Language of document : ECLI:EU:T:2010:216

Yhdistetyt asiat T-425/04, T-444/04, T-450/04 jaT-456/04

Ranskan tasavalta ym.

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Taloudelliset toimenpiteet France Télécomin hyväksi – Osakaslainaa koskeva suunnitelma – Ranskan hallituksen jäsenen julkiset ilmoitukset – Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jossa ei määrätä sen perimisestä takaisin – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Valtiontuen käsite – Etu – Valtion varat – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Jäsenvaltion nostama kanne – Kanne komission päätöksestä, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Tutkittavaksi ottaminen, jonka edellytyksenä ei ole oikeussuojan tarpeen osoittaminen

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Komission päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi

3.      Valtiontuki – Käsite – Jäsenvaltion hallituksen jäsenen julkiset ilmoitukset, joilla ilmaistaan jäsenvaltion tahto toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet yrityksen rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi – Etu, joka on annettu siirtämättä julkisia varoja – Ei kuulu valtiontuen käsitteen soveltamisalaan – Suunnitelma luottolimiitin myöntämiseksi yritykselle

(EY 87 artiklan 1 kohta)

4.      Valtiontuki – Käsite – Etu, jonka valtion katsotaan myöntäneen valtion varoista – Jäsenvaltion hallituksen jäsenen julkiset ilmoitukset, joilla ilmaistaan jäsenvaltion tahto toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet yrityksen rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi – Etu, joka on annettu siirtämättä julkisia varoja – Ei kuulu valtiontuen käsitteen soveltamisalaan

(EY 87 artiklan 1 kohta)

5.      Valtiontuki – Komission päätös – Tuomioistuinvalvonta

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla)

1.      EY:n perustamissopimuksessa erotetaan selvästi toisistaan yhtäältä unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden sekä toisaalta luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeus nostaa kumoamiskanne, ja jäsenvaltioilla on oikeus riitauttaa kumoamiskanteella komission päätösten laillisuus ilman, että tämän oikeuden käyttäminen edellyttäisi oikeussuojan tarpeen osoittamista. Jäsenvaltion ei siis tarvitse esittää näyttöä siitä, että komission toimella, jonka se riitauttaa, on siihen kohdistuvia oikeusvaikutuksia, jotta jäsenvaltion kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi. Oikeussuojan tarve viittaa ainoastaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden eikä toimielinten tai jäsenvaltioiden kanteisiin.

Oikeussuojan tarpeen käsitettä ei myöskään pidä sekoittaa kannekelpoisen toimen käsitteeseen, jonka nojalla toimella on oltava tarkoitus olla sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka voivat olla asianomaiselle vastaisia, jotta siitä voidaan nostaa kumoamiskanne, mikä on selvitettävä tutkimalla toimen sisältöä.

Komission päätöksellä, jossa valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, on tällaisia sitovia oikeusvaikutuksia, joten se on jäsenvaltion kannalta kannekelpoinen toimi.

(ks. 118 ja 119 kohta)

2.      Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kantajalla on jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva intressi saada riidanalainen toimi kumottua. Tällainen intressi edellyttää, että toimen kumoamisella on itsessään oikeusvaikutuksia, tai toisen muotoilun mukaan, että kanteen lopputulos voi tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Näin ollen toimi, jolla hyväksytään kaikki kyseisen henkilön vaatimukset, ei luonnollisestikaan voi olla henkilölle vastainen, eikä henkilöllä tällöin ole intressiä vaatia kyseisen toimen kumoamista.

Komission päätöksen, jossa valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, osalta on kuitenkin niin, että tuensaajan kilpailijayrityksellä on jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva intressi saada kyseinen päätös kumottua, jos se väittää valtion toteuttaneen täydentäviä tukitoimenpiteitä, joista koituu erillistä etua tuensaajayritykselle ja jotka vaikuttavat enemmän kilpailijayrityksen markkina-asemaan.

Tuen olemassaolo ja sen soveltumattomuus yhteismarkkinoille eivät nimittäin ensi näkemältä sulje pois sitä, että olemassa voi olla muita yhteismarkkinoille soveltumattomia tukitoimenpiteitä, jotka nekin ovat komission päätöksen tekemiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn kohteena, vaikkei niitä kyseisessä päätöksessä tarkoitetakaan, ja jotka lisäksi voivat vaikuttaa huomattavasti tiettyjen edunsaajan kilpailijoiden asemaan markkinoilla.

Lisäksi on niin, että jos kantaja väittää, ettei riidanalaisella toimella suojata riittävästi sen oikeudellista asemaa huolimatta siitä, että toimi on tämän kannalta mahdollisesti osittain edullinen, kantajalla on katsottava olevan oikeussuojan tarve, jotta hän voi tarkistuttaa kyseisen päätöksen lainmukaisuuden unionin tuomioistuimissa.

(ks. 116, 127, 128, 130 ja 131 kohta)

3.      Toimenpiteen luonnehtiminen EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että se yhtäältä sisältää etua, joka voi olla muodoltaan erilaista (”muodossa tai toisessa”), ja se on toisaalta suoraan tai välillisesti peräisin julkisista varoista (”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty). Edun käsite edellyttää, että valtion toimenpiteen seurauksena edunsaajan taloudellinen tilanne ja/tai rahoitustilanne paranee tai edunsaaja rikastuu, kun esimerkiksi sen vastattaviksi tavallisesti kuuluvat kustannukset alenevat.

Jäsenvaltion hallituksen jäsenen julkisten ilmoitusten, joilla ilmaistaan jäsenvaltion tahto toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet yrityksen rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi, vaikutuksesta on todettava, että tällaisista ilmoituksista voi koitua huomattavaa etua kyseiselle yritykselle, koska niiden ansiosta rahoitusmarkkinoiden luottamus siihen palautuu, sillä on mahdollisuus saada helpommin ja huokeammin uutta lainaa lyhytaikaisen velkansa rahoittamiseksi, ja yrityksen erittäin heikko rahoitustilanne saadaan lopullisesti vakautettua. Tällaiset ilmoitukset nimittäin voivat vaikuttaa ratkaisevasti luokituslaitosten reaktioon ja myötävaikuttaa siten yrityksen maineen palauttamiseen sijoittajien ja velkojien keskuudessa, ja ne voivat osoittautua ratkaiseviksi kyseisen yrityksen jälleenrahoittamiseen myöhemmin osallistuvien rahoitusmarkkinoiden toimijoiden toiminnan kannalta.

Lisäksi lainojen myöntämistä ja jälleenrahoitusta pääomamarkkinoilla säätelevien periaatteiden mukaisesti yrityksen luokituksen taso ja sitä kautta sille myönnettyihin velkoihin liittyvä maksuhäiriöiden riskin suuruus ovat ratkaisevia tekijöitä, kun mitataan kyseisen yrityksen maksettaviksi erityisesti uusien liikkeeseen laskettavien joukkovelkakirjojen koron muodossa tulevia jälleenrahoituskustannuksia. Tästä seuraa, että mitä pienempi maksuhäiriöiden riski on, sitä helpompi pääomamarkkinoilta on saada huokeaa jälleenrahoitusta näille lainoille. Toisin sanoen kaikenlainen myönteinen vaikutus yrityksen luokitukseen – vaikka se olisi sellaisten julkisten ilmoitusten ansiota, joilla voidaan synnyttää sijoittajissa luottamusta tai vahvistaa sitä – vaikuttaa välittömästi niiden kustannusten tasoon, jotka yrityksen on hyväksyttävä hankkiakseen pääomamarkkinoilta jälleenrahoitusta.

Lisäksi toimenpiteen luonnehtimiseksi valtiontueksi komission on osoitettava objektiivisten seikkojen perusteella, että kaikki EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitteen kumulatiiviset edellytykset, joihin kuuluu myös edun olemassaolo, täyttyvät, ja otettava huomioon kyseisen toimenpiteen taloudelliset vaikutukset.

Komissio ei voi olettaa ainoastaan sillä perusteella, että kyseessä on valtion tekemä yksipuolinen tarjous, jota ei ole koskaan toteutettu, tietynsuuruisesta luottolimiitistä yritykselle, että tällä tarjouksella olisi edunsaajalle edullisia taloudellisia vaikutuksia, ja jättää huomiotta kyseisen luottosopimuksen toteuttamiseen sekä erityisesti tämän luoton myöntämiseen ja takaisinmaksuun liittyvät ehdot, etenkään kun edunsaaja ei ole hyväksynyt tarjousta vaan on tyytynyt hakemaan jälleenrahoitusta markkinaehdoilla. Muussa tapauksessa jopa sellainen luottosopimus, joka sisältää objektiivisesti tarkasteltuna epäedullisia ehtoja, esimerkiksi korkeampia korkokantoja ja tiukempia takaisinmaksuehtoja kuin markkinoilla tarjotaan, olisi luonnehdittava EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi eduksi jo pelkästään sillä perusteella, että julkisoikeudellinen velkoja on ilmoittanut olevansa valmis antamaan tietyn summan edunsaajan käyttöön.

(ks. 215, 231, 234, 237, 238, 253 ja 255 kohta)

4.      EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tukina on pidettävä ainoastaan suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja. Tässä määräyksessä tehty ero ”jäsenvaltion myöntämän tuen” ja ”valtion varoista” myönnetyn tuen välillä ei nimittäin merkitse sitä, että kaikki valtion myöntämät edut olisivat tukea riippumatta siitä, onko ne rahoitettu valtion varoista, vaan erottelun tarkoituksena on ainoastaan sisällyttää tuen käsitteeseen valtion suoraan myöntämät edut ja valtion nimeämiensä tai perustamiensa julkisten tai yksityisten elinten välityksellä myöntämät edut.

Tässä yhteydessä yksityistä sijoittajaa koskevan perusteen soveltaminen edellyttää välttämättä, että yritys saa valtion sen hyväksi toteuttamista toimenpiteistä etua, joka on peräisin valtion varoista.

Lisäksi tuomioistuinvalvonnan laajuudesta on muistutettava, että valtiontuen käsite on objektiivinen ja että näin ollen toimenpiteen luonnehtimisella valtiontueksi – mikä perussopimuksen mukaan kuuluu sekä komission että tuomioistuimen tehtäviin – ei pääsääntöisesti voida perustella sitä, että komissiolla tunnustettaisiin olevan laaja harkintavalta, jos ei ole kyse erityisistä, varsinkin kyseisen valtion toimenpiteen monitahoisuudesta johtuvista seikoista. Ainoastaan EY 87 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanossa, jossa komission on otettava huomioon monimutkaisia taloudellisia, sosiaalisia, alueellisia ja alakohtaisia arvioita tutkiessaan, ovatko tietyt valtion toimenpiteet mahdollisesti yhteismarkkinoille soveltuvia, komissiolla on tosiasiallisesti laaja harkintavalta. Perussopimuksessa määritellyn valtiontuen käsite nimittäin on oikeudellinen ja sitä on tulkittava objektiivisten seikkojen perusteella. Tästä syystä tuomioistuinten on lähtökohtaisesti valvottava kokonaisvaltaisesti sitä, kuuluuko jokin toimenpide EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ottamalla huomioon niiden käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät konkreettiset seikat samoin kuin komission arvioiden teknisyys tai monimutkaisuus.

Edun on oltava peräisin valtion varojen siirrosta. Tämä määritellyn edun ja valtion varojen sitomisen yhteenliittymistä koskeva vaatimus edellyttää pääsääntöisesti, että kyseinen etu liittyy läheisesti valtion talousarviota rasittavaan vastaavaan kustannukseen tai valtion hyväksymien oikeudellisesti sitovien velvoitteiden perusteella syntyvään ja valtion talousarvioon riittävän konkreettisesti kohdistuvaan taloudelliseen riskiin.

Jäsenvaltion hallituksen jäsenen julkisista ilmoituksista, joilla ilmaistaan jäsenvaltion tahto toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet yrityksen rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi, on todettava, että jotta EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu julkisten varojen sitomista koskeva jäsenvaltion sitoumus olisi konkreettinen, ehdoton ja peruuttamaton, julkisissa ilmoituksissa olisi nimenomaisesti ilmoitettava joko sijoitettavien verojen tarkat määrät tai taattavat konkreettiset velat tai ainakin ennalta määritetty rahoituskehys, kuten tietyn summan suuruinen luottolimiitti, sekä suunnitellun tuen myöntämisen ehdot.

Se, että jäsenvaltio vetoaa erityiseen maineeseensa rahoitusmarkkinoilla, ei yksistään riitä osoittamaan, että sen varoihin kohdistuisi riski, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että valtion varoja on siirretty EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että tällä varojen siirrolla olisi riittävä yhteys valtion hallituksen jäsenen julkisista ilmoituksista yritykselle koituneeseen etuun. Ei nimittäin ole riittävää, ettei valtio sido valtion varoja suoraan tai välillisesti vaan soveltaa rahoitusmarkkinoiden toimintaa koskevia erityisiä sääntöjä vakauttaakseen yrityksen taloudellisen tilanteen lyhyellä aikavälillä, jolloin tämän tarkoituksena on nimenomaan täyttää ne yrittäjyyteen ja rahoitukseen liittyvät edellytykset, joiden täyttyminen on välttämätöntä myöhemmässä vaiheessa toteutettaville konkreettisimmille tukitoimenpiteille.

(ks. 214, 217–219, 262, 280, 282 ja 297 kohta)

5.      Valtiontukia koskevassa yhteisön tuomioistuinmenettelyssä tosiseikkojen ja näytön arviointi kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen täysin vapaaseen harkintavaltaan. Tässä yhteydessä on lisäksi niin, että sen selvittäminen, sovelletaanko yksittäistapauksessa kansallisen oikeuden säännöstä ja missä määrin sitä sovelletaan, kuuluu tosiseikkojen arviointiin tuomioistuimessa, ja siihen sovelletaan asian selvittämistä ja selvitysvastuun jakautumista koskevia sääntöjä.

(ks. 269 kohta)

6.      EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen pitää olla kyseisen toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä pitää selkeästi ja yksiselitteisesti ilmetä toimenpiteen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Päätösten perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen paikkansapitävyydestä, joka liittyy riidanalaisen toimenpiteen aineelliseen lainmukaisuuteen. Päätöksen perusteluissa ilmaistaan näet virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen aineellista lainmukaisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä.

(ks. 315 kohta)