Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Pablo Muñizin 12.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-144/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Pablo Muñiz, Bryssel (Belgia), on nostanut 12.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on lakimies B. Dehandschutter.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

Kumoaa komission 3.2.2005 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä evätään kantajalta oikeus tutustua kantajan pyytämiin asiakirjoihin kokonaisuudessaan

Kumoaa komission 3.2.2005 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä evätään kantajalta oikeus tutustua pyydettyjen asiakirjojen osiin

Velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on lakimies, joka on erikoistunut hoitamaan asiakkaidensa tulliin liittyviä asioita. Kyetäkseen antamaan asiakkailleen parhaat mahdolliset neuvot hän esitti 13.10.2004 komissiolle pyynnön saada tutustua tullikoodeksikomitean tariffi- ja tilastonimikkeistöjaoston syyskuisen kokouksen pöytäkirjoihin sekä tiettyihin verotuksen ja tulliliiton pääosaston asiakirjoihin. Tämä pyyntö hylättiin 1.12.2004 asetuksen N:o 1049/01 4 artiklan 3 kohdan nojalla. Kantaja pyysi alkuperäisen päätöksen uudelleen käsittelyä 15.12.2004. Riitautettu päätös annettiin tämän pyynnön johdosta ja siinä pysytettiin aiempi hylkäävä päätös.

Kantaja väittää, että riitautettu päätös on asetuksen N:o 1049/01 4 artiklan 3 kohdan vastainen. Kantajan mukaan perustelu sille, että oikeus tutustua asiakirjoihin evättiin eli se, että pyydettyjen asiakirjojen luovuttaminen vahingoittaisi vakavasti komission päätöksentekomenettelyä, ei ole tämän säännöksen nojalla pätevä perustelu. Kantaja väittää myös samassa yhteydessä, että riitautetun päätöksen perusteluissa viitataan virheellisesti tiettyyn asiakirjojen luokkaan sen sijaan, että arvioitaisiin kunkin pyydetyn asiakirjan sisältöä.

Kantaja väittää lisäksi, että saman asetuksen 4 artiklan 6 kohtaa on rikottu, koska komissio ei antanut oikeutta tutustua edes asiakirjojen osiin. Hän väittää myös, että riitautetulla päätöksellä kierretään kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohtaa, mikä johtaa sisäisten asiakirjojen luovuttamisen systemaattiseen epäämiseen yksin sillä perusteella, että asianomainen asia on vielä keskeneräinen.

Kantaja katsoo lopuksi, että ylivoimainen yleinen etu, joka on niiden, joita asia koskee, tarve ymmärtää paremmin tariffiluokitusta koskevissa asioissa tehtäviä päätöksiä, oikeuttaa pyydettyjen asiakirjojen luovuttamisen.

____________