Asia C-605/21
Heureka Group a.s.
vastaan
Google LLC
(Ennakkoratkaisupyyntö – Městský soud v Praze)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.4.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 102 artikla – Tehokkuusperiaate – Kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostetut vahingonkorvauskanteet – Direktiivi 2014/104/EU – Direktiivin täytäntöönpanon viivästyminen – Ajallinen soveltaminen – 10 artikla – Vanhentumisaika – Alkamisajankohtaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt – Rikkomisen päättyminen – Tiedon saaminen vahingonkorvauskanteen nostamisen kannalta välttämättömistä tiedoista – Kilpailusääntöjen rikkomisen toteavaa Euroopan komission päätöstä koskevan tiivistelmän julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä – Komission päätöksen, joka ei ole vielä lopullinen, sitova vaikutus – Vanhentumisajan keskeytyminen tai katkeaminen komission tutkimuksen ajaksi tai siihen saakka, kunnes komission päätöksestä tulee lopullinen
1. Kilpailu – Kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuneen vahingon korvaamista koskevat kanteet – Direktiivi 2014/104 – Ajallinen soveltaminen – Direktiivin säännös, jossa vahvistetaan tiettyjä vaatimuksia vahingonkorvauskanteisiin sovellettavan vanhentumisajan osalta – Aineellinen säännös – Kielto soveltaa taannehtivasti kansallista täytäntöönpanosäännöstöä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104 10 ja 22 artikla)
(ks. 47–49 kohta)
2. Kilpailu – Kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuneen vahingon korvaamista koskevat kanteet – Direktiivi 2014/104 – Ajallinen soveltaminen – Ennen direktiivin voimaantuloa alkaneesta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä aiheutuneen vahingon korvaamista koskevat kanteet – Direktiivin säännöksen, jossa vahvistetaan tiettyjä vaatimuksia vanhentumisajan osalta, ajallinen soveltaminen – Edellytys – Vahingonkorvauskanteet, joiden vanhentumisaika ei ole vielä päättynyt direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisajankohtana – Kyseisten kanteiden vanhentumisajan alkamisajankohta – Kansallisen oikeuden sovellettavuus – Rajat – SEUT 102 artiklan ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen – Kansallinen vanhentumisaika, joka voi alkaa kulua vasta, kun rikkominen on päättynyt ja kun vahinkoa kärsinyt on saanut tiedon kanteen nostamisen kannalta välttämättömistä tiedoista – Tiedon saaminen kyseisistä tiedoista tapahtuu lähtökohtaisesti ajankohtana, jona rikkomisen toteavan komission päätöksen tiivistelmä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä – Päätös, joka ei ole vielä lopullinen – Merkityksettömyys
(SEUT 102 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104 10 ja 22 artikla)
(ks. 50–78 ja 82–88 kohta)
3. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Kielto – Välitön oikeusvaikutus – Yksityisten oikeus vaatia vahingonkorvausta – Käyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt – Vanhentumisajat – Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä vanhentumisajan keskeytymisestä tai katkeamisesta komission tutkinnan ajaksi – Ei voida hyväksyä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä vanhentumisajan keskeytymisestä siihen saakka, kunnes komission päätöksestä tulee lopullinen – Hyväksyttävyys
(SEUT 102 artikla)
(ks. 79 ja 80 kohta)
4. Kilpailu – Kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuneen vahingon korvaamista koskevat kanteet – Direktiivi 2014/104 – Vahingonkorvauskanteisiin sovellettava vanhentumisaika – Vanhentumisajan keskeytyminen, jos kilpailuviranomainen käynnistää tutkimuksen tai menettelyn kilpailuoikeuden rikkomisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104 10 artiklan 2 ja 4 kohta)
(ks. 90 ja 91 kohta)
5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Direktiivien tehokkuuden varmistamisen välttämättömyys – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet – Yhdenmukaista tulkintaa koskeva velvollisuus – Laajuus – Kansallista oikeutta ei tule tulkita contra legem
(SEUT 288 artiklan kolmas kohta)
(ks. 93 kohta)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuimen suuri jaosto, jonka käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, lausuu vaatimuksista, jotka sellaisten kansallisten vanhentumisjärjestelmien, joita sovelletaan kansallisissa tuomioistuimissa unionin kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, on täytettävä. Nämä täsmennykset on esitetty sellaisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä, jonka tšekkiläinen yritys on nostanut Google LLC:tä vastaan määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, johon Googlen ja sen emoyhtiö Alphabet Inc:n väitetään syyllistyneen Tšekin tasavallassa.
Euroopan komissio totesi 27.6.2017 tekemällään päätöksellä(1), että Google oli rikkonut SEUT 102 artiklaa helmikuusta 2013 lähtien, koska se oli käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa 13 kansallisilla yleisten hakupalvelujen markkinoilla, mukaan lukien Tšekin markkinoilla, vähentämällä yleisten hakutulosten sivuilta kilpaileviin tuotevertailuvälineisiin suuntautuvaa liikennettä ja kasvattamalla tätä liikennettä omaan tuotevertailuvälineeseensä. Päätöksen lyhennelmä julkaistiin 12.1.2018 Euroopan unionin virallisessa lehdessä(2).
Google ja Alphabet nostivat mainitusta päätöksestä unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, joka hylättiin olennaisilta osin(3). Koska unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta tehty valitus on kuitenkin edelleen vireillä unionin tuomioistuimessa, komission päätös ei ole vielä lopullinen.
Heureka Group a.s. (jäljempänä Heureka), joka on myyntihintojen vertailupalvelujen markkinoilla toimiva tšekkiläinen yhtiö, nosti kesäkuussa 2020 Městský soud v Prazessa (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki) kanteen, jossa vaadittiin Googlen velvoittamista korvaamaan vahinko, joka oli aiheutunut komission päätöksessä todetusta ja Tšekin tasavallassa helmikuun 2013 ja 27.6.2017 välisenä aikana tapahtuneesta SEUT 102 artiklan rikkomisesta. Heurekan mukaan Googlen kilpailunvastaiset toimet olivat vähentäneet käyntejä sen myyntihintavertailuportaali Heureka.cz:ssa.
Google vetosi puolustuksessaan siihen, että Heurekan kanne oli ainakin osittain vanhentunut.
Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Heurekan kanteeseen sovellettavissa kansallisissa säännöksissä säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta, joka alkaa kulua kunkin kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvan osittaisen vahingon osalta itsenäisesti ja erikseen siitä ajankohdasta, jona vahinkoa kärsinyt on saanut tai hänen voidaan kohtuudella katsoa saaneen tiedon siitä, että hänelle on aiheutunut tällainen osittainen vahinko, sekä tiedon vahingonkorvausvastuussa olevasta henkilöstä. Jotta vanhentumisaika alkaisi kulua, ei sitä vastoin edellytetä, että vahinkoa kärsineen henkilön on oltava tietoinen siitä, että kyseinen menettely on kilpailulainsäädännön vastaista, eikä myöskään sitä, että kyseisen rikkomisen pitää olla päättynyt. Sovellettavissa kansallisissa säännöissä ei myöskään edellytetä vanhentumisajan keskeytymistä tai katkeamista rikkomista koskevan komission tutkinnan ajaksi. Vanhentumisaikaa ei voida myöskään keskeyttää vähintään siihen asti, kunnes vuosi on kulunut siitä päivästä, jona rikkomista koskevasta komission päätöksestä on tullut lopullinen.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä merkitsee nyt käsiteltävässä asiassa sitä, että jokainen Googlen sivustolla tehty yleinen haku, joka on johtanut Googlen hintavertailupalvelun kannalta suotuisampaan hakutulosten sijoittumiseen ja esittämiseen, on käynnistänyt uuden itsenäisen vanhentumisajan.
Koska direktiivi 2014/104(4) saatettiin myöhässä osaksi Tšekin oikeutta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että rikkominen, josta Googlea moititaan, päättyi vasta sen jälkeen, kun kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika oli jo päättynyt 27.12.2016, mutta ilmeisesti ennen täytäntöönpanolainsäädännön voimaantulopäivää 1.9.2017.
Edellä esitetyn perusteella Městský soud v Praze on esittänyt unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä, joilla tiedustellaan lähinnä, ovatko direktiivin 2014/104 10 artikla ja/tai SEUT 102 artikla ja tehokkuusperiaate esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle vanhentumissäännöstölle, joka koskee unionin kilpailuoikeuden sääntöjen jatkettuihin rikkomisiin liittyviä vahingonkorvauskanteita.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Vastatakseen ennakkoratkaisukysymyksiin unionin tuomioistuin tarkastelee aluksi direktiivin 2014/104 10 artiklan ajallista sovellettavuutta, sillä siinä määritetään kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavan vanhentumisajan vähimmäiskesto ja aikaisin ajankohta, josta vanhentumisaika voi alkaa kulua, sekä olosuhteet, joissa vanhentumisaika on keskeytettävä tai katkaistava.
Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa, että direktiivin 2014/104 10 artikla on aineellinen säännös, joten kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen artiklan täytäntöönpanosäännöksiä ei sovelleta taannehtivasti. Kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisestä eli 27.12.2016 lähtien kansallista oikeutta on kuitenkin tulkittava kaikkien kyseisen direktiivin säännösten mukaisesti.
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin selvittää direktiivin 2014/104 10 artiklan ajallisen sovellettavuuden määrittämiseksi käsiteltävässä asiassa, oliko pääasiassa kyseessä oleva oikeudellinen tilanne täysin toteutunut ennen 27.12.2016 vai jatkuivatko sen vaikutukset tämän jälkeen.
Tätä varten on tutkittava, oliko pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen sovellettava kansallinen vanhentumisaika jo päättynyt 27.12.2016. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon, että sovellettavien kansallisten vanhentumissääntöjen oli jopa ennen direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä oltava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia eivätkä ne voineet tehdä tyhjäksi SEUT 102 artiklan täyttä tehokkuutta.
SEUT 102 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti siinä määrätyn kiellon tehokas vaikutus edellyttävät, että kansalliset vanhentumisajat, joita sovelletaan kyseisen artiklan rikkomisen johdosta nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, eivät ala kulua ennen kuin rikkominen on päättynyt ja vahinkoa kärsineen henkilön tiedossa ovat tai hänen tiedossaan voidaan kohtuudella olettaa olevan hänen vahingonkorvauskanteensa nostamisen kannalta välttämättömät seikat.
Ensimmäisestä edellytyksestä, joka koskee rikkomisen päättymistä, unionin tuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon se, että kilpailuoikeuden rikkomisia koskeville oikeusriidoille on lähtökohtaisesti ominaista tietojen epäsymmetria, josta aiheutuu haittaa vahinkoa kärsineelle henkilölle, minkä johdosta vahinkoa kärsineen henkilön on usein erityisen vaikeaa näyttää toteen rikkomisen olemassaolo ja laajuus sekä rikkomisesta aiheutunut vahinko ennen rikkomisen päättymistä, vaatimus, jonka mukaan vanhentumisaika ei voi alkaa kulua ennen kuin kyseinen rikkominen on päättynyt, on tarpeen, jotta vahinkoa kärsinyt voi tosiasiallisesti käyttää SEUT 102 artiklaan perustuvaa oikeuttaan vaatia täysimääräistä korvausta. Lisäksi on niin, että koska vahinkoa kärsineen henkilön on yleensä vaikea esittää näyttöä kyseisen artiklan rikkomisesta ilman komission tai kansallisen viranomaisen päätöstä, jossa rikkominen todetaan, sellainen vanhentumisjärjestelmä, joka voisi johtaa siihen, että kyseinen vanhentumisaika päättyisi jo paljon ennen tällaisen päätöksen antamista, saattaisi tehdä hänen täysimääräisen korvauksen vaatimista koskevan oikeutensa käyttämisestä suhteettoman vaikeaa.
Toisesta edellytyksestä, joka koskee vahingonkorvauskanteen nostamisen kannalta välttämättömien tietojen saamista, unionin tuomioistuin muistuttaa, että tällaisia tietoja ovat kilpailuoikeuden rikkominen, vahingon aiheutuminen, kyseisen vahingon ja kyseisen rikkomisen välinen syy‑yhteys sekä tieto tähän rikkomiseen syyllistyneestä.
Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on nyt käsiteltävässä asiassa määrittää se ajankohta, jona Heureka sai nämä tiedot tietoonsa, unionin tuomioistuin pitää kuitenkin hyödyllisenä todeta, että tämä ajankohta vastaa lähtökohtaisesti päivää, jona komission päätöksen, jossa rikkominen todetaan, tiivistelmä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, riippumatta siitä, onko tästä päätöksestä tullut lopullinen vai ei.
Unionin tuomioistuin täsmentää lisäksi, että SEUT 102 artikla ja tehokkuusperiaate edellyttävät vanhentumisajan keskeyttämistä tai katkaisemista komission suorittaman tutkinnan ajaksi. Kyseinen artikla ja periaate eivät sitä vastoin edellytä, että vanhentumisajan kuluminen keskeytetään siihen saakka, kunnes komission päätöksestä tulee lopullinen. Vahinkoa kärsinyt voi nimittäin vahingonkorvauskanteensa tueksi tukeutua toteamuksiin, jotka sisältyvät komission päätökseen, joka ei ole vielä lopullinen, koska se on sitova, kunnes se kumotaan.
Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen vanhentumisjärjestelmä, jonka mukaan yhtäältä kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua kunkin SEUT 102 artiklan rikkomisesta johtuvan osittaisen vahingon osalta itsenäisesti ja erikseen siitä ajankohdasta, jona vahinkoa kärsinyt on saanut tai hänen voidaan kohtuudella katsoa saaneen tiedon siitä, että hänelle on aiheutunut tällainen osittainen vahinko, sekä tiedon vahingonkorvausvastuussa olevasta henkilöstä, eikä ole tarpeen, että rikkominen on päättynyt ja että vahinkoa kärsinyt on saanut tiedon siitä, että kyseinen toiminta merkitsee kilpailusääntöjen rikkomista, ja toisaalta kyseistä määräaikaa ei voida keskeyttää tai katkaista komission tällaista rikkomista koskevan tutkinnan ajaksi, on ristiriidassa SEUT 102 artiklan ja tehokkuusperiaatteen kanssa siltä osin kuin se tekee korvauksen vaatimista saman rikkomisen seurauksena aiheutuneesta vahingosta koskevan oikeuden käyttämisestä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.
Näin ollen on jätettävä ottamatta huomioon kyseisen vanhentumisjärjestelmän osatekijät, jotka ovat ristiriidassa SEUT 102 artiklan ja tehokkuusperiaatteen kanssa, ja on tutkittava, oliko direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisajankohtana eli 27.12.2016 kansallisessa oikeudessa säädetty vanhentumisaika, jota sovellettiin pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen tuohon ajankohtaan saakka, päättynyt.
Tältä osin komission päätöksestä, jossa Googlen todetaan käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa, ilmenee, että kyseinen rikkominen ei ollut vielä päättynyt kyseisen päätöksen antamispäivänä eli 27.6.2017. Tästä seuraa, että direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättyessä vanhentumisaika ei ollut ainoastaan vielä päättynyt, vaan se ei ollut edes alkanut kulua.
Koska pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei ollut täysin toteutunut ennen direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä, mainitun direktiivin 10 artiklaa voidaan soveltaa ajallisesti. Unionin tuomioistuin toteaa, että kyseisen 10 artiklan 2 ja 4 kohdan selvästä sanamuodosta ilmenee, että kyseessä oleva kansallinen vanhentumisjärjestelmä on ristiriidassa myös tämän säännöksen kanssa. Se toteaa erityisesti, että mainitussa 10 artiklan 4 kohdassa edellytetään vastedes, että vanhentumisajan keskeytyminen – jos kilpailuviranomainen käynnistää tutkimuksen tai menettelyn kilpailuoikeuden rikkomisesta, johon vahingonkorvauskanne liittyy – saa päättyä aikaisintaan vuosi sen jälkeen, kun rikkomista koskevasta päätöksestä on tullut lopullinen tai menettely on muulla tavoin lopetettu. Tällä säännöksellä ylitetään siis tältä osin SEUT 102 artiklasta ja tehokkuusperiaatteesta johtuvat vaatimukset.
Lopuksi unionin tuomioistuin muistuttaa, että vaikka täytäntöönpanematta jääneeseen direktiiviin ei voida vedota suoraan yksityisten välisessä oikeusriidassa, tällaista oikeusriitaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin tulkittava kansallista oikeutta kyseisen direktiivin mukaisesti sen täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisestä lähtien, tulkitsematta kansallista oikeutta kuitenkaan contra legem.