Language of document : ECLI:EU:T:2001:277

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

5 päivänä joulukuuta 2001 (1)

Välitoimimenettely - Päätös, jolla evätään tiedonsaanti tietyistä asiakirjoista - Pääasian tutkittavaksi ottaminen

Asiassa T-216/01 R,

Reisebank AG, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), edustajinaan asianajajat M. Klusmann ja F. Wiemer,

hakijana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään S. Rating, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa hakija vaatii välitoimihakemuksessaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ensinnäkin lykkäämään 14.8.2001 tehdyn sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanoa, jolla evättiin hakijalta oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskivat toisia pankkeja vastaan aloitetusta menettelystä luopumista asiassa COMP/E-1/37.919 - pankkien eurovaluuttojen vaihdosta perimät palkkiot, ja toisaalta keskeyttämään EY 81 artiklan soveltamista koskevan menettelyn samassa asiassa sitä koskevilta osin,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

Asiaa koskeva lainsäädäntö

1.
    Komissio teki 23.5.2001 päätöksen 2001/462/EY, EHTY tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista (EYVL L 162, s. 21), jolla kumottiin 12.12.1994 tehty komission päätös 94/810/EHTY, EY (EYVL L 330, s. 67).

2.
    Kyseisen päätöksen johdanto-osan kolmannessa ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan ensinnäkin, että hallinnollisten menettelyjen toimittaminen olisi annettava tehtäväksi riippumattomalle, kilpailuasioissa kokeneelle kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle, jonka on oltava luotettava, jotta hän voi omalta osaltaan vaikuttaa menettelyjen objektiivisuuteen, avoimuuteen ja tehokkuuteen, ja toisaalta, että hänen riippumattomuutensa varmistamiseksi hänet olisi hallinnollisesti liitettävä kilpailusta vastaavan komission jäsenen alaisuuteen. Lisäksi avoimuutta hänen nimityksensä, nimityksen päättymisen ja siirron suhteen olisi lisättävä.

3.
    Päätöksen 2001/462/EY, EHTY 5 artiklasta ilmenee, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on varmistettava, että kuuleminen toimitetaan moitteettomasti, ja edistettävä sekä kuulemisen että sitä seuraavan kilpailuasioiden hallinnolliseen menettelyyn liittyvän mahdollisen päätöksen objektiivisuutta. Hän pyrkii erityisesti varmistamaan, että kaikki asian kannalta merkitykselliset, myös osapuolten kannalta epäedulliset tosiseikat, rikkomisen vakavuuteen liittyvät tosiseikat mukaan lukien, otetaan asianmukaisesti huomioon laadittaessa tällaiseen menettelyyn liittyviä komission päätösluonnoksia.

4.
    Päätöksen 2001/462/EY, EHTY 8 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. Jos henkilö, yritys taikka henkilöiden tai yritysten yhteenliittymä on saanut yhden tai useamman 7 artiklan 2 kohdassa luetelluista [komission lähettämistä] kirjeistä [mukaan lukien väitetiedoksiantoon liitetyt kirjeet] ja on syytä olettaa, että komissiolla on hallussaan asiakirjoja, joita sen käyttöön ei ole luovutettu mutta joita se tarvitsee voidakseen tehokkaasti käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi, sen on pyydettävä oikeutta saada tietoa näistä asiakirjoista perustellussa pyynnössä.

2. Kyseistä pyyntöä koskeva perusteltu päätös annetaan tiedoksi pyynnön esittäneelle henkilölle, yritykselle tai yhteenliittymälle sekä muille henkilöille, yrityksille tai yhteenliittymille, joita menettely koskee.”

5.
    Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 30.5.2001 asetuksen N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, s. 43). Kyseisen asetuksen 19 artiklasta ilmenee, että se tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ja että sitä sovelletaan 3 päivästä joulukuuta 2001 alkaen.

Tosiseikat ja menettelyn kulku

6.
    Komissio aloitti vuoden 1999 alussa tutkintamenettelyn seitsemässä jäsenvaltiossa eli Belgiassa, Saksassa, Irlannissa, Alankomaissa, Itävallassa, Portugalissa ja Suomessa toimivia noin 150:tä pankkia, joihin myös hakija kuului, vastaan sen vuoksi, että kyseisten pankkien epäiltiin sopineen eurovaluuttojen vaihtopalkkioiden pitämisestä tietyllä tasolla.

7.
    Komissio osoitti tämän tutkintamenettelyn yhteydessä hakijalle väitetiedoksiannon 3.8.2000.

8.
    Hakija esitti tätä koskevat huomautuksensa 27.11.2000.

9.
    Hakijaa kuultiin tutkintamenettelyn yhteydessä 1. ja 2.2.2001 pidetyssä kuulemistilaisuudessa.

10.
    Komission 11.4., 7.5. ja 14.5.2001 päivätyistä lehdistötiedotteista ilmenee, että komissio päätti lopettaa kilpailusääntöjen rikkomista koskeneen menettelyn alankomaalaisten, belgialaisten ja tiettyjen saksalaisten pankkien osalta. Komissio teki päätöksensä sen jälkeen kun kyseiset pankit olivat laskeneet eurovaluuttojen vaihtopalkkioitaan.

11.
    Hakija esitti 16.5., 13.6. ja 25.7.2001 päivätyillä kirjeillään komissiolle kolme sovintotarjousta, joissa se sitoutui alentamaan eurovaluuttojen vaihtopalkkioitaan. Komissio hylkäsi kaikki nämä tarjoukset.

12.
    Komission 31.7.2001 päivätystä lehdistötiedotteesta ilmenee, että komissio päätti lopettaa ne kilpailusääntöjen rikkomista koskeneet menettelyt, joita se oli aloittanut suomalaisia, irlantilaisia, belgialaisia, alankomaalaisia ja portugalilaisia sekä tiettyjä saksalaisia pankkeja vastaan.

13.
    Hakija esitti kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, joista ilmenisi, millaisin ehdoin muita kyseisen tutkinnan kohteena olleita pankkeja vastaan aloitettu menettely oli lopetettu.

14.
    Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi tämän tutustumista kyseisiin asiakirjoihin koskevan pyynnön ensimmäisellä 14.8.2001 päivätyllä kirjeellään (jäljempänä riidanalainen päätös). Hylkäystä perusteltiin seuraavasti:

”Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiakirja-aineistoon tutustumisella on erityinen tehtävä komissiossa käytävien kilpailumenettelyjen yhteydessä. Sen tarkoituksena on varmistaa se, että yritys, jonka väitetään rikkoneen yhteisön kilpailuoikeutta, kykenee puolustautumaan tehokkaasti komission huomioon ottamia väitteitä vastaan. Tämä edellytys täyttyy vain silloin, jos yritykset saavat tutustua kaikkiin menettelyn asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin eli menettelyä koskeviin asiakirjoihin, luottamuksellisia ja hallinnon sisäisiä asiakirjoja lukuun ottamatta. Tällä tavoin varmistetaan komission ja puolustautuvan yrityksen prosessuaalinen yhdenvertaisuus.

Nyt käsiteltävässä asiassa Reisebank AG ja Deutsche Verkehrsbank AG ovat saaneet tutustua menettelyyn COMP/E-1/37.919 liittyviin asiakirjoihin sekä muihin sellaisiin rinnakkaisiin asiakirja-aineistoihin sisältyviin asiakirjoihin, joilla on ollut merkitystä 'saksalaisia pankkeja' koskevan menettelyn kannalta. Tämä oikeus rajoittamattomaan puolustautumiseen komission huomioon ottamia väitteitä vastaan on siis otettu huomioon.

Niitä seikkoja, jotka ovat johtaneet muiden jäsenvaltioiden muita rahalaitoksia koskeneiden menettelyjen keskeyttämiseen, koskevat muut rinnakkaiset mutta erilliset komission asiakirjat eivät lähtökohtaisesti ole saksalaispankkien tutkittavissa. En myöskään ymmärrä, miten pyydetyillä tiedoilla voisi olla merkitystä asiakkaittenne puolustautumisen kannalta. Näin ollen pyyntönne päästä tutustumaan muuhun asiakirja-aineistoon on hylättävä ns. sementtitapauksia koskevan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

Tiettyjä saksalaispankkeja vastaan aloitetun menettelyn COMP/E-1/37.919 keskeyttämiseen liittyvien asiakirjojen osaltakaan en voi hyväksyä pyyntöänne. Yksittäisiä yrityksiä koskevat tiedot ovat luottamuksellisia siltä osin kuin komissio ei ole julkaissut niitä, joten muut menettelyn osapuolet eivät voi tutustua niihin.

Tämä päätös on tehty päätöksen [2001/462/EY, EHTY] 8 artiklan nojalla.”

15.
    Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ilmoitti toisessa, niin ikään 14.8.2001 päivätyssä kirjeessään vastauksena hakijan hallinnollisen menettelyn keskeyttämistä koskeneeseen pyyntöön seuraavaa:

”[- -] komissiolla ei [ole] mitään syytä lykätä menettelyssä COMP/E-1/37.919 tehtävää lopullista päätöstä koskevaa luonnosta, joka on ennakoitu esitettäväksi tämän vuoden alun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana.”

16.
    Hakija esitti 17.8.2001 päivätyssä kirjeessään komissiolle uuden sovintotarjouksen, jossa se sitoutui alentamaan eurovaluuttojen vaihtopalkkioitaan kahden vaihtoehtoisen mallin mukaisesti.

17.
    Komissio hylkäsi tämän viimeisen tarjouksen 14.9.2001 päivätyllä kirjeellään.

18.
    Hakija nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 21.9.2001 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista. Se esitti nyt käsiteltävän välitoimihakemuksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla ja vaati ensinnäkin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja toiseksi EY 81 artiklan soveltamista koskevan menettelyn keskeyttämistä asiassa COMP/E-1/37.919 - euroalueen valuuttojen muunnosta perittävät pankkimaksut: Saksa (Deutsche Verkehrsbank / Reisebank).

19.
    Komissio esitti huomautuksensa nyt käsiteltävästä välitoimihakemuksesta 5.10.2001.

20.
    Hakijaa pyydettiin 17.10.2001 esittämään huomautuksensa pääasian kanteen ja välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevasta kysymyksestä.

21.
    Hakija esitti tätä koskevat huomautuksensa 23.10.2001.

Asian oikeudellinen tarkastelu

22.
    EY 242 ja EY 243 artiklan määräysten sekä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21), 4 artiklan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä kanteen kohteena olevan toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät.

23.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus otetaan tutkittavaksi ainostaan, jos hakija on nostanut kanteen tätä toimea vastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Tämä määräys ei ole pelkkämuodollisuus vaan se edellyttää, että pääasian kanne, johon välitoimihakemus perustuu, on sellainen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa sen tutkittavaksi.

24.
    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pääasiassa nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ei pääsääntöisesti voida tutkia välitoimimenettelyssä, jotta ei ennakolta otettaisi kantaa pääasian ratkaisuun. Kun kuitenkin, kuten esillä olevassa tapauksessa, vedotaan siihen, että pääasiassa nostettu kanne, johon välitoimihakemus perustuu, on selvästi jätettävä tutkimatta, saattaa osoittautua tarpeelliseksi tutkia, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella olisi ilmeistä olettaa, että kanne otetaan tutkittavaksi (asia 376/87 R, Distrivet v. neuvosto, määräys 27.1.1988, Kok. 1988, s. 209, 21 kohta; asia C-300/00 P (R), Federación de Cofradías de Pescadores de Guipúzcoa ym. v. neuvosto, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8797, 34 kohta ja asia T-222/99 R, Martinez ja de Gaulle v. parlamentti, määräys 25.11.1999, Kok. 1999, s. II-3397, 60 kohta).

25.
    Nyt käsiteltävässä asiassa välitoimista päättävä tuomari arvioi, että on syytä tarkistaa, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella olisi ilmeistä olettaa, että pääasiassa nostettu kanne otetaan tutkittavaksi.

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

26.
    Komissio katsoo, että välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä on selvittää, että pääasian kannekirjelmään liittyy ensi arviolta sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan tietyllä todennäköisyydellä päätellä, että pääasian kanne otetaan tutkittavaksi. Tässä tapauksessa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset kuitenkin selvästi puuttuvat.

27.
    Välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamisen osalta komissio toteaa hakijan vaativan välitoimihakemuksen toisessa vaatimuksessa asiassa COMP/E-1/37.919 vireillä olevan kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn keskeyttämistä saadakseen tämän jälkeen oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon. Mahdollisuus saattaa asia yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi siinä tarkoituksessa, että asianomainen saisi oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon vireillä olevan kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn yhteydessä, on ollut yhdistetyissä asioissa T-10/92-T-12/92 ja T-15/92, Cimenteries CBR ym. vastaan komissio, 18.12.1992 annetun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion (Kok. 1992, s. II-2667, Kok. Ep. XIII, s. II-99, 38 ja 39 kohta) kohteena, ja siinä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei tällaista mahdollisuutta ollut.

28.
    Hakemuksen ensimmäisessä vaatimuksessa pyritään riidanalaisen päätöksen, jolla evätään hakijalta oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, täytäntöönpanon lykkäämiseen. Koska välitoimihakemuksen toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat, ensimmäinen vaatimus on irrallinen eikä sillä ole enää merkitystä. Lisäksi siinä vaaditaan ilmeisen vaikutuksetonta toimenpidettä eli kielteisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, millä ei velvoitettaisi komissiotamyöntämään hakijalle sitä, mitä se haluaa, eli oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon. Vaaditusta toimenpiteestä ei siis voitaisi määrätä välitoimimenettelyssä. Välitoimihakemuksen ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat siis niin ikään selvästi.

29.
    Se, että hakija pyrkii osoittamaan välitoimihakemuksensa tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisen vetoamalla siihen, että asiassa Cimenteries CBR ym. annetun tuomion ja nyt käsiteltävän asian taustalla olevat tosiseikat sen mielestä eroavat toisistaan, ei siinäkään tapauksessa, että tämä pitäisi paikkansa, olisi hyväksyttävä peruste poiketa kyseisessä tuomiossa esitetyistä toteamuksista. Nyt käsiteltävän asian taustalla olevat tosiseikat vastaavat olennaisilta osin asiassa Cimenteries CBR ym. annetun tuomion taustalla olleita tosiseikkoja. Komissio väittää tältä osin muun muassa, että kuulemisesta vastaava neuvonantaja on aina ollut riippumaton ja että hän varmasti oli riippumaton siinä vaiheessa kun asiassa Cimenteries CBR ym. annettiin tuomio. Hakija ei siis selitä sitä, miksi hänen riippumattomuuttaan koskevan kysymyksen perusteella pitäisi kyseenalaistaa periaate, jonka mukaan valmistelevia toimenpiteitä ei voida riitauttaa ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

30.
    Hakija vetoaa siihen, että toisin kuin komissio olettaa, välitoimihakemuksella pyritään siihen, että määrättäisiin väliaikaisesti ja siihen saakka, kunnes pääasiassa on annettu lopullinen päätös, että komissio ei saa luoda peruuttamatonta tosiasiallista tilannetta. Tästä syystä hakija vaatii, että komissio velvoitettaisiin väliaikaisesti olemaan alistamatta päätösluonnosta neuvoa-antavalle komitealle tai komission jäsenten kollegiolle sellaisen lopullisen päätöksen tekemiseksi, jolla määrättäisiin sakkoa, niin kauan kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole antanut ratkaisua riidanalaisesta päätöksestä nostetusta pääasian kohteena olevasta kumoamiskanteesta.

31.
    Pääasiassa nostettu kanne ei ole kanne, jolla vaadittaisiin kehotuksen antamista ja joka olisi jätettävä tutkimatta, vaan kumoamiskanne. Näin ollen olisi mahdotonta ajatella, että välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästikään täyttyisi sen vuoksi, että pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, kuten komissio väittää.

32.
    Perinteisenkään oikeustilan perusteella yhdistetyissä asioissa T-10/92 R-T-12/92 R, T-14/92 R ja T-15/92 R, Cimenteries CBR ym. vastaan komissio, 23.3.1992 annetussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräyksessä (Kok. 1992, s. II-1571, 54 kohta) ei katsottu, että kanteen, jolla vaadittiin tutustumisen asiakirja-aineistoon evänneen päätöksen kumoamista, tutkittavaksi ottamisen edellytykset olisivat selvästi puuttuneet. Nyt käsiteltävässä asiassa välitoimimenettelyn yhteydessä esitetyn vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät myöskään voi automaattisesti puuttua selvästi sen vuoksi, että pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuisivat, kuten komissio esittää.

33.
    Hakija vetoaa erityisesti viiteen perusteeseen tukeakseen vaatimustaan, ja niillä se pyrkii osoittamaan, että riidanalainen päätös voidaan riitauttaa erikseen. Ensimmäinen peruste koskee kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan riippumattomuutta. Toinen peruste koskee hakijan puolustautumisoikeuksien loukkaamista peruuttamattomalla tavalla. Kolmannen perusteen mukaan yksi menettelyn vaihe on unohdettu, kun hakijaa ei ole kuultu epäyhdenvertaisesta kohtelusta, jonka kohteeksi se on joutunut. Neljäs peruste koskee sitä, että komissio on ilmoittanut varmuudella aikovansa tehdä päätöksen, jolla hakijalle määrätään sakkoa. Viidennen perusteen mukaan asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklaa on rikottu.

34.
    Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan riippumattomuudesta, jota koskevat päätöksen 2001/462/EY, EHTY johdanto-osan kolmas ja kuudes perustelukappale, ja asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan menettelyn nimenomaisesta virallistamisesta on hakijan mukaan todettava, että nämä periaatteet edellyttävät sitä, että päätöksen 2001/462/EY, EHTY 8 artiklan nojalla tehdyt päätökset on voitava riitauttaa erikseen. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan riippumattomuus ja kuulemismenettelyn itsenäisyys on näet mahdollista taata vain silloin, jos kuulemismenettelystä vastaavien neuvonantajien tehtävänsä perusteella tekemiä päätöksiä voidaan valvoa tuomioistuimessa. Hakija korostaa tässä yhteydessä sitä, että komissio on asiassa Cimenteries CBR ym. annetun tuomion jälkeen muuttanut ja vahvistanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää useaan kertaan, eikä tämä ole tapahtunut yksinomaan päätöksellä 2001/462/EY, EHTY.

35.
    Sen väitteen osalta, jonka mukaan hakijan puolustautumisoikeuksia loukataan jatkuvalla ja peruuttamattomalla tavalla, mikäli komissio tekee päätöksen, jolla hakijalle määrätään sakkoa ilman että hakija saisi luvan tutustua pyytämiinsä asiakirja-aineistoihin, hakija viittaa vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja erityisesti asiassa C-303/90, Ranska vastaan komissio, 13.11.1991 annettuun tuomioon (Kok. 1991, s. I-5315), jonka mukaan kaikki toimenpiteet, joilla on sitovia oikeudellisia vaikutuksia ja joista aiheutuu suoraan ja peruuttamattomasti vahinkoa asianomaisten intresseille, on voitava riitauttaa erikseen tuomioistuimessa. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on ilmoittanut muun muassa 14.8.2001 päivätyssä kirjeessään aikomuksestaan tehdä lähitulevaisuudessa päätös, jolla hakijalle määrättäisiin sakkoa, vaikka hakijalle ei annettu lupaa tutustua asiakirja-aineistoihin.

36.
    Näin ollen hakijalle aiheutuisi peruuttamatonta taloudellista ja aineetonta vahinkoa. Tämä merkitsee hakijan mielestä selvästi harkintavallan väärinkäyttöä, sillä hakija oli useaan kertaan ehdottanut myönnytyksiä, jotka olivat vähintään yhtä merkittäviä kuin muiden pankkien, joiden osalta asian käsittely oli lopetettu rinnakkaisissa menettelyissä. Jo pelkästään sellaisen päätöksen määräysosan julkaiseminen, jolla hakijalle määrättäisiin sakkoa, aiheuttaisi paitsi sen, että se menettäisi hyvän maineensa luotettavana yrityksenä, myös merkittäviä taloudellisia vahinkoja, koska kuluttajat todennäköisesti vaihtaisivat valuuttansa toisissa rahalaitoksissa. On lisäksioletettavissa, että hakija menettäisi asiakkaita myös muilla toimintansa aloilla, koska tämä kielteinen julkisuus vaikuttaisi sen kaikkeen toimintaan. Lopuksi hakija toteaa, että se joutuisi varautumaan siviilioikeuden nojalla esitettäviin vahingonkorvausvaatimuksiin.

37.
    Mikäli hakijan sitä vastoin annettaisiin tutustua kyseisiin asiakirja-aineistoihin, se todennäköisesti löytäisi puolestaan puhuvia todisteita tai todisteita, jotka osoittaisivat sen joutuneen lainvastaisen syrjinnän kohteeksi. Olisi siis välttämätöntä, että se saisi tiedon ratkaisevista tosiseikoista, jotka sisältyvät yksinomaan komission asiakirja-aineistoihin ja jotka komissio haluaisi pitää yksin itsellään asianosaisten prosessuaalista yhdenvertaisuutta koskevan periaatteen vastaisesti.

38.
    Menettelyn yhden vaiheen unohtamisen osalta hakija korostaa, että sitä ei ole kuultu epäyhdenvertaisesta kohtelusta, jonka kohteeksi se joutui, kun toisia asianomaisia pankkeja vastaan aloitetut menettelyt lopetettiin. Lopullinen päätös on siis tehty ilman että hakija olisi saanut vedota siihen, että sitä on kohdeltu epäyhdenvertaisesti, ja ilman että neuvoa-antavaa komiteaa ja komission jäsenten kollegiota olisi kyetty kuulemaan tältä osin.

39.
    Lopullisen päätöksen julistamisen osalta komissio on, toisin kuin asiassa Cimenteries CBR ym., ilmoittanut varmuudella sekä hakijan kanssa käymissään puhelinkeskusteluissa että toisessa 14.8.2001 päivätyssä kirjeessään, että se aikoi lähitulevaisuudessa tehdä lopullisen päätöksen, jolla hakijalle määrättäisiin sakkoa.

40.
    Lopuksi hakija toteaa, että mahdollisuus nostaa erillinen kanne riidanalaisesta päätöksestä perustuu myös asetukseen N:o 1049/2001 ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan toiseen virkkeeseen. Kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan päätöksen 2001/462/EY, EHTY 8 artiklan nojalla tehtyihin kuulemismenettelystä vastaavien neuvonantajien päätöksiin, joilla tutustumista asiakirja-aineistoon koskeva vaatimus hylätään. Hakija muistuttaa, että päätöksen 2001/462/EY, EHTY johdanto-osan 10. perustelukappaleesta ilmenee, että päätöstä on noudatettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden yleisten sääntöjen soveltamista, jotka koskevat komission asiakirjoihin liittyvää tietojensaantioikeutta.

41.
    Kun otetaan lisäksi huomioon asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan kahdeksas ja kahdestoista perustelukappale, asetusta N:o 1049/2001 pitäisi soveltaa myös sellaisiin tutustumista asiakirjoihin koskeviin vaatimuksiin, jotka on esitetty 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, EYVL 1962, 13, s. 204), 19 artiklan mukaisessa kuulemistilaisuudessa, ja päätöksen 2001/462/EY, EHTY 8 artiklan nojalla tehtyihin kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätöksiin.

Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

42.
    Aluksi on muistutettava asetuksen N:o 1049/2001, johon hakija vetoaa, mahdollisesta vaikutuksesta nyt käsiteltävän asian arviointiin, että kyseistä asetusta sovelletaan vasta 3.12.2001 lähtien. Näin ollen sillä ei missään tapauksessa ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta.

43.
    Neljän muun perusteen osalta, joihin hakija on vedonnut tukeakseen vaatimustaan ja joilla se pyrkii osoittamaan pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisen ja sen, että riidanalainen päätös voitaisiin riitauttaa erikseen, on korostettava, että kun on kyse toimista, säädöksistä tai päätöksistä, joiden valmistelu tapahtuu useammassa vaiheessa erityisesti sisäisen menettelyn puitteissa, periaatteessa sellaisia säädöksiä tai toimia, joita vastaan voidaan nostaa kumoamiskanne, ovat toimenpiteet, joilla määrätään lopullisesti toimielimen kanta tässä menettelyssä, lukuun ottamatta välitoimenpiteitä, joiden tarkoitus on valmistella lopullista päätöstä (asia T-37/92, BEUC ja NCC v. komissio, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. II-285, 27 kohta ja asia T-277/94, AITEC v. komissio, tuomio 22.5.1996, Kok. 1996, s. II-351, 51 kohta).

44.
    Kilpailuasioissa asiakirjoihin tutustumisen tarkoituksena on antaa väitetiedoksiannon adressaateille mahdollisuus tutustua komission asiakirja-aineiston todisteisiin, jotta asianosaiset voisivat niiden perusteella esittää mielipiteensä komission väitetiedoksiannossa tekemistä päätelmistä (asia C-51/92 P, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I-4235, 75 kohta). Oikeus tutustua asiakirjoihin on siis yksi puolustautumisoikeuden suojaamiseksi tarkoitetuista menettelyllisistä takeista, joilla pyritään suojaamaan puolustautumisoikeuksia ja varmistamaan erityisesti asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2842/98 (EYVL L 354, s. 18) 2 artiklassa säädetyn kuulluksi tulemista koskevan oikeuden tehokas käyttö. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa oikeudenkäyntimenettelyissä, jotka voivat johtaa rangaistusseuraamuksiin, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava kaikissa olosuhteissa, myös hallinnollisessa menettelyssä (edellä mainitun asiassa Cimenteries CBR ym. v. komissio, annetun tuomion 38 ja 39 kohta ja asia T-37/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1901, 49 kohta).

45.
    Jotta tätä perusperiaatetta tosiasiallisesti noudatettaisiin, hakijalle on jo hallinnollisen menettelyn aikana annettava tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä komission esiin tuomien tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä (asia 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok. 1979, s. 461, Kok. Ep. IV, s. 341, 9 ja 11 kohta).

46.
    Edellä esitetystä seuraa, että vaikka komission toimenpiteillä, joilla evätään oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, voidaan loukata puolustautumisoikeuksia, ne tuottavat periaatteessa ainoastaan sellaisia rajallisia vaikutuksia, jotka ovat ominaisia hallinnolliseen menettelyyn kuuluville valmisteleville toimenpiteille (asiassa Cimenteries CBR ym. annetun tuomion 42 kohta). Kumoamiskanteen tutkittavaksiottaminen ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä on perusteltua ainoastaan sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat välittömästi ja peruuttamattomasti asianomaisten yritysten oikeudelliseen asemaan.

47.
    Tältä osin hakijan väitteellä, jonka mukaan lähitulevaisuudessa tehdään lopullinen päätös, jolla sille määrätään sakkoa, ei voi olla merkitystä tämän oikeuskäsittelyn yhteydessä, koska tämä väite on joka tapauksessa riittämättömästi yksilöity eikä sen perusteella voida saada selville mahdollisen hakijaa koskevan päätöksen sisältöä. Tämän väitteen perusteella ei siis voida erottaa merkittävällä tavalla nyt käsiteltävää asiaa asiassa Cimenteries CBR ym. annettuun tuomioon liittyneestä tilanteesta.

48.
    Se, että mahdollisesti loukataan väitetiedoksiannon adressaatin, tässä tapauksessa hakijan, oikeutta esittää asianmukaisesti huomautuksensa väitteistä, jotka komissio on esittänyt sitä vastaan, sekä sellaisista todisteista, joiden tarkoituksena on tukea kyseisiä väitteitä, voi aiheuttaa sitovia oikeusvaikutuksia, joilla loukataan hakijan etuja, ainoastaan komission mahdollisesti tehtyä päätöksen, jossa todetaan syyllistyminen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Komissio voi lopullisen päätöksen tekemiseen asti hylätä erityisesti hakijan kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella tietyt tai jopa kaikki sitä vastaan aluksi esittämänsä väitteet. Se voi myös korjata mahdollisia menettelyvirheitä antamalla aiemmin epäämänsä oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon, jotta hakija voi uudelleen, täysin tietoisina kaikista asiaseikoista esittää huomautuksensa väitetiedoksiannossa mainituista väitteistä.

49.
    Kuitenkin siinä tilanteessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaisi sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu menettelyn päättävästä päätöksestä, että täydellistä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon on loukattu, ja näin ollen kumoaisi komission lopullisen päätöksen puolustautumisoikeuksien rikkomisen perusteella, koko menettely olisi lainvastainen. Tällaisissa olosuhteissa komission olisi joko kokonaan luovuttava menettelystä hakijaa vastaan tai aloitettava menettely uudelleen ja annettava hakijalle mahdollisuus esittää uudelleen huomautuksensa sitä vastaan esitetyistä väitteistä kaikkien sellaisten uusien tietojen perusteella, joihin sillä olisi pitänyt olla oikeus tutustua. Tällaisessa tapauksessa sääntöjenmukainen kontradiktorinen menettely riittäisi palauttamaan täysin hakijan oikeudet (asiassa Cimenteries CBR ym. annetun tuomion 47 kohta).

50.
    On todettava, että huolimatta siitä, että päätöksellä 2001/462/EY, EHTY pyritään takaamaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan riippumattomuus, hakija ei ole esittänyt vakavasti otettavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että edellä siteerattua oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon kilpailuasioissa koskevaa oikeuskäytäntöä ei enää voitaisi soveltaa.

51.
    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös, jolla hakijalta evättiin oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskivat luopumista toisia pankkeja vastaan aloitetusta menettelystä COM/E-1/37.919, ei tuota sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttaisivat hakijan etuihin välittömästi ja ennen sellaisen päätöksen mahdollistatekemistä, jossa todetaan EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen ja mahdollisesti määrätään hakijalle seuraamus (ks. vastaavasti asiassa Cimenteries CBR ym. annetun tuomion 48 kohta).

52.
    Välitoimihakemuksen toisesta vaatimuksesta, joka koskee hakijaa vastaan aloitetun EY 81 artiklan soveltamista koskevan menettelyn keskeyttämistä, on todettava, että välitoimista päättävä tuomioistuin ei periaatteessa voi hyväksyä välitoimihakemusta, jonka tarkoituksena on estää komissiota käyttämästä toimivaltaansa suorittaa tutkimuksia sen jälkeen, kun hallinnollinen menettely on aloitettu ja jopa ennen kuin komissio on päättänyt lopullisista toimista, joiden täytäntöönpano halutaan estää. Tällaisia toimenpiteitä määrätessään välitoimista päättävä tuomioistuin ei toimisi vastaajana olevan toimielimen toiminnan laillisuuden valvojana vaan se toimisi toimielimen asemesta täysin hallinnollisten toimivaltuuksien käytössä. Tästä syystä hakija ei voi EY 242 ja EY 243 artiklan perusteella vaatia, että vastaajana oleva toimielin velvoitettaisiin edes väliaikaisesti luopumaan toimivaltuuksiensa käytöstä hallinnollisessa menettelyssä (ks. asia T-543/93 R, Gestevisión Telecinco v. komissio, määräys 14.12.1993, Kok. 1993, s. II-1409, 24 kohta ja vastaavasti asia T-395/94 R II, Atlantic Container ym. v. komissio, määräys 22.11.1995, Kok. 1995, s. II-2893, 39 kohta). Välitoimista päättävälle tuomioistuimelle voidaan antaa tällainen oikeus ainoastaan siinä tapauksessa, että se voi välitoimihakemuksesta ilmenevien seikkojen perusteella todeta, että on olemassa sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden vuoksi pyydetyt välitoimet on määrättävä (ks. tältä osin asia T-52/96, Sogecable v. komissio, määräys 12.7.1996, Kok. 1996, s. II-797, 40 ja 41 kohta).

53.
    Tältä osin on todettava, että hakija ei ole nyt käsiteltävässä asiassa esittänyt minkäänlaista näyttöä siitä, että tällaiset poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi olisi perusteltua määrätä vaadituista välitoimista eli EY 81 artiklan soveltamista koskevan menettelyn keskeyttämisestä sitä koskevilta osin, olisivat olemassa. Tällä perusteella välitoimihakemuksen toista vaatimusta ei siten voida ottaa tutkittavaksi.

54.
    Koska ei siis ole olemassa sellaisia painavia seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, että pääasian kanne todennäköisesti tutkitaan, nyt käsiteltävä välitoimihakemus on jätettävä tutkimatta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)    Välitoimihakemus hylätään.

2)    Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 5 päivänä joulukuuta 2001.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: saksa.