Kanne 18.7.2006 - FMC v. Komissio

(Asia T-197/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: FMC Corporation (Philadelphia, USA) (edustajat: C. Stanbrook, Q.C. ja lawyer Y. Virvilis)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

komission 31 päivänä toukokuuta 2006 tekemä päätös K(2006) 1766 lopullinen on kumottava siltä osin kuin se koskee FMC Corporationia;

toissijaisesti FMC Corporationille määrättyjen sakkojen määrää on alennettava;

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii osittain kumottavaksi komission asiassa COMP/F/38.620 - vetyperoksidi- ja perboraatti, 31 päivänä toukokuuta 2006 tekemää päätöstä K(2006) 1766 lopullinen, jossa komissio totesi, että kantaja oli rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla kartelliin, joka koostui pääosin kilpailijoiden välisestä tietojenvaihdosta hintojen ja myyntimäärien osalta sekä hinnoista, myyntimääristä ja ETA-alueen tuotantokapasiteeteista sopimisista sekä kyseisten kilpailua rajoittavien sopimusten täytäntöönpanon valvomisesta.

Kantaja esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta ja väittää yleisesti, että sen ei voida katsoa olevan vastuussa rikkomuksista, joihin sen tytäryhtiö Foret syyllistyi, koska sillä ei ollut tytäryhtiöönsä nähden ratkaisevaa päätösvaltaa.

Kantaja väittää ensimmäiseksi, että riidanalainen päätös on puutteellisesti perusteltu.

Toiseksi kantaja väittää, että riidanalainen päätös on sekä oikeudellisesti että tosiseikkojen osalta virheellinen seuraavista syistä:

a)    komission päätelmät perustuivat näytön virheelliseen arviointiin, perusteettomaan syrjintää painottamalla eri lähteestä peräisin olevia suullisia näyttöjä eritavoin ja yleisellä tasolla ilmeiseen arviointivirheeseen;

b)    komissio sovelsi määräysvaltaa koskevaa väärää oikeudellista testiä määrittäessään kantajan vastuuta Foretin rikkomusten osalta;

c)    komissio käytti näyttöä, joka ei koskenut väitetyn rikkomisen ajankohtaa;

d)    komissio käytti näyttöä, jonka osalta se ei ollut ilmoittanut kantajalle, että mainittu näyttö muodostaa perustan kantajaa vastaan käytävässä asiassa, ja täten esti kantajaa käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan.

____________