UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

16 päivänä tammikuuta 2014 (*)

Polkumyynti – Tuet – Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonti – Kiertäminen – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 13 artikla – Asetuksen (EY) N:o 597/2009 23 artikla – Vähäisiä muutoksia sisältävä samankaltainen tuote – Oikeusvarmuus – Harkintavallan väärinkäyttö – Ilmeiset arviointivirheet – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Hyvän hallinnon periaate

Asiassa T‑385/11,

BP Products North America Inc., kotipaikka Naperville, Illinois (Yhdysvallat), edustajanaan aluksi solicitor C. Farrar ja asianajajat H.-J. Prieß, B. Sachs ja M. Schütte, sittemmin Farrar, Prieß, Schütte ja asianajaja K. Arend,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajinaan solicitor B. O’Connor ja asianajaja S. Gubel,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan komissio, asiamiehinään M. França ja A. Stobiecka-Kuik,

ja

European Biodiesel Board (EBB), edustajinaan asianajajat O. Prost ja M.-S. Dibling,

väliintulijoina,

jossa vaaditaan yhtäältä Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin laajentamisesta koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin laajentamisesta koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, ja tutkimuksen päättämisestä Singaporesta lähetetyn tuonnin osalta 5.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 443/2011 (EUVL L 122, s. 1) ja toisaalta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, ja tutkimuksen päättämisestä Singaporesta lähetetyn tuonnin osalta 5.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 444/2011 (EUVL L 122, s. 12) osittaista kumoamista kantajaa koskevilta osiltaan,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit M. E. Martins Ribeiro, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, F. Dehousse ja M. van der Woude (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.5.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Käsiteltävässä asiassa on kyse yhtäältä polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä polkumyyntiä koskeva perusasetus) 13 artiklassa ja toisaalta muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11.6.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (EUVL L 188, s. 93; jäljempänä tukien vastainen perusasetus) 23 artiklassa tarkoitettua kiertämistä koskevasta kahdesta menettelystä (jäljempänä nämä kaksi asetusta yhdessä polkumyyntiä ja tukia koskevat perusasetukset).

2        Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut polkumyyntitullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisen tuotteen tai siihen verrattuna vähäisiä muutoksia sisältävän tuotteen tuontia kolmannesta maasta, kyseisen vähäisiä muutoksia sisältävän samankaltaisen tuotteen tuontia toimenpiteiden kohteena olevasta maasta tai näiden tuotteiden osien tuontia.” Kyseisen säännöksen mukaan ”kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja [Euroopan unionin] tai toimenpiteiden kohteena olevan maan yksittäisten yritysten ja [unionin] välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja kun lisäksi on olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta ja näyttöä polkumyynnistä verrattuna samankaltaisen tuotteen aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin, tarvittaessa [tämän] 2 artiklan säännösten mukaisesti.” Tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 ja 3 kohta ovat sisällöltään samansuuntaisia kuitenkin sillä poikkeuksella, että vaatimus polkumyynnin olemassaolosta esitettävästä näytöstä on korvattu näytöllä siitä, että ”tuotava samankaltainen tuote ja/tai tämän tuotteen osat edelleen hyötyvät tuesta.”

3        Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että kiertämistä tarkoittavat käytännöt, menettelyt tai toiminnat käsittävät muun muassa tarkasteltavana olevan tuotteen vähäisen muuttamisen tavalla, joka johtaa sen luokittelemiseen tullikoodeihin, joihin ei tavallisesti sovelleta toimenpiteitä, edellyttäen kuitenkin, että tuotteen perusominaisuudet eivät ole muuttuneet.

4        On myös muistutettava, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa säädetään, että näissä asetuksissa ”’samankaltaisella tuotteella’ tarkoitetaan samanlaista tuotetta, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlaista kuin tutkittava tuote, tai jos sellaista tuotetta ei ole, muuta tuotetta, joka muistuttaa ominaispiirteiltään tutkittavaa tuotetta, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen”.

 Asian tausta

 Alkuperäiset menettelyt

5        European Biodiesel Board (EBB) teki 29.4.2008 Euroopan unionin biodieselin tuottajien huomattavan osan nimissä yhtäältä polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 5 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna (EUVL 2005, L 340, s. 17) (josta on tullut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 5 artikla), ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6.10.1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (EYVL L 288, s. 1) 10 artiklan (josta on tullut tukien vastaisen perusasetuksen 10 artikla) perusteella komissioon kaksi kantelua vaatien, että Euroopan komissio aloittaisi polkumyynnin vastaisen menettelyn ja tukien vastaisen menettelyn Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnin osalta.

6        Biodiesel on vaihtoehto mineraaliöljylle. Sitä myydään joko puhtaassa muodossa tai mineraaliöljyyn sekoitettuna. Erityyppisten biodieselsekoitusten erottamiseksi selvästi on käytössä kansainvälisesti tunnustettu järjestelmä – ”B-arvo” – joka kertoo biodieselin tarkan määrän missä tahansa biodieselsekoituksessa. Näin siis sekoitukseen, joka sisältää ”x” prosenttia biodieseliä, merkitään maininta ”B”, jonka perässä ilmoitetaan annostus ilmoittamalla biodieselin prosenttiosuus, kun taas puhtaaseen biodieseliin viitataan merkinnällä B100.

7        EBB ilmoitti, että Yhdysvalloissa tuettiin massiivisesti biodieselin valmistusta ja että biodieselille voitiin myöntää liittovaltion veronhyvitystä (blender’s credit), joka oli 1 Yhdysvaltain dollari (USD) polttoaineeksi tarkoitetussa biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksessa olevaa puhdasta biodieselgallonaa kohti. EBB:n mukaan tämä tuki oli johtanut siihen, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonti unioniin oli kasvanut massiivisesti ja keinotekoisesti. EBB totesi, että mahdollisimman suuren tuen saamiseksi oli tavallista, että pohjoisamerikkalaiset tuottajat lisäsivät hyvin pienen annoksen, tässä tapauksessa 0,1 prosenttia tai jopa vähemmän, mineraaliöljyä sekoitukseen, joka sisältää 99,9 prosenttia puhdasta biodieseliä (jäljempänä B99,9-sekoitukset). EBB:n kanteluissa tarkoitetut Yhdysvalloista peräisin olevat tuonnit koskivat pääasiallisesti näitä B99,9-sekoituksia.

8        EBB:n mukaan nämä tuonnit tapahtuivat polkumyynnillä ja aiheuttivat vahinkoa unionin biodieselin tuottajille, sillä pohjoisamerikkalaiset B99,9-sekoitukset kilpailivat välittömästi unionissa tuotetun biodieselin kanssa. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että asianomainen eurooppalainen teollisuus tuotti pääasiallisesti puhdasta biodieseliä (B100).

9        EBB täsmensi kanteluissaan, että Yhdysvalloissa kuluttajille tarkoitettu lopputuote, tässä tapauksessa polttoaine, vastasi useimmissa tapauksissa B20-sekoituksia. Unionin sovellettavassa lainsäädäntö mahdollistaa sitä vastoin vain B5- ja B7-sekoitusten myynnin kuluttajille.

10      Komissio aloitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13.6.2008 julkaistuilla ilmoituksilla yhtäältä Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen (EUVL C 147, s. 5) ja toisaalta tukien vastaisen menettelyn (EUVL C 147, s. 10) (jäljempänä yhdessä alkuperäinen tutkimus).

11      Alkuperäisen tutkimuksen kohteena oleva tuote muodostui ”Amerikan yhdysvalloista peräisin olevista rasvahappomonoalkyyliesterei[stä] ja/tai parafiinisi[stä] kaasuöljyi[stä], jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ’biodieselinä’), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joita käytetään pääsiassa muttei yksinomaan uusiutuvina polttoaineina, – – ja jotka yleensä luokitellaan CN-koodeihin 38249091, ex38249097, ex27101941, ex15162098, ex15180091 ja ex15180099”. Tutkimus koski 1.4.2007 ja 31.3.2008 välistä ajanjaksoa (jäljempänä alkuperäinen tutkimusajanjakso).

12      Komissio antoi 11.3.2009 asetuksen N:o 193/2009, joka koskee väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa (EUVL L 67, s. 22; jäljempänä väliaikainen polkumyyntiasetus) ja asetuksen N:o 194/2009, joka koskee väliaikaisen tasoitustullin käyttöönottoa Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa (EUVL L 67, s. 50; jäljempänä väliaikainen tukien vastainen asetus). Näistä kahdesta asetuksesta käytetään jäljempänä nimitystä väliaikaiset asetukset ja niillä käyttöön otettuja tulleja nimitetään väliaikaisiksi tulleiksi.

13      Komissio totesi väliaikaisissa asetuksissa tarkasteltavina olleista tuotteista, että ”määritelmää sellaisena kuin se on mainittuna menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa – – olisi selvennettävä niiden tuotteiden määrittelemiseksi, jotka tutkimuksen oli tarkoitus kattaa” (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 23 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 25 perustelukappale).

14      Komissio esitti kyseisen täsmennyksen todettuaan ensin, että biodieselsekoitukset, jotka sisälsivät enintään 20 prosenttia biodieseliä (jäljempänä ≤B20-sekoitukset) ja jotka olivat pääasiallisesti B20-sekoituksia, sekä B6-, B5- ja B2-sekoitukset, oli tarkoitettu suoraan kulutukseen Yhdysvaltojen markkinoilla. Komissio totesi näet, että Yhdysvalloissa mikä tahansa dieselmoottori voi toimia ≤B20-sekoituksilla siten, että autonvalmistajien takuu pysyy voimassa (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 24 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 26 perustelukappale).

15      Tehdäkseen selvän eron niiden ”erityyppisten sekoitusten välillä, joita on saatavilla Yhdysvaltain markkinoilla”, komissio ”katsoi aiheelliseksi” määrittää alkuperäisessä tutkimuksessa tarkasteltavana olleen tuotteen puhtaaksi biodieseliksi tai sekoitemuodoksi, jonka biodiesel-pitoisuus oli yli 20 prosenttia massasta (jäljempänä >B20-sekoitukset) (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 26 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 28 perustelukappale).

16      Tarkasteltavana olleen tuotteen määriteltyään komissio täsmensi väliaikaisissa asetuksissa myös, että ”tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta” ja että ”tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muu[ttaneet] sen perusmääritelmää, perusominaisuuksia tai käsitystä, joka eri osapuolilla siitä [oli]” (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 27 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 29 perustelukappale).

17      Komissio totesi polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetun samankaltaisen tuotteen määritelmästä, että ”Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla, jotka kuulu[ivat] tämän tutkimuksen piiriin, [oli] samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin niillä, joita vie[tiin] tästä maasta [unionin] markkinoille” ja että ”myös [eurooppalaisten] tuottajien valmistamien ja [unionin] markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samanlaiset kuin asianomaisesta maasta [unioniin] vietyjen tuotteiden” (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 29 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 31 perustelukappale). Komissio totesi myös, että ”Yhdysvalloissa tuotetut ja [unioniin] viedyt erilaiset tarkasteltavana olevan tuotteen lajit [olivat] vaihdettavissa [eurooppalaisten] biodieseltuottajien [unionissa] tuottamien ja myymien tuotteiden kanssa” (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 31 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 33 perustelukappale).

18      Komissio käytti väliaikaisia asetuksia antaessaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa säädettyä otantamenetelmää. Väliaikaisia tulleja vahvistaessaan komissio jakoi yritykset kolmeen ryhmään.

19      Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat otokseen valitut yritykset, jotka olivat toimineet yhteistyössä. Komissio laski näiden väliaikaisten asetusten 1 artiklassa mainitun kunkin yrityksen osalta erikseen polkumyynti-, tuki- ja vahinkomarginaalit ja vahvisti niille yrityskohtaiset marginaalit (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 55 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 158 perustelukappale).

20      Toiseen ryhmään kuuluivat yhteistyössä toimineet mutta otoksen ulkopuolelle jätetyt yritykset. Nämä yritykset mainitaan väliaikaisten asetusten liitteessä olevassa luettelossa. Näiden yritysten polkumyynti-, tuki- ja vahinkomarginaalit vastasivat otokseen valituille yrityksille laskettujen marginaalien painotettua keskiarvoa (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 56 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 159 perustelukappale).

21      Kolmanteen ryhmään kuuluivat vihdoin kaikki ne muut yritykset, joille oli määrätty jäännöspolkumyyntitulleja. Polkumyyntimarginaalin sekä tuen ja vahingon määrien määrittämiseksi näiden yritysten osalta komissio määritti ensin, missä määrin toimijat olivat kaiken kaikkiaan toimineet yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa. Tässä tarkoituksessa se vertasi yhteistyössä toimineiden toimijoiden tarkasteltavana olleen tuotteen viennin kokonaismäärää kyseisen tuotteen Yhdysvalloista tulevan tuonnin kokonaismäärään, joka saatiin vientitilastoista. Yhteistyön kokonaisprosenttiosuudeksi todettiin 81, mitä pidettiin korkeana. Näin ollen komissio katsoi asianmukaiseksi määritellä näiden yritysten osalta polkumyyntimarginaalin sekä tuen ja vahingon määrät tasolle, joka vastasi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta todettuja korkeimpia marginaaleja (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 57 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 160 perustelukappale).

22      Väliaikaiset polkumyyntitullit vahvistettiin alhaisemman tullin säännön mukaisesti kunkin kolmen yritysryhmän osalta alhaisimman polkumyynti-, tuki- tai vahinkomarginaalin suuruisiksi (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 166 perustelukappale ja väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 271 perustelukappale). Väliaikaiset polkumyynti- ja tasoitustullit otettiin käyttöön samanaikaisesti vain siltä osin kuin se oli tarpeen vahingon korjaamiseksi (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 167 perustelukappale).

23      >B20-sekoituksia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit määrättiin pääasiallisesti suhteessa kyseisten sekoitusten kokonaisbiodieselpitoisuuteen (väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 169 perustelukappale ja 1 artiklan 2 kohdan viimeinen kohta sekä väliaikaisen tukien vastaisen asetuksen 273 perustelukappale sekä 1 artiklan 2 kohdan viimeinen kohta).

24      Euroopan unionin neuvosto antoi 7.7.2009 asetuksen (EY) N:o 598/2009 lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 179, s. 1; jäljempänä alkuperäinen tukien vastainen asetus) ja asetuksen (EY) N:o 599/2009 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 179, s. 26; jäljempänä alkuperäinen polkumyyntiasetus). Näistä kahdesta asetuksesta käytetään jäljempänä nimitystä alkuperäiset asetukset, ja niillä käyttöön otettuja lopullisia tulleja nimitetään alkuperäisiksi tulleiksi.

25      Komission väliaikaisissa asetuksissa vahvistamat tarkasteltavana olevan tuotteen ja tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa samankaltaisen tuotteen määritelmät säilyivät ennallaan alkuperäisissä asetuksissa. Neuvosto korosti tässä suhteessa sitä, että ”tutkimuksessa [oli käynyt] ilmi, että B20[-sekoituksia] ja mahdollisesti alemman pitoisuuden sekoituksia myytiin suoraan kuluttajille Yhdysvalloissa” ja että ”sekoittamista ja kulutustuotteita varten oli eri markkinat ja eri asiakkaat: ensimmäisillä markkinoilla biodiesel ja biodieselsekoitukset [oli] tarkoitettu kauppiaille ja sekoittajille jatkosekoittamista varten ja toisilla markkinoilla sekoitukset [oli] tarkoitettu jakeluverkostolle eli kuluttajille.” Neuvoston mukaan ”tarkasteltavana olevassa tuotteessa rajan määrittäminen B20:n yläpuolelle [oli mahdollistanut] sen, että voitiin vetää tarkka raja ja välttää Yhdysvalloissa olevien tuotteiden, markkinoiden ja eri osapuolten sekoittuminen” (alkuperäisen polkumyyntiasetuksen 33 perustelukappale ja alkuperäisen tukien vastaisen asetuksen 34 perustelukappale).

26      Alkuperäiset tullit vahvistettiin edellä 19–21 kohdassa mainitun kolmen yritysryhmän mukaisesti. Kuten alkuperäisten asetusten 8–12 perustelukappaleesta ilmenee, neuvosto lisäsi toiseen yritysryhmään tiettyjä toimijoita, joista ei alkuperäistä tutkimusta aloitettaessa ollut tiedetty ja jotka olivat ilmoittautuneet väliaikaisten asetusten antamisen jälkeen. Alkuperäiset polkumyyntitullit vaihtelivat 0:n ja 198 euron välillä biodieseltonnilta, ja alkuperäiset tasoitustullit vaihtelivat 211,2:n ja 237 euron välillä biodieseltonnilta. Molempien alkuperäisten asetusten 1 artiklan 2 kohdan mukaan >B20-sekoituksia koskevia polkumyyntitulleja määrättäessä otettiin huomioon niiden biodiesel-pitoisuudet.

27      Alkuperäiset asetukset tulivat voimaan sitä päivää, jona ne julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mikä tapahtui 10.7.2009, seuraavana päivänä.

 Kiertämistä koskevat menettelyt

28      EBB teki 30.6.2010 komissioon kantelun, jossa se vaati, että komissio aloittaisi polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 4 kohdan perusteella kaksi kiertämistä koskevaa menettelyä.

29      EBB:n kantelussa ilmoitettiin, että alkuperäisiä tulleja kierrettiin kahdella tavalla eli yhtäältä siten, että tarkasteltavana ollutta tuotetta kuljetettiin Kanadan ja Singaporen kautta, ja toisaalta siten, että Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieseliä tuotiin ≤B20-sekoituksina.

30      Komissio aloitti 11.8.2010 EBB:n kantelun perusteella kaksi kiertämistä koskevaa menettelyä antamalla yhtäältä Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä biodieselin tuonnilla Kanadasta ja Singaporesta, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada tai Singapore, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselseoksen tuonnilla, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta asetuksen (EU) N:o 720/2009 (EUVL L 211, s. 1) ja toisaalta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun tasoitustullin mahdollista kiertämistä biodieselin tuonnilla Kanadasta ja Singaporesta, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada tai Singapore, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselseoksen tuonnilla, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 721/2010 (EUVL L 211, s. 6). Näillä asetuksilla aloitettua kahta menettelyä nimitetään jäljempänä yhdessä kiertämistä koskeviksi menettelyiksi.

31      Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset velvoitettiin sekä asetuksen N:o 720/2010 että asetuksen N:o 721/2010 2 artiklalla kirjaamaan kiertämistä koskevien menettelyjen kohteina olevat tuonnit unioniin kyseisten asetusten voimaantuloajankohdasta, 13.8.2010, lähtien.

32      Kiertämistä koskevissa menettelyissä tutkittiin 1.4.2009 ja 30.6.2010 välinen ajanjakso (jäljempänä kiertämistä koskevan tutkimuksen ajanjakso tai tutkimusajanjakso).

33      Kantajana oleva BP Products North America Inc., joka oli kiertämistä koskevan tutkimuksen ajanjakson aikana vienyt unioniin Yhdysvalloista peräisin olevia sekoituksia, joiden biodiesel-osuus oli alle 15 prosenttia (jäljempänä < B15-sekoitukset), erityisesti B10,1 ja B14,8 välille sijoittuvia sekoituksia, toimi yhteistyössä komission kanssa toimittamalla sille tietoja toiminnastaan. Kantaja vastasi 21.9.2010 viejille toimitettuihin kyselylomakkeisiin. Sen etuyhteydessä oleva tuoja BP France SA vastasi 22.12.2010 yhdessä muiden BP-konsernin tuojayhtiöiden kanssa tuojille toimitettuihin kyselylomakkeisiin. Kantajan tiloissa toimitettiin tarkastukset 7. ja 8.12.2010 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1.2.2011. Kantajan avustajat toimittivat 28.3.2011 komissiolle muistion, joka koski tämän 16.3.2011 lähettämiä asiakirjoja.

34      Neuvosto antoi 5.5.2011 Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin laajentamisesta koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin laajentamisesta koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, ja tutkimuksen päättämisestä Singaporesta lähetetyn tuonnin osalta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 443/2011 (EUVL L 122, s. 1; jäljempänä riidanalainen tukien vastainen asetus). Neuvosto antoi samana päivänä myös Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 599/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan sellaisen biodieselseoksen tuontia, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä, ja tutkimuksen päättämisestä Singaporesta lähetetyn tuonnin osalta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 444/2011 (EUVL L 122, s. 12; jäljempänä riidanalainen polkumyyntiasetus). Näistä asetuksista käytetään jäljempänä yhdessä nimitystä riidanalaiset asetukset.

35      Neuvosto totesi riidanalaisissa asetuksissa aluksi Yhdysvalloista peräisin olevien ≤B20-seosten tuonnista, että viisi yhdysvaltalaista biodieselin tuottajaa – kantaja mukaan lukien – oli tehnyt yhteistyötä kiertämistä koskevissa menettelyissä ja että näistä viidestä yhtiöstä yksin kantaja oli vienyt tutkimusajanjakson aikana unioniin Yhdysvalloista peräisin olevia ≤B20-seoksia (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 52 ja 54 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 57 ja 59 perustelukappale). Neuvosto huomautti, ettei kantaja ollut tehnyt yhteistyötä alkuperäisessä tutkimuksessa, koska se oli aloittanut biodieseliin liittyvän toimintansa vasta vuoden 2009 alussa ja aloittanut kyseisen tuotteen viennin unioniin vasta joulukuussa 2009 eli alkuperäisten tullien käyttöönoton jälkeen (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 62 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 67 perustelukappale).

36      Neuvosto totesi, että kantaja oli myynyt unionissa biodieselseoksia, joiden biodieselosuus oli enintään 15 prosenttia, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ranskaan ja Alankomaihin ja että kaikissa tapauksissa kyseistä tuotetta sekoitettiin muihin polttoaineisiin tietyissä jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön vaatimusten noudattamiseksi (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 63 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 68 perustelukappale). Neuvosto täsmensi myös kantajan väittäneen, että <B15-seokset eivät olleet tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa samankaltaisia tuotteita (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 64 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 69 perustelukappale).

37      Neuvosto huomautti tässä suhteessa, että ”kiertämistä koskevan tutkimuksen tavoitteena [oli] määrittää, [oliko ≤20-seoksella] kierretty voimassa olevia toimenpiteitä”. Neuvoston mukaan oli ”mahdollista, että vähemmän biodieseliä sisältävät seokset merkits[ivät] alhaisempia laivakuljetuskustannuksia”. Neuvosto huomautti kuitenkin, että [≤B20] -seokset [olivat] [>B20]-seoksen valmistusmenetelmään verrattuna käytännössä samaa seosta, jonka koostumus [oli] vain eri”. Se lisäsi, että ”seoksen koostumuksen muuttaminen on helppoa”; nimittäin ”B20 ja sitä alhaisemmat seokset sisältävät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattuna ainoastaan vähäisiä muutoksia, ainoa ero on seoksessa olevan biodieselin osuus”. Se huomautti myös, ”että sekä tarkasteltavana oleva tuote että [≤]B20-seokset [oli] tarkoitettu samaa käyttöä varten unionissa” ja että ”lisäksi [≤]B20-seoksissa olevan biodieselin perusominaisuudet [olivat] samat kuin [>]B20-seoksissa” (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 65 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 70 perustelukappale).

38      Tämän jälkeen neuvosto totesi, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdassa kiertämisen toteamiselle asetetut muut edellytykset täyttyivät.

39      Neuvosto totesi ensinnäkin muutoksia unionin ja Yhdysvaltojen välisen kaupan rakenteessa. Se totesi tästä, että vaikka alkuperäisen tutkimuksen aikana unionissa olikin voimassa velvoite tehdä B5-sekoitus, ≤B20-sekoituksia alettiin tuoda Yhdysvalloista unioniin vasta alkuperäisten tullien käyttöönoton jälkeen. Se täsmensi, että alkuperäisen tutkimuksen aikana biodieseliä vietiin unioniin otoksessa mukana olleilta yhteistyössä toimineilta, vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen mukaan lähinnä B99,9-seoksina (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 67 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 72 perustelukappale). Neuvosto totesi, että Eurostatin niiden tietojen, jotka kattoivat vähintään 96,5 prosenttia biodieseliä sisältävän biodieselin tuonnin unioniin kiertämistä koskevan tutkimusajanjakson aikana, mukaan Yhdysvalloista peräisin olevien B99,9-sekoitusten tuonti oli lähestulkoon loppunut (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 18, 19 ja 66 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 18, 19 ja 71 perustelukappale). Samaan aikaan neuvosto totesi Yhdysvaltojen ilmoittaneen, että saman ajanjakson aikana unioniin oli viety 358 291 tonnia sekoituksia, joiden biodieselosuus oli enintään 96,5 prosenttia (jäljempänä ≤B96,5-sekoitukset), ja että kantaja oli vienyt tästä ”huomattavan osuuden” ≤B20-sekoituksina (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 20, 21, 54, 60 ja 61 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 20, 21, 59, 65 ja 66 perustelukappale).

40      Toiseksi neuvosto katsoi, ettei ≤B20-sekoitusten tuonnille ollut olemassa muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita kuin tarkoitus välttää alkuperäiset tullit (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 71 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 76 perustelukappale).

41      Kolmanneksi neuvosto totesi, että kun otettiin huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hintataso, Yhdysvalloista tutkimusajanjaksona unioniin tuodut ≤B20-seokset oli sekä myyty että hinnoiteltu alihintaan. Se totesi, että kyseinen tuonti alkoi vasta alkuperäisten tullien käyttöönottamisen jälkeen, eikä kyseisiä määriä voitu pitää vähäpätöisinä. Sen vuoksi se päätteli, että alkuperäisten tullien korjaava vaikutus vaarantui sekä määrän että hinnan osalta (riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 72 ja 73 perustelukappale ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 77 ja 78 perustelukappale).

42      Neljänneksi neuvosto totesi riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 74 perustelukappaleessa, että merkittävintä alkuperäisessä tutkimuksessa havaittua tukijärjestelmää alettiin takautuvasti soveltaa joulukuussa 2010. Se totesi riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 79 perustelukappaleessa myös tutkineensa, ”oliko polkumyynnistä olemassa näyttöä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun normaaliarvoon verrattuna” ja selvittäneensä, että ”normaaliarvon painotetun keskiarvon ja ≤B20-sekoitusten vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyy”.

43      Lopuksi neuvosto hylkäsi riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 77 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 82 perustelukappaleessa kantajan tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan ja polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan nojalla esittämät vapauttamispyynnöt.

44      Näin ollen neuvosto laajensi molempien riidanalaisten asetusten 2 artiklan 1 kohdassa alkuperäisiä tulleja Yhdysvalloista peräisin olevien ≤B20-seosten tuontiin (jäljempänä laajennetut tullit).

45      Laajennetut tullit olivat tulleja, jotka oli määritelty molempien alkuperäisten asetusten 1 artiklan 2 kohdassa (ks. edellä 26 kohta) ja jotka oli vahvistettu edellä 19–21 kohdassa mainituille kolmelle yritysryhmälle.

46      Molempien riidanalaisten asetusten 2 artiklan 2 kohdan mukaan laajennetut tullit kannettiin taannehtivasti ≤B20-sekoitusten tuonnin kirjaamisen, josta oli tullut pakollista 13.8.2010 lähtien, ajankohdasta lukien (ks. edellä 31 kohta).

47      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajalle määrättiin kolmanteen yritysryhmään sovellettavat tullit (ks. edellä 21 kohta) taannehtivasti sellaisten tiettyjen tuontien rekisteröinnistä lukien, jotka oli toteutettu ennen riidanalaisten asetusten antamista.

48      Komissio vastasi 6.5.2011 päivätyllä kirjeellä kantajan edellä 33 kohdassa mainittuun, 28.3.2011 päivättyyn muistioon.

49      Kantaja ilmoitti 20.6.2011 päivätyllä kirjeellä komissiolle olevansa eri mieltä kiertämistä koskevien menettelyjen lopputuloksesta. Se totesi myös, että se aikoi nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen riidanalaisista asetuksista, ja se ehdotti komissiolle kokousta, jossa voitaisiin keskustella mahdollisuudesta myöntää sille joko yksilöllinen kohtelu uutena viejänä polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 20 artiklan nojalla tai osittainen vapautus laajennetuista tulleista, joita se piti liiallisina. Kyseinen kokous pidettiin 15.7.2011. Komissio ei hyväksynyt kantajan vaatimuksia.

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten sekä väliintulijoiden

50      Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.7.2011 jätetyllä kannekirjelmällä.

51      Komissio ja EBB pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.10. ja 11.11.2011 jättämillään asiakirjoilla saada osallistua asian käsittelyyn neuvoston vaatimuksia tukevina väliintulijoina.

52      Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 22.11.2011 antamallaan määräyksellä.

53      Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 64 artiklassa määrättynä prosenssinjohtotoimena 24.11.2011 päivätyllä kirjeellä kantajalle, neuvostolle ja komissiolle kirjallisia kysymyksiä kehottaen niitä vastaamaan niihin vastauksessaan ja väliintulokirjelmässään. Unionin yleinen tuomioistuin kehotti neuvostoa myös toimittamaan eräitä asiakirjoja. Asianosaiset jättivät kyseiset vastaukset ja kirjelmät ja noudattivat näitä prosenssinjohtotoimia asetetuissa määräajoissa.

54      Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi EBB:n väliintulohakemuksen 9.2.2012 antamallaan määräyksellä.

55      Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 64 artiklassa määrättynä prosenssinjohtotoimena 13.2.2012 päivätyllä kirjeellä EBB:lle kirjallisia kysymyksiä kehottaen tätä vastaamaan niihin väliintulokirjelmässään. EBB jätti kyseisen kirjelmän ja vastasi kysymyksiin asetetussa määräajassa.

56      Neuvosto ja kantaja pyysivät 26.3. ja 5.6.2012, että tiettyjä vastaukseen ja kantajan EBB:n väliintulokirjelmästä esittämiin huomautuksiin sekä eräisiin niiden liitteisiin sisältyviä luottamuksellisia tietoja ei toimitettaisi EBB:lle. EBB:lle esittämistä varten ne esittivät näistä eri oikeudenkäyntiasiakirjoista version, joka ei ole luottamuksellinen. Ainoastaan ei-luottamuksellinen versio toimitettiin EBB:lle. EBB ei esittänyt tältä osin vastalauseita.

57      Koska kaksi jaoston tuomareista oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimesi työjärjestyksen 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaksi muuta tuomaria täydentämään jaoston kokoonpanoa.

58      Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin lausunnon perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena kaikille asianosaisille ja väliintulijoille kirjallisesti joitakin kysymyksiä. Unionin yleinen tuomioistuin kehotti EBB:täkin esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset ja väliintulijat vastasivat kysymyksiin ja jättivät nämä asiakirjat asetetussa määräajassa.

59      Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 14.5.2013 pidetyssä istunnossa.

60      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa molempien riidanalaisten asetusten 2 artiklan kantajaa koskevilta osiltaan

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

61      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

62      Istunnossa neuvosto on lisäksi vaatinut, ettei kannetta otettaisi tutkittavaksi.

63      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

64      EBB vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Tutkittavaksi ottaminen

65      Neuvosto ei varsinaisesti ole esittänyt työjärjestyksen 114 artiklassa tarkoitettua oikeudenkäyntiväitettä mutta se on istunnossa vaatinut, että kanne jätetään tutkittavaksi ottamatta, koska riidanalaiset asetukset eivät koske kantajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin tavoin.

66      Neuvosto korostaa tässä suhteessa, ettei kantaja ollut biodieselin tuottaja, vaan tuottajaan rinnastettavissa oleva myyjä. Neuvosto huomauttaa tästä, ettei kantaja ollut kiertämistä koskevissa menettelyissä eikä unionin yleisessä tuomioistuimessa kertonut tuottavansa biodieseliä. Sitä vastoin kantaja oli vastauksensa 46 kohdassa myöntänyt, ettei sillä eikä sen tytäryhtiöillä ollut biodiesel-laitoksia. Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-162/09, Würth ja Fasteners (Shenyang) vastaan neuvosto, 19.4.2012 antaman tuomion mukaan kantajan kaltaisten tuojien tai myyjien tilanne on erilainen kuin tuottajien, eikä polkumyynti- tai tasoitustulliasetusten voida yleensä katsoa koskevan niitä erikseen edes silloin, kun ne ovat osallistuneet kyseisen asetuksen antamiseen johtaneeseen menettelyyn.

67      Neuvosto on unionin yleisen tuomioistuimen suulliseen kysymykseen vastatessaan täsmentänyt, ettei se ollut riitauttanut kanteen tutkittavaksi ottamista kirjallisessa menettelyssä, sillä edellä 66 kohdassa mainitussa asiassa Würth ja Fasteners (Shenyang) vastaan neuvosto ei vielä tuolloin ollut annettu tuomiota. Neuvosto on kuitenkin huomauttanut, että asianosaisen asiavaltuus unionin yleisessä tuomioistuimessa on ehdoton prosessinedellytys, joka unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta.

68      Kantaja on istunnossa vaatinut, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää neuvoston kanteen tutkittavaksi ottamisesta esittämät varaumat. Kantaja on todennut, ettei se ole kyseisten tuotteiden tuoja vaan viejä, minkä neuvosto itsekin myöntää riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 66 perustelukappaleessa. Lisäksi kantaja täsmentää, ettei se tuottanut puhdasta biodieseliä (B100) eikä B99,9-sekoituksia vaan että se osti näitä tuotteita jalostajana sekoitettavaksi tämän jälkeen mineraaliöljyn kanssa voidakseen tuottaa pitoisuuksiltaan laimeampia sekoituksia, jotka se sitten vei maasta. Tästä syystä kantaja on osin biodiesel-sekoitusten tuottaja ja osin niiden viejä. Kantaja on myös huomauttanut, että se oli osallistunut kiertämistä koskeviin menettelyihin ja että se mainittiin nimenomaisesti riidanalaisissa asetuksissa. Lopuksi kantaja huomauttaa, että neuvosto oli riitauttanut kanteen tutkittavaksi ottamisen oikeudenkäyntimenettelyn myöhäisessä vaiheessa.

69      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

70      On syytä muistuttaa, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettu kriteeri, jonka mukaan kanne, jonka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on nostanut toimesta, jota ei ole osoitettu hänelle, voidaan ottaa tutkittavaksi edellyttäen, että kyseinen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen, on sellainen ehdoton prosessinedellytys, jonka unionin tuomioistuimet voivat tutkia milloin tahansa myös omasta aloitteestaan (asia C-341/00 P, Conseil national des professions de l’automobile ym. v. komissio, määräys 5.7.2001, Kok., s. I-5263, 32 kohta ja asia C-176/06 P, Stadtwerke Schwäbisch Hall ym. v. komissio, tuomio 29.11.2007, 18 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

71      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että kiertämistapauksissa tullien laajentamisasetuksilla vain laajennetaan alkuperäisten asetusten soveltamisalaa. Asetuksella, jolla laajennetaan polkumyynti- tai tasoitustullia, on siten samat oikeusvaikutukset niihin yrityksiin, joiden on maksettava näin laajennettua tullia, kuin asetuksella, jolla otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, on niihin yrityksiin, joiden on maksettava lopullista tullia (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-74/97 ja T-75/97, Büchel v. neuvosto ja komissio, tuomio 26.9.2000, Kok., s. II‑3067, 52 kohta).

72      Neuvosto ei ole käsiteltävässä asiassa kiistänyt sitä, että riidanalaiset asetukset koskevat kantajaa suoraan. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on näet velvollisuus kantaa tullit, jotka on riidanalaisella asetuksella laajennettu koskemaan Yhdysvalloista peräisin olevien ≤B20-sekoitusten tuontia, eikä niillä ole minkäänlaista harkintavaltaa (ks. vastaavasti asia T-170/94, Shanghai Bicycle v. neuvosto, tuomio 25.9.1997, Kok., s. II‑1383, 41 kohta).

73      Edellytyksestä, joka liittyy siihen, koskevatko toimet kantajaa erikseen, on muistutettava, että vaikka polkumyyntitullien ja tasoitustullien käyttöönottoa koskevat asetukset ovatkin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen edellytysten kannalta katsoen luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan normatiivisia, koska niitä sovelletaan kaikkiin asianomaisiin talouden toimijoihin, tämä ei silti ole esteenä sille, että niiden tietyt säännökset voisivat koskea erikseen tiettyjä talouden toimijoita (yhdistetyt asiat 239/82 ja 275/82, Allied Corporation ym. v. komissio, tuomio 21.2.1984, Kok., s. 1005, 11 kohta; asia T-597/97, Euromin v. neuvosto, tuomio 20.6.2000, Kok., s. II‑2419, 43 kohta ja asia T-598/97, BSC Footwear Supplies ym. v. neuvosto, tuomio 28.2.2002, Kok., s. II‑1155, 43 kohta).

74      Unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että tietyt sellaisten asetusten säännökset, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja, saattoivat koskea erikseen sellaisia kyseessä olleen tuotteen tuottajia ja viejiä, joiden katsottiin niiden liiketoimintaa koskevien tietojen perusteella syyllistyneen polkumyyntikäytäntöihin. Tämä koskee yleensä sellaisia tuottaja- ja viejäyrityksiä, jotka voivat osoittaa, että ne oli yksilöity komission ja neuvoston toimissa tai että alustavat tutkinnat olivat koskeneet niitä (ks. vastaavasti edellä 73 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Allied Corporation ym. v. komissio, tuomion 11 ja 12 kohta; edellä 73 kohdassa mainittu asia Euromin v. neuvosto, tuomion 45 kohta ja asia T-58/99, Mukand ym. v. neuvosto, tuomio 19.9.2001, Kok., s. II-2521, 21 kohta).

75      Neuvosto on tässä tapauksessa riidanalaisissa asetuksissa myöntänyt, että kantaja oli tuottaja. Riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 52 ja 54 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 57 ja 59 perustelukappaleessa neuvosto on nimittäin todennut, että kantaja kuului niiden viiden yhdysvaltalaisen biodieselin tai biodieselsekoitusten tuottajan ryhmään, jotka tekivät yhteistyötä kiertämistä koskevassa tutkimuksessa. Kuten kantajan vastauksen 46 kohdasta ja sen istunnossa esittämistä täsmennyksistä ilmenee, viimeksi mainittu ja sen tytäryhtiöt eivät ole mukana puhtaan biodieselin (B100) tai B99,9-sekoitusten tuotannossa, vaan ne ostavat näitä tuotteita tuottajilta ja kolmansilta ja sekoittavat ne sitten mineraaliöljyyn tuottaakseen laimeampia biodieselsekoituksia, jotka ne vievät maasta. Kantaja ostaa biodieselsekoituksia myös kolmansilta. Näin ollen on syytä todeta, että kantaja on osittain tuottaja ja osittain biodieselsekoitusten viejä.

76      On syytä huomauttaa myös, että kantajalla on ollut tärkeä rooli kiertämistä koskevissa menettelyissä. Neuvosto on näet riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 52 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 57 perustelukappaleessa todennut, että niistä viidestä Yhdysvaltoihin sijoittautuneesta biodieselin tuottajasta, jotka olivat olleet yhteistyössä, yksin kantaja oli vienyt kiertämistä koskevan tutkimusajanjakson aikana unioniin Yhdysvalloista peräisin olevia ≤B20-seoksia (ks. edellä 35 kohta). Neuvosto on riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 61 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 66 perustelukappaleessa myöntänyt, että kantaja toi ”huomattavan osuuden” kaikista Yhdysvalloista peräisin olevista, tutkimusajanjakson aikana todetuista ≤B96,5-sekoituksista. Neuvosto ei kiistä sitä, että kantaja on toiminut täydellisessä yhteistyössä toimielinten kanssa kiertämistä koskevissa menettelyissä toimittamalla kaupalliseen toimintaansa liittyviä tietoja ja että nämä tiedot on otettu huomioon riidanalaisten asetusten ulottuvuutta määritettäessä. Lopuksi on syytä todeta, että neuvosto on riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 77 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 82 perustelukappaleessa nimenomaisesti hylännyt kantajan tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan ja polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan perusteella esittämät vapauttamishakemukset.

77      Näin ollen edellä 74 kohdassa mieliin palautettujen, oikeuskäytännössä vahvistettujen perusteiden valossa ei ole epäilystä siitä, että riidanalaiset asetukset koskevat kantajaa erikseen.

78      Neuvoston istunnossa kantajan asiavaltuuden suhteen esittämät varaumat on näin ollen hylättävä, ja kanne on otettava tutkittavaksi.

2.     Asiakysymys

79      Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta. Ensimmäisen perusteen mukaan neuvosto on rikkonut polkumyyntiä koskevaa perusasetusta ja tukien vastaista perusasetusta ja loukannut oikeusvarmuuden periaatetta sekä syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön, koska se on kiertämistä koskevien menettelyjen avulla laajentanut alkuperäisiä tulleja. Toisen perusteen mukaan kantajaa koskevien tosiseikkojen arvioinnissa on ilmeisiä virheitä. Kolmannen perusteen mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu. Neljännen perusteen mukaan syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteita on loukattu.

 Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on rikkonut polkumyyntiä koskevaa perusasetusta ja tukien vastaista perusasetusta, loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ja syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön, koska se on kiertämistä koskevien menettelyjen avulla laajentanut alkuperäisiä tulleja

80      Kantaja kiistää ensimmäisessä perusteessaan sen, että ≤B20- ja >B20-sekoituksia voitaisiin pitää polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”vähäisiä muutoksia sisältävinä samankaltaisina tuotteina”, ja se väittää, että kyseisiä asetuksia on rikottu, että oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu ja että harkintavaltaa on käytetty väärin.

81      Tämä peruste jakautuu pääasiallisesti kahteen osaan.

82      Ensimmäisessä osassa kantaja painottaa >B20- ja ≤B20-sekoitusten välisiä eroja ihmetellen, miksi viimeksi mainitut on jätetty nimenomaisesti alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle.

83      Toisessa osassa kantaja kiistää, että tarkasteltavana oleva tuote olisi sisältänyt muutoksia polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin, kun otetaan huomioon, että ≤B20-sekoituksia on aina ollut olemassa eikä niitä ole kehitetty erityisesti tullien välttämiseksi.

 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka liittyy >B20- ja ≤B20-sekoitusten välisiin eroihin ja viimeksi mainittujen nimenomaiseen jättämiseen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle

84      Kantaja esittää ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa pääasiallisesti neljä väitettä.

85      Aluksi kantaja katsoo, että >B20- ja ≤B20-sekoitusten väliset erot ovat esteenä sille, että viimeksi mainittuja voitaisiin pitää polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”vähäisiä muutoksia sisältävinä samankaltaisina tuotteina” >B20-sekoituksiin nähden.

86      Tämän jälkeen kantaja väittää, ettei lainsäädännössä sallita sitä, että unionin toimielimet laajentavat kiertämistä koskevan menettelyn avulla polkumyynti- tai tasoitustullin kohteena olevan tuotteen määritelmää, varsinkaan silloin, kun kyse on – kuten käsiteltävässä asiassa – tuotteista, jotka on nimenomaisesti jätetty tarkasteltavasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta esitettyjen alkuperäisten määritelmien ulkopuolelle. Näin ollen alkuperäisten tullien laajentamisella kantajan tuomiin ≤B20-sekoituksiin rikotaan polkumyyntiä koskevaa perusasetusta ja tukien vastaista perusasetusta sekä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta.

87      Kolmanneksi kantaja väittää, että unionin toimielimet ovat syyllistyneet harkintavallan väärinkäyttöön, koska ne ovat kiertämistä koskevan menettelyn avulla laajentaneet alkuperäisiä tulleja sen sijaan, että ne olisivat aloittaneet ≤B20-sekoitusten tuontia koskevan uuden tutkimuksen. Vastauksessaan kantaja lisää, että komission olisi vähintäänkin pitänyt aloittaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 19 artiklassa tarkoitettu välivaiheen uudelleentarkastelu.

88      Neljänneksi kantaja huomauttaa, että kiertämistä koskevan menettelyn avulla tapahtuneella alkuperäisten tullien laajentamisella siltä oli evätty polkumyyntiä koskevan perusasetuksella ja tukien vastaisella perusasetuksella annetut menettelylliset oikeudet. Kantaja toteaa vastauksessaan tästä, että siltä oli muun muassa evätty mahdollisuus saada yksilölliset tullit ja että komission riidanalaisissa asetuksissa tekemä polkumyyntimarginaalin laskenta, jonka neuvosto oli hyväksynyt, oli liian yksinkertainen. Sen mukaan komissiolla ei ollut ≤B20-sekoituksista riittäviä tietoja voidakseen asianmukaisesti arvioida markkinatilannetta ja polkumyyntimarginaalia. EBB:n väliintulokirjelmään vastatessaan kantaja väittää yhtäältä, ettei se ollut harjoittanut polkumyyntiä ja että sen saama tuki oli huomattavasti pienempi kuin EBB:n ilmoittamat määrät, ja toisaalta että unionin teollisuudelle aiheutunutta vahinkoa ei ollut tutkittu. Kantaja on vielä istunnossa väittänyt, ettei sen harjoittamalla tuonnilla ollut neutralisoitu alkuperäisten tullien korjaavaa vaikutusta.

89      Neuvosto kiistää komission ja EBB:n tukemana kantajan väitteet.

90      Aivan aluksi on huomautettava, ettei kantaja ole kiistänyt sitä, että komissio ja neuvosto noudattivat sen osalta polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklassa säädettyjä, kiertämistä koskevassa menettelyssä sovellettavia menettelyllisiä oikeuksia. Neljännessä väitteessä esitetyn menettelyllisten oikeuksiensa loukkaamisen varjolla kantaja valittelee todellisuudessa sitä, ettei asiassa aloitettu sellaisia uusia menettelyjä, joiden kuluessa se olisi voinut saada yksilölliset tullit, jotka olisi laskettu täsmällisesti kyseistä tuontia koskevien polkumyynti-, tuki- ja vahinkomarginaalien perusteella. Neljäs väite on siis vain seurausta harkintavallan väärinkäyttöön perustuvasta kolmannesta väitteestä.

91      Lisäksi on syytä todeta, että kantajan neljännessä väitteessä esittämä arvostelu, joka koskee sitä tapaa, jolla komissio määritti polkumyynnin, vahingon ja alkuperäisten tullien korjaavien vaikutusten neutralisoinnin, on esitetty vasta vastauksessa, EBB:n väliintulokirjelmästä tehdyissä kantajan huomautuksissa ja istunnossa. Kuten kantaja on istunnossa myöntänyt, kannekirjelmässä ei riitauteta neuvoston riidanalaisissa asetuksissa tekemiä arviointeja, joiden mukaan ≤B20-sekoituksia tuotiin polkumyynnillä ja niillä neutralisoitiin alkuperäisten tullien korjaavat vaikutukset. Kantajan näitä perusteluja on näin ollen pidettävä sellaisena uutena perusteena, jota ei työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti voida liian myöhään esitettynä ottaa tutkittavaksi.

92      Kolmea muuta väitettä tarkasteltaessa on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimillä on laaja harkintavalta kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden alalla, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia (ks. asia T‑35/01, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomio 28.10.2004, Kok., s. II‑3663, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että unionin tuomioistuinten tällaisiin toimielinten arviointeihin kohdistaman valvonnan on kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (ks. em. asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93      Aluksi on tutkittava kantajan ensimmäinen väite. Siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin kyseisten sekoitusten perusominaisuuksien objektiivisen tarkastelun perusteella päättäisi, että unionin toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen katsoessaan kantajan tuomien ≤B20-sekoitusten sisältävän >B20-sekoituksiin verrattuna ainoastaan vähäisen muutoksen, kanne olisi nimittäin muita väitteitä ja perusteita tutkimatta hyväksyttävä. Jos sitä vastoin olisi syytä katsoa, että riidanalaisissa asetuksissa ei ole tällaista ilmeistä arviointivirhettä, pitäisi vielä tutkia, voiko komissio harkintavaltaa väärinkäyttämättä ja polkumyyntiä koskevaa perusasetusta ja tukien vastaista perusasetusta rikkomatta sekä oikeusvarmuuden periaatetta loukkaamatta aloittaa kiertämistä koskevia menettelyjä kantajan tuonnin suhteen, vaikka ≤B20-sekoitukset oli nimenomaisesti jätetty alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle.

–       ≤B20- ja >B20-sekoitusten perusominaisuudet

94      Kantaja väittää, että alemman pitoisuuden biodiesel-sekoitukset ja etenkin sen unioniin viemät <B15-sekoitukset eivät kuulu samoille markkinoille kuin pitoisuudeltaan vahvemmat sekoitukset ja että niiden ominaisuudet eroavat toisistaan. Se esittää kolmenlaisia perusteluja tämän näkemyksensä tueksi. Ensimmäinen perusteluryhmä koskee Yhdysvaltain biodiesel-markkinoiden erityispiirteitä. Toinen perusteluryhmä liittyy sekoitusten välisiin objektiivisiin eroihin, jotka johtuvat niiden biodiesel-pitoisuudesta. Kolmas perusteluryhmä perustuu siihen, että komissio oli kantajan mukaan myöntänyt, että >B20- ja ≤B20-sekoitukset olivat erilaisia, kun se oli kieltäytynyt kohtelemasta kantajaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 20 artiklassa tarkoitettuna uutena viejänä.

95      Neuvosto kiistää komission ja EBB:n tukemana kantajan väitteet.

96      Kun otetaan huomioon unionin toimielimillä kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden alalla oleva laaja harkintavalta (ks. edellä 92 kohta), on syytä tutkia, onko kantaja näyttänyt toteen, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan viemät ≤B20-sekoitukset sisälsivät tarkasteltavana olleeseen tuotteeseen verrattuna ainoastaan vähäisiä muutoksia ja että näitä sekoituksia voitiin siis pitää ”vähäisiä muutoksia sisältävinä samankaltaisina tuotteina”, joilla on ”samat perusominaisuudet” >B20-sekoituksiin nähden polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Unionin yleinen tuomioistuin tutkii tässä tarkoituksessa kantajan esittämät kolme perusteluryhmää mutta kuitenkin eri järjestyksessä kuin ne on esitetty.

97      Kantaja väittää ensinnäkin sekoitusten välisistä objektiivisista eroista, jotka johtuvat niiden biodiesel-pitoisuudesta, että öljyteollisuuden mukaan biodiesel-pitoisuus määrää sen, onko biodiesel-sekoitukset luokiteltava mineraali- tai petroolituotteiksi vai kemiallisiksi tuotteiksi. Myös yhdistetyssä nimikkeistössä tehdään ero sekoitusten koostumuksen ja niiden biodiesel-pitoisuuksien perusteella. Yhdistetyssä nimikkeistössä olevaa CN-koodia 2710, joka kuuluu mineraaliöljyjä koskevaan lukuun, ei esimerkiksi sovelleta >B30-sekoituksiin. Kantaja itse käyttää sopimuksissaan ja laskuissaan erilaisia kuvauksia aina sen mukaan, mikä on biodieselin prosenttiosuus.

98      Sitten kantaja huomauttaa, että logistiselta kannalta katsoen alusten aiheuttaman meren pilaantumisen estämisestä 2.11.1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (Marpol) liitteessä II vähintään 15 prosenttia biodieseliä sisältävät sekoitukset (jäljempänä ≥B15-sekoitukset) luokitellaan erityisissä aluksissa kuljetettaviksi kemiallisiksi tuotteiksi toisin kuin <B15-seokset, joita pidetään mineraali- tai petroolituotteina. Kantajan mukaan ainakin osa ≤B20-sekoituksista eli sen viemät <B15-sekoitukset eroaa >B20-sekoituksista. Kantaja huomauttaa myös, että sekoitusten, joiden pitoisuus on korkea, säilytysaika on rajallisempi ja että puhdas biodiesel ja B99,9-sekoitukset on näin ollen varastoitava nk. fatty acid methyl estersille (rasvahappojen metyyliestereille) (jäljempänä FAME) soveltuvissa säiliöissä, jotka ovat pienempiä ja kalliimpia kuin matalapitoisemmille sekoituksille käytetyt säiliöt. Kantaja lisää tähän, että B7- ja B5-sekoitusten saamiseksi matalapitoisten sekoitusten laimentamista on helpompi jatkaa kuin korkeapitoisten sekoitusten laimentamista.

99      Lopuksi kantaja toteaa vastauksessaan, ettei biodiesel-pitoisuuksiltaan vahvempia sekoituksia käytetä samoihin tarkoituksiin eikä niiden teho tai edes hyötysuhde ole sama kuin laimeampien biodiesel-sekoitusten.

100    Tästä on aluksi huomautettava, että ne teollisuuden kyseisistä tuotteista tekemät kaupalliset luokittelut ja luokittelut, jotka perustuvat yhdistettyyn nimikkeistöön, ovat muodollisia eivätkä ne välttämättä tarkoita, ettei eri tavoin luokitelluilla tuotteilla ole polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja samoja perusominaisuuksia (ks. edellä 3 kohta). Kuten neuvosto aivan oikein toteaa, tietyillä kiertämiskäytännöillä yritetään nimenomaan viedä vähäisiä muutoksia sisältävä tuote, joka ei kuulu juuri siihen yhdistetyn nimikkeistön koodiin, jota alkuperäiset tullit koskevat.

101    Toiseksi on syytä todeta, että merikuljetusalan sääntelyä koskevia perusteluja lukuunottamatta kantajan esittämät perustelut, jotka liittyvät sekoitusten välisiin eroihin logistiselta kannalta katsottuna, eivät liity sekoituksiin sisältyvän biodieselin erityisiin prosenttimääriin. Kyseisissä perusteluissa selvitetään pitoisuuksiltaan laimeampien ja vahvempien sekoitusten välisiä eroja, mutta niissä ei käsitellä olennaista kysymystä siitä, ovatko ≤B20-sekoitusten ja >B20-sekoitusten kyseisissä polkumyyntiasetuksissa ja tukien vastaisissa asetuksissa tarkoitetut perusominaisuudet samoja.

102    Merikuljetusalan sääntelyä koskevista perusteluista on todettava, ettei pelkästään se, että ≥B15-sekoitukset luokitellaan Marpolissa eri tavoin kuin <B15-sekoitukset, sinänsä vaikuta ≤B20-sekoitusten fyysisiin, kemiallisiin ja teknisiin perusominaisuuksiin eikä kaupalliseen käyttöön. Lisäksi on syytä huomauttaa, että kyseisessä merikuljetusalan yleissopimuksessa ei tehdä 20 prosentin osuuteen perustuvaa eroa, mistä tässä asiassa on kyse, vaan 15 prosentin osuuteen perustuva ero.

103    Kolmanneksi kantaja ei ole millään tavoin tukenut vastauksessaan esittämäänsä väitettä, jonka mukaan pitoisuuksiltaan vahvempien tai laimeampien sekoitusten teho ja hyötysuhde eivät ole samoja. Kantaja ei sekoitusten pitoisuuteen perustuvan käytön osalta kiistä, että toimenpiteet, joilla biodiesel laimennetaan mineraaliöljyllä, ovat teknisesti suhteellisen helppoja toteuttaa. Kantaja ei myöskään kiistä, että sen viemät <B15-sekoitukset samoin kuin >B20-sekoituksetkin oli tarkoitus sekoittaa uudelleen mineraaliöljyyn polttoaineen valmistamiseksi unionissa. Kaikki nämä sekoitukset, olipa kyse sitten B99,9-sekoituksista, joita alkuperäiset tullit koskivat eniten, tai kantajan viemistä <B15-sekoituksista, piti vielä jalostaa sellaisten suhdelukujen saavuttamiseksi, jotka vastasivat kuluttajamyynnissä sallittuja seoksia unionissa eli B7- ja B5-sekoituksia (ks. edellä 36 kohta). Tämä tarkoittaa, että kaikessa biodiesel-sekoitusten tuonnissa nämä sekoitukset joutuivat saman jalostustoimenpiteen kohteiksi ja ne oli tarkoitettu samaan lopulliseen kysyntään ja että niistä tämän vuoksi aiheutui vahinkoa Euroopan yhdelle ja samalle teollisuudenalalle.

104    Toiseksi on niin, että Yhdysvaltojen biodiesel-markkinoiden erityispiirteistä on todettava asianosaisten olevan yksimielisiä siitä, että kaikki diesel-moottorit voivat toimia ≤B20-sekoituksilla säilyttäen autonvalmistajien takuun, joten näitä sekoituksia myydään Yhdysvalloissa suoraan kuluttajille (ks. edellä 14 kohta). Kantaja ei kuitenkaan ole riittävästi selvittänyt, miten tällainen pelkkä toteamus esti neuvostoa ja komissiota katsomasta, että kantajan viemät ≤B20-sekoitukset olivat ”vähäisiä muutoksia sisältäviä”, >B20-sekoitusten kanssa ”samankaltaisia tuotteita”. Joka tapauksessa kyseinen Yhdysvaltojen markkinoiden erityispiirre ei vaikuta neuvoston riidanalaisen tukien vastaisten asetuksen 65 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 70 perustelukappaleessa esittämään toteamukseen, jonka mukaan >B20-sekoitusten ja ≤B20-sekoitusten fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet olivat riittävän samankaltaisia, jotta näihin sekoituksiin voitiin kohdistaa samat laimennustoimenpiteet niiden saattamiseksi soveltuviksi kulutukseen unionissa (ks. edellä 37 kohta).

105    Siitä, että komissio kieltäytyi kohtelemasta kantajaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 20 artiklassa tarkoitettuna uutena viejänä, on kolmanneksi ja viimeiseksi todettava, että kyse on sellaisesta oikeudellisesta tarkastelusta, joka ei voi vaikuttaa edellisessä kohdassa tarkoitettuihin teknisiin toteamuksiin. Kyseisten säännösten mukaan tarkastelu uutena viejänä on varattu vain sellaisille toimijoille, jotka aloittavat polkumyyntiasetuksessa tai tukien vastaisessa asetuksessa tarkoitetun tuotteen tuonnin näiden asetusten antamisen jälkeen. Käsiteltävässä asiassa alkuperäiset asetukset eivät koskeneet ≤B20-sekoituksia. Tämä seikka ei kuitenkaan anna opastusta pohdittaessa, voitiinko kyseisiä sekoituksia pitää ”vähäisiä muutoksia sisältävinä samankaltaisina tuotteina” >B20-sekoituksiin nähden.

106    Edellä esitetystä seuraa, ettei kantaja ole näyttänyt toteen, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan viemät ≤B20-sekoitukset vastasivat tarkasteltavana ollutta tuotetta vähäisin muutoksin ja että näitä sekoituksia voitiin siis pitää ”vähäisiä muutoksia sisältävinä samankaltaisina tuotteina” suhteessa >B20-sekoituksiin, koska niillä oli ”samat perusominaisuudet” polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

107    Kantajan ensimmäinen väite on siten hylättävä.

–       >B20-sekoitusten nimenomainen jättäminen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle

108    Kantaja huomauttaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen alkuperäisillä määritelmillä on ratkaisevan tärkeä merkitys, kun pohditaan, onko alkuperäisiä tulleja kierretty, ja niiden on pysyttävä koherentteina. Kiertämistä koskevat menettelyt ja oikeusvarmuuden periaate eivät mahdollista sitä, että unionin toimielimet laajentavat tarkasteltavana olevan tuotteen alkuperäistä määritelmää, varsinkaan silloin, kun laajentaminen koskee tuotetta, joka on nimenomaisesti jätetty kyseisen tarkasteltavana olevaa tuotetta ja samankaltaista tuotetta koskevan määritelmän ulkopuolelle. Nämä periaatteet on kantajan mukaan vahvistettu asiassa T-348/05, JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat vastaan neuvosto, 10.9.2008 annetulla tuomiolla (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

109    Neuvosto kiistää komission ja EBB:n tukemana nämä kantajan väitteet.

110    Tässä suhteessa on ensinnäkin huomautettava, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kiertämistä koskevien menettelyjen kohteena ovat nimenomaan tuotteet, joita tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen alkuperäiset määritelmät eivät varsinaisesti koske mutta jotka tästä huolimatta ovat ”vähäisiä muutoksia sisältäviä samankaltaisia tuotteita”, koska niillä on samat ”perusominaisuudet” kuin alkuperäisten määritelmien soveltamisalaan kuuluvilla tuotteilla. Neuvosto on alkuperäiset tullit ≤B20-sekoituksiin laajentaessaan siis toiminut näiden säännösten tavoitteiden mukaisesti.

111    Toiseksi on niin, että nämä periaatteet vahvistetaan edellä 108 kohdassa mainitussa asiassa JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat vastaan neuvosto annetussa tuomiossa, toisin kuin kantaja väittää. Mainitussa tuomiossa ei ollut kyse kiertämistä koskevasta menettelystä vaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta osittaisesta välivaiheen uudelleentarkastelusta. Neuvosto oli tuossa tarkastelussa laajentanut tarkasteltavana olleen tuotteen alkuperäistä määritelmää määrätäkseen kyseiset tullit tuotteille, jotka olivat alun perin tarkastellun tuotteen komponentteja. Kyseisessä tuomiossa katsottiin, ettei neuvosto voinut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa välivaiheen uudelleentarkastelussa muuttaa tarkasteltavana olleen tuotteen alkuperäistä määritelmää sisällyttääkseen siihen uusia tuotteita, joita alkuperäinen asetus ei koskenut (edellä 108 kohdassa mainittu asia JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat v. neuvosto, tuomion 61–65 kohta). Sitä vastoin siinä todettiin, että unionin toimielinten olisi pitänyt tutkia, voitiinko tarkasteltavana olleen tuotteen komponenttina sisältäneitä uusia tuotteita pitää polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”vähäisiä muutoksia sisältävinä samankaltaisina tuotteina”. Siinä todettiin lopulta, ettei neuvosto polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaa soveltaessaan saa kiertää 13 artiklan 1 kohtaan perustuvaa tutkintavaatimusta muuttamalla tutkittavana olevan tuotteen määritelmää (edellä 108 kohdassa mainittu asia JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat v. neuvosto, tuomion 66–70 kohta).

112    ≤B20-sekoitusten nimenomaisesta alkuperäisten asetusten ulkopuolelle jättämisestä on kolmanneksi huomautettava, että toisin kuin kantaja väittää vastauksessaan ja komission väliintulokirjelmään antamassaan vastauksessa, kyseinen ulkopuolelle jättäminen ei perustunut kyseisten sekoitusten fyysisten, kemiallisten ja teknisten perusominaisuuksien eroihin eikä unionin tilanteeseen.

113    Kuten edellä 13–15 ja 25 kohdassa on todettu, ≤B20-sekoitusten jättämistä alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle perusteltiin yksinomaan Yhdysvaltojen markkinoiden erityispiirteistä aiheutuvilla syillä, sillä näillä markkinoilla ≤B20-sekoitukset – toisin kuin >B20-sekoitukset – oli tarkoitettu myytäväksi suoraan kuluttajille eikä niitä siis viety. Tämä toteamus johti siihen, että neuvosto vahvisti raja-arvon >B20-sekoitusten tasolle mahdollistaakseen sen, ”että voitiin vetää tarkka raja ja välttää Yhdysvalloissa olevien tuotteiden, markkinoiden ja eri osapuolten sekoittuminen” (alkuperäisen polkumyyntiasetuksen 33 perustelukappale ja alkuperäisen tukien vastaisen asetuksen 34 perustelukappale).

114    Tästä seuraa yhtäältä, että unionin toimielinten ≤B20- ja >B20-sekoitusten perusominaisuuksien suhteen omaksuma kanta ei ollut ristiriitainen ja ettei kantaja siis voi käsiteltävässä asiassa vedota oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen.

115    Toisaalta on syytä muistuttaa, että Yhdysvaltojen markkinoiden erityisolosuhteet eivät edellä 104 kohdassa esitetyistä syistä estäneet komissiota ja neuvostoa katsomasta, että kantajan viemät ≤B20-sekoitukset olivat polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja ”vähäisiä muutoksia sisältäviä samankaltaisia tuotteita” suhteessa >B20-sekoituksiin.

116    Näin ollen ≤B20-sekoitusten jättäminen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle Yhdysvaltojen markkinoiden erityispiirteiden vuoksi ei estänyt komissiota ja neuvostoa aloittamasta näihin sekoituksiin liittyviä kiertämistä koskevia menettelyitä.

117    Kantajan toinen väite on siten hylättävä.

–       Harkintavallan väärinkäyttö

118    Kolmannessa väitteessään kantaja vetoaa siihen, etteivät komissio ja neuvosto voineet harkintavallan väärinkäyttöön syyllistymättä kiertämistä koskevia menettelyjä käyttämällä laajentaa alkuperäisiä tulleja ≤B20-sekoitusten tuontiin, vaan niiden olisi pitänyt polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 5 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 10 artiklan perusteella aloittaa kyseistä tuontia koskevat uudet tutkimukset. Vastauksessaan kantaja lisää, että komission olisi vähintäänkin pitänyt aloittaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 19 artiklassa tarkoitettu uudelleentarkastelu viran puolesta.

119    Neuvosto katsoo komission ja EBB:n tukemana, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja. Kantaja ei myöskään ollut esittänyt väitettä, jonka mukaan komissiolla olisi ollut vähintäänkin velvollisuus aloittaa välivaiheen uudelleentarkastelu, kiertämistä koskevissa menettelyissä eikä kanteessaan. Kyseistä väitettä ei näin ollen voida ottaa tutkittavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin on kehottanut kantajaa istunnossa lausumaan viimeksi mainitusta kysymyksestä.

120    On syytä muistuttaa, että toimea tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimi on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perussopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (asia T‑266/97, Vlaamse Televisie Maatschappij v. komissio, tuomio 8.7.1999, Kok., s. II‑2329, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121    Kuten edellä olevasta 106 kohdasta ilmenee, kantaja ei ole käsiteltävässä asiassa näyttänyt toteen, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan viemät ≤B20-sekoitukset vastasivat tarkasteltavana ollutta tuotetta vähäisin muutoksin polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin. ≤B20-sekoitusten jättäminen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle ei myöskään estänyt komissiota ja neuvostoa aloittamasta kantajan tuontiin liittyviä kiertämistä koskevia menettelyitä (ks. edellä 116 kohta).

122    Tästä seuraa, etteivät komissio ja neuvosto vältelleet polkumyyntiä koskevassa perusasetuksessa ja tukien vastaisessa perusasetuksessa erityisesti määrättyä menettelyä tämän tapauksen ratkaisemiseksi.

123    Kolmas väite on näin ollen hylättävä, eikä asiassa ole tarpeen tutkia, voidaanko kantajan perustelu, jonka mukaan komissiolla olisi vähintäänkin ollut velvollisuus aloittaa välivaiheen uudelleentarkastelu kiertämistä koskevan menettelyn sijasta, ottaa tutkittavaksi.

124    Kaiken edellä lausutun nojalla kantajan ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka liittyy >B20- ja ≤B20-sekoitusten välisiin eroihin ja jälkimmäisten nimenomaiseen jättämiseen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle, on syytä hylätä.

 Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan tarkasteltavana ollut tuote ei ollut muuttunut

125    Kantaja väittää, etteivät ≤B20-seokset sisältäneet vähäisiä muutoksia polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin, sillä näitä sekoituksia on aina ollut olemassa eikä niitä ole kehitetty erityisesti alkuperäisten tullien välttämiseksi.

126    Tästä on neuvoston tavoin todettava, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen ja tukien vastaisen perusasetuksen kiertämistä koskevaan menettelyyn liittyvissä säännöksissä ei vaadita sen toteen näyttämistä, että näissä säännöksissä tarkoitetut ”vähäisiä muutoksia sisältävät samankaltaiset tuotteet” on kehitetty erityisesti tullien välttämiseksi.

127    Kuten edellä olevista 13–15, 25 ja 39 kohdasta ilmenee, ≤B20-sekoituksia oli Yhdysvaltojen markkinoilla, mutta niitä ei viety unioniin. ≤B20-sekoituksia alettiin tuoda Eurooppaan vasta alkuperäisten tullien käyttöönoton jälkeen. Koska näiden sekoitusten ja >B20-sekoitusten fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet olivat erittäin samankaltaisia ja koska niitä käytettiin samalla tavoin unionissa (ks. edellä 104 kohta), neuvosto katsoi perustellusti riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 65 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 70 perustelukappaleessa, että kantajan tuomat ≤B20-sekoitukset sisälsivät vähäisiä muutoksia suhteessa tarkasteltavana olleeseen tuotteeseen.

128    Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

 Toinen kanneperuste, jonka mukaan kantajaa koskevien tosiseikkojen arvioinnissa on ilmeisiä virheitä

129    Toisessa kanneperusteessa, jossa väitetään neuvoston tehneen useita ilmeisiä arviointivirheitä, on kolme osaa.

130    Ensimmäinen osa liittyy tarkasteltavana olleen tuotteen muuttamisen peruutettavuuteen, ja se perustuu toteamukseen, jonka mukaan ≤B20-sekoituksia ei enää niiden tuonnin jälkeen voida jalostaa uudelleen >B20-sekoituksiksi.

131    Toisessa osassa kantaja kiistää, että sen toiminnasta olisi aiheutunut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kaupan rakenteen muuttuminen.

132    Kolmannessa osassa kantaja väittää, ettei neuvosto ole asianmukaisesti arvioinut niitä taloudellisia perusteluja, jotka se oli esittänyt <B15-sekoituksia koskevasta tuonnistaan.

 Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan ≤B20-sekoituksia on mahdotonta jalostaa uudelleen >B20-sekoituksiksi

133    Kantaja huomauttaa, ettei ≤B20-sekoituksia voida jalostaa uudelleen >B20-sekoituksiksi, joten alkuperäisten tullien kiertäminen on todellisuudessa mahdotonta. Riidanalaisissa asetuksissa, joissa todetaan päinvastaista, on tämän vuoksi ilmeisiä arviointivirheitä.

134    Neuvosto kiistää komission tukemana kantajan väitteet.

135    Aivan aluksi on syytä huomauttaa, ettei neuvosto ole riidanalaisissa asetuksissa – toisin kuin kantaja väittää – koskaan todennut, että ≤B20-sekoitukset voida jalostaa uudelleen >B20-sekoituksiksi.

136    Sitten on syytä neuvoston tavoin todeta, että vaatiessaan, että muutetusta tuotteesta tulee uudelleen tarkasteltavana ollut tuote sen jälkeen kun se on tuotu, kantaja lisää kiertämisen esiintymisen määrittämiseen uuden perusteen, josta ei säädetä polkumyyntiä koskevassa perusasetuksessa eikä tukien vastaisessa perusasetuksessa. Kantaja näyttää näin sekoittavan näissä asetuksissa säädetyt erityyppiset kiertämiset toisiinsa. Käsiteltävässä asiassa tutkimus koski muiden muassa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen, ”vähäisiä muutoksia sisältävien samankaltaisten tuotteiden” tuontia. Tämä kiertämiskäytäntö eroaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetystä käytännöstä, jossa tarkasteltava tuote ensin tuodaan osina ja kootaan sitten unionissa ja jolla näin vältetään kokonaisesta tuotteesta kannettavat tullit.

137    Lopuksi – ja kuten edellä 104 kohdassa on todettu – kantajan tuomien ≤B20-sekoitusten ja >B20-sekoitusten fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ovat erittäin samankaltaisia, ja niitä käytetään samalla tavoin unionissa. Jo pelkästään näiden toteamusten nojalla voidaan katsoa, että nämä sekoitukset ovat polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja, ”vähäisiä muutoksia sisältäviä samankaltaisia tuotteita”.

138    Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

 Toisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan kaupan rakenne ei ole muuttunut

139    Kantaja toteaa, ettei sen toiminnasta ollut aiheutunut kaupan rakenteen muuttumista. Se ei nimittäin ollut muuttanut käyttäytymistään eikä lakannut tuomasta alkuperäisten tullien kohteena olleita tuotteita, koska se ei ollut ollenkaan tuonut näitä tuotteita ennen alkuperäisten asetusten antamista. Sitä ei siis voitu syyttää sellaisen toimenpiteen kiertämisestä, joka ei sitä koskenut.

140    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

141    On syytä huomauttaa, että – toisin kuin kantaja väittää – polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdassa ei vaadita, että kiertämistä koskevan menettelyn kohteena olevat yritykset olisivat aiemmin tuoneet alkuperäisten tullien kohteena olevia tuotteita, jotta kaupan rakenteiden muuttuminen voitaisiin osoittaa. Tällainen edellytys rajoittaisi huomattavasti ja perusteettomasti kiertämistä koskevien menettelyjen soveltamisalaa.

142    Näillä menettelyillä pyritään näet suojaamaan unionin teollisuutta tietyltä tuonnilta siitä riippumatta, mitkä yritykset tätä tuontia harjoittavat. Käsiteltävässä asiassa on kyse ”vähäisiä muutoksia sisältävien samankaltaisten tuotteiden” tuonnista. Kyse on siis alkuperäisten tullien välttämiseksi tapahtuvasta korvaavien tuotteiden tuonnista tilanteessa, jossa nämä tuotteet ovat yhä edelleen polkumyynnin tai tukien kohteena, aiheuttavat vahinkoa unionin teollisuudelle tai neutralisoivat alkuperäisten tullien korjaavat vaikutukset. Toimielimet voivat kaupan rakenteen muuttumisen osoittaakseen siis pelkästään todeta, että korvaavaa tuotetta tuodaan alkuperäisten tullien kohteina olleiden tuotteiden asemasta, siitä riippumatta, onko uusi tuonti peräisin yrityksiltä, joilta alkuperäisiä tulleja on jo kannettu.

143    Käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty, että alun perin tarkastellun tuotteen tuonti käytännössä lakkasi alkuperäisten tullien käyttöönoton jälkeen ja että samanaikaisesti alkoi Yhdysvalloista peräisin olevien ≤B20-sekoitusten vienti unioniin.

144    Näin ollen komissio ja neuvosto ovat perustellusti todenneet, että Yhdysvaltojen ja unionin välisen kaupan rakenteet olivat polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti muuttuneet.

145    Näin ollen toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

 Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka liittyy kantajan esittämien taloudellisten perusteluiden arviointiin

146    Kantaja väittää, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, ettei kantajalla ollut olemassa muuta riittävää syytä tai taloudellista perustelua kuin alkuperäisten tullien kiertäminen <B15-sekoitusten viennin aloittamiseksi.

147    Kantaja muistuttaa tältä osin aloittaneensa toimintansa biodiesel-alalla vasta vuoden 2009 alussa BP-konsernin toimintoja tukeakseen, ja se toteaa, että se valitsi taloudellisista syistä <B15-sekoitukset tuotaviksi unioniin. Kantajan mukaan tämän tyyppinen sekoitus oli mahdollistanut sille ensinnäkin sen, että se oli voinut välttää pienempien ja kalliimpien erikoistuneiden alusten, jotka ovat Marpolin perusteella pakollisia ≥B15-sekoitusten merikuljetuksissa (ks. edellä 98 kohta), käyttöä ja kuljettaa sekoitukset oman laivastonsa erikoistumattomissa aluksissa tai aluksissa, joista oli tehty pitkäaikainen rahtaussopimus. Toisekseen nämä sekoitukset voitiin varastoida helpommin muualle kuin FAMElle varatuissa erityisissä säiliöissä Amsterdam–Rotterdam–Antwerpenin alueella (jäljempänä ARA-alue), jossa se säilytti niitä öljyntuotannon ylijäämiä, joita se aikoi käyttää B7- ja B5-sekoitusten valmistuksessa. Kolmanneksi kantaja täsmentää, että BP France -terminaali, joka sijaitsee Frontignanissa Etelä-Ranskassa ja jonne se vei ”huomattavan määrän” biodieseliä, ei voinut vastaanottaa erikoistuneita aluksia, joissa ≥B15-sekoitukset piti kuljettaa. Kantaja on istunnossa painottanut tätä viimeistä perustelua selittäen, että Etelä-Ranskassa siltä kysyttiin merkittävissä määrin B7- ja B5-sekoituksia ja että se laimensi Frontignanin terminaalissa Yhdysvalloista peräisin olevia <B15-sekoituksia ARA-alueelta peräisin olevilla ylijäämäöljyillä.

148    Neuvosto kiistää komission ja EBB:n tukemana kantajan väitteet.

149    Aivan aluksi on syytä huomauttaa, että kantaja esittää pääasiallisesti logistiikkaan liittyviä syitä perustellakseen <B15-sekoitusten tuonnin unioniin. Vaikka logistisluonteisilla seikoilla voikin olla merkitystä, kun taloudellinen toiminta päätetään aloittaa, ne eivät yksinään voi olla tällaisen päätöksen perustana. Taloudellinen toiminta nimittäin aloitetaan yleensä vasta kannattavuusanalyysin jälkeen. Tällaisessa analyysissä alkuperäisten tullien, joiden korkeutta ei ole kiistetty, välttäminen saattaa osoittautua logistiikkaan liittyviä näkökohtia tärkeämmäksi taloudelliseksi tekijäksi.

150    Tässä suhteessa on ensiksikin todettava, ettei kantaja ole kiistänyt neuvoston toteamusta, jonka mukaan voitto, joka saatiin siitä, ettei ≥B15-sekoitusten kuljetukseen käytetty erikoistuneita aluksia, mihin kantaja vetoaa, oli vain 2,3 prosenttia niiden alkuperäisten tullien määrästä, jotka se oli välttänyt kiertämistä koskeneen tutkinnan aikana. Neuvosto on näin ollen toiminut perustellusti, kun se ei ole hyväksynyt kantajan esittämiä taloudellisia perusteluja, jotka liittyvät siihen, että biodiesel-sekoitusten merikuljetuksiin käytettiin erikoistumattomia aluksia.

151    Toiseksi kantajan esittämät selitykset, jotka liittyvät B100- ja B99,9-sekoitusten varastointivaikeuksiin ARA-alueen säilöissä, kyseisellä alueella oleviin mineraaliöljyjen ylijäämiin ja Frontignanin terminaalin teknisiin rajoituksiin, eivät vaikuta vakuuttavilta. Joka tapauksessa kantaja ei esitä sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden avulla näiden toimenpiteiden kannattavuus voitaisiin ymmärtää. Kantaja ei myöskään ole esittänyt lukuja, määriä tai asiakirjoilla tuettuja tietoja, jotka osoittaisivat, että tämänlaisilla sekoituksilla on kysyntää Etelä-Ranskassa. On myöskin todettava, että kyseinen perustelu on esitetty vasta istunnossa. Kantajan esittämä monitahoinen ja perustelematon väite, joka koskee biodieselin kysyntää Etelä-Ranskassa, on sitä paitsi ristiriidassa komission ja neuvoston esittämien konkreettisten lukujen kanssa. Näiden lukujen mukaan >B20-sekoitusten tuonti käytännössä lakkasi alkuperäisten tullien käyttöönoton jälkeen, kun taas ≤B20-sekoitusten tuonti alkoi vasta kyseisen ajankohdan jälkeen (ks. edellä 39 kohta). On myöskin kiistatonta, että alkuperäisiä tulleja pidettiin suhteellisen korkeina, joten ≤B20-sekoitusten kaltaisten korvaavien tuotteiden tuonti oli taloudellisesti kannattavaa.

152    Näiden seikkojen valossa on syytä päätellä, että neuvosto toimi perustellusti katsoessaan, ettei kantajan harjoittamalle <B15-sekoitusten tuonnille ollut muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin alkuperäisten tullien kantaminen.

153    Toisen kanneperusteen kolmas osa ja näin ollen koko toinen kanneperuste on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu

154    Kantaja väittää, että riidanalaiset asetukset ovat alkuperäisten tullien laajentamisen osalta riittämättömästi perusteltuja. Kantajan mukaan neuvostolla oli velvollisuus esittää perinpohjaisemmat perustelut siitä syystä, että kyseinen laajentaminen vaikutti huomattavasti kantajaan.

155    Kantaja väittää tältä osin ensinnäkin, ettei neuvosto ollut vastannut sen esittämiin perusteluihin, joiden mukaan ≤B20-sekoituksia ei voitu niiden tuonnin jälkeen enää jalostaa uudelleen pitoisuudeltaan vahvemmiksi sekoituksiksi ja joiden mukaan se ei voinut kiertää toimenpidettä, joka ei alun perin sitä koskenut. Toiseksi kantaja katsoo neuvoston heti aluksi katsoneen, että ainoa taloudellinen syy ≤B20-sekoitusten viennille olivat Yhdysvalloissa myönnettävät tuet ja aikomus välttää alkuperäiset tullit. Kolmanneksi kantaja vetoaa siihen, ettei neuvosto ollut selittänyt, miten se voi laajentaa kyseiset toimenpiteet ≤B20-sekoituksiin, vaikka se oli nimenomaisesti sulkenut viimeksi mainitut tarkasteltavan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle alkuperäisessä tutkimuksessa. Neljänneksi kantaja on istunnossa todennut, että riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 79 perustelukappaleessa ei täsmennetty, miten polkumyynnin esiintyminen oli määritetty kiertämistä koskevassa menettelyssä. Kantajan mukaan neuvoston ja komission unionin yleisessä tuomioistuimessa antamista selityksistä ilmenee, että komissio käytti perustana yhtäältä erään toimijan alkuperäisen tutkimuksen aikana antamia, ≤B20-sekoituksiin liittyviä tietoja ja toisaalta >B20-sekoituksille vahvistettua alkuperäistä normaaliarvoa, jota oli tarkistettu sen mukauttamiseksi ≤B20-sekoituksiin.

156    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

157    On muistutettava, että unionin toimielinten toimen perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden (yhdistetyt asiat T‑134/03 ja T‑135/03, Common Market Fertilizers v. komissio, tuomio 27.9.2005, Kok., s. II‑3923, 156 kohta). Tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996, Kok., s. I‑723, 86 kohta ja asia T-290/94, Kaysersberg v. komissio, tuomio 27.11.1997, Kok., s. II‑2137, 150 kohta).

158    Komissio on käsiteltävässä asiassa noudattanut näitä periaatteita jäljempänä esitettävistä syistä.

159    Ensinnäkin siitä, ettei riidanalaisissa asetuksissa ole nimenomaisesti vastattu tiettyihin kantajan väitteisiin, on syytä muistuttaa, että asetusta, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja tai tasoitustulleja, on perusteltava vain kaikkien sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta, jotka ovat merkityksellisiä asetuksessa tehtyjen arviointien kannalta (ks. vastaavasti asia T-314/06, Whirlpool Europe v. neuvosto, tuomio 13.9.2010, Kok., s. II‑5005, 116 kohta).

160    Kuten edellä 136 ja 141 kohdassa on todettu, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 1 ja 3 kohdassa ei vaadita, että muutetusta tuotteesta tulisi uudelleen tarkasteltavana ollut tuote sen jälkeen kun se on tuotu eikä että kiertämistä koskevan menettelyn kohteena olevat yritykset olisivat aiemmin tuoneet alkuperäisten tullien kohteena olleita tuotteita. Neuvostolla ei siis ollut velvollisuutta ottaa kantaa kantajan tältä osin esittämiin väitteisiin.

161    ≤B20-sekoitusten tuonnin taloudellisista syistä on toiseksi huomautettava, että kantaja arvostelee riidanalaisia asetuksia kiistääkseen neuvoston tästä kysymyksestä tekemän päätelmän, sellaisena kuin tämä ilmenee riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 70, 71 ja 76 perustelukappaleesta ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 75, 76 ja 81 perustelukappaleesta, perusteltavuuden sen sijaan että se väittäisi, ettei kyseisten perustelujen osalta ole esitetty perusteluja. Kantajan väite on siis hylättävä.

162    Kolmanneksi on todettava, että siltä osin kuin kyse on perusteluista, jotka koskevat alkuperäisten tullien laajentamista koskemaan aiemmin alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle suljettuja ≤B20-sekoituksia, neuvosto palautti riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 55 ja 56 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 60 ja 61 perustelukappaleessa mieliin Yhdysvaltojen biodiesel-teollisuutta edustavan National Biodiesel Boardin (NBB) ja muiden asianomaisten osapuolten tästä ulkopuolelle jättämisestä esittämät väitteet. Näihin väitteisiin vastatessaan neuvosto totesi riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 57–59 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 62–64 perustelukappaleessa, että käsiteltävässä asiassa oli riittävästi ”alustavaa näyttöä siitä”, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklassa tarkoitettua ”toimenpiteiden kiertämistä tapahtuu”. Neuvosto totesi myös, ettei kyseisissä säännöksissä säädetyllä menettelyllä muuteta tarkasteltavan tuotteen tai samankaltaisen tuotteen määritelmiä. Neuvosto selitti riidanalaisen tukien vastaisen asetuksen 65 perustelukappaleessa ja riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 70 perustelukappaleessa, miksi se katsoi, että ≤B20-sekoitusten voitiin katsoa sisältävän ”tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattuna ainoastaan vähäisiä muutoksia” ja miksi ne voivat olla kiertämistä koskevan menettelyn kohteena.

163    Kyseinen perustelu ei ole miltään osin puutteellinen, toisin kuin kantaja väittää.

164    Kantajan istunnossa esittämistä lausumista, jotka koskevat polkumyynnin toteamistavan perusteluja, on neljänneksi syytä todeta, että perustelujen puuttuminen tai riittämättömyys ovat ordre public-tyyppisiä perusteita, jotka unionin tuomioistuimet voivat ja jotka niiden jopa pitää tutkia viran puolesta (ks. analogisesti asia C-166/95 P, komissio v. Daffix, tuomio 20.2.1997, Kok., s. I‑983, 24 kohta). Tästä seuraa, ettei kantajan väitettä voida hylätä sen vuoksi, että se olisi esitetty liian myöhään.

165    On syytä huomauttaa, että neuvosto on riidanalaisen polkumyyntiasetuksen 79 perustelukappaleessa todennut, että ”perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti oli tarkasteltu, oliko polkumyynnistä olemassa näyttöä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun normaaliarvoon verrattuna” ja että ”normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu oli osoittanut, että polkumyyntiä esiintyy”.

166    Ne seikat, joiden perusteella polkumyyntiä katsottiin esiintyvän, ilmenevät oikeudellisesti riittävällä tavalla näistä perusteluista.

167    Tästä seuraa, että kantajan kolmas kanneperuste on hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, jonka mukaan syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteita on loukattu

168    Kantaja huomauttaa neljännessä kanneperusteessaan, että vaikka se oli toiminut täydessä yhteistyössä kiertämistä koskevissa menettelyissä, sille oli tästä huolimatta määrätty tulli, jota sovellettiin niihin kaikkiin muihin yrityksiin, jotka eivät olleet toimineet yhteistyössä tai jotka eivät olleet ilmoittautuneet alkuperäisen tutkimuksen aikana, eli tässä tapauksessa edellä 21 kohdassa mainittuun kolmanteen ryhmään kuuluviin yrityksiin. Kantaja ei ollut osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen, koska se ei tuohon aikaan ollut biodieselin viejä.

169    Kantaja katsoo ensinnäkin, että neuvoston olisi pitänyt kantajan erityisen tilanteen vuoksi syrjintäkiellon periaatteen mukaan määrätä kantajalle tulli, jota sovellettiin alkuperäisen tutkimuksen aikana yhteistyössä toimineisiin, otokseen valitsematta jääneisiin yrityksiin, jotka mainitaan alkuperäisten asetusten liitteenä olevassa luettelossa ja joita tässä tapauksessa olivat edellä 20 kohdassa mainittuun toiseen ryhmään kuuluvat yritykset. Kantaja katsoo olevansa näiden yritysten kanssa samassa tilanteessa.

170    Toiseksi kantaja väittää, että sen kiertämistä koskevan menettelyn aikana antamien tietojen olisi pitänyt riittää siihen, että sille myönnetään yksilöllinen kohtelu. Neuvoston olisi pitänyt hyvän hallinnon periaatteen perusteella kohdella yksilöllisesti yrityksiä, joita alkuperäinen tutkimus ei koskenut, ennen kuin se sovelsi niihin toimenpiteitä mielivaltaisin perustein ja tutkimatta, missä määrin – vaiko ollenkaan – nämä yhtiöt olivat harjoittaneet polkumyyntiä. EBB:n väliintulokirjelmään vastatessaan kantaja toteaa, että komissio oli saanut sen uskomaan, ettei komissio pitänyt tämän vientiä kiertämisenä. Kantaja ei kuitenkaan nimenomaisesti väitä hyvän hallinnon periaatetta loukatun eikä esitä minkäänlaisia päätelmiä kyseisestä viimeisestä väitteestä.

171    Neuvosto katsoo komission tukemana, että kantajan väitteet ovat merkityksettömiä.

172    Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisesta on neuvoston tavoin aluksi todettava, ettei kantaja ole samassa tilanteessa kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana yhteistyössä toimineet, otokseen valitsematta jääneet yritykset. Vaikka kantaja toimikin yhteistyössä unionin toimielinten kanssa kiertämistä koskevissa menettelyissä, sen tuonnilla kierrettiin alkuperäisten tullien kantamista. Toisin kuin klassisissa polkumyyntiä koskevissa ja tukien vastaisissa menettelyissä, joissa yhteistyössä toimineilta yrityksiltä voidaan päätyä kantamaan alhaisempia tulleja, kiertämistä koskevassa menettelyissä ei päädytä tullien käyttöön ottamiseen vaan niissä pelkästään laajennetaan sitä alkuperäistä tullia, jota on kierretty.

173    Jos kantaja ei olisi kiertänyt kyseisiä toimenpiteitä, siihen olisi käsiteltävässä asiassa sovellettu lähtökohtaisesti samoja tulleja kuin kaikkiin muihinkin yrityksiin, paitsi jos se olisi ennen >B20-sekoitusten tuontiansa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 20 artiklan perusteella hakenut ja sille olisi myönnetty yksilöllinen kohtelu uutena viejänä.

174    Neuvosto ei näin ollen loukannut syrjintäkiellon periaatetta, kun se määräsi kantajalle jäännöstullit, joita sovellettiin niihin kaikkiin muihin yrityksiin, jotka eivät olleet toimineet yhteistyössä tai jotka eivät olleet ilmoittautuneet alkuperäisen tutkimuksen aikana.

175    Lisäksi on syytä huomauttaa, että kantajaan sovellettavissa jäännöstulleissa, vaikka ne ovatkin korkeita, otetaan jo huomioon yritysten alkuperäisessä tutkimuksessa harjoittaman yhteistyön korkea taso (81 prosenttia) (ks. edellä 21 kohta).

176    Toiseksi väitteestä, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta oli loukattu, koska kantaja ei ollut saanut yksilöllistä kohtelua, on huomautettava, ettei tällainen kohtelu ollut mahdollista kiertämistä koskevissa menettelyissä. Kuten edellä 172 kohdassa on todettu, näiden menettelyjen tarkoituksena on laajentaa neuvoston kierretyllä asetuksella alun perin käyttöön ottamat tullit koskemaan kyseistä tuontia, mutta niissä ei päädytä polkumyyntimarginaalin tai tuen määrän ja toimenpiteitä kiertäneiden toimijoiden tuonnista aiheutuneen vahingon laskentaan perustuvien uusien tullien käyttöön ottamiseen. Kantajalle ei myöskään edellä 105 kohdassa esitetyistä syistä ollut mahdollista myöntää yksilöllistä kohtelu uutena viejänä.

177    Tähän on syytä lisätä, ettei se seikka, ettei kantaja ollut osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen, koska se ei tuohon aikaan tuonut biodieseliä unioniin, oikeuta myöntämään sille poikkeuksellista yksilöllistä kohtelua hyvän hallinnon periaatteen perusteella. Kuten edellä 141 kohdassa on todettu, polkumyyntiä koskevassa perusasetuksessa ja tukien vastaisessa perusasetuksessa ei vaadita, että kiertämistä koskevan menettelyn kohteena olevat yritykset olisivat aiemmin tuoneet alkuperäisten tullien kohteena olevia tuotteita. Näin ollen – kuten komissio korostaa – ei ole poikkeuksellista, että tuottajat tai tuojat, joita alkuperäiset asetukset eivät koske, velvoitetaan kiertämistä koskevan menettelyn seurauksena maksamaan laajennetut tullit. Tällöin määrätyt laajennetut tullit vastaavat alkuperäisissä asetuksissa vahvistettuja jäännöstulleja.

178    Kantajan väite, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, koska kantaja ei ollut saanut yksilöllistä kohtelua, on näin ollen perusteeton.

179    Kaikesta edellä lausutusta seuraa, että kantajan neljäs kanneperuste ja näin ollen koko kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

180    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

181    Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston ja EBB:n oikeudenkäyntikulut näiden vaatimusten mukaisesti.

182    Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      BP Products North America Inc. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston ja European Biodiesel Boardin (EBB) oikeudenkäyntikulut.

3)      Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Martins Ribeiro Dehousse van der Woude

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä tammikuuta 2014.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta

Alkuperäiset menettelyt

Kiertämistä koskevat menettelyt

Oikeudenkäynti ja asianosaisten sekä väliintulijoiden

Oikeudellinen arviointi

1.  Tutkittavaksi ottaminen

2.  Asiakysymys

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on rikkonut polkumyyntiä koskevaa perusasetusta ja tukien vastaista perusasetusta, loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ja syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön, koska se on kiertämistä koskevien menettelyjen avulla laajentanut alkuperäisiä tulleja

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka liittyy >B20- ja ≤B20-sekoitusten välisiin eroihin ja viimeksi mainittujen nimenomaiseen jättämiseen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle

–  ≤B20- ja >B20-sekoitusten perusominaisuudet

– >B20-sekoitusten nimenomainen jättäminen alkuperäisten asetusten soveltamisalan ulkopuolelle

–  Harkintavallan väärinkäyttö

Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan tarkasteltavana ollut tuote ei ollut muuttunut

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kantajaa koskevien tosiseikkojen arvioinnissa on ilmeisiä virheitä

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan ≤B20-sekoituksia on mahdotonta jalostaa uudelleen >B20-sekoituksiksi

Toisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan kaupan rakenne ei ole muuttunut

Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka liittyy kantajan esittämien taloudellisten perusteluiden arviointiin

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteita on loukattu

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.