Kanne 10.8.2020 – Banco Cooperativo Español v. SRB

(asia T-499/20)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Banco Cooperativo Español, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat D. Sarmiento Ramírez-Escudero, J. Beltrán de Lubiano Sáez de Urabain ja P. Biscari García)

Vastaaja: yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan, että delegoidun asetuksen 2015/63 5 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta

kumoamaan riidanalaisen päätöksen direktiivin 2014/59 103 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen 806/2014 70 artiklan rikkomisen vuoksi, kun niitä tulkitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklan ja suhteellisuusperiaatteen valossa

joka tapauksessa toteamaan, että riidanalaisella päätöksellä ei voi olla taannehtivia vaikutuksia vuoden 2016 päätöksen päiväyksestä alkaen ja näin ollen kumoamaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan näiden taannehtivien vaikutusten vuoksi

joka tapauksessa määräämään yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan Banco Cooperativo Españolille

summan, joka vastaa viivästyskorkoja vuoden 2016 aikana maksetusta summasta sen ajanjakson osalta, joka alkoi 23.6.2016 ja päättyy päivänä, jona yhteinen kriisinratkaisuneuvosto maksaa perittävän summan, laskettuna sovellettavan EKP:n jälleenrahoituskoron (joka on tällä hetkellä 0 prosenttia) perusteella, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä

toissijaisesti kohtaan a nähden ja vain siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen päätös on oikeudellisesti perusteltu, mutta että sillä ei voi olla taannehtivia vaikutuksia, summan, joka vastaa viivästyskorkoja vuoden 2016 aikana maksetusta summasta sen ajanjakson osalta, joka alkoi 23.6.2016 ja päättyi 19.3.2020, jolloin riidanalaisen päätöksen vaikutukset alkoivat; viivästyskorot on laskettava sovellettavan Euroopan keskuspankin jälleenrahoituskoron (joka on tällä hetkellä 0 prosenttia) perusteella, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä

toissijaisesti kohtaan a ja b nähden, summan, joka vastaa tuottoa, jonka Banco Cooperativo Español olisi saanut hankittuaan 16.6.2016 pidetyssä huutokaupassa Espanjan valtion 10-vuotisia velkakirjoja summalla, joka vastasi vuodelta 2016 maksettavaa ennakollista vakausmaksua, laskettuna 23.6.2016 alkaen siihen päivään asti, jona yhteinen kriisinratkaisuneuvosto maksaa perittävät summat (tai 19.3.2020 asti, mikäli unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen päätös on oikeudellisesti perusteltu mutta sillä ei ole taannehtivia vaikutuksia).

joka tapauksessa velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessa vaaditaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 maksettavan ennakollisen vakausmaksun vahvistamisesta 19.3.2020 tekemän päätöksen (SRB/ES/2020/16) (riidanalainen päätös) kumoamista. Kantaja väittää, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto pyrki saattamaan riidanalaisen päätöksen voimaan taannehtivin vaikutuksin siten, että sen vaikutukset alkoivat takautuvasti 15.4.2016, jolloin tehtiin ensimmäinen päätös varainhoitovuodelta 2016 maksettavasta ennakollisesta vakausmaksusta.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu lainvastaisuusväitteeseen SEUT 277 artiklan osalta ja jossa kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44) 5 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta.

Tältä osin kantaja väittää, että delegoidun asetuksen kyseisellä artiklalla

rikotaan direktiivin 2014/59 103 artiklan 7 kohtaa, koska sillä luodaan laskentajärjestelmä, jossa laitoksille, joiden riskiprofiili on konservatiivinen, asetetaan sellaisen laitoksen, jolla on erittäin korkea riskiprofiili, ennakollinen vakausmaksu

rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklaa, koska siinä perusteettomasti rajoitetaan kantajalle perusoikeutena taattua elinkeinovapautta

loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska siinä ei oteta huomioon kantajan tiettyjen vastuiden laskemista kahteen kertaan ja siten luodaan ilmeisen perusteeton, tarpeeton ja kohtuuton rajoitus

2.    Toinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 2014/59 103 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan, kun niitä luetaan perusoikeuskirjan ja suhteellisuusperiaatteen valossa, rikkomiseen.

Kantaja väittää tältä osin, että syyt, joiden vuoksi on perusteltua, että delegoidun asetuksen 2015/63 5 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, selvästi osoittavat, että kantajan riskiprofiili on syytä mukauttaa sen johtaman yhteistoiminnallisen verkoston toiminnalliseen erityispiirteisiin, kuten mainituissa säännöksissä edellytetään. Tästä seuraa tältä osin, että riidanalaisen päätöksen, joka vastaa sisällöllisesti sellaisen tiukan ja kirjaimellisen säännön soveltamista, jolla ei oteta huomioon kantajan riskiprofiilia, on katsottava olevan direktiivin 2014/59 103 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja erityisesti asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan, jossa viitataan ennakollisten vakausmaksujen osalta direktiivin 2014/59 säännöksiin ja täytäntöönpanolainsäädäntöön, vastainen.

3.    Kolmas kanneperuste, joka perustuu unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön noudattamatta jättämiseen, jossa sallitaan päätöksen taannehtivat vaikutukset.

˗    Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaisella päätöksellä ei noudateta oikeuskäytäntöä siltä osin kuin

a) tavoitteet, joihin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vetosi perustellakseen riidanalaisen päätöksen taannehtivan soveltamisen eivät ole yleisen edun mukaisia tavoitteita, joilla voidaan perustella poikkeamista unionin toimenpiteiden taannehtivuuden kiellon yleisestä periaatteesta,

b) joka tapauksessa taannehtiva vaikutus ei ole olennaista tai tarpeellista kyseisten tavoitteiden saavuttamista varten, koska on olemassa asianosaisten kannalta lievempiä vaihtoehtoja, joilla tavoitteiden saavuttaminen voidaan taata, ja

c) kantajan perusteltuja odotuksia on loukattu siltä osin kuin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimet ovat ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-323/16 asettamien tavoitteiden kanssa.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu yhteisen kriisinratkaisuneuvoston SEUT 268 ja 340 artiklan ja asetuksen 806/2014 87 artiklan 3 kohdan mukaiseen sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perusteettomasta edusta.

˗    Tältä osin kantaja väittää, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on maksettava EKP:lle sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen liittyvä korvaus perusteettomasta edusta, jota se sai koroista, jotka maksettiin vuodelta 2016 maksetun ennakollisen vakausmaksun – joka ei ollut yhteisen kriisinratkaisuneuvoston sellaisen päätöksen mukainen, jolla noudatettiin vuoden 2016 päätöksen kumoamista asiassa T-323/16 – ajankohdan ja lopullisen maksun ajankohdan tai, toissijaisesti, riidanalaisen päätöksen päiväyksen väliseltä ajalta.

____________