Kanne 31.7.2013 – Orange v. Euroopan komissio

(Asia T-402/13)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Orange (Pariisi, Ranska) (edustaja: avocat J.-P. Gunther ja avocat A.. Giraud)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan France Télécomille ja Orangelle ja kaikille niiden määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville yhtiöille osoitettujen 25.7.2013 ja 25.7.2013 tehtyjen komission päätösten kumoamista. Mainitut yhtiöt velvoitettiin päätöksillä neuvoston asetuksen N:o 1/2003¹ 20 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkastukseen. Päätökset on tehty SEUT 102 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 54 artiklan soveltamista koskevassa menettelyssä Internet-yhteyksien palvelusektorilla (asia AT.40090).

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden loukkaamiseen. Komissio on kantajan mukaan määrännyt tarkastuksesta, jonka kohteena ovat olleet hyvin samankaltaiset käytännöt kuin ne, joista Ranskan kilpailuviranomainen oli tehnyt päätöksen vain yhdeksän kuukautta aikaisemmin, ja siitä huolimatta, ettei Ranskan kilpailuviranomainen ollut katsonut yhtäkään Orangen menettelytavoista kilpailunvastaiseksi. Kantaja esittää, että tarkastuksessa komissio ei ole pyrkinyt selvittämään muita seikkoja kuin ne, jotka sillä jo oli käytettävissään, mihin sillä olisi kuitenkin ollut alaa koskevan oikeuskäytännön mukaan velvollisuus.

Toinen kanneperuste perustuu riidanalaisten päätösten mielivaltaisuuteen. Komissiolla ei ollut käytettävissään sellaisia perusteellisia ja yksityiskohtaisia tietoja, jotka olisivat oikeuttaneet sen tarkastuksen kaltaiseen vakavaan puuttumiseen yrityksen toimintaan.

____________

¹ [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 2003, L1, s. 1).