Language of document : ECLI:EU:T:2008:416

Asia T-73/04

Le Carbone-Lorraine

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sähköisten ja mekaanisten hiili- ja grafiittituotteiden markkinat − Sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat − Rikkomisen vakavuus ja kesto − Lieventävät seikat – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä − Suhteellisuusperiaate – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)

2.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Sakot – Rikkomisten yhtenäisyys

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

3.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Soveltaminen komissiossa – Itsenäisyys suhteessa kolmansien valtioiden viranomaisten tekemiin arviointeihin

(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta ja EY 81 artikla)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Koko rikkomisen vaikutusten huomioon ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Hintojen vahvistaminen – Komission velvollisuus käyttää vertailukohtana sitä kilpailutilannetta, joka olisi vallinnut ilman kilpailusääntöjen rikkomista, kun se arvioi kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksia

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Kunkin yrityksen rikkomisen vakavuus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Yrityksen kokonaisliikevaihto – Niistä tuotteista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, saatu liikevaihto

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

8.      Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuus

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Yleisluonteinen vaatimus, jonka on ohjattava komissiota koko sakkojen laskennan ajan

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen noudattamisohjelman käyttöön ottaminen yhteisön kilpailusääntöihin mukautumiseksi

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission asetus N:o 2842/98; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan toinen luetelmakohta)

14.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen, ennen kuin komissio on puuttunut asiaan

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan kolmas luetelmakohta)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Sakon määrän alentaminen sellaisen yhteistyön vuoksi, joka mahdollisti toisen yrityksen osallistumisen asteen määrittämisen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan kuudes luetelmakohta)

16.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen tutkinnan kohteena olleen yrityksen yhteistyön vuoksi

(Neuvoston asetus N:o 17; komission tiedonannon 96/C 207/04 D kohdan 2 alakohta)

17.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Asianomaisen yrityksen taloudellinen tilanne

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

1.      EY 81 artiklaa sovellettaessa relevantit markkinat on tarvittaessa määriteltävä sen selvittämiseksi, onko sopimus omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai onko sillä tällainen vaikutus. Tästä syystä komissiolla on velvollisuus rajata relevantit markkinat EY 81 artiklan mukaisesti tehtävässä päätöksessä ainoastaan, jos ilman tällaista rajausta ei ole mahdollista päätellä, saattaako kyseinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai onko sillä tällainen vaikutus.

Komissiolla ei ole velvollisuutta rajata kyseessä olevien tavaroiden markkinoita, jotta se voi tutkia rikkomisen vakavuuden erikseen kunkin tavaraluokan osalta. Ensinnäkin suuntaviivoissa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta määrätään, että rikkomisen vakavuuden arvioinnissa on otettava huomioon sen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuus. Komissiolla ei kuitenkaan ole suuntaviivojen mukaan minkäänlaista velvollisuutta tarkastella kartellin vaikutusta erikseen kunkin kyseessä olevan tavaraluokan osalta. Lisäksi silloin, kun on kyse monitahoisesta, yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta, joka koskee useita tuotteita, komissiolla ei ole velvollisuutta tarkastella erikseen kutakin rikkomisen muodostavaa tekijää, eritellä sakon määrää näiden eri tekijöiden välisessä suhteessa tai tutkia kunkin rikkomisen vakavuutta, kun se määrää yhden ainoan sakon useisiin rikkomisiin syyllistyneelle yritykselle, ja tämä päätelmä ei myöskään mahdollista kartelliin osallistuneiden yritysten mielivaltaista kollektiivista rankaisemista.

Edellä mainittujen suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan kuudennen alakohdan mukaisesti rajoitettu läsnäolo tietyillä markkinoilla voi mahdollisesti johtaa pienempään laskentapohjaan kartelliin osallistuneiden yritysten ”eriytetyn kohtelun” puitteissa. Lisäksi komission on lieventäviä seikkoja arvioidessaan tutkittava kunkin asianomaisen yrityksen osallistumisen suhteellinen vakavuus.

(ks. 36, 45, 46 ja 48–52 kohta)

2.      EY 81 artiklaa sovellettaessa komissio voi aloittaa yhden ainoan menettelyn sellaisten menettelytapojen osalta, jotka koskevat useita erillisiä tavaroita, ja tällainen menettely voi johtaa yhteen ainoaan päätökseen, jolla todetaan, että yritys on syyllistynyt useisiin erillisiin rikkomisiin ja jolla sille määrätään vastaavasti erilliset sakot asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädettyjä rajoja kunnioittamalla. Kun komissio katsoo, että yksi ainoa monitahoinen rikkominen kohdistuu menettelyn kattamaan koko tuoteryhmään, kun otetaan huomioon muun muassa kyseessä olevan kartellin toiminta, se voi päättää tehdä yhden ainoan päätöksen, jolla määrätään yksi ainoa sakko kullekin kyseessä olevalle yritykselle, mitä ei voida pitää epäjohdonmukaisena tai hyvän hallinnon periaatteen vastaisena.

(ks. 56 ja 63–66 kohta)

3.      Kolmansien valtioiden viranomaisten, joiden tehtävänä on suojata vapaata kilpailua, käytäntö ei voi velvoittaa komissiota, joka on vastuussa yhteisön kilpailupolitiikan täytäntöönpanosta ja suunnittelusta. Kolmansien valtioiden viranomaisten valtuuksien käyttöön niiden alueellisen toimivallan puitteissa sovelletaan nimittäin mainittujen valtioiden omia vaatimuksia. Seikkoihin, jotka ovat muiden valtioiden oikeusjärjestysten taustalla kilpailun alalla, sisältyy erityisiä päämääriä ja tavoitteita, minkä lisäksi näiden seikkojen johdosta annetaan erityisiä aineellisia sääntöjä, ja ne johtavat – kun mainittujen valtioiden viranomaiset ovat todenneet, että kilpailuoikeuden alalla sovellettavia sääntöjä on rikottu – hyvin erilaisiin oikeudellisiin seurauksiin hallinto‑, rikos‑ ja siviilioikeuden alalla. Oikeudellinen tilanne on sitä vastoin aivan toinen silloin, kun yritykseen sovelletaan kilpailuoikeuden alalla yksinomaan yhteisön oikeutta ja yhden tai useamman jäsenvaltion oikeutta, eli silloin kun kartelli rajoittuu yksinomaan Euroopan yhteisön oikeuden alueellisen soveltamisalan sisälle.

Tästä seuraa, että kun komissio määrää seuraamuksia yrityksen lainvastaisesta käyttäytymisestä, jopa sellaisesta käyttäytymisestä, joka perustuu kansainväliseen kartelliin, sen tarkoituksena on suojata sisämarkkinoilla käytävää vapaata kilpailua, joka on EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla yhteisön perustavoite. Yhteisön tasolla suojatun oikeushyvän erityisluonteen vuoksi komission alaa koskevien toimivaltuuksiensa nojalla tekemät arviot voivat poiketa huomattavasti kolmansien valtioiden viranomaisten tekemistä arvioista.

(ks. 57–60 kohta)

4.      Kun komissio katsoo, että kaikki sopimukset ja/tai yhdenmukaistetut menettelytavat muodostavat yhden ainoan monitahoisen rikkomisen, sillä ei ole sakon laskentapohjan arvioimiseksi velvollisuutta tutkia konkreettisesti lainvastaisia menettelytapoja kaikilla relevanteilla markkinoilla tai ottaa huomioon todellista käyttäytymistä, jonka jokin yritys väittää omaksuneensa, koska huomioon on otettava ainoastaan ne vaikutukset, joita kilpailusääntöjen rikkomisella kokonaisuutena tarkastellen on.

(ks. 80, 89, 90, 95, 97 ja 102 kohta)

5.      Arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen konkreettisia vaikutuksia markkinoihin komission on käytettävä vertailukohtana sitä kilpailutilannetta, joka olisi normaalisti vallinnut ilman kilpailusääntöjen rikkomista.

Komissio voi hintakartellin yhteydessä laillisesti päätellä, että kilpailusääntöjen rikkomisella on ollut vaikutuksia, koska kartellin jäsenet ovat toteuttaneet toimenpiteitä soveltaakseen sovittuja hintoja esimerkiksi ilmoittamalla ne asiakkaille, antamalla työntekijöilleen ohjeet niiden käyttämisestä neuvottelun pohjana ja valvomalla sitä, että niiden kilpailijat ja omat myyntiyksiköt soveltavat niitä. Jotta vaikutus markkinoihin voidaan päätellä, riittää, että sovitut hinnat ovat olleet perustana vahvistettaessa yksittäisiä transaktiohintoja, jolloin asiakkaiden neuvotteluvara on kaventunut.

Komissiolta ei sitä vastoin voida vaatia, mikäli kartellin täytäntöönpano on näytetty toteen, että se osoittaa järjestelmällisesti, että asianomaiset yritykset ovat todellisuudessa kyenneet sopimusten avulla saavuttamaan transaktioille korkeamman hintatason kuin se, joka ilman kartellia olisi vallinnut. Tältä osin väitettä, jonka mukaan ainoastaan se, että transaktioiden hintataso olisi ollut erilainen ilman kartellia, voidaan ottaa huomioon määritettäessä kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, ei voida hyväksyä. Lisäksi olisi suhteetonta vaatia tällaista toteennäyttämistä, joka vaatisi huomattavia resursseja, koska se edellyttäisi turvautumista hypoteettisiin laskelmiin, jotka perustuisivat taloudellisiin malleihin, joiden paikkansapitävyyden varmistaminen olisi tuomioistuimelle hankalaa ja joiden oikeellisuutta ei ole millään tavoin osoitettu.

Jotta kyettäisiin arvioimaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, on ratkaisevaa tietää, olivatko kartellin jäsenet tehneet kaikkensa antaakseen aikomuksilleen todellisen vaikutuksen. Kyseiset jäsenet eivät voi lukea omaksi hyväkseen ja sakon alentamisen perusteeksi ulkoisia tekijöitä, jotka ovat haitanneet niiden pyrkimyksiä.

Komissio voi siksi laillisesti käyttää perustana kartellin toimeenpanoa, kun se päättelee, että vaikutus markkinoihin on olemassa, eikä tämän vaikutuksen suuruutta ole tarpeen täsmällisesti mitata.

Vaikka oletettaisiinkin, ettei komissio ole oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut kartellin konkreettista vaikutusta, tämä ei vaikuta rikkomisen luonnehtimiseen ”erittäin vakavaksi”. Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettavilla kolmella seikalla, eli rikkomisen laadulla, sen todellisella vaikutuksella markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuudella, ei ole asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan samaa painoarvoa kattavassa tutkimuksessa. Kilpailusääntöjen rikkomisen laadulla on ensisijainen merkitys, erityisesti silloin, kun kilpailusääntöjen rikkomisia luonnehditaan ”erittäin vakaviksi”. Tältä osin kyseisissä suuntaviivoissa erittäin vakavina pidettyjen kilpailusääntöjen rikkomisten kuvauksesta ilmenee, että sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla pyritään muun muassa hintojen vahvistamiseen, voidaan jo laatunsa perusteella luonnehtia ”erittäin vakaviksi”, ilman että näitä menettelytapoja olisi tarpeen luonnehtia tietyn vaikutuksen tai maantieteellisen laajuuden perusteella. Tätä päätelmää tukee se, että vaikka kilpailusääntöjen vakavien rikkomisten kuvauksessa mainitaan nimenomaisesti vaikutus markkinoihin ja vaikutus suureen osaan yhteismarkkinoista, kilpailusääntöjen erittäin vakavien rikkomisten osalta ei sitä vastoin esitetä vaatimusta todellisesta vaikutuksesta markkinoihin eikä vaatimusta vaikutusten toteutumisesta tietyllä maantieteellisellä alueella.

(ks. 83–87 ja 91 kohta)

6.      Kun määritetään kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrää, asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan on erotettava rikkomisen vakavuuden arviointi, jonka avulla sakon lähtötaso määritetään, ja arviointi, joka koskee sitä, miten vakavasti kukin asianomainen yritys on osallistunut rikkomiseen, sillä tämä viimeksi mainittu kysymys on tutkittava raskauttavia tai lieventäviä seikkoja mahdollisesti sovellettaessa.

(ks. 100 kohta)

7.      Määrittäessään sakkojen määrää rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella komissio ei ole velvollinen laskemaan määrää kyseessä olevien yritysten liikevaihtoon perustuvien määrien eikä etenkään kyseisistä tuotteista saadun liikevaihdon pohjalta. Vaikka ei voidakaan kieltää sitä, että liikevaihto saattaa olla asianmukainen perusta arvioitaessa kyseisten tuotteiden markkinoilla kilpailulle aiheutuvaa haittaa ja kartellin jäsenten suhteellista merkitystä kyseisiin tuotteisiin nähden, tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole ainoa kriteeri, jonka mukaan komission on rikkomisen vakavuutta arvioitava. Tälle seikalle annettaisiin liiallinen merkitys, jos sakon perusmäärän suuruuden oikeasuhteisuutta arvioitaessa rajoituttaisiin vertaamaan keskenään kyseistä määrää ja kyseisistä tuotteista saatua liikevaihtoa. Rikkomisen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, relevanttien markkinoiden maantieteellinen laajuus ja sakon tarvittava ennalta ehkäisevä vaikutus ovat nekin sellaisia seikkoja, joilla edellä mainittua määrää voidaan perustella.

(ks. 114, 118 ja 119 kohta)

8.      Komissio täyttää kilpailuoikeuden rikkomisista määrättävien sakkojen vahvistamisessa perusteluvelvollisuutensa, kun se ilmoittaa päätöksessään arviointiperusteet, joiden avulla se on päätellyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston, ilman että sen pitäisi siinä esittää yksityiskohtaisempi selvitys sakkojen laskentatavasta tai kyseiseen laskentatapaan liittyviä numerotietoja. Sakkojen laskentatapaa koskevien numerotietojen esittämisestä on huomautettava, että vaikka tällaiset numerotiedot ovatkin hyödyllisiä, niiden esittäminen ei ole välttämätöntä perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi.

Siltä osin kuin on kyse sakon laskentapohjien suuruuden perustelemisesta absoluuttisin ilmaisuin, sakot ovat komission kilpailupolitiikan väline, joten komissiolla pitää olla harkintavaltaa niiden suuruuden määräämisessä, jotta se voisi ohjailla yritysten toimintaa siten, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä. Lisäksi on vältettävä sitä, että taloudelliset toimijat kykenisivät helposti ennustamaan sakkojen suuruuden. Näin ollen komissiota ei voida vaatia esittämään tältä osin muita kuin kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen liittyviä perusteluja.

(ks. 129 ja 130 kohta)

9.      Koska kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon on tarkoitus olla varoittava, tämän varoittavuuden varmistaminen on yleisluonteinen vaatimus, jonka on ohjattava komissiota koko sakkojen laskennan ajan, eikä se edellytä välttämättä sitä, että mainittuun laskentaan sisältyisi tietty vaihe, jossa suoritetaan kokonaisarviointi kaikista niistä olosuhteista, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen päämäärän saavuttamiseksi.

Komissio ei ole määritellyt asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa varoittamistarkoituksen huomioon ottamiseksi mitään menetelmää tai yksilöityjä arviointiperusteita, joiden nimenomaisella esittämisellä olisi sitova vaikutus. Suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan neljännessä alakohdassa mainitaan rikkomisen vakavuuden arviointia koskevien tekijöiden yhteydessä vain, että sakko on määritettävä tasolle, jolla varmistetaan sen riittävä varoittava vaikutus.

(ks. 131 ja 132 kohta)

10.    Vaikka onkin merkityksellistä, että yritys toteuttaa toimenpiteitä estääkseen henkilöstöään vastaisuudessa rikkomasta uudelleen yhteisön kilpailuoikeutta, kuten esimerkiksi ottamalla käyttöön kilpailusääntöjen noudattamista koskevan ohjelman, tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että rikkomisen on todettu tapahtuneen. Kun määritetään kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrää, komissiolla ei siis ole velvollisuutta huomioida tällaista seikkaa lieventävänä asianhaarana tai sakon varoittavan vaikutuksen huomioon ottamisen yhteydessä varsinkaan silloin, kun kyseisellä rikkomisella selvästi rikotaan EY 81 artiklaa. Tältä osin sillä seikalla ei ole merkitystä, että yritys on toteuttanut tällaisia toimenpiteitä ennen komission toimenpiteitä. Lisäksi sellaisten sisäisten toimenpiteiden tehokkuusastetta, jotka jokin yritys toteuttaa estääkseen kilpailuoikeuden rikkomisten toistumisen, on mahdotonta määrittää.

(ks. 143, 144 ja 231 kohta)

11.    Yrityksen ”passiivisuus tai seurailijan asema” kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamisessa on asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti lieventävä olosuhde, mikäli se näytetään toteen, ja tämä passiivisuus tarkoittaa sitä, että kyseinen yritys on omaksunut ”matalan profiilin” eli se ei ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaisen sopimuksen tai sopimusten laatimiseen.

Sellaisina seikkoina, jotka saattavat ilmentää yrityksen passiivisuutta kartellissa, voidaan ottaa huomioon muun muassa se, että yritys on osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin varsinaiset jäsenet, samoin kuin se, että se on tullut myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleille markkinoille, riippumatta siitä, miten pitkään se on rikkomiseen osallistunut, ja huomioon voidaan ottaa myös kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajien antamat tämänsuuntaiset nimenomaiset lausumat. Ei siksi ole riittävää, että kyseinen yritys on kartellin tiettyjen toimintajaksojen aikana tai tiettyjen kartellisopimusten suhteen omaksunut ”matalan profiilin”. Lisäksi lähestymistapa, jossa yrityksen asennetta arvioitaisiin kyseisten yhdenmukaistettujen sopimusten tai menettelytapojen kohteen mukaan, vaikuttaa vähintäänkin teoreettiselta silloin kun viimeksi mainitut ovat osa sellaista kokonaisstrategiaa, joka määrää kartellin jäsenten toimintalinjat markkinoilla ja rajoittaa niiden kaupallista vapautta ja jolla pyritään samanlaiseen kilpailunvastaiseen tavoitteeseen ja yhteen ainoaan taloudelliseen päämäärään, nimittäin vääristämään normaalia hintakehitystä ja rajoittamaan kilpailua relevanteilla markkinoilla.

Lisäksi sillä, että yritys lakkasi osallistumasta kartelliin vain muutamia kuukausia aiemmin kuin muut kartellin jäsenet, ei voida perustella sakon määrän alentamista sellaisten lieventävien seikkojen vuoksi, jotka liittyvät yksinomaan passiiviseen tai seurailijan asemaan rikkomisen toteuttamisessa.

(ks. 163, 164, 179, 180 ja 184 kohta)

12.    Kun komissio on sakkojen määrää laskiessaan soveltanut päätöksessä asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa esitettyä menetelmää ja päätynyt siihen, ettei kyseessä olevan yrityksen hyväksi ole lieventäviä seikkoja, yhteisöjen tuomioistuinten on otettava tutkittavaksi yrityksen vaatimus lieventävien seikkojen soveltamisesta ja sakon määrän alentamisesta niitä vastaavasti, vaikka yritys ei olisi vaatinut tätä vastauksessaan väitetiedoksiantoon.

Kuulemisesta tietyissä [EY 81] ja [EY 82] artiklan mukaisissa menettelyissä annetun asetuksen N:o 2842/98 4 artiklassa, jossa säädetään, että osapuolten, jotka haluavat esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä, on esitettävä ne kirjallisina ja että ne voivat kirjallisissa huomautuksissaan nojautua kaikkiin puolustuksensa kannalta olennaisiin seikkoihin, ei vaadita, että yritysten, joille väitetiedoksianto on osoitettu, olisi muotoiltava lieventävien seikkojen tunnustamista koskeva pyyntönsä jollakin erityisellä tavalla.

Lisäksi väitetiedoksianto on valmisteleva toimi suhteessa päätökseen, joka muodostaa menettelyn viimeisen vaiheen ja jossa komissio lausuu yritysten vastuusta ja tarvittaessa niistä rangaistuksista, jotka niille on määrättävä.

Sakon suuruutta määrittäessään komission on otettava huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat, erityisesti rikkomisen vakavuus ja kesto, jotka ovat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti mainitut kaksi kriteeriä. Kun useat yritykset ovat rikkoneet kilpailusääntöjä, komission on tutkittava kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus, jotta voitaisiin päättää, onko niihin nähden olemassa raskauttavia tai lieventäviä seikkoja. Edellä mainittujen suuntaviivojen, joista komissio ei voi poiketa, 2 ja 3 kohdassa määrätään, että sakon perusmäärää voidaan muuttaa tiettyjen kuhunkin asianomaiseen yritykseen liittyvien lieventävien ja raskauttavien olosuhteiden perusteella.

(ks. 188–194 kohta)

13.    Sen määrittämiseksi, onko yritykseen sovellettava asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa mainittuna lieventävänä seikkana sitä, että se oli käytännössä jättänyt soveltamatta rikkomista koskevia sopimuksia, on tutkittava, onko yritys sinä aikana, jona se osallistui kyseisiin sopimuksiin, tosiasiassa pidättynyt niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai ainakin selvästi ja huomattavasti rikkonut velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pantiin täytäntöön, siinä määrin, että se häiritsi kartellin toimintaa.

(ks. 196 kohta)

14.    Yrityksen, joka on rikkonut yhteisön kilpailuoikeutta, hyväksi ei voida lukea lieventäviä seikkoja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla, jos se on lopettanut kilpailunvastaiset menettelynsä kolmansien valtioiden kilpailuviranomaisten toimenpiteiden jälkeen.

(ks. 230 kohta)

15.    Kun määritetään yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävän sakon määrää, sakon alentaminen hallinnollisessa menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin tai, tilanteen mukaan, saada sen loppumaan.

Sellaisten tietojen antamista, joiden perusteella komissio menettelyn kuluessa kykeni tarkemmin arvioimaan jonkin kartelliin osallistuneen yrityksen yhteistyön astetta sen sakon määrän vahvistamiseksi ja joilla siis on helpotettu komission tutkintatehtävää, voidaan pitää asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitettuna ”todellisena yhteistyönä menettelyissä, jotka koskevat yhteistyötiedonannon soveltamisalaan kuulumattomia tapauksia”.

Koska kyseisten tietojen on kuitenkin koskettava tutkinnan kohteina olevia kilpailunvastaisia menettelytapoja, tietoja, jotka koskevat muita alueita kuin tutkinnan kohteena olevaa aluetta, ei voida ottaa huomioon.

(ks. 238, 239 ja 253 kohta)

16.    Komissiolla on yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävien sakkojen laskentatavan osalta laaja harkintavalta, ja se voi ottaa tältä osin huomioon lukuisia tekijöitä, joihin kuuluu kyseessä olevien yritysten yhteistyö tämän toimielimen yksiköiden suorittaman tutkimuksen aikana. Komissiolla on myös laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä. Kun otetaan huomioon tämä harkintavalta, joka on ilmaistu muun muassa määräämällä tiedonannossa, joka koskee sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä kartelleja koskevissa asioissa, että alennuksen määrä voi olla 10 ja 50 prosentin välillä, 50 prosentin enimmäisalennus ei seuraa automaattisesti kyseisen tiedonannon D kohdan 2 alakohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisestä.

Komissio voi perustaa alennuksen määrää koskevan arviointinsa yhtäältä siihen, että kyseessä olevan yrityksen toimittamilla todisteilla tuotiin vain vähäinen lisäarvo komission hallussa jo oleviin todisteisiin, ja toisaalta siihen, että kyseisen yrityksen yhteistyö alkoi sen jälkeen, kun se vastaanotti sille asetuksen N:o 17 11 artiklan perusteella osoitetun tietojensaantipyynnön.

Sakkojen alentaminen yhteisön kilpailuoikeuden rikkomiseen osallistuneiden yritysten komission kanssa tekemän yhteistyön vuoksi perustuu näkemykseen siitä, että tällainen yhteistyö helpottaa komission tehtävää sen pyrkiessä toteamaan rikkomisen olemassaolon ja – tarvittaessa – saamaan sen loppumaan. Komissio ei siksi voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin. Vaikka yhteistyötiedonannon B, C ja D kohtien välinen perustavanlaatuinen ero on annettujen tietojen hyödyllisyys, komissio voi käyttää hyödyllisyysperustetta päättäessään, mikä on alennuksen määrä kussakin kyseisissä kohdissa määrätyn sakon alennusluokassa.

Komissio voi toisaalta kokonaisarvioinnissa ottaa huomioon, että yritys toimitti sille asiakirjoja vasta tietojensaantipyynnön saatuaan, mutta tämä seikka ei kuitenkaan voi olla ratkaiseva syy vähätellä tiedonannon, joka koskee sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä kartelleja koskevissa asioissa, D kohdan 2 alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua yrityksen yhteistyötä.

(ks. 271–274, 276, 277, 279 ja 283 kohta)

17.    Vaikka komissio ei ole velvollinen ottamaan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävän sakon suuruutta määrittäessään huomioon kyseisen yrityksen tappiollista taloudellista tilannetta, sillä tällaisen velvollisuuden hyväksyminen merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen, komissio voi kuitenkin päättää alentaa sakon määrää siitä syystä, että yrityksellä oli vakavia taloudellisia vaikeuksia sen vuoksi, että se oli vastikään määrätty useita kertoja maksamaan sakkoja samanaikaisesti tapahtuneista kilpailuoikeuden rikkomisista, ja katsoa siksi, että tosiasiallisen varoittavuuden takaamiseksi ei ole tarpeen määrätä kyseiselle yritykselle sakon koko määrää.

(ks. 308, 314 ja 315 kohta)