YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
10 päivänä joulukuuta 2004 (*)
Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen – Sellaisen kantajan käsite, jota säädös, päätös tai muu toimi koskee erikseen – Eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä – Voimassa olevat sopimukset – Teollis- ja tekijänoikeudet
Asiassa T-196/03,
European Federation for Cosmetic Ingredients (EFfCI), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat K. Van Maldegem ja C. Mereu,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään J. L. Rufas Quintana, M. Moore ja K. Bradley, prosessiosoite Luxemburgissa,
ja
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään E. Karlsson ja C. Giorgi Fort,
vastaajina,
jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan
– kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta 27 päivänä helmikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/15/EY (EUVL L 66, s. 26) 1 artiklan 2 kohta siltä osin kuin sillä on lisätty direktiiviin uuden 4 a artiklan 2 kohta ja kyseisen kohdan 2.1 alakohta sekä uusi 4 b artikla
– direktiivin 2003/15 1 artiklan 5 kohta siltä osin kuin sillä on lisätty direktiivin 76/768 6 artiklan 3 kohtaan uusi alakohta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja F. Dehousse,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt, tosiseikat sekä oikeudenkäyntimenettely
1 Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169) 4 artiklan 1 kohtaa oli ennen riidanalaisen säädöksen antamista
– täydennetty direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta kuudennen kerran 14.6.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/35/ETY (EYVL L 151, s. 32), jolla siihen oli lisätty i alakohta
– kyseistä alakohtaa oli puolestaan muutettu viimeksi sen määräajan lykkäämisestä toisen kerran, jonka jälkeen on kiellettyä käyttää eläinkokeita kosmeettisten valmisteiden ainesosien tai niiden yhdistelmien testaamiseen, 19 päivänä kesäkuuta 2000 annetulla komission direktiivillä 2000/41/EY (EYVL L 145, s. 25).
Direktiivin 76/768 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta oli näiden muutosten jälkeen sanamuodoltaan seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on, tämän rajoittamatta jäsenvaltioille 2 artiklasta johtuvien yleisten velvollisuuksien täyttämistä, kiellettävä kosmeettisten valmisteiden saattaminen markkinoille, jos niissä on:
– –
i) ainesosia tai niiden yhdistelmiä, jotka on testattu tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi eläinkokeilla 30 päivän kesäkuuta 2002 jälkeen.”
2 Direktiiviä 76/768 oli vielä ennen riidanalaisen säädöksen antamista
– täydennetty lisäämällä 6 artiklan 3 kohta direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta neljännen kerran 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 88/667/ETY (EYVL L 382, s. 46) 1 artiklalla
– kyseistä 6 artiklan 3 kohtaa oli täydennetty direktiivin 93/35 1 artiklan 9 kohdalla.
Näiden muutosten jälkeen direktiivin 76/768 6 artiklan 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kosmeettisten valmisteiden selosteissa, esillepanossa ja mainostamisessa ei käytetä tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole. Lisäksi kaikissa viittauksissa eläinkokeisiin on selvästi ilmoitettava, koskevatko kokeet valmista tuotetta ja/tai sen ainesosia.”
3 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 27.2.2003 direktiivin 76/768 muuttamisesta direktiivin 2003/15/EY (EUVL L 66, s. 26).
4 Direktiivin 2003/15 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Muutetaan direktiivi 76/768/ETY seuraavasti:
– –
2) Lisätään artiklat seuraavasti:
’4 a artikla
1. Jollei 2 artiklasta johtuvista yleisistä velvoitteista muuta johdu, jäsenvaltioiden on kiellettävä:
a) sellaisten kosmeettisten valmisteiden kaupan pitäminen, joiden lopullinen muoto on tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi testattu eläinkokeella, jossa on käytetty muuta kuin vaihtoehtoista menetelmää sen jälkeen kun tällainen vaihtoehtoinen menetelmä on yhteisön tasolla validoitu ja hyväksytty OECD:n puitteissa tapahtuvan validoimisen aiheellisella tavalla huomioon ottaen;
b) sellaisten kosmeettisten valmisteiden kaupan pitäminen, jotka sisältävät ainesosia tai ainesosien yhdistelmiä, jotka on tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi testattu eläinkokeella, jossa on käytetty muuta kuin vaihtoehtoista menetelmää sen jälkeen kun tällainen vaihtoehtoinen menetelmä on yhteisön tasolla validoitu ja hyväksytty OECD:n puitteissa tapahtuvan validoimisen aiheellisella tavalla huomioon ottaen;
c) valmiiden kosmeettisten valmisteiden testaaminen eläinkokein alueellaan tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi;
d) ainesosien tai ainesosien yhdistelmien testaaminen eläinkokein alueellaan tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi viimeistään ajankohtana, jona tällaiset kokeet on korvattava yhdellä tai useammalla vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY liitteessä V tai tämän direktiivin liitteessä IX esitetyllä validoidulla vaihtoehtoisella menetelmällä.
Komissio vahvistaa liitteen IX sisällön viimeistään 11 päivänä syyskuuta 2004 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ja kuultuaan kosmetiikan ja kuluttajille tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tiedekomiteaa (SCCNFP).
2. Kun komissio on kuullut kosmetiikan ja kuluttajille tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tiedekomiteaa sekä Euroopan vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien keskusta (ECVAM), se vahvistaa OECD:n puitteissa tapahtuvan validoimisen huomioon ottaen aikataulut, jotka koskevat 1 kohdan a, b ja d alakohdan säännösten täytäntöönpanoa, mukaan luettuna eri kokeiden asteittaista poistamista koskevat määräajat. Aikataulut asetetaan yleisön saataville viimeistään 11 päivänä syyskuuta 2004 ja lähetetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Täytäntöönpanokausi saa kestää direktiivin 2003/15/EY voimaantulon jälkeen enintään kuusi vuotta 1 kohdan a, b ja d alakohtien osalta.
2.1. Toistetun annostuksen toksisuutta, lisääntymistoksisuutta ja toksikokinetiikkaa mittaavien kokeiden osalta, joiden vaihtoehtoja ei vielä tutkita, 1 kohdan a ja b alakohdan täytäntöönpanokausi saa kestää enintään kymmenen vuotta direktiivin 2003/15/EY voimaantulosta.
– –
4 b artikla
Direktiivin 67/548/ETY liitteessä I ryhmiin 1, 2 ja 3 kuuluviksi luokiteltujen syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on kielletty. Tätä varten komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Ryhmään 3 kuuluvaksi luokiteltua ainetta voidaan käyttää kosmeettisissa valmisteissa, jos kosmetiikan ja kuluttajille tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tiedekomitea on arvioinut sen ja todennut sen soveltuvan käytettäväksi kosmeettisissa valmisteissa.’
– –
5) Kumotaan 6 artiklan 3 kohdan viimeinen virke ja lisätään alakohta seuraavasti:
’Lisäksi kosmeettisen valmisteen valmistaja tai sen yhteisön markkinoille saattamisesta vastaava henkilö voi kiinnittää valmisteen pakkauksessa ja kaikissa valmisteen mukana seuraavissa tai siihen viittaavissa asiakirjoissa, ilmoituksissa, etiketeissä, renkaissa ja päällyksissä huomiota siihen, ettei valmistetta varten ole tehty eläinkokeita, ainoastaan siinä tapauksessa, että valmistaja tai sen tavarantoimittajat eivät ole tehneet eläinkokeita valmista valmistetta, sen esiastetta tai mitään sen ainesosaa varten tai käyttäneet ainesosia, joita varten muut ovat tehneet eläinkokeita uusien kosmeettisten valmisteiden kehittämistarkoituksessa. Ohjeet vahvistetaan jäljempänä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ja julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komitealle esitetyistä toimenpide-ehdotuksista on toimitettava jäljennökset Euroopan parlamentille.’
– – ”
5 Kantaja on eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä (ETEY), jonka muodostavat kaksi kemiallisia tuotteita valmistavien yritysten yhteenliittymää.
6 Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 3.6.2003 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen, jossa se vaatii direktiivin 2003/15 osittaista kumoamista.
7 Vastaajat esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 17.7. ja 14.8.2003 toimittamillaan erillisillä asiakirjoilla kaksi oikeudenkäyntiväitettä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla. Kantaja esitti näitä väitteitä koskevat huomautuksensa 29.9.2003.
Asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi tai toissijaisesti määrää tutkittavaksi ottamista koskevat kysymykset käsiteltäväksi pääasian yhteydessä
– kumoaa direktiivin 2003/15 1 artiklan siltä osin kuin sillä on lisätty direktiiviin 76/768 4 a artiklan 2 kohta ja kyseisen kohdan 2.1 alakohta, 4 b artikla sekä 6 artiklan 3 kohdan uusi alakohta
– velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9 Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudenkäyntimenettely
1. Oikeudenkäyntiväitteiden käsitteleminen pääasian yhteydessä
Asianosaisten lausumat
10 Neuvosto ja parlamentti vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen käsittelemättä itse pääasiaa.
11 Kantajana oleva etuyhtymä sitä vastoin vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ”tutkii pääasian ennen tutkittavaksi ottamista koskevaa ratkaisua tai toissijaisesti tekee kaikki päätökset pääasian yhteydessä”. European Federation for Cosmetic Ingredients (EFfCI) väittää, että ”nyt käsiteltävänä oleva asia koskee erittäin monimutkaista oikeudenalaa, jossa [sen] oikeusasema – – on läheisessä yhteydessä taustalla oleviin aineellisiin kysymyksiin”. Tästä monimutkaisuudesta on osoituksena se, että parlamentti on oikeudenkäyntiväitteessään kuvannut virheellisesti kannekirjelmän tueksi esitettyjä perusteita. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava pääasia ”ennen tutkittavaksi ottamista koskevaa kysymystä tai samanaikaisesti sen kanssa”. EFfCI lisää, että kyseisestä mahdollisuudesta on nimenomaisesti määrätty työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdassa. Se käy sitä paitsi ilmi yhdistetyissä asioissa T-125/96 ja T-152/96, Boehringer vastaan neuvosto ja komissio, 1.12.1999 annetusta tuomiosta (Kok. 1999, s. II‑3427).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
12 Työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista asianosaisen esittämän oikeudenkäyntiväitteen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai lykätä sen ratkaistavaksi lopullisen tuomion yhteydessä.
13 Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-23/00 P, neuvosto vastaan Boehringer, 26.2.2002 antamasta tuomiosta (Kok. 2002, s. I‑1873, 52 kohta) käy ilmi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana on arvioida se, mitä edellytetään hyvältä oikeudenkäytöltä asian olosuhteissa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi siten tässä asiassa prosessiekonomiaan liittyvistä syistä poikkeuksellisesti päätyä tutkimaan yhdistetyistä kanteista toisen riidanalaisen kanteen lainmukaisuuden ennen toisen tutkivaksi ottamista (edellä 11 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Boehringer v. neuvosto ja komissio).
14 Tällainen prosessiekonomia ei näytä olevan mahdollista tässä tapauksessa. EFfCI:n väite, jonka mukaan kanteessa tuodaan esille erittäin monimutkaisia oikeudellisia kysymyksiä, houkuttelee sitä vastoin välttämään pääasian tutkimista, jos mahdollinen kanteen tutkimatta jättäminen sen sallii. Tältä osin ei ole syytä ottaa huomioon väitettä, joka liittyy siihen, että tämä monimutkaisuus ja mahdottomuus ratkaista välittömästi kanteen tutkimatta jättämistä koskeva kysymys olisivat seurausta siitä, että parlamentti ymmärsi huonosti kanneperusteet. Parlamentti ei johda oikeudenkäyntiväitteitä siitä, millä tavoin se on ymmärtänyt nämä kanneperusteet, joten siitäkin huolimatta, että tämä tapa ymmärtää niitä olisi virheellinen, väitteiden käsitteleminen pääasian yhteydessä ei ole välttämätöntä.
15 EFfCI:n vaatimusta ei voida näin ollen hyväksyä. Kumoamiskannetta ei nimittäin voida vääristää pelkäksi riidanalaisen direktiivin lainmukaisuutta koskevaksi oikeudelliseksi tiedusteluksi ilman, että kyseessä olisi EY 230 artiklan tarkoituksen kiertäminen.
16 Näin ollen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkittavaksi ottamisen edellytykset on ratkaistava käsittelemättä itse pääasiaa.
17 Lisäksi työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan mukaisesti jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoa asiakirjojen tutkinnan perusteella voidakseen ratkaista vastaajien esittämät vaatimukset ilman suullisen menettelyn aloittamista.
2. Luottamuksellisuutta koskeva pyyntö
18 EFfCI pyysi 29.9.2003 työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan nojalla, että tietyt asiakirjat pidetään luottamuksellisina.
19 Tästä määräyksestä käy ilmi, että luottamuksellisuutta koskeva pyyntö liittyy väliintuloon. Koska tässä asiassa ei ole kysymys väliintulosta, pyyntö on ennenaikainen. Tämän vuoksi ei tältä osin ole tarpeen lausua mitään.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
1. Asianosaisten lausumat
20 Vastaajat katsovat, että kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, että riidanalaiset säännökset eivät EY 230 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla koske kantajaa erikseen.
21 Vastaajien mukaan ei voida päätellä, että riidanalainen toimi koskee kantajana olevaa etuyhtymää erikseen sillä perusteella, että se koskettaa taloudellisesti enemmän niitä yrityksiä, joita kantaja edustaa, kuin muita, koska tällä toimella ei vaikuteta muihin yrityksiin joidenkin niille tunnusomaisten erityispiirteiden takia.
22 Lisäksi vastaajat väittävät, että yhteisöjen tuomioistuin ei katsonut asiassa C-309/89, Codorniu vastaan neuvosto, 18.5.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I‑1853, Kok. Ep. XV, s. I-177) asian koskevan henkilöä ”erikseen”, pelkästään sen seikan perusteella, että riidanalaisella toimenpiteellä vaikutettiin hänen teollis- ja tekijänoikeuksiinsa. Vastaajien mukaan yhteisöjen tuomioistuin johti tutkittavaksi ottamisen pikemminkin siitä, että Codorniu-niminen yhtiö oli joutunut tekemisiin sellaisten säännösten kanssa, joissa sana ”crémant” varataan tietyille ranskalaisille ja luxemburgilaisille viinintuottajille, toisin sanoen tarkoin määritellylle tuottajien ryhmälle, vaikka tämä sama ilmaisu muodosti sen rekisteröimän tavaramerkin. Sitä vastoin se seikka, että EFfCI edustaa ja puolustaa lukumäärältään sellaisten lukuisien yhtiöiden etuja, jotka pitävät hallussaan patentteja sellaisten aineiden markkinoille saattamiseksi, joita käytetään kosmeettisten valmisteiden valmistuksessa, ei ole niiden mukaan riittävän erottamiskykyinen. Vastaajien mukaan suurimmassa osassa kosmeettisia valmisteita niiden muoto nimittäin kuuluu teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan suojan alle.
23 Kaiken lisäksi vastaajat katsovat, että jos yhden koko alan edustaminen täyttää kyseisen edellytyksen, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä erikseen, tämä veisi edellytykseltä koko sen merkityksen.
24 Vastaajien mukaan oikeuskäytännöstä käy lopuksi ilmi, että yhteisön säännösten täytäntöönpanon osalta jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa täydellinen ja tehokas, kantajan tavoiteltavissa oleva oikeussuoja.
25 EFfCI sitä vastoin väittää, että toimi koskee sitä erikseen suhteessa kaikkiin muihin taloudellisiin toimijoihin, koska kosmetiikan koostumuksessa käytettävien ainesosien valmistajien kaupallinen toiminta erityisesti kärsii kiellosta saattaa markkinoille kosmeettisia valmisteita, jotka on testattu eläinkokeilla tai jotka sisältävät aineita, jotka on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi.
26 EFfCI esittää, että riidanalaisilla säännöksillä kielletään yhtäältä sellaisten kemiallisten aineiden testaaminen eläinkokeilla, joita käytetään kosmeettisten valmisteiden valmistuksessa, ja toisaalta kaikenlainen kosmeettisten loppuvalmisteiden tai sellaisten, niiden koostumuksessa käytettävien aineiden, jotka on testattu tällä tavoin, markkinoille saattaminen. Näitä kieltoja sovelletaan, vaikka eläinkokeet olisi toteutettu muiden säännöstöjen noudattamiseksi. EFfCI:n mukaan kiellot vaikuttavat sen kilpailuasemaan siltä osin kuin yhtiöt, joita se edustaa, ovat huonommassa asemassa suhteessa muihin yrityksiin, jotka eivät toimi kosmetiikka-alalla, tai suhteessa niihin yrityksiin, jotka saattavat markkinoille yksin tämän teollisuuden käyttämiä ainesosia, joita ei kuitenkaan ole testattu eläimillä. Huonompi asema johtuu sen mukaan siitä, että yrityksillä, jotka kuuluvat EFfCI:hin, on hyvin erilaista toimintaa. Niiden täytyy näin ollen mukautua myös muihin lainsäädännöllisiin vaatimuksiin, joissa määrätään eläinkokeiden suorittamisesta. Kantaja korostaa, että kyseisten kieltojen vaikutus on huomattava varsinkin, kun innovaatiot ovat välttämättömiä kosmetiikkayritysten kilpailuaseman säilyttämiseksi. EFfCI:n mukaan yritykset tarvitsevat siten jatkuvasti uusia kemiallisia aineita, ”jotka vaarallisista aineista annetun direktiivin vaatimusten vuoksi on perusteellisesti testattava eläinkokeilla”.
27 Toiseksi EFfCI väittää, että ”[toinen] riidanalainen toimenpide vaikuttaa selvästi [sen] oikeudelliseen asemaan – – siltä osin kuin EFfCI ei enää voi käyttää aineita, jotka on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi luokkiin 1, 2 tai 3 kuuluviksi ja joita käytetään kosmeettisten valmisteiden koostumuksessa. Tältä osin myös – – jäsenyhtiöt valmistavat ja toimittavat tällä hetkellä näihin luokkiin kuuluvia kemiallisia aineita kosmetiikkateollisuudelle”.
28 EFfCI:n mukaan kolmas riidanalainen toimenpide vaikuttaa siihen kuuluviin yhtiöihin, siltä osin kuin se oikeuttaa kosmeettisten valmisteiden valmistajat käyttämään pakkausmerkintää, jossa ilmoitetaan, että kosmeettisen valmisteen tai sen ainesosien kehittelyssä ei ole lainkaan käytetty eläinkokeita. Koska kemialliset aineet on lähes kaikki testattu eläinkokeilla ja koska vaihtoehtoisia menetelmiä ei ole saatavilla useisiin vuosiin, EFfCI väittää, että riidanalaisen direktiivin voimaantulosta lähtien yhtiöt, joiden etuja se puolustaa, voivat ainoastaan harvoin vedota tällaisten kokeiden puuttumiseen. Kyseiset yritykset ovat siten epäedullisemmassa asemassa suhteessa muihin taloudellisiin toimijoihin, jotka voivat hyötyä tällaisesta merkinnästä. Kaiken lisäksi ne kärsivät ”huonommasta kilpailuasemasta suhteessa muihin kosmetiikkavalmistajiin, jotka käyttävät sellaista harhaanjohtavaa pakkausmerkintää, jossa ilmoitetaan, ettei mitään eläinkokeita ole suoritettu”.
29 EFfCI väittää vielä, että siihen kuuluvat yhtiöt voidaan yksilöidä niiden patenttien perusteella, joiden haltijoita ne ovat. Sen mukaan kyseisillä patenteilla niille nimittäin myönnetään yksinoikeus patenteilla suojattujen tuotteiden käyttöön ja markkinoille saattamiseen. Kantaja väittää, että tällä oikeudella taataan erityinen suoja, joka on samankaltainen kuin suoja, jonka yhteisöjen tuomioistuin otti huomioon asiassa 53/85, AKZO Chemie vastaan komissio, 24.6.1986 antamassaan tuomiossa (Kok. 1986, s. 1965, Kok. Ep. VIII, s. 675). Kyseisellä direktiivillä on kuitenkin kielteisiä vaikutuksia niihin etuihin, joita valmistajat voivat tästä saada. EFfCI viittaa edellä 22 kohdassa mainittuun asiaan Codorniu vastaan komissio ja korostaa sitä seikkaa, että yksinomainen oikeus markkinoida niitä tuotteita, jotka ovat seurausta ennen kyseisen direktiivin hyväksymistä tehdyistä keksinnöistä, on samanlainen sen oikeuden kanssa, jota Cordoniu piti hallussaan tavaramerkin ”crémant” rekisteröimisen johdosta ja jonka vuoksi sen kanne voitiin ottaa tutkittavaksi.
30 Kantajana oleva etuyhtymä väittää myös, että tietyissä tapauksissa niiden yhtiöiden, joiden etuja se edustaa, on pakko purkaa asiakkaiden kanssa aikaisemmin tehdyt sopimusoikeudelliset sitoumukset, mistä aiheutuu raskaita menetyksiä näiden sopimusten osapuolille molemminpuolisen luottamuksen ja markkinaosuuksien osalta.
31 Lisäksi kantajana oleva etuyhtymä vetoaa siihen seikkaan, että se ”osallistui hallinnolliseen menettelyyn toimittamalla tieteellistä tietoa ja esittämällä huomautuksiaan koko” kyseisen direktiivin ”antamismenettelyn ajan”. Sen mukaan direktiivin 76/768 13 artiklaan perustuva erityinen suoja ja tämä artikla edellyttää, että asianomaisille osapuolille on ilmoitettava sellaisen, ”[tämän] direktiivin soveltamiseksi toteutetun yksittäisen toimenpiteen, jolla rajoitetaan kosmeettisen valmisteen saattamista markkinoille tai kielletään se” yksityiskohtaisista perusteluista.
32 Lopuksi kantajana oleva etuyhtymä väittää, että ”sen kelpoisuus – – suojella sen teollis- ja tekijänoikeuksia (patentti) ja sen kelpoisuus puolustaa sen valmisteita olemassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaan (puolustautumisoikeudet) on ylemmäntasoinen oikeusperiaate, jota on noudatettava kaikissa olosuhteissa, joissa on kyse yksilön oikeuksista ja vapauksista”. Tämä oikeusperiaate on sen mukaan ”saanut vaikutteita ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklasta [(Euroopan ihmisoikeussopimus), allekirjoitettu Roomassa 4.11.1950]”.
2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
Yleistä
33 EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi – – nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen”.
34 Vaikka EY 230 artiklan neljäs kohta ei koske nimenomaisesti yksityisten direktiiviä vastaan nostamia kumoamiskanteita, oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että pelkästään tämän seikan perusteella kanteita ei voida jättää tutkimatta (asia T-135/96, UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II‑2335, 63 kohta; asia T-223/01, Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräys 10.9.2002, Kok. 2002, s. II‑3259, 28 kohta ja asia T-321/02, Vannieuwenhuyze-Morin v. parlamentti ja neuvosto, määräys 6.5.2003, Kok. 2003, s. II‑1997, 21 kohta). Lisäksi yhteisöjen toimielimet eivät voi evätä yksityisiltä tässä perustamissopimuksen määräyksessä annettua oikeussuojaa pelkästään valitsemalla toimenpiteen muodon (asia T-84/01, Association contre l’heure d’été v. parlamentti ja neuvosto, määräys 14.1.2002, Kok. 2002, s. II‑99, 23 kohta; em. asia Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 28 kohta ja em. asia Vannieuwenhuyze-Morin v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 21 kohta). Näin ollen on syytä tutkia, ettei kyseinen direktiivi koske ”suoraan ja erikseen” kantajana olevaa etuyhtymää EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
35 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, kun otetaan huomioon näiden kahden edellytyksen samanaikaisuus, että on syytä tutkia ensin, koskeeko direktiivi kantajana olevaa etuyhtymää erikseen, koska siinä tapauksessa, että näin ei olisi, on tarpeetonta tutkia sitä, koskeeko kyseinen direktiivi kantajana olevaa etuyhtymää suoraan.
Edellytys, jonka mukaan direktiivi koskee kantajaa erikseen
36 Tässä tapauksessa on riidatonta, että 4 a ja 4 b artikla ja 6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta, jotka lisättiin riidanalaisilla säännöksillä direktiiviin 76/768, ovat sanamuodoltaan yleisiä. Kyseisiä säännöksiä sovelletaan tilanteisiin, jotka on objektiivisesti määritelty, ja niillä on oikeusvaikutuksia sellaisiin yrityksiin nähden, jotka valmistavat kosmetiikan valmistuksessa käytettäviä aineita, eli sellaiseen oikeushenkilöiden ryhmään nähden, jota tarkastellaan yleisesti ja abstraktisti.
37 Se, että riidanalainen toimi on luonteensa puolesta yleisesti sovellettava ja että se ei ole EY 249 artiklassa tarkoitettu päätös, ei kuitenkaan sellaisenaan riitä sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että yksityisellä oikeussubjektilla on oikeus nostaa sitä vastaan kumoamiskanne (edellä 22 kohdassa mainittu asia Codorniu v. neuvosto, tuomion 19 kohta; asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I‑8949, 49 kohta; edellä 34 kohdassa mainittu asia Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 29 kohta ja asia T-167/02, Établissements Toulorge v. parlamentti ja neuvosto, määräys 21.3.2003, Kok. 2003, s. II‑1111, 26 kohta).
38 Useimpiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin sovellettava lainsäädäntötoimikin voi nimittäin tietyissä olosuhteissa koskea suoraan ja erikseen tiettyjä niistä, jolloin se näin ollen saa päätöksen luonteen suhteessa näihin toimijoihin (asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s. I‑2501, 13 kohta; edellä 22 kohdassa mainittu asia Codorniu v. neuvosto, tuomion 19 kohta ja edellä 34 kohdassa mainittu asia Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 29 kohta). Näin on asianlaita, kun kyseinen toimi vaikuttaa taloudellisiin toimijoihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista, ja ne voidaan siten yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, Kok. Ep. I, s. 181 ja asia C-263/02P, komissio v. Jégo-Quéré, tuomio 1.4.2004, 45 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
39 Näin ollen on syytä tutkia, voidaanko tässä tapauksessa asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella katsoa, että nämä edellytykset täyttyvät.
40 Ensin on selvitettävä se, mikä vaikutus kanteen tutkittavaksi ottamiselle voi olla sillä, että EFfCI on ETEY.
41 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että hyväksyttävissä ei ole periaate, jonka mukaan toimen, joka vaikuttaa sellaisen toimijaryhmän yleisiin etuihin, jonka edustajana on yhteenliittymä, ei voida katsoa koskevan tätä yhteenliittymää erikseen (yhdistetyt asiat 16/62 ja 17/62, Confédération nationale des producteurs de fruits et légumes ym. v. neuvosto, tuomio 14.12.1962, Kok. 1962, s. 901, Kok. Ep. I, s. 145; asia 72/75, Union syndicale ym. v. neuvosto, tuomio 18.3.1975, Kok. 1975, s. 401; asia 135/81, Groupement des agences de voyages v. komissio, tuomio 28.10.1982, Kok. 1982, s. 3799; asia 282/85, DEFI v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok. 1986, s. 2469; asia 117/86, UFADE v. neuvosto ja komissio, määräys 5.11.1986, Kok. 1986, s. 3255; asia T-476/93, FRSEA ja FNSEA v. neuvosto, määräys 28.10.1993, Kok. 1993, s. II‑1187, 25 kohta ja yhdistetyt asiat T-447/93–T-449/93, AITEC ym. v. komissio, tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. II‑1971, 54 kohta).
42 Yhteenliittymän nostaman kanteen tutkittavaksi ottaminen voidaan kuitenkin hyväksyä ainakin seuraavissa kolmessa eri tilanteessa:
– kun säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan ammatillisille yhteenliittymälle tai yhdistykselle useita menettelyllisiä oikeuksia
– kun yhteenliittymä edustaa sellaisten yritysten etuja, jotka olisivat itse oikeutettuja nostamaan kanteen
– kun yhteenliittymä yksilöidään sen perusteella, että toimi vaikuttaa yhteenliittymän omiin etuihin muun muassa siksi, että kumottavaksi vaadittu toimi on vaikuttanut sen asemaan neuvottelijana (asia T-173/98, UPA v. neuvosto, määräys 23.11.1999, Kok. 1999, s. II‑3357, 47 kohta).
43 Tästä seuraa, että sellaisen yhteenliittymän, joka on perustettu yksityisten oikeussubjektien ryhmän yhteisten etujen edistämiseksi, nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen riippuu, ellei sillä ole omaa oikeussuojan tarvetta, siitä, olisivatko sen jäsenet voineet nostaa kyseisen kanteen kukin erikseen. Tätä ratkaisua on sovellettava myös ETEY:n tilanteeseen. Eurooppalaisesta taloudellisesta etuyhtymästä (ETEY) 25 päivänä heinäkuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2137/85 (EYVL L 199, s. 1) 3 artiklasta nimittäin käy ilmi, että tällaisen etuyhtymän tarkoituksena on vain helpottaa ja kehittää sen jäsenten taloudellista toimintaa näiden oman tuloksen lisäämiseksi, joten etuyhtymä on olemassa ainoastaan liitännäisesti näihin nähden.
44 Sen vuoksi on tutkittava, koskeeko riidanalainen toimi kantajana olevan etuyhtymän kutakin jäsentä erikseen.
45 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että kantajana olevan etuyhtymän jäsenet ovat itse yritysten yhteenliittymiä. Näin ollen vastaus kysymykseen siitä, olisivatko kyseiset yhteenliittymät olleet oikeutettuja nostamaan tämän kanteen, riippuu vuorostaan ja 42 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti erityisistä olosuhteista tai siitä seikasta, koskeeko riidanalainen toimi niitä yrityksiä erikseen, joista yhteenliittymät koostuvat.
Kysymys siitä, koskeeko toimi alan yrityksiä erikseen
– Kyseisen direktiivin vaikutus alan yritysten kilpailuasemaan
46 EFfCI korostaa niitä kohtalokkaita vaikutuksia, joita direktiivissä 2003/15 asetetuilla kielloilla ja pakkausmerkinnöillä, joita direktiivillä oikeutetaan käyttämään silloin, kun eläinkokeita ei ole tehty, on EFfCI:in kuuluvien kahden yhteenliittymän edustamien yritysten kilpailuasemaan.
47 Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan ole tunnusomaisia näille yrityksille suhteessa muihin yrityksiin, jotka eivät toimita aineita kosmetiikka-alalle tai jotka rajoittavat toimintaansa näihin markkinoihin, mutta jotka eivät testaa ainesosia eläimillä tai käytä aineita, jotka on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi. Nimittäin vaikka säädös vaikuttaa taloudellisesti tiettyihin toimijoihin enemmän kuin niiden kilpailijoihin, se ei riitä siihen, että voitaisiin katsoa, että säädös koskisi niitä erikseen (asia T-11/99, Van Parys ym. v. komissio, määräys 15.9.1999, Kok. 1999, s. II-2653, 50 ja 51 kohta).
48 Lisäksi säädös vaikuttaisi kyseisiin yrityksiin ainoastaan siksi, että ne ovat objektiivisesti arvioituna sellaisten yritysten asemassa, jotka valmistavat sekä kosmetiikkayritysten että muiden käyttämiä aineita, aivan kuten mitkä tahansa muut toimijat, jotka ovat Euroopan yhteisössä samanlaisessa tilanteessa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-14/97 ja T-15/97, Sofivo ym. v. neuvosto, määräys 25.6.1998, Kok. 1998, s. II‑2601, 37 kohta ja asia T-393/03, Valenergol v. neuvosto, määräys 15.1.2004, 19 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
49 Lisäksi se seikka, että yritykset, joita asia koskee, olisivat tietyissä maissa alan tärkeimmät yritykset, ei mahdollista sitä johtopäätöstä, että ne kuuluisivat yksilöitävissä ja tunnistettavissa olevien taloudellisten toimijoiden piiriin sellaisilla perusteilla, jotka liittyvät kyseisiin valmisteisiin tai harjoitettuun taloudelliseen toimintaan. Kaupallista toimintaa voi nimittäin lähtökohtaisesti harjoittaa mikä tahansa yritys, joka tosiasiallisesti tai mahdollisesti on samanlaisessa tilanteessa kuin asianomaiset yritykset (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 12–14 kohta).
50 Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon sitä seikkaa, että kantajana olevan etuyhtymän edustamien yhteenliittymien jäsenyritykset kärsisivät huonommasta kilpailuasemasta sen johdosta, että niitä saatetaan vertailla toisiin kosmetiikkavalmistajiin, jotka käyttävät ”harhaanjohtavaa pakkausmerkintää”. Tämä väite nojautuu pelkkään olettamaan, jota ei ole tuettu ja jonka mukaan toimijat eivät noudattaisi niille laissa asetettuja velvollisuuksia. Vaikka otaksuttaisiinkin, että tällainen olettamus voisi pitää paikkansa, se ei vapauta kantajana olevaa etuyhtymää mukautumasta EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrättyihin tutkittavaksi ottamista koskeviin edellytyksiin.
51 Näin ollen on syytä tutkia, ettei tässä tapauksessa ole olemassa muita seikkoja, jotka olisivat tunnusomaisia EFfCI:n jäsenyrityksille.
– Sopimusoikeudelliset sitoumukset
52 Kantajana oleva etuyhtymä viittaa edellä 49 kohdassa mainittuun asiaan Piraiki-Patraiki vastaan komissio ja asiassa C-152/88, Sofrimport vastaan komissio, 26.6.1990 annettuun tuomioon (Kok. 1990, s. I‑2477) ja antaa ymmärtää, että eläinkokeita ja aineita, jotka on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi, koskeva kielto pakottaa yhteenliittymän jäsenyritykset, joita se puolustaa, purkamaan asiakkaiden kanssa aikaisemmin tehdyt sopimusoikeudelliset sitoumukset senkin uhalla, että ne kärsivät huomattavaa taloudellista vahinkoa.
53 Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo aikaisemmin edellä 34 kohdassa mainitussa asiassa Établissements Toulorge vastaan parlamentti ja neuvosto antamansa määräyksen 64 kohdassa todennut, yhteisöjen tuomioistuin on kaikissa näissä asioissa selvittänyt, oliko esitetty näyttöä joidenkin sellaisten tunnusomaisten erityispiirteiden tai tosiseikkojen olemassaolosta, joiden perusteella kantajat erottuisivat kaikista muista henkilöistä ja voitaisiin yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Täsmällisemmin sanottuna kyseisistä tuomioista ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-142/00 P, komissio vastaan Nederlandse Antillen, 10.4.2003 antamasta tuomiosta (Kok. 2003, s. I‑3483) käy ilmi, että kahden samanaikaisen edellytyksen on täytyttävä yhdessä, jotta sopimusoikeudellisia sitoumuksia koskeva väite voisi johtaa kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamiseen. Ensinnäkin kyseistä normatiivista toimea ylemmänasteisella säännöksellä on pitänyt velvoittaa toimielimet ottamaan erityisesti huomioon kantajien asema suhteessa kaikkiin muihin henkilöihin, joita kyseinen toimi koskee. Toiseksi kantajina olevien yritysten täytyy olla jo tehtyjen sellaisten sopimusten osapuolia, jotka on sovittu täytäntöönpantaviksi riidanalaisen toimenpiteen soveltamisajanjaksolla, mikä siten estyy kokonaan tai osaksi.
54 Tässä tapauksessa kantajana oleva etuyhtymä ei kuitenkaan ensinnäkään mainitse sellaista säännöstä, joka on kyseistä direktiiviä ylemmänasteisesti velvoittava ja joka olisi pakottanut parlamentin ja neuvoston ottamaan huomioon ne kielteiset vaikutukset, jotka direktiivillä voi olla niiden yhteenliittymien jäsenyritysten taloudelliseen asemaan, joita kantajana oleva etuyhtymä edustaa.
55 Toiseksi se ei ole lainkaan näyttänyt toteen kyseisten pätevästi tehtyjen sopimusten olemassaoloa ja sitä, että niiden täytäntöönpano olisi käynyt mahdottomaksi riidanalaisen toimen hyväksymisen ja voimaantulon vuoksi.
– Teollis- ja tekijänoikeuksien vaikutus
56 EFfCI väittää vielä, että sen jäsenet ovat yksilöitävissä niistä patenteista seuraavien oikeuksien erityisen luonteen perusteella, joiden haltijoita ne ovat, koska sen mukaan kyseisillä patenteilla niille myönnetään yksinoikeus patenteilla varustettujen tuotteiden käyttöön ja markkinoille saattamiseen.
57 On kuitenkin syytä todeta, että taitotiedon ja niiden yritysten liikesalaisuuksien oikeudellisen suojan olemassaolon perusteella, joita EFfCI:n jäsenyhteenliittymät puolustavat, nämä yhteenliittymät eivät voi erottua kaikista muista kyseisessä direktiivissä tarkoitetuista kemiallisten valmisteiden valmistajista. Viimeksi mainitut voivat kaikki yhtä lailla vedota edukseen mainittuun suojeluun, sillä valmisteiden valmistaminen ja markkinoille saattaminen tapahtuu usein teollis- ja tekijänoikeuksien suojan alla. Lisäksi vaikka jokaisella patentilla yksilöidään se valmiste, jota sillä suojataan, kyseillä direktiivillä ei rajoiteta erityisen patentin käyttöä, joten sen mahdollinen vaikutus teollis- ja tekijänoikeuksiin johtuu ainoastaan siitä yleisestä seikasta, että kysymys on aineiden valmistamisesta kosmetiikkateollisuuden käyttöön.
58 Tältä osin edellä 22 kohdassa mainittuun asiaan Codorniu vastaan neuvosto johtanut tilanne on erotettava nyt esillä olevan asian tilanteesta. Tuossa asiassa kysymyksessä olevissa säännöksissä varattiin nimitys ”crémant” määrätyn tuottajien piirin käyttöön, vaikka kantajana oleva yritys oli rekisteröinyt tämän saman tavaramerkin ja vaikka se oli käyttänyt nimitystä pitkän aikaa ennen riidanalaisen asetuksen antamista. Kantaja erottui siten suhteessa kaikkiin muihin taloudellisiin toimijoihin. Enemmänkin kuin mahdollisuutta nauttia immateriaalioikeudesta in abstracto tällä oikeudella suojattiin sen nimityksen erityisyyttä, joka oli tavallaan ”pakkolunastettu” kantajalta sillä riidanalaisella toimella, johon edellä 22 kohdassa mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto annettu ratkaisu perustui. Sitä vastoin kyseisen direktiivin tarkoituksena ei ole varata tiettyä immateriaalioikeutta tietyille toimijoille sellaisten yritysten vahingoksi, joita kantajana oleva etuyhtymä puolustaa.
59 EFfCI vetoaa kuitenkin siihen seikkaan, että se puolustaa sellaisten yhteenliittymien etuja, joiden jäsenet ovat yhtiöitä ja pitävät hallussaan patentteja, joihin voidaan vedota kolmatta henkilöä vastaan ja joilla suojataan sellaisten jatkuvien innovaatiopyrkimysten seurauksena saatua taitotietoa, jotka ovat välttämättömiä kilpailuaseman säilyttämiseksi.
60 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että tarpeella kehittää uutuuksia kilpailukykyisenä pysymiseksi ei voida markkinataloudessa yksilöidä asianomaisia yrityksiä. Lopuksi ainakaan nyt esillä olevassa asiassa sen seikan perusteella, että patentteihin voidaan vedota kolmatta henkilöä vastaan, nämä oikeudet, joita patenteilla suojataan, eivät voi erottua muista sellaisista oikeuksista, joiden haltijoina taloudelliset toimijat tavallisesti ovat ja joilla on sama vaikutus. Näin ollen tämän vetoamismahdollisuuden perusteella patenttien haltijoina olevat taloudellisia toimijat eivät voi erottua muista toimijoista.
61 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2003/15 riidanalaiset säännökset eivät koske sellaisia yrityksiä erikseen, joiden etuja kantajana oleva etuyhtymä puolustaa.
62 Tätä johtopäätöstä ei kumoa edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa AKZO Chemie vastaan komissio annetun tuomion 28 kohta, jonka mukaan ”liikesalaisuuksille taataan – – aivan erityinen suoja”. Suoja, johon tässä asiassa annetussa tuomiossa viitataan, liittyi nimittäin kilpailupolitiikassa salaisuuksien paljastamatta jättämiseen 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 19 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan nojalla. Mitään päätelmää kanteen tutkittavaksi ottamisen osalta suhteessa edellytykseen, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen, ei voida tehdä. Vastoin sitä, mitä kantajana oleva etuyhtymä väittää, edellä 29 kohdassa mainitun asian AKZO Chemie vastaan komissio perusteella ei ole siten mahdollista tehdä sellaista johtopäätöstä, että säännös, joka saattaa vaikuttaa teollis- ja tekijänoikeuden haltijana olevaan henkilöön, koskisi jokaista tällaista henkilöä erikseen.
Erityiset menettelylliset oikeudet
– Kantajana oleva etuyhtymä
63 Oikeuskäytännön mukaan erityisillä olosuhteilla voidaan perustella sellaisen kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen, jonka yhteenliittymä on nostanut yleisesti sovellettavaa säädöstä vastaan, vaikka tämä toimi ei koskisi kyseisen yhteenliittymän jäseniä suoraan ja erikseen. Tämä on tilanne muun muassa silloin, kun yhteenliittymällä on ollut jonkin asema kyseisen säädöksen antamiseen johtaneessa menettelyssä (asia T-231/02, Gonnelli ja AIFO v. komissio, määräys 2.4.2004, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
64 Kantajana oleva etuyhtymä väittää tältä osin, että se osallistui kyseisen direktiivin antamiseen johtaneeseen menettelyyn toimittamalla tieteellistä tietoa ja esittämällä näkemyksensä väitellyistä kysymyksistä.
65 Kuitenkaan se seikka, että henkilö on vapaaehtoisesti osallistunut lainsäädäntötoimen valmisteluun menettelyssä, jossa yksityisten osallistumisesta ei ole annettu säännöksiä, ei voi perustaa luonnolliselle henkilölle kanneoikeutta tätä toimea vastaan toisin kuin osallistuminen menettelyyn, jossa tällaisesta osallistumisesta on annettu säännöksiä (asia C-10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok. 1995, s. I‑4149).
66 Kaiken lisäksi direktiivin 76/768 13 artiklassa, johon kantajana oleva etuyhtymä on vedonnut, sille ei anneta oikeutta osallistua riidanalaisen säädöksen laatimiseen. Kysymys on ainoastaan niiden yritysten, joita yksittäiset toimet koskevat erikseen, kyseisen direktiivin nojalla myöhemmin antamista tiedoista.
67 Koska EFfCI ei väitteensä tueksi viittaa muihin säännöksiin, on katsottava, että sen suorittamat toimenpiteet ovat olleet epämuodollisia ja että niillä ei voida perustella kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista.
– Kantajana olevan etuyhtymän jäseninä olevat yhteenliittymät tai yritykset, joista ne koostuvat
68 Tältä osin on riittävää todeta, että kantajana oleva etuyhtymä ei ole vedonnut siihen seikkaan, että sen jäseninä olevat yhteenliittymät tai siihen kuuluvat yritykset olisivat erityisten menettelyllisten oikeuksien haltijoita.
Tehokasta oikeussuojaa koskeva kysymys
69 EFfCI johtaa viimeisen väitteensä tehokasta oikeussuojaa koskevista vaatimuksista.
70 Tältä osin on syytä muistuttaa, että jäsenvaltioiden asiana on säätää sellaisesta oikeussuojakeinoja ja menettelyjä koskevasta järjestelmästä, jolla turvataan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden toteutuminen ja jolla tältä osin täytetään perustamissopimusten mahdolliset aukot. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, ettei sellaista EY 230 artiklan mukaisten tutkittavaksi ottamista koskevien määräysten tulkintaa voida hyväksyä, jonka mukaan kumoamiskanne olisi otettava tutkittavaksi, jos yhteisöjen tuomioistuimen suorittaman kansallisten menettelysääntöjen konkreettisen tutkinnan jälkeen on osoitettu, että näiden menettelysääntöjen mukaan yksityisellä oikeussubjektilla ei ole oikeutta nostaa sellaista kannetta, jolla se voisi kyseenalaistaa riidanalaisen yhteisön toimen pätevyyden. Nimittäin ”tällaisessa järjestelmässä edellytettäisiin kussakin konkreettisessa tilanteessa, että yhteisöjen tuomioistuimet tutkivat ja tulkitsevat kansallisia menettelysääntöjä, mikä ylittäisi niiden toimivallan yhteisön toimien laillisuusvalvonnan alalla” (asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok. 2002, s. I‑6677, 43 kohta ja edellä 38 kohdassa mainittu asia komissio v. Jégo-Quéré, tuomion 33 kohta). Tämän päätelmän on katsottava pitävän paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun, kuten nyt esillä olevassa asiassa, kantaja ei ole väittänyt, ettei valtionsisäisessä oikeudessa olisi oikeussuojakeinoa, jolla kyseisen direktiivin pätevyys voitaisiin kansallisessa tuomioistuimessa kyseenalaistaa (edellä 37 kohdassa mainittu asia Établissements Toulorge v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 66 kohta).
Johtopäätös
71 Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaiset säännökset eivät koske kantajana olevaa etuyhtymää erikseen. Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta ilman, että olisi tarpeen tutkia edellytystä, joka liittyy siihen, koskeeko riidanalainen toimi kantajaa suoraan, tai vastaajien esittämiä oikeudenkäyntiväitteitä.
Oikeudenkäyntikulut
72 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 10 päivänä joulukuuta 2004.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |