YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
11 päivänä maaliskuuta 1999 (1)
EHTY:n perustamissopimus - Kilpailu - Yritysten väliset sopimukset, yritysten
yhteenliittymien päätökset sekä yhdenmukaistetut menettelytavat - Hintojen
vahvistaminen - Markkinoiden jakaminen - Tietojenvaihtojärjestelmät
Asiassa T-157/94,
Empresa Nacional Siderúrgica, SA (Ensidesa), Espanjan oikeuden mukaan
perustettu yhtiö, kotipaikka Avilés (Espanja), edustajinaan asianajajat Santiago
Martinez Lage ja Jaime Pérez-Bustamante Köster, Madrid, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-Rue,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamiehet Julian Currall ja Francisco Enrique González-Diaz sekä komissiossa
toimiva kansallinen virkamies Géraud Sajust de Bergues, sittemmin oikeudellisen
yksikön pääjohtaja Jean-Louis Dewost, Julian Currall ja komissiossa toimiva
kansallinen virkamies Guy Charrier, joita avustaa asianajaja Ricardo García
Vicente, Madrid, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa
eurooppalaisten teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja
menettelytapoja koskevan, EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan
soveltamisesta 16 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn komission päätöksen
94/215/EHTY (EYVL L 116, s. 1),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: C. W. Bellamy, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan
tehtäviä, sekä tuomarit A. Potocki ja J. Pirrung,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.3., 24.3., 25.3., 26.3. ja 27.3.1998
pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion(2)
Kanteen perustana olevat tosiseikat
A Alustavat toteamukset
- 1.
- Käsiteltävänä olevassa kanteessa vaaditaan kumottavaksi eurooppalaisten
teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja
koskeva, EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä
helmikuuta 1994 tehty komission päätös 94/215/EHTY (EYVL L 116, s. 1,
jäljempänä riidanalainen päätös), jossa komissio on todennut 17 eurooppalaisen
terästeollisuusyrityksen ja niiden yhden toimialajärjestön osallistuneen EHTY:n
perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan vastaisesti eräisiin sopimuksiin,
päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin hintojen vahvistamiseksi,markkinoiden jakamiseksi ja teräspalkkien markkinoita yhteisön alueella koskevien
luottamuksellisten tietojen vaihtamiseksi ja jolla komissio on määrännyt 14:lle
tämän alan yritykselle sakkoja 1.7.1988-31.12.1990 tehdyistä kilpailusääntöjen
rikkomisista.
- 2.
- Riidanalaisen päätöksen mukaan kantaja Empresa Nacional Siderúrgica, SA
(jäljempänä Ensidesa) on merkittävä espanjalainen teräksentuottaja, josta
99,99 prosenttia on julkiseen sektoriin kuuluvan Instituto Nacional de Industria
-nimisen yrityksen omistuksessa.
- 3.
- Ensidesan konsolidoitu liikevaihto vuonna 1990 oli 1 437 miljoonaa ecua, josta
12 757,5 miljoonaa Espanjan pesetaa (ESP) eli ecun ja pesetan välisen vuonna 1990
voimassa olleen keskimääräisen vaihtokurssin mukaan laskettuna 99 miljoonaa ecua
(pyöristetty luku) kertyi teräspalkeista.
[- -]
D Riidanalainen päätös
- 48.
- Riidanalainen päätös, joka annettiin kantajalle tiedoksi Van Miertin 28.2.1994
päivätyn saatekirjeen (jäljempänä päätöksen saatekirje) mukana ja jonka kantaja
kuittasi vastaanottaneensa 7.3.1994, sisältää seuraavan päätösosan:
1 artikla
Seuraavat yritykset ovat tässä päätöksessä selostetuin tavoin osallistuneet kukin
oman nimensä yhteydessä mainittuihin kilpailun vastaisiin menettelytapoihin, jotka
ovat estäneet, rajoittaneet ja vääristäneet tavanomaista kilpailutilannetta
yhteismarkkinoilla. Sakkojen määräämisen yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomisen
kestoaika on ilmaistu kuukausina, paitsi hintalisien yhtenäistämisen osalta, johon
osallistuminen on osoitettu X-merkillä.
[- -]
Ensidesa
a) Luottamuksellisten tietojen vaihto teräspalkkikomitean
välityksellä (24)
b) Hintojen vahvistaminen teräspalkkikomiteassa (24)
c) Ranskan markkinoiden jakaminen (3)
d) Markkinoiden jakaminen, British Steel, Ensidesa
ja Aristrain (8)
e) Lisähintojen yhtenäistäminen (x)
[- -]
4 artikla
Edellä 1 artiklassa selostetuista 30.6.1988 jälkeen tehdyistä (Aristrainin ja Ensidesan
osalta 31.12.1989(3) jälkeen tehdyistä) kilpailusääntöjen rikkomisista määrätään
seuraavat sakot:
[- -]
Empresa Nacional Siderúrgica SA 4 000 000 ecua
[- -]
6 artikla
Tämä päätös on osoitettu seuraaville:
[- -]
- Empresa Nacional Siderúrgica SA
[- -]
Vaatimus riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoamisesta
[- -]
A Kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
Tiivistelmä kantajan esittämistä perusteluista
- 77.
- Kantaja viittaa yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-48/90 ja C-66/90,
Alankomaat ym. vastaan komissio, 12.2.1992 antamaan tuomioon (Kok. 1992,
s. I-565, 47 kohta) ja vetoaa ensimmäisessä väitteessään siihen, että komissio on
loukannut sen puolustautumisoikeuksia, koska komissio ei ole ilmoittanut sille
väitetiedoksiannossa selvästi ja nimenomaisesti, että sen epäiltiin osallistuneen
kahteen menettelyyn, jotka on riidanalaisessa päätöksessä katsottuperustamissopimuksen 65 artiklan vastaisiksi, eli sopimuksiin hintojen
vahvistamisesta ja lisähintojen yhtenäistämiseen teräspalkkikomiteassa.
- 78.
- Kantajan mukaan väitetiedoksiannossa on näiden kahden väitteen osalta pelkästään
esitetty tosiseikkoja koskevassa osassa yhteenveto teräspalkkikomitean kaikista
kokouksista (ks. 110-271 kohta) ja oikeudellista arviointia koskevassa osassa
yhteenveto näistä kahdesta menettelystä (ks. 409-430 kohta) mainitsematta millään
tavoin, mihin yrityksiin nämä väitteet kohdistettiin.
- 79.
- Hintojen vahvistamisen osalta kantaja korostaa erityisesti, että Espanjan
markkinoita koskevat tiedot on voinut toimittaa jompikumpi kahdesta muusta
espanjalaisesta yrityksestä, joille komissio on osoittanut väitetiedoksiannon, eli
Unesid ja Aristrain. Ensidesa ei ole voinut päätellä olevansa tältä osin epäiltynä
pelkästään sen vuoksi, että väitetiedoksiannossa (425 kohta) mainitaan, että
Ensidesa on kuuden muun yrityksen tavoin saanut telefax-sanoman British Steeliltä.
- 80.
- Lisähintojen yhtenäistämisen osalta kantaja korostaa erityisesti, että viittaukset
espanjalaisiin ovat yhtä hyvin voineet tarkoittaa mitä tahansa epäiltynä olevaa
yritystä, koska kantajan nimi on esiintynyt vain yhdessä telefax-sanomassa, jonka
Walzstahl-Vereinigung on lähettänyt 15 yritykselle (ks. väitetiedoksiannon
264 kohta).
- 81.
- Kantaja on sen vuoksi katsonut, etteivät nämä väitteet koske sitä, ja se on myös
ilmoittanut tämän komissiolle väitetiedoksiannon johdosta esittämissään kirjallisissa
huomautuksissa pyytäen, että komissio päinvastaisessa tapauksessa toteaa tämän
nimenomaisesti. Kantaja ei ole saanut tähän pyyntöön mitään vastausta ja se moittii
vastaajaa siitä, ettei tämä ole korjannut väitteissä olevaa epäselvyyttä eikä
myöskään ilmoittanut kantajalle sen virheellisestä tulkinnasta.
- 82.
- Kun kantaja oli väitetiedoksiannon perusteella katsonut, etteivät nämä kaksi
väitettä koskeneet sitä, kantaja ei myöskään nähnyt mitään syytä olla ilmoittamatta
komissiolle kaiken niiden osalta tietämänsä, minkä vuoksi kantaja on tullut
saattaneeksi itsensä väitteiden kohteeksi. Kantaja lausuu, että jos se olisi tiennyt
komission kohdistavan nämä väitteet kantajaan, se olisi kiistänyt väitteet eikä se
olisi ilmoittanut yksityiskohtaisesti, millä tavoin espanjalaiset tuottajat olivat
osallistuneet kysymyksessä oleviin menettelyihin.
- 83.
- Toiseksi kantaja viittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-7/89,
Hercules Chemicals vastaan komissio, 17.12.1991 antamaan tuomioon (Kok. 1991,
s. II-1711, 53 kohta) ja katsoo, että vastaaja on rikkonut Kahdennessatoista
kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa (sivut 40 ja 41) esitettyjä sääntöjä tai
on ainakin tehnyt ne täysin vaikutuksettomiksi liittäessään väitetiedoksiantoon
pelkästään numeroidun luettelon 5766-sivuiseen aineistoon sisältyvistä asiakirjoista
(ks. kannekirjelmän liite 5) ilman mitään mainintaa asiakirjojen sisällöstä tai
alkuperästä. Silloin kun kantajalla oli fyysisesti mahdollisuus tutustua asiakirja-aineistoon, asiakirjoja ei myöskään ollut järjestetty minkään perusteen mukaisesti,
ryhmitelty väitteittäin eikä numeroitu loogisessa järjestyksessä. Ensidesa oli
väitetiedoksiantoon vastatessaan esittämissään kirjallisissa huomautuksissa pyytänyt
komissiota korjaamaan nämä muotovirheet, mutta se ei saanut pyyntöön vastausta.
- 84.
- Kolmannessa väitteessään kantaja katsoo, että vastaaja on loukannut sen
puolustautumisoikeuksia toimittaessaan sille väitetiedoksiannon liitteenä 5766
asiakirjaa sisältävästä asiakirja-aineistostaan käännöksenä vain otteen, joka sisälsi
pelkästään väitteitä tukevia jaksoja. Myöskään kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa ei
ollut käännetty espanjaksi, lukuun ottamatta Ensidesan ja Aristrainin edustajien
lausumia. Tämän vuoksi kantajalla ei ole ollut alusta alkaen mahdollisuutta saada
täsmällistä tietoa koko asiakirja-aineistosta, ja kantajan on ollut pakko kääntää
satoja asiakirjoja voidakseen puolustautua. Kantajalla on siten ollut vähemmän
aikaa valmistella vastauksensa väitetiedoksiantoon, mikä on heikentänyt sen
mahdollisuuksia puolustautua siihen kohdistettuja väitteitä vastaan. Kantaja on
väitetiedoksiantoon vastatessaan esittämissään kirjallisissa huomautuksissa pyytänyt,
että tämä muotovirhe korjattaisiin, mutta se ei saanut pyyntöön vastausta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 85.
- On syytä muistuttaa, että kantajan mainitsemat puolustautumisoikeudet on tässä
asiassa taattu EHTY:n perustamissopimuksen 36 artiklan ensimmäisessä kohdassa,
jonka sanamuodon mukaan komission on ennen kyseisessä sopimuksessa määrätyn
taloudellisen seuraamuksen määräämistä varattava sille, jota asia koskee, tilaisuus
esittää huomautuksensa (ks. asia 9/83, Eisen und Metall Aktiengesellschaft v.
komissio, tuomio 16.5.1984, Kok. 1984, s. 2071, 32 kohta ja asia 183/83, Krupp v.
komissio, tuomio 12.11.1985, Kok. 1985, s. 3609, 7 kohta).
- 86.
- Arvioitaessa näiden taattujen oikeuksien noudattamista tässä asiassa on aluksi syytä
todeta, että asianomaisille 6.5.1992 lähetetty väitetiedoksianto on laadittu kullekin
vastaanottajalle yksilöllisesti mainitsemalla asianomaista koskevat menettelytavat
ja todisteet.
- 87.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa siten erityisesti kantajan osalta, että
väitetiedoksiannon 32 kohdan f alakohdassa sanotaan, että Ensidesa on
vahvistanut osallistuneensa - - kaikkiin [30 kohdassa mainittuihin
teräspalkkikomitean] kokouksiin lukuun ottamatta 21.9. ja 7.11.1989 pidettyjä
kokouksia. Väitetiedoksiannon VIII lukuun sisältyy myös kilpailusääntöjen
rikkomisten yksityiskohtainen kuvaus, jossa mainitaan tiedoksiannon kunkin
vastaanottajan osalta todisteet, joihin komissio nojautuu. Oikeudellisen arvioinnin
osalta Ensidesa mainitaan väitetiedoksiannon 399 kohdassa yhtenä niistä yrityksistä,
jotka ovat säännöllisesti osallistuneet teräspalkkikomitean kokouksiin sekä
osallistuneet niitä seuranneeseen yhteistyöhön. Komissio toteaa 401 kohdassa, että
osapuolten yleisenä tavoitteena oli kokoontua ja päästä sopimukseen
erityiskysymyksistä, joita olivat muun muassa ja toistuvasti: tavoitehintojen
vahvistaminen; katteiden yhtenäistäminen... Kartellin sisältö ja toteutus näidenkahden kilpailusääntöjen rikkomisen osalta on selostettu väitetiedoksiannon
409-425 ja vastaavasti 426-430 kohdassa.
- 88.
- Edellä esitetystä seuraa, että kantajan on täytynyt ymmärtää väitetiedoksiannossa
nimenomaisesti toisin mainittuja yksityiskohtia lukuun ottamatta kaikkien
teräspalkkikomitean toimintaa koskevien väitteiden, sellaisina kuin ne on
yksityiskohtaisesti selostettu väitetiedoksiannon VIII luvussa ja arvioitu
oikeudellisesti sen IX luvussa, ja erityisesti tuossa komiteassa hintojen
vahvistamisesta ja lisähintojen yhtenäistämisestä tehtyihin sopimuksiin liittyvien
väitteiden koskevan itseään.
- 89.
- Tästä seuraa, että kantajalle on varattu tilaisuus esittää kirjalliset huomautuksensa
sitä vastaan kohdistetuista väitteistä sille tätä varten asetetussa määräajassa.
Kantajan väite, joka perustuu komission kieltäytymiseen vastaamasta kyseisissä
huomautuksissa esitettyyn selvennyspyyntöön, on siten hylättävä perusteettomana,
koska kantaja ei ole väitetiedoksiantoon vastaamista varten asetetun määräajan
pidentämispyynnön sisältävässä 4.6.1992 päivätyssä kirjeessään (kannekirjelmän liite
13) millään tavoin nojautunut väitteiden väitettyyn epäselvyyteen.
- 90.
- Koska komission väitteet on selvästi annettu kantajalle tiedoksi, kantajaa ei
myöskään ole epäasiallisesti johdatettu saattamaan itseään väitteiden kohteeksi
väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, jonka antaminen on sitä paitsi
vapaaehtoista, kuten komissio huomauttaa.
- 91.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa seuraavaksi, että komissio on
liittänyt väitetiedoksiantoon jäljennöksen asiakirjoista, joita se on konkreettisesti
pitänyt todisteina kutakin asianomaista yritystä vastaan (väitetiedoksiannon liite 3),
sekä luettelon, joka sisältää yhteenvedon kaikista tämän asian aineistoon sisältyvistä
asiakirjoista (luettelo tiedonsaantioikeuksista, väitetiedoksiannon liite 2). Tässä
luettelossa mainitaan jokaisen asiakirjan laatimispäivä ja lyhyt yksilöinti, minkä
lisäksi asiakirjat jaetaan niiden laadun perusteella kahteentoista numeroituun
ryhmään ja mainitaan, missä määrin kullakin asianomaisista yrityksistä on oikeus
tutustua niihin. Komissio on lisäksi kutsunut yritykset tutustumaan komission tiloissa
kaikkiin tutustumisoikeuden piiriin kuuluviin asiakirjoihin.
- 92.
- Edellä todetusta ilmenee, että komissio on tässä tapauksessa noudattanut
Kahdennessatoista kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa (s. 40 ja 41)
selostettua asiakirjoihin tutustumismahdollisuuden järjestämismenettelyä, sellaisena
kuin se on hyväksytty EY:n perustamissopimusta koskevassa yhteisöjen
tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
oikeuskäytännössä (ks. em. asia Hercules Chemicals v. komissio, tuomion 53 ja
54 kohta; yhdistetyt asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92 ja T-15/92, Cimenteries CBR
ym. v. komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992, s. II-2667, 38 kohta; asia T-65/89,
BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. II-389,
29-33 kohta, vahvistettu asiassa C-310/93 P, BPB Industries ja British Gypsum v.komissio, 6.4.1995 annetulla tuomiolla, Kok. 1995, s. I-865, 12-33 kohta sekä asia
T-30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1775, 77-104 kohta).
- 93.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tässä tapauksessa voinut lisäksi todeta,
että kaikki komission 23 artiklan nojalla sille toimittamaan aineistoon sisältyvät
kantajaa koskeneet asiakirjat on väitetiedoksiannon 2 liitteessä luokiteltu
asiakirjoiksi, joihin kantajan sallitaan tutustuvan, lukuun ottamatta joitakin British
Steelin sisäisiä asiakirjoja, joihin kantajan sallitaan tutustuvan osittain. Viimeksi
mainitun ryhmän osalta kantaja ei ole kiistänyt sitä, että väitteet perustuvat
pelkästään otteisiin näistä asiakirjoista, joihin sen on sallittu tutustuvan.
- 94.
- Sitä paitsi on riidatonta, että kantajalla on ollut tilaisuus tutustua asiakirja-aineistoon komission 6.5.1992 päivätyssä kirjeessä ilmoitetun menettelyn mukaisesti.
Kantajalla on siten ollut mahdollisuus saada jäljennös kaikista asiakirjoista, joihin
komissio on sallinut sen tutustuvan kokonaan tai osittain.
- 95.
- Kantaja ei myöskään ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tarkentanut,
millä tavoin väitetiedoksiannon liitteessä 2 lueteltuja asiakirjoja ei sen mielestä
esitelty riittävästi, jotta kantaja olisi voinut löytää kyseiset asiakirjat asian aineistoon
tutustuessaan, kun nämä asiakirjat oli numeroitu samalla tavalla.
- 96.
- Komissioon kohdistetusta arvostelusta, jonka mukaan se on sekä
väitetiedoksiannossa että riidanalaisessa päätöksessä maininnut asianosaista vastaan
todistavat asiakirjat viittaamalla vain niiden päivämäärään mainitsematta samalla
niiden numeroa komission asiakirja-aineistossa, on todettava, että tällainen
järjestelmä tekee kyseisten asiakirjojen tunnistamisen hankalammaksi sekä
asianosaisille että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle varsinkin nyt
käsiteltävän kaltaisessa asiassa, johon liittyy tuhansia asiakirjoja, ja että hyvän
hallintokäytännön vaatimuksia vastaisi paremmin, että komissio tällaisissa
tapauksissa yksilöisi mainitsemansa asiakirjat viittaamalla niiden pelkän
päivämäärän lisäksi myös niiden numerointiin asiakirja-aineistossa.
- 97.
- Se, ettei väitetiedoksiannossa eikä riidanalaisessa päätöksessä viitata asiakirjojen
numerointiin, jonka komissio on tehnyt asiakirja-aineistonsa muodostamiseksi, ei
kuitenkaan tässä tapauksessa ole ollut omiaan loukkaamaan kantajan
puolustautumisoikeuksia, koska kantajalla on asiakirjojen pelkkään päivämäärään
kohdistuneen viittauksenkin perusteella ollut mahdollisuus tunnistaa kyseiset
asiakirjat sekä väitetiedoksiannon liitteeksi 2 otetusta luettelosta että komission
asiakirja-aineistosta.
- 98.
- Sen johdosta, ettei eräitä asiakirjoja ole käännetty espanjan kielelle, on lopuksi
korostettava ensinnäkin, ettei komission voida edellyttää kääntävän muita
asiakirjoja kuin ne, joihin se perustaa väitteensä. Viimeksi mainittujen asiakirjojen
on puolestaan katsottava olevan todisteita, joihin komissio nojautuu, ja ne on sen
vuoksi saatettava päätöksen vastaanottajan tietoon sellaisinaan, jotta vastaanottaja
saa tietoonsa komission niistä tekemän tulkinnan, johon komissio on perustanutsekä väitetiedoksiantonsa että riidanalaisen päätöksensä. Tässä tapauksessa on
todettava, että väitetiedoksiannon liite I sisälsi käännöksen kaikista kyseiseen
tiedoksiantoon alkukielisinä lainatuista asiakirjan otteista. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämän menettelytavan perusteella kantajalla
on ollut mahdollisuus saada tarkka tieto tosiseikoista ja oikeudellisesta päättelystä,
johon komissio on nojautunut, ja siten puolustaa oikeuksiaan tehokkaasti (ks. asia
T-148/89, Tréfilunion v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1063, 21 kohta).
- 99.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei kantaja sen vuoksi ole
osoittanut, ettei sille olisi annettu hallinnollisessa menettelyssä tilaisuutta lausua
tehokkaasti käsityksensä asiakirjoista, joihin väitetiedoksiannossa on viitattu
todisteina sitä vastaan.
- 100.
- Kuulemistilaisuuden pöytäkirjan osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
asiassa T-77/92, Parker Pen vastaan komissio, 14.7.1994 antamasta tuomiosta
(Kok. 1994, s. II-549, 72-75 kohta) ilmenee, että neuvoston asetuksen N:o 17
19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25.7.1963 annetun komission
asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268) 9 artiklan 4 kohta, jonka
mukaan kunkin kuultavan henkilön lausuntojen olennainen sisältö on otettava
pöytäkirjaan, jonka kuultava hyväksyy sen lukemisen jälkeen, velvoittaa komission
lähettämään asianosaisille pöytäkirjan jäljennöksen, jotta nämä voivat tarkastaa,
onko heidän omat lausumansa kirjattu oikein, mutta se ei mitenkään velvoita
kääntämään muiden asianosaisten lausumia silloin, kun pöytäkirja itsessään on
laadittu useilla kielillä siksi, että eri henkilöt ovat antaneet lausumansa eri kielillä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että samoja periaatteita on
sovellettava myös nyt käsiteltävässä asiassa.
- 101.
- Kantaja ei sitä paitsi väitä, että muulla kuin espanjan kielellä laadittujen osien
kääntämättä jättämisen vuoksi pöytäkirjassa olisi kantajaa koskevia olennaisia
virheellisyyksiä tai puutteita, jotka saattaisivat aiheuttaa vahingollisia seurauksia,
jotka voisivat vaikuttaa hallinnollisen menettelyn pätevyyteen (ks. asia 41/69, ACF
Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 661, 52 kohta; Kok. Ep
I, s. 455).
- 102.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että tämä väite on kokonaisuudessaan hylättävä.
[- -]
C Perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan rikkominen
[- -]
Hintojen (tavoitehinnat) vahvistaminen teräspalkkikomiteassa
1. Tosiseikkojen paikkansapitävyys
- 155.
- Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan komissio on katsonut kantajan
osallistuneen teräspalkkikomiteassa tehtyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen eli
hintojen vahvistamiseen. Sakon määrän vahvistamisen perusteena on pidetty
1.1.1989 ja 31.12.1990 välistä 24 kuukauden ajanjaksoa (ks. riidanalaisen päätöksen
80-121, 223-243, 311, 313 ja 314 perustelukappale ja päätösosan 1 artikla). Tältä
osin on totta, että riidanalaisen päätöksen espanjan- ja ranskankielisissä versioissa
päätöksen 4 artiklassa sanotaan, että kantajalle määrätty sakko on määrätty
31.12.1989 jälkeen tehdyistä kilpailusääntöjen rikkomisista. Sekä mainitun
4 artiklan saksan- ja englanninkielisistä versioista että riidanalaisen päätöksen
perusteluista (ks. 313 ja 314 perustelukappale, jotka koskevat Espanjan
liittymisasiakirjan mukaisen siirtymävaiheen vaikutusta asiaan, ja 1 artikla, jonka
mukaan Ensidesa on osallistunut teräspalkkikomiteassa tehtyyn kilpailusääntöjen
rikkomiseen eli hintojen vahvistamiseen 24 kuukauden ajan), joiden valossa
päätöksen päätösosaa on tulkittava, ilmenee kuitenkin, että tätä päivämäärää
koskeva merkintä päivämäärän 31.12.1988 sijasta on pelkkä kirjoitusvirhe, joka ei
vaikuta riidanalaisen päätöksen sisältöön (ks. asia C-30/93, AC-ATEL Electronics
Vertriebs, tuomio 2.6.1994, Kok. 1994, s. I-2305, 21-24 kohta).
[- -]
E Espanjan teräksentuottajien erityinen kilpailutilanne 31.12.1992 asti
- 446.
- Kantaja huomauttaa, että kun Espanja liittyi EHTY:n vuonna 1986, Espanjan
terästeollisuus saatettiin liittymisasiakirjan 52 artiklan ja tähän asiakirjaan liitetyssä
pöytäkirjassa 10 olevan 6 artiklan perusteella vahvistetun vientikiintiöjärjestelmän
alaiseksi. Riidanalaisen päätöksen 313 perustelukappaleessa komissio on muun
ohella myöntänyt, että nämä määräykset ovat selvästi rajoittaneet Ensidesan
vapautta myydä tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi tälle yritykselle ei ole
määrätty sakkoa sen osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomisiin 31.12.1988 asti,
jolloin väliaikaistoimenpiteiden voimassaolo on päättynyt.
- 447.
- Kantaja katsoo kuitenkin, ettei Espanjan terästeollisuutta ole täysin liitetty
EHTY:yn ja että se on siksi voinut kilpailla yhteisön tuottajien kanssa tasavertaisin
ehdoin vasta 31.12.1992 jälkeen, mikä johtuu liittymisasiakirjan 379 artiklan
määräyksistä, joiden mukaan jäsenvaltiot - ja vastavuoroisesti Espanja - saattoivattuohon päivään asti ryhtyä suojatoimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi, jos
kaupankäynnin äkillinen kasvu oli omiaan aiheuttamaan vakavia ongelmia. Tuohon
päivään asti Ensidesa ei ollut tietoinen siitä, mitä EHTY:n perustamissopimuksen
mukainen vapaan kilpailun järjestelmä merkitsee. Se arvostelee komissiota etenkin
siitä, ettei komissio ole ottanut tätä seikkaa huomioon arvioidessaan sen
käyttäytymistä.
- 448.
- Kantaja moittii komissiota myös siitä, ettei se ole ottanut huomioon sitä, että kun
kantajan vientiä EHTY:n markkinoille koskeneet määrälliset rajoitukset lakkasivat
1.1.1989, teräspalkkikomitean jäsenten menettelytavat olivat jatkuneet useidenvuosien ajan, joten espanjalaisten tuottajien on ollut pakko hyväksyä pelisäännöt
sellaisina kuin ne silloin olivat.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 449.
- Liittymisasiakirjan 379 artiklassa määrätään seuraavaa:
1. Jos ilmenee vakavia ongelmia, jotka ovat omiaan koettelemaan jotakin
taloudenalaa pysyvästi, tai ongelmia, jotka voivat johtaa taloudellisen tilanteen
merkittävään heikentymiseen tietyllä alueella, uusi jäsenvaltio voi 31 päivään
joulukuuta 1992 asti pyytää lupaa toteuttaa suojatoimenpiteitä tilanteen
korjaamiseksi ja kyseisen alan mukauttamiseksi yhteismarkkinoiden talouteen.
Nykyinen jäsenvaltio voi samoin edellytyksin pyytää lupaa suojatoimenpiteiden
toteuttamiseen yhden tai molempien uusien jäsenvaltioiden suhteen.
[- -]
2. Asianomaisen valtion pyynnöstä komissio vahvistaa tarpeellisiksi katsomansa
suojatoimenpiteet kiireellisessä järjestyksessä sekä täsmentää niiden soveltamista
koskevat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt.
[- -]
3. Edellä 2 kohdan mukaisesti sallituissa toimenpiteissä voidaan poiketa Euroopan
talousyhteisön perustamissopimuksen, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön
perustamissopimuksen sekä tämän asiakirjan säännöistä siinä määrin ja niin kauan
kuin se on ehdottomasti tarpeen 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi. Ensisijaisesti on käytettävä toimenpiteitä, jotka aiheuttavat vähiten
häiriöitä yhteismarkkinoiden toiminnalle.
- 450.
- On selvää, ettei pelkkä mahdollisuus suojatoimenpiteiden toteuttamiseen tämän
määräyksen perusteella voi oikeuttaa yritystä osallistumaan perustamissopimuksen
65 artiklan 1 kohdassa kiellettyihin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin
menettelytapoihin, koska tämä määräys koskee kaikkia taloudenaloja ja edellyttää,
että komissio toimii jäsenvaltion pyynnöstä ja käyttää laajaa harkintavaltaa.
Mahdollisuus poiketa tietyissä rajatuissa tapauksissa yhteismarkkinoiden toiminnan
normaaleista säännöistä viranomaistoimin kuuluu nimittäin yksinomaan komission
tehtäviin eikä se vapauta yrityksiä velvollisuudesta noudattaa perustamissopimuksen
kilpailusääntöjä kaikissa muissa tapauksissa.
- 451.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa vielä, ettei kantajan osallistuminen
sen osalta todettuihin kilpailusääntöjen rikkomisiin olisi ollut välttämätöntä
siinäkään tapauksessa, että se olisi väitteidensä mukaisesti aikonut käyttäytyä
tavalla, joka olisi omiaan ehkäisemään espanjalaisen teräksen vientiin EHTY:nmuille markkinoille kohdistuvat suojatoimenpiteet. Siinä tapauksessa olisi nimittäin
ollut riittävää, että se olisi yksipuolisesti vahvistanut vientimääränsä sellaiselle
tasolle, että kyseiset toimenpiteet on mahdollista välttää.
- 452.
- Väite, jonka mukaan kantajan on ollut pakko hyväksyä teräspalkkikomiteassa
luodut pelisäännöt, on puolestaan hylättävä syistä, jotka on pääasiallisesti esitetty
edellä 363 ja 364 kohdassa.
Toissijainen vaatimus riidanalaisen päätöksen 4 artiklan kumoamisesta tai ainakin
sakon määrän alentamisesta
[- -]
B Pesetan devalvaation huomioon ottamatta jättäminen ja viitetilikauden valinta
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 463.
- Kantaja katsoo, että komissio on menetellyt lainvastaisesti laskiessaan sakon
määrän kantajalle teräspalkeista vuonna 1990 kertyneen liikevaihdon perusteella
siten, että liikevaihto on muunnettu ecuiksi käyttämällä vuonna 1990 voimassa
ollutta ecun ja pesetan välistä keskimääräistä vaihtokurssia (1 ecu = 129,43 ESP)
eikä juuri ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä voimassa ollutta vaihtokurssia
(1 ecu = 158,243 ESP).
- 464.
- Kantaja korostaa, että perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdassa, jossa komissio
oikeutetaan määräämään sakkoja, määritellään laskentaperusteeksi päätöksen tai
menettelytavan kohteena olleista tuotteista kertyneen liikevaihdon määrä.
Ensidesan tapauksessa tämä liikevaihto on kertynyt pesetoina, minkä vuoksi
komission olisi ehdottomasti pitänyt laskea sakon määrä kyseisenä valuuttana ja
kantaa riski sen muuntamisesta ecuiksi juuri ennen riidanalaista päätöstä voimassa
olevalla virallisella vaihtokurssilla.
- 465.
- Kantaja vetoaa tämän väitteen tueksi yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä
asioissa 41/73, 43/73 ja 44/73 - Tulkinta, Société anonyme générale sucrière ym.
vastaan komissio, 9.3.1977 antamaan tuomioon (Kok. 1977, s. 445, 13 kohta), jossa
yhteisöjen tuomioistuin on kantajan mukaan todennut, että vaikka sakko voidaan
ilmaista ecuina, se on laskettava asianomaisen yrityksen liikevaihdosta, jonka arvo
on ilmaistavissa vain kansallisena valuuttana. Tätä EY:n perustamissopimuksen
soveltamisalalla luotua sääntöä on kantajan mukaan noudatettava sitä suuremmalla
syyllä EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla, jolla ei missään
määräyksessä puhuta sakon ilmaisemisesta ecuina, toisin kuin 6.2.1962 annetussa
neuvoston asetuksessa N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan
ensimmäinen täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204).
- 466.
- Yhdenvertaisuusperiaate, johon komissio on vedonnut puolustaakseen
menettelyään, ei kantajan mukaan mitenkään edellytä liikevaihdon muuntamista
ecuiksi. Kantaja katsoo, että vaikka sakko vahvistetaan prosenttiosuutena
liikevaihdosta, komission kyseisen periaatteen nojalla puolustama vertailu on silti
mahdollinen. Liikevaihdon muuntaminen ecuiksi on tarpeetonta ja lainvastaista siitä
riippumatta, muunnetaanko sakon määrä sen vahvistamisen jälkeen ecuiksi vai ei.
- 467.
- Jos tässä vaiheessa hyväksytään viitevuodeksi vuosi 1990, sakon laskemisen
perusteena tässä asiassa käytetty liikevaihto on kantajan mukaan 12 758 miljoonaa
ESP eli kantajan ilmoittama ja riidanalaisessa päätöksessä mainittu summa. Vaikka
oletettaisiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen hylkäävän kantajan esittämät
muut perustelut ja pysyttävän riidanalaisessa päätöksessä käytetyn 4 prosentin
kertoimen, sakko olisi vahvistettava 510 320 000 ESP:ksi. Juuri ennen riidanalaisen
päätöksen tekemistä voimassa olleella virallisella valuuttakurssilla ecuiksi
muunnettuna sakon määrän on siten oltava 3 200 000 ecua riidanalaisella
päätöksellä määrätyn 4 000 000 ecun sijasta.
- 468.
- Kantaja katsoo kuitenkin, että komission olisi pitänyt käyttää sakon laskennassa
huomioon otettavana liikevaihtona liikevaihtoa viimeiseltä riidanalaisen päätöksen
tekemistä edeltäneeltä sellaiselta tilikaudelta, jolta sen käytettävissä on konsolidoitu
tilinpäätös, eli kantajan tapauksessa vuodelta 1992 eikä rikkomisen tekoajan
viimeiseltä vuodelta eli vuodelta 1990. Tämän menetelmän ja sakkojen laskemiseksi
yleisesti ehdottamansa säännön perusteella Ensidesa katsoo, että sille määrätyn
sakon olisi oltava määrältään 389 560 000 ESP (4 prosenttia 9 739 000 000 ESP:sta
eli vuoden 1992 liikevaihdosta) eli, muunnettuna ecuiksi juuri ennen riidanalaista
päätöstä sovellettavalla vaihtokurssilla, 2 460 000 ecua.
- 469.
- Kantaja nojautuu perusteluissaan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaan, jossa
mainitulla edellisen tilikauden liikevaihdolla tarkoitetaan kantajan mukaan
komission päätöksen tekopäivää edeltävää tilikautta (ks. yhdistetyt asiat 100/80,
101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, jäljempänä
Pioneer-tapaus, tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, julkisasiamies Sir Gordon
Slynnin ratkaisuehdotus s. 1914, sivulla 1951 lausuttu), sekä oikeustieteessä
yksimielisesti vallitsevaan käsitykseen ja komission itse noudattamaan käytäntöön
EY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla. Vaikkei asetusta N:o 17 sovelleta
EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla, tässä asiassa on kantajan mukaan
sovellettava samoja periaatteita niin laajasti kuin se on perustamissopimuksen
65 artiklan 5 kohdan estämättä mahdollista, varsinkin kun komissio on
kahdennessakymmenennessä kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa todennut,
että on tullut aika yhdenmukaistaa näiden kahden perustamissopimuksen
kilpailusäännöt niin täydellisesti kuin se on mahdollista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 470.
- Ensimmäiseksi on syytä huomauttaa, ettei mikään estä komissiota ilmaisemasta
sakon määrää ecuina, joka on kansalliseksi valuutaksi muunnettavissa oleva
rahayksikkö. Sitä paitsi yritykset voivat sen ansiosta helpommin vertailla asiassa
määrättyjä sakkoja. Mahdollisuus muuntaa ecu kansalliseksi valuutaksi erottaa
tämän valuuttayksikön asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa mainitusta
laskentayksiköstä, josta yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että
kun laskentayksikkö ei ole maksuväline, sakon määrä on välttämättä määritettävä
kansallisena valuuttana (em. yhdistetyt asiat Société anonyme générale sucrière ym.
v. komissio, tuomion 15 kohta).
- 471.
- Kantajan esittämää arvostelua, jossa riitautetaan komission käyttämän menetelmän,
jonka mukaan yritysten viiteliikevaihto muunnetaan ecuiksi saman vuoden (1990)
keskimääräisellä vaihtokurssilla, laillisuus, ei voida hyväksyä, kuten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on jo katsonut asiassa T-334/94, Sarrió vastaan komissio,
14.5.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II-1439, 394 kohta ja sitä seuraavat
kohdat).
- 472.
- Ensinnäkin on todettava, että komission on yleensä käytettävä yhtä ja samaa
laskentamenetelmää laskiessaan sakkoja, joita yrityksille määrätään seuraamuksena
samasta kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. Pioneer-tapaus, tuomion 122 kohta).
- 473.
- Jotta komissio voisi verrata eri yritysten omana kansallisena valuuttanaan
ilmoittamia liikevaihtoja, sen on muunnettava liikevaihdot yhdeksi ja samaksi
rahayksiköksi. Koska ecun arvo määräytyy jokaisen jäsenvaltion kansallisten
valuuttojen arvon perusteella, komissio on aiheellisesti muuntanut kaikkien yritysten
liikevaihdot ecuiksi.
- 474.
- Komissio on samoin aiheellisesti käyttänyt perustana viitevuoden (1990)
liikevaihtoja ja muuntanut ne ecuiksi saman vuoden keskimääräisillä
vaihtokursseilla. Kun komissio on ottanut huomioon kunkin yrityksen liikevaihdon
viitevuodelta eli rikkomisajan viimeiseltä täydeltä vuodelta, se on voinut arvioida
kunkin yrityksen kokoa ja taloudellista valtaa sekä kunkin yrityksen osalta
kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta, koska näillä seikoilla on merkitystä
arvioitaessa kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta (ks.
Pioneer-tapaus, tuomion 120 ja 121 kohta). Kun komissio on liikevaihtoja ecuiksi
muuntaessaan käyttänyt viitevuoden keskimääräistä vaihtokurssia, se on voinut
välttää sen, että kilpailusääntöjen rikkomisen päättymisen jälkeen tapahtuneet
valuuttakurssivaihtelut vaikuttaisivat yritysten koon ja taloudellisen vallan sekä
kilpailusääntöjen rikkomisen laajuuden arviointiin kunkin osalta ja siten
kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin. Kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuuden arvioinnin on nimittäin perustuttava todelliseen taloudelliseen
tilanteeseen, sellaisena kuin se ilmeni silloin, kun kilpailusääntöjen rikkominen
tapahtui.
- 475.
- Väitettä, jonka mukaan viitevuoden liikevaihto olisi pitänyt muuntaa ecuiksi
päätöksen tekopäivän vaihtokurssilla, ei näin ollen voida hyväksyä. Sellaisellasakkojen laskentamenetelmällä, jossa käytetään viitevuoden keskimääräistä
vaihtokurssia, voidaan välttää ne sattumanvaraiset vaikutukset, joita aiheutuu
viitevuoden ja päätöksen tekovuoden välillä kansallisten valuuttojen todellisissaarvoissa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista, joita tässä asiassa todella on
tapahtunut. Vaikka tämä menetelmä voikin johtaa siihen, että tietyn yrityksen
maksettavaksi tulee määrä, joka kansallisena valuuttana ilmaistuna on
nimellisarvoltaan suurempi tai pienempi kuin mitä sen maksettavaksi olisi tullut
sovellettaessa päätöksen tekopäivän vaihtokurssia, tämä on vain looginen seuraus
eri kansallisten valuuttojen todellisten arvojen vaihteluista.
- 476.
- On lisättävä, että yritykset, joille päätös on osoitettu, yleensä toimivat useammassa
kuin yhdessä jäsenvaltiossa paikallisten edustajien välityksellä. Näin ollen ne
toimivat käyttäen useita kansallisia valuuttoja. Kun päätöksessä, kuten
riidanalaisessa päätöksessä, määrätään seuraamuksia perustamissopimuksen
65 artiklan 1 kohdan rikkomisesta ja kun yritykset, joille päätös on osoitettu,
yleensä toimivat useissa jäsenvaltioissa, viitevuoden liikevaihto, joka on muunnettu
ecuiksi saman vuoden keskimääräisellä vaihtokurssilla, on yrityksen kaikissa eri
toimintamaissa saamien liikevaihtojen summa. Tällaisessa muuntamisessa otetaan
siis täydellisesti huomioon kyseisten yritysten taloudellinen tilanne viitevuonna.
- 477.
- Kantajan väitteet on edellä esitetyn perusteella hylättävä.
C Sakon liiallisuus
[- -]
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 485.
- Perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdassa määrätään seuraavaa:
Komissio voi määrätä yritykselle, joka on tehnyt mitättömän sopimuksen taikka
- - soveltanut tai yrittänyt soveltaa mitätöntä sopimusta tai päätöstä - - taikka
osallistunut tämän artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyihin menettelytapoihin, sakon
tai uhkasakon, joka on tämän artiklan 1 kohdan mukaan kielletyn sopimuksen,
päätöksen tai menettelytavan kohteena olleista tuotteista kertyneen liikevaihdon
määrä enintään kaksinkertaisena; jos sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan
tarkoituksena kuitenkin on rajoittaa tuotantoa, teknistä kehitystä tai investointeja,
sakkojen enimmäismäärä voidaan korottaa 10 prosenttiin kyseisten yritysten
vuosittaisesta liikevaihdosta ja uhkasakkojen enimmäismäärä 20 prosenttiin
päivittäisestä liikevaihdosta.
Kantajan erityisesti korostamat perustelut
- 486.
- Edellä jo esitetyistä syistä on katsottava, että komissio on arvioinut asianmukaisesti
kantajan osallistumisen laadun, laajuuden, merkityksen ja jäljempänä todettavaakoskevin varauksin myös osallistumisen kestoajan riidanalaisessa päätöksessä
kantajan osalta todettuihin kilpailusääntöjen rikkomisiin.
- 487.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esimerkiksi todennut kantajan
osallistumisen 26 kokoukseen niistä 28 kokouksesta, jotka teräspalkkikomitea, jonka
kilpailunvastaisen tarkoituksen komissio on osoittanut, on pitänyt kantajan osalta
kilpailusääntöjen rikkomisen kestoajaksi katsottuna jaksona, ja erityisesti kantajan
osallistumisen kahdenlaisiin riidanalaisen päätöksen 300 perustelukappaleessa
vakaviksi ja tuntuvien sakkojen määräämistä edellyttäviksi luonnehdittuihin
kilpailusääntöjen rikkomisiin, nimittäin hintojen vahvistamiseen ja markkinoiden
jakamiseen. Kaiken lisäksi tällaiset kilpailusääntöjen rikkomiset ovat
kiistämättömästi vakavia, minkä lisäksi ne mainitaan nimenomaisesti
perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa.
- 488.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös todennut edellä 449-451 kohdassa,
ettei liittymisasiakirjan 379 artiklaan sisältyvä suojalauseke missään tapauksessa
oikeuttanut kantajaa osallistumaan perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa
kiellettyihin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.
- 489.
- Acerinoxin suotuisasta kohtelusta Ruostumaton teräs -tapauksessa on puolestaan
todettava, että se oli aiheellinen erityisesti siksi, että kyseinen yritys oli pyytänyt
ja saanut yhteisössä toimivilta kumppaneiltaan vakuutuksen, ettei asiaan liittynyt
ongelmia. Kantaja ei ole osoittanut, että näin olisi myös nyt käsiteltävässä
tapauksessa.
- 490.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä paitsi katsonut, ettei kantaja ole
ainakaan 30.7.1988 jälkeen voinut olla tietämätön kysymyksessä olevien
menettelytapojen lainvastaisuudesta.
- 491.
- Tältä osin on huomautettava vielä kerran, että kilpailusääntöjen rikkomiset, jotka
on tehty sellaisilla hintojen vahvistamisesta ja markkinoiden jakamisesta tehdyillä
sopimuksilla, joihin kantajan on asianmukaisesti todistettu osallistuneen, mainitaan
nimenomaisesti perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa, joten ne ovat
ilmiselviä.
- 492.
- Luottamuksellisten tietojen vaihdosta on puolestaan todettava, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin mukaan (ks. edellä 354 kohta) se oli
tarkoitukseltaan rinnastettavissa markkinoiden jakamiseen viittaamalla
vakiintuneeseen kaupankäyntiin. Kantaja ei ole voinut perustellusti olettaa, ettei
tällainen tietojenvaihto kuuluisi perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan
soveltamisalaan. Se, että teräspalkkikomitean jäsenet ovat olleet tietoisia sen
lainvastaisuudesta, voidaan päinvastoin päätellä siitä, että Euroferin
tietojenvaihtojärjestelmä oli kaksinkertainen siten, että koottuja tietoja koskevasta
toisesta järjestelmästä ilmoitettiin oma-aloitteisesti PO III:lle ja PO IV:lle, kun taas
yrityskohtaisia tietoja koskeva toinen järjestelmä oli vain siihen osallistuneidenyritysten, muun muassa kantajan, käytettävissä (ks. edellä 427 kohta ja sitä
seuraavat kohdat).
- 493.
- Lisäksi on syytä huomauttaa, ettei se, ettei yritys ole toiminut erityisen aktiivisesti
tai yllyttäjänä, poista sen vastuuta osallistumisestaan kilpailusääntöjen rikkomiseen
(yhdistetyt asiat 32/78 ja 36/78-82/78, BMW Belgium ym. v. komissio, tuomio
12.7.1979, 49 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä asia 19/77, Miller v. komissio,
tuomio 1.2.1978, Kok. 1978, s. 131, 18 kohta).
- 494.
- Kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita sen tueksi, että toimialan muut yritykset
olisivat painostaneet kantajaa tai että se olisi pakotettu liittymään
teräspalkkikomiteaan (ks. edellä 364 kohta).
- 495.
- Väitteestä, jonka mukaan kantaja on hallinnollisen menettelyn aikana toiminut
komission kanssa yhteistyössä, on ensimmäiseksi huomautettava, että kantaja on
23.8.1991 päivätyssä vastauksessaan perustamissopimuksen 47 artiklan mukaiseen
tietojensaantipyyntöön väittänyt, ettei sillä ole hallussaan ainoatakaan
teräspalkkikomitean kokousten osanottajaluetteloa eikä ainoatakaan näihin
kokouksiin liittyvää pöytäkirjaa tai muuta asiakirjaa, vaikka oikeudenkäyntiaineisto
vahvistaa, että kantaja vastaanotti sellaisia asiakirjoja säännöllisesti.
- 496.
- Lisäksi kantajan kirjelmät ovat selvästi ristiriidassa tätä yhteistyötä koskevien
väitteiden kanssa. Kantaja nimittäin mainitsee vastauskirjelmänsä 6 kohdassa (ks.
myös kannekirjelmän 13 kohta), että jos Ensidesa olisi tiennyt komission
kohdistavan siihen nämä kaksi väitettä [eli väitteet hintojen vahvistamisesta ja
lisähintojen yhtenäistämisestä], se olisi kiistänyt väitteet eikä se olisi ilmoittanut
yksityiskohtaisesti, millä tavoin espanjalaiset tuottajat olivat osallistuneet - - . Näin
ollen kantaja on vastauksessaan väitetiedoksiantoon myöntänyt tosiseikkoja
koskevat komission väitteet oikeiksi omasta aloitteestaan vain siltä osin kuin se ei
katsonut väitteiden kohdistuvan itseensä.
- 497.
- Komissio on aiheellisesti katsonut, että kantaja ei ole tällä tavalla vastatessaan
toiminut siten, että sakon alentaminen olisi ollut perusteltua hallinnollisessa
menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi.
- 498.
- Lopuksi on todettava, ettei sillä, että kantaja on väitteiden tiedoksiannon jälkeen
päättänyt lopettaa osallistumisen teräspalkkikomitean kokouksiin, ole vaikutusta
siihen, miten aikaisempia menettelyjä on arvioitava, varsinkaan kun ne on
tarkoituksellisesti salattu komissiolta. Tahallisen kilpailusääntöjen rikkomisen
lopettamista ei muutenkaan voida pitää lieventävänä asianhaarana, kun se on
johtunut siitä, että komissio on puuttunut asiaan.
- 499.
- Väitteet, jotka perustuvat liittymisasiakirjan 379 artiklaan sisältyvään
suojalausekkeeseen, Acerinox-yrityksen asemaan Ruostumaton teräs -tapauksessa,
kantajan vähäiseen osuuteen ja painostuksen alaisena toimimiseenteräspalkkikomiteaan liittyvissä menettelytavoissa sekä kantajan osoittamaan
yhteistyöhaluun komission yksikköjen kanssa, on edellä esitetyn perusteella
hylättävä kokonaisuudessaan.
- 500.
- Kilpailusääntöjen rikkomisen kestoaikaan liittyvää riidanalaisen päätöksen 4 artiklan
espanjan- ja ranskankielisissä versioissa olevaa sisällöllistä virhettä ei edellä
155 kohdassa jo esitetyistä syistä ole otettava huomioon. Sen vuoksi komission
sakon laskemisperusteena käyttämä aika on espanjalaisten tuottajien tapauksissa
todella 1.1.1989 ja 31.12.1990 väliset 24 kuukautta, kun se muiden tuottajien
tapauksissa on yleensä 1.7.1988 ja 31.12.1990 väliset 30 kuukautta.
- 501.
- Komission oikeudenkäynnin aikana antamista yksityiskohtaisista selityksistä ilmenee
sitä paitsi, että komissio on suhteuttanut sakot muun muassa kunkin
kilpailusääntöjen rikkomisen kestoajan mukaisesti, lukuun ottamatta sopimuksia
lisähintojen yhtenäistämisestä. Komissio on siten ottanut asianmukaisesti huomioon
sen, että espanjalaisten tuottajien osallistuminen tavoitehintojen vahvistamiseen ja
luottamuksellisten tietojen vaihtoon teräspalkkikomiteassa on kestänyt vähemmän
aikaa, koska niille tämän vuoksi määrätty sakko on 80 prosenttia (24/30) sakosta,
joka niille olisi määrätty, jos ne olisivat muiden tuottajien enemmistön tavoin
osallistuneet näihin rikkomisiin 1.7.1988 alkaen.
- 502.
- Vastaaja on lisäksi ilmoittanut riidanalaisen päätöksen 252 perustelukappaleessa,
että 313 perustelukappaleessa todetuista syistä Ensidesan ja Aristrainin ei katsota
olevan vastuussa osallistumisestaan 15.11.1988 tehtyyn sopimukseen. Kantajan
osallistuminen lisähintojen yhtenäistämisestä 1.1.1989-31.12.1990 tehtyihin neljään
muuhun sopimukseen on sen sijaan näytetty toteen. On kuitenkin ilmeistä, ettei
komissio ole kantajalle tämän perusteella määrättävää sakkoa laskiessaan ottanut
huomioon, että kantajan osallistuminen näihin sopimuksiin on ollut vähäisempää,
koska sakko on kaikkien asianomaisten yritysten osalta vahvistettu kiinteästi
0,5 prosentiksi huomioon otettavasta liikevaihdosta (joskin Aristrainille ja
Ensidesalle on erikseen myönnetty 10 prosentin alennus, koska lisähintoja ei
yhtenäistetty Espanjassa: ks. edellä 277 kohta).
- 503.
- Nämä seikat huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo
täyden harkintavaltansa nojalla, että kantajalle sen osallistumisesta lisähintojen
yhtenäistämisestä tehtyihin sopimuksiin määrättyä sakkoa on alennettava
20 prosentilla.
- 504.
- Muilta osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on ottanut
asianmukaisesti huomioon niiden kilpailusääntöjen rikkomisten, joihin
espanjalaisten tuottajien on todettu osallistuneen, lyhyemmän kestoajan.
[- -]
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen täyden harkintavaltansa nojalla tekemä
ratkaisu
- 535.
- Aluksi on huomautettava, ettei riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa eikä päätöksen
314 perustelukappaleen ensimmäisessä taulukossa, jossa on yhteenveto hintojen
vahvistamisesta tehdyistä sopimuksista, todeta kantajan osallistuneen sopimukseen
Espanjan markkinahintojen vahvistamisesta. Komission oikeudenkäynnin aikana
antamista yksityiskohtaisista selityksistä ilmenee, että kantajalle on määrätty
sellaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta 79 200 ecun suuruinen sakko. Komissio
nojautuu riidanalaisen päätöksen 174 ja 276 perustelukappaleeseen ja katsoo, että
nämä seikat ovat ilmeisesti erehdyksessä jääneet mainitsematta riidanalaisen
päätöksen 314 perustelukappaleessa ja 1 artiklassa.
- 536.
- Koska riidanalaisen päätöksen päätösosassa ei todeta kantajan osallistumista
kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, sitä ei ole otettava huomioon sakkoalaskettaessa. Komission käyttämän laskentatavan mukaan sakkoa olisi siten
alennettava 79 200 eculla.
- 537.
- Edellä 502 kohdassa esitetyistä syistä myös kantajalle sen osallistumisesta
lisähintojen yhtenäistämisestä tehtyihin sopimuksiin määrättyä sakkoa on
alennettava 20 prosentilla. Komission käyttämän laskentatavan mukaan sakkoa olisi
siten espanjalaisia tuottajia koskeva erityinen lieventävä asianhaara huomioon
ottaen alennettava 89 100 eculla.
- 538.
- Edellä 512 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa(4) esitetyistä syistä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo vielä, että hintojen vahvistamista koskevista
sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista määrätyn sakon
kokonaismäärää on alennettava 15 prosentilla, koska komissio on jossain määrin
yliarvioinut todettujen kilpailusääntöjen rikkomisten kilpailunvastaisia vaikutuksia.
Ottaen huomioon jo mainitut vähennykset Espanjan markkinahintojen vahvistamista
koskevien väitettyjen sopimusten ja lisähintojen yhtenäistämisestä tehtyjen
sopimusten osalta tämän vähennyksen määrä on komission käyttämän laskentatavan
mukaan 350 460 ecua.
- 539.
- Lopuksi on huomautettava, ettei komissio ole katsonut kantajan osallistuneen
Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1990 toisella neljänneksellä noudatettavien
hintojen vahvistamista koskevaan yhdenmukaistettuun menettelytapaan, mutta että
sellainen kilpailusääntöjen rikkominen on todettu eräiden muiden yritysten osalta
(ks. edellä 204 kohta). Vaikka tämä seikka ei vaikuta hintojen vahvistamista
teräspalkkikomiteassa koskevan, riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklassa
kantajan osalta todetun kilpailusääntöjen rikkomisen kestoaikaan, se on omiaan
vähentämään kantajan osallisuutta tähän rikkomiseen muiden asianomaisten
yritysten osallisuuteen verrattuna. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo täyden harkintavaltansa nojalla, että sakkoa on alennettava
komission käyttämän laskentatavan mukaisesti 125 000 eculla.
- 540.
- Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa sakon määrän täyttä
harkintavaltaansa käyttäen, kyseessä ei ole täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään ole sidottu komission
laskutoimituksiin, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki
asiaan liittyvät seikat.
- 541.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission sakkojen tason
vahvistamisessa noudattamat yleiset lähtökohdat ovat asiassa ilmenneiden seikkojen
perusteella asianmukaiset. Perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa
nimenomaisesti kiellettyä hintojen vahvistamista ja markkinoiden jakamista on
nimittäin pidettävä erityisen vakavina kilpailusääntöjen rikkomisina, koska ne
vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin
parametreihin. Myös luottamuksellisten tietojen vaihtojärjestelmillä, joihin kantajan
on katsottu osallistuneen, on ollut markkinoiden jakamiseen vakiintuneen
kaupankäynnin mukaisesti rinnastettava tarkoitus. Kaikki nämä sakkoa
vahvistettaessa huomioon otetut rikkomiset on tehty kriisimääräysten voimassaolon
päätyttyä ja yritysten saatua aikaisemmin asianmukaiset varoitukset. Kuten
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, kysymyksessä olevien
sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen yleinen tarkoitus on ollut
estää tai vääristää nimenomaan paluuta tavanomaiseen kilpailuun, joka oli
olennaista kriisimääräysten voimassaolon päättymiselle. Yritykset ovat lisäksi olleet
tietoisia menettelynsä laittomuudesta ja tietoisesti salanneet sen komissiolta.
- 542.
- Ottaen huomioon kaikki edellä esitetyt seikat ja sen, että tietyistä euron käyttöön
ottamiseen liittyvistä säännöksistä 17 päivänä kesäkuuta 1997 annettu neuvoston
asetus (EY) N:o 1103/97 (EYVL L 162, s. 1) on tullut voimaan 1.1.1999, sakon
määrä on vahvistettava 3 350 000 euroksi.
[- -]
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Eurooppalaisten teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja
yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan, EHTY:n
perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä helmikuuta1994 tehdyn komission päätöksen 94/215/EHTY 4 artiklassa kantajalle
määrätyn sakon määrä vahvistetaan 3 350 000 euroksi.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan
korvaamaan kolme neljäsosaa vastaajan oikeudenkäyntikuluista. Vastaaja
vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä maaliskuuta 1999.
H. Jung
C. W. Bellamy
kirjaaja
laajennetun toisen jaoston puheenjohtaja