YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
16 päivänä maaliskuuta 2000 (1)
Valtiontuki - Laivanrakennus - Neuvoston direktiivin 90/684/ETY 4 artiklan
3 kohta - Tuotantotuen enimmäismäärän määrittäminen
Asiassa T-72/98,
Astilleros Zamacona SA, kotipaikka Santurce (Espanja), edustajinaan asianajajat
A. Creus Carreras, Barcelona, ja B. Uriarte, Madrid, c/o asianajotoimisto
Cuatrecasas, 60 avenue de Cortenberg, Bryssel (Belgia),
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamies
P. Nemitz ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies M. Desantes, avustajanaan
asianajaja M. Muñoz, Saragosa, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii tuesta, jota Espanja aikoo myöntää Astilleros Zamacona SA:lle
viiden hinaajan rakentamiseen, 5 päivänä marraskuuta 1997 tehdyn komission
päätöksen 98/157/EY (EYVL 1998, L 50, s. 38) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Potocki sekä tuomarit
K. Lenaerts, J. Azizi, J. Pirrung ja A. W. H. Meij,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.10.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla)
1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai
toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla
jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se
vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
- 2.
- Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaan
yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea, josta neuvosto päättää
määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.
- 3.
- Kyseisen määräyksen ja EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan (josta on tullut
EY 133 artikla) nojalla on annettu laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä
tuesta 21 päivänä joulukuuta 1990 neuvoston direktiivi 90/684/ETY (EYVL L 380,
s. 27; jäljempänä direktiivi). Direktiiviä on muutettu useaan otteeseen, mutta
muutoksilla ei ole vaikutusta tässä esillä oleviin säännöksiin.
- 4.
- Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan laivanrakennuksen ja -muuntamisen tukia
voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jos yksittäiselle sopimukselle
myönnetyn tuen määrä avustusekvivalentteina laskettuna ei ylitä ylintä yhteistä
kattoa, jäljempänä katto, joka ilmaistaan prosenttiosuutena tukea edeltävästä
sopimusarvosta.
- 5.
- Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla katon määrää komissio.
- 6.
- Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
Sopimukseen sovellettavan tuen kattona pidetään arvoa, joka on voimassalopullisen sopimuksen allekirjoittamispäivänä. Tätä sääntöä ei kuitenkaan sovelleta
alukseen, joka toimitetaan myöhemmin kuin kolme vuotta lopullisen sopimuksen
allekirjoittamispäivän jälkeen. Tällöin sopimukseen sovelletaan kattoa, joka oli
voimassa kolme vuotta ennen aluksen toimituspäivää.
- 7.
- Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään kuitenkin, että
komissio voi pidentää ensimmäisessä alakohdassa määrättyä kolmen vuoden
määräaikaa, jos se on perusteltua kyseessä olevan laivanrakennuksen
suunnitteluohjelman teknisen monimutkaisuuden takia, tai kun se johtuu
merkittävistä ja hyväksyttävistä telakan työsuunnitelmaan vaikuttavien
odottamattomien häiriöiden aiheuttamista viivästymisistä.
Riidan tosiseikat
- 8.
- Pieni laivatelakka Astilleros Zamacona SA, jonka kotipaikka on Bilbao, allekirjoitti
joulukuussa 1991 useamman varustamon kanssa kuusitoista
laivanrakennussopimusta. Kymmenen näistä sopimuksista ei tullut koskaan
voimaan, ja yksi niistä ei ole riidanalainen. Tässä kyseessä olevien viiden
sopimuksen, jotka koskivat hinaajien rakentamista, numerot ovat 300, 301, 318, 319
ja 320.
- 9.
- Allekirjoitushetkellä tuen ylin sallittu katto oli 9 prosenttia. Tätä enimmäismäärää
laskettiin 4,5 prosenttiin 1.1.1992 lukien (EYVL 1992, C 10, s. 3).
- 10.
- Kaikkien näiden viiden sopimuksen 18 kohdassa todetaan, että sopimukset tulevat
voimaan vasta myöhemmin (yhdessä tapauksessa 30.4.1992, toisessa 30.11.1992 ja
kolmessa muussa 30.12.1992) sillä edellytyksellä, että varustamo suorittaa
ensimmäisen maksuerän, ja neljän sopimuksen osalta tämän lisäksi sillä
edellytyksellä, että varustamo antaa kirjallisen vahvistuksen. Samassa
sopimuskohdassa todetaan sopimusten nro 301, 318, 319 ja 320 tapauksessa, että
sopimus on mitätön, ellei se tule voimaan määräpäivään mennessä.
- 11.
- Sopimusten nro 318 ja 319 voimaantulon ajankohtaa siirrettiin 31.7.1994 saakka
eli 19 kuukautta alun perin määrättyä päivää myöhemmäksi. Kolmen muun
sopimuksen voimaantulopäivää ei muutettu.
- 12.
- Kaikkia sopimuksia muutettiin 20.12.1993-10.5.1994. Lopullisesti ne tulivat
voimaan 5.3.-10.5.1994. Sopimusta nro 318 lukuun ottamatta ne siirrettiin joitakin
päiviä myöhemmin muille varustamoille.
- 13.
- Espanjan viranomaiset pyysivät 10.2.1995 komissiota pidentämään direktiivin
4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä määräaikaa hinaajien
toimittamiselle.
- 14.
- Kaksi näistä viidestä kantajan rakentamasta hinaajasta toimitettiin heinäkuussa
1995, kaksi muuta lokakuussa 1995 ja viimeinen toukokuussa 1996.
- 15.
- Komissio päätti 20.11.1996 ryhtyä EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan (josta on
tullut EY 88 artikla) 2 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn tutkiakseen Espanjan
viranomaisten 10.2.1995 tekemän pyynnön (EYVL 1997, C 58, s. 8).
- 16.
- Espanjan viranomaiset esittivät kirjalliset huomautuksensa 24.1.1997 sekä kahdessa
komission yksiköiden ja kantajan edustajien kanssa pidetyssä kokouksessa 1.4. ja
28.5.1997. Ne täydensivät 12.5.1997 päivätyssä kirjeessään huomautuksiaan
vastauksena Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Tanskan hallituksen
epäilyihin tuen soveltuvuudesta.
- 17.
- Tuesta, jota Espanja aikoo myöntää Astilleros Zamacona SA:lle viiden hinaajan
rakentamiseen, 5.11.1997 tekemällään päätöksellä 98/157/EY (EYVL 1998, L 50,
s. 38; jäljempänä päätös) komissio hylkäsi Espanjan viranomaisten pyynnön sillä
perusteella, että tuki oli direktiivin 4 artiklan 3 kohdan vastainen. Komissio päätti,
että kyseistä viittä sopimusta varten suunniteltujen tukien tasoa oli vähennettävä
siten, ettei tuen määrä vuosina 1992 ja 1993 sovellettavan enimmäismäärän
mukaisesti minkään aluksen osalta ylitä 4,5:tä prosenttia sopimuksen arvosta ennen
tukea.
- 18.
- Tässä tilanteessa kantaja nosti esillä olevan kanteen, joka saapui yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.1998.
- 19.
- Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn.
Asianosaisia pyydettiin vastaamaan kirjallisesti useisiin kysymyksiin ja esittämään
tiettyjä asiakirjoja. Ne noudattivat pyyntöä määräajassa.
- 20.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 6.10.1999 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
- 21.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa päätöksen,
- määrää päätöksen tekemistä ja siihen johtaneen menettelyn aloittamista
koskevat komission sisäiset asiakirjat esitettäväksi, ja
- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 22.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen, ja
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittaman laillisuusvalvonnan
ulottuvuus
- 23.
- Asian käsittelyn aikana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nousi esille
kysymys siitä, voitiinko näitä viittä sopimusta niiden allekirjoitusajankohtana pitää
lopullisina sopimuksina direktiivin 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa
tarkoitetulla tavalla.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin toteaa, että päätöksessä komissio
ainoastaan esitti suuria epäilyjä siitä, oliko kyseessä lopullinen sopimus (V jakson
toiseksi viimeinen kohta ja VII jakson ensimmäinen kohta). Näin ollen päätöksen
sanamuodosta ja komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin
kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee, että päätös ei
perustu siihen, ettei lopullista sopimusta ollut tehty, vaan siihen, että direktiivin
4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamisedellytykset eivät täyttyneet.
- 25.
- Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana ei EY:n
perustamissopimuksen 173 artiklan (josta on tullut EY 230 artikla) mukaisesti sille
kuuluvan laillisuusvalvonnan yhteydessä ole itse tutkia kyseisten viiden sopimuksen
määrittämistä direktiivissä tarkoitetuiksi lopullisiksi sopimuksiksi.
- 26.
- Esillä olevan tuomion kannalta on siten oletettava, että sopimukset ovat lopullisia
sopimuksia ja että sallitun tuen ensimmäismäärä, jota niihin alun pitäen
sovellettiin, on se enimmäismäärä, joka oli voimassa niiden allekirjoittamisen
hetkellä joulukuussa 1991.
- 27.
- Nämä alustavat huomautukset huomioon ottaen on tutkittava esillä olevan kanteen
osalta esitetyt kanneperusteet, jotka koskevat ensinnäkin perusteluvelvollisuuden
laiminlyöntiä ja toiseksi direktiivin 4 artiklan 3 kohdan rikkomista ja ilmeistä
tosiseikkojen arvioinnissa tapahtunutta virhettä sekä kolmanneksi
suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 28.
- EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut EY 253 artikla) mukaan
säädökset on perusteltava.
- 29.
- Kantajan mukaan perusteluvaatimus on tässä tapauksessa erityisen tärkeä siitä
syystä, että komissiolla on laaja harkintavalta (asia 41/69, ACF Chemiefarma v.
komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 661, 76 ja 77 kohta; Kok. Ep. I, s. 455 ja
asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998,
s. I-1719).
- 30.
- Kantajan mukaan komissio rikkoi perustamissopimuksen 190 artiklaa, kun se
rajoittui toteamaan, että pelkkien esitettyjen tosiseikkojen perusteella voitiin tehdä
se päätelmä, että toimitukselle asetetun määräajan pidentämisen edellytykset eivät
täyttyneet.
- 31.
- Kantajan mielestä myöskään halulla olla synnyttämättä ennakkotapausta ei voidaperustella sitä, että perustelut puuttuvat päätöksestä, joka on tämän vuoksi
virheellinen.
- 32.
- Kantaja toteaa lopuksi, että direktiivin 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen
soveltamisen osalta komission olisi pitänyt selkeästi ja täsmällisesti osoittaa
esimerkein tai yleisin säännöin ne asianhaarat, joiden vallitessa säännöksessä
tarkoitetut edellytykset sen mielestä täyttyvät tai eivät täyty.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 33.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 190 artiklassa
määrätyissä perusteluissa, joiden kohdalla on kyse perustamissopimuksen
173 artiklassa tarkoitetusta olennaisesta menettelymääräyksestä, on selkeästi ja
yksiselitteisesti ilmaistava toimielimen antaman säädöksen perustelut siten, että
henkilöille, joita säädös koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin
voi valvoa säädöksen laillisuutta (ks. mm. em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's
France, tuomion 63 kohta).
- 34.
- Esillä olevassa tapauksessa päätöksen perustelut on jaettu seitsemään jaksoon.
Ensimmäisenä on johdanto, jossa muun muassa todetaan menettelyn tarkoitus.
Toisessa jaksossa kuvataan menettelyn kulkua komissiossa. Kolmannessa on
tiivistelmä Espanjan viranomaisten esittämistä huomautuksista. Neljäs jakso sisältää
yhteenvedon direktiivin asiaa koskevista säännöksistä. Viidennessä tutkitaan
tapauksen tosiseikkoja, ja siinä on taulukko, jossa esitetään pääkohdat.
Kuudennessa jaksossa komissio tutkii, onko Espanjan viranomaisten esittämien
seikkojen osalta kyse direktiivissä tarkoitetuista merkittävistä ja hyväksyttävistä
telakan työsuunnitelmaan vaikuttavien odottamattomien häiriöiden aiheuttamista
viivästymisistä. Seitsemäs jakso sisältää komission johtopäätöksen, johon se on
esitetyn perusteella päätynyt.
- 35.
- Näiden selitysten avulla on mahdollista ymmärtää sekä asian tosiseikasto että
komission tosiseikkojen johdosta direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan
soveltamisen kannalta tekemien oikeudellisten päätelmien perusteet. Esillä olevassaasiassa jätetyt kirjelmät osoittavat lisäksi, että kantaja on täysin ymmärtänyt
komission perustelut, joista se kyseenalaistaa kaikki kohdat.
- 36.
- Näin ollen päätös sisältää perustamissopimuksen 190 artiklan kannalta riittävät
perustelut. Päätöksen perustelujen mahdollisen virheellisyyden valvonta taas on
toteutettava päätöksen sisällön oikeellisuuden tutkimisen yhteydessä (ks. mm. asia
T-84/96, Cipeke v. komissio, tuomio 7.11.1997, Kok. 1997, s. II-2081, 47 kohta).
- 37.
- Edellä esitetyn kaltainen perusteluvelvollisuus ei myöskään edellytä komission
määrittävän in abstracto niitä asianhaaroja, joiden vallitessa direktiivin 4 artiklan
3 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät.
- 38.
- Näistä syistä kanneperuste on hylättävä.
Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan rikkomista ja ilmeistä tosiseikkojen
arviointivirhettä koskeva kanneperuste
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 39.
- Kantaja vetoaa neljään seikkaan, joiden eteen se väittää joutuneensa ja joita
komission olisi sen mielestä ollut pidettävä direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toisessa
alakohdassa tarkoitettuina merkittävinä ja hyväksyttävinä telakan työsuunnitelmaan
vaikuttavina odottamattomina häiriöinä.
Uusi satamalainsäädäntö
- 40.
- Joulukuussa 1991 ilmoitus Espanjan hyvin vanhan satamalainsäädännön tulossa
olevasta muuttamisesta synnytti kantajan mukaan suurta epävarmuutta. Uusi laki,
joka lopulta annettiin 24.11.1992 ja joka koski kauppalaivastoa ja satamien
sääntelyä (ley de puertos y de la marina mercante), sisälsi lukuisia muutoksia
vallitsevaan tilanteeseen ja etenkin satamapalvelujärjestelmään, muun muassa
hinaajapalveluihin, sekä meriturvallisuuden vaarantamisesta aiheutuviin
seuraamuksiin.
- 41.
- Tämä johti kantajan mukaan sopimusten voimaantulon lykkääntymiseen ja siihen,
että sopimusten osapuolet lisäsivät vaatimuksiaan turvallisuuden osalta. Joitakin
sopimusehtoja muutettiin siten vuosina 1993, 1994 ja 1995 tehdyin täydennyksin.
- 42.
- Kantaja katsoo, että nämä häiriöt olivat merkittäviä ja hyväksyttäviä, mitä komissio
ei päätöksessään näytä kiistävän.
- 43.
- Häiriöt olivat kantajan mielestä myös direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla
tavalla odottamattomia. Lain antaminen on nimittäin luonteeltaan ennakoitavissa
oleva riski julkisten viranomaisten toteuttamana yleisenä toimenpiteenä, jollapuututaan yksityisten sopimusten alaan. Asia on kantajan mukaan näin varsinkin
siksi, että tässä tapauksessa sopimusten allekirjoitushetkellä tulevan lain tavoitteita
ja soveltamisalaa ei vielä tarkkaan tunnettu. Lisäksi niin kauan kuin lakia ei ole
annettu, monia muutoksia saattaa tulla erityisesti silloin kun laki on hyvin kiistelty,
kuten tässä tapauksessa. Kantaja väittää lopuksi, että Tribunal Constitucional
(Espanjan perustuslakituomioistuin, 19.2.1998 annettu tuomio 40/1998) on todennut
jotkin säännökset perustuslain vastaisiksi, mikä todistaa siitä epävarmuudesta, joka
saattoi vallita varustamojen keskuudessa lain antamisen aikaan. Tosiasiassa
direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukainen odottamattomuus ei johtunut uuden lain
antamisesta, vaan sen soveltamisalasta, lopullisesta sisällöstä ja myöhemmistä
vaiheista eli lain täytäntöönpanomääräyksistä.
Espanjan pesetan devalvaatio vuonna 1992
- 44.
- Kantajan mukaan kyseinen devalvaatio nosti huomattavasti muilta kansallisilta
markkinoilta ostettujen osien hintaa ja tämän seurauksena hinaajien
rakentamiskustannuksia. Näiden vaikutusten korjaamiseksi teknisiä seikkoja
koskeviin sopimusehtoihin tehtiin merkittäviä muutoksia. Tämän vuoksi sopimusten
voimaantuloa piti lykätä ja niiden toteuttamista myöhentää, millä oli telakan
työsuunnitelmaan olennaisia vaikutuksia (ks. vastaavasti Iberia-yhtiön uuden
pääoman lisäyksestä 31 päivänä tammikuuta 1996 tehty komission päätös
96/278/EY (EYVL L 104, s. 25)).
- 45.
- Kantajan mielestä devalvaatio valtion suvereenina päätöksenä on huolelliselle ja
harkitsevalle toimijallekin odottamaton häiriö. Tältä osin kantaja huomauttaa, että
devalvaatiot olivat Euroopan valuuttajärjestelmässä harvinainen ilmiö niiden
sääntöjen vuoksi, jotka sääntelevät tätä järjestelmää; lisäksi normaali vaihteluväli
oli kyseisenä ajankohtana vain 6 prosenttia. Vaikka kantaja voisikin ennakoida
tällaisen vaihtelun, sen ei kuitenkaan olisi mahdollista varautua suurempiin
vaihteluihin.
Bilbaon sataman rakennustyöt
- 46.
- Kantajan mukaan satamaviranomaiset päättivät kyseisistä töistä uuden
varustamolaiturin rakentamiseksi. Vaikka yhtiölle oli suullisesti vakuutettu, että työt
saataisiin päätökseen huhtikuussa 1992, niitä tehtiin todellisuudessa toukokuusta
1992 toukokuuhun 1993; uusi laituri oli toimintakunnossa vasta kesäkuussa 1994.
Vaikka työhankkeiden olemassaolo oli siten tiedossa, hankkeet olivat yhtiön
mukaan olleet laajuudeltaan ja kestoltaan odottamattomia ylittäessään selvästi
ennakoidun tason. Samaten töiden epäasianmukainen toteuttaminen, josta kantaja
oli valittanut satamaviranomaisille, oli ollut odottamatonta.
- 47.
- Kantajan mukaan kyseisten töiden ja kantajan laivatelakan välinen läheisyys ja siten
telakan lukuisten laitteiden käytön estyminen haittasivat tavanomaista
tuotantotoimintaa, minkä komissiokin päätöksessään myöntää. Tämän
väistämättömänä seurauksena oli hinaajien toimituksen viivästyminen. Tuolloinerityisesti tuotanto laski ja yhtiölle tuli kölinlaskemisia, toimituksia ja
voimaantulleita sopimuksia huomattavasti vähemmän. Kolmen esillä olevassa
asiassa kyseessä olevan hinaajan rakentaminen oli pitänyt todellisuudessa päättää
kuivalla maalla korjaushallissa.
Ardeag-telakan toiminnan jatkaminen kantajan toimesta
- 48.
- Kantaja katsoo, että vastoin komission väitteitä kyseisen toiminnan jatkaminen ei
ollut pelkkä sen itsensä tekemä liiketoiminnallinen valinta. Kantaja oli nimittäin
tietoinen niistä tilauksista, jotka se oli sitoutunut täyttämään, ja siitä, että
viivästymisestä niiden toimittamisessa seuraisi, että puolet sallitusta tuesta
menetettäisiin. Kantajan mukaan toiminnan jatkamisesta määräsi todellisuudessa
Espanjan teollisuusministeriö laivanrakennusalan rakennemuutosohjelman
yhteydessä alan tuotantosuunnanvaihto-ohjelmista hyötymisen ehtona.
Teollisuusministeriön pääjohtaja hyväksyi 18.3.1992 kantajan toiminta-ohjelman
vuosille 1991-1993, jota muutettiin Ardeagin sulauttamisen jälkeen ja joka
hyväksyttiin 10.3.1993; tätä muutosta odoteltaessa kaikkia investointeja ja
rakennemuutostoimenpiteiden toteuttamista lykättiin, mikä johti toiminnan
väliaikaiseen seisahtumiseen.
- 49.
- Kantaja katsoo, että tällainen viranomaisten puuttuminen teollisuuden toiminta-alaan oli kiistatta odottamatonta.
- 50.
- Lisäksi toisen telakan töiden jatkaminen on yhtiön mukaan direktiivin 4 artiklan
3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu merkittävä ja hyväksyttävä häiriö. Se
seikka, että telakan tominnan jatkamisen johdosta saadaan julkiselta vallalta tukia,
ei vaikuta tähän päätelmään. Kantaja toteaa vielä, että komission olisi pitänyt ottaa
huomioon se, että neljä näistä viidestä hinaajasta toimitettiin direktiivissä säädetyssä
kolmen vuoden määräajassa, johon oli lisätty 10 kuukautta ja 13 päivää, mikä
vastaa niitä 79 000 työtuntia, jotka tarvittiin Ardeagin velvoitteiden täyttämiseen.
- 51.
- Näiden huomautusten lisäksi kantaja esittää useita komissiota koskevia yleisiä
moitteita:
- Ensinnäkään komissio ei tutkinut tosiseikkoja perusteellisesti. Näin ollen se
ei voi vain valitella kantajan vaatimustensa tueksi mainitsemien todisteiden
puuttumista. Se olisi nimittäin voinut korjata tilanteen turvautumalla
sellaisen puolueettoman asiantuntijan palveluihin, joka olisi arvioinut
väitettyjen häiriöiden todellisen vaikutuksen.
- Tämän jälkeen komissio olisi voinut tehdä kokonaisarvion neljästä edellä
kuvatusta seikasta. Se olisi siten todennut, että direktiivin 4 artiklan
3 kohdan toisessa alakohdassa mainitut edellytykset täyttyivät tässä
tapauksessa riittävällä tavalla. Jokainen edellytys nimittäin täyttyi ainakin
yhden kantajan tarkoittaman häiriön kohdalla.
- Komission olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon Espanjan
laivanrakennusteollisuuden erityistilanne.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 52.
- On ensiksikin muistettava, että direktiivissä säädetään niistä edellytyksistä, joiden
täyttyessä laivanrakennusteollisuuden toimintatukea voidaan poikkeuksellisesti pitää
yhteismarkkinoille soveltuvana (yhdistetyt asiat C-356/90 ja C-180/91, Belgia v.
komissio, tuomio 18.5.1993, Kok. 1993, s. I-2323, 24-32 kohta). Lisäksi direktiivin
4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa itsessäänkin mahdollistetaan poikkeaminen
saman säännöksen ensimmäisessä alakohdassa vahvistetuista periaatteista. Siinä
nimittäin sallitaan tukitason asteittaisen vähentämisen periaatteesta poikkeaminen
silloin, kun aluksia ei rakenneta kolmen vuoden määräajassa.
- 53.
- Tämän vuoksi direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa on tulkittava
suppeasti (asia T-155/97, Natural van Dam ja Danser Container Line v. komissio,
tuomio 1.10.1998, Kok. 1998, s. II-3921, 31 kohta). Tämän lisäksi säännöksen
sanamuodosta, jonka mukaan useiden ehtojen on samanaikaisesti täytyttävä,
itsestään ilmenee, että lainsäätäjä on tarkoittanut sitä sovellettavan vain hyvin
erityisissä tapauksissa.
- 54.
- Toiseksi jäsenvaltio, joka hakee lupaa saada myöntää tukea perustamissopimuksen
määräyksistä poiketen, on velvollinen yhteistyöhön komission kanssa siinä
menettelyssä, johon se osallistuu (ks. edellä 13 ja 16 kohta). Tämän velvollisuuden
johdosta sen on muun muassa esitettävä kaikki seikat, joiden avulla kyseinentoimielin voi todentaa, että haetun poikkeuksen edellytykset täyttyvät (asia
C-364/90, Italia v. komissio, tuomio 28.4.1993, Kok. 1993, s. I-2097, 20 kohta).
- 55.
- Komissioon kohdistettu moite siitä, ettei se ole käyttänyt ulkopuolista asiantuntijaa
päätöstä valmistellessaan, on siten ilmeisen perusteeton. Yhdessäkään
perustamissopimuksen määräyksessä tai yhteisön säännöksessä ei muutenkaan
aseteta tällaista velvollisuutta (yhdistetyt asiat T-371/94 ja T-394/94, British Airways
ym. ja British Midland Airways v. komissio, tuomio 25.6.1998, Kok. 1998, s. II-2405,
72 kohta).
- 56.
- Kolmanneksi on todettava, että yhteisön toimielimen toimenpiteitä koskee
laillisuusolettama (asia 15/85, Consorzio Cooperative d'Abruzzo v. komissio, tuomio
26.2.1987, Kok. 1987, s. 1005, 10 kohta) ja että toimenpiteen kumoamista vaativan
asiana on esittää ne toteen näytettävät seikat, jotka ovat omiaan asettamaan
kyseenalaiseksi vastaajana olevan toimielimen arvion.
- 57.
- Nämä periaatteet huomioon ottaen on tutkittava kantajan esittämät komission
tekemää arviota koskevat väitteet jokaisen esiin tuodun seikan osalta.
- 58.
- Espanjan uuden satamalainsäädännön osalta on katsottava, kuten komissio on
päätöksessä tuonut ilmi, ettei ole näytetty toteen, että tämä aiheutti [kantajan]työsuunnitelmaan sellaisia häiriöitä, jotka johtivat alusten toimitusten
viivästymiseen. Kantaja ei nimittäin ole kyennyt osoittamaan uuden satamalain
antamisen ja sopimusten voimaantulon lykkääntymisen välistä syy-yhteyttä.
- 59.
- Tältä osin on aluksi korostettava, että mikään sopimuksiin tehdyistä lisäyksistä ei
sisällä vähäisintäkään viittausta tähän uuteen lakiin tai sen seurauksiin.
- 60.
- Lisäksi, koska kantajan kirjelmissä esitetyt väitteet ja perustelut olivat luonteeltaan
yleisiä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti kantajaa määrittämään
täsmällisesti, miten alkuperäisiin sopimuksiin tehdyillä muutoksilla, erityisesti
teknisiä seikkoja koskevilla muutoksilla, pyrittiin [kyseisen] lain säännösten
mukaisuuteen. Kantajaa pyydettiin erityisesti toimittamaan luettelo sopimuksiin
tehdyistä muutoksista sekä siitä tai niistä lain säännöksistä, joilla muutoksia
perusteltiin.
- 61.
- Kantaja esitti tällaisen luettelon, josta ilmenee, että kaikkia sopimuksiin tehtyjä
teknisiä seikkoja koskevia muutoksia perusteltiin pelkästään lain 74 §:llä. Kuitenkin
tässä pykälässä ainoastaan esitellään yleisesti lain tavoitteet, minkä kantaja itsekin
on myöntänyt. On katsottava, ettei tällainen säännös ole riittävä synnyttämään syy-yhteyttä kantajan esiin tuomien tarkkojen teknisiä seikkoja koskevien muutosten
kanssa, joita ovat muun muassa kaksinkertaisten ovien rakentaminen
konehuoneisiin, polttoainesäiliöiden suunnittelu uudelleen ja apukoneiden tehon
nostaminen yli 100 prosentilla.
- 62.
- Itse lain säännösten ohella kantaja viittaa siihen epävarmuuteen, jonka laki synnytti
ja jonka vuoksi sopimusten voimaantulon ja alusten rakentamisen lykkääntyminen
oli perusteltua.
- 63.
- Kantaja liitti tämän johdosta kanteeseensa suuren määrän lehtileikkeitä, joiden
tarkoituksena oli osoittaa lakiesityksestä käydyn keskustelun myrskyisyys. On
kuitenkin ilmeistä, ettei yksikään leike koske niitä lain säännöksiä, joiden kantaja
katsoo oikeuttaneen sopimusten teknisiä seikkoja koskeviin muutoksiin. Näin ollen
syy-yhteyttä sopimusten voimaantulon viivästymisen kanssa ei ole näytetty toteen.
- 64.
- Kantaja viittaa myös Tribunal Constitucionalin kyseistä lakia koskevaan tuomioon.
On kuitenkin ilmeistä, etteivät kyseisen tuomioistuimen käsittelemät säännökset
mitenkään liittyneet kantajan rakennettavana olleiden hinaajien teknisiä
ominaisuuksia koskeviin sopimusehtoihin eivätkä telakan työsuunnitelmaan.
- 65.
- Lopuksi kantaja perustelee sopimusten voimaantulon lykkääntymistä lain
soveltamista varten annettavalla täytäntöönpanosäännöstöllä. Kantajan
huomautukset jäävät kuitenkin epämääräisiksi, kun niissä vedotaan vain
ilmoitettuun sääntelyyn, joka sisältää konkreettisia aluksen turvallisuutta
koskevia vaatimuksia, kuten kantajan kirjallisista vastauksista ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin ilmenee. Vaikka 24.11.1992 annetun lainantamisesta on kulunut vuosia, kantaja ei ole muuten tuonut esiin mitään
erityissääntelyä, jonka vuoksi sopimuksiin tehdyt muutokset olisivat olleet
perusteltuja.
- 66.
- Kun otetaan huomioon edellä mainitut poikkeussäännösten suppeaa tulkintaa ja
todistustaakkaa koskevat säännöt niin komission kuin ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimenkin käsittelyssä, on todettava, ettei asiassa ole näytetty toteen, että
24.11.1992 annetun Espanjan satamalain takia sopimusten voimaantulon
lykkääntyminen oli perusteltua ja että lailla oli siten vaikutuksia telakan
työsuunnitelmaan.
- 67.
- Pesetan devalvaation osalta taas on huomattava, että se on kantajan esiin tuomista
seikoista ainoa, johon sopimuksiin tehdyissä lisäyksissä viitataan. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyjen lisäysten perusteluissa nimittäin todetaan,
että varustamon esittämistä syistä ja pääosin Voith-moottorien pesetoina
maksettavan hinnan huomattavan nousun johdosta on tarpeen muuttaa
rakennussopimuksen teknisiä seikkoja koskevia ehtoja ja maksuehtoja.
- 68.
- Kyseisistä perusteluista ilmenee kuitenkin, että devalvaatio sinänsä ei ole
aiheuttanut työsuunnitelmaan vaikuttavia häiriöitä, vaan se, että sopimuspuolet
päättivät neuvotella sopimukset uudestaan devalvaation vaikutusten
kompensoimiseksi. Tämän todistaa lisäysten perusteluissa oleva viittaus
varustamon esittämiin syihin.
- 69.
- On lisäksi todettava, että vaikka peseta devalvoitiin lokakuussa 1992, ensimmäisistä
lisäyksistä sovittiin vasta 14-20 kuukautta myöhemmin. Tämän vuoksi ei
selvästikään ole näytetty toteen, että devalvaatio oli syynä sopimusten voimaantulon
viivästymiseen ja vaikutti siten telakan työsuunnitelmaan.
- 70.
- Devalvaatiota ei myöskään voida pitää direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toisessa
alakohdassa tarkoitettuna odottamattomana häiriönä. Arvon alentumisen ja
valuutan devalvaation riskit ovat liiketoiminnassa tunnettuja. Se kantajan korostama
seikka, että merkittävät devalvaatiot ovat harvinaisia voimassa olleen Euroopan
valuuttajärjestelmän vuoksi, ei poista tätä riskiä, jolta voi suojautua oikeudellisin ja
taloudellisin keinoin.
- 71.
- Bilbaon sataman rakennustöiden osalta komissio taas myöntää päätöksessään, että
ne aiheuttivat telakan toimintaan häiriön. Sen sijaan komissio kiistää tapahtuman
odottamattomuuden ja laajuuden.
- 72.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tältä osin, ettei häiriön väitetystä
merkittävyydestä ole esitetty todisteita.
- 73.
- Kuten komissio huomauttaa päätöksessään, telakan toiminnan laajuus töiden aikana
ei nimittäin selvästikään poikennut aiemmasta. Siten vuosina 1992 ja 1993, jotka
erityisesti vastaavat niitä vuosia, joina satamatöitä tehtiin, telakalla laskettujenkölien määrä vastasi vuosina 1988-1991 todettua määrää. Samoin vesillelaskettujen
alusten määrä vuosina 1992 ja 1993 oli sama tai suurempi kuin vuosina 1988-1991.
Sama toteamus voidaan tehdä alusten toimitusten osalta.
- 74.
- Ardeag-telakan toiminnan jatkamisen osalta komissio katsoo lopuksi, että kyseessä
on kantajan tekemä liiketoiminnallinen päätös, joka ei voi kuulua direktiivin
4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan poikkeuksen piiriin.
- 75.
- On huomattava, ettei kantaja kiistä sitä, että säännöksessä tarkoitetaan vain telakan
ulkopuolisia häiriöitä.
- 76.
- Kantaja pelkästään väittää, että Espanjan viranomaiset määräsivät sen jatkamaan
telakan toimintaa ja että toiminnan jatkaminen oli siten yhtiön tahdosta
riippumaton tapahtuma. Kannekirjelmässään yhtiö ei tarkenna tätä väitettä, vaan
ilmoittaa perustelevansa sitä todisteiden esittämisvaiheessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin kehotti kantajaa etenemään tässä todisteiden
esittämisessä.
- 77.
- Vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen kantaja
lievensi kantaansa tyytyen toteamaan, että Espanjan viranomaiset olivat suosineet
kyseistä lähentymistä. Kantaja perustelee väitettään otteella Espanjan viranomaisten
komissiolle lähettämästä 24.1.1997 päivätystä kirjeestä, jonka mukaan Ardeagin
toiminnan jatkaminen tapahtui alan voimakkaan tuotantosuunnan muutoksen
yhteydessä ja Espanjan viranomaiset itse suosivat sitä suoraan; toisin ei voinutkaan
olla, kun yhteisön politiikka johti tuotantokapasiteetin vähentämiseen ja
keskittämiseen.
- 78.
- Tämä lainaus ei riitä yksin osoittamaan, ettei Ardeag-telakan haltuunottopäätös
ollut seurausta kantajan vapaasti tekemästä liiketoiminnallisesta päätöksestä, kun
otetaan huomioon kaikki seikat ja etenkin kantajan tässä tapauksessa saama yli 500
miljoonan pesetan investointituki. Näin ollen ei ole osoitettu, että telakan
haltuunotto olisi ollut seurausta sellaisesta Espanjan viranomaisten taholta tulleesta
paineesta, että kyseessä olisi ollut kantajan ulkopuolinen seikka.
- 79.
- Tämän vuoksi Ardeag-telakan toiminnan jatkamista ei voida pitää direktiivin
4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa olevan poikkeuksen piiriin kuuluvana
häiriönä. Tämä päätelmä on lisäksi Espanjan viranomaisten hallintomenettelyn
aikana esittämien huomautusten mukainen. Ne nimittäin myönsivät, ettei Ardeag-telakan toiminnan jatkaminen sinänsä oikeuttanut viiden hinaajan toimittamisen
viivästymistä (päätöksen perustelujen III kohdan c alakohdan toinen alakohta).
- 80.
- Kantaja ei näin ollen ole näyttänyt toteen, että komissio olisi tehnyt oikeudellisia
seikkoja tai tosiseikkoja koskevan virheen katsoessaan, ettei yksikään esiin tuoduista
seikoista kuulunut direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan alaan.
- 81.
- Kantajan mukaan sen esiin tuomia seikkoja on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena.
Siten yksi häiriö voi täyttää vain osan direktiivin 4 artiklan 3 kohdan toisessa
alakohdassa mainituista edellytyksistä toisen häiriön täyttäessä muut edellytykset.
- 82.
- Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Ensinnäkin säännöksen sanamuodon perusteella on
ilmeistä, että kaikkien siinä lueteltujen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.
Lisäksi kantajan näkemys on täysin poikkeussäännösten suppeaa tulkintaa koskevan
säännön vastainen ja antaa säännökselle paljon lainsäätäjän tarkoittamaa
laajemman soveltamisalan.
- 83.
- Näistä syistä kanneperuste on hylättävä kaikilta osin.
Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva toissijainen kanneperuste
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 84.
- Kantaja huomauttaa, että suhteellisuusperiaate on yksi yhteisön oikeuden yleisistä
periaatteista. Periaatteen noudattaminen on sen mukaan tärkeää etenkin silloin,
kun on kyse merkittävistä taloudellisista intresseistä, kuten tässä tapauksessa, jossa
tuen määrän alentamisen osalta on kyse lähes 135 miljoonasta pesetasta.
- 85.
- Esillä olevassa tapauksessa on kantajan mukaan määritettävä, onko se, että
komissio on soveltanut direktiivissä säädettyä - tässä tapauksessa 9 prosentinsuuruisen tuen saamisen - edellytystä, eli hinaajien toimittamista kolmen vuoden
määräajassa, jota ei lähtökohtaisesti voida pidentää, oikeassa suhteessa siihen
seuraukseen, joka aiheutuu tämän edellytyksen täyttämättä jättämisestä, toisin
sanoen siihen, että tuki alenee puoleen alun pitäen sallitusta prosenttiosuudesta (eli
4,5 prosenttiin).
- 86.
- Kun otetaan huomioon päätöksen raskaat vaikutukset kantajan tilanteeseen ja se,
että laivanrakennusalalla rakentamisen viivästyminen on tavallista, tuen
enimmäismäärän alentaminen on kantajan mielestä suhteetonta 7-14 kuukauden
myöhästymiseen nähden. Kantaja katsoo, että asia on näin varsinkin siitä syystä,
että komissio päätöksessä näyttää pitävän 10 kuukauden määräaikaa kohtuullisena.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvio
- 87.
- Direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kun alus toimitetaan myöhemmin
kuin kolme vuotta lopullisen sopimuksen allekirjoittamispäivän jälkeen, sovelletaan
enimmäismäärää, joka oli voimassa kolme vuotta ennen aluksen toimituspäivää,
eikä sitä, joka oli voimassa lopullisen sopimuksen allekirjoittamispäivänä. Tässä
tapauksessa sovellettava enimmäismäärä oli siten 4,5 prosenttia eikä 9 prosenttia.
- 88.
- Kantajan mukaan aluksen toimittamiselle asetetun, lopullisen sopimuksen
allekirjoituksesta laskettavan kolmen vuoden määräajan ylittäminen ei saisi johtaa
tuen enimmäismäärän niin merkittävään alenemiseen.
- 89.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen selvittämiseksi, onko yhteisön oikeuden
säännös suhteellisuusperiaatteen mukainen, on tutkittava, vastaavatko säännöksen
tavoitteen toteuttamiseen käytetyt keinot tavoitteen merkitystä, ja ovatko ne
tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi (asia C-357/88, Hopermann, tuomio 2.5.1990,
Kok. 1990, s. I-1669, 14 kohta; asia C-118/89, Lingenfelser, tuomio 27.6.1990,
Kok. 1990, s. I-2637, 12 kohta; asia C-155/89, Philipp Brothers, tuomio 12.7.1990,
Kok. 1990, s. I-3265, 34 kohta ja asia C-319/90, Pressler, tuomio 21.1.1992,
Kok. 1992, s. I-203, 12 kohta). Lisäksi näistä tuomioista seuraa, että sellaisen
pakottavan määräajan asettamista, josta seuraa oikeuden ehdoton menetys, voidaan
pitää suhteellisuusperiaatteen mukaisena, kun otetaan huomioon asianomaisella
säännöksellä tavoiteltava päämäärä.
- 90.
- Kuten direktiivin yleisestä rakenteesta ja perusteluista ilmenee, lainsäätäjän
tavoitteena on ollut mahdollistaa laivanrakennusteollisuuden muuttuminen
tehokkaaksi ja kilpailukykyiseksi teollisuudeksi. Tätä taustaa vasten
laivateollisuuden rakennemuutostuet ja etenkin telakoiden lopettamista taikka
tutkimusta ja kehittämistä varten olevat tuet olivat enimmäismäärien alaisiin
toimintatukiin nähden etusijalla useiden telakoiden rakennemuutoksen
kannustamiseksi ja nykyisen, kehittynyttä teknologiaa käyttävien laivojen
rakentamisen suuntauksen tukemiseksi. Siitä syystä, että toimintatuki ei ole
tehokkain tapa rohkaista Euroopan laivanrakennusteollisuutta parantamaan
kilpailukykyään, direktiivissä säädetään, että ensimmäismäärää tarkistetaan ajoittain
tavoitteena - - sen asteittainen vähentäminen.
- 91.
- Kun direktiivin 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään eri
enimmäismäärästä siitä riippuen, onko alus toimitettu kolmen vuoden määräajassa
lopullisen sopimuksen allekirjoittamisesta, tällä pyritään estämään telakoita
kiertämästä sovellettavan tuen ensimmäismäärän asteittaisen laskemisen
vaikutuksia. Ilman tätä telakka voisi edelleen hyötyä korkeasta tukikatosta sellaisten
alusten osalta, jotka on toimitettu useiden vuosien kuluttua tilauksesta, vaikka
toimituksen viivästyminen ei olisi mitenkään perusteltavissa. Telakka voisi niin ikään
ottaa tilauksia korkealla tukitasolla kalenterivuoden lopussa juuri ennen katon
laskemista tietoisena siitä, ettei aluksia voida saada valmiiksi kohtuullisessa
määräajassa (päätöksen perustelujen IV kohdan ensimmäinen alakohta).
- 92.
- Esillä olevassa tapauksessa ei ole näytetty toteen eikä edes väitetty, että alusten
toimittamiselle asetettu kolmen vuoden määräaika olisi epätavallisen lyhyt. Tältä
osin on huomattava, että riidanalaisten sopimusten ehtojen mukaan hinaajien
rakentaminen kestää 14 kuukautta.
- 93.
- Kantaja ei myöskään ole tuonut esiin mitään erityistä seikkaa, jonka vuoksi olisi
katsottava, että katon laskeminen 9 prosentista 4,5 prosenttiin olisi liiallista, kun
otetaan huomioon direktiivin tavoitteet laivanrakennusteollisuuden tuen osalta. On
sitäpaitsi muistettava, että toimitusta koskeva kolmen vuoden määräaika oli tässä
tapauksessa ylittynyt huomattavasti. Viivästymisiä, jotka olivat tapauksesta riippuen
pituudeltaan seitsemästä kuukaudesta yli viiteentoista kuukauteen, ei nimittäin
voida pitää vähäisinä viivästyksinä, joiden osalta tukikaton alentaminen puoleen
olisi suhteetonta. Tämän mukaisesti on korostettava, että vastoin kantajan esittämiä
väitteitä päätöksen perustelujen VI kohdan viimeisessä alakohdassa ei ole mitään
sellaista, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että komissio olisi pitänyt
10 kuukauden pituista ylitystä kohtuullisena.
- 94.
- Näin ollen kantaja ei ole osoittanut, että eri enimmäismäärän - tässä tapauksessa
puolta pienemmän - soveltaminen siitä riippuen, onko alukset toimitettu kolmen
vuoden määräajassa lopullisen sopimuksen allekirjoittamisesta, olisi
suhteellisuusperiaatteen vastaista.
- 95.
- Tästä johtuen tämäkin kanneperuste on hylättävä.
- 96.
- Kanne päätöksen kumoamiseksi on siten hylättävä kaikilta osin.
Asiakirjojen esittämistä koskeva vaatimus
- 97.
- Kantaja on vaatinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään
esitettäväksi päätöksen tekemistä ja siihen johtaneen menettelyn aloittamista
koskevat komission sisäiset asiakirjat.
- 98.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja ei ole tarkentanut,
miten asiakirjat, joiden esittämistä tämä on vaatinut, olisivat tarpeen esillä olevan
asian kannalta.
- 99.
- Tämän vuoksi vaatimusta ei voida hyväksyä.
Oikeudenkäyntikulut
- 100.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
PotockiLenaerts
Azizi
Pirrung Meij
|
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä maaliskuuta 2000.
H. Jung
A. Potocki
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja