Asia C-20/20
Euroopan komissio
vastaan
CK Telecoms UK Investments Ltd
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 13.7.2023
Muutoksenhaku – Kilpailu – Asetus (EY) N:o 139/2004 – Yrityskeskittymien valvonta – Matkaviestintäpalvelut – Päätös, jolla keskittymä todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Oligopolistiset markkinat – Tehokkaan kilpailun olennainen rajoitus – Koordinoimattomat vaikutukset – Näyttökynnys – Euroopan komission harkintavalta taloudellisissa asioissa – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Horisontaalisia keskittymiä koskevat suuntaviivat – Merkitykselliset tekijät tehokkaan kilpailun olennaisen rajoituksen osoittamiseksi – Käsitteet ”tärkeä kilpailuvoima” ja ”läheinen kilpailija” – Yrityskeskittymän osapuolten välisen kilpailun läheisyys – Suunnitellun keskittymän hintavaikutuksia koskeva kvantitatiivinen analyysi – Tehokkuushyödyt – Huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla – Unionin yleisen tuomioistuimen viran puolesta tutkima väite – Kumoaminen
1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tehoton valitusperuste – Käsite – Valitusperuste, joka koskee ilmoitetun keskittymän koordinoimattomien vaikutusten arvioinnissa edellytettävän näyttökynnyksen määrittämistä
(Unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen alakohta; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 8 artikla)
(ks. 63–65 kohta)
2. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Tulevaisuuteen suuntautuva analyysi – Näyttövaatimukset – Näyttökynnys – Sulautuneen yksikön ja sen kilpailijoiden todennäköisen tulevan käyttäytymisen arviointi – Kyseessä olevan keskittymän toteuttamisen jälkeisten eri seurausten uskottavuuden arviointi – Todistustaakan laajuus – Komission velvollisuus tukea väitettään mainitun keskittymän rajoittavasta vaikutuksesta riittävän merkityksellisillä ja yhtäpitävillä todisteilla, joiden perusteella voidaan päätellä arvioitujen seurausten olevan enemmänkin todennäköisiä kuin epätodennäköisiä
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 8 artikla)
(ks. 66–81 ja 86–89 kohta)
3. Kumoamiskanne – Yrityskeskittymiä koskevien sääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus ja rajat – Oikeussääntöjen soveltamista tosiseikastoon koskeva valvonta – Keskittymän kilpailuvaikutusten arviointia koskeva valvonta – Valvonta, joka rajoittuu tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden ja sen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä, tarkistamiseen – Komission tulkintaa sellaisista unionin oikeuden käsitteistä, jotka edellyttävät taloudellista analyysiä niitä täytäntöön pantaessa, koskevan tuomioistuinvalvonnan kuuluminen tällaisen valvonnan piiriin – Horisontaalisia sulautumia koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen eri arviointiperusteiden soveltaminen
(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 johdanto-osan 25 ja 28 perustelukappale sekä 2 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2004/C 31/03 26, 28, 37 ja 38 kohta)
(ks. 82–85 ja 121–130 kohta)
4. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Kielto – Edellytykset – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Näyttö tehokkaan kilpailun olennaisesta estymisestä sisämarkkinoilla – Arviointiperusteet – Keskittymän osapuolten toisiinsa kohdistaman merkittävän kilpailupaineen poistuminen – Muihin kilpailijoihin kohdistuvan kilpailupaineen vähentyminen – Ehdot eivät ole kumulatiivisia
(SEU 3 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 johdanto-osan 5, 6, 8, 24, 25 ja 26 perustelukappale sekä 2 artiklan 3 kohta)
(ks. 101–116 kohta)
5. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perusteet ja väitteet, jotka eivät voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen – Tehottomat perusteet – Soveltaminen väitteisiin siitä, että vastaajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kirjelmät on otettu huomioon vääristyneellä tavalla – Arviointiperuste – Se, onko tuomion perustelu välttämätön sen tuomiolauselman perustelemiseksi
(SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)
(ks. 152, 153 ja 211 kohta)
6. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Näyttö tehokkaan kilpailun olennaisesta estymisestä sisämarkkinoilla – Arviointiperusteet – ”Tärkeän kilpailuvoiman” muodostavan yrityksen poistuminen markkinoilta – Käsite – Yritys, jolla on merkittävämpi kilpailuasema kuin sen markkinaosuuksista voisi päätellä – Riittävä näyttö – Näyttö siitä, että kyseinen yritys harjoittaa erityisen aggressiivista hintapolitiikkaa tai että se voi muuttaa merkittävästi kilpailudynamiikkaa markkinoilla – Oikeudellinen virhe
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 johdanto-osan 25 perustelukappale ja 2 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2004/C 31/03 37 ja 38 kohta)
(ks. 158–168 kohta)
7. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Keskittymän osapuolten toisiinsa kohdistaman merkittävän kilpailupaineen poistuminen – Harkinnassa huomioon otettavat seikat – Kahden matkapuhelinpalvelujen vähittäismarkkinoilla toimivan yrityksen välinen keskittymä – Keskittymän osapuolten välisen kilpailun läheisyys – Todistusarvo vaihteleminen sen mukaan, missä määrin mainittujen osapuolten tuotteet ovat toisensa korvaavia – Näyttö keskittymän osapuolten erityisestä läheisyydestä – Oikeudellinen virhe
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 johdanto-osan 25 perustelukappale ja 2 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2004/C 31/03 28 kohta)
(ks. 186–192 kohta)
8. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Näyttö tehokkaan kilpailun olennaisesta estymisestä sisämarkkinoilla – Arviointiperusteet – Keskittymän osapuolten toisiinsa kohdistaman merkittävän kilpailupaineen poistuminen – Suunnitellun keskittymän hintavaikutusten kvantitatiivinen analyysi – Hinnankorotuspaineen indikaattorien todistusvoima – Arviointi, jossa otetaan huomioon komission aikaisempi päätöskäytäntö
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2004/C 31/03 25 kohta)
(ks. 217–221 kohta)
9. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Näyttö tehokkaan kilpailun olennaisesta estymisestä sisämarkkinoilla – Suunnitellun keskittymän hintavaikutusten kvantitatiivinen analyysi – Vaatimus standarditehokkuushyötyjen huomioon ottamisesta
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2004/C 31/03 76–88 kohta)
(ks. 236–246 kohta)
10. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Koordinoimattomien vaikutusten kokonaisarviointi – Ulottuvuus – Tehokkaan kilpailun olennaista estymistä ei ole näytetty toteen – Oikeudellinen virhe
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla; komission tiedonannon 2004/C 31/03 26–38 kohta)
(ks. 258–270 kohta)
11. Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Keskittymä, jolla ei luoda eikä vahvisteta määräävää asemaa – Oligopolistisilla markkinoilla toteutettava keskittymä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia – Kahden matkapuhelinpalvelujen vähittäismarkkinoilla toimivan yrityksen, jotka ovat tehneet verkon yhteiskäyttöä koskevat sopimukset kahden muun kilpailijayrityksen kanssa, välinen keskittymä – Näyttö tehokkaan kilpailun olennaisesta estymisestä sisämarkkinoilla – Keskittymän vaikutuksia kilpailijoihin koskeva arviointi – Verkkoinvestointien vähentymistä, joka saattaa seurata verkon yhteiskäytöstä suunnitellun keskittymän toteuttamisen jälkeen, koskeva arviointi – Sen huomioon ottaminen, että suunnitellun keskittymän seurauksena syntyvän yksikön verkon laatu mahdollisesti heikkenee – Sulautuvan yksikön markkinavoiman tutkimiseen liittyvät seikat – Päinvastaisesta päätelmästä seuraisi riidanalaisen päätöksen ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 johdanto-osan 25 perustelukappale ja 2 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2004/C 31/03 25 kohta)
(ks. 297–313 kohta)
12. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Kumoamiskanne komission yrityskeskittymien valvonnan alalla antamasta päätöksestä – Se, että unionin yleinen tuomioistuin tutkii viran puolesta perusteen, johon kantaja ei ole vedonnut ja joka koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta – Oikeudellinen virhe
(SEUT 256 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 263 artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla ja 84 artiklan 1 kohta)
(ks. 324–335 kohta)
Tiivistelmä
Yrityskeskittymähankkeesta, jossa oli mukana kaksi yhteensä neljästä Yhdistyneen kuningaskunnan matkaviestinpalvelujen vähittäismarkkinoilla toimivasta matkapuhelinoperaattorista, ilmoitettiin Euroopan komissiolle 11.9.2015. Hankkeen oli tarkoitus mahdollistaa se, että CK Hutchison Holdings Ltd saa välillisesti omistamansa tytäryhtiön Hutchison 3G UK Investments Ltd:n, josta on tullut CK Telecoms UK Investments Ltd (jäljempänä CK Telecoms), välityksellä yksinomaisen määräysvallan Telefónica Europe plc:ssä (jäljempänä O2). Suunnitellun keskittymän toteuttamisen jälkeen Hutchison 3G UK Ltd:stä (jäljempänä Three), joka on CK Hutchison Holdingsin välillisesti omistama tytäryhtiö, ja O2:sta oli määrä tulla kyseisten markkinoiden pääasiallinen toimija ennen kahta muuta jäljellä olevaa toimijaa eli EE Ltd:tä, joka on BT Group plc:n tytäryhtiö ja vanha perinteinen operaattori (jäljempänä BT/EE), ja Vodafonea.
Komissio totesi 11.5.2016 antamallaan päätöksellä(1) sulautuma-asetuksen(2) ja antamiensa horisontaalisia sulautumia koskevien suuntaviivojen(3) mukaisesti keskittymän sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Komissio kehitteli kolme ”haittateoriaa”. Se nimittäin katsoi, että keskittymä estäisi olennaisesti tehokasta kilpailua sellaisten koordinoimattomien vaikutusten vuoksi, jotka johtuvat ensinnäkin merkittävän kilpailupaineen poistumisesta vähittäismarkkinoilla (ensimmäinen haittateoria), mikä johtaisi todennäköisesti matkaviestintäpalvelujen hintojen nousuun ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksien supistumiseen. Toiseksi se katsoi, että koska kyseessä oleville markkinoille oli luonteenomaista, että yhtäältä BT/EE ja Three sekä toisaalta Vodafone ja O2 olivat tehneet verkon yhteiskäyttöä koskevia sopimuksia, keskittymän toteuttaminen heikentäisi kuluttajille tarjottavien palvelujen laatua estämällä matkaviestinverkkoinfrastruktuurin kehittämistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (toinen haittateoria). Kolmanneksi keskittymällä saattoi komission mukaan olla merkittäviä koordinoimattomia vaikutuksia tukkumarkkinoilla (kolmas haittateoria).
CK Telecoms nostamaa kannetta, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista, koskevassa asiassa unionin yleistä tuomioistuinta pyydettiin lausumaan ensimmäistä kertaa edellytyksistä, joilla sulautuma-asetusta voidaan soveltaa oligopolistisilla markkinoilla toteutettavaan keskittymään, jolla ei luoda eikä vahvisteta henkilökohtaista tai yhteistä määräävää asemaa mutta jolla saattaa olla koordinoimattomia vaikutuksia.
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 28.5.2020 antamallaan tuomiolla(4) riidanalaisen päätöksen ja totesi olennaisilta osin, että komissio ei ollut onnistunut esittämään näyttöä siitä, että ilmoitettu keskittymä aiheuttaisi koordinoimattomia vaikutuksia, jotka voisivat estää olennaisesti tehokasta kilpailua joko vähittäismarkkinoilla ensimmäisen ja toisen haittateorian perusteella tai tukkumarkkinoilla kolmannen teorian perusteella.
Komissio valitti valituksenalaisesta tuomiosta.
Suuressa jaostossa asian ratkaissut unionin tuomioistuin toteaa tuomiossaan, että useimmat komission valituksensa tueksi esittämien kuuden valitusperusteen yhteydessä esittämistä väitteistä ovat perusteltuja, ja kumoaa siten valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin esittää täsmennyksiä muun muassa siltä osin kuin kyse on (i) komissiolle asetettavasta näyttötaakasta tehokkaan kilpailun mahdollisen olennaisen estymisen toteamiseksi, (ii) sulautuma-asetuksen 2 artiklan 3 kohdan tulkinnasta, (iii) tuomioistuinvalvonnan ulottuvuudesta, (iv) käsitteiden ”tärkeä kilpailuvoima” ja ”läheiset kilpailijat” tulkinnasta, (v) tehokkuushyötyistä, jotka komissio voi ottaa huomioon, sekä (vi) merkityksellisten tekijöiden, jotka voivat vaikuttaa sen todennäköisyyteen, että keskittymällä olla merkittäviä koordinoimattomia vaikutuksia oligopolistisilla markkinoilla, yleisestä arvioinnista.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Ensinnäkin unionin tuomioistuin tutkii valitusperusteen, jolla pyritään lähtökohtaisesti riitauttamaan se, miten unionin yleinen tuomioistuin määritti näyttökynnyksen, jota komissiolta edellytetään sisämarkkinoille soveltumattomuudesta tehtävän päätöksen perustelemiseksi silloin, kun se pyrkii kyseessä olevan keskittymän vaikutuksia koskevassa tulevaisuuteen suuntautuvassa arvioinnissaan osoittamaan mahdollisen tehokkaan kilpailun olennaisen estymisen.
Edellytettävän näyttökynnyksen määrittämisen osalta unionin tuomioistuin huomauttaa aluksi, että sulautuma-asetuksen säännökset, joilla rajataan komission toimivalta yrityskeskittymien valvonnan alalla,(5) ovat symmetrisiä siltä osin kuin on kyse komissiolle asetetuista näyttövaatimuksista sen osoittamiseksi, estääkö ilmoitettu keskittymä olennaisesti tehokasta kilpailua vai ei ja onko se siten todettava sisämarkkinoille soveltumattomaksi vai niille soveltuvaksi. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin muistuttaa, että näin edellyttävä arviointi ei voi perustua mihinkään yleiseen olettamaan soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta sisämarkkinoille. Näyttökynnys ei myöskään riipu komission tutkiman keskittymän tyypistä eikä siitä, onko komission ilmoitettua keskittymää vastaan esittämä kilpailun rajoittamista koskeva väite luonteeltaan monitahoinen. Tässä tilanteessa, kun otetaan huomioon vaadittavan taloudellisen analyysin tulevaisuuteen suuntautuva luonne, unionin tuomioistuin katsoo, että jotta keskittymään voidaan ottaa kantaa, riittää, että komissio osoittaa riittävän merkittävien ja johdonmukaisten seikkojen avulla, onko se, että kyseinen keskittymä estää olennaisesti tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, enemmänkin todennäköistä kuin epätodennäköistä. Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että komission on osoitettava ”erittäin todennäköisesti”, että tehokas kilpailu ”estyy olennaisesti” keskittymän seurauksena ja että ”käsiteltävässä asiassa sovellettava näyttövaatimus on näin ollen tiukempi kuin se, jonka nojalla tehokkaan kilpailun olennainen estäminen on – – ’todennäköisempää kuin estämättä jättäminen’”, se sovelsi näyttövaatimusta, joka ei perustu sulautuma-asetukseen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, ja teki siten oikeudellisen virheen.
Toiseksi unionin tuomioistuin pitää virheellisenä tulkintaa, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki sulautuma-asetuksen 2 artiklan 3 kohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 25 perustelukappaleen kanssa, niiden edellytysten osalta, joiden on täytyttävä, jotta keskittymästä, jolla on koordinoimattomia vaikutuksia oligopolistisilla markkinoilla, mahdollisesti aiheutuva tehokkaan kilpailun olennainen estyminen voidaan todeta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseisessä perustelukappaleessa asetetaan kaksi kumulatiivista edellytystä sille, että tällaiset vaikutukset voivat tietyissä olosuhteissa olennaisesti estää tehokasta kilpailua, eli yhtäältä keskittymän osapuolten toisiinsa kohdistaman merkittävän kilpailupaineen poistuminen ja toisaalta muihin kilpailijoihin kohdistuvan kilpailupaineen väheneminen. Kyseinen tuomioistuin edellytti siten komission osoittavan, että kyseiset kaksi edellytystä täyttyivät nyt käsiteltävässä asiassa. Koska tällainen tulkinta, jonka mukaan mainitut edellytykset ovat kumulatiivisia, merkitsee sitä, että keskittymän osapuolten toisiinsa kohdistaman merkittävän kilpailupaineen poistuminen ja siitä mahdollisesti seuraava yksipuolinen hinnankorotus eivät yksinään riitä osoittamaan tehokkaan kilpailun olennaista estymistä, tulkinta on ristiriidassa sulautuma-asetuksen tavoitteen, joka on kaikkia sellaisia keskittymiä, jotka saattavat aiheuttaa tällaisen estymisen – mukaan lukien sellaiset keskittymät, joilla on koordinoimattomia vaikutuksia – koskevan valvonnan käyttöönotto, kanssa.
Edellä esitettyjen periaatteellisten näkökohtien perusteella unionin tuomioistuin tutkii kolmanneksi sen valitusperusteen, jolla komissio moitti unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se ylitti sille kuuluvan tuomioistuinvalvonnan rajat tulkitessaan käsitteitä ”tärkeä kilpailuvoima” ja ”läheiset kilpailijat”, toiseksi siitä, että se otti sekä riidanalaisen päätöksen että komission vastineen huomioon vääristyneellä tavalla, ja vielä siitä, että se tulkitsi virheellisesti suuntaviivoissa olevia käsitteitä ”tärkeä kilpailuvoima” ja ”läheinen kilpailija”.
Tältä osin unionin tuomioistuin korostaa aluksi, ettei unionin yleistä tuomioistuinta voida moittia siitä, että se olisi kyseisiä käsitteitä tulkitessaan ylittänyt sille kuuluvan tuomioistuinvalvonnan rajat. Vaikka onkin totta, että mainitut käsitteet edellyttävät täytäntöönpanonsa yhteydessä taloudellista arviointia, unionin tuomioistuimilla on kuitenkin toimivalta tulkita niitä, kun ne valvovat yrityskeskittymien alalla tehtyjä komission päätöksiä.
Unionin tuomioistuimen suorittamasta, arvostelun kohteena olevien perustelujen tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamat puutteet mainittujen käsitteiden täytäntöönpanossa johtuvat sekä riidanalaisen päätöksen ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla että käsitteiden ”tärkeä kilpailuvoima” ja ”läheiset kilpailijat” virheellisestä tulkinnasta.
Yhtäältä kyseisestä päätöksestä ei ilmene, että komissio olisi katsonut, että ”tärkeän kilpailuvoiman” poistuminen tai kilpailun läheisyys riittäisivät nyt käsiteltävässä tapauksessa sellaisenaan osoittamaan tehokkaan kilpailun olennaisen estymisen. Koska unionin yleinen tuomioistuin päätyi päinvastaiseen ratkaisuun, se otti riidanalaisen päätöksen sisällön huomioon vääristyneellä tavalla. Toisaalta unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsomalla, että jotta yritys voitaisiin luokitella ”tärkeäksi kilpailuvoimaksi”, komission oli osoitettava erityisesti, että kyseinen yritys kilpaili erityisen aggressiivisesti hinnoilla ja pakotti muut markkinatoimijat mukauttamaan hintojaan, vaikka sen oli riittävää osoittaa, että kyseisen yrityksen rooli kilpailuprosessissa on suurempi kuin sen markkinaosuudet tai vastaavanlaiset indikaattorit antavat ymmärtää, kuten suuntaviivojen 37 kohdassa vahvistetaan. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis käsiteltävässä asiassa virheellisesti, ettei komissio ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Three kuului kyseisen käsitteen piiriin. Unionin tuomioistuin katsoo myös, että unionin yleinen tuomioistuin ei voinut läheisten kilpailijoiden käsitteen soveltamiseksi myöskään perustellusti vaatia, että komission on osoitettava keskittymän osapuolten olevan ”erityistä” läheisyyttä voidakseen luokitella ne ”läheisiksi kilpailijoiksi”.
Neljänneksi unionin tuomioistuin toteaa suunnitellun keskittymän hintavaikutuksia koskevasta kvantitatiivisesta analyysistä, jota unionin yleinen tuomioistuin myös piti riittämättömästi perusteltuna, että valituksenalaisen tuomion merkityksellisten kohtien tarkastelusta ilmenee, ettei yksikään unionin yleisen tuomioistuimen huomioon ottamista seikoista ole omiaan tukemaan arvostelun kohteena olevaa toteamusta.
Vertailemalla ensin nyt käsiteltävässä tapauksessa odotettavissa ollutta hinnankorotusta muissa asioissa määritettyihin suurempiin hinnankorotuksiin, joita komissio ei ollut pitänyt ”merkittävinä”, unionin yleinen tuomioistuin otti komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kirjelmät, joista ilmenee hinnankorotuksen määrän arviointia koskeva asianosaisten erimielisyys, huomioon vääristyneellä tavalla ja vertasi nyt käsiteltävän asian tilannetta virheellisesti muihin komission tutkimiin keskittymäasioihin.
Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi samoin virheellisesti, että komission tehtävänä oli sisällyttää kvantitatiiviseen analyysiinsä niin sanotut standarditehokkuushyödyt, jotka kyseisen tuomioistuimen mukaan ovat kullekin keskittymälle ominaiset. Unionin tuomioistuin nimittäin katsoo, että ainoastaan keskittymän osapuolten tehtävänä on osoittaa tällaiset kilpailua edistävät vaikutukset, joita ei myöskään voida olettaa.
Viidenneksi unionin tuomioistuin tutkii valitusperusteen, jolla komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei tämä tutkinut, voitiinko kaikkien merkityksellisten tekijöiden perusteella katsoa, että komissio oli käsiteltävässä asiassa onnistunut osoittamaan, että suunniteltu keskittymä johtaa tehokkaan kilpailun olennaiseen estymiseen, ja rajoitti siten tutkintansa virheellisesti tiettyihin ensimmäistä haittateoriaa tukeviin tekijöihin ja siihen, riittivätkö kyseiset tekijät erikseen tarkasteltuina osoittamaan tällaisen esteen. Unionin tuomioistuin hyväksyy kyseisen valitusperusteen ja toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei sen jälkeen, kun se oli tutkinut CK Telecomsin ensimmäisessä oikeusasteessa riitauttamien tekijöiden ja toteamusten paikkansapitävyyden, tehnyt kyseisen tutkimisen lopputuloksen perusteella kokonaisarviointia merkityksellisistä tekijöistä ja toteamuksista sen selvittämiseksi, oliko komissio osoittanut tehokkaan kilpailun olennaisen estymisen.
Kuudenneksi unionin tuomioistuin tarkastelee valituksessa tarkoitettuja perusteita, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutui hylätäkseen komission toisen haittateorian osalta esittämän arvioinnin. Unionin tuomioistuin katsoo tältä osin yhtäältä, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan komissio ei ollut arvioinut yrityskeskittymän tuloksena syntyvän yksikön verkon laadun mahdollista heikkenemistä, johtui riidanalaisen päätöksen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla. Toisaalta unionin tuomioistuin huomauttaa, ettei CK Telecoms ollut moittinut komissiota unionin yleisessä tuomioistuimessa siitä, ettei tämä olisi täsmentänyt tai analysoinut asianmukaista ajallista kehystä, jonka puitteissa kyseinen toimielin aikoi osoittaa koordinoimattomat vaikutukset ja tehokkaan kilpailun olennaisen estymisen. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin arvioi kyseistä problematiikkaa omasta aloitteestaan. Kyseinen tuomioistuin otti siten omasta aloitteestaan virheellisesti huomioon sellaisen väitteen, jota ei voida pitää oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvänä perusteena.
Unionin tuomioistuin katsoo, että valituksenalainen tuomio on kumottava, kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen tekemät virheet, jotka laajuutensa, luonteensa ja ulottuvuutensa vuoksi vaikuttavat unionin yleisen tuomioistuimen päättelyyn kokonaisuudessaan. Koska unionin yleinen tuomioistuin antoi tuomionsa tutkimatta kaikkia esitettyjä kanneperusteita ja koska unionin tuomioistuimen toteamien virheiden luonne ja laajuus edellyttävät olennaisilta osin uutta arviointia, unionin tuomioistuin ei pidä asiaa ratkaisukelpoisena ja määrää sen siten palautettavaksi unionin yleiselle tuomioistuimelle.