Asia T-170/06

Alrosa Company Ltd

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Raakatimanttien tuotantoa ja toimittamista koskevat maailmanmarkkinat – Päätös, jolla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen esittämien sitoumusten noudattaminen määrätään yritystä velvoittavaksi – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artikla – Suhteellisuusperiaate – Sopimusvapaus – Oikeus tulla kuulluksi

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 9 artikla)

2.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Komission suorittama tutkinta – Keskittymään osallistuvien yritysten antamat sitoumukset, joilla pyritään vastaamaan komission esittämiin kilpailua koskeviin huolenaiheisiin

(EY 81, EY 82 ja EY 85 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta ja 9 artikla)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission toimivalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 1 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission toimivalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Komission toimivalta

(EY 82 artikla)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(EY 81 ja 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 9 artikla)

1.      Komission päätös, jolla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen yksin antamien sitoumusten, jotka koskevat toisen yrityksen kanssa solmittujen sopimussuhteiden rajoittamista ja sittemmin päättämistä, noudattaminen määrätään velvoittavaksi, koskee viimeksi mainittua yritystä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan ja erikseen sikäli kuin kyseisellä päätöksellä on suoria ja välittömiä vaikutuksia sen oikeudelliseen asemaan, se mainitaan kyseisessä päätöksessä, päätös on tehty sellaisessa menettelyssä, jossa se oli ratkaisevalla tavalla osallisena, päätös vaikuttaa merkittävästi sen kilpailuasemaan asianomaisilla markkinoilla ja sikäli kuin päätös koskee sen pitkäaikaisten liikesuhteiden päättämistä ensiksi mainitun yrityksen kanssa.

(ks. 38–40 kohta)

2.      Komission päätöksen, jolla yritysten esittämien sitoumusten noudattaminen määrätään asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti velvoittavaksi, vaikutuksena on kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista ja seuraamusten määräämistä koskevan menettelyn päättyminen. Näin ollen sitä ei voida pitää ainoastaan neuvottelukumppanin vapaamuotoisesti esittämää ehdotusta koskevana komission hyväksyntänä, vaan se on sitova toimenpide, jolla lopetetaan rikkomista tai mahdollista rikkomista merkitsevä tilanne ja jonka toteuttaessaan komissio käyttää kaikkea sille EY 81 ja EY 82 artiklassa myönnettyä toimivaltaa, sanotun vaikuttamatta siihen ainoaan erityispiirteeseen, että asianomaisten yritysten esittämät sitoumukset vapauttavat komission velvollisuudesta noudattaa EY 85 artiklassa määrättyä menettelyä ja velvollisuudesta näyttää toteen, että rikkominen on tapahtunut.

Silloin kun asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä määrätään velvoittavaksi tietty kolmansiin osapuoliin kohdistuva yrityksen menettely, sillä voi epäsuorasti olla sellaisia oikeusvaikutuksia erga omnes, joiden luomiseen asianomaisilla yrityksillä ei yksinään olisi ollut toimivaltaa. Komissio on näin ollen päätöksen ainoa tekijä, koska se määrää asianomaisen yrityksen antamat sitoumukset velvoittaviksi, ja on siten yksin vastuussa päätöksestä. Komissio ei nimittäin ole velvollinen ottamaan huomioon asianomaisten yritysten sille antamia sitoumuksia millään tavoin eikä etenkään siinä muodossa kuin asianomaiset yritykset ovat ne esittäneet. Asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohta ei sitä paitsi ole esteenä sille, että tällainen päätös määrätään olemaan toistaiseksi voimassa.

Lisäksi vaikka asetuksen N:o 1/2003 9 artiklassa ei mainita suhteellisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaate on yksi yhteisön oikeuden yleisistä periaatteista, jota komissiolla on velvollisuus noudattaa tehdessään kyseisen säännöksen perusteella päätöksiä, joilla yritysten esittämien sitoumusten noudattaminen määrätään velvoittavaksi.

(ks. 87, 88, 91 ja 92 kohta)

3.      Huolimatta komissiolle kuuluvasta harkintavallasta, joka koskee päätöksen tekemistä asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdan tai sen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niiden sitoumusten vapaaehtoisesta luonteesta, joita yritykset viimeksi mainittuun säännöksen soveltamisen yhteydessä esittävät, komissio on velvollinen noudattamaan suhteellisuusperiaatetta silloin, kun se päätöksellään määrää sanotut sitoumukset velvoittaviksi.

Koska suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden valvonta on objektiivista valvontaa, komission päätöksen tarkoituksenmukaisuus ja tarpeellisuus on arvioitava suhteessa kyseisen toimielimen tavoittelemaan päämäärään, joka asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan nojalla tehtävien päätösten osalta on todetun rikkomisen lopettaminen ja saman asetuksen 9 artiklan nojalla tehtävien päätösten osalta vastaaminen komission ennakkoarvioinnissaan esittämiin huolenaiheisiin. Vaikka toisin kuin tehdessään päätöksen mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla komissiolla ei saman asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ole velvollisuutta näyttää muodollisesti toteen, että rikkominen on tapahtunut, sen on kuitenkin osoitettava sellaisten kilpailuun liittyvien huolenaiheiden olemassaolo, jotka oikeuttavat sen harkitsemaan päätöksen tekemistä EY 81 ja EY 82 artiklan nojalla ja joiden perusteella se voi määrätä asianomaisen yrityksen noudattamaan tiettyjä sitoumuksia, mikä edellyttää markkina-analyysia ja mahdollisen rikkomisen arviointia, jonka on oltava riittävän perusteellinen, jotta sitoumuksen tarkoituksenmukaisuus on arvioitavissa, vaikkakaan ei yhtä lopullisessa määrin kuin sovellettaessa asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohtaa. Tästä seuraa, että komissio voi sille perustamissopimuksen kilpailusäännöissä ja asetuksessa N:o 1/2003 myönnettyä toimivaltaa ylittämättä tehdä mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan tai 9 artiklan 1 kohdan nojalla päätöksen, jolla kielletään ehdottomasti kahden yrityksen väliset liikesuhteet vastaisuudessa, ainoastaan siinä tapauksessa, että mainitunlainen päätös on tarpeen rikkomista edeltäneenä aikana vallinneen asiaintilan palauttamiseksi.

Lisäksi komission perustamissopimuksen kilpailusääntöjen nojalla tekemiä arvioita koskevan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonnan aste riippuu tutkittavan päätöksen perustana olevasta harkintavallasta, joka on perusteltua täytäntöönpantavan taloudellisen lainsäädännön monitahoisuuden vuoksi. Tältä osin vaikka arviointi, joka komission on suoritettava niin asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohtaa kuin saman asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, voi vaatia monitahoisia taloudellisia arviointeja, tällaisten arviointien puuttuminen ei voi missään tapauksessa merkitä sitä, että komission päätöksiin kohdistuva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonta rajattaisiin koskemaan ilmeistä arviointivirhettä.

(ks. 95–97, 99, 100, 103–105 ja 107–110 kohta)

4.      Oikeasuhteisuutta arvioitaessa sellaisen komission päätöksen tarpeellisuutta, jolla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen yksin antamien sitoumusten, jotka koskevat sopimussuhteiden rajoittamista ja sittemmin päättämistä, noudattaminen määrätään velvoittavaksi, on arvioitava suhteessa kyseisen päätöksen tavoitteisiin, kuten niiden menettelyjen lopettamiseen, jotka estivät sopimuspuolena ollutta yritystä kilpailemasta tosiasiallisesti kyseessä olevilla markkinoilla ja antamasta kolmansille osapuolille mahdollisuutta vaihtoehtoisen hankintalähteen käyttöön.

Silloin kun on käytettävissä vähemmän pakottavia toimenpiteitä kuin ne, jotka toimielin aikoo määrätä sitoviksi, ja kyseinen toimielin on niistä tietoinen, suhteellisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää erityisesti, että toimielin selvittää, soveltuvatko ne vastaamaan toimenpiteiden toteuttamisen perusteena oleviin huolenaiheisiin, ennen kuin se siinä tapauksessa, että nämä toimenpiteet eivät sovellu, päättää pakottavampien toimenpiteiden toteuttamisesta. Vastaavasti vaikka komissio ei voi asianosaisten puolesta muuttaa niiden asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti antamia sitoumuksia siten, että näillä ratkaistaisiin komission ennakkoarvioinnissaan ilmaisemat huolenaiheet, se voi päättää määrätä annetut sitoumukset velvoittaviksi ainoastaan osittain tai tietyssä laajuudessa. Komissio ei kuitenkaan voi ehdottaa asianosaisille, että nämä esittäisivät sille sitoumuksia, jotka ulottuisivat pidemmälle kuin päätös, jonka komissio olisi voinut tehdä asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdan nojalla.

Ainoastaan poikkeukselliset seikat, kuten se, että asianomaisilla yrityksillä on yhdessä määräävä asema, voivat olla perusteena sille, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyllä päätöksellä kielletään yrityksiä ehdottomasti ja lopullisesti ryhtymästä sopimussuhteisiin keskenään. Näin ollen silloin, kun ei ole kyse tällaisesta tilanteesta, komission päätös, jolla tietyt kaksi yritystä velvoitetaan lopettamaan ennalta määräämättömäksi ajaksi kaikki välittömät ja välilliset liikesuhteet välillään, loukkaa suhteellisuusperiaatetta.

(ks. 112, 119–121, 131 ja 139–141 kohta)

5.      Koska EY 82 artiklan tarkoituksena ei ole kieltää määräävää markkina-asemaa vaan ainoastaan sen väärinkäyttö, komissio ei voi vaatia määräävässä asemassa olevaa yritystä pidättäytymään sellaisten ostojen tekemisestä, jotka mahdollistavat yrityksen markkina-aseman säilyttämisen tai vahvistamisen, ellei yritys tässä yhteydessä syyllisty kilpailusääntöjen vastaisten menettelyjen käyttöön. Mainitunlaisessa asemassa olevalle yritykselle kuuluva erityinen vastuu ei voi johtaa siihen, että vaadittaisiin määräävän aseman olemassaolon kyseenalaistamista.

(ks. 146 kohta)

6.      Kun kyse on komission päätöksestä, jolla sellaisen sopimuksen, jota voidaan pitää EY 82 artiklassa kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, osapuolina olevat yritykset velvoitetaan päättämään keskinäiset pitkäaikaiset liikesuhteensa, komission EY 81 ja EY 82 artiklan mukaisesti asianomaisen sopimuksen ilmoittamisen seurauksena aloittamien kahden menettelyn välisen läheisen yhteyden sekä sen, että sopimuspuolena ollut yritys mainitaan päätöksessä nimenomaisesti, vaikkei päätöstä ole sille osoitettu, on johdettava siihen, että kantajalle myönnetään koko menettelyn osalta, kun sitä arvioidaan kokonaisuudessaan, asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitetulle ”asianomaiselle yritykselle” kuuluvat oikeudet, vaikka kantaja ei suppeasti tulkittuna olisikaan mainitunlainen yritys EY 82 artiklan mukaisessa menettelyssä. Tästä seuraa, että mainitulla yrityksellä on oikeus tulla kuulluksi sellaisten toisen yrityksen yksin antamien sitoumusten osalta, jotka komissio aikoo määrätä velvoittaviksi EY 82 artiklan nojalla aloitetussa menettelyssä tekemällään päätöksellä ja jotka on esittänyt yritys, johon ensiksi mainittu yritys on sellaisessa pitkäaikaisessa liikesuhteessa, joka sanotussa päätöksessä määrättäisiin päätettäväksi, ja sillä on oltava mahdollisuus käyttää mainittua oikeutta täysimääräisesti. Kuulluksi tulemisen oikeutta koskevan periaatteen noudattaminen nimittäin edellyttää yhtäältä, että asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti sitoumuksia antaneille yrityksille ilmoitetaan keskeiset tosiseikat, joiden perusteella komissio vaatii uusia sitoumuksia, mukaan lukien komission päätelmät niiden huomautusten perusteella, joita kolmannet osapuolet ovat esitetyistä sitoumuksista tehneet, ja toisaalta, että mainitut yritykset voivat esittää näkemyksensä tältä osin.

(ks. 187, 196 ja 203 kohta)