Asia T-454/13
Société nationale maritime Corse Méditerranée (SNCM)
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Meriliikenteen kabotaasi – Valtiontuki, jota Ranska on myöntänyt Société nationale maritime Corse Méditerranéelle (SNCM) ja Compagnie méridionale de navigationille – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – Korvaus peruspalvelun lisäpalvelusta, jolla on tarkoitus kattaa huippukaudet matkailusesongin aikana – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Valtiontuen käsite – Etu – Tuomio Altmark – Tuen määrän määrittäminen
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.3.2017
1. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla korvataan yritykselle asetetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu soveltamisalaan – Tuomiossa Altmark mainitut edellytykset
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmä – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Ilmeiseen virheeseen rajoittuva komission valvonta – Mahdollisuus tehdä arviointi ennalta käsin hyväksyttyjen komission suuntaviivojen perusteella
(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 3577/92 1 ja 4 artikla; komission tiedonannon 2012/C 8/02 46 kohta
3. Valtiontuki – Käsite – Arviointi SEUT 107 artiklan 1 kohta huomioon ottaen – Aikaisemman käytännön huomioon ottaminen ei kuulu soveltamisalaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
4. Valtiontuki – Komission päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla)
5. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla korvataan yritykselle asetetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset – Tuomiossa Altmark mainittu ensimmäinen edellytys – Meriliikenteen kabotaasin ala – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmä – Julkisen palvelun todellinen tarve – Soveltamisala – Kansallisten viranomaisten velvollisuus osoittaa yksityisen toiminnan puuttuminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 3577/92 1 artiklan 4 kohta)
6. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla korvataan yritykselle asetetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset – Tuomiossa Altmark vahvistettu neljäs edellytys – Julkinen hankintamenettely, jonka avulla voidaan valita hakija, joka pystyy toimittamaan palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin – Soveltamisala
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
7. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Tilanteen saattaminen ennalleen – Suhteellisuusperiaatetta ja perusteettoman edun kieltoa koskevaa periaatetta ei ole loukattu
(SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta)
8. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Perusteluvelvollisuus – Sillä, että tuensaajat ovat taloudellisissa vaikeuksissa tai konkurssissa, ei ole merkitystä
(SEUT 108 artiklan 2 kohta)
9. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Tilanteen saattaminen ennalleen – Takaisinperittävän määrän laskeminen
(SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohta)
10. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – SEUT 108 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Suoja – Edellytykset ja rajoitukset – Poikkeuksellisia olosuhteita ei ole
(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 84–90 kohta)
2. Kun otetaan huomioon yhtäältä jäsenvaltioiden laaja harkintavalta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tehtävää ja sen täytäntöönpanon edellytyksiä määriteltäessä ja toisaalta komission tältä osin ilmeiseen virheeseen rajoittuvan valvonnan ulottuvuus, unionin yleisen tuomioistuimen valvonta, jonka on kohdistuttava komission tältä osin tekemään arviointiin, ei myöskään voi ylittää tätä samaa rajaa ja että näin ollen tämän valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, onko komissio perustellusti todennut jäsenvaltion tehneen ilmeisen virheen tai hylännyt sitä koskevan väitteen.
Jäsenvaltion valta määritellä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut ei ole kuitenkaan rajaton eikä sitä voida käyttää mielivaltaisesti vain siinä tarkoituksessa, että jokin erityinen ala välttyisi kilpailusääntöjen soveltamiselta. Erityisesti silloin, jos unionin oikeudessa on annettu erityissääntöjä, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun sisällön ja laajuuden määrittämistä, ne rajoittavat jäsenvaltioiden harkintavaltaa Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen annetun komission tiedonannon 46 kohdan mukaisesti.
Käsiteltävässä asiassa oli kuitenkin annettu tällaisia sääntöjä, nimittäin palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa annetun asetuksen N:o 3577/92 (meriliikenteen kabotaasi) säännökset. Tämän asetuksen 1 artiklassa vahvistetaan periaate, joka koskee meriliikenteen kabotaasipalvelujen tarjoamisen vapautta unionissa ja sen kolmannessa perustelukappaleessa täsmennetään, että sen tarkoituksena on poistaa tämän tarjoamisen vapauden rajoitukset. Meriliikenteen kabotaasiasetuksen 4 artiklassa säädetään mahdollisista poikkeuksista tähän johtavaan periaatteeseen, ja sen mukaan jäsenvaltiot voivat tehdä sopimuksia julkisesta palvelusta niiden laivanvarustamojen kanssa, jotka harjoittavat säännöllistä liikennettä saariin, saarilta ja saarien välillä, tai asettaa näille julkisen palvelun velvoitteita kabotaasipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi.
(Ks. 93 ja 112–115 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 98 ja 99 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 102 kohta)
5. Kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 20.2.2001 annetussa tuomiossa Analir ym., C‑205/99 esittämät perustelut, joissa tukeudutaan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa annetun asetuksen N:o 3577/92 (meriliikenteen kabotaasi) 1 ja 4 artiklan tulkintaan sen perustavanlaatuisen tavoitteen mukaisesti, joka on meriliikenteen kabotaasipalvelujen tarjoamisen vapauden turvaaminen ja siten tämän vapauden rajoitusten hyväksyminen ainoastaan hyvin tiukkojen edellytysten täyttyessä, komissio on tarkistaakseen ensimmäisen Altmark-kriteerin täyttymisen aivan oikein todennut päätöksessä, jossa kyseiset tuet todettiin sisämarkkinoille soveltumattomiksi, että ”julkisen palvelun sopimuksessa määritellyn julkisen palvelun alan on oltava tarpeellinen ja oikeasuhteinen suhteessa julkisen palvelun todelliseen tarpeeseen. Siitä on osoituksena säännöllisten kuljetuspalvelujen riittämättömyys tavanomaisissa markkinaolosuhteissa”.
Kansallisia viranomaisia ei voida vapauttaa velvollisuudesta osoittaa yksityisen toiminnan puuttuminen. Nimittäin edellä mainitun tuomion Analir ym. 34 kohdasta ilmenee selvästi, että julkista palvelua koskevan todellisen tarpeen osoittaminen liittyy tällaisen toiminnan puuttumisen osoittamiseen. Toisin sanoen julkisen palvelun todellinen tarve määräytyy yksityisen toiminnan puuttumista koskevan toteamuksen perusteella.
Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun vahvistamiseksi meriliikenteen kabotaasin alalla ei siten riitä, että jäsenvaltio vetoaa alueellisen jatkuvuuden tavoitteen toteuttamiseen. Lisäksi edellytetään, että tätä tavoitetta ei ole jo toteutettu markkinavoimin. Jos markkinavoimien avulla voidaan saavuttaa osa tästä tavoitteesta, tällaisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun luominen on perusteltua vain, jos se vastaa markkinoiden vastaavaan puutteeseen.
(Ks. 119, 124, 125 ja 172 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 238 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 268 ja 269 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 270 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 278 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(Ks. 282–284, 292 ja 293 kohta)