JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

CRISTINE STIX-HACKL

11 päivänä helmikuuta 2003 (1)

Asia C-285/01

Isabelle Burbaud

vastaan

Ministère de l'emploi et de la solidarité

(Cour administrative d'appel von Douain (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen - EY 39 artiklan ja direktiivin 89/48/ETY tulkinta - Korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustaminen - Pääsy sairaalavirkamiehen ammattiin - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus

I Johdanto

1.

    Nyt käsiteltävänä oleva asia koskee pääsyä sairaalan hallintovirkamiehen ammattiin Ranskassa, erityisesti ranskalaisten pääsyedellytysten yhteensoveltuvuutta vähintään kolmivuotisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (jäljempänä direktiivi)(2) kanssa.

2.

    Viidennen jaoston kuultua 26.6.2002 asianosaisia annoin 12.9.2002 ratkaisuehdotukseni.

3.

    Yhteisöjen tuomioistuin päätti 19.11.2002 viran puolesta aloittaa uudelleen suullisen käsittelyn. Tässä päätöksessä yhteisöjen tuomioistuin totesi, että esitetyt kysymykset olivat niin tärkeitä, että ne on käsiteltävä täysistunnossa.

4.

    Koska eri näkemykset ovat selvillä, seuraavassa esitetään uudelleen aloitetussa suullisessa käsittelyssä esille tulleet seikat vain niiltä osin, kuin ne sisältävät kokonaan uusia tai täydentäviä lausumia.

II Perustelut

5.

    Kuten olen jo 12.9.2002 antamassani ratkaisuehdotuksessa todennut, tässä ennakkoratkaisumenettelyssä on pääasiallisesti kysymys tutkintojen tunnustamisen ja julkishallinnon virkaan pääsyn välisestä erosta ja erityisesti niistä rajoista, jotka direktiivillä asetetaan jäsenvaltioiden tuolloin suorittamille valintamenettelyille. Pääasiassa on kyse Ranskan järjestelmän erityispiirteistä.

6.

    Ruotsin hallituksen ja komission mukaan on lähdettävä siitä, että jäsenvaltiot saavat antaa valintakokeita, eli virkaanpääsyä, koskevia säännöksiä. Valintakokeet voidaan toteuttaa myös nk. ”kilpailuna”. Jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava yhteisön oikeutta valintakokeita koskevia säännöksiä antaessaan.

7.

    Ranskan hallitus on suullisessa käsittelyssä korostanut ennen kaikkea, että koulutusaika ENSP:ssä on verrattavissa työnantajan palveluksessa suoritettuun koeaikaan. Julkisten palvelusuhteiden osalta tämä järjestelmä antaa siis myös mahdollisuuden suorittaa koeaika ”stage”na välittömästi kulloisessakin hallintoviranomaisessa. Tällä vain kansalliseen oikeuteen perustuvalla seikalla ei ole merkitystä arvioitaessa nyt esillä olevia kysymyksiä yhteisön oikeuden kannalta. Se että palvelussuhde on samanaikaisesti myös koulutusta, ei aiheuta sitä, ettei se kuuluisi yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

8.

    Yhteisön säädöksistä on mainittava nyt esillä olevassa asiassa mainittu direktiivi, jossa säännellään tutkintotodistusten tunnustamista ja pääsyä säänneltyihin ammatteihin, jollainen sairaalahallintovirkamiehen ammatti Ranskassa on.

9.

    Koska valintakokeita varten on vahvistettu tiettyjä sellaisia edellytyksiä, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, niihin on näin ollen sovellettava direktiivin säännöksiä.

10.

    Koska direktiivissä ei kuitenkaan säännellä työmarkkinoille pääsyä kaikilta osiltaan, yhdenmukaistamatta jääneillä alueilla sovelletaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä, eli EY 39 artiklaa. Olennaisen tärkeä kysymys nyt esillä olevassa asiassa on se, miten valintakoemenettely tarkemmin ottaen on järjestetty.

11.

    Ruotsin hallitus ja komissio katsovat, että nyt kyseessä oleva järjestelmä on EY 39 artiklan vastainen.

12.

    Ranskan hallitus on vastannut primäärioikeuden, tässä siis EY 39 artiklan, nojalla esitettyihin arvosteluihin todeten, ettei voimassa olevalla ”kilpailu”-järjestelmällä millään tavoin rajoiteta työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, ja toissijaisesti se on todennut, että tämä rajoittaminen on vähintäänkin perusteltua. Ruotsin hallitus ja komissio ovat tältä osin huomauttaneet, että Ranskan hallitus ei ole tähän mennessä osoittanut, että voimassa oleva lainsäädäntö olisi suhteellisuusperiaatteen mukainen. Lisäksi totean, ettei suullisessa käsittelyssä ole perusteltu voimassa olevan lainsäädännön mahdollista välttämättömyyttä ja sopivuutta.

13.

    Jo valintakoetta koskevan lainsäädännön olemassaolo osoittaa, että ”kilpailun” suorittaminen ei ole välttämätöntä. Voimassa olevassa Ranskan järjestelmässä säädetään nimittäin - myös käytännössä käytetystä - mahdollisuudesta täyttää sairaalahallinnon virat ilman ENSP:n suorittamista.

14.

    Yhteenvetona voidaan todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä ei ole osoittaa, minkälainen yhteisön oikeuden mukaisen valintamenettelyn olisi oltava. Selkein olisi varmaan sellainen järjestelmä, jota käytettäisiin vasta koulutusjakson jälkeen. ENSP:n suorittaneet henkilöt ja ulkomaisten tutkintotodistusten haltijat voisivat tällöin osallistua tällaiseen koulutuksen aikana suoritettavista mahdollisista kokeista erotettuun ”kilpailuun”. Tämä mahdollistaisi myös kaikkien kilpailuun osallistuneiden hakijoiden vertailun.

15.

    Tässä menettelyssä annettava ratkaisu voidaan - ainakin oikeudellisilta osiltaan - vaivattomasti päätellä yhteisöjen tuomioistuimen tähänastisesta oikeuskäytännöstä. Tältä osin muistutetaan eräästä asianosaisilta valitettavasti huomaamatta jääneestä ratkaisusta, nimittäin tuomiosta, joka koski espanjalaisillelääkäreille järjestettävää kilpailua.(3) Tuossa asiassa oli kyse sellaisesta kansallisesta lainsäädännöstä, jossa edellytettiin, että myös pätevien lääkäreiden oli osallistuttava valintakokeeseen. Tähän henkilöryhmään sovellettiin näin samoja edellytyksiä kuin niihin henkilöihin, jotka eivät olleet päteviä, eli eivät olleet vielä erikoistuneet.

16.

    Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuossa tuomiossaan, että ”vastaanottava jäsenvaltio ei siis voi sisällyttää maahanmuuttavalta lääkäriltä vaadittavaan lisäkoulutukseen muita aloja eikä asettaa maahanmuuttaville lääkäreille samoja pääsyedellytyksiä kuin lääkärille, joka haluaa osallistua koulutukseen - - ”.(4)

17.

    Näin ollen nuo yhteisöjen tuomioistuimen arvioinnit ovat siirrettävissä nyt esillä olevaan asiaan, joten tästä seuraa, että samanlaisen ”kilpailun” järjestäminen sekä päteville että epäpäteville henkilöille on kiellettyä.

18.

    Kaiken kaikkiaan on siis katsottava, ettei uudelleen aloitetussa suullisessa käsittelyssä ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden vuoksi aiemmin esittämääni ratkaisuehdotusta olisi tarpeen muuttaa.

III Ratkaisuehdotus

19.

    Edellä esitetyn ja aikaisemmin antamassani ratkaisuehdotuksessa esitettyjen seikkojen perusteella pitäydyn aikaisempaan ratkaisuehdotukseeni. Ehdotan siis, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)    Rennesin kansallisen terveydenhuollon oppilaitoksen (École Nationale de la Santé Publique - ENSP) kaltaisessa ammatillista koulutusta virkamiehille tarjoavassa oppilaitoksessa järjestetystä virkanimitykseen päättyvästä koulutuksesta annetaan vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 89/48/ETY tarkoitettu tutkintotodistus.

2)    Toimivaltainen viranomainen ei voi asettaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien virkamiesten virkanimityksen edellytykseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen valintakokeen menestyksekästä suorittamista, jos näillä virkamiehillä on direktiivissä tarkoitettu vastaava tutkintotodistus.

1: -     Alkuperäinen kieli: saksa.

2: -     EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16.

3: -     Asia C-232/99, komissio v. Espanja, tuomio 16.5.2002 (Kok. 2002, s. I-4235), jossa oli kyse lääkäridirektiivistä (direktiivi 93/16/ETY).

4: -     Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C-232/99, tuomion 40 kohta.