Kanne 18.4.2024 – Caronte&Tourist Isole Minori v. komissio

(Asia T-208/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Caronte&Tourist Isole Minori SpA (Messina, Italia) (edustaja: asianajaja M. Maćešić)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 14.2.2024 annetun komission päätöksen C(2024) 1065 final siltä osin kuin siinä ei anneta oikeutta tutustua asiakirjoihin nro 2, 5, 7 ja 9 ja vedotaan asetuksen 1049/2001¹ 4 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa vahvistettuihin poikkeuksiin, ja myöntämään oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin lukuun ottamatta yksityiselämää ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevia tietoja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jossa väitetään, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen soveltaessaan asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa

–    Kantaja väittää, että komissio laiminlöi todeta, että evättäessä oikeus tutustua asiakirjoihin, oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaatteeseen ei voida vedota, kun toinen kansallisen oikeudenkäynnin osapuolista on jäsenvaltio, koska on kiistaton seikka, että valtio säätää lait, panee ne täytäntöön ja käyttää niiden osalta tuomiovaltaa. Prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen tarkoituksena on saada aikaan tasapuoliset toimintaedellytykset siviilioikeudenkäynnin osapuolille. Kun jäsenvaltio on oikeudenkäynnin osapuoli, tästä seuraa väistämättä aina epätasapaino jäsenvaltion hyväksi.

Toinen kanneperuste, jossa väitetään, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen soveltaessaan asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa.

–    Komissio ei voi vedota komission ja jäsenvaltioiden väliseen keskinäiseen luottamukseen ja yhteistyöhön kuulemismenettelyssä annettaessa uutta kansallista merikuljetuslakia (Act of the Maritime Liner Transport) (jolla neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92 pantiin täytäntöön)¹ , koska tämä väite on ristiriidassa asiassa Schlyter² todetun kanssa, eli komission ja jäsenvaltioiden välinen keskinäinen luottamus ja yhteistyö eivät voi mennä avoimuusperiaatteen edelle uutta kansallista lainsäädäntöä annettaessa.

–    Pyydettyjen asiakirjojen luovuttaminen ei vaaranna (kantajan aloittaman) EU Pilot -menettelyn tarkoitusta, koska kantaja sai jo aiemmin liikenteen ja liikkumisen pääosastolta päättämistä edeltävän kirjeen, josta käy ilmi, että komissio päätti olla aloittamatta menettelyä unionin tuomioistuimessa aiempaa lainsäädäntöä koskevista seikoista, jotka sisältyvät pyydettyihin asiakirjoihin.

–    Liikenteen ja liikkumisen pääosasto (joka vastaa EU Pilot -menettelystä) oli jo tietoinen merikuljetuksista annettavan lain (jolla pannaan täytäntöön mainittu neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92) säädösluonnosta koskevista huomautuksista, koska se osallistui aktiivisesti uuden lain antamismenettelyyn toteuttamalla perusteellisen arvioinnin.

Kolmas kanneperuste, jossa väitetään, että komissio jätti ottamatta huomioon ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää tietojen ilmaisemista.

–    Komissio ei noudattanut perusteluvelvollisuutta katsoessaan, ettei asiassa ollut ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttää tietojen ilmaisemista, kuten vahvistettiin asiassa Turco¹ , koska se totesi ainoastaan, että on merkityksetöntä, onko jäsenvaltiota vastaan käydyn, vahingonkorvausta unionin oikeuden rikkomisen perusteella koskevan kansallisen menettelyn tuloksella julkinen vaikutus.

–    Asiaan liittyy ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista, koska Kroatian meriliikenteen kabotaasin markkinat ovat osa unionin sisämarkkinoita ja koska uutta merikuljetuslakia (jolla pannaan täytäntöön mainittu neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92) sovelletaan henkilöllisen soveltamisalan osalta myös kaikkiin muissa jäsenvaltioissa toimiviin laivanomistajiin. Lisäksi aineellisen soveltamisalan osalta uusi merikuljetuslaki, jolla pannaan täytäntöön meriliikenteen kabotaasia koskevien palvelujen tarjoamisen vapaus (yksi perusvapauksista), vaikuttaa laivanomistajien oikeuteen suorittaa vapaasti meriliikenteen kabotaasia koskevia palveluja, minkä osalta on noudatettava avoimuusperiaatetta.

____________

¹ Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001, L 145, s. 43).

¹ Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92 (EUVL 1992, L 364, s. 7).

¹ Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.4.2015, Carl Schlyter v. komissio (T-402/12, EU:T:2015:209).

¹ Unionin tuomioistuimen tuomio 1.7.2008, Ruotsin kuningaskunta ja Maurizio Turco v. neuvosto (yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, EU:C:2008:374).