Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Pleven (Bulgaria) on esittänyt 3.4.2024 – Rikosoikeudenkäynti henkilöitä M. N. D. ja Y. G. Ts. vastaan
(Asia C-241/24, Tsenochev1 )
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Okrazhen sad Pleven
Rikosoikeudellisen menettelyn asianosaiset
M. N. D. ja Y. G. Ts.
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan ja 4 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä SEUT 267 artiklan kanssa, tulkittava siten, että sillä annetaan kansalliselle tuomioistuimelle, jonka käsiteltäväksi on rikosoikeudellisen menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa asianmukaisesti saatettu sopimus rikosasian ratkaisemiseksi ja joka esittää ennakkoratkaisukysymyksiä oikeuksista, jotka annetaan ihmiskaupan uhrien tehokkaaksi suojelemiseksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5.4.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/36/EU1 , mahdollisuus jättää syytetyn ja hänen oikeudellisen avustajansa myöhemmin esittämät menettelyn päättämistä koskevat pyynnöt huomioimatta, jos sillä on syytä katsoa, että ne merkitsevät Euroopan unionin perusoikeuskirjan 54 artiklassa tarkoitettua oikeuksien väärinkäyttöä, seuraavilla perusteilla: 1. kansallisessa oikeudessa ei säädetä sellaisesta mahdollisuudesta, että asian käsittely tuomioistuimessa, jolle sopimus esitettiin hyväksyttäväksi, peruutetaan ja että menettely päätetään tämän mukaisesti; 2. yksi syytetyistä ja hänen oikeudellinen avustajansa väittävät, että menettelyn päättämiselle asetettua säännönmukaista yhden viikon määräaikaa ei voitu noudattaa ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen Konstitutsionen sad na Republika Bulgarialle (Bulgarian tasavallan perustuslakituomioistuin, jäljempänä Konstitutsionen sad) esittämän pyynnön vuoksi, minkä seurauksena tutkintavankeutta jatkettiin perusteettomasti; 3. yksi syytetyistä ja hänen oikeudellinen avustajansa pyytävät kyseisen tuomioistuimen presidenttiä ja oikeusministeriä aloittamaan kurinpitomenettelyn asianomaista tuomaria vastaan, koska tämä ei päättänyt menettelyä säännönmukaisessa yhden viikon määräajassa; 4. yksi syytetyistä on peruuttanut suostumuksensa allekirjoitettuun sopimukseen ”luottamuksen puuttuessa asiaa käsittelevään tuomariin” ja pyytänyt kyseisen tuomioistuimen presidenttiä asettamaan asianomaisen tuomarin kurinpidolliseen vastuuseen, jääväämään hänet ja osoittamaan rikosasian toiselle tuomarille; 5. muut tuomarit, jotka ovat tutkineet ja hyväksyneet saman rikosoikeudellisen menettelyn kymmenen muun syytetyn sopimukset, eivät ole ottaneet esille kysymystä prosessioikeuden yhteensopimattomuudesta ihmiskaupan uhrien tehokasta suojelua koskevien vaatimusten kanssa?
2) Onko ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU säännöksiä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan selitysten kanssa, tulkittava siten, että ihmiskaupan uhri on otettava mukaan rangaistuksen määräämistä koskevaan menettelyyn, myös silloin, kun kyseessä on sellaisen sopimuksen tekeminen, joka tuomioistuimen on hyväksyttävä rikosoikeudellisen menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa?
Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, että sopimuksen hyväksyminen riippuu siitä, onko rikoksella aiheutettu aineellinen vahinko jo korvattu tai onko sen korvaamisesta annettu vakuus, jolloin tuomioistuinta sitovan tulkintaratkaisun mukaan huomioon on otettava vain ”tekoon liittyvä vahinko” eli tunnusmerkistöön kuuluva vahinko, mutta ei niin sanottua ”muuta kuin tekoon liittyvää vahinkoa” eli ihmiskaupan uhreille aiheutunutta tulonmenetystä?
Onko rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks) 381 §:n 2 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan rikosasioiden ratkaisu sopimuksella on kielletty rikoslain tietyissä luvuissa tarkoitettujen vakavien ja tahallisten rikosten osalta, mukaan lukien VIII jaksossa ”Kielletyt seksuaaliset teot” tarkoitetut rikokset, mutta ei IX jaksossa ”Ihmiskauppa” tarkoitettujen rikosten osalta, perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden mukainen?
Onko ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 4 kohtaa tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on rikosoikeudellisen menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa saatettu sopimus, on tutkittava, onko sovittu rangaistus (tässä tapauksessa kahden vuoden vankeusrangaistus) ”tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava”, jolloin on otettava huomioon yksittäisten ihmiskauppatapausten määrä ja se, että tekoon on syyllistynyt rikollisryhmä?
Mikäli viidenteen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko kansallisen tuomioistuimen varmistettava ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU soveltaminen tulkitsemalla kansallista oikeutta, jonka mukaan se voi hyväksyä sopimuksen vain, jos se ”ei ole lain tai hyvien tapojen vastainen”, unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaatteen mukaisesti ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä poiketen siten, että se voi myös tutkia, onko sopimuksessa määrätty rangaistus (tässä tapauksessa kahden vuoden vankeusrangaistus) ”tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava”, jolloin on otettava huomioon yksittäisten ihmiskauppatapausten määrä ja se, että tekoon on syyllistynyt rikollisryhmä?
7) Kuinka ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU 4 artiklan 4 kohdassa olevia käsitteitä ”tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava” on tulkittava, ja voidaanko kahden vuoden vankeusrangaistusta pitää tehokkaana, oikeasuhteisena ja varoittavana, kun tekijä oli mukana rikollisryhmässä ja värväsi useita henkilöitä käyttääkseen heitä muissa jäsenvaltioissa seksuaalisesti hyväksi heidän suostumuksestaan riippumatta ja kun teko tehtiin erehdyttämällä? Onko tässä yhteydessä 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ilmaisua ”vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta, kun [rikos on tehty]: b) osana järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS (15) tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa”, tulkittava siten, että sitä sovelletaan jokaiseen yksittäiseen ihmiskauppatekoon suhteessa kuhunkin yksittäiseen uhriin, vai sovelletaanko sitä useita ihmiskauppatekoja käsittävään rikolliseen toimintaan kokonaisuutena?
____________
1 Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.
1 EUVL 2011, L 101, s. 1.