Asia T-63/07

Mäurer + Wirtz GmbH & Co. KG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin tosca de FEDEOLIVA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisemmat yhteisön tavaramerkiksi ja kansallisiksi tavaramerkeiksi rekisteröidyt sanamerkit TOSCA – Suhteelliset hylkäysperusteet – Argumenttia ei ole otettu huomioon – Asetuksen (EY) N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Väitemenettelyä koskevan valituslautakunnan päätöksen laillisuus – Riitauttaminen uusien oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen perusteella – Riitauttamista ei voida hyväksyä

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 63 artikla ja 74 artiklan 1 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Väitemenettely – Tutkinnan rajaaminen seikkoihin, joihin on vedottu – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle aiheutuva haitta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artikla)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin tuottaman suojan ulottaminen tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin. Tästä seuraa, että kun on kyse rekisteröintihakemuksen hylkäämisen suhteellisesta perusteesta, oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin unionin yleisessä tuomioistuimessa vedotaan mutta joita ei ole aikaisemmin esitetty valituslautakunnassa, eivät voi vaikuttaa valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuuteen.

Näin ollen valituslautakuntien päätösten lainmukaisuutta koskevassa valvonnassa, joka mainitun asetuksen 63 artiklan nojalla kuuluu unionin yleiselle tuomioistuimelle, ei voida tarkastella oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joihin on vedottu unionin yleisessä tuomioistuimessa mutta ei tätä ennen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) elimissä, valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi, ja ne on siis jätettävä tutkimatta.

(ks. 22 ja 23 kohta)

2.      Kantaja osoittaa merkitsemällä rastin väiteasiakirjan 95 kohtaan, että sen väite perustuu siihen, että haettu tavaramerkki merkitsisi aikaisempien tavaramerkkien erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi.

Valituslautakunnan menettelyssä esitetyssä argumentissa, jonka mukaan haetun tavaramerkin käyttö murentaisi aikaisempien tavaramerkkien laajaa tunnettuutta, koska yleisö ei enää yhdistäisi väitteentekijän tavaroita näihin tavaramerkkeihin, rajoitutaan esittämään valituslautakunnan menettelyssä seikka, joka oli jo esitetty väiteasiakirjaa jätettäessä. Näin ollen tällaisessa argumentissa korkeintaan täsmennetään aikaisemmille tavaramerkeille aiheutuvaa haittaa eli sitä, minkä kantaja katsoo olevan niiden laajan tunnettuuden murentumista, ja perustellaan tätä lyhyesti sillä, että yleisö ei enää yhdistäisi kantajan tavaroita sen tavaramerkkeihin.

Tältä osin suhteellisen hylkäysperusteen tai minkä tahansa muun säännöksen, johon osapuolten esittämien vaatimusten tueksi vedotaan, soveltamiskriteerit ovat luonnollisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tutkittavaksi toimitettuja oikeudellisia seikkoja. Kantajan argumentissa todetaan ainoastaan, että yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan edellytykset täyttyvät, ja esitetään lyhyesti, että näin on, koska yleisö ei enää yhdistäisi kyseisiä tavaroita aikaisempiin tavaramerkkeihin.

Kun otetaan huomioon kantajan väiteosastolle esittämät väiteperusteet, tällä argumentilla pikemminkin selvennetään väitettyä vaaraa aiheutuvasta haitasta ja esitetään sille perustelu ilman, että esitettäisiin mainitun asetuksen 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua uutta tosiseikkaa.

Näin ollen valituslautakunta tekee oikeudellisen virheen, jos se luokittelee mainitun argumentin, jonka tarkoituksena on selventää sen haitan laatu ja alkuperä, joka pyritään estämään haettua tavaramerkkiä vastaan tehdyllä väitteellä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan nojalla, asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi uudeksi tosiseikaksi ja jättää sen tutkimatta. Valituslautakunnan pitää ottaa kantajan argumentti huomioon mainitun asetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(ks. 31–36 kohta)

3.      Se laajuus, jossa väitteentekijän, joka vetoaa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun suhteelliseen hylkäysperusteeseen, on esitettävä ja näytettävä toteen tuleva ja muu kuin hypoteettinen vaara siitä, että haetulla tavaramerkillä aiheutetaan aikaisemmille tavaramerkeille haittaa tai käytetään niitä epäoikeutetusti hyväksi, vaihtelee sen mukaan, vaikuttaako ensi näkemältä todennäköiseltä, että haettu tavaramerkki voisi aiheuttaa jonkin tässä säännöksessä mainituista vaaroista.

Erityisesti siinä tapauksessa, että väite perustuu tavaramerkkiin, jolla on erityisen laaja maine, on nimittäin mahdollista, että tuleva ja muu kuin hypoteettinen vaara siitä, että haetulla tavaramerkillä aiheutetaan aikaisemmalle tavaramerkille haittaa tai käytetään sitä epäoikeutetusti hyväksi, on niin ilmeinen, ettei väitteentekijän tarvitse vedota tältä osin mihinkään muuhun tosiseikkaan tai näyttää tällaista tosiseikkaa toteen. On kuitenkin myös mahdollista, että ei vaikuta ensi näkemältä todennäköiseltä, että haettu tavaramerkki voisi aiheuttaa jonkin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa mainituista vaaroista aikaisemmalle laajalti tunnetulle tavaramerkille siitä huolimatta, että se on sama tai samankaltainen kuin viimeksi mainittu, jolloin mainittu tuleva ja muu kuin hypoteettinen vaara haitasta tai epäoikeutetusta hyväksikäytöstä täytyy osoittaa muiden seikkojen avulla, joihin väitteentekijän on vedottava ja jotka sen on näytettävä toteen.

(ks. 39 ja 40 kohta)