Asia T-387/07

Portugalin tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

EAKR – Taloudellisen tuen alentaminen – Kaikenkattava paikallista investointia koskeva tuki Portugalille – Kumoamiskanne – Todelliset menot – Välityslauseke

Tuomion tiivistelmä

1.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla)

2.      Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Kaikenkattava paikallista investointia koskeva tuki

(Neuvoston asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 1 kohta)

3.      Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastojen interventio – Unionin myöntämä rahoitus – Tuen suuruus, joka perustuu suoraan myöntämispäätökseen – Komission ja taloudellisen tuen hallinnoinnista vastaavan elimen välinen, välityslausekkeen sisältävä sopimus – Erimielisyydet, jotka koskevat mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia tämän sopimuksen täytäntöönpanossa, eivät kuulu välityslausekkeen soveltamisalaan

(Neuvoston asetuksen N:o 4253/88 20 artiklan 1 kohta ja 21 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 4254/88 6 artiklan 2 kohta)

1.      EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, ja tällaisia olosuhteita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

(ks. 58 kohta)

2.      Komission ja paikallista investointia koskevan tuen hallinnoinnista vastaavana välittäjänä toimivan elimen välistä sopimusta, jossa määrätään tämän tuen myöntämis- ja käyttöehdoista, ei voida tulkita niin, että se on kyseistä tukea koskevien yhteisön sääntöjen vastainen.

Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen N:o 2052/88 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 1 kohdan sanamuodosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että tämän asetuksen säännösten nojalla myönnettävää rahoitustukea on myönnettävä yksinomaan todellisiin menoihin.

”Todelliset menot” on kaikenkattavan tuen yhteydessä mahdollista määritellä rakennerahastoja koskevan yhteisön lainsäädännön erityissäännösten perusteella. Korkotukijärjestelmässä välittäjä myöntää korkotuetun lainan lopulliselle edunsaajalle. Korkotuet muodostuvat markkinakorkojen ja lopullisten edunsaajien tosiasiallisesti maksamien korkojen erotusta vastaavasta määrästä. Korkotuet ovat täten todellisia sillä hetkellä, kun korkomaksut erääntyvät, mikä voi viedä useamman vuoden. Niinpä korkotuet seuraavat lopullisten edunsaajien koronmaksuja lainojen voimassaoloajan. Näin ollen korkotuet voidaan yksinomaan asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa katsoa menoiksi, jotka ovat todellisia, niitä vastaavien korkoerien maksuhetkellä.

Pelkästään se, että on olemassa tuen hallinnoinnista vastaavan elimen ja tuen lopullisten edunsaajien välillä olevista lainasopimuksista johtuvia taloudellisia velvoitteita, ei siis riitä siihen, että myöntämispäätöksessä vahvistetun määräajan, johon mennessä menot on otettava vastattaviksi, jälkeen maksettavat korkotuet voitaisiin katsoa asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi todellisiksi menoiksi. Yhtäältä on nimittäin niin, että sopimusten tekohetkellä tämän säännöksen kannalta on olemassa ainoastaan lainasopimuksen osapuolten velvollisuudet, jotka on erotettava näiden velvollisuuksien täyttämiseksi aiheutuneista todellisista menoista. Toisaalta silloin, kun tuen myöntämispäätöksestä käy ilmi, että menojen vastattavaksi ottaminen ei koske lainasopimuksista johtuvaa vastuuta vaan näistä sopimuksista johtuvia todellisia menoja, todellisia menoja voivat olla ainoastaan korkotuet, jotka ovat aiheutuneet tosiasiallisesti sillä hetkellä, kun lopulliset edunsaajat ovat maksaneet korkoeriä.

(ks. 81–83, 87 ja 98 kohta)

3.      Kuten rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen N:o 2052/88 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 4253/88 20 artiklan 1 kohdasta ja 21 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, tämän asetuksen säännösten perusteella myönnetyt taloudelliset tuet maksetaan sellaisten talousarvioon sisältyvien maksusitoumusten mukaisesti, jotka on tehty sellaisen päätöksen perusteella, jossa asianomainen toiminta on hyväksytty. Koska tuen suuruus perustuu myöntämispäätökseen, komission ja tuen hallinnoinnista vastaavan elimen välisestä sopimuksesta, jonka tavoitteena on vahvistaa tuen käyttöä koskevat tietyt yksityiskohtaiset säännöt asetuksen N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan aluekehitysrahaston osalta annetun asetuksen N:o 4254/88 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ei voi aiheutua yhteisön taloudellista vastuuta.

Näissä olosuhteissa erimielisyydet, jotka koskevat mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia tämän sopimuksen täytäntöönpanossa, eivät kuulu sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen soveltamisalaan.

(ks. 115 kohta)