Yhdistetyt asiat T-57/04 ja T-71/04

Budějovický Budvar, národní podnik ja Anheuser-Busch, Inc.

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin, joka sisältää ilmaisut ”AB”, ”genuine”, ”budweiser”, ”king of beers”, rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansainvälinen sanamerkki BUDWEISER – Lissabonin sopimuksen perusteella rekisteröidyt alkuperänimitykset – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 4 kohta – Väitteen osittainen hyväksyminen ja osittainen hylkääminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin haltijan väite

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin haltijan väite

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdalla mahdollistetaan väitteen tekeminen yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan muun merkin kuin aikaisemman tavaramerkin perusteella.

Mainitun asetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaan tätä merkkiä on käytettävä liike-elämässä, ja sen vaikutusalueen on oltava laajempi kuin paikallinen. Tähän merkkiin sovellettavan jäsenvaltion oikeuden mukaan merkkiin perustuvien oikeuksien on oltava hankittu ennen yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jättämispäivää tai ennen yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tueksi vedottua etuoikeuspäivää. Edelleen tähän merkkiin sovellettavan jäsenvaltion oikeuden mukaan merkin on annettava haltijalleen oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö.

Koska asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta sijoittuu suhteellisille hylkäysperusteille varattuun osaan ja kun otetaan huomioon saman asetuksen 74 artikla, todistustaakka sen osalta, antaako kyseinen merkki oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käytön, on sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (tavaramerkit ja mallit) esitetyn väitteen tekijällä.

Tässä yhteydessä on huomioitava muun muassa kansallinen lainsäädäntö, johon on vedottu, ja kyseessä olevassa jäsenvaltiossa annetut tuomioistuinratkaisut. Tällä perusteella väitteen tekijän on osoitettava, että kyseinen merkki kuuluu jäsenvaltion oikeuden, johon on vedottu, soveltamisalaan ja että merkin nojalla voidaan kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö. Lisäksi mainitun 8 artiklan 4 kohdan yhteydessä väitteen tekijän esittämän näytön on liityttävä yhteisön tavaramerkkiin, jonka rekisteröintiä haetaan.

(ks. 85, 86, 88 ja 89 kohta)

2.      Ei ole osoitettu, että alkuperänimitykset ČESKOBUDĚJOVICKÉ PIVO (BUDWEISER BIER), BUDĚJOVICKÉ PIVO – BUDVAR (BUDWEISER BIER – BUDVAR), BUDĚJOVICKÝ BUDVAR (BUDWEISER BUDVAR) ja BUDĚJOVICKÉ PIVO (BUDWEISER BIER), jotka on rekisteröity olutta varten Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) Lissabonin sopimuksen perusteella, joita on käytetty yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla liike-elämässä ja joiden vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, antavat haltijalleen sovellettavan Ranskan oikeuden perusteella oikeuden kieltää sellaisen kuviomerkin käytön, joka sisältää sanaosat ”AB”, ”genuine”, ”budweiser”, ”king of beers”, joiden rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi haetaan Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 21, 25 ja 30 kuuluvia muita tavaroita kuin olutta varten. Ei näet ole esitetty todisteita, joiden perusteella olisi mahdollista katsoa, että alkuperänimitykset olivat yleisesti tunnettuja Ranskassa tai että kyseessä olevan maantieteellisen nimityksen käyttö erityisesti niitä tavaroita varten, joita varten kuviomerkkiä haetaan, voisi merkitä kyseessä olevien alkuperänimitysten yleisen tunnettuuden – olettaen, että se on näytetty toteen Ranskan alueella – väärinkäyttöä tai heikentämistä, kuten Ranskan oikeudessa vaaditaan edellytyksenä Lissabonin sopimuksen perusteella rekisteröityjen alkuperänimitysten suojalle maantieteellisen nimen erilaisia tavaroita tai palveluita varten tapahtuvaa käyttöä vastaan.

(ks. 211 ja 218 kohta)