Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
LAILA MEDINA
18 päivänä huhtikuuta 2024 (1)
Asia C-394/22
Oilchart International NV
vastaan
O.W. Bunker (Netherlands) BV ja
ING Bank NV
(Ennakkoratkaisupyyntö – Hof van beroep te Antwerpen (ylioikeus, Antwerpen, Belgia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 1 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan b alakohta – Siviili- ja kauppaoikeuden käsite – Sen ulkopuolelle jätetyt asiat – Konkurssi ja maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettely – Asetus (EY) N:o 1346/2000 – 3 artiklan 1 kohta – Maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvat ja siihen läheisesti liittyvät toimet
1. Oilchart International NV (jäljempänä Oilchart) on belgialainen yhtiö, joka esittää maksuvaatimuksen, joka koskee maksamatonta laskua merialuksen tankkauksesta Sluiskilin satamassa (Alankomaat). Kyseinen lasku oli jätetty maksamatta, kun velallisena olevasta alankomaalaisesta O.W. Bunker BV NL -yhtiöstä (jäljempänä OWB NL) tuli maksukyvytön. Pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävä kanne nostettiin Belgiassa sen jälkeen, kun Alankomaissa oli aloitettu viimeksi mainittua yhtiötä koskeva maksukyvyttömyysmenettely.
2. Tässä tilanteessa herää kysymys, voiko hof van beroep te Antwerpen (ylioikeus, Antwerpen, Belgia), jossa maksukyvyttömyysmenettely ei ole vireillä, olla toimivaltainen käsittelemään kannetta, jossa Oilchart vaatii kyseisen laskun maksamista.
3. Tämä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle uuden tilaisuuden täsmentää oikeuskäytäntöään, joka koskee yhtäältä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(2) (jäljempänä Bryssel I a -asetus)(3) ja toisaalta maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000(4) (jäljempänä maksukyvyttömyysasetus)(5) soveltamisalojen rajaamista.
4. Kansainvälistä toimivaltaa koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tiedustellut unionin tuomioistuimelta lähinnä, kuuluuko kanne, jonka velkoja on nostanut kansallisessa tuomioistuimessa – joka on eri kuin tuomioistuin, jossa maksukyvyttömyysmenettely on vireillä – maksukyvyttömyysmenettelyn pesänhoitajalle tarkistettavaksi toimitetusta laskusta, maksukyvyttömyysasetuksen vai Bryssel I a -asetuksen soveltamisalaan.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Euroopan unionin oikeus
1. Bryssel I a -asetus
5. Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. – –
2. Tätä asetusta ei sovelleta
– –
b) konkurssiin, maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettelyyn, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;
– –”
2. Maksukyvyttömyysasetus
6. Maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Yhteisön ja muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä.”
B Alankomaiden oikeus
7. Konkurssista ja maksunlykkäysmenettelystä 30.9.1893 annetun lain (Wet van 30 September 1893 op het faillissement en de surséance van betaling, jäljempänä NFW) 25 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Konkurssipesään kuuluvia oikeuksia tai velvoitteita koskevia kanteita nostetaan pesänhoitajaa vastaan ja pesänhoitajan toimesta.
2. Jos tällaisia kanteita nostetaan tai jatketaan konkurssissa olevan velallisen toimesta tai sitä vastaan ja jos niiden perusteella annetaan tuomio kyseistä konkurssissa olevaa velallista vastaan, tällä tuomiolla ei ole oikeusvaikutusta konkurssipesään nähden.”
8. NFW:n 26 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kanteita, joissa vaaditaan velvoitteen täyttämistä konkurssipesästä, ei voida nostaa konkurssissa olevaa velallista vastaan muulla tavoin kuin 110 §:ssä säädetyllä tavalla.”
9. NFW:n 110 §:n 1 momentin mukaan ”saatavat on toimitettava pesänhoitajalle laskun tai muun sellaisen kirjallisen selvityksen muodossa, josta ilmenee saatavan luonne ja määrä, yhdessä sitä tukevien asiakirjojen ja niiden jäljennöksen sekä sitä koskevan lausunnon kanssa, vaaditaanko etuoikeutta, vakuutta, kiinnitystä tai oikeuden pidättämistä”.
II Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja menettely unionin tuomioistuimessa
10. Oilchart toimitti Sluiskilin satamassa 21.10.2014 polttoaineita merialus MS Evita K:lle, jonka omistaa Sharsburg Navigation SA. Kyseisen aluksen omistaja oli tilannut polttoaineen agenttinsa Orient Shipping Rotterdamin välityksellä tanskalaiselta OW Bunker & Trading A/S -yhtiöltä (jäljempänä OWB A/S), joka välitti kyseisen tilauksen samaan konserniin kuuluvalle OWB NL:lle. OWB NL puolestaan osti polttoaineen Oilchartilta.
11. OWB A/S osoitti 21.10.2014 Orient Shipping Rotterdamille laskun, jonka määrä oli 117 179 Yhdysvaltojen dollaria (USD).
12. Oilchart osoitti 22.10.2014 OWB NL:lle polttoainetoimituksesta laskun, jonka määrä oli 116 471,45 USD (jäljempänä riidanalainen lasku). Rechtbank te Rotterdam (alioikeus, Rotterdam, Alankomaat) asetti OWB NL:n konkurssiin 21.11.2014. Tämän seurauksena riidanalainen lasku jäi maksamatta. Oilchart esitti saatavansa kyseisen laskun osalta OWB NL:n pesänhoitajille tarkastettavaksi.
13. OWB NL:n konkurssin seurauksena Oilchartilla oli useita maksamattomia laskuja, jotka oli osoitettu OWB NL:lle (muun muassa riidanalainen lasku), ja se haki turvaamistoimenpiteenä tiettyjen merialusten, joihin se oli toimittanut polttoainetta, pidättämistä. Alusten vapauttamiseksi niiden omistajat tai keskinäiset vakuutusyhtiöt (jäljempänä P&I-yhdistykset) antoivat Oilchartille takauksia sen OWB NL:lle osoittamien laskujen määrän osalta. Näissä takauksissa määrättiin, että niiden maksamista voitiin vaatia Belgiassa joko OWB NL:lle tai aluksen omistajalle annetun tuomioistuimen tai välimiesoikeuden langettavan ratkaisun perusteella.
14. Oilchart nosti 11.3.2015 rechtbank van koophandel te Antwerpenissä (kauppatuomioistuin, Antwerpen, Belgia) kanteen OWB NL:ää vastaan. ING Bank NV (jäljempänä ING) OWB NL:n velkojana(6) osallistui vapaaehtoisesti kyseiseen menettelyyn. Oilchart esitti kanteessaan saatavansa kaupallisena vaatimuksena, jonka tarkoituksena on periä maksamaton lasku. Se esitti myös liitännäisvaatimuksen ING:tä vastaan, joka puolestaan esitti vastavaatimuksen. Rechtbank van koophandel katsoi 15.3.2017 antamassaan tuomiossa, että se oli toimivaltainen käsittelemään Oilchartin kanteen, mutta jätti sen esittämän maksuvaatimuksen tutkimatta sillä perusteella, että NFW:n nojalla Oilchart saattoi esittää velkoja koskevan saatavan ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyn pesänhoitajalle.
15. Oilchart valitti 16.5.2017 kyseisestä ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen hof van beroep te Antwerpeniin. Kyseinen tuomioistuin katsoi olevansa velvollinen tutkimaan kansainvälisen toimivaltaisuutensa Bryssel I a -asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.(7)
16. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, on epävarma siitä, onko tarpeen määrittää, perustuuko Oilchartin OWB NL:ää vastaan nostama kanne Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin siviili- ja kauppaoikeuden yleisiin sääntöihin vai kuuluuko se maksukyvyttömyysmenettelyä koskevien sääntöjen soveltamisalaan. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohta esteenä kansalliselle säännökselle, jonka nojalla velkoja voi nostaa yhdessä jäsenvaltiossa kanteen sellaisen saatavan maksamiseksi, jota se on jo vaatinut konkurssipesältä toisessa jäsenvaltiossa.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kanteen täsmällistä luonnetta ja mahdollisuutta nostaa tällainen kanne maksukyvytöntä yhtiötä vastaan voidaan arvioida ainoastaan soveltamalla maksukyvyttömyysmenettelylle ominaisia poikkeussääntöjä. Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kansainvälisen toimivallan määrittämisen olisi edellettävä Alankomaiden maksukyvyttömyyslainsäädännön erityisten poikkeussääntöjen soveltamista eikä kansainvälistä toimivaltaa pidä määrittää soveltamalla näitä sääntöjä.
18. Tässä tilanteessa hof van beroep te Antwerpen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”a) Onko Bryssel I a -asetuksen – – 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä maksukyvyttömyysasetuksen – – 3 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että Bryssel I a -asetuksen – – 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa oleva ilmaus ’konkurssi, maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettely, akordi tai muut niihin rinnastettavat menettelyt’ kattaa myös sellaisen menettelyn, jossa vaatimus kuvataan haasteessa pelkkänä myyntisaatavana mainitsematta, että vastaajaa koskeva konkurssimenettely on jo aloitettu, vaikka kyseisen vaatimuksen varsinaisena oikeusperustana ovat Alankomaiden konkurssioikeuden erityiset poikkeussäännöt ([NFW:n] 25 §:n 2 momentti), ja jonka yhteydessä
– on selvitettävä, onko kyseisen kaltaista saatavaa pidettävä todennettavana saatavana (NFW:n 26 §, luettuna yhdessä 110 §:n kanssa) vai todentamattomana saatavana (NFW:n 25 §:n 2 momentti)
– vastaus kysymykseen, voidaanko molemmat vaatimukset esittää samanaikaisesti ja eivätkö ne näytä sulkevan toisiaan pois, kun otetaan huomioon kummankin vaatimuksen erityiset oikeudelliset seuraukset (muun muassa mahdollisuudet vaatia maksamista pankkitakauksen perusteella konkurssiin asettamisen jälkeen), näyttäisi määräytyvän Alankomaiden konkurssioikeuden erityisten sääntöjen mukaisesti?
Lisäksi kysytään:
b) Voidaanko [NFW:n] 25 §:n 2 momentin säännöksiä pitää yhteensopivina maksukyvyttömyysasetuksen – – 3 artiklan 1 kohdan kanssa siltä osin kuin NFW:n kyseisen säännöksen mukaan tällainen vaatimus (25 §:n 2 momentti) voidaan esittää toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa sen jäsenvaltion maksukyvyttömyysasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen sijasta, jossa konkurssimenettely on aloitettu?”
19. Kirjallisia huomautuksia esittivät Oilchart, ING, Alankomaiden hallitus ja Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin lähetti 31.3.2023 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle pääasiaa koskevista oikeussäännöistä tietopyynnön, johon kyseinen tuomioistuin vastasi 28.4.2023. ING ja komissio esittivät suulliset lausumansa unionin tuomioistuimessa 1.2.2024.
III Asian tarkastelu
20. Sen määrittämisen yhteydessä, onko sillä kansainvälinen toimivalta käsitellä Oilchartin nostamaa kannetta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää epäilyjä siitä, olisiko käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kanne luokiteltava maksukyvyttömyyskanteeksi, jolloin se kuuluisi Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn konkurssia koskevan poikkeuksen piiriin (jäljempänä maksukyvyttömyyttä koskeva poikkeus).(8) Koska sen tästä seikasta esittämät epäilyt vaikuttavat perustuvan tosiseikkoihin ja Oilchartin nostaman kanteen luonteeseen, tarkastelen näitä näkökohtia alustavissa huomautuksissani (A jakso) ennen kuin käsittelen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kahta kysymystä (B ja C jakso).
A Alustavat huomautukset ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevista toteamuksista
21. On huomautettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että vaikka Oilchart ei mainitsekaan kanteensa oikeudellista perustaa kannekirjelmässä, se on aina perustanut saatavansa NFW:n 25 §:n 2 momenttiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin myös toteaa, että Oilchart on esittänyt saman saatavan yhtäältä maksukyvyttömyysmenettelyn pesänhoitajalle Alankomaissa NFW:n 26 ja 110 §:n nojalla (todennettavana pesään kohdistuvana saatavana) ja toisaalta Belgian tuomioistuimissa NFW:n 25 §:n 2 momentin nojalla konkurssissa olevaa velallista(9) OWB NL:ää vastaan (todentamattomana pesän ulkopuolisena saatavana).(10) Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää huomauttaa, että Oilchart on esittänyt saman saatavan kahdesti: kerran pesänhoitajalle maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä ja kerran belgialaiselle tuomioistuimelle yksityisoikeudellisena vaatimuksena. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sama saatava ei kuitenkaan voi olla sekä todennettava että todentamaton saatava.
22. Lisäksi on huomautettava, että ING ja Alankomaiden hallitus ovat molemmat kiistäneet oikeudelliset perusteet – NFW:n 25 §:n 2 momentti –, joihin Oilchart on vedonnut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa.
23. Tästä on huomattava, että NFW:n 25 §:n 2 momentissa säädetään lähinnä, että kun nostetaan kanteita konkurssissa olevaa velallista (eikä pesänhoitajaa) vastaan, kyseisestä saatavasta annetulla tuomiolla ei ole oikeusvaikutusta konkurssipesään nähden. Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että kyseisen säännöksen mukaan on niin, että jos velkoja nostaa maksukyvyttömyysmenettelyn ulkopuolella kanteen velallista vastaan, tuomiolla voi olla vaikutuksia ainoastaan ”konkurssipesän” ulkopuolella eikä sitä voida panna täytäntöön pesänhoitajaan tai konkurssipesään nähden. ING ja Alankomaiden hallitus väittävät jossain määrin uskottavasti, ettei kyseinen säännös voi olla oikeudellinen perusta kanteelle, joka vaikuttaa konkurssipesään.
24. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole ottanut kantaa siinä nostetun kanteen asianmukaisiin oikeudellisiin perusteisiin, on mahdotonta määrittää, onko sillä kansainvälinen toimivalta. Käsiteltävä asia on siten ongelmallinen unionin tuomioistuimelle. Yhtäältä, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, saatavan muodollinen oikeudellinen perusta on NFW:n 25 §:n 2 momentti, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn ulkopuolella nostettu kanne ei voi vaikuttaa konkurssipesään. Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin painottaa, että kyseisen kanteen vaikutuksilla on heijastusvaikutuksia konkurssipesään ja maksukyvyttömyysmenettelyyn.
25. Nähdäkseni on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia luonnehtia kyseessä olevaa saatavaa, koska unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä lausua kansallisten säännösten tulkinnasta tai ratkaista sitä, onko kansallisen tuomioistuimen tulkinta siitä oikea.(11) Tästä seuraa, että käyttäessään sille annettua toimivaltaa unionin tuomioistuin ei voi esittää lausumia kansallisen lainsäädännön mukaisista kanteen asianmukaisista oikeudellisista perusteista tai päättää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostetun kanteen luonnehdinnasta.
26. Koska kyseessä olevan kanteen asianmukainen luonnehtiminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, jotta sen kansainvälinen toimivalta voidaan määrittää, kyseisen tuomioistuimen tehtävä on myös menettelyllistä itsemääräämisoikeuttaan käyttäessään selvittää saatavan todellinen luonne.
27. Jäljempänä tehtävässä tarkastelussa oletan, että saatava esitettiin (ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on luonnehtinut sitä sellaiseksi) NFW:n eli lex concursusin säännöksen perusteella ja että sillä on heijastusvaikutuksia konkurssipesään, kun taas saatavan täsmällisten oikeudellisten perusteiden määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.
B Ensimmäinen kysymys
28. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, kuuluuko maksukyvytöntä yhtiötä vastaan nostettu kanne, jonka perustana oleva saatava koskee sopimusvelvoitetta maksaa toimitetuista tavaroista, Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitteeseen ja siten kyseisen asetuksen aineelliseen soveltamisalaan vai kuuluuko kyseinen kanne maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan, koska mainittu saatava on maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena toisessa jäsenvaltiossa.
29. Ennakkoratkaisukysymyksistä ilmenee etenkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko sillä toimivalta käsitellä kyseessä olevaa kannetta, kuten olisi ainoastaan siinä tapauksessa, ettei saatava liity Alankomaissa aloitettuun ja meneillään olevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa myönnetään sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa velallisella on pääintressien keskus, yksinomainen toimivalta aloittaa maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely ja käsitellä ja ratkaista velallisen maksukyvyttömyysmenettelyyn perustuvia takaisinsaantikanteita.(12)
30. Vastatakseni tähän kysymykseen tutkin ensin samasta sopimukseen perustuvasta saatavasta samanaikaisesti nostetun kanteen vaikutusta ja keskityn maksukyvyttömyyttä koskevan poikkeuksen perusteisiin (1 jakso). Sen jälkeen tarkastelen oikeuskäytännössä vahvistettujen kahden kriteerin sisältöä (2 jakso).
1. Samanaikaisen kanteen vaikutus
31. Kuten eräs oikeustieteilijä on todennut, maksukyvyttömyysmenettelyt ovat oikeuskäytännön ja lainsäädännön keinotekoisia luomuksia. Ei ole olemassa mitään maksukyvyttömyysmenettelyn ”luonnetta”, josta voitaisiin johtaa tiettyjä tällaisen menettelyn ominaispiirteitä. Kanteiden määrittelemisen tai luonnehtimisen kannalta tärkeitä ovat oikeudelliset (ja taloudelliset) seuraukset, joita tällaisella määrittelyllä tai luonnehtimisella on, ja edellytykset, joiden täyttyessä nämä seuraukset voivat olla perusteltuja.(13) Maksukyvyttömyysmenettely on siten menettely, jossa pyritään ratkaisemaan velkojien varallisuuden yhteiseen pooliin liittyvä ongelma(14) (”common pool problem”) luomalla kollektiivinen menettely.(15) Kollektiivinen menettely, jossa pyritään estämään tuhoisa varallisuuden haaliminen ja joka oikeuttaa velkojien asettamisen etusijajärjestykseen, on maksukyvyttömyyttä koskevan poikkeuksen tarkoitus. Käytän siitä tässä ratkaisuehdotuksessa nimitystä ”tulossuuntautunut lähestymistapa”.
32. Käsiteltävässä asiassa, kun tarkastellaan kanteen taloudellisia ja oikeudellisia seurauksia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut selvästi, että kyseessä olevalla kanteella on heijastusvaikutuksia konkurssipesään.(16) Se katsoo etenkin, että nostamalla kyseessä olevan kanteen belgialaisessa tuomioistuimessa OWB NL:n konkurssiin asettamisen jälkeen Oilchart pyrkii saamaan itselleen edullisen tuomion, jotta se voi myöhemmin vaatia takauksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaakin, että vaatiessaan velan yksittäistä täytäntöönpanoa Oilchart pyrkii tosiasiassa perimään – kilpailun ulkopuolella – saatavan, joka OWB NL:llä on tanskalaiselta OW Bunker -yhtiöltä. Belgialaisissa tuomioistuimissa samanaikaisesti vireillä oleva kanne vaikuttaisi suoraan velkojien etusijajärjestykseen ja mahdollisesti konkurssipesän sisältöön.(17) Tällä tavoin Alankomaiden maksukyvyttömyyssääntöjen mukainen velkojien kollektiivinen menettely voitaisiin syrjäyttää belgialaisen tuomioistuimen antamalla Oilchartin, joka muuna kuin etuoikeutettuna velkojana hankkisi saatavansa ”yhteisen poolin” ulkopuolelta, kannalta edullisella tuomiolla. Tästä seuraa, että kyseessä olevalla kanteella kierrettäisiin kollektiivista velan perintämekanismia, mikä maksukyvyttömyyttä koskevan poikkeuksen luomisella pyritään juuri välttämään.
33. Kun tarkastellaan samanaikaisesti vireillä olevia kanteita, täysin jäsenvaltion sisäisessä järjestelmässä velkojien saatavien käsittely yleensä keskeytetään, jotta estetään saatavien yksittäinen täytäntöönpano tai saatavien periminen maksukyvyttömyysmenettelyn ulkopuolella. Rajat ylittävässä tilanteessa on niin, että kun maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan, muiden jäsenvaltioiden on tunnustettava kyseinen menettely.(18) Tämä tarkoittaa, että kun velkojien saatavien käsittely on keskeytetty tällä tavalla,(19) näiden jäsenvaltioiden olisi myös tunnustettava tämä keskeytys. Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimella ei ole tietoa tällaisen mekanismin olemassaolosta eikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen aikomuksesta tukeutua siihen. Tästä seuraa, että koska on osoitettu, että kyseessä oleva saatava on toimitettu pesänhoitajalle maksukyvyttömyysmenettelyssä Alankomaissa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia on selvittää, koskeeko Oilchartia tällainen keskeytys tai jokin muu rajoitus kanteen nostamiselle samanaikaisesti. Jos asia on näin, voitaisiin myös väittää, että kyseessä oleva saatava on osa maksukyvyttömyysmenettelyä sekä aineellisesti että menettelyllisesti ja kuuluu siten maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan. Siten, jos velkojien saatavien käsittely keskeytetään tai niille asetetaan rajoitus, tästä pitäisi seurata, ettei ulkomainen tuomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään kannetta.
34. Tämä lähestymistapa on linjassa yhtäältä velkojien etujen suojelun välttämättömyyden sekä maksukyvyttömyysmenettelyjen yhtenäisyyden periaatteen ja universaaliuden periaatteen kanssa,(20) jotka ovat maksukyvyttömyysasetuksen perustana.(21) Koska maksukyvyttömyysmenettely on kollektiivinen menettely,(22) sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisen pääintressien keskus sijaitsee, käsittelee suurimman osan velallisen asioista.(23) Tällä lähestymistavalla pyritään suojaamaan velkojien etuja ja etusijajärjestystä maksukyvyttömyystilanteessa ja takaamaan tehokkaammat ja tehollisemmat keinot maksaa saatavat velkojille.(24)
35. Tältä osin yhdessä jäsenvaltiossa aloitetulle maksukyvyttömyysmenettelylle olisi annettava täysi vaikutus muissa jäsenvaltioissa. Huomautan, että yksi maksukyvyttömyysasetuksen päätavoitteista on varmistaa maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuus, samalla kun vältetään forum shoppingia; tämä tavoite ilmenee etenkin sen johdanto-osan toisesta ja neljännestä perustelukappaleesta. Tältä osin unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Seagon(25) nimenomaisesti, että kaikkien välittömästi yrityksen maksukyvyttömyyteen liittyvien kanteiden keskittäminen sellaisen jäsenvaltion, jolla on toimivalta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely, tuomioistuimiin, vaikuttaa myös olevan sopusoinnussa rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuuden ja nopeuden parantamista koskevan tavoitteen kanssa.(26) Sen sijaan, että kukin velkoja tutkisi velallisen varallisuutta ja selvittäisi niiden velallisen väitteiden paikkansapitävyyden, joiden mukaan se ei pysty maksamaan velkoja, maksukyvyttömyyden aikana, pesänhoitaja tekee tämän kaikkien velkojien hyväksi, mikä paitsi säästää kustannuksia myös edistää toiminnan tehokkuutta.(27)
36. Tästä seuraa, että kun saatava on maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena, se kuuluu maksukyvyttömyysmenettelyn pesänhoitajan, joka toimii maksukyvyttömyystuomioistuimen valvonnassa, toimivaltaan. Kyseistä saatavaa ei siten lähtökohtaisesti pitäisi poistaa keinotekoisesti asianomaisesta kollektiivisesta menettelystä.
37. Toisaalta olisi sovellettava etuoikeusperiaatetta. Se, että on aloitettu maksukyvyttömyysasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely, merkitsee sitä, että yhden asianosaisen asema on muuttunut. Aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn tärkein seuraus on se, että maksukyvyttömyysasetuksen nojalla maksukyvyttömyysmenettelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut, ja että aloitettu menettely tunnustetaan automaattisesti kaikissa muissa jäsenvaltioissa.(28) Tämä tunnustaminen merkitsee sitä, ettei toisen jäsenvaltion tuomioistuimella ole toimivaltaa tutkia maksukyvyttömyystuomioistuimen päätöstä.(29) Tästä seuraa, että maksukyvyttömän konkurssipesään kuuluvat varat eivät voi olla yksittäisen velkojan täytäntöönpanotoimen eivätkä maksukyvyttömyysmenettelyn kiertämisen kohteena. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, olisi vältettävä antamasta tuomiota, joka on ristiriidassa maksukyvyttömyysmenettelyn kanssa.(30)
38. Tältä osin on tärkeää huomauttaa, että suuressa jaostossa antamassaan äskettäisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että vaikka asetuksen N:o 44/2001 – Bryssel I a ‑asetuksen edeltäjä, joka sisältää saman poikkeuksen – 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa välimiesmenettely suljetaan nimenomaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle, vireilläolovaikutusta koskevaa sääntöä sovellettiin erityisesti välimiehen antamaan välitystuomioon. Unionin tuomioistuimen mukaan ”tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on – – omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, ja tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jätettävä asia tutkimatta”.(31) Unionin tuomioistuin korosti siten (myös selkeästi Bryssel I a -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävällä alalla) sen tuomioistuimen, jossa kanne on ensin nostettu, etusijan merkitystä. Kun tätä sovelletaan analogisesti käsiteltävään asiaan, on tärkeää kunnioittaa alankomaalaisen maksukyvyttömyystuomioistuimen etusijaa.
39. Komissio väitti tästä istunnossa, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisella ei ole seurauksia sen tuomioistuimen toimivallalle, jossa kanne on samanaikaisesti nostettu, vaan kyseiseen kanteeseen sovellettavalle laille. Komission mukaan lex concursus määrää kyseisen samanaikaisen kanteen, joka olisi hylättävä, tutkittavaksi ottamisen edellytykset tai perusteltavuuden. Tällainen lähestymistapa tekee nähdäkseni ensinnäkin maksukyvyttömyysasetukseen ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohtaan sisältyvät toimivaltasäännöt merkityksettömiksi. Toiseksi todetessaan, että kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tehtävä on hylätä samanaikaisesti nostettu kanne, komissio myöntää pohjimmiltaan, että samanaikaisesti nostettu kanne on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Kuitenkin kansallisen tuomioistuimen olisi ulkomaisen lex concursusin perusteella annettava ratkaisu samanaikaisesti nostetusta kanteesta (toisin sanoen hylättävä se asiakysymyksen osalta). Edellä mainittujen tavoitteiden(32) turvaamiseksi kansallisen tuomioistuimen olisi voitava todeta, ettei se ole toimivaltainen, sillä perusteella, että kyseessä oleva kanne kuuluu toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan maksukyvyttömyystuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, ilman että sen täytyy tutkia ulkomaisen lex concursusin säännöksiä. Tällainen lähestymistapa toisi enemmän oikeusvarmuutta maksukyvyttömyysmenettelyyn osallistuville ja mahdollistaisi tietyn johdonmukaisuuden maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan soveltamisessa eri jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu yhdessä jäsenvaltiossa.(33)
40. Yhteenvetona voidaan todeta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenevän, että ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esitetty saatava on täysin sama kuin Alankomaissa aloitetussa maksukyvyttömyysmenettelyssä esitetty saatava. Koska velallinen on asetettu konkurssiin ja asia kuuluu Alankomaiden maksukyvyttömyyssääntöjen soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi selvitettävä, onko velkojien saatavien käsittely keskeytetty, mikä estää muita tuomioistuimia käsittelemästä asiaa. Siinä tapauksessa katsoisin, että sopimusvelvoitteeseen – joka on Alankomaissa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena ja jonka perusteella yksittäisten velkojien saatavien käsittely olisi lähtökohtaisesti keskeytettävä – perustuva kanne kuuluu maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan ja sen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaan, jossa maksukyvyttömyysmenettely on alkanut. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka toisinaan viittaa päinvastaiseen suuntaan, on kuitenkin melko epäjohdonmukainen.
2. Oikeuskäytännössä asetetut kaksi kriteeriä
41. Vaikka maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa viitataan ”maksukyvyttömyysmenettelyyn”, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseinen säännös kattaa myös ”maksukyvyttömyyteen liittyvät kanteet”. Uraauurtavissa tuomioissaan Gourdain(34) ja Seagon(35) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että maksukyvyttömyyteen liittyvät kanteet eivät kuulu Bryssel I a -asetuksen edeltäjän soveltamisalaan ja että ne kuuluvat maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan. Tätä tarkoitusta varten se sovelsi tuomiossa Gourdain määritettyjä kahta kriteeriä (jäljempänä Gourdain-kriteerit).
42. Kyseisessä oikeuskäytännössä omaksutun kaavan mukaan kanne, joka johtuu välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä (ensimmäinen kriteeri) ja liittyy siihen läheisesti (toinen kriteeri), kuuluu maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan(36) ja jää siten Bryssel I a -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.(37) Yhdessä sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitettä on tulkittava laajasti,(38) Bryssel I a -asetukseen sisältyvää maksukyvyttömyyttä koskevaa poikkeusta sovelletaan ainoastaan Gourdain-kriteerit täyttäviin asioihin.(39) Vaikka unionin tuomioistuin on esittänyt Gourdain-kriteerit johdonmukaisesti, niitä on sovellettu käytännössä epäjohdonmukaisesti.(40)
43. Koska unionin tuomioistuin tutkii yleensä näitä kahta kriteeriä yhdessä,(41) on etenkin hyvin vaikea määrittää niiden ulottuvuus ja täsmällinen sisältö. Oikeuskäytäntö ei esimerkiksi aina noudata edellä mainittua kaavaa, ja näiden kriteerien keskinäiseen suhteeseen ja kummankin kriteerin sisältöön liittyy epävarmuutta.(42) Toisinaan unionin tuomioistuin tarkastelee ainoastaan yhtä kriteeriä.(43) Joskus se pitää yhtä kriteeriä ratkaisevana ja katsoo sen olevan etusijalla toiseen nähden,(44) mistä herää kysymys näiden kriteerien kumulatiivisesta luonteesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei siten aina noudata yhtenäisiä sääntöjä. Tätä taustaa vasten tarkastelen seuraavaksi näiden kriteerien sisältöä ja soveltamista vuorotellen.
a) Ensimmäinen kriteeri: kanne johtuu välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä
44. Sen määrittämiseksi, johtuuko kanne välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä, unionin tuomioistuin tutkii kanteen oikeudellisen perustan.(45) Tältä osin unionin tuomioistuimen mukaan on selvitettävä, saako kanteen perustana oleva oikeus tai velvoite alkunsa siviili- ja kauppaoikeuden yhteisistä säännöistä vai maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaisista poikkeussäännöistä.(46) Unionin tuomioistuin on korostanut, että olisi määritettävä, perustuiko kyseessä oleva kanne maksukyvyttömyysmenettelyihin sovellettavaan oikeuteen vai muihin sääntöihin.(47)
45. Ennen tätä kriteeriä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön tarkastelua esitän ensin alustavan huomautuksen asian tosiseikoista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että sen jälkeen, kun OWB NL oli asetettu konkurssiin, Oilchart vaati tiettyjen merialusten pidättämistä – toisin sanoen turvaamistoimena takavarikkoa – Belgiassa, kuten myös tapahtui. Alusten vapauttamiseksi niiden omistajat tai P&I-yhdistykset antoivat Oilchartille pankkitakauksia sen OWB NL:lle laatimien laskujen määrän osalta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näiden takausten sanamuoto mahdollistaa sen, että Oilchart voi muun muassa vaatia näiden takausten maksamista OWB NL:ää vastaan annettavan tuomion perusteella.
46. Huomautan tältä osin, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa asian kuuluvan Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, belgialaisen tuomioistuimen toimivalta on vielä määritettävä pitäen mielessä, että polttoaineen toimitus tapahtui Alankomaissa ja että maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin myös velallisen pääintressien keskuksessa, joka sijaitsee Alankomaissa. Huomautan lisäksi, että käsiteltävässä asiassa on tärkeää erottaa velvoitteen oikeudellinen perusta ja kyseisen velvoitteen täytäntöönpanomekanismi. Kanteen oikeudellisen perustan muodostavat velkojan ja velallisen välisestä sopimussuhteesta johtuvat velvoitteet, kun taas näiden velvoitteiden täytäntöönpano tapahtui asettamalla alukset turvaamistoimena takavarikkoon ja antamalla pankkitakaukset. Katson näin ollen, että nämä takaukset merkitsevät Oilchartin oikeuksien täytäntöönpanoa mutta eivät itsessään ole kyseisen velvoitteen perustana.
47. Tutkin seuraavaksi ensimmäistä kriteeriä koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka vaihtelee suuresti valitun lähestymistavan mukaan.
48. Toisinaan unionin tuomioistuin vaikuttaa valitsevan kaavamaisen lähestymistavan. Esimerkiksi tuomiossa Riel unionin tuomioistuin totesi nimenomaisesti, että säännös, jonka perusteella saatavien vahvistamista koskeva kanne oli nostettu, ”kuuluu Itävallan maksukyvyttömyyslainsäädännön alaan”, ja lisäsi, että ”tämän säännöksen sanamuodosta seuraa, että tämä kanne on tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettelyyn osallistuvien velkojien nostettavaksi tällaisessa menettelyssä, mikäli kyseisten velkojien ilmoittamien saatavien oikeellisuus tai etuoikeusasema riitautetaan”.(48) Uudemmassa tuomiossaan Tiger unionin tuomioistuin katsoi, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusjäsenvaltion tuomioistuimen nimeämän pesänhoitajan nostaman kanteen oikeudellinen perusta on Yhdistyneen kuningaskunnan oikeussäännöissä, jotka koskevat erityisesti maksukyvyttömyyttä.(49)
49. Unionin tuomioistuin näyttää kuitenkin myös tarkastelevan sitä, voivatko yksittäiset velkojat nostaa kyseessä olevan kanteen joko ennen maksukyvyttömyysmenettelyä, sen aikana tai sen jälkeen. Tuomiossa Nickel & Goeldner Spedition unionin tuomioistuin totesi, että velkoja olisi itse voinut nostaa kuljetussopimuksen nojalla suoritettuihin palveluihin perustuvan saatavan maksamista koskevan kanteen ennen kuin se menetti tämän mahdollisuuden sen osalta vireille pannun maksukyvyttömyysmenettelyn johdosta ja että kannetta olisi tässä tilanteessa säännelty tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöillä, joita sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.(50) Samaan tapaan tuomiossa NK unionin tuomioistuin totesi, että kanteen, jonka velkoja itse voi nostaa ja joka ei siten kuulu pesänhoitajan yksinomaiseen toimivaltaan ja joka ei myöskään riipu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, ei voida katsoa välittömästi ja erottamattomasti johtuvan tällaisesta maksukyvyttömyysmenettelystä.(51)
50. Jos tuomioissa Riel ja Tiger käytettyä kaavaa sovellettaisiin sellaisenaan käsiteltävässä asiassa, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut, että kanteen oikeudellinen perusta on NFW:n 25 §:n 2 momentti – eikä saatavaa ole luonnehdittu tässä vaiheessa –, Oilchartin esittämä saatava kuuluu NFW:n säännösten soveltamisalaan ja siten Alankomaiden maksukyvyttömyyslainsäädännön alaan. Jos kuitenkin sovelletaan tuomioista Nickel & Goeldner Spedition ja NK ilmenevää päättelyä, velkojat voivat nostaa kyseessä olevan kanteen erikseen, eikä kanne siten liity välttämättä suoraan maksukyvyttömyysmenettelyyn.
51. Maksukyvyttömyyttä koskevan poikkeuksen oikeudellisten ja taloudellisten seurausten sekä erityisesti yhteisen poolin ongelman huomioon ottamiseksi unionin tuomioistuimen olisi kuitenkin sovellettava ensimmäistä kriteeriä tavalla, jolla turvataan sekä maksukyvyttömyystuomioistuimen yksinomainen toimivalta(52) että muiden velkojien edut ja vältetään forum shopping.(53) Kun pääasian oikeudenkäynnissä ja maksukyvyttömyysmenettelyssä kyseessä oleva saatava on täysin sama, unionin tuomioistuimen olisikin harkittava sen tarkastelemista, kuuluuko se maksukyvyttömyysmenettelyn piiriin.
52. Siltä osin kuin unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Riel, että kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu saatavien vahvistamista koskeva kanne on tarkoitettu nostettavaksi maksukyvyttömyysmenettelyssä, liittyy siihen läheisesti ja perustuu maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevaan oikeuteen,(54) tätä arviointia olisi sovellettava mutatis mutandis pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisen velkojen maksamista koskevan oikeuden käyttämiseen.
53. Lisäksi voidaan huomauttaa, että tuomiossa H(55) unionin tuomioistuin totesi, että ”kanne on lähtökohtaisesti mahdollista nostaa myös siinä tilanteessa, ettei mitään asianomaisen velallisyhtiön omaisuutta koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä olisi aloitettu, [ja] ettei tämä seikka voi itsessään olla esteenä tällaisen kanteen luonnehtimiselle kanteeksi, joka johtuu välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä ja liittyy siihen läheisesti, edellyttäen, että kyseinen kanne on todellakin nostettu maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä”. Tällaiset saatavat ”poikkeavat” siviili- ja kauppaoikeuden yleisistä säännöistä juuri velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi. Tästä seuraa, että erottava piirre on velallisen asettaminen konkurssiin.(56) Kun velallinen julistetaan maksukyvyttömäksi ja kanteella pyritään perimään saatava, joka kuuluu konkurssipesään maksukyvyttömyysmenettelyssä, tämän saatavan oikeudellinen perusta on lex concursusin maksukyvyttömyyslainsäädännön säännös, ja kyseistä kannetta on luonnehdittava maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvaksi kanteeksi.
54. Lisään, että hyvin loogisesti useimmat saatavat, jotka kuuluvat konkurssipesään, perustuvat siviili- ja kauppaoikeuden tavanomaisiin sääntöihin, etenkin kun, kuten käsiteltävässä asiassa, ne liittyvät tavarantoimituksen maksamista koskevan sopimusvelvoitteen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Toisin sanoen, kun saatava kuuluu konkurssipesään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen ja saatavan pesänhoitajalle esittämisen vuoksi, se kuuluu maksukyvyttömyysmenettelyä koskevien poikkeussääntöjen piiriin. Muutoin kaikkia luonteeltaan siviili- ja kauppaoikeudellisia saatavia, jotka on esitetty pesänhoitajalle, voitaisiin vaatia toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa toisessa tuomioistuimessa, mikä tekisi saatavien keskittämisen periaatteen ja vis attractiva concursus -periaatteen merkityksettömiksi.(57)
55. Katson näin ollen, että jos unionin tuomioistuin omaksuu tulossuuntautuneen lähestymistavan ensimmäisen kriteerin (oikeudellista perustaa koskeva arviointiperuste) osalta, se noudattaa maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä yksinomaisen toimivallan sääntöä,(58) millä lisätään maksukyvyttömyysmenettelyn tehokkuutta ja edistetään forum shoppingin välttämistä koskevan tavoitteen saavuttamista.(59) ”Oikeudellista perustaa” koskeva arviointiperuste on näin ollen mielestäni arviointiperuste, jolla unionin tuomioistuin selvittää, kuuluuko velvoitteen alkuperä konkurssipesään.
56. Katsonkin, että OWB NL:n velvoitteiden laajuus yhdessä Oilchartin vastaavien oikeuksien kanssa muodostaa saatavan oikeudellisen perustan. Kyseisen saatavan täytäntöönpano riippuu Alankomaiden maksukyvyttömyyslainsäädännön säännösten soveltamisesta Alankomaissa todetun maksukyvyttömyyden vaikutuksen osalta.(60) Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että Oilchartin saatava johtuu välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä ja että sen oikeudellinen perusta on konkurssipesään kuuluva saatava.
b) Toinen kriteeri: kanteen ja maksukyvyttömyysmenettelyn välisen yhteyden läheisyys
57. Kun tarkastellaan toista kriteeriä, unionin tuomioistuimen käyttämän kaavan mukaan sen kysymyksen ratkaisemisessa, liittyykö kanne läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn, on määräävä vaikutus sillä, kuinka vahvasti kanne ja maksukyvyttömyysmenettely ovat sidoksissa toisiinsa.(61) Tämä kriteeri mahdollistaa siten muiden kuin oikeudellista perustaa koskevien kontekstuaalisten seikkojen huomioon ottamisen.
58. Toisella kriteerillä pyritään lähtökohtaisesti vastaamaan siihen kysymykseen, voidaanko samanaikaisesti maksukyvyttömyysmenettelyn kanssa tai siitä riippumatta nostaa samankaltainen kanne kuin nyt kyseessä oleva. Esimerkiksi tuomiossa German Graphics Graphische Maschinen unionin tuomioistuin totesi, että omistuksenpidätysehdon perusteella maksukyvyttömyysmenettelyn pesänhoitajaa vastaan nostetulla kanteella ei ollut riittävän läheistä yhteyttä maksukyvyttömyysmenettelyyn lähinnä sillä perusteella, että tällaisen kanteen yhteydessä esille tuleva oikeudellinen kysymys ei riipu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta.(62) Uudemmassa tuomiossaan Feniks unionin tuomioistuin katsoi, että actio pauliana -kanne, jolla velkoja vaatii sellaisen toimen julistamista pätemättömäksi itseensä nähden, jonka väitetään vahingoittavan sen oikeuksia ja jolla sen velallinen on luovuttanut omaisuutta kolmannelle osapuolelle, ei liittynyt maksukyvyttömyysmenettelyyn.(63) Käsiteltävässä asiassa, jos unionin tuomioistuin soveltaa tällaista ”mahdollisuutta koskevaa arviointiperustetta”, sen olisi katsottava, ettei kyseessä oleva kanne riippunut maksukyvyttömyysmenettelystä, koska se voidaan nostaa mistä tahansa maksukyvyttömyysmenettelystä riippumatta, paitsi jos maksukyvyttömyysmenettelyä koskevassa lainsäädännössä säädetään sen keskeyttämisestä.
59. Samaan tapaan unionin tuomioistuin tarkastelee toisinaan menettelyllistä asiayhteyttä tutkimalla sitä, ajaako velkoja kollektiivista vai itsensä etua. Esimerkiksi asiassa F-Tex asianosaiset väittivät, että luovutuksensaajan nostaman kanteen perusta ja sisältö ovat pääosin samat kuin pesänhoitajan nostamassa takaisinsaantikanteessa.(64) Mainitussa asiassa antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että ”luovutuksensaajan saamaan oikeuteen vetoamiseen sovelletaan eri sääntöjä kuin maksukyvyttömyysmenettelyyn”.(65) Ensinnäkin erotukseksi pesänhoitajasta, jonka on lähtökohtaisesti toimittava velkojien etujen mukaisesti, luovutuksensaaja on vapaa vetoamaan tai olemaan vetoamatta saamaansa saamisoikeuteen. Toiseksi on niin, että kun luovutuksensaaja päättää vedota saamisoikeuteensa, se toimii oman etunsa mukaisesti ja omaksi hyödykseen. Unionin tuomioistuin katsoi, ettei pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä ollut kanne liittynyt näin ollen läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn.(66) Jos unionin tuomioistuin soveltaa näitä näkökohtia käsiteltävään asiaan, sen olisi katsottava, että Oilchartin saaman oikeuden käyttöön sovellettiin muita kuin maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavia sääntöjä; erotukseksi pesänhoitajasta Oilchart on vapaa käyttämään tai olemaan käyttämättä tätä oikeutta ja toimimaan oman etunsa mukaisesti. Sen kanne ei siten liity läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn.
60. Tätä tulossuuntautuneempi lähestymistapa omaksuttiin tuomiossa Valach ym., jossa unionin tuomioistuin tutki saneeraussuunnitelman hylänneen velkojatoimikunnan velvoitteiden laajuutta. Se katsoi etenkin, että jotta voitaisiin varmistaa, voiko velkojatoimikunnan jäsenten vastuu syntyä siitä syystä, että ne hylkäävät saneeraussuunnitelman, on analysoitava erityisesti tälle toimikunnalle maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä kuuluvien velvollisuuksien laajuutta ja mainitun hylkäämisen yhteensoveltuvuutta näiden velvollisuuksien kanssa. Kyseisen kanteen katsottiin liittyvän riittävän läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn.(67) Vaikka mainitussa tuomiossa ei selitetäkään syitä siihen, miksi unionin tuomioistuin teki tämän päätelmän, sen lähestymistapa voi mielestäni selittyä tarpeella ottaa huomioon kanteen vaikutus konkurssipesään ja etenkin taustalla oleva velvoite suojella konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta. Tämän arviointiperusteen mukaisesti olisi katsottava, ettei Oilchart voi periä sille kuuluvia varoja maksukyvyttömyysmenettelyssä. Näin ollen olisi katsottava, että kyseessä oleva kanne liittyy riittävän läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn.
61. Lisäksi tuomiossa SCT Industri yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli lähinnä asianosaisten kanteiden yhteyttä kyseiseen omaisuuteen. Se totesi, että maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olleen yhtiön nostama kanne, jossa vaadittiin vahvistettavaksi parempi oikeus toiselle yhtiölle myytyihin osuuksiin, liittyy läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn, koska myynti tapahtui maksukyvyttömyyttä koskevien säännösten perusteella. Unionin tuomioistuin korosti, että maksukyvyttömyysmenettelyn alaisen yrityksen varat ovat lisääntyneet pesänhoitajan myytyä kysymyksessä olevat yhtiöosuudet.(68) Samoin käsiteltävässä asiassa Oilchartin toimet vaikuttavat selvästi konkurssipesään. Siten tämän arviointiperusteen mukaisesti kyseessä oleva kanne liittyy riittävän läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn.
62. Edellä esitetyn perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Gourdain-kriteerejä olisi tulkittava tavalla, jossa otetaan huomioon maksukyvyttömyysmenettelyn tavoite ja tarkoitus, nimittäin yhteisen poolin ongelma ja omaisuudenhallinnan tehokkuus. Näiden kriteerien suppea tulkinta johtaa velkojan mahdollisuuteen kiertää maksukyvyttömyysmenettelyn sääntöjä, varojen haalimiseen ja muiden velkojien oikeuksien tyhjäksi tekemiseen. Tällaista kiertämistä voisi tapahtua siksi, että lainkäyttöalueita on useita ja samanaikaisesti nostettu kanne luokitellaan Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi siviili- ja kauppaoikeudelliseksi kanteeksi. Bryssel I a -asetuksen soveltaminen ei nähdäkseni voi kuitenkaan olla keino heikentää maksukyvyttömyystuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa,(69) maksukyvyttömyysmenettelyn tehokkuutta(70) ja velkojien etujen suojaamisen välttämättömyyttä.(71) Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen katsotaan olevan toimivaltainen Bryssel I a -asetuksen nojalla, tämä johtaa maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkaan ja tehollisen toiminnan kiertämiseen, mikä puolestaan heikentää ”sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa”.(72) Koska käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva saatava on täysin sama kuin Alankomaissa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn pesänhoitajalle esitetty saatava, unionin tuomioistuimen olisi mielestäni katsottava, että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltainen kanne johtuu välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä ja liittyy siihen läheisesti, joten se kuuluu maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan.
63. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen, että Bryssel I a -asetuksen 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa sekä maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jos jäsenvaltion tuomioistuimessa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä on esitetty saatava, joka koskee sopimusvelvoitetta maksaa toimitetusta tavarasta, ja sama saatava on kyseisen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaa maksukyvytöntä yhtiötä vastaan nostetun kanteen kohteena, kyseinen kanne kuuluu maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan.
C Toinen kysymys
64. Toinen kysymys esitetään siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen siten, että kyseessä oleva kanne kuuluu maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalaan.
65. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko NFW:n 25 §:n 2 momentti yhteensopiva maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan kanssa siltä osin kuin kyseinen säännös mahdollistaa kanteen nostamisen pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaista maksukyvytöntä yhtiötä vastaan muun jäsenvaltion kuin sen tuomioistuimissa, jossa maksukyvyttömyys julistettiin.
66. Muistutan aluksi, että unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole ennakkoratkaisumenettelyssä lausua kansallisten säännösten yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa. Unionin tuomioistuimen on tarkasteltava vain unionin oikeuden säännöksiä ja esitettävä niistä tulkinta, josta on hyötyä kansalliselle tuomioistuimelle, jonka asiana on lopulta arvioida kansallisten säännösten yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa, kun se ratkaisee pääasian oikeusriidan.(73)
67. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko NFW:n 25 §:n 2 momentti kanteen todellinen perusta, ja kyseisen säännöksen oikeasta tulkinnasta. Näin ollen, kuten olen edellä todennut, ennen kyseisen säännöksen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa lausumista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on luonnehdittava saatavaa ja määritettävä, voiko kyseinen säännös muodostaa kyseessä olevan kanteen tosiasiallisen perustan.(74)
68. Kun tarkastellaan kyseisen säännöksen yhteensopivuutta maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan kanssa, kuten olen edellä(75) todennut, viimeksi mainitussa säännöksessä pyritään yksilöimään tuomioistuin, joka on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Siinä vahvistetaan siten kansainvälistä toimivaltaa koskeva sääntö.(76) Unionin tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut sitä tavalla, jolla annetaan yksinomainen toimivalta maksukyvyttömyystuomioistuimelle.(77)
69. Käsiteltävässä asiassa NFW:n 25 §:n 2 momentissa säädetään, ettei konkurssissa olevaa velallista vastaan annetulla tuomiolla ole oikeusvaikutusta konkurssipesään nähden. Se vaikuttaa mahdollistavan saatavien esittämisen konkurssipesän ulkopuolella, mutta siinä säädetään, että nämä saatavat eivät ole täytäntöönpanokelpoisia konkurssipesän osalta.
70. Tästä seuraa, että kun NFW:n 25 §:n 2 momentin pelkkää sanamuotoa tarkastellaan prima facie, kyseinen säännös ei vaikuta kuuluvan maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska siinä ei käsitellä ”maksukyvyttömyysmenettelyn” ”aloittamista”, vaan se pelkästään mahdollistaa todentamattomien saatavien esittämisen kyseisen menettelyn ulkopuolella. NFW:n 25 §:n 2 momentti vaikuttaa joka tapauksessa olevan maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukainen, koska sillä ei ole heijastusvaikutuksia konkurssipesään.
71. Jos NFW:n 25 §:n 2 momentin soveltaminen johtaa käytäntöön, joka mahdollistaa maksukyvyttömyysmenettelyn ja maksukyvyttömyystuomioistuimen yksinomaisen toimivallan kiertämisen, minkä toteaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, siinä tapauksessa voidaan kuitenkin katsoa, että kansallinen toimenpide johtaa maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan kiertämiseen ja on näin ollen kyseisen säännöksen vastainen.
72. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi tutkittava, muuttaako NFW:n 25 §:n 2 momentin soveltaminen velkojien tilannetta oikeudellisesti tai taloudellisesti konkurssipesän tai maksukyvyttömyysmenettelyn osalta (esimerkiksi velkojien etusijajärjestystä tai konkurssipesän sisältöä). Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että ING väitti unionin tuomioistuimen istunnossa, että Oilchartin toimilla voi olla vaikutuksia alusten omistajien tai P&I-yhdistysten antamien takausten käyttämiseen, toisin sanoen kolmansiin osapuoliin nähden. Jos kyseisen säännöksen soveltamisella ei sitä vastoin ole tällaista vaikutusta, ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva kanne on ”neutraali” maksukyvyttömyysmenettelyn kannalta.
73. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen, että maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohtaa ja yksinomaisen toimivallan periaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka seurauksena kierretään jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa on ensin aloitettu maksukyvyttömyysmenettely tavarantoimituksen maksamista koskevan sopimusvelvoitteen osalta esitetyn, konkurssipesään kuuluvan saatavan osalta, yksinomaista toimivaltaa.
IV Ratkaisuehdotus
74. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa hof van beroep te Antwerpenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
(1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa sekä
maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
jos jäsenvaltion tuomioistuimessa on aloitettu maksukyvyttömyysmenettely tavarantoimituksen maksamista koskevaan sopimusvelvoitteeseen perustuvan saatavan osalta ja sama saatava on kyseisen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaa maksukyvytöntä yhtiötä vastaan nostetun kanteen kohteena, kyseinen kanne kuuluu asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan.
(2) Asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa ja yksinomaisen toimivallan periaatetta
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka seurauksena kierretään jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa on ensin aloitettu maksukyvyttömyysmenettely tavarantoimituksen maksamista koskevan sopimusvelvoitteen osalta esitetyn, konkurssipesään kuuluvan saatavan osalta, yksinomaista toimivaltaa.