Asia T‑664/13
Petco Animal Supplies Stores, Inc.
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin PETCO rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki PETCO – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Hallinnollisen menettelyn lykkääminen – Asetuksen (EY) N:o 2868/95 20 säännön 7 kohdan c alakohta ja 50 säännön 1 kohta – Kanneperuste, jolla ei tueta vaatimuksia – Kielto ratkaista asia ultra petita – Tutkimatta jättäminen
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.10.2015
1. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Itsenäinen kanneperuste, jolla ei tueta vaatimusta osittaisesta kumoamisesta – Tutkimatta jättäminen
2. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Vaatimusten esittäminen täsmällisesti ja yksiselitteisesti – Muuttaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytys
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artikla ja 48 artiklan 2 kohta)
3. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valitus valituslautakunnissa – Asian käsittelyn lykkääminen – Edellytykset
(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 20 säännön 7 kohdan c alakohta ja 50 säännön 1 kohta)
4. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
5. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Kyseisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuus – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
6. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sekaannusvaaran arviointi – Kohdeyleisön määrittäminen – Kohdeyleisön tarkkaavaisuustaso
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
7. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sanamerkki PETCO ja kuviomerkki PETCO
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009. 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
8. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuus – Arviointiperusteet – Moniosainen tavaramerkki
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
1. Jos unionin tuomioistuimen olisi todettava, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunta oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen kieltäytyessään lykkäämästä siinä vireillä olevaa, väiteosaston tekemää päätöstä koskevaa valitusmenettelyä siihen asti, kunnes virastolle esitetystä aikaisemman tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevasta vaatimuksesta oli annettu päätös, kaikki valituslautakunnan esittämät arviot valituksen perusteltavuudesta täytyisi kyseenalaistaa. Valituslautakunta ei olisi nimittäin voinut tutkia valitusta ja ratkaista asiaa osaksi valittajan hyväksi, jos se olisi lykännyt valitusmenettelyä. Lisäksi jos lykkäämisen epäämisestä tehty päätös olisi kumottu, valituslautakunnan, jonka käsiteltäväksi asia olisi tullut uudelleen, olisi täytynyt lykätä valitusmenettelyä ja tehdä lykkäyksen päätyttyä kaikki tarvittavat johtopäätökset aikaisempaa tavaramerkkiä koskevan mitättömyysmenettelyn perusteella arvioituaan kaikkien niiden argumenttien perusteltavuutta, joihin kantaja oli vedonnut väiteosaston päätöstä vastaan.
Tästä seuraa, että lykkäämisen epäämisestä tehtyä päätöstä ei voida erottaa niistä perusteluista, joiden johdosta valituslautakunta teki päätöksen valituksen perusteltavuudesta. Tästä seuraa, että jos kanneperuste, joka perustuu lykkäyksen epäämisen lainvastaisuuteen, hyväksyttäisiin, unionin yleisen tuomioistuimen olisi kumottava riidanalainen päätös kokonaisuudessaan ja – koska vaatimuksissa oli vaadittu ainoastaan osittaista kumoamista – ratkaistava asia ultra petita. Koska kumoamiskanteesta päättävä unionin yleinen tuomioistuin ei voi ratkaista asiaa ultra petita, se ei saa kumoamisesta päättäessään ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut. Tällainen itsenäinen kanneperuste, jolla ei tueta osittaista kumoamisvaatimusta, on siten jätettävä tutkimatta.
(ks. 20, 22, 24, 29 ja 30 kohta)
2. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan, jota sovelletaan sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 44 artiklan sanamuodon mukaan kannekirjelmässä on esitettävä erityisesti oikeudenkäynnin kohde ja sen on sisällettävä kantajan vaatimukset. Vaatimukset on esitettävä täsmällisesti ja yksiselitteisesti, sillä muutoin on olemassa riski, että unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian alle tai yli sen, mitä on vaadittu (infra tai ultra petita) ja että vastaajan oikeuksia loukataan. Koska kumoamiskanteesta päättävät unionin tuomioistuimet eivät voi ratkaista asiaa ultra petita, ne eivät saa kumoamisesta päättäessään ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut.
Näin ollen ainoastaan kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon ja se, onko kanne perusteltu, on tutkittava yksinomaan kannekirjelmään sisällyttyjen vaatimusten osalta. 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa sallitaan uusien perusteiden esittäminen sillä edellytyksellä, että ne perustuvat asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Tämä edellytys koskee sitä suuremmallakin syyllä kaikenlaista vaatimusten muuttamista, ja tilanteessa, jossa kirjallisen käsittelyn aikana ei ole tullut esille oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja, ainoastaan kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon.
(ks. 24 ja 25 kohta)
3. Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnalla on laaja harkintavalta päättäessään siitä, lykkääkö se menettelyä vai eikö. Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohdan c alakohta, jota on asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 1 kohdan mukaan sovellettava menettelyihin valituslautakunnassa, ilmentää tätä laajaa harkintavaltaa, kun siinä säädetään, että virasto voi lykätä väitemenettelyä, jos sellainen lykkäys on olosuhteiden vuoksi tarkoituksenmukainen. Lykkääminen jää täten valituslautakunnan oikeudeksi, johon se turvautuu vain katsoessaan sen tarkoituksenmukaiseksi. Valituslautakunnassa käytävää menettelyä ei siten lykätä automaattisesti kyseisen menettelyn osapuolen tekemän lykkäyshakemuksen seurauksena.
Valituslautakunnan laaja harkintavalta lykätä siinä käytävää menettelyä ei merkitse sitä, että valituslautakunnan arviointi suljettaisiin unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan ulkopuolelle. Valituslautakunnan laaja harkintavalta kuitenkin rajoittaa unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan asiakysymyksissä sen varmistamiseen, ettei asiassa ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Oikeuskäytännöstä ilmenee tämän osalta, että valituslautakunnan on menettelyn lykkäämiseen liittyvää harkintavaltaa käyttäessään noudatettava yleisiä periaatteita, jotka koskevat oikeudenmukaista menettelyä oikeusunionissa. Valituslautakunnan on siis tätä harkintavaltaa käyttäessään otettava huomioon paitsi sen osapuolen intressi, jonka yhteisön tavaramerkki on riitautettu, myös muiden osapuolten intressit. Päätöksen lykätä tai olla lykkäämättä menettelyä on perustuttava näiden intressien punnintaan.
(ks. 31–33 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 39–41 ja 63 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 42 ja 48 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 43 ja 46 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 47, 50, 51, 62 ja 64 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 52, 53 ja 61 kohta)