Language of document : ECLI:EU:T:2017:924

Asia T-849/16

PGNiG Supply & Trading GmbH

vastaan

Euroopan komissio

Kumoamiskanne – Maakaasun sisämarkkinat – Direktiivi 2009/73/EY – OPAL-kaasuputken käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä ja tariffisääntelyä koskevista unionin säännöistä myönnettyjen vapautusten edellytysten muuttamisesta tehty komission päätös – Toimi ei koske kantajaa suoraan – Tutkimatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 14.12.2017

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Perusteet – Kaasuputken käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta unionin säännöistä myönnettyjen vapautusten edellytysten muuttamisesta tehty komission päätös – Päätöksen adressaatin kilpailijayhtiön nostama kanne – Toimi ei koske kantajaa suoraan – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73 36 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Mahdollisuus, että luonteeltaan yleinen päätös koskee henkilöä erikseen – Edellytykset – Kaasuputken käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta unionin säännöistä myönnettyjen vapautusten edellytysten muuttamisesta tehty komission päätös – Päätöksen adressaatin kilpailijayhtiön nostama kanne – Toimi ei koske kantajaa suoraan – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73 36 artikla)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta – Kaasuputken käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta unionin säännöistä myönnettyjen vapautusten edellytysten muuttamisesta tehty komission päätös ei kuulu siihen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73 36 artikla)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Sääntelytoimet – Toimet, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja jotka koskevat kantajaa suoraan – Toimi, joka ei muuta sellaisenaan kantajan oikeusasemaa – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

1.      Kriteeri, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan riidanalaiseen lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Näin on myös silloin kun niillä, joille toimi on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä unionin toimessa edellytettyihin toimenpiteisiin, koska heidän tahdostaan ryhtyä toimen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään.

Komission päätös, jolla muutettiin kaasuputken käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta myönnettyjen vapautusten edellytyksiä erityisesti kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn osalta toimivaltaisen kansallisen viranomaisen maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2009/73 36 artiklan nojalla esittämän ehdotuksen jälkeen, ei voi koskea suoraan tämän päätöksen adressaatin kilpailijayhtiötä. Nimittäin edellytys, jonka mukaan niille, joille päätös on osoitettu, ei ole jätetty harkintavaltaa, ei täyty, sillä kansallisen viranomaisen tekemä päätös, jolla riidanalainen päätös pannaan täytäntöön, ei ole automaattinen kun otetaan huomioon, että sekä kansallisen viranomaisen että kansallisen viranomaisen päätöksen adressaatin on mahdollista luopua ehdotetusta toimesta.

(ks. 31-33 kohta)

2.      Muut oikeussubjektit kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Lisäksi kun päätös vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen tekoajankohtana kyseisen ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, mainitun toimen voidaan kuitenkin katsoa koskevan niitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajoitettuun piiriin kuuluvina henkilöinä.

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2009/73 36 artiklan nojalla tehty komission päätös, jolla muutettiin niitä edellytyksiä, joiden mukaan kaasuputkea hyödyntävän yhtiön on annettava kolmansien osapuolten käyttöön kaasua, koskee kaikkia tämän sektorin talouden toimijoita eikä ainoastaan edellä mainittua yhtiötä, vaikka oletettaisiinkin, että erityistapauksessa kyseisellä muutoksella voi olla taloudellisia jälkiseurauksia maakaasun kaupan ja siirtämisen alalla toimivan kolmannen yhtiön toimintaan erityisesti tätä kaasuputkea pitkin siirrettävien kaasuvirtojen kasvamisen johdosta ja että se vähentää siten kyseisen yhtiön kilpailukykyä kaasuputkea hyödyntävään yhtiöön sidoksissa oleviin yrityksiin nähden kaasun tukku- ja vähittäismarkkinoilla kyseisessä jäsenvaltiossa.

Tätä yhtiötä ei nimittäin voida yksilöidä ja erottaa muista sen seikan perusteella, että se kuuluu kaasukaupan ja kaasun kuljetusmarkkinoiden toimijoiden suljettuun piiriin jäsenvaltiossa, kaasuputken, jota kautta kaasua siirretään tämän jäsenvaltion kautta toiseen jäsenvaltioon, käyttöehtojen osalta.

Näin ollen komission päätös ei koske tätä yhtiötä erikseen.

(ks. 37-39, 42, 44 ja 46 kohta)

3.      Toimen ulottuvuuden määrittämiseksi on tutkittava, koskeeko kyseessä oleva toimi määrättyjä oikeussubjekteja erikseen. Kysymystä tarkastellessaan unionin tuomioistuin ei voi tyytyä ottamaan huomioon vain säädöksen virallista nimeä, vaan sen on otettava huomioon ennen kaikkea sen tarkoitus ja sisältö. Näin ollen jäsenvaltiolle osoitettua päätöstä pidetään yleisesti sovellettavana, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin.

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2009/73 36 artiklan nojalla tehty komission päätös, jolla muutettiin niitä edellytyksiä, joiden mukaan kaasuputkea hyödyntävän yhtiön on annettava kolmansien osapuolten käyttöön kaasua, ei voi olla yleisesti sovellettava toimi eikä siten SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimi.

Päätös koskee nimittäin ainoastaan yksittäistä ja siinä määriteltyä tapausta, eli ehtoja, joiden mukaisesti yhtiö käyttää osaa kaasuputken kapasiteetista. Erityisesti mahdolliset taloudelliset seuraukset, joita tästä päätöksestä saattaa aiheutua muille kaasun kuljetus- ja kauppasektorin toimijoille kuin edellä mainitulle yhtiölle, eivät ole yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia.

(ks. 49, 50 ja 53 kohta)

4.      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettua käsitettä ”sääntelytoimi, joka koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä,” on tulkittava kyseisen määräyksen tavoitteen, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – välttää se, että yksityinen, jonka oikeusasemaa toimi on kuitenkin suoraan muuttanut, jäisi ilman tehokasta oikeussuojaa tämän toimen osalta, valossa.

Tämän tavoitteen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmatta osaa on sovellettava vain silloin, kun riidanalainen toimi muuttaa sellaisenaan, eli riippumatta täytäntöönpanotoimenpiteistä, kantajan oikeusasemaa. Tästä seuraa, että silloin kun näin ei ole, tämä toteamus riittää sen johtopäätöksen tekemiseen, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmatta osaa ei voida soveltaa, eikä tässä tapauksessa ole tarpeen tutkia sitä, edellyttääkö tämä toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä kantajaan nähden.

(ks. 54 kohta)