Language of document :

Valitus, jonka Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV on tehnyt 16.4.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-146/22, Ryanair v komissio (KLM II; COVID-19), 7.2.2024 antamasta tuomiosta

(Asia C-269/24 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (edustajat: asianajajat C.E. Schillemans, P.J.F. Huizing, J. de Kok ja E. de Krom)

Muut osapuolet: Ryanair DAC, Euroopan komissio, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Société Air France, Air France-KLM

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

hyväksyy valituksen ja kumoaa valituksenalaisen tuomion

käyttää Euroopan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettua oikeuttaan ratkaista asia lopullisesti ja hylätä asiassa T-146/22 esitetty kumoamisvaatimus

toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kanneperusteista, joita ei ole vielä tutkittu, ja

velvoittaa Ryanair DAC:n korvaamaan oikeudenkyntikulut korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä muutoksenhakumenettelyssä että ensimmäisessä oikeusasteessa, jos se ratkaisee asian lopullisesti, tai määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin siinä tapauksessa, että se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää kolme valitusperustetta.

Se väittää ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellistä arviointiperustetta tuensaajan määrittämiseksi konsernissa ja katsoi tämän vuoksi virheellisesti, että Air France-KLM Holding SA:ta ja sen tytäryhtiöitä, Société Air France SA tytäryhtiöineen mukaan lukien, ei voitu sulkea kyseessä olevan tuen saajien ulkopuolelle.

Se väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se korvasi komission arvioinnin omalla arvioinnillaan, kun se määritti tuensaajan, osoittamatta riittävällä tavalla, että Euroopan komission riidanalaisessa päätöksessä on arviointivirhe.

Se väittää kolmanneksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan virheellisesti oikeudellista kehystä, joka koskee valtiontukien välillisten etujen käsitettä.

____________