanaikaisesti sekä kilpailusääntöjen
soveltamisen että sellaisen lainsäädännön toteuttamisen, jolla pyritään tämän alan
vapauttamiseen. Komission jäsen Van Miertin 7.4.1993 antamaa lausuntoa, jonka
kantaja on maininnut, on tulkittava kyseisten kahden lähestymistavan valossa. Tämä
on perusteltua esillä olevan kaltaisessa asiassa, joka liittyy yleisemmin komission
pohdintoihin postialan tulevaisuudesta yhteisössä. Näin ollen ei ole mahdollista
päätellä, että kyseiset kaksi lähestymistapaa merkitsisivät, että 6.4.1995 ja 14.8.1995
tehdyillä päätöksillä on syyllistytty harkintavallan väärinkäyttöön.
- 191.
- Niiden väitteiden osalta, jotka koskevat päätöksen 6.4.1995 soveltamisalan
epäselvyyttä ja komission tahtoa viivästyttää edelleenpostitusasian
kokonaisuudessaan päättävän lopullisen päätöksen tekemistä poliittisilla perusteilla
hajauttamalla asia, on riittävää todeta, että 17.2.1995 päivätyn kirjeen ja 6.4.1995
tehdyn päätöksen sanamuodosta ilmenee, että viimeksi mainittu päätös ei koske
kantelua kokonaisuudessaan. Lisäksi on huomattava, että koska komissio aikoi
hylätä kanteen muilta osin tekemällä muodollisen päätöksen, sen oli asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti osoitettava kantelijalle uusi kirje
ilmoittaakseen tälle erityisesti ne seikat, joilla se perusteli kanteen hylkäämistä.
Kantaja ei ole myöskään osoittanut sitä, että kanteen eri osiin annettujen vastausten
hajauttaminen olisi voinut vaikuttaa kanteen käsittelyyn komissiossa, eikä sitä, että
komissio olisi halunnut viivästyttää kanteen käsittelyä.
- 192.
- Se, että komissio ilmoitti kanteen johdosta tehdystä ratkaisusta Saksan
postiasiainministeriölle muutamaa päivää aikaisemmin kuin kantelijalle, ei osoita,
että 6.4.1995 tehdyllä päätöksellä olisi muu kuin siinä mainittu tarkoitus.
- 193.
- Kantajan viittaus siihen tapaan, jolla komissio käsittelee muita postitoimintaan
liittyviä kanteita tai oikeudellisia asioita, jotka kuitenkin poikkeavat selvästi
edelleenpostitustapauksesta, ei myöskään ole merkityksellinen sen määrittämiseksi,
onko kyseisten päätösten tekemisellä syyllistytty harkintavallan väärinkäyttöön esillä
olevassa asiassa.
- 194.
- Väitteet, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, eivät muodosta uutta
erityistä kanneperustetta, vaan ovat kantajan mukaan ainoastaan lisänäyttöä
kanteessa esitetystä harkintavallan väärinkäytöstä. Siten työjärjestyksen 48 artiklan
2 kohdan perusteella esitetty komission oikeudenkäyntiväite on perusteeton.
- 195.
- On todettava, että vaikka oletettaisiinkin, että kantajalla ei ole ollut asianmukaista
oikeutta tutustua asian asiakirjoihin, tämä ei sellaisenaan riittäisi osoittamaan, että
14.8.1995 tehdyllä päätöksellä, jonka kumoamista vaaditaan asiassa T-204/95, on
muu kuin siinä mainittu tarkoitus.
- 196.
- Näin ollen harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kanneperusteet on hylättävä.
Tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista koskevat kanneperusteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 197.
- Kantaja väittää kanneperusteiden ensimmäisessä osassa, että komissio on loukannut
oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan sekä hyvän hallinnon periaatteita
lähettämällä 12.4.1995 asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen kirjeen,
vaikka se oli jo tehnyt kantelua kokonaisuudessaan koskevan lopullisen päätöksen.
Tämä kirje aiheutti nimittäin kantajalle epäselvyyttä, siitä mitkä olivat 6.4.1995
tehdyn päätöksen oikeusvaikutukset. Tämän lisäksi kyseisten periaatteiden vastaista
on kantajan mukaan se, että 6.4.1995 tehdyssä päätöksessä ei tuoda selvennystä
sähköistä edelleenpostitusta koskeva opin hyväksyttävyyteen.
- 198.
- Kanneperusteiden toisessa osassa kantaja huomauttaa, että kun komissio on
lähettänyt varoituskirjeitä, julkaissut lehdistötiedotteita ja komission jäsen Brittanin
lausuntoja sekä antanut väitetiedoksiantoja asiassa, joka muistuttaa sellaisia
aikaisempia tapauksia, joissa oli tehty kieltopäätös, komissio on antanut ymmärtää
soveltavansa kilpailusääntöjä esillä olevassa asiassa. Komission tällainen toiminta
on herättänyt kantajassa perusteltuja toiveita siitä, että asiassa tehtäisiin lopullinen
kieltopäätös.
- 199.
- Kanneperusteiden kolmannessa osassa kantaja väittää, että syrjintäkiellon
periaatetta on loukattu siltä osin kuin komissio ei tavanomaisesti hyväksy näin
suppeita ja puutteellisia sitoumuksia perusteeksi sille, että se jättää kilpailusääntöjä
rikkoneen yrityksen rankaisematta.
- 200.
- Kanneperusteiden viimeisessä osassa kantaja toteaa, että komissio on loukannut
hyvän hallinnon periaatetta käyttäessään 81 kuukautta lopullisen hylkäyspäätöksen
tekemiseen (em. asia Sytraval ja Brink's France vastaan komissio, tuomion
56 kohta).
- 201.
- Komissio huomauttaa, että 12.4.1995 päivätyn kirjeen tarkoituksena oli turvata
kantajan oikeus tulla kuulluksi. Lisäksi komissio korostaa, että oikeuskäytännön
mukaan kantelijalla ei ole mitään oikeutta saada päätöstä siitä, onko kyse
kilpailusääntöjen rikkomisesta, eikä kantelijalla voi siten olla perusteltua
luottamusta tämänkaltaisen päätöksen tekemiseen. Lopuksi komissio kiistää, että
kanteen käsittelyaika oikeuttaisi kantajan kyseenalaistamaan sen tavan, jolla
komissio on harjoittanut toimivaltaansa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 202.
- Kanneperusteiden ensimmäinen osa perustuu siihen olettamaan, että kantelu
hylättiin 6.4.1995 tehdyllä päätöksellä kokonaisuudessaan. Kyseisen päätöksen
soveltamisalaa koskevista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioista (ks.
edellä 5862 kohta) ilmenee, että näin ei kuitenkaan ollut. Siten kanneperusteen
ensimmäinen osa on hylättävä.
- 203.
- Kanneperusteen toisesta osasta on huomautettava, että asetuksen N:o 17 3 artiklan
mukaan tämän artiklan mukaisen kantelun tekijällä ei ole oikeutta saada komissiota
tekemään perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettua päätöstä
perustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan rikkomisesta (ks. muun muassa em. asia
Tremblay v. komissio, tuomion 59 kohta). Näin ollen riippumatta asian
edistymisestä ja siitä vaiheesta, jossa komissio on kantelua koskevissa
tutkimuksissaan, kantajalla ei voi olla perusteltuja toiveita siitä, että riitautetuista
menettelytavoista tehdään kieltopäätös.
- 204.
- Kanneperusteiden kolmannesta osasta on todettava, että kantaja ei ole osoittanut,
että komissio olisi jossakin esillä olevaa asiaa vastaavassa tilanteessa päättänyt
rangaista kyseessä olevia yrityksiä. Siten kantaja ei ole näyttänyt toteen väitettyä
syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.
- 205.
- Kohtuuttoman pitkän hallintomenettelyn osalta on viitattava tämän tuomion
189 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, joissa täsmennetään ne syyt, joilla voidaan
perustella sitä suhteellisen pitkää aikaa, joka komissiolta meni lopullisten
hylkäyspäätösten tekemiseen.
- 206.
- Kaikilla näillä perusteilla nämä kanneperusteet on hylättävä.
Asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö
- 207.
- Asiassa T-204/95 esittämässään vastauksessa sekä asioissa T-133/95 ja T-204/95
esitettyihin väliintulokirjelmiin tekemissään huomautuksissa kantaja vaatii, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaa esittämään tiettyjä asiakirjoja.
- 208.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi prosessinjohtotoimenpiteinä
esittämään osan näistä asiakirjoista. Koska muiden asiakirjojen esittäminen ei
vaikuta tarpeelliselta asiassa T-204/95 annettavan ratkaisun kannalta, kantajan
vaatimuksia ei ole hyväksyttävä niiltä osin.
Oikeudenkäyntikulut
- 209.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asiassa T-204/95, se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut
tässä asiassa. Koska komissio on hävinnyt osittain asiassa T-133/95, se on
velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.
- 210.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot,
jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin
ollen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan
mukaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä, että muun
kuin ensimmäisessä alakohdassa mainitun väliintulijan on vastattava omista
oikeudenkäyntikuluistaan. Koska väliintulijoina asiassa olevat kansalliset
postitoimistot ovat hävinneet vaatimuksensa asiassa T-133/95 ja voittaneet
vaatimuksensa asiassa T-204/95, ne on velvoitettava vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan asioissa T-133/95 ja T-204/95.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Asiat T-133/95 ja T-204/95 yhdistetään tuomion antamista varten.
- 2.
- Komission 6.4.1995 tekemä päätös kumotaan kaupallista fyysistä ABA-
edelleenpostitusta koskevilta osin.
- 3.
- Kanteet hylätään muilta osin.
- 4.
- Komissio velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa
T-133/95.
- 5.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut asiassa
T-204/95.
- 6.
- Väliintulijat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa T-133/95
ja T-204/95.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja
Sisällys
Kanteiden perustana olevat tosiseikat
II - 3
International Express Carriers Conference (IECC) ja edelleenpostitus
II - 3
Päätemaksut ja Maailman postiliiton yleissopimus
II - 3
IECC:n tekemä kantelu ja vuoden 1987 CEPT-sopimus
II - 5
Kantelun käsittely komissiossa
II - 6
Oikeudenkäyntimenettely
II - 10
Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
II - 11
Asia T-133/95
II - 11
Asia T-204/95
II - 12
Post Officen väliintulokirjelmien tutkittavaksi ottaminen
II - 13
Sen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
vaaditaan velvoittamaan komissio toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet
perustamissopimuksen 176 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi
II - 14
Pääasia
II - 14
A Komission 6.4.1995 ja 14.8.1995 tekemien päätösten soveltamisala
II - 14
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 14
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 15
B Asiassa T-133/95 esitetyt kanneperusteet
II - 15
Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva
kanneperuste
II - 15
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 15
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 16
Toinen kanneperuste, asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan
rikkomista koskeva
II - 16
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 16
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 18
Kolmas kanneperuste, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista
koskeva
II - 18
Kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa
II - 18
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
II - 18
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 20
Kanneperusteen kolmas ja neljäs osa
II - 21
C Asiassa T-204/95 esitetyt vaatimukset ja kanneperusteet
II - 22
Pääasiallinen vaatimus, jolla pyritään siihen, että 13.4.1995 päivätty kirje ja
14.8.1995 tehty päätös todetaan mitättömäksi
II - 22
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 22
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 23
Toissijainen vaatimus, jonka mukaan 14.8.1995 tehty päätös on kumottava
II - 23
1. Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva
kanneperuste
II - 23
a) Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan sitä, että
kansallisten postilaitosten on väitetty rikkoneen
perustamissopimuksen 85 artiklaa, koskevia perusteluja ei ole
esitetty
II - 23
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 23
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 23
b) Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan ABC-edelleenpostitusta
koskevat perustelut ovat riittämättömiä
II - 24
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 24
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 24
2. Toinen, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista, ilmeisiä
tosiseikkojen arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä koskeva
kanneperuste
II - 25
a) ABC-edelleenpostitusta koskeva kanneperusteen ensimmäinen osa
II - 25
Asianosaisten ja muiden osapuolien väitteet ja niiden perustelut
II - 25
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 27
Deutsche Post
II - 28
Post Office
II - 29
La Poste
II - 30
b) Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan arviointia
kilpailuoikeuden kannalta koskeva kanneperusteen toinen osa
II - 31
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 31
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 31
c) Kieltopäätöksen tekemättä jättämisestä johtuvaa
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista koskeva
kanneperusteen kolmas osa
II - 32
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 32
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 33
D Asioissa T-133/95 ja T-204/95 esitetyt yhteiset kanneperusteet
II - 33
Harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kanneperusteet
II - 33
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 33
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 34
Tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista koskevat kanneperusteet
II - 36
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 36
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 37
Asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö
II - 37