Kanne 3.7.2018 – de Volksbank v. SRB

(asia T-406/18)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: de Volksbank NV (Utrecht, Alankomaat) (edustajat: asianajajat M. van Loopik, A. Kleinhout, A. ter Haar ja T. Waterbolk)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 12.4.2018 päivätyn päätöksen yhteiselle kriisinratkaisurahastolle vuodelle 2018 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskennasta (SRB/ES/SRF/2018/3),

toissijaisesti kumoamaan edellä mainitun riidanalaisen päätöksen ja toteamaan SEUT 277 artiklan mukaisesti, ettei komission delegoitua asetusta 2015/63¹ (delegoitu asetus) voida soveltaa osittain tai kokonaan, ja

joka tapauksessa velvoittamaan SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan direktiivin 2014/59/EU² 103 artiklan 2 kohtaa, asetuksen 806/2014³ 70 artiklan 2 kohtaa ja delegoidun asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa on rikottu käyttämällä vertailukelvottomia tietoja kantajan nettovelkoja määritettäessä.

Direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 2 kohdan ja asetuksen 806/2014 70 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ja tavoitteista seuraa, että SRB:n on käytettävä saman ajankohdan tai ajanjakson tietoja laskiessaan nettovelkoja kyseisten säännösten mukaisesti.

Delegoidun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja tavoitteista seuraa, direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen 806/2014 valossa, että SRB:n on käytettävä vertailukelpoisia tietoja sen varmistamiseksi, että rahoitusosuus lasketaan oikeudenmukaisesti pankin riskiprofiilin perusteella.

Toisen kanneperusteen, joka on toissijainen ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden, mukaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 2 ja 7 kohtaa sekä SEUT 290 artiklaa on rikottu, koska delegoidussa asetuksessa, siten kuin SRB on soveltanut sitä riidanalaisessa päätöksessä, ylitetään Euroopan komission valtuutus, minkä johdosta delegoitua asetusta ei SEUT 277 artiklan nojalla voida soveltaa.

Delegoidulla asetuksella täydennetään direktiivin 2014/59/EU keskeisiä osia, mikä on vastoin SEUT 290 artiklaa.

Delegoitu asetus on ristiriidassa direktiivin 2014/59/EU sanamuodon ja tavoitteiden kanssa, jos delegoidun asetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 16 artiklan 2 kohtaa voidaan ainoastaan tulkita siten, että SRB:n on käytettävä vertailukelvottomia tietoja.

Delegoidussa asetuksessa ylitetään direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdassa säädetyn valtuutuksen sisältö siltä osin kuin delegoidussa asetuksessa asetetaan sääntöjä vuotuisen perusrahoitusosuuden laskennalle.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska kantajan suojattuja talletuksia ei otettu asianmukaisesti huomioon.

SRB:n laskentamenetelmä ei sovellu direktiivin 2014/59/EU, asetuksen 806/2014 ja delegoidun asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

SRB:n laskentamenetelmällä ylitetään myös se, mikä on tarpeen lainsäädännön tavoitteiden saavuttamiseksi.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska kantajan suojattuja talletuksia ei otettu asianmukaisesti huomioon.

Kantaja ei voinut ennakoida SRB:n tulkintaa delegoidusta asetuksesta.

Viides kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska kantajan suojattuja talletuksia ei otettu asianmukaisesti huomioon.

Kantajan on maksettava huomattavasti suurempi rahoitusosuus yhteiselle kriisinratkaisurahastolle kuin muiden pankkien, jotka ovat saman- tai vastaavankokoisia tai joilla on sama tai vastaava riskiprofiili.

____________

¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).

² Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).

³ Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).