Asia T-275/20
Westfälische Drahtindustrie ym.
vastaan
komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 23.11.2022
Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Lykkääminen sillä edellytyksellä, että annetaan pankkitakaus – Väliaikainen maksaminen erissä – Tuomio, jolla kumotaan osittain päätös ja vahvistetaan sakko, joka on samansuuruinen kuin alun perin määrätty sakko – Väliaikaisesti suoritettujen maksujen lukeminen sakon suoritukseksi – Viivästyskorot – SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta – Perusteettoman edun saaminen – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Perusteettomien maksujen palautus – Oikeudellisen perustan puuttuminen – Lainvastaisuus
1. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusteettoman edun kieltoa koskeva unionin periaate – Oikeussuojakeino – Vahingonkorvauskanne – Edellytys
(SEUT 268 ja SEUT 340 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)
(ks. 48–50 kohta)
2. Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden – Rajat – Vaatimus sellaisen vahingon korvaamisesta, joka on aiheutunut komission päätöksen kumoavan tuomion virheellisestä täytäntöönpanosta – Vaatimus, jolla ei pyritä samaan lopputulokseen kuin komission päätöksen kumoamiseen johtaneella kanteella – Tutkittavaksi ottaminen – Tuomion täytäntöönpanoon liittyvä aiempi näkemystenvaihto – Vaikutuksettomuus
(SEUT 263 ja SEUT 268 artikla sekä SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 57–64 kohta)
3. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Toimielimen harkintavalta toimen toteuttamisessa
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 67 kohta)
4. Kilpailu – Sakot – Komission harkintavalta – Ulottuvuus – Toimivalta vahvistaa sakkojen maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt – Viivästyskorkojen määrääminen – Ulottuvuus
(neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
(ks. 90 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Tuomio, jolla kumotaan osittain komission päätös ja vahvistetaan sakko, joka on samansuuruinen kuin alun perin määrätty sakko – Unionin tuomioistuinten vahvistamalle sakolle komission päätöksen antamispäivästä lukien kertyneet korot
(SEUT 101, SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)
(ks. 98–127 kohta)
Tiivistelmä
Euroopan komissio määräsi 30.6.2010 antamallaan päätöksellä, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla päätöksellä (jäljempänä yhdessä riidanalainen päätös), Westfälische Drahtindustrie GmbH:lle (jäljempänä WDI), Westfälische Drahtindustrie Verwaltungsgesellschaft mbH & Co. KG:lle ja Pampus Industriebeteiligungen GmbH & Co. KG:lle sakon osallistumisesta niiden kilpailijoiden kanssa kollusiivisiin järjestelyihin, joilla pyrittiin rajoittamaan kilpailua jänneteräksen eurooppalaisilla markkinoilla.(1)
Riidanalaisen päätöksen mukaan sakko on maksettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantopäivästä. Tämän määräajan jälkeen peritään automaattisesti Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioissaan soveltamaa korkoa korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä. Riidanalaisessa päätöksessä säädettiin lisäksi, että jos yritys, jolle on määrätty seuraamus, nostaa kanteen, se voi maksaa sakon asetetussa määräajassa joko asettamalla pankkitakauksen tai maksamalla sakon väliaikaisesti.
Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan kanteen nostamisen jälkeen kantajat jättivät välitoimihakemuksen, jossa ne vaativat lähinnä kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä pääasiassa annettavan tuomion julistamiseen saakka.
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 13.4.2011 antamallaan määräyksellä osittain välitoimihakemuksen ja määräsi, että kantajien velvollisuutta asettaa komission hyväksi pankkitakaus sakon välittömän perimisen välttämiseksi lykätään, jos ne maksavat kyseiselle toimielimelle väliaikaisesti yhtäältä 2 000 000 euroa ja toisaalta 300 000 euron kuukausieriä pääasiassa annettavan tuomion julistamiseen saakka.(2)
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 15.7.2015 antamallaan tuomiolla(3) riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrättiin kantajille sakko sillä perusteella, että komissio oli tehnyt virheitä arvioidessaan kantajien maksukykyä. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin velvoitti täyttä harkintavaltaansa käyttämällä kantajat maksamaan samansuuruisen sakon, joka oli määritetty riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen saatujen tietojen perusteella.
Välittömästi 15.7.2015 annetun tuomion julistamisen jälkeen komission ja kantajien asianajajien välillä ilmeni erimielisyyttä siitä, mistä päivästä alkaen tälle sakolle oli maksettava korkoa. Kantajien asianajajien mielestä sakkoa alkoi kertyä vasta tuomion antamisesta lähtien, mutta komissio katsoi, että korkoa oli maksettava riidanalaisessa päätöksessä säädetystä päivästä lähtien.
Komissio toimitti 27.11.2015 WDI:lle suunnitelman sakon maksamisesta erissä 15.3.2030 asti sillä perusteella, että viivästyskorkoa oli alkanut kertyä riidanalaisessa päätöksessä säädetystä päivästä alkaen. Tämän suunnitelman mukaisesti sakkoa maksettiin erissä 16.10.2019 saakka. Kyseisenä päivänä WDI ilmoitti komissiolle aikovansa maksaa vielä jäljellä olevan sakon määrän, jonka laskennassa otetaan huomioon korot, jotka olivat kertyneet 15.10.2015 alkaen eli kolmen kuukauden ajan 15.7.2015 annetun tuomion julistamisesta.
Komissio vaati 2.3.2020 päivätyllä kirjeellä WDI:tä maksamaan sille viivästyskorkoa riidanalaisessa päätöksessä säädetystä päivästä eli 4.1.2011 alkaen.
Kantajat nostivat siksi unionin yleisessä tuomioistuimessa uuden kanteen, jossa ne vaativat muun muassa kumoamaan 2.3.2020 päivätyn kirjeen ja toissijaisesti velvoittamaan komission korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut komission toiminnan väitetystä lainvastaisuudesta 15.7.2015 annetun tuomion täytäntöönpanon yhteydessä.
Hylätessään tämän kanteen kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu seitsemäs jaosto muistuttaa kriteereistä, joiden perusteella määritetään sellaisen sakon eräpäivä, jonka määrän unionin tuomioistuimet ovat vahvistaneet käytettyään käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa täyttä harkintavaltaansa.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii ensin kantajien vahingonkorvausvaatimuksen, joka perustuu useisiin SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomisiin. Kaikki kantajien väittämät rikkomiset perustuvat siihen oletukseen, ettei unionin yleinen tuomioistuin ”pysyttänyt” tai ”vahvistanut” riidanalaisessa päätöksessä määrättyä sakkoa vaan kumosi sen ja korvasi sen ”tuomioistuimen määräämällä sakolla”.
Todettuaan, että vahingonkorvausvaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten täyttä harkintavaltaansa käyttämällä vahvistama sakko ei ole uusi, komission määräämästä sakosta oikeudellisesti erillinen sakko. Jos unionin tuomioistuimet korvaavat komission arvioinnin omallaan ja pienentävät sakon määrää käyttäessään täyttä harkintavaltaansa, ne korvaavat komission päätöksessä alun perin vahvistetun määrän omaan arviointiinsa perustuvalla määrällä. Komission päätöstä on unionin tuomioistuinten antaman tuomion korvaavan vaikutuksen vuoksi pidettävä aina unionin tuomioistuinten tekemästä arvioinnista johtuvana päätöksenä. Pelkästään se, että unionin yleinen tuomioistuin lopulta katsoi 15.7.2015 antamassaan tuomiossa, että on asianmukaista pitäytyä samansuuruisessa sakossa kuin riidanalaisessa päätöksessä asetettiin, ei ole esteenä näiden periaatteiden soveltamiselle käsiteltävässä asiassa.
Tätä arviointia eivät kyseenalaista myöskään kantajien väitteet, jotka koskevat muun muassa sitä, että unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut alun perin määrätyn sakon, ennen kuin se vahvisti uuden määrän riidanalaisen päätöksen jälkeen tapahtuneiden seikkojen perusteella, ja että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti oli 13.4.2011 antamallaan määräyksellä määrännyt pankkitakauksen asettamisvelvollisuuden lykkäämisestä. Viimeksi mainitusta seikasta unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, ettei välitoimimääräyksen antaminen keskeyttänyt saatavan erääntymistä ja että sille kertyi edelleen viivästyskorkoa tuomioistuinmenettelyn aikana.
Unionin yleinen tuomioistuin korostaa, että jos unionin tuomioistuimet pysyttävät täyttä harkintavaltaansa käyttäessään sakon määrän kokonaisuudessaan tai osan siitä, velvollisuus maksaa viivästyskorkoa alusta alkaen ei ole komission alun perin määräämän sakon lisäksi tuleva seuraamus. Sekä se, että unionin tuomioistuinten tarkistama sakko ei ole oikeudellisesti erillinen, että se, ettei kanteen nostamisella ole lykkäävää vaikutusta, ovat nimittäin esteenä sille, että komissio voisi vapauttaa sellaisen yrityksen, joka ei ole maksanut tätä sakkoa välittömästi ja jonka kanne on osittain hyväksytty, velvollisuudesta suorittaa korkoa unionin tuomioistuinten määräämälle sakolle komission määräämän sakon erääntymisajankohdasta lukien.
Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei SEUT 266 artiklaan perustuvia komission velvollisuuksia ole laiminlyöty riittävän ilmeisellä tavalla, ja hylkää kantajien vahingonkorvausvaatimuksen. Kun otetaan huomioon, että myös muut kantajien esittämät vaatimukset perustuivat lähinnä oletukseen, jonka mukaan komissio oli rikkonut kyseistä määräystä, unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen kokonaisuudessaan eikä tutki komission esittämää oikeudenkäyntiväitettä, joka liittyy 2.3.2020 päivätyn kirjeen kumoamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumiseen.