VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2007

Asia F-95/05

N

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Hallinnollisen johtajan toimi – Kolmannet valtiot – Asiantuntijalääkärin kielteinen lausunto

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa kantaja vaatii yhtäältä, että komission pääosastoon ”Ulkosuhteet” kuuluvan osaston K ”Ulkoiset tehtävät” johtajan 15.4.2005 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, ettei häntä oteta palvelukseen komission Guineassa sijaitsevan valtuuskunnan hallinnolliseksi johtajaksi, kumotaan ja toisaalta, että komissio velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta hänelle väitetysti aiheutuneista aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Komission pääosastoon ”Ulkosuhteet” kuuluvan osaston K ”Ulkoiset tehtävät” johtajan 15.4.2005 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, ettei häntä oteta palvelukseen Guineassa sijaitsevan valtuuskunnan hallinnolliseksi johtajaksi, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Terveydelliset edellytykset – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Henkilöstösääntöjen 33 artiklan 2 alakohta ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 13 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      Palvelukseenottamismenettelyssä sellainen lääketieteellisen lausunnon antamismenettely, jossa ei oteta huomioon asianomaisen hakijan vapaasti valitseman lääkärin lausuntoa lopullista lääketieteellistä lausuntoa vahvistettaessa, ei ole henkilöstösääntöjen 33 artiklan sen toisen alakohdan mukainen, jota sovelletaan, kun otetaan huomioon henkilöstösääntöjen tavoitteena oleva puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ja erillistä menettelyä koskevien säännösten tai muiden merkityksellisten perusteiden puuttuessa, kolmanteen maahan määrättyihin väliaikaisiin toimihenkilöihin.

(ks. 70 ja 76 kohta)

2.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään, että kannekirjelmässä on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Jotta kannekirjelmä täyttäisi nämä edellytykset, siinä on niissä tapauksissa, joissa vaaditaan korvausta yhteisön toimielimen aiheuttamista vahingoista, mainittava ne seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä kantajan moitearvioinnin kohteena oleva toimielimen toiminta, syyt, joiden perusteella kantaja katsoo, että toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja laajuus. Sitä vastoin vaatimus, jolla pyritään minkä tahansa korvauksen saamiseen, ei ole riittävän täsmällinen, joten se on jätettävä tutkimatta.

Tämä pätee myös silloin, kun kantaja tyytyy vain vaatimaan, että hänen vahingonkorvausvaatimuksensa, jota vastaava summa arvioidaan myöhemmin, hyväksytään lähtökohtaisesti korvauksena väitetysti aiheutuneesta vahingosta, mutta hän ei ilmoita tämän vahingon suuruutta eikä ilmoita riittävän täsmällisesti seikkoja, joiden perusteella voitaisiin määrittää sen laajuus, tai osoita taikka edes väitä, että olisi olemassa erityisiä seikkoja, jotka olisivat voineet vapauttaa hänet esittämästä tällaisia täsmennyksiä.

Kun vaaditaan symbolista tai varsinaista korvausta henkisestä kärsimyksestä, kantajan on täsmennettävä väitetyn henkisen kärsimyksen laatu toimielimen moititun käyttäytymisen kannalta ja tarkennettava tämän jälkeen edes likimääräisesti arviota koko tämän vahingon määrästä.

(ks. 86–88, 90 ja 91 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, 2.12.1971 (Kok. 1971, s. 975, 9 kohta); asia C‑150/03 P, Hectors v. parlamentti, 23.9.2004 (Kok. 2004, s. I‑8691, 62 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑505/93, Osório v. komissio, 1.7.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑179 ja II‑581, 33 ja 35 kohta); asia T‑112/94, Moat v. komissio, 15.2.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑37 ja II‑135, 32, 35, 37 ja 38 kohta) ja asia T‑175/04, Gordon v. komissio, 7.2.2007 (Kok. H. 2007, s. I-A-2-0000 ja II-A-2-0000, 42 ja 45 kohta).