Tiedonanto virallisessa lehdessä
Dessauer Versorgungs- und Verkehrsgesellschaft mbH - DVV - Stadtwerken ja neljän muun yrityksen 30.11.2001 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne
(Asia T-291/01)
Dessauer Versorgungs- und Verkehrsgesellschaft mbH - DVV - Stadtwerke, kotipaikka Dessau (Saksa), Neubrandenburger Stadtwerke GmbH, kotipaikka Neubrandenburg (Saksa), Stadtwerke Schwäbisch Hall GmbH, kotipaikka Schwäbisch Hall (Saksa), Stadtwerke Tübingen GmbH, kotipaikka Tübingen (Saksa) ja Stadtwerkde Uelzen GmbH, kotipaikka Uelzen (Saksa) ovat nostaneet 30.11.2001 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien asiamiehenä on Rechtsanwältin D. Fouquet.
Kantajat vaativat, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
(toteaa, että komissio on toiminut EY 232 artiklan vastaisesti, koska se ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun sitä on 29.8.2001 päivätyssä virallisesti kehotettu tekemään ratkaisu EY 232 artiklan toisen kohdan mukaisesti, tutkinut valitusta ja tehnyt ratkaisua asiassa, joka on toimitettu sen käsiteltäväksi EY 87 ja EY 88 artiklan nojalla,
(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat ovat Saksan julkisia energiantuotantolaitoksia. Kantajat ovat sen jälkeen, kun energiamarkkinat vapautettiin kilpailulle, kilpailleet energiantuotannosta erityisesti 19 toiminnassa olevan ydinvoimalan kanssa.
Kantajat väittävät, että ydinvoimalatoimintaa harjoittavat toimijat rahastoivat kauppa- ja verotuskirjanpidossaan sellaisia myöhempiä kustannuksia, joita aiheutuu toiminnan lopettamisesta sekä säteilevien ydinpolttoainepanosten ja ydinjätteen hävittämisestä. Hävittämiskustannukset ja toiminnan lopettamista koskevat kustannukset osoitetaan liikevaihdon ulkopuolisiksi pysyvän energiantuotannon piiriin kuuluvina. Kauppaoikeudellinen velvollisuus rahastojen luomiseen vaikuttaa kantajien mukaan samanaikaisesti ydinvoimalatoiminnan harjoittajien verotukseen. Saksan verosäännösten seurauksena kyseiset toimijat jäävät verosta vapauttamista koskevan lain nojalla suurelta osin verotuksen ulkopuolelle.
Kantajat väittävät, että vapauttaessaan rahastoinnin verosta Saksan liittotasavalta antaa ydinvoimaloille sääntöjenvastaista ja ilmoittamatta jäävää valtion tukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Ne huomauttavat komission olevan velvollinen aloittamaan neuvoston asetuksen N:o 659/99
1 10 artiklan 1 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 4 kohdan mukainen virallinen menettely. Tällaisen menettelyn seurauksena komissio joutuu antamaan kielteisen päätöksen Saksan liittotasavaltaa vastaan kyseisten valtion tukien osalta.