YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
7 päivänä joulukuuta 1999 (1)
Kumoamiskanne Avoimuus Oikeus tutustua asiakirjoihin Päätös
94/90/EHTY, EY, Euratom Komission asiakirjoja koskevan
tiedonsaantipyynnön epääminen Yleisen edun turvaamista koskevan
poikkeuksen (asian käsittely tuomioistuimessa) ja laatijasäännön soveltamisala
Perustelut
Asiassa T-92/98,
Interporc Im- und Export GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja Georg M. Berrisch, Bryssel
ja Hampuri,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Ulrich Wölker, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa
23.4.1998 tehdyn komission päätöksen, jolla kantajalta evätään tiedonsaanti tietyistä
asiakirjoista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. W. Bellamy,
J. Pirrung, A. W. H. Meij ja M. Vilaras,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.5.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Sen jälkeen kun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirja johon
sisältyy julistus (N:o 17) oikeudesta saada tietoja oli 7.2.1992 allekirjoitettu
Maastrichtissa ja kun useissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa oli painotettu
velvollisuutta tehdä yhteisöstä avoimempi (ks. tältä osin asia T-105/95, WWF UK
v. komissio, tuomio 5.3.1997, Kok. 1997, s. II-313, 13 kohta), komissio ja neuvosto
hyväksyivät 6.12.1993 tietojensaantioikeutta neuvoston ja komission asiakirjoista
koskevat käytännesäännöt (EYVL L 340, s. 41; jäljempänä käytännesäännöt), joilla
pyritään vahvistamaan ne periaatteet, jotka koskevat tiedonsaantioikeutta niiden
hallussa olevista asiakirjoista. Käytännesäännöissä määrätään seuraavasti:
Komissio ja neuvosto toteuttavat kumpikin osaltaan näiden periaatteiden
soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet 1 päivään tammikuuta 1994 mennessä.
- 2.
- Täyttääkseen tämän velvollisuuden komissio teki EY:n perustamissopimuksen
162 artiklan (josta on tullut EY 218 artikla) nojalla 8.2.1994 päätöksen
94/90/EHTY, EY, Euratom, yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista
(EYVL L 46, s. 58), jonka liitteenä on edellä mainittujen sääntöjen teksti
(jäljempänä päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom).
- 3.
- Käytännesääntöjen pääperiaate on seuraava:
Yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission
ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista.
Asiakirjalla tarkoitetaan käytetystä tietovälineestä riippumatta kirjallisessa
muodossa olevaa, neuvoston tai komission hallussa olevaa tietoa.
- 4.
- Olosuhteet, joiden perusteella toimielin voi evätä tiedonsaantipyynnön, on
käytännesäännöissä lueteltu seuraavasti:
Toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten asiakirjojen luovuttamisesta, joiden
paljastuminen voi vaikeuttaa:
julkisen edun turvaamista (yleistä turvallisuutta, kansainvälisiä suhteita,
vakaata rahan arvoa, asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkastusta tai
tutkintaa),
yksityisyyden suojaa,
liikesalaisuuden turvaamista,
yhteisön taloudellisten etujen turvaamista,
tiedon antaneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä tai
tiedon antaneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapahtuvaa
luottamuksellista käsittelyä.
Toimielimet voivat kieltäytyä asiakirjojen luovuttamisesta myös toimielimen
päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseksi.
- 5.
- Lisäksi käytännesäännöissä on seuraava otsikko: Ensipyyntöjen käsittely, jonka
alla määrätään seuraavaa:
Jos toimielimen hallussa olevan asiakirjan tekijä on luonnollinen henkilö tai
oikeushenkilö, jäsenvaltio, muu yhteisöjen toimielin tai laitos taikka muu
kansallinen tai kansainvälinen toimielin, on pyyntö esitettävä suoraan tekijälle.
- 6.
- Komissio hyväksyi 4.3.1994 asiakirjajulkisuuden parantamisesta tiedonannon (EYVL
C 67, s. 5; jäljempänä vuoden 1994 tiedonanto), jossa täsmennetään päätöksen
94/90/EHTY, EY, Euratom täytäntöönpanoperusteet. Tämän tiedonannon mukaan
jokainen voi pyytää saada tietoja mistä tahansa komission asiakirjasta, jota ei
ole julkaistu, valmisteluasiakirjat ja muu selvitysaineisto mukaan lukien.
Käytännesäännöissä määrätyistä poikkeuksista vuoden 1994 tiedonannossa
todetaan, että komissio voi kieltäytyä antamasta tietoja asiakirjasta, jos sillä
saatetaan haitata julkista ja yksityistä etua taikka toimielimen moitteetonta
toimintaa . Tältä osin vuoden 1994 tiedonannossa korostetaan, että
poikkeuksia ei milloinkaan sovelleta automaattisesti, vaan jokainen asiakirjaa
koskeva tiedonsaantipyyntö arvioidaan tapauskohtaisesti. Uudistettujen pyyntöjen
käsittelyn osalta vuoden 1994 tiedonannossa täsmennetään seuraavaa:
Jos tietoa pyytäneeltä on evätty oikeus tutustua asiakirjaan, eikä hän ole
tyytyväinen esitettyihin perusteluihin, hän voi vaatia komission pääsihteerin
tutkimaan kysymyksen uudelleen ja vahvistamaan tai kumoamaan epäämisen [ ].
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 7.
- Naudanlihan tuonnista yhteisöön kannetaan periaatteessa tulli- ja lisämaksu.
Yhteisö avaa joka vuosi tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimukseen
(GATT-sopimus) liittyvän niin sanotun Hilton-kiintiön. Tämän kiintiön
perusteella on mahdollista tuoda tietty määrä korkealaatuista naudanlihaa (ns.
Hilton Beefiä) Argentiinasta yhteisöön ilman tuontimaksuja siten, että siitä on
suoritettava ainoastaan sovellettavan yhteisön tullitariffin mukainen tulli.
Tullinmaksuvelvollisuudesta vapautuakseen tuojan on esitettävä Argentiinan
viranomaisten antama aitoustodistus.
- 8.
- Saatuaan tietää, että aitoustodistuksia oli väärennetty, komissio aloitti
vuodenvaihteessa 1992/93 yhdessä jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa asiaa
koskevat tutkimukset. Tapauksissa, joissa tulliviranomaiset totesivat, että niille oli
esitetty väärennettyjä aitoustodistuksia, ne määräsivät tuontitullit kannettaviksi
jälkitullauksin.
- 9.
- Väärennösten paljastuttua Saksan tulliviranomaiset vaativat kantajaa maksamaan
tuontitullit jälkitullauksessa. Kantaja pyysi tuontitullien peruuttamista sillä
perusteella, että se oli esittänyt aitoustodistukset vilpittömässä mielessä ja että
Argentiinan toimivaltaisten viranomaisten ja komission valvonnassa oli ollut
puutteita.
- 10.
- Saksan liittotasavallalle 26.1.1996 osoittamassaan päätöksessä komissio katsoi, ettei
tuontitullien peruuttamista koskeva kantajan hakemus ollut perusteltu.
- 11.
- Kantajan edustaja vaati 23.2.1996 päivätyssä, komission pääsihteerille sekä
pääosastojen I, VI ja XXI pääjohtajille osoitetussa kirjeessä tietoja eräistä
naudanlihan (Hilton Beefin) tuontivalvontaan liittyvistä asiakirjoista ja niistä
tutkimuksista, joiden nojalla Saksan viranomaiset olivat päättäneet kantaa
tuontitullit jälkitullauksin. Pyyntö koski seuraavaa kymmentä asiakirjaryhmää: 1)
jäsenvaltioiden ilmoitukset Argentiinasta vuosina 19851992 tuodun Hilton-naudanlihan määristä; 2) Argentiinan viranomaisten ilmoitukset yhteisöön
mainittuina vuosina viedyn Hilton-naudanlihan määristä; 3) komission näiden
ilmoitusten perusteella laatimat sisäiset yhteenvedot; 4) Hilton-kiintiön avaamista
koskevat asiakirjat; 5) asiakirjat niiden elinten nimeämisestä, jotka vastaavat
aitoustodistusten antamisesta; 6) asiakirjat yhteisön ja Argentiinan välisestä
sopimuksesta, joka koskee väärennysten paljastumisen vuoksi tehtyä kiintiön
pienentämistä; 7) mahdolliset tutkimuskertomukset, jotka koskevat komission
vuosina 1991 ja 1992 harjoittamaa Hilton-kiintiön valvontaa; 8) asiakirjat, jotka
koskevat vuosina 19851988 tapahtuneeseen tuontiin liittyviä mahdollisia
lainvastaisuuksia; 9) pääosastojen VI ja XXI lausunnot päätöksistä, jotka koskevat
muita samankaltaisia asioita, ja 10) jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän 2.10. ja
4.12.1995 pitämien kokousten pöytäkirjat.
- 12.
- Pääosaston VI pääjohtaja hylkäsi 22.3.1996 päivätyllä kirjeellä tiedonsaantipyynnön
sekä siltä osin kuin se koski kirjeenvaihtoa Argentiinan viranomaisten kanssa ja
Hilton-kiintiöiden myöntämistä ja avaamista edeltävien keskustelujen perusteella
laadittuja pöytäkirjoja että siltä osin kuin pyyntö koski Argentiinan viranomaisten
kanssa väärennettyjen aitoustodistusten löytymisen jälkeen käytyä kirjeenvaihtoa.
Tämä kieltäytyminen perustui yleisen edun turvaamista (kansainväliset suhteet)
koskevaan poikkeukseen. Muilta osin pääjohtaja kieltäytyi niin ikään antamasta
tietoja asiakirjoista, jotka olivat peräisin jäsenvaltioista tai Argentiinan
viranomaisilta, koska kantajan oli osoitettava pyyntönsä suoraan näiden asiakirjojen
laatijoille.
- 13.
- Pääosaston XXI pääjohtaja hylkäsi 25.3.1996 päivätyllä kirjeellä pyynnön saada
tietoja väärennöksiä koskevasta komission laatimasta sisäisestä
tutkintakertomuksesta vedoten yleisen edun turvaamiseen (tarkastus tai tutkinta)
ja yksityisyyden suojaan perustuviin poikkeuksiin. Siltä osin kuin pyyntö koski
pääosastojen VI ja XXI kannanottoja muihin tuontitullien peruuttamista
koskeneisiin hakemuksiin sekä jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvien
komiteoiden kokouspöytäkirjoja, pääosaston XXI pääjohtaja kieltäytyi antamasta
tietoja asiakirjoista vedoten toimielimen päätöksentekomenettelyn
luottamuksellisuuden turvaamiseen perustuvaan poikkeukseen. Muilta osin
pääjohtaja niin ikään kieltäytyi antamasta tietoja asiakirjoista, jotka olivat peräisin
jäsenvaltioista, sillä perusteella, että kantajan oli osoitettava pyyntönsä suoraan
näiden asiakirjojen laatijoille.
- 14.
- Kantajan edustaja esitti 27.3.1996 päivätyllä kirjeellä käytännesäännöissä tarkoitetun
uudistetun pyynnön komission pääsihteerille. Tässä kirjeessä hän katsoi, että ne
syyt, joilla pääosastojen VI ja XXI pääjohtajat perustelivat asiakirjoja koskevan
tiedonsaantipyynnön epäämistä, eivät olleet päteviä.
- 15.
- Kantaja on yhdessä kahden muun saksalaisen yrityksen kanssa nostanut 12.4.1886
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen (asia T-50/96), jossa se vaatii
26.1.1996 tehdyn päätöksen kumoamista.
- 16.
- Komission pääsihteeri on 29.5.1996 päivätyllä kirjeellä hylännyt uudistetun pyynnön
seuraavasti:
Olen tutkinut pyyntönne, ja joudun valitettavasti ilmoittamaan Teille vahvistavani
pääosastojen VI ja XXI päätökset seuraavista syistä:
Kaikki pyydetyt asiakirjat koskevat komission 26.1.1996 tekemää yhtä päätöstä
(asiakirja KOM C(96) 180 lopull.), josta asiamiehemme on sittemmin nostanut
kumoamiskanteen (asia T-50/96).
Näin ollen, ja sen estämättä, että asiakirjoja koskeva tiedonsaantipyyntö voitaisiin
evätä muiden poikkeusten perusteella, sovellettavaksi tulee yleisen edun
turvaamiseen perustuva poikkeus (asian käsittely tuomioistuimessa).
Käytännesäännöillä ei voida velvoittaa komissiota vireillä olevassa asiassa
toimittamaan vastapuolelle riita-asiaa koskevia asiakirjoja.
- 17.
- Kantaja pyysi asiassa T-50/96 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 25.6.1996toimittamassaan kirjelmässä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräisi
prosessinjohtotoimenpiteinä esitettäviksi nämä asiakirjat.
- 18.
- Kantaja vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.8.1996
jättämällään kanteella yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan 29.5.1996 tehdyn komission päätöksen, jolla komissio oli vahvistanut
kieltäytyvänsä antamasta kantajalle tietoja eräistä sen asiakirjoista. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-124/95, Interporc vastaan komissio,
6.2.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. s. II-231; jäljempänä tuomio Interporc I),
että 29.5.1996 tehty päätös oli riittämättömästi perusteltu ja kumosi sen.
- 19.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-50/96 15.12.1997
esittämän pyynnön johdosta komissio esitti tiettyjä asiakirjoja, jotka olivat osaksi
samoja kuin asiakirjat, joita kantaja oli vaatinut esittäviksi asiaan Interporc I
liittyvissä kahdessa pyynnössä. Kantaja on vahvistanut nyt esillä olevassa asiassa,
että uudistettu pyyntö on tullut tarkoituksettomaksi niiden asiakirjojen osalta, jotka
komissio on esittänyt asiassa T-50/96.
- 20.
- Komissio toimitti kantajan edustajalle asiassa Interporc I annetun tuomion
täytäntöönpanon yhteydessä 23.4.1998 tehdyn uuden päätöksen, joka koski kantajan
27.3.1996 esittämää uudistettua pyyntöä ja jonka päätösosa oli samansisältöinen
29.5.1996 tehdyn kumotun päätöksen kanssa, mutta jonka perustelut olivat erilaisia
(jäljempänä riidanalainen päätös). Riidanalainen päätös kuuluu seuraavasti:
Vaatimanne asiakirjat voidaan luokitella kolmeen ryhmään seuraavasti:
1. Jäsenvaltiosta ja Argentiinan viranomaisilta peräisin olevat asiakirjat
jäsenvaltioiden tuonti-ilmoitukset Argentiinasta vuosina 19851992 tuodun
Hilton-naudanlihan tuontimääristä,
Argentiinan viranomaisten vienti-ilmoitukset yhteisöön mainittuina vuosina
viedyn Hilton-naudanlihan määristä,
Argentiinan viranomaisten asiakirjat niiden elinten nimeämisestä, jotka
vastaavat aitoustodistusten antamisesta,
Argentiinan viranomaisten asiakirjat Hilton-kiintiön avaamista koskevan
sopimuksen tekemisestä,
jäsenvaltioiden kannanotot samankaltaisissa asioissa.
2. Komissiosta peräisin olevat asiakirjat
Pääosasto VI:n jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden ilmoitusten
perusteella laatimat sisäiset yhteenvedot,
komission asiakirjat niistä elimistä, jotka vastaavat aitoustodistusten
antamisesta,
Hilton-kiintiön avaamista koskevan sopimuksen tekemisestä koskevat
asiakirjat; pääosasto VI:n lausunto, yksiköiden väliset lausunnot, Argentiinan
viranomaisille osoitetut tiedonannot,
asiakirjat yhteisön ja Argentiinan välisestä sopimuksesta, joka koskee
väärennysten paljastumisen vuoksi tehtyä kiintiön pienentämistä; pääosasto
VI:n sisäiset lausunnot, yksiköiden (PO I, PO XXI) väliset lausunnot,
vastuussa olevien komission jäsenten kabinettien kannanotot, näille
kabineteille osoitetut kannanotot, komission Argentiinan edustajistolle
osoitetut tiedonannot, Euroopan unionissa toimivalle Argentiinan
suurlähettiläälle osoitettu kirjeenvaihto,
komission Hilton-kiintiötä koskeva valvontakertomus,
pääosastojen VI ja XII lausunnot päätöksistä, jotka koskevat muita
samankaltaisia asioita,
jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän 2.12. ja 4.12.1995 pitämien kokousten
pöytäkirjat.
Jäsenvaltioilta ja Argentiinan viranomaisilta peräisin olevien asiakirjojen osalta
neuvon teitä pyytämään niistä välittömästi jäljennöksen näiltä jäsenvaltioilta ja
kyseisiltä viranomaisilta. Vaikka käytännesäännöissä määrätään, että [y]leisöllä on
oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston
hallussa olevista asiakirjoista, viidennessä kohdassa määrätään, että jos
toimielimen hallussa olevan asiakirjan tekijä on luonnollinen henkilö tai
oikeushenkilö, jäsenvaltio, muu yhteisöjen toimielin tai laitos taikka muu
kansallinen tai kansainvälinen toimielin, on pyyntö esitettävä suoraan tekijälle.
Komissiota ei siten missään tapauksessa voida arvostella oikeuden väärinkäytöstä;
se ainoastaan soveltaa käytännesääntöjen täytäntöönpanemisesta 8.2.1994
tekemänsä päätöksen määräystä.
Kaikki muut asiakirjat koskevat tuomioistuimessa vireillä olevaa asiaa (asia T-50/96)
ja kuuluvat yleisen edun turvaamiseen perustuvan poikkeuksen ja erityisesti asian
tuomioistuinkäsittelyn moitteettomaan kulkuun perustuvan poikkeuksen alaan, josta
määrätään nimenomaisesti käytännesäännöissä. Tietojen antaminen niiden
sääntöjen perusteella, joissa määrätään yleisön oikeudesta saada tietoja komission
asiakirjoista, saattaisi loukata tämän oikeudenkäynnin asianosaisten etuja ja
erityisesti heidän puolustautumisoikeuksiaan ja olisi niiden erityissäännösten
vastaista, joissa määrätään asiakirjojen esittämisestä oikeudenkäynnin aikana.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi asiassa T-50/96, Primex Produkte
Import-Export ym. vastaan komissio 17.9.1998 antamallaan tuomiolla (Kok. 1998,
s. II-3773) edellä mainitun 26.1.1996 tehdyn päätöksen. Komissio on hakenut
muutosta tähän tuomioon (asia C-417/98 P).
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
- 22.
- Tämän asian kannekirjelmä on jätetty yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 9.6.1998. Asia oli alunperin määrätty käsiteltäväksi kolmen
tuomarin jaostossa. Asianosaisten kuulemisen jälkeen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin päätti 20.4.1999 tekemällään päätöksellä siirtää asian viiden tuomarin
jaostolle.
- 23.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman
edeltäviä asian selvittämistoimia.
- 24.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 19.5.1999 pidetyssä julkisessa istunnossa.
- 25.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen,
toissijaisesti kumoaa päätöksen siltä osin kuin kantaja ei ole jo saanut
vaatimistaan asiakirjoista tietoja asiaan T-50/90 liittyvän oikeudenkäynnin
yhteydessä,
joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 26.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen perusteettomana,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Aineelliset perusteet
- 27.
- Kantaja tekee esityksessään eron komission laatimien asiakirjojen ja jäsenvaltioiden
ja Argentiinan viranomaisten laatimien asiakirjojen välillä.
Komissiosta peräisin olevat asiakirjat
- 28.
- Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan komissio
on rikkonut käytännesääntöjä ja päätöstä 94/90/EHTY, EY, Euratom, toisen
mukaan se on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 176 artiklaa (josta on tullut
EY 233 artikla) luettuna yhdessä asiassa Interport I annetun tuomion kanssa ja
kolmannen mukaan se on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 190 artiklaa (josta
on tullut EY 253 artikla).
Käytännesääntöjen ja komission päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom, rikkomista
koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 29.
- Kantaja esittää aluksi, että siltä osin kuin on kyse asian käsittelystä
tuomioistuimessa yleisen edun turvaamiseen perustuva poikkeus koskee yksinomaan
niitä asiakirjoja, jotka komission on laatinut oikeudenkäyntiä varten eikä asiakirjoja,
jotka ovat olemassa tällaisesta oikeudenkäynnistä riippumatta, kuten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa T-83/96, Van der Wal vastaan
komissio 19.3.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II-545, 50 kohta), joka
annettiin yli kuukausi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
- 30.
- Tässä asiassa ei ole mitään epäselvyyttä siitä, ettei mikään niistä asiakirjoista, joista
kantaja vaatii tietoja, ole komission määrättyä oikeudenkäyntiä varten laatima.
Tästä syystä yleisen edun turvaamiseen perustuvaa poikkeusta, sellaisena kuin
komissio on siihen vedonnut, ei voida soveltaa.
- 31.
- Toissijaisesti kantaja korostaa sitä, että komissio ei ole täsmentänyt, mitä
menettelyllisiä oikeuksia vaadittujen asiakirjojen toimittamisella vaarannettaisiin ja
millä tavoin se tapahtuisi.
- 32.
- Komissio väittää, että riidanalainen päätös on asiassa Val der Wal annetun tuomion
mukainen ja että juuri tämä tuomio on rohkaissut komissiota menettelemään kuten
se teki. Asiassa Van der Wal annetusta tuomiosta käy nimittäin ilmi, että komissio
saa vedota yleisen edun turvaamiseen perustuvaan poikkeukseen (asian käsittely
tuomioistuimessa), vaikka se ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä.
- 33.
- Sitä paitsi komission mukaan asiassa Van der Wal annetun tuomion 50 kohdasta
olevasta ilmauksesta tältä osin seuraa, että ainoastaan silloin kun komissio ei ole
itse asianosaisena oikeudenkäynnissä, on tehtävä ero yksinomaan jotakin yksittäistä
oikeudenkäyntiä varten laadittujen asiakirjojen ja sellaisten asiakirjojen välillä, jotka
ovat olemassa tällaisesta oikeudenkäynnistä riippumatta, ja rajoitettava yleisen edun
turvaamiseen perustuvan poikkeuksen soveltaminen ensin mainittuun ryhmään
kuuluviin asiakirjoihin.
- 34.
- Muissa kuin asiassa Van der Wal annetussa tuomiossa esillä olleissa tilanteissa on
perusteltua kohdella toisin sellaisia asiakirjoja, joita ei ole laadittu jotakin yksittäistä
oikeudenkäyntiä varten, mutta jotka kuitenkin liittyvät siihen.
- 35.
- Sillä, että komissio olisi velvollinen varmistamaan vastapuolensa oikeuden saada
tietoja vireillä olevan oikeudenkäynnin kohdetta koskevista asiakirjoista,
loukattaisiin komission mukaan sen puolustautumisoikeuksia, joiden turvaaminen
on yhteisön oikeusjärjestyksen perusperiaate (asia 374/87, Orkem v. komissio,
tuomio 18.10.1989, Kok. 1989, s. 3283, 32 kohta).
- 36.
- Komissio on kuitenkin istunnossa täsmentänyt, että kyseistä poikkeusta sovelletaan
ainoastaan sen oikeudenkäynnin keston ajan, jota sillä on tarkoitus suojata.
- 37.
- Komissio esittää lopuksi, että kysymystä siitä, voidaanko kantajalle tai jollekulle
muulle henkilölle antaa tietoja vaadituista asiakirjoista, voidaan tutkia ainoastaan
yhteisöjen tuomioistuinten erityislakina sovellettavien työjärjestysten määräysten
eikä käytännesääntöjen perusteella, joissa määrätään yleisesti yleisön oikeudesta
saada tietoja.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 38.
- On todettava, että käytännesääntöjen määräysten mukaan oikeudesta saada tietoja
asiakirjoista on kaksi eri poikkeusryhmää, joista ensimmäinen on laadittu
käyttämällä pakottavaa ja toinen harkintaoikeuden mahdollistavaa sanamuotoa.
Näitä poikkeuksia on tulkittava suppeasti siten, ettei estetä pääperiaatteen, jonka
mukaan yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja
komission hallussa olevista asiakirjoista, soveltamista (tuomio Interporc I, tuomion
49 kohta ja asia T-174/95, Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, tuomio
17.6.1998, Kok. 1998, s. II-2289, tuomion 110 kohta).
- 39.
- Ennen kysymyksessä olevan poikkeuksen tulkintaa on korostettava, että päätöksen
94/90/EHTY, EY, Euratom, tekemisen tarkoituksena on lisätä yhteisön avoimuutta,
sillä päätöksentekomenettelyn avoimuus on keino, jolla toimielintenkansanvaltaisuutta sekä yleisön luottamusta hallintoa kohtaan voidaan vahvistaa
(julistus N:o 17). Lisäksi Eurooppa-neuvoston kokouksissa haluttu avoimuus, jolla
pyritään, kuten käytännesääntöjen pääperiaatteessa todetaan, siiten, että yleisöllä
olisi mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja asiakirjoista, on oleellinen
tekijä sen mahdollistamiseksi, että kansalaiset voivat tosiasiallisesti ja tehokkaasti
valvoa yhteisön toimielinten toimivallan käyttöä ja että luottamus hallintoa kohtaan
lisääntyy.
- 40.
- Näiden seikkojen valossa ja ottaen huomioon velvollisuuden tulkita poikkeuksia
suppeasti, ilmaisu asian käsittely tuomioistuimessa on ymmärrettävä siten, että
tietojen antaminen komission yksinomaan jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten
laatimien asiakirjojen sisällöstä on yleisen edun turvaamisen vastaista.
- 41.
- Ilmaisun yksinomaan jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten laaditut asiakirjat
ei ole ymmärrettävä tarkoittavan pelkästään jätettyjä kirjelmiä tai asiakirjoja taikka
vireillä olevien asioiden oikeudenkäyntejä varten tehtyyn selvittämistyöhön liittyviä
sisäisiä asiakirjoja, vaan myös kyseisen pääosaston ja oikeudellisen yksikön tai
asianajotoimiston välisiä asiaan liittyviä tiedonantoja. Tämän poikkeuksen
soveltamisalan rajoittamisella pyritään takaamaan toisaalta komission sisäisen työn
suojelu ja toisaalta luottamuksellisuusperiaate sekä periaate, joka koskee
asianajajien salassapitovelvollisuutta.
- 42.
- Sen sijaan komissio ei voi käytännesääntöihin sisältyvän yleisen edun turvaamiseen
(asian käsittely tuomioistuimessa) perustuvan poikkeuksen sisällön nojalla olla
noudattamatta velvollisuuttaan antaa tietoja puhtaasti hallinnollisen asiankäsittelyn
yhteydessä laadituista asiakirjoista. Tätä periaatetta on noudatettava, vaikka näiden
asiakirjojen esittäminen yhteisöjen tuomioistuimissa voi olla komission kannalta
haitallista. Sillä seikalla, että asiassa on nostettu kumoamiskanne hallinnollisen
menettelyn päätteeksi annetusta päätöksestä, ei ole tässä suhteessa merkitystä.
- 43.
- Komission ehdottama tulkinta on nimittäin vastoin erästä päätöksellä 94/90/EHTY,
EY, Euratom, tavoiteltua olennaista päämäärää, joka on se, että kansalaisille on
annettava mahdollisuus valvoa julkisen vallankäytön laillisuutta mahdollisimman
tehokkaalla tavalla.
- 44.
- Mitä sitten tulee komission esittämiin päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom,
soveltamisalaa koskeviin perusteluihin, on syytä todeta, että tämän päätöksen
yleisestä rakenteesta ilmenee, että sitä sovelletaan yleisellä tavalla yleisön esittämiin
tiedonsaantipyyntöihin. Siitä huolimatta, että yritys Interporc voi asiassa T-50/96
kantajan ominaisuudessa menestyksekkäästi vedota työjärjestyksen
prosessinjohtotoimia koskeviin määräyksiin tai puolustautumisoikeuksiinsa
saadakseen osan niistä asiakirjoista, joita se oli vaatinut 23.2.1996 esittämässään
alkuperäisessä tiedonsaantipyynnössä, sillä oli silti samaan aikaan oikeus vaatia, että
näistä samoista asiakirjoista annetaan tietoja päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom,
perusteella. Komissio ilmoitti sitä paitsi vuoden 1994 tiedonannossaan, että
päätöksellä 94/95/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjen käytännesääntöjen antamisen
jälkeen, että jokainen voi nyt pyytää saada tietoa mistä tahansa komission
asiakirjasta, jota ei ole julkaistu, valmisteluasiakirjat ja muu selvitysaineisto mukaan
lukien.
- 45.
- Edellä tehtyä päätelmää tukee se, että käytännesääntöjen johdanto-osan mukaan
mainitut periaatteet [eli oikeus saada tietoja asiakirjoista] eivät haittaa määräyksiä,
joita sovelletaan tiedonsaantioikeuteen niiden asiakirjojen osalta, jotka koskevat
suoraan niistä erityisesti kiinnostuneita henkilöitä. Tässä perustelukappaleessa
todetaan ainoastaan, että komission antamat tiedonsaantioikeutta koskevat
säännökset eivät vaikuta tiedonsaantioikeutta koskevien erityissäännösten
soveltamiseen. Lisäksi siinä ei suljeta pois sitä, että henkilöt voivat vedota samaan
aikaan sekä käytännesääntöihin että muihin säännöksiin.
- 46.
- Siitä, että kantaja sai asian T-50/96 yhteydessä tutustua osaan 23.2.1996
esittämässään alkuperäisessä tiedonsaantipyynnössä vaatimistaan asiakirjoista, ei
seuraa, ettei sillä olisi oikeutta vaatia tietoja sille toimittamattomista asiakirjoista
päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom, perusteella.
- 47.
- Päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom, soveltamisalan rajoittaminen siten kuin
komissio vaatii voi perustua ainoastaan kyseiseen päätökseen itseensä. Päätökseen
ei kuitenkaan sisälly yhtään tämän suuntaista määräystä.
- 48.
- Tästä seuraa, että komissio on soveltanut virheellisesti yleisen edun turvaamiseen
perustuvaa poikkeusta (asian käsittely tuomioistuimessa) ja että kantaja voi vedota
käytännesääntöihin tiedonsaantipyyntönsä tueksi nyt esillä olevassa
oikeudenkäynnissä.
- 49.
- Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä
kieltäydytään antamasta tietoja komissiosta peräisin olevista asiakirjoista ilman että
asiassa olisi tarpeen tutkia muita kantajan tältä osin esittämiä kanneperusteita.
Jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta peräisin olevat asiakirjat
- 50.
- Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan
riidanalainen päätös on lainvastainen siltä osin kuin se perustuu laatijasääntöön,
toisen mukaan komissio ei ole ottanut huomioon päätöstä 94/90/EHTY, EY,
Euratom eikä käytännesääntöjä, ja kolmannen mukaan se on rikkonut
perustamissopimuksen 190 artiklaa.
Kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen siltä osin kuin se
perustuu laatijasääntöön
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 51.
- Kantaja väittää, että päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom 2 artiklan 2 kohdan
nojalla pääsihteeristön tehtäviin kuului 27.3.1996 tehdyn uudistetun pyynnön jälkeen
tutkia uudelleen tiedonsaantipyyntö kokonaisuudessaan ja siis tarkistaa, olivatko
pääosastojen VI ja XII pääjohtajien kieltäytymisensä tueksi esittämät perustelut
perusteltuja.
- 52.
- Koska pääsihteeri ei 29.5.1996 tekemässään päätöksessä ollut ottanut kantaa
laatijasääntöön, hänellä ei kantajan mukaan ollut enää oikeutta vedota siihen. Näin
ollen riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä uudelleen tukeudutaan
tähän perusteeseen.
- 53.
- Komissio väittää, että uudistetun pyynnön tutkimisen yhteydessä suoritettavan
täydellisen valvonnan täytyy kohdistua pyydettyihin asiakirjoihin. Pääsihteeri on
kuitenkin täysin oikein perustanut päätöksen yhteen ainoaan määräävään
perusteeseen. Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä saatiin tukeutua perusteluihin,
joita ei ollut tutkittu 29.5.1996 tehdyssä päätöksessä, joka kumottiin asiassa
Interporc I annetulla tuomiolla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 54.
- Aluksi on syytä kerrata hallinnollisen menettelyn kulku. Kantaja pyysi 23.2.1996
päivätyllä kirjeellä tietoja tietyistä Hilton Beef-nimisen naudanlihan
tuontivalvontaan liittyvistä asiakirjoista, joihin kysymyksessä olevat asiakirjat
kuuluvat. Pääosastojen VI ja XXI pääjohtajat hylkäsivät 22.3. ja 25.3.1996
päivätyillä kirjeillä tiedonsaantipyynnöt vedoten yleisen edun turvaamiseen
(kansanväliset suhteet) perustuvaan poikkeukseen, laatijasääntöön, yleiseen etuun
(tarkastus tai tutkinta) perustuvaan poikkeukseen ja yksityisyyden suojaan. Kantajan
edustaja riitautti komission pääsihteerille 27.3.1996 osoittamassaan kirjeessä nämä
epäämiset ja esitti uudistetun pyynnön. Pääsihteeri hylkäsi 29.5.1996 päivätyllä
kirjeellä uudistetun pyynnön vedoten yleisen edun turvaamiseen (asian käsittely
tuomioistuimessa) perustuvaan poikkeukseen. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoi asiassa Interporc I antamassaan tuomiossa, että 29.5.1996 tehtyä
päätöstä ei ollut perusteltu riittävästi ja kumosi sen. Kyseisen tuomion
täytäntöönpanon yhteydessä pääsihteeri hylkäsi uudelleen uudistetun pyynnön
vedoten yleisen edun turvaamiseen (asian käsittely tuomioistuimessa) perustuvan
poikkeuksen lisäksi myös laatijasääntöön.
- 55.
- Asiassa Interporc I annetusta tuomiosta ilmenee ensinnäkin, että pääsihteeri oli
velvollinen perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla tekemään uuden päätöksen
kyseisen tuomion täytäntöönpanemiseksi, ja toiseksi, ettei 29.5.1996 tehtyä päätöstä
koskaan ollut olemassa.
- 56.
- Tästä seuraa, että päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom 2 artiklan 2 kohdasta ja
vuoden 1994 tiedoksiannosta ei voida päätellä, että pääsihteeri ei voisi vedota
muihin perusteisiin kuin niihin, joihin se oli perustanut alkuperäisen päätöksensä.
Se voi siten tutkia tiedonsaantipyynnöt kokonaisuudessaan uudelleen ja perustaa
riidanalaisen päätöksensä laatijasääntöön.
- 57.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom ja käytännesäännöt
on jätetty ottamatta huomioon
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 58.
- Kantajan mukaan käytännesäännöistä ja erityisesti niissä olevan käsitteen
asiakirja määritelmästä käy ilmi, että tietoja on annettava kaikista komission
hallussa olevista asiakirjoista siitä riippumatta, kuka ne on laatinut. Se viittaa tältä
osin myös julistukseen N:o 17, jossa on maininta toimielinten hallussa olevat
tiedot.
- 59.
- Se korostaa, että laatijasääntöä, jonka mukaan käytännesääntöjen soveltamisalan
ulkopuolelle jäävät ne asiakirjat, joita komissio ei ole laatinut, ei voida hyväksyä.
Menettelytapaa koskevalla säännöllä ei voida rajoittaa käytännesääntöjen
soveltamisalaa siten, että tietyt asiakirjat jätettäisiin niiden soveltamisalan
ulkopuolelle. Tämä sääntö oli kantajan mukaan siten mitätön, koska sillä loukataan
päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyistä käytännesäännöistä ilmenevää
periaatetta.
- 60.
- Joka tapauksessa riidanalaisen päätöksen perusteleminen viittaamalla tähän
sääntöön on käytännesäännöistä ilmenevän yleisen periaatteen vastaista. Tällä
menettelyllä on myös syyllistytty oikeuden väärinkäyttöön siltä osin kuin kyseiset
asiakirjat jätetään käytännesääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.
- 61.
- Toissijaisesti kantaja esittää, että tätä sääntöä on tulkittava suppeasti siten, että se
edelleenkin soveltuu yhteen mahdollisimman laajan tietojensaantioikeuden
periaatteen kanssa.
- 62.
- Komissio väittää, että käytännesääntöjen periaatetta, jonka mukaan on oltava
mahdollista saada mahdollisimman laajalti tietoja asiakirjoista, suhteutetaan
laatijasäännöllä, jolla siis rajoitetaan käytännesääntöjen soveltamisalaa. Lisäksi
käytännesäännöissä viitataan edellä mainittuun julistukseen N:o 17 ainoastaan
epämääräisin sanakääntein ja pääasiallisesti tässä julistuksessa ainoastaan
suositellaan, että komissio antaa kertomuksen. Komissio on kuitenkin istunnossa
viitannut siihen, että laatijasääntö ei kiellä sitä antamasta tietoja kyseisistä
asiakirjoista, vaan siitä seuraa pelkästään se, että tietojen antaminen ei olepakollista. Komissio on myös kiistänyt, että olisi olemassa sellainen ylemmän
tasoinen oikeussääntö, johon kantaja voisi vedota laatijasäännön mahdollisen
mitättömyyden tueksi.
- 63.
- Kantaja ei myöskään ole osoittanut, että asiassa olisi sen osalta syyllistytty väitettyyn
oikeuden väärinkäyttöön.
- 64.
- Komissio väittää toissijaisesti, että tässä asiassa ei ole kyse siitä, onko laatijasääntöä
tulkittava laajasti vai suppeasti. Komission mukaan kantaja haluaa vain
yksinkertaisesti estää säännön soveltamisen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 65.
- Sen osalta, onko laatijasääntöä jätettävä soveltamatta tässä asiassa, on aluksi
palautettava mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-58/94, Alankomaat
vastaan komissio, 30.4.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-2169, 37 kohta)
todennut asiakirjoja koskevan yleisön tiedonsaantioikeuden osalta seuraavaa:
On todettava, että niin kauan kuin yhteisön lainsäätäjä ei ole antanut yleisiä
säännöksiä yleisön oikeudesta saada tutustua yhteisön toimielinten hallussa oleviin
asiakirjoihin, toimielinten on päätettävä tällaisten pyyntöjen käsittelyä koskevista
toimenpiteistä sellaisen sisäisten asioidensa järjestämistä koskevan toimivallan
nojalla, jonka perusteella ne voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden
sisäisen toiminnan takaamiseksi hyvän hallintotavan mukaisesti.
- 66.
- Tämän tuomion valossa on todettava, että koska ei ole olemassa sellaista
ylemmäntasoista oikeusperiaatetta, jonka mukaan komissiolla ei ollut oikeutta
päätöksessään 94/90/EHTY, EY, Euratom jättää käytännesääntöjen soveltamisalan
ulkopuolelle asiakirjoja, joiden laatija se ei ole, tätä sääntöä voidaan soveltaa. Se,
että päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom viitataan yleisiin poliittisiin julistuksiin,
eli julistukseen N:o 17 ja useisiin Eurooppa-neuvoston kokouksissa tehtyihin
päätelmiin, ei muuta tätä miltään osin, koska nämä julistukset eivät ole ylemmän
oikeusperiaatteen tasoisia normeja.
- 67.
- Laatijasäännön tulkitsemisen osalta on syytä palauttaa mieliin, että julistuksessa
N:o 17 ja käytännesäännöissä vahvistetaan se pääperiaate, että yleisöllä on oltava
mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston hallussa
olevista asiakirjoista ja se, että päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom on toimi, jolla
annetaan kansalaisille oikeus tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin (em.
asia WWF UK v. komissio, tuomion 55 kohta).
- 68.
- Seuraavaksi on todettava, että kun on vahvistettu pääperiaate ja siihen rajoituksia,
rajoituksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti, jottei pääperiaatteen soveltamista
estettäisi (ks. em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 56 kohta, ja em. asia
Interporc I, tuomion 49 kohta).
- 69.
- Tältä osin on syytä huomata, että luonnehditaanpa laatijasääntöä miten hyvänsä,
sillä rajoitetaan päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom vahvistettua pääperiaatetta
eli avoimuusperiaatetta. Tämän vuoksi laatijasääntöä on tulkittava ja sovellettava
suppeasti, jottei avoimuusperiaatteen soveltamista estettäisi (asia T-188/97,
Rothmans International v. komissio, tuomio 19.7.1999, tuomion 5355 kohta, ei
vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 70.
- Komissio myönsi istunnossa, että laatijasäännön soveltamisesta voi aiheutua
vaikeuksia silloin, kun on epäselvää, kuka asiakirjan laatija on. Juuri sellaisissa
tapauksissa laatijasääntöä on tulkittava ja sovellettava suppeasti.
- 71.
- Näiden huomautusten valossa on arvioitava, voidaanko laatijasääntöä soveltaa
niihin jäsenvaltioilta tai Argentiinan viranomaisilta peräisin oleviin viidentyyppisiin
asiakirjoihin, joita riidanalainen päätös koskee.
- 72.
- Nämä viisi asiakirjatyyppiä käsittävät ensinnäkin jäsenvaltioiden tuonti-ilmoitukset
Argentiinasta vuosina 19851992 tuodun Hilton-naudanlihan tuontimääristä, toiseksi
Argentiinan viranomaisten vienti-ilmoitukset niistä Hilton-naudanlihan määristä,
jotka vietiin yhteisöön mainittuina vuosina, kolmanneksi Argentiinan viranomaisten
asiakirjat niiden elinten nimeämisestä, jotka vastaavat aitoustodistusten antamisesta,
neljänneksi Argentiinan viranomaisten asiakirjat Hilton-kiintiön avaamista koskevan
sopimuksen tekemisestä ja viidenneksi jäsenvaltioiden kannanotot samankaltaisissa
asioissa.
- 73.
- Tutkittaessa näitä viittä asiakirjatyyppiä ilmenee, että niiden laatijoina ovat joko
jäsenvaltiot tai Argentiinan viranomaiset.
- 74.
- Tästä seuraa, että komissio on soveltanut laatijasääntöä oikein katsoessaan, että se
ei ollut velvollinen antamaan tietoja näistä asiakirjoista. Se ei siten ole syyllistynyt
oikeuden väärinkäyttöön. Kantajan esittämä kanneperuste, jonka mukaan päätöstä
94/90/EHTY, EY, Euratom ja käytännesääntöjä ei ole otettu huomioon, on siten
hylättävä perusteettomana.
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 75.
- Kantajan mukaan komission olisi pitänyt jäsenvaltioista ja Argentiinan
viranomaisilta peräisin olevien asiakirjojen osalta selittää riidanalaisessa
päätöksessä, miksi näistä asiakirjoista saatiin kieltäytyä antamasta tietoja
laatijasäännön perusteella. Komissio on siten jättänyt huomioonottamatta
perustamissopimuksen 190 artiklan.
- 76.
- Komissio väittää, että riidanalaisessa päätöksessä oleva viittaus siihen, ettei se ollut
pyydettyjen asiakirjojen laatija, oli riittävä perustelu laatijasäännön soveltamiselle.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 77.
- Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että perustamissopimuksen
190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava
yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että
henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa
oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta
(em. tuomio WWW UK v. komissio, tuomion 66 kohta).
- 78.
- Nyt esillä olevassa asiassa komissio on riidanalaisessa päätöksessään (ks. edellä
20 kohta) siteerannut laatijasääntöä ja ilmoittanut, että kantajan piti pyytää
kyseisistä asiakirjoista jäljennökset kyseessä olevilta jäsenvaltioilta tai Argentiinan
viranomaisilta. Tällainen perustelu ilmentää selkeästi ja yksiselitteisesti komission
ajatuksenkulkua. Riidanalaisen päätöksen syyt ovat näin ollen selvinneet kantajalle
ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pystyy valvomaan riidanalaisen päätöksen
laillisuutta. Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan erityiset perustelut olisivat
olleet tarpeen, ei ole perusteltu (ks. vastaavasti, em. asia Rothmans International
v. komissio, tuomion 37 kohta).
- 79.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä. Riidanalaista päätöstä ei tästä
syystä ole kumottava siltä osin kuin se koskee jäsenvaltioilta tai Argentiinan
viranomaisilta peräisin olevia asiakirjoja.
Oikeudenkäyntikulut
- 80.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos asiassa osa vaatimuksista
ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin 87 artiklan 3 kohdan mukaan määrätä
oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa
omista kuluistaan. Koska molemmat asianosaiset ovat hävinneet osan
vaatimuksistaan, kumpikin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Komission 23.4.1998 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä
kieltäydytään antamasta kantajalle tietoja komissiolta peräisin olevista
asiakirjoista.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VesterdorfBellamy
Pirrung
Meij Vilaras
|
Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä joulukuuta 1999.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti