Asia T‑359/12

Louis Vuitton Malletier

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka esittää kastanjanruskeaa ja beigeä ruudukkokuviota – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Käytön perusteella syntyneen erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta – Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 ja 2 kohta 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.4.2015

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Tavaran muodosta muodostuvat kolmiulotteiset tavaramerkit – Erottamiskyky – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Kuviomerkki, joka esittää kyseessä olevan tuotteen kaksiulotteista kuvaa – Erottamiskyky – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat hylkäysperusteet – Rekisteröinti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan vastaisesti – Poikkeus – Erottamiskykyiseksi tuleminen käytön perusteella – Kuviomerkki, joka esittää kastanjanruskeaa ja beigeä ruudukkokuviota

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 52 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi päätöskäytäntö – Laillisuusperiaate

5.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Ehdottomia hylkäysperusteita koskeva mitättömyysmenettely – Tutkinta, joka rajoittuu esitettyihin perusteisiin

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohta, 52 ja 55 artikla, 57 artiklan 1 kohta ja 76 artiklan 1 kohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat hylkäysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b–d alakohdan vastainen rekisteröinti – Poikkeus – Erottamiskykyiseksi tuleminen käytön perusteella – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b–d alakohta ja 3 kohta, 52 artiklan 2 kohta ja 165 artiklan 1 ja 4 kohta)

7.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Poikkeus – Erottamiskykyiseksi tuleminen käytön perusteella – Tavaramerkki, jolta puuttuu erottamiskyky koko unionissa

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 1 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 3 kohta)

1.      Itse tavaran muodosta muodostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskykyä koskevat arviointiperusteet eivät eroa muihin tavaramerkkiryhmiin sovellettavista arviointiperusteista.

Näiden perusteiden arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon se seikka, että keskivertokuluttaja ei välttämättä miellä itse tavaran ulkoasusta muodostuvaa kolmiulotteista tavaramerkkiä samalla tavoin kuin sana- tai kuviomerkkiä, joka muodostuu merkistä, joka ei liity sillä varustettujen tavaroiden ulkonäköön.

Keskivertokuluttajat eivät nimittäin ole tottuneet olettamaan tavaroiden tai niiden pakkauksen muodon perusteella graafisen tai sanallisen osatekijän puuttuessa, että tavaroilla on tietty alkuperä, joten tällaisen kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskykyä voi olla vaikeampi osoittaa kuin sana- tai kuviomerkin erottamiskykyä.

On lisäksi niin, että mitä enemmän se muoto, jonka rekisteröimistä tavaramerkiksi on haettu, muistuttaa kyseisen tavaran todennäköisintä muotoa, sitä todennäköisempää on, että kyseiseltä muodolta puuttuu erottamiskyky yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen vain sellaisella tavaramerkillä, joka poikkeaa merkittävästi yleisestä käytännöstä tai toimialalla vallitsevista tavoista ja joka tästä syystä täyttää keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana, on mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky.

(ks. 20–23 kohta)

2.      Oikeuskäytäntöä, joka koskee itse tavaran ulkoasusta muodostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskyvyn arviointiperusteita, on sovellettava myös silloin, kun kyseinen tavaramerkki on kuviomerkki, joka esittää kyseessä olevan tuotteen kaksiulotteista kuvaa. Tällaisessa tapauksessa tavaramerkki ei nimittäin myöskään muodostu merkistä, joka ei liity sillä varustettujen tavaroiden ulkonäköön.

Näin on myös sellaisen kuviomerkin tapauksessa, joka koostuu sen kattaman tuotteen muodon osasta siltä osin kuin kohdeyleisö havaitsee sen välittömästi ja ilman erityistä harkintaa kyseisen tuotteen erityisen kiinnostavaksi tai huomiota herättäväksi yksityiskohdaksi pikemminkin kuin osoitukseksi kaupallisesta alkuperästä.

(ks. 24 ja 25 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 35–45, 104 ja 120 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 47–51 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58–62 kohta)

6.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohdan nojalla saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittu ehdoton hylkäysperuste ei estä tavaramerkin rekisteröimistä, jos tavaramerkki on käytössä tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden osalta, joille rekisteröintiä haetaan.

Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 2 kohdassa säädetään muun muassa, että jos yhteisön tavaramerkki on rekisteröity asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaisesti, sitä ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi, jos se on rekisteröinnin jälkeen käytön perusteella tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity.

Asetuksen N:o 207/2009 165 artiklan 1 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti näyttöä erottamiskykyiseksi tulemisesta käytön perusteella ei tarvitse toimittaa kuin niistä valtioista, jotka olivat unionin jäseniä kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin hakemispäivänä.

Merkki, jolta puuttuu sen ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky ja joka on ennen sen rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevan hakemuksen tekopäivää tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi rekisteröintihakemuksen kattamien tavaroiden tai palvelujen osalta, on rekisteröitävä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska ei ole kyse tavaramerkistä, joka on rekisteröity ˮ7 artiklan säännösten vastaisestiˮ. Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 2 kohta ei siis ole tässä tapauksessa mitenkään merkityksellinen. Viimeksi mainittu säännös koskee pikemminkin tavaramerkkejä, jotka on rekisteröity asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitettujen hylkäysperusteiden vastaisesti ja jotka olisi pitänyt julistaa mitättömäksi asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan nojalla, ellei ensiksi mainittua säännöstä olisi. Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on nimenomaan pitää voimassa rekisteröinnit, jotka koskevat näistä tavaramerkeistä niitä tavaramerkkejä, jotka ovat sittemmin eli rekisteröinnin jälkeen tulleet käytön perusteella erottamiskykyisiksi niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten ne on rekisteröity, siitä seikasta huolimatta, että rekisteröinti oli sen tekohetkellä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan vastainen.

(ks. 79–82 kohta)

7.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 1 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisön tavaramerkki on ”yhtenäinen”, mikä ilmenee siten, että ”sen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset kaikkialla yhteisössä”. Yhteisön tavaramerkin yhtenäisyydestä seuraa, että merkin rekisteröinti edellyttää, että sillä on erottamiskyky koko unionin alueella. Näin ollen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei voida rekisteröidä, jos siltä puuttuu erottamiskyky osassa unionia.

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohtaa, jonka nojalla voidaan rekisteröidä sellaiset merkit, jotka ovat tulleet erottamiskykyisiksi käytön perusteella, on luettava näiden vaatimusten valossa. Näin ollen pitää osoittaa, että kyseinen tavaramerkki on tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi koko sillä alueella, jolla tämä ominaisuus tavaramerkiltä alun perin puuttui.

Edellä esitetystä johtuu välttämättä, että kun kyseiseltä tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky koko unionissa, näyttö mainitun tavaramerkin saavuttamasta erottamiskyvystä on esitettävä jokaisen jäsenvaltion osalta.

Unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin, että vaikka tavaramerkin tuleminen käytössä erottamiskykyiseksi on osoitettava siinä osassa unionia, jossa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä, olisi kohtuutonta vaatia, että todisteet tällaisesta erottamiskykyiseksi tulemisesta pitäisi esittää kunkin jäsenvaltion osalta erikseen.

On kuitenkin todettava, että kun unionin tuomioistuin muistutti oikeuskäytännöstä, jonka mukaan tavaramerkki voidaan rekisteröidä vain, jos toimitetaan todisteet siitä, että se on tullut käytössä erottamiskykyiseksi siinä osassa unionia, jossa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä, ja että sen pitäisi olla koko unioni, unionin tuomioistuin ei ole poikennut oikeuskäytännöstään.

(ks. 84, 85 ja 91–93 kohta)