Asiat T-274/08 ja T-275/08

Italian tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Maataloustukirahasto – Jäsenvaltioiden maksajavirastojen tilien tarkastaminen ja hyväksyminen maataloustukirahaston rahoittamien menojen osalta – Italian tasavallalta takaisin perittävät määrät silloin, kun takaisinperintää ei ole toteutettu säädetyssä määräajassa – Rahoituksellisten seurausten käsite – Korkojen huomioon ottaminen – Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohta

Tuomion tiivistelmä

Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maataloustukirahastosta maksettava rahoitus – Tilien tarkastus- ja hyväksymismenettely

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohta)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohta koskee niitä erityisiä tilanteita, joissa jäsenvaltio ei ole perinyt takaisin väärinkäytöksistä tai laiminlyönneistä johtuvia määriä neljän vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa. Tällaisia tilanteita varten on täsmennetty, että takaisinperinnän toteuttamatta jättämisestä aiheutuvista taloudellisista seurauksista vastaavat 50-prosenttisesti kyseinen jäsenvaltio ja 50-prosenttisesti yhteisön talousarvio.

Yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. Ensinnäkin ilmaisulla ”rahoitukselliset seuraukset” on laaja merkitys, koska se voi sisältää kaikki luonteeltaan rahoitukselliset seuraukset, jotka liittyvät siihen, että säännönvastaisesti maksettuja summia ei ole peritty takaisin. Näihin seurauksiin kuuluvat välttämättä kuitenkin myös korot, jotka olisi pitänyt maksaa mainitun asetuksen 32 artiklan 1 kohdan nojalla.

Toiseksi tätä kirjaimellista tulkintaa tukee asetuksen N:o 1290/2005 34 artiklan 1 kohdan a alakohta, jonka mukaan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 18 artiklassa tarkoitettuina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina pidetään määriä, jotka on tämän asetuksen 31, 32 ja 33 artiklan mukaisesti maksettava korkoineen yhteisön talousarvioon. Tämä tulkinta on myös yhdenmukainen tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yleisen rakenteen kanssa. Asetuksen N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohtaa on nimittäin luettava ottaen huomioon mainitun asetuksen 32 artiklan 1 kohta, joka muodostaa yleiset puitteet alalla, joka koskee summien maksamista yhteisölle takaisin varojen käytön yhteydessä tapahtuneiden väärinkäytösten tai laiminlyöntien johdosta. Koska tämän artiklan 5 kohta ei mitenkään muuta korkojen laskemisen periaatetta, vaan siinä ainoastaan jaetaan rahoituksellinen vastuu jäsenvaltion ja yhteisön talousarvion kesken silloin, kun maksettaviksi kuuluvia määriä ei ole peritty takaisin kohtuullisessa ajassa, siitä ilmenee varmasti, että tämän asetuksen 32 artiklan 5 kohdassa mainitut rahoitukselliset seuraukset sisältävät muun muassa pääomat sekä niihin liittyvät korot.

Kolmanneksi asetuksen N:o 1290/2005 johdanto-osasta ja erityisesti sen 25 ja 26 perustelukappaleesta ilmenee, että mainitun asetuksen 32 artiklan 5 kohdassa käyttöön otetun taloudellisen yhteisvastuun järjestelmän tarkoituksena on suojata yhteisön talousarvioon liittyviä etuja siten, että jäsenvaltioon kohdistetaan osa väärinkäytösten vuoksi maksettavista määristä, joita ei ole peritty takaisin kohtuullisessa määräajassa. Velvollisuus periä väärinkäytösten toteamisen ja kyseessä olevien summien tosiasiallisen takaisinperinnän välillä kertyneet korot on luonteeltaan kompensoiva, koska korot liittyvät vahinkoon, jota yhteisön talousarviolle on tilapäisesti aiheutunut sen vuoksi, että sen hyväksi laskettua saatavaa ei ole peritty.

Neljänneksi periaatteella, jonka mukaan korot ovat liitännäisiä pääomalle ja niitä käsitellään kirjanpidossa samoin kuin pääomia, on yleinen merkitys yhteisön talousarviota koskevan säännöstön rajoissa, kuten osoittaa asetuksen N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 86 artiklan 1 kohta, joka on annettu ensin mainitun asetuksen 71 artiklan 4 kohdan nojalla ja jossa täsmennetään, että jos saamista ei ole maksettu, saamisesta peritään korkoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaisten säädösten soveltamisesta johtuvia erityissäännöksiä.

(ks. 36, 37, 39–41, 44 ja 45 kohta)