Asia C-94/18
Nalini Chenchooliah
vastaan
Minister for Justice and Equality
(Ennakkoratkaisupyyntö – High Court (Irlanti))
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.9.2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artikla – Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Direktiivi 2004/38/EY – 3 artiklan 1 kohta ja 15, 27, 28, 30 ja 31 artikla – Käsite ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan” – Kolmannen valtion kansalainen, joka on sellaisen unionin kansalaisen aviopuoliso, joka on käyttänyt liikkumisvapauttaan – Unionin kansalainen palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on ja jossa hän suorittaa vankeusrangaistusta – Direktiivistä 2004/38/EY jäsenvaltiolle johtuvat vaatimukset tehtäessä kyseisen kolmannen valtion kansalaisen karkottamista koskevaa päätöstä
1. Unionin kansalaisuus – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Direktiivi 2004/38 – Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan – Aviopuoliso, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka tulee unionin kansalaisen mukana tai seuraa tätä muuhun jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen tämä on – Kolmannen maan kansalainen jää vastaanottavaan jäsenvaltioon sen jälkeen, kun unionin kansalainen on palannut siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 2 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)
(ks. 59–63 kohta)
2. Unionin kansalaisuus – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Direktiivi 2004/38 – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen muista kuin yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä – Menettelyä koskevat takeet – Soveltamisala – Kolmannen maan kansalaisen, joka on oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen unionin kansalaisen aviopuoliso, karkottamista koskeva päätös sen jälkeen, kun mainittu unionin kansalainen on palannut jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, ilman kyseistä kolmannen maan kansalaista – Kuuluminen soveltamisalaan – Päätöksen yhteydessä ei voida asettaa maahantulokieltoa
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 15, 30 ja 31 artikla)
(ks. 73, 74, 77–79 ja 88 kohta sekä tuomiolauselma)
3. Unionin kansalaisuus – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Direktiivi 2004/38 – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen muista kuin yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä – Menettelyä koskevat takeet – Menettelyä koskevien takeiden, joita sovelletaan rajoitettaessa maahantulo- ja oleskeluoikeutta yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä, soveltaminen soveltuvin osin – Laajuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 51 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 15, 27, 28, 30 ja 31 artikla)
(ks. 80–87 kohta)
Tiivistelmä
Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittamista yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä voidaan soveltaa kolmannen maan kansalaiseen, joka on avioliitossa liikkumisvapauttaan käyttäneen unionin kansalaisen kanssa ja jolla aviopuolisonsa palattua kotijäsenvaltioonsa ei enää ole oikeutta oleskella jäsenvaltiossa, jossa hän asui aviopuolisonsa kanssa.
Tuomiossa Chenchooliah (C-94/18), jonka unionin tuomioistuimen suuri jaosto antoi 10.9.2019, unionin tuomioistuimen oli tulkittava direktiivin 2004/38(1) 15 artiklaa, jossa säädetään muun muassa, että tiettyjä direktiivin VI luvussa, jonka otsikko on ”Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä”,(2) säädettyjä menettelyllisiä takeita sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin päätöksiin, joilla rajoitetaan unionin kansalaisen tai tämän perheenjäsenten vapaata liikkuvuutta muista kuin yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen perustuvista syistä. Unionin tuomioistuin totesi, että tätä artiklaa sovelletaan kolmannen valtion kansalaisen karkottamista koskevaan päätökseen, joka tehdään sillä perusteella, että hänellä ei enää ole tämän direktiivin perusteella oleskeluoikeutta, tilanteessa, jossa tämä kolmannen valtion kansalainen on avioitunut unionin kansalaisen kanssa ajankohtana, jolloin viimeksi mainittu käytti liikkumisvapauttaan siirtymällä vastaanottavaan jäsenvaltioon ja oleskelemalla siellä mainitun kolmannen valtion kansalaisen kanssa, kun tämä unionin kansalainen on sitten palannut jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on. Unionin tuomioistuin lisäsi, että tämä merkitsee sitä, että tiettyjä takeita, joista direktiivissä säädetään sellaisten päätösten yhteydessä, joilla rajoitetaan unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsentensä vapaata liikkuvuutta yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä,(3) on sovellettava pääasiassa kyseessä olevan kaltaista karkottamispäätöstä tehtäessä, ja tämän päätöksen yhteydessä ei missään tapauksessa voida asettaa maahantulokieltoa.
Tämä tuomio liittyy asiaan, jossa asianosaisina ovat Irlannissa asuva Mauritiuksen kansalainen ja Minister for Justice and Equality (oikeus- ja tasa-arvoministeri) ja joka koskee karkottamispäätöstä, joka kyseisestä kansalaisesta on tehty Irlannin vuoden 1999 maahanmuuttolain 3 §:n nojalla, kun hänen aviopuolisonsa, joka on unionin kansalainen, on palannut jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, eli Portugaliin, jossa hän suorittaa vankeusrangaistusta. Karkottamispäätökseen oli kansallisen oikeuden mukaan viran puolesta liitetty toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto.
Unionin tuomioistuin totesi ensinnäkin, että tilanteessa, jossa unionin kansalainen on palannut jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, eikä näin ollen enää käytä vastaanottavassa jäsenvaltiossa oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin oikeuden nojalla, kyseisen unionin kansalaisen puolisolla, joka on kolmannen maan kansalainen, ei enää ole tässä direktiivissä tarkoitetun ”henkilön, johon tätä direktiiviä sovelletaan”,(4) asemaa, kun hän jää vastaanottavaan jäsenvaltioon eikä enää oleskele siellä aviopuolisonsa kanssa.
Unionin tuomioistuin totesi sitten, että vaikka tämän aseman menettämisestä seuraa, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella ei enää ole niitä liikkumista ja oleskelua vastaanottavan jäsenvaltion alueella koskevia oikeuksia, jotka hänellä oli tietyn ajan, koska hän ei enää täytä näiden oikeuksien saamisen edellytyksiä, tämä menetys ei kuitenkaan merkitse, että direktiiviä 2004/38 ei enää sovellettaisi siihen, että vastaanottava jäsenvaltio tekee tällaisesta syystä kyseisen henkilön karkottamista koskevan päätöksen. Direktiivin 2004/38 III luvussa, jonka otsikko on ”Oleskeluoikeus”, olevassa 15 artiklassa(5) säädetään järjestelmästä, jota sovelletaan silloin, kun kyseisen direktiivin mukainen tilapäinen oleskeluoikeus päättyy, erityisesti kun unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä, jolla on aiemmin ollut oikeus oleskella maassa enintään kolme kuukautta tai yli kolme kuukautta, ei enää täytä kyseessä olevaa oleskeluoikeutta koskevia edellytyksiä, ja vastaanottava jäsenvaltio voi siis lähtökohtaisesti karkottaa hänet.
Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että direktiivin 2004/38 15 artiklaan viitataan vain eräiden sen VI luvun säännösten, jotka koskevat erityisesti päätöksistä ilmoittamista ja mahdollisuutta muutoksenhakuun tuomioistuimissa, soveltamiseen soveltuvin osin.(6) Muita kyseisen luvun säännöksiä (7) ei sitä vastoin voida soveltaa tehtäessä päätöstä kyseisen direktiivin 15 artiklan nojalla. Näitä muita säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos asianomaisella on tällä hetkellä tämän direktiivin nojalla oleskeluoikeus – tilapäinen tai pysyvä – vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
Unionin tuomioistuin lisäsi lopuksi, että direktiivin 15 artiklan 3 kohdan mukaan karkottamispäätöksen, joka pääasiassa voidaan tehdä, yhteydessä ei missään tapauksessa voida asettaa maahantulokieltoa.(8)