Asia T‑587/08
Fresh Del Monte Produce, Inc.
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Banaanimarkkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Tietojenvaihtojärjestelmä – Kilpailua rajoittavan yhdenmukaistetun menettelytavan käsite – Yhteistoiminnan ja yritysten markkinakäyttäytymisen välinen syy-yhteys – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutuminen – Puolustautumisoikeudet – Sakot – Rikkomisen vakavuus – Yhteistyö – Lieventävät seikat
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 14.3.2013
1. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen yksikkö – Arviointiperusteet – Olettama siitä, että emoyhtiöllä on ratkaiseva vaikutusvalta kokonaan omistamissaan tytäryhtiöissä – Olettama on kumottavissa – Todistustaakka
(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Useita adressaatteja koskeva päätös – Päätöksessä on oltava riittävät perustelut erityisesti sen yksikön osalta, jonka on kannettava vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta
(EY 81, EY 82 ja EY 253 artikla)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission on todistettava rikkominen ja sen kesto – Kartelliin osallistuneen yrityksen vastauksena komission tietojensaantipyyntöön antamien vapaaehtoisten ilmoitusten todistusvoima – Kyseisen yrityksen intressien vastaiset ilmoitukset – Suuri todistusvoima
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
4. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Väliintulokirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Kanneperusteen tueksi esitettyjä väitteitä koskevat analogiset vaatimukset – Yleinen viittaus kannekirjelmän liitteenä oleviin muihin asiakirjoihin – Tutkimatta jättäminen – Kanneperusteen epätäsmällinen muotoilu – Tutkimatta jättäminen – Ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuin tutkii omasta aloitteestaan
(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 113 artikla)
5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Ristiriita – Vaikutukset
(EY 253 artikla)
6. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Olettama – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
7. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen – Sillä, että kilpailua rajoittavia vaikutuksia markkinoilla ei ole, ei ole merkitystä – Rikkomisen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, erottaminen rikkomisesta, jolla on kilpailunvastainen vaikutus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi rikkomisen luonteen valossa – Kilpailijoiden välinen keskustelu hinnoittelutekijöistä ja hintakehityksestä ennen viitehintojen vahvistamista – Rikkominen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
9. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi keskustelujen ajankohdan ja tiheyden valossa – Markkinoille ja yhdenmukaistamisen kohteelle ominaiset olosuhteet – Arviointiperusteet – Yhdenmukaistamisen ja yritysten toiminnan markkinoilla on oltava syy–seuraus-suhteessa toisiinsa – Olettama tämän syy–seuraus-suhteen olemassaolosta
(EY 81 artiklan 1 kohta)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi kyseisten markkinoiden normaalien olosuhteiden valossa – Markkinat, joilla on erityistä sääntelyä ja jotka on järjestetty viikoittaisiin sykleihin – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
11. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailunvastainen tarkoitus – Arviointiperusteet – Sillä, että yhdenmukaistetun menettelytavan ja kuluttajahintojen välillä ei ole suoraa yhteyttä, ei ole merkitystä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
12. Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Tuettavan asianosaisen kanneperusteista poikkeavat kanneperusteet – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Liittyminen riidan kohteeseen
(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohta)
13. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkomiset – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhden kilpailusääntöjen rikkomisen – Yritykset, joiden voidaan katsoa rikkoneen kilpailusääntöjä osallistumalla kokonaiskartelliin – Arviointiperusteet – Sen hyväksyttävyys, että yrityksen katsotaan olevan vastuussa, koska se on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden huolimatta sen rajoitetusta roolista – Huomioon ottaminen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa
(EY 81 artiklan 1 kohta)
14. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Väitetiedoksiantoon annettujen vastausten ilmaiseminen – Päätös olla antamatta oikeutta tutustua asiakirjaan – Seuraukset – Kyseessä olevan yrityksen todistustaakan osalta on erotettava toisistaan sitä vastaan puhuvat asiakirjat ja sen puolesta puhuvat asiakirjat
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2005/C 325/C 8 ja 27 kohta)
15. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asiakirjat, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon ja joita komissiolla ei ole aikomusta käyttää asianosaisia vastaan – Asiakirjat, joita asianosaiset voivat käyttää puolustuksessaan – Komission velvollisuus antaa omasta aloitteestaan nämä asiakirjat asianosaisten käyttöön – Velvollisuutta ei ole – Asianosaisten velvollisuus pyytää niiden ilmaisemista
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2005/C 325/C 8 ja 27 kohta)
16. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, joka ei ole samanlainen kuin väitetiedoksianto – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Edellytys – Uusien väitteiden kohteena olevan yrityksen on osoitettava puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta)
17. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus – Komission harkintavalta – Arviointiperusteista laaditun sitovan tai tyhjentävän luettelon puuttuminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
18. Kilpailu – Sakot – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Oikeudellinen luonne
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
19. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus – Periaate, jonka mukaan seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
20. Oikeudenkäyntimenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Uusi peruste – Käsite – Kanneperusteen tueksi esitettyjä väitteitä koskeva samanlainen kohtelu
(SEUT 256 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)
21. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yrityksen passiivinen tai seuraajan rooli – Arviointiperusteet – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi toimivalta
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan kolmas luetelmakohta)
22. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamat suuntaviivat – Lieventävät seikat – Riidanalaisen menettelytavan sääntöjenvastaisuudesta ei ole epäselvyyttä – Luottamuksensuoja – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannot 98/C 9/03 ja 2006/C 210/02)
23. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tietojensaantipyyntö – Puolustautumisoikeudet – Oikeus kieltäytyä antamasta vastausta, joka merkitsisi rikkomisen myöntämistä
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 perustelukappale ja 18 artikla)
24. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Sakon määrän alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi toimivalta
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 ja 22 kohta)
25. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Syytetyn yrityksen komission kanssa tekemän yhteistyön huomioon ottaminen – Alentaminen tosiseikkojen myöntämisen perusteella – Edellytykset – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi toimivalta
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 ja 22 kohta)
26. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Syytetyn yrityksen komission kanssa tekemän yhteistyön huomioon ottaminen – Komission harkintavalta – Aiempi päätöskäytäntö – Viitteellisyys – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Ulottuvuus – Yritys ei voi vedota yhdenvertaisuusperiaatteeseen saadakseen sakosta lainvastaisen alennuksen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 ja 22 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 50–58, 67, 260 ja 281 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 61–63 ja 250 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 104 ja 364 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 268–271, 273, 394, 541 ja 542 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 278 ja 279 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 296–299, 301–303, 565 ja 566 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 304–306, 400, 546 ja 547 kohta)
8. Kilpailun alalla toisistaan on välttämättä erotettava yhtäältä kilpailijat, jotka keräävät tietoja itsenäisesti tai keskustelevat tulevista hinnoista asiakkaiden ja kolmansien kanssa, ja toisaalta kilpailijat, jotka keskustelevat hinnoittelutekijöistä ja hintakehityksestä muiden kilpailijoiden kanssa ennen kuin ne vahvistavat viitehintansa. Vaikka ensiksi mainittu käyttäytyminen ei aiheuta ongelmia vapaan ja vääristymättömän kilpailun kannalta, näin ei ole toiseksi mainitun käyttäytymisen osalta, joka on ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan jokaisen talouden toimijan on määritettävä itsenäisesti se toimintatapa, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla; tämä itsenäisyyden edellytys on jyrkästi ristiriidassa sen kanssa, että tällaisten toimijoiden välillä olisi suoria tai epäsuoria kontakteja, joiden tarkoituksena tai seurauksena on joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle se, kuinka yritys itse on päättänyt tai kuinka se aikoo itse käyttäytyä markkinoilla.
Vaikka tietyt vaihdetut tiedot voidaan saada muista lähteistä, luodun tietojenvaihtojärjestelmän ansiosta kyseessä olevat yritykset saavat nämä tiedot haltuunsa yksinkertaisemmin, nopeammin ja suoremmin ja voivat tehdä ajan tasalla olevan yhteisen arvioinnin luoden näin tulevien hinnoittelupolitiikkojensa osalta keskinäisen varmuuden ilmapiirin.
Hinnoittelua edeltävien keskustelujen avulla kyseessä olevat yritykset voivat paljastaa toimintalinjan, jota ne aikovat noudattaa, tai ainakin kukin osallistuja voi arvioida kilpailijoiden tulevaa käyttäytymistä ja ennakoida toimintalinjaa, jota ne aikovat noudattaa viitehintojen vahvistamisen osalta. Nämä keskustelut voivat siis vähentää epävarmuutta, joka liittyy kilpailijoiden tuleviin viitehintoja koskeviin päätöksiin, mistä on seurauksena yritysten välinen kilpailunrajoitus.
EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annettu ensimmäinen esimerkki kartellista, jonka on todettu nimenomaisesti olevan yhteismarkkinoille soveltumaton, koskee kartellia, jolla ”suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja”. Hinnoittelua edeltävät keskustelut, jotka koskevat banaanien viitehintojen koordinointia, liittyivät hintojen vahvistamiseen. Ne johtavat yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua EY 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
(ks. 344, 345, 368, 369, 584, 585, 765 ja 768 kohta)
9. Kun kyse on kilpailuasiassa olosuhteista, joissa lainvastainen yhdenmukaistaminen voidaan määrittää kilpailijoiden välisten yhteydenottojen lukumäärän ja säännöllisyyden perusteella, oikeuskäytännöstä ilmenee, että sekä yhdenmukaistamisen kohde että markkinoille ominaiset olosuhteet selittävät kilpailijoiden välisten sellaisten yhteyksien tiheyden, väliajat ja toteuttamistavan, joilla ne pyrkivät yhdenmukaistamaan markkinakäyttäytymisensä. Mikäli nimittäin kyseiset yritykset perustavat kartellin, jossa on sovittu sellaisesta monimutkaisesta yhdenmukaistamisjärjestelmästä, joka käsittää suuren määrän kyseisten yritysten markkinakäyttäytymisen osatekijöitä, säännöllinen pidemmän aikaa kestävä yhteydenpito voi olla välttämätöntä. Mikäli kyse on sen sijaan yksittäistä kysymystä koskevasta yhdenmukaistamisesta, jolla pyritään mukauttamaan markkinakäyttäytymistä kertaluonteisesti yhden erillisen kilpailutekijän osalta, yksi ainoa yhteydenotto saattaa riittää kyseisten yritysten tavoitteleman kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseen.
Merkitystä ei ole sillä, kuinka monta kokousta kyseisten yritysten välillä pidettiin, vaan sillä, antoiko yhteydenotto tai antoivatko yhteydenotot kyseisille yrityksille mahdollisuuden ottaa markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot ja korvata tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä. Silloin kun voidaan näyttää toteen, että nämä yritykset ovat yhdenmukaistaneet menettelytapansa keskenään ja ne toimivat edelleen markkinoilla, on perusteltua vaatia, että ne esittävät näyttöä siitä, että tämä yhdenmukaistaminen ei ole vaikuttanut niiden markkinakäyttäytymiseen.
(ks. 351 ja 352 kohta)
10. Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi olla kilpailusääntöjen vastaista, jos se alentaa kyseessä olevien markkinoiden toimintaan liittyvän epävarmuuden astetta tai poistaa tämän epävarmuuden kokonaan ja tämän vuoksi rajoittaa yritysten välistä kilpailua. Näiden sääntöjen vastaista on talouden toimijoiden välinen yhteydenpito, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tavaroiden tai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus.
Jos tarjonta on markkinoilla hyvin keskittynyttä, tiettyjen tietojen vaihto voi olla – erityisesti sen mukaan, millaisia tietoja vaihdetaan – omiaan antamaan yrityksille mahdollisuuden tuntea kilpailijoidensa asema ja liikestrategia markkinoilla, jolloin tietojenvaihto vääristää kilpailua näillä markkinoilla ja lisää salaisen yhteistyön todennäköisyyttä tai jopa helpottaa sitä. Jos tarjonta sitä vastoin on hajautunutta, kilpailijoiden välinen tietojen levitys ja vaihto eivät välttämättä vaikuta mitenkään markkinoiden kilpailutilanteeseen tai ne voivat vaikuttaa siihen jopa myönteisesti. Tietojenvaihtojärjestelmä voi olla kilpailumääräysten vastainen, vaikkeivät kyseessä olevat markkinat olisi voimakkaasti keskittyneet oligopolistiset markkinat.
Tietojen säännöllinen ja tiheä vaihtaminen, jonka seurauksena lisättiin keinotekoisesti sellaisten markkinoiden läpinäkyvyyttä, joilla kilpailu oli jo vähäisempää erityisen sääntelyn ja ennakkotietojen vaihtamisen vuoksi ja jotka oli järjestetty viikoittaisiin sykleihin, merkitsee kilpailusääntöjen rikkomista.
(ks. 371, 430–432 ja 548 kohta)
11. Kun kilpailuasiassa on kyse siitä, voidaanko yhdenmukaistetulla menettelytavalla katsoa olevan kilpailunvastainen tarkoitus, vaikka sillä ei ole välitöntä yhteyttä kuluttajahintoihin, EY 81 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ei voida katsoa, että ainoastaan sellaiset yhdenmukaistetut menettelytavat olisivat kiellettyjä, jotka vaikuttavat välittömästi loppukuluttajien maksamiin hintoihin. EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdasta käy päinvastoin ilmi, että yhdenmukaistettu menettelytapa voi olla tarkoitukseltaan kilpailunvastainen, jos sillä suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.
EY 81 artikla, sen enempää kuin muutkaan perustamissopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä. Erityisesti se, ettei yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuta suoraan hintatasoon, ei estä sen toteamista, että sillä rajoitetaan kyseessä olevien yritysten välistä kilpailua. Siihen toteamukseen, että yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, ei näin ollen vaadita sitä, että kyseisellä menettelytavalla on välitön yhteys kuluttajahintoihin.
(ks. 459, 460, 548, 549 ja 769 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 536–538, 717 ja 718 kohta)
13. Ks. tuomion teksti.
(ks. 587, 588, 590, 591, 637–639 ja 648 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 655, 656, 662–668, 670, 688–690 ja 724 kohta)
15. Ks. tuomion teksti.
(ks. 657 ja 659 kohta)
16. Ks. tuomion teksti.
(ks. 706 ja 707 kohta)
17. Ks. tuomion teksti.
(ks. 749 kohta)
18. Ks. tuomion teksti.
(ks. 751 kohta)
19. Ks. tuomion teksti.
(ks. 754 ja 755 kohta)
20. Ks. tuomion teksti.
(ks. 792 kohta)
21. Ks. tuomion teksti.
(ks. 799–803 kohta)
22. Ks. tuomion teksti.
(ks. 824–827 kohta)
23. Ks. tuomion teksti.
(ks. 834–837 kohta)
24. Ks. tuomion teksti.
(ks. 841–844, 851 ja 854 kohta)
25. Ks. tuomion teksti.
(ks. 857–859 kohta)
26. Kilpailuasiassa komission aiempi päätöskäytäntö ei ole sakkojen määrittämisen oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla, ja muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan viitteellisiä syrjinnän olemassaolon osalta. Komissiolla on sakkojen suuruuden määrittämisessä laaja harkintavalta, eivätkä sitä sido sen aikaisemmat arvioinnit. Pelkästään se, että komissio on myöntänyt aikaisemmassa päätöksentekokäytännössään tietyn alennusprosentin tietystä käyttäytymisestä, ei merkitse sitä, että sen pitäisi myöntää sama suhteellinen alennus silloin, kun se arvioi samanlaista käyttäytymistä myöhemmässä hallinnollisessa menettelyssä.
Yleisluonteiset ja epätäsmälliset perustelut, joiden mukaan yritykset, jotka puolustautuvat laillisesti väittämällä, että komission toteamat menettelytavat eivät ole EY 81 artiklan vastaisia, ovat vähemmän edullisessa asemassa kuin yritykset, jotka ovat mukana selvästi vakavia kilpailusääntöjen rikkomisia merkitsevissä menettelytavoissa, eivät ole omiaan osoittamaan minkään säännöksen, varsinkaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan, rikkomista, saati yleisen oikeusperiaatteen loukkaamista siten, että riidanalaista päätöstä olisi pidettävä lainvastaisena ja sakon määrää alennettava. Ainoa mielekäs vertailu EY 81 artiklan soveltamismenettelyssä on vapaaehtoisesti yhteistyötä tekevien yritysten ja kaikesta yhteistyöstä pidättyvien yritysten välillä tehtävä vertailu, sillä jälkimmäiset eivät voi väittää olevansa ensin mainittuihin nähden epäedullisemmassa asemassa.
Yhdenvertaisuusperiaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista. Kun yritys on toiminnallaan rikkonut EY 81 artiklaa, se ei voi välttää seuraamuksia sillä perusteella, että yhdelle tai kahdelle muulle taloudelliselle toimijalle ei ole määrätty sakkoa, siinäkään tapauksessa, että kyseisten toimijoiden tapausta ei ole saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
(ks. 862, 863, 865, 866, 869 ja 870 kohta)