Asia T-72/04

Sonja Hosman-Chevalier

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta – Toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten käsite

Tuomion tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetut palvelukset – Toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten käsite – Henkilö, joka työskentelee jäsenvaltion pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa, kuuluu kyseisen käsitteen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta)

2.      Yhteisön oikeus – Tulkinta – Periaatteet – Itsenäinen tulkinta – Rajat – Viittaaminen tietyissä tapauksissa jäsenvaltioiden oikeuteen

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan viimeisessä virkkeessä säädetään ulkomaankorvauksen myöntämistä koskevasta poikkeuksesta sellaisten virkamiesten hyväksi, jotka ovat kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden viitejakson aikana suorittaneet palveluksia toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle, ja tämän poikkeuksen tarkoituksena on se, että tällaisessa tilanteessa näiden virkamiesten ei voida katsoa luoneen kestäviä siteitä asemapaikkansa maahan, koska heidän työskentelynsä tässä maassa on ollut tilapäistä.

Tämän säännöksen mukaisella valtion käsitteellä tarkoitetaan ainoastaan valtiota oikeushenkilönä ja kansainvälisen oikeuden ainoana oikeussubjektina sekä tämän valtion hallintoelimiä. Tämän osalta on katsottava, että kun henkilö harjoittaa ammattitoimintaansa valtioon kuuluvalle elimelle, kuten pysyvälle edustustolle Euroopan unionissa, hän kuuluu täysin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisen poikkeuksen soveltamisalaan, hoitipa hän tällaisessa elimessä minkälaisia erityistehtäviä tahansa.

(ks. 28, 29 ja 42 kohta)

2.      Yhteisön oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimuksista seuraa, että sellaiselle yhteisön oikeuden säännökselle tai määräykselle, joka ei sisällä mitään nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin kyseisen säännöksen tai määräyksen merkityksen ja ulottuvuuden selvittämiseksi, on yleensä annettava koko yhteisössä sellainen itsenäinen ja yhdenmukainen tulkinta, jossa on otettava huomioon kyseisen säännöksen tai määräyksen asiayhteys sekä kyseessä olevan lainsäädännön tavoite. Nimenomaisen viittauksen puuttuessa yhteisön oikeuden soveltamiseksi voi kuitenkin toisinaan olla tarpeen tukeutua jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin silloin, kun yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi saada yhteisön oikeudesta tai yhteisön oikeuden yleisistä periaatteista selville sellaisia seikkoja, joiden perusteella ne voisivat täsmentää yhteisön oikeuden sisällön ja ulottuvuuden itsenäisellä tulkinnalla.

(ks. 40 kohta)