Asia T-844/16

Alpirsbacher Klosterbräu Glauner GmbH & Co. KG

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

EU-tavaramerkki – Hakemus sanamerkin Klosterstoff rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Ehdottomat hylkäysperusteet – Kuvailevuus – Tavaramerkki, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b, c ja g alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b, c ja g alakohta) – EUIPO:n aikaisempi käytäntö

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 26.10.2017

1.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Käsite

(Neuvoston asetuksen 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Sanamerkki Klosterstoff

(Neuvoston asetuksen 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohta)

4.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan – Sanamerkki Klosterstoff

(Neuvoston asetuksen 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohta)

5.      EU-tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisellä virkkeellä on sama ulottuvuus kuin SEUT 296 artiklalla

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

6.      EU-tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi päätöskäytäntö – Laillisuusperiaate

(Neuvoston asetus N:o 207/2009)

7.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Merkin rekisteröitävyyden arviointi – Pelkästään unionin säännöstön huomioon ottaminen – Tavaramerkin aikaisempi rekisteröinti joissakin jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa – Päätökset, jotka eivät sido unionin elimiä

(Neuvoston asetus N:o 207/2009)

1.      Merkkien tai merkintöjen, joita voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan niiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä on haettu, katsotaan Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla olevan kykenemättömiä täyttämään tavaramerkin keskeistä tehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun kaupallista alkuperää, jotta kuluttaja, joka hankkii tavaramerkillä varustetun tavaran tai palvelun, voisi siten myöhemmän hankinnan yhteydessä tehdä saman valinnan, jos kokemus osoittautuu myönteiseksi, tai tehdä toisen valinnan, jos se osoittautuu kielteiseksi.

Tästä seuraa, että jotta merkki kuuluisi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan, sen ja kyseisten tavaroiden tai palvelujen välillä on oltava riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja ilman lisäpohdintoja havaita kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen tai jonkin niiden ominaisuuden kuvailun.

(ks. 13 ja 14 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 21–32 kohta)

3.      Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan tavaramerkkejä, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen, ei rekisteröidä.

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen rekisteröintiesteiden osalta edellytetään, että voidaan katsoa, että merkki on tosiasiallisesti harhaanjohtava tai että on olemassa riittävän vakava kuluttajien harhaanjohtamista koskeva vaara.

(ks. 41 ja 42 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 43–46 kohta)

5.      Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisen virkkeen (josta on tullut asetuksen 2017/1001 94 artiklan ensimmäinen virke) mukaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston päätökset on perusteltava. Oikeuskäytännön mukaan tällä velvollisuudella on sama ulottuvuus kuin SEUT 296 artiklassa vahvistetulla velvollisuudella ja sen tavoitteena on yhtäältä antaa asianomaisille tieto toteutettujen toimenpiteiden perusteluista, jotta ne voisivat puolustaa oikeuksiaan, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta.

(ks. 50 kohta)

6.      Päätökset, jotka Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston valituslautakuntien on tehtävä Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä Euroopan unionin tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Näiden päätösten laillisuutta on näin ollen arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet sitä tulkitsevat, eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että vaikka EUIPO:n on yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden vuoksi otettava huomioon jo tehdyt päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei, näiden periaatteiden soveltaminen on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa.

(ks. 51 kohta)

7.      Euroopan unionin tavaramerkkejä koskeva lainsäädäntö muodostaa itsenäisen järjestelmän, joka koostuu sille ominaisten tavoitteiden ja sääntöjen kokonaisuudesta ja jonka soveltaminen on riippumaton kansallisista järjestelmistä. Sitä, onko merkki rekisteröitävissä EU-tavaramerkiksi, on näin ollen arvioitava yksinomaan merkityksellisen säännöstön perusteella. Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoa ja mahdollisesti unionin tuomioistuimia eivät sido jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden tasolla tehdyt päätökset, vaikka ne voivat ottaa ne huomioon, eikä asetuksessa N:o 207/2009 ole ensimmäistäkään säännöstä, jossa velvoitettaisiin EUIPO tai unionin yleinen tuomioistuin muutoksenhaun yhteydessä päätymään samaan lopputulokseen kuin kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet vastaavassa tapauksessa.

(ks. 52 kohta)