Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Arcelor S.A:n 15.1.2004 Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

                (Asia T-16/04)

            oikeudenkäyntikieli: englanti

Arcelor S.A, kotipaikka Luxemburg, on nostanut 15.1.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustajina ovat lakimies W. Deselaers, lakimies Bernd Meyring ja lakimies B. Schmitt-Rady.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- toteaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 4 artiklan, 12 artiklan 3 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan, 9 artiklan sekä 16 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan, liitteen I sekä liitteen III 1 kohdan kanssa, mitättömiksi siltä osin kuin näitä säännöksiä sovelletaan raakarautaa tai terästä tuottaviin laitoksiin (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, joiden kapasiteetti ylittää 2,5 tonnia tunnissa.

- toteaa, että vastaajien on korvattava vahinko, jonka kantaja on kärsinyt ja jonka se saattaa vielä kärsiä direktiivin 2003/87/EY 4 artiklan, 12 artiklan 3 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan, 9 artiklan sekä 16 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan, liitteen I sekä liitteen III 1 kohdan kanssa, hyväksymisen johdosta

- velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on terästuotantoa harjoittava yhtiö, jolla on raakarautaa ja terästä tuottavia laitoksia Ranskassa, Espanjassa, Saksassa ja Belgiassa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY¹, joka annettiin 13.10.2003, on toteutettu kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä. Tällä direktiivillä on perustettu lupajärjestelmä tietyille toiminnoille, joista aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä, mukaan lukien raakaraudan tai teräksen tuotanto, ja siinä säädetään päästöoikeuksien jakamisesta asianomaisille laitoksille. Niistä laitoksen kasvihuonekaasupäästöistä, jotka asianomaisena kauppa-ajanjaksona ovat laitoksen päästöoikeuksia suuremmat, on maksettava rahamääräinen seuraamus.

Kantaja väittää kanteensa tueksi, että riitautetuilla säännöksillä loukataan kantajan perusoikeuksia, eli omistusoikeutta ja oikeutta elinkeinotoiminnan harjoittamiseen, sillä kyseisissä säännöksissä kantajan edellytetään harjoittavan laitoksissaan toimintaa taloudellisesti kestämättömin edellytyksin. Kantaja väittää edelleen, että terästuottajilla ei juuri ole teknologisia mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjään enempää kuin se 18 prosenttia, jonka suuruinen vähennys on jo saatu aikaan vuoden 1990 jälkeen, ja että kyseisen direktiivin soveltaminen tällaisiin laitoksiin merkitsee siten suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Kantaja vetoaa myös yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen väittäen, että direktiiviä ei sovelleta muihin aloihin, jotka suoraan kilpailevat kantajan kanssa ja joilla on verrattavissa olevat tai jopa suuremmat kasvihuonekaasupäästöt, kuten kemikaalien ja muiden kuin rautametallien tuottajiin. Kantaja väittää tältä osin myös, että terästuottajat ovat poikkeuksellisessa umpikujassa, joka estää heitä siirtämästä eteenpäin asiakkailleen rahamääräisiä sakkoja, jotka on määrätty liiallisten päästöjen johdosta. Kantaja väittää myös, että riitautetuilla säännöksillä loukataan sijoittautumisvapautta Euroopan unionissa, koska niillä vaikutetaan kantajan oikeuteen siirtää vapaasti tuotanto yhdessä jäsenvaltiossa olevasta vähemmän tehokkaasta laitoksesta toisessa jäsenvaltiossa olevaan tehokkaampaan laitokseen. Kantaja vetoaa lopuksi myös oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen väittäen, että direktiivillä asetetaan velvoitteita, joiden taloudelliset seuraamukset eivät ole ennustettavissa.

____________

¹ - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EYVL L 275, 25.10.2003, s. 32-46).