JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
VERICA TRSTENJAK
14 päivänä toukokuuta 2009 1(1)
Asia C‑40/08
Asturcom Telecomunicaciones SL
vastaan
Cristina Rodríguez Nogueira
(Juzgado de Primera Instancia n°4 de Bilbaon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Kuluttajansuoja – Direktiivi 93/13/ETY – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, toimivalta tutkia viran puolesta, onko välityssopimus pätemätön – Velvollisuus taata direktiivin tehokas vaikutus kansallista lainsäädäntöä sovellettaessa
I Johdanto
1. Esillä olevassa ennakkoratkaisumenettelyssä Juzgado de Primera Instancia n°4 de Bilbao (Espanja) (jäljempänä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin) esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(2) tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön.
2. Pääasiallisesti on kyse siitä, seuraako kuluttajansuojaa koskevan direktiivin tavoitteista se, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, voi tutkia viran puolesta, onko välityssopimus pätemätön, ja tämän seurauksena hylätä välitystuomion, jos se katsoo, että kyseisessä välityssopimuksessa on kuluttajan oikeuksia loukkaava kohtuuton sopimusehto.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhteisön lainsäädäntö
3. Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.”
4. Saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”
5. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.”
6. Direktiivin liitteessä on ohjeellinen luettelo ehdoista, jotka voidaan katsoa kohtuuttomiksi. Luettelon 1 kohdan q alakohdassa mainitaan ehdot, joiden tarkoituksena tai seurauksena on ”kuluttajan oikeuden nostaa kanne tai käyttää muita oikeuskeinoja poissulkeminen tai rajoittaminen, erityisesti vaatimalla kuluttajaa viemään riitatapaukset yksinomaisesti välitysmenettelyyn, jota oikeudelliset säännökset eivät koske, rajoittamalla sopimattomasti kuluttajan saatavilla olevia todisteita tai määräämällä kuluttajalle todistustaakka, jonka olisi sovellettavan lainsäädännön mukaan oltava sopimuksen toisella osapuolella”.
B Kansallinen lainsäädäntö
7. Espanjan oikeudessa kuluttajien suoja kohtuuttomilta sopimusehdoilta oli ensin järjestetty kuluttajien ja palvelujen käyttäjien suojasta 10.7.1984 annetulla yleisellä lailla 26/1984 (Ley General 26/1984 para la Defensa de los Consumidores y Usuarios; BOE nro 176, 24.7.1984; jäljempänä laki 26/1984).
8. Lakia 26/1984 muutettiin yleisistä sopimusehdoista 13.4.1998 annetulla lailla (Ley 7/1998 sobre Condiciones Generales de la Contratación; BOE nro 89, 14.4.1998; jäljempänä laki 7/1998), jolla direktiivi pantiin täytäntöön Espanjan oikeudessa.
9. Lakia 26/1984 täydennettiin lailla 7/1998 lisäämällä siihen muun muassa 10 bis §, jonka 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kohtuuttomia ovat kaikki sellaiset sopimusehdot, joista ei ole erikseen neuvoteltu ja jotka vilpittömän mielen vaatimuksen vastaisesti aiheuttavat kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon sopimuksesta sopimuspuolille määräytyvien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Kohtuuttomina sopimusehtoina pidetään joka tapauksessa kaikkia niitä ehtoja, jotka on mainittu tämän lain ensimmäisessä lisäsäännöksessä.
– –”
10. Lain 7/1998 8 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Lain nojalla pätemättömiä ovat sellaiset yleiset sopimusehdot, joilla loukataan vastoin sopimuspuolen etua tämän lain säännöksiä tai jotakin muuta pakottavaa säännöstä tai kieltoa, ellei niissä ole säädetty muunlaisesta seuraamuksesta.
2. Pätemättömiä ovat erityisesti kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin otetut kohtuuttomat yleiset sopimusehdot, ja ainakin ne, jotka on mainittu – – lain 26/1984 10 bis §:ssä ja ensimmäisessä lisäsäännöksessä.”
11. Tosiseikkojen tapahtumishetkellä välimiesmenettelyä säänneltiin välimiesmenettelystä 23.12.2003 annetulla lailla 60/2003 (Ley 60/2003 de Arbitraje; BOE nro 309, 26.12.2003; jäljempänä laki 60/2003).
12. Lain 60/2003 8 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:
”4. Sen paikkakunnan ensimmäisen asteen tuomioistuin, jossa välitystuomio julistettiin, on toimivaltainen päättämään tämän pakkotäytäntöönpanosta siviilioikeudenkäynnistä annetun lain 545 §:n 2 momentin mukaisesti – –.
5. Välitystuomion kumoamiskanne on nostettava sen paikkakunnan Audiencia Provincialissa, jossa tuomio on annettu.”
13. Lain 60/2003 22 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Välimiehillä on valtuus päättää omasta toimivallastaan, välityssopimuksen olemassaoloa tai pätevyyttä tai mitä hyvänsä muuta seikkaa koskevat sellaiset prosessinedellytysten puuttumista koskevat väitteet mukaan lukien, joiden hyväksyminen johtaa siihen, ettei asiaa voida ottaa tutkittavaksi. Tässä tarkoituksessa välityssopimuksen, joka on osa sopimusta, katsotaan olevan sopimuksen muista määräyksistä erillinen sopimus. Välimiesten päätös, jolla sopimus todetaan pätemättömäksi, ei sellaisenaan johda siihen, että välityssopimus on pätemätön.
2. Edellisessä momentissa tarkoitettuihin prosessinedellytysten puuttumista koskeviin väitteisiin on vedottava viimeistään vastineen esittämisen vaiheessa, eikä siitä, että asianosainen on nimittänyt välimiehiä tai osallistunut välimiesten nimittämiseen, aiheudu, että tämä asianosainen menettää oikeutensa esittää tällaisia väitteitä. Prosessinedellytysten puuttumista koskevaan väitteeseen, joka koskee sitä, että välitystuomioistuin on ylittänyt toimivaltansa, on vedottava heti kun asia, joka ei kuulu tähän toimivaltaan, nousee esiin välimiesmenettelyssä.”
14. Lain 60/2003 40 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Lopullisesta välitystuomiosta voidaan nostaa kumoamiskanne tämän osaston säännösten mukaisesti.”
15. Lain 60/2003 41 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Välitystuomio voidaan kumota vain, jos kumoamista vaatinut asianosainen on väittänyt ja näyttänyt todeksi, että
a) välityssopimusta ei ole olemassa tai että se ei ole pätevä,
b) tälle asianosaiselle ei ole ilmoitettu asianmukaisella tavalla välimiesten nimeämisestä tai välimiesmenettelystä tai että hänellä ei ole mistä hyvänsä muusta syystä ollut mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan,
– –
f) välitystuomio on oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.”
16. Lain 60/2003 43 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Lopullinen välitystuomio on oikeusvoimainen, ja siihen voidaan hakea muutosta vain siviilioikeudenkäynnistä annetussa laissa (Ley de Enjuiciamiento Civil) lopullisia tuomioita varten säädetyllä tavalla.”
17. Lain 60/2003 44 §:n mukaan välitystuomioiden pakkotäytäntöönpanoon sovelletaan siviilioikeudenkäynnistä annetun lain sekä lain 60/2003 VIII osaston säännöksiä.
18. Siviilioikeudenkäynnistä 7.1.2000 annetun lain 1/2000 (BOE 8.1.2000; jäljempänä laki 1/2000) 517 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään, että välitystuomiot tai välimiesten päätökset voivat olla pakkotäytäntöönpanon kohteena.
19. Lain 1/2000 556 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanohakemuksen vastapuoli voi esittää täytäntöönpanoa koskevia vastaväitteitä kymmenen päivän kuluessa täytäntöönpanomääräyksen tiedoksi antamisesta.
20. Lain 1/2000 559 §:n 1 momentissa esitetään menettelyvirheitä, joihin vetoamalla se, jota vastaan täytäntöönpanomääräystä haetaan, voi vastustaa täytäntöönpanomääräystä.
III Tosiseikat, pääasian oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset
21. María Cristina Rodríguez Nogueira (jäljempänä vastaaja) ja palvelujen tarjoaja Asturcom Telecomunicaciones SL (jäljempänä Asturcom) allekirjoittivat 24.5.2004 yksityishenkilöitä koskevan matkapuhelinsopimuksen. Sopimus sisältää välityssopimuksen, jonka mukaan kaikki kyseisestä sopimuksesta johtuvat riidat saatetaan Asociación Europea de Arbitraje de Derecho y Equidadin (välimies- ja sovittelumenettelyjä hoitava eurooppalainen yhdistys, jäljempänä AEADE) toimittamaan välimiesmenettelyyn.
22. Vastaaja sitoutui tässä sopimuksessa muun muassa siihen, että hän jatkaa liittymäsopimusta 18 kuukauden ajan liittymän avaamispäivästä, ja siihen, että hänen vähimmäiskulutuksensa on kuusi euroa liittymää kohti. Lisäksi hän sitoutui siihen, ettei hän muuta tämän operaattorin kanssa sovittuja sopimusehtoja. Hän sitoutui maksamaan puhelinlaskut ja olemaan irtisanomatta tämän saman operaattorin muita liittymiä. Lisäksi sovittiin, että jos asiakas laiminlyö sopimuksen mukaiset velvoitteet, hän on velvollinen maksamaan operaattorille 300 euroa korvausta jokaisesta liittymästä ja että tarvittaessa tämä summa peritään soveltuvan menettelyn avulla.
23. Koska vastaaja ei maksanut joitakin laskuja ja irtisanoi sopimuksen ennen sen vähimmäisvoimassaoloajan umpeutumista, Asturcom esitti 16.2.2005 Bilbaon kaupungissa AEADE:lle hakemuksen välimiesmenettelyn aloittamisesta häntä vastaan sopimusrikkomuksen vuoksi.
24. Välitystuomio annettiin 14.4.2005, ja siinä velvoitettiin vastaaja maksamaan 669,69 euron suuruinen summa. Koska vastaaja ei nostanut välitystuomiota koskevaa kumoamiskannetta, välitystuomiosta on tullut oikeusvoimainen.
25. Asturcom haki 29.10.2007 vastaajaa vastaan täytäntöönpanomääräystä ja vaati edellä mainitun tuomion täytäntöönpanoa edellä mainitun summan sekä 300 euron korkojen ja kustannusten maksamiseksi.
26. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin esittää aluksi syyt, joiden vuoksi se katsoo, että sopimuksen sisältämä välityssopimus on kohtuuton. Se viittaa muun muassa siihen tosiseikkaan, että välimiesmenettelystä vastaava yhdistys laatii itse puhelinliittymien sopimukset, että välityssopimuksessa ei täsmennetä, missä kaupungissa välimiesmenettely käydään, eikä siinä ole mainintaa mahdollisuudesta valita useiden kaupunkien välillä ja että välitystuomioistuimeen saapumisesta aiheutuvat matkakustannukset ovat korkeammat kuin velan määrä.
27. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan välitystuomioistuimilla ei ole välimiesmenettelystä annetun Espanjan lain mukaan velvollisuutta tai mahdollisuutta tutkia välityssopimusta viran puolesta ja kumota välityssopimuksia, jotka ovat pätemättömiä tai kohtuuttomia.
28. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin epäilee, että välimiesmenettelyä koskeva kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa yhteisön lainsäädännön kanssa. Sen vuoksi se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voiko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY mukainen kuluttajansuoja merkitä sitä, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu sellaisen lopullisen välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, joka on annettu ilman kuluttajan osallistumista asian käsittelyyn, voi tutkia viran puolesta, onko välityssopimus pätemätön, ja tämän seurauksena kumota välitystuomion, jos se katsoo, että kyseisessä välityssopimuksessa on kuluttajan oikeuksia loukkaava kohtuuton sopimusehto?”
IV Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa
29. Ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty 29.1.2008, on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 5.2.2008.
30. Asturcom, Espanjan hallitus ja Unkarin hallitus sekä komissio ovat toimittaneet kirjalliset huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa säädetyssä määräajassa.
31. Koska kukaan asianosaisista ei ole pyytänyt suullista käsittelyä, voitiin ratkaisuehdotus laatia yhteisöjen tuomioistuimen 10.2.2009 pidetyn yleiskokouksen jälkeen.
V Asianosaisten pääasialliset perustelut
32. Asturcom vaatii, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymykseen vastataan kieltävästi. Se muistuttaa siitä, että vaikka Espanjan lainsäädännössä ei nimenomaisesti säädetä kansallisen tuomioistuimen vastaavasta toimivallasta, tuomioistuin on kuitenkin asiassa Mostaza Claro(3) annetun tuomion nojalla oikeutettu tutkimaan kumoamiskanteen yhteydessä viran puolesta, onko välityslauseke pätemätön. Tästä seuraa Asturcomin mielestä se, että kansallinen lainsäädäntö vastaa vaatimuksia, jotka yhteisön oikeudessa asetetaan kuluttajan suojelemiseksi kohtuuttomilta ehdoilta.
33. Asturcom toteaa lisäksi, että Espanjan Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin) oikeuskäytännössä rinnastetaan välitystuomioistuinten ja tuomioistuinten päätökset niin, että jollei välitystuomioon – kuten nyt esillä olevassa asiassa – haeta muutosta kahden kuukauden määräajan kuluessa tiedoksiannosta, välitystuomio saa lainvoiman lainvoimaisen ja täytäntöönpanokelpoisen tuomion tavoin. Lainvoimaisen välitystuomion täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin ei voi ab initio ja viran puolesta tutkia, onko välityssopimus pätevä vai pätemätön, ja siten kieltää pakkotäytäntöönpanon määräämistä, minkä myös Audiencia Provincial de Madrid on todennut omassa oikeuskäytännössään.
34. Tällainen tulkinta antaa mahdollisuuden suojella oikeusvarmuuden periaatetta, jonka ilmaus lainvoimaisuus on, ja lisäksi se on yhdenmukainen jo mainitussa asiassa Mostaza Claro annetun tuomion kanssa, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi todeta kohtuuttoman välityslausekkeen pätemättömäksi ainoastaan sellaisesta välimiespäätöksestä nostetun kumoamiskanteen yhteydessä, joka ei ole vielä saanut lainvoimaa.
35. Unkarin ja Espanjan hallitukset puolestaan ehdottavat yhteisöjen tuomioistuimelle, että kansalliselle tuomioistuimelle, jonka käsiteltäväksi on saatettu lopullisen välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, annettaisiin oikeus tutkia, onko välityssopimus pätemätön. Ne vetoavat pitkälti samankaltaisiin perusteluihin, jotka liittyvät ennen kaikkea mahdollisuuteen soveltaa oikeuskäytännössä vahvistettuja periaatteita.
36. Unkarin hallitus vetoaa erityisesti siihen, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että yleiseen etuun liittyvät syyt, joihin direktiivin suojatavoite perustuu, edellyttävät nimenomaisesti, että kansallinen tuomioistuin tutkii kuluttajasopimuksen ehdon kohtuuttomuuden ennen kaikkea esillä olevan asian kaltaisessa tapauksessa.
37. Espanjan hallitus yhtyy pääosin tähän päätelmään ja tuo esiin eräitä kansalliseen prosessioikeuteen liittyviä seikkoja.
38. Se viittaa siihen, että jäsenvaltion oikeusjärjestys ja yhteisön oikeusjärjestys eivät ole yhteensopimattomia kohtuuttomia ehtoja koskevan kuluttajansuojan alalla. Espanjan lainsäädännön asiaan liittyvien säännösten mukaan välityslausekkeen pätevyys on tutkittava oikeusjärjestyksen perusteiden nojalla, eikä ainoastaan asian käsittelystä vastaavan tuomioistuimen vaan myös täytäntöönpanevan tuomioistuimen toimesta, riippumatta siitä, onko kyseinen asianosainen osallistunut välimiesmenettelyyn tai täytäntöönpanevan tuomioistuimen käsittelyyn ja käyttänyt oikeussuojakeinoa.
39. Espanjan hallituksen mukaan useissa Espanjassa tehdyissä oikeuden päätöksissä, muun muassa Audiencia Nacionalin 9.5.2005 antamassa tuomiossa, on annettu kansalliselle tuomioistuimelle sitä välimiespäätöstä, jonka täytäntöönpanosta sen pitää määrätä, koskevaa valvontavaltaa, erityisesti oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvistä syistä, vaikka kukaan asianosaisista ei olisi ottanut tätä seikkaa esiin.
40. Vastaavasti sekä kuluttajansuojan asianmukaisesta täytäntöönpanosta että käsitteen ”oikeusjärjestyksen perusteet” laajasta tulkinnasta pitäisi seurata, että täytäntöönpanevalla kansallisella tuomioistuimella on mahdollisuus tutkia välityssopimuksen pätevyyttä viran puolesta ja todeta välitystuomio pätemättömäksi, jos se päätyy siihen tulokseen, että välityssopimus sisältää kohtuuttoman ehdon.
41. Komissio kiinnittää aluksi huomion esillä olevan asian ja asian Mostaza Claro tosiseikkojen välisiin tiettyihin eroihin, jotka johtuvat siitä, että esillä olevassa asiassa kuluttaja on ensinnäkin passiivinen ja toiseksi välityslausekkeen kohtuuttomuutta ei käsitellä nyt välitystuomion kumoamiskanteen vaan pakkotäytäntöönpanon yhteydessä. Komissio myöntää myös, että täytäntöönpanevan tuomioistuimen valvontavalta on lähtökohtaisesti rajallisempi kuin tuomioistuimen, joka käsittelee kumoamiskannetta.
42. Komissio vetoaa kuitenkin siihen, että täytäntöönpanevan tuomioistuimen on direktiivin tavoitteiden merkityksen vuoksi poikkeuksellisesti tutkittava viran puolesta välityslausekkeen kohtuuttomuus ja mahdollisesti todettava se pätemättömäksi. Esillä olevan asian kaltaisissa tapauksissa, joissa kuluttaja ei ole käyttänyt oikeussuojakeinoja välitystuomiota vastaan, täytäntöönpaneva tuomioistuin on ainoa riippumaton instanssi, koska sillä ei ole henkilökohtaista intressiä välityslausekkeen säilyttämiseen, mikä määrää sen ennalta lausekkeen pätevyyden tutkijaksi.
43. Lopuksi komissio ottaa kantaa ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, kuuluuko välityslausekkeen kohtuuttomuuden arviointi viran puolesta kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan tai onko se peräti sen velvollisuus. Asiassa Mostaza Claro annetun tuomion 38 kohdan ja tuomiolauselman nojalla se päättelee, että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus tutkia asiaa viran puolesta.
VI Oikeudellinen arviointi
A Alustavat huomautukset
44. Kohtuuttomaksi ehdoksi on direktiivin 93/13 3 artiklaan sisältyvän määritelmän mukaan katsottava ehto, jonka taloudellisesti vahvempi sopimuspuoli laatii ennakolta ja jonka se pakottaa toisen osapuolen hyväksymään, ilman että tämä voi vaikuttaa sen sisältöön. Ehdon kohtuuttomuudelle on 3 artiklan 1 kohdan mukaan tunnusomaista lähinnä se, että se aiheuttaa hyvän tavan vastaisesti kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten välille.(4)
45. Kuluttajasopimusten kohtuuttomiin ehtoihin liittyvät ongelmat tunnettiin jo kauan ennen direktiivin 93/13 voimaantuloa. Sellaisten vakiomuotoisten sopimusten käyttö, joiden yksittäisistä ehdoista ei ole erikseen neuvoteltu sopimuspuolten kesken, on vääjäämättä lisääntynyt jatkuvasti Euroopan unionin kaltaisessa kasvavassa palvelu- ja kulutusyhteiskunnassa. Yksipuolisesti muotoiltujen sopimusehtojen käytössä on vaarana käyttäjän muodostaman sopimuspuolen etujen huomiotta jättäminen tai puutteellinen huomioon ottaminen.(5)
46. Direktiivin 93/13 tarkoituksena oli helpottaa tilannetta yhdenmukaistamalla osittain jäsenvaltioiden kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä.(6) Direktiivin tavoitteena on taata yhtenäinen vähimmäissuoja kuluttajasopimusten kohtuuttomilta ehdoilta yhteisön jäsenvaltioissa. Direktiivin tärkeimpiin kohtiin kuuluu ensinnäkin 6 artiklan 1 kohtaan sisältyvä säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot ”eivät sido kuluttajia”. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja ”kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa”.
47. Direktiivin 93/13 6 ja 7 artikla ovat oikeusdogmaattisesti tarkasteltuna kuluttajansuojelua koskevan johdetun oikeuden pakottavia säännöksiä, jotka johtavat tahdonautonomian tärkeimmän ilmauksen eli sopimusoikeuden rajoittamiseen.(7)
B Kansallisten tuomioistuinten kohtuuttomien ehtojen tutkimista koskeva toimivalta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
48. Yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut asianomaisia säännöksiä yhdistetyissä asioissa Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores,(8) asiassa Cofidis(9) ja asiassa Mostaza Claro(10) annetuissa tuomioissa ja katsonut, että kansallinen tuomioistuin voi tehtäviään hoitaessaan toimia tehokkaasti kohtuuttomien ehtojen torjumiseksi. Nämä tuomiot vaikuttavat merkittävästi esillä olevaan asiaan. Sen vuoksi seuraavaksi on tutkittava, miltä osin kulloistenkin asioiden yhtäläisyydet oikeuttavat niissä vahvistettujen periaatteiden soveltamisen esillä olevassa asiassa.
49. Aluksi on muistutettava niistä oikeuskäytäntöön perustuvista periaatteista, joiden nojalla esillä olevaa asiaa on tutkittava.
50. Yhteisöjen tuomioistuimen lähtökohtana direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklan tulkinnassa oli toteamus, jonka mukaan ”direktiivillä toteutettu suojajärjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että kuluttaja on elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli sekä neuvotteluaseman että tietojen puolesta, mikä johtaa kuluttajan sitoutumaan elinkeinonharjoittajan ennakolta laatimiin sopimusehtoihin, ilman että hän voisi vaikuttaa niiden sisältöön”.(11) Yhteisöjen tuomioistuin on päätellyt tästä tosiseikasta, että ”tätä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä epätasa-arvoista tilannetta voidaan tasoittaa ainoastaan sopimuspuolten ulkopuolisella aktiivisella väliintulolla”.(12)
51. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus tutkia viran puolesta tietyn ehdon kohtuuttomuus on keino, jonka avulla voidaan saavuttaa direktiivin 6 artiklassa vahvistettu tavoite eli sen estäminen, että kohtuuton ehto sitoisi yksittäistä kuluttajaa. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tämä tuomioistuimen toimivalta edistää myös direktiivin 7 artiklassa tarkoitetun tavoitteen toteuttamista, koska tällaisella tutkimisella voi olla sellainen vaikutus, että se saa osaltaan elinkeinonharjoittajan luopumaan kohtuuttomien ehtojen käytöstä niissä sopimuksissa, joita se tekee kuluttajien kanssa.(13) Yhteisöjen tuomioistuin on edelleen todennut, että mahdollisuutta tutkia ehto viran puolesta on pidetty tarpeellisena tosiasiallisen kuluttajansuojan turvaamiseksi, kun otetaan huomioon muun muassa se vähäistä suurempi vaara, että kuluttaja ei vetoa ehdon kohtuuttomuuteen pääasiassa sen vuoksi, että hän ei tunne oikeuksiaan.
52. Edellä esitetyn perusteella yhteisöjen tuomioistuin ratkaisi yhdistetyt asiat Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores(14) siten, että direktiivin 93/13 kuluttajille varmistama suoja, merkitsee sitä, että kansallinen tuomioistuin voi viran puolesta arvioida käsiteltäväkseen saatetun sopimusehdon kohtuuttomuutta silloin, kun se tutkii kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen tutkittavaksi ottamista.
53. Asiassa Cofidis(15) yhteisöjen tuomioistuin täsmensi oikeuskäytäntöään siten, että sen ehdoksi, että tuomioistuimella on toimivalta tutkia viran puolesta tai kuluttajan tekemän oikeudenkäyntiväitteen perusteella, onko sopimuksessa oleva ehto kohtuuton, ei voi asettaa vanhentumisajan noudattamista.
54. Asiassa Mostaza Claro(16) yhteisöjen tuomioistuin päätti, että kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaistavaksi on saatettu välitystuomion kumoamista koskeva kanne, voi todeta välityssopimuksen pätemättömyyden ja kumota välitystuomion, jos kyseisessä välityssopimuksessa on kohtuuton sopimusehto, silloinkin kun kuluttaja ei ole vedonnut tähän seikkaan välimiesmenettelyssä vaan vasta kumoamiskanteessa.
55. Yhteisöjen tuomioistuin perusteli tuomiotaan siten, että direktiivin 6 artiklalla tavoiteltua päämäärää ei voitaisi saavuttaa, jos välitystuomioon kohdistuvaa kumoamisvaatimusta käsittelevällä tuomioistuimella ei olisi mahdollisuutta todeta välitystuomion pätemättömyyttä ainoastaan siitä syystä, ettei kuluttaja ole vedonnut sen pätemättömyyteen välimiesmenettelyssä.(17) Tätä kuluttajan laiminlyöntiä ei voitaisi korvata millään ulkopuolisilla toimilla. Yhteisöjen tuomioistuimen käsityksen mukaan direktiivillä käyttöön otettu erityinen suojajärjestely vaarantuisi väistämättä.(18)
C Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
1. Tutkimiseen liittyvä täytäntöönpanevan tuomioistuimen toimivalta
56. Esillä olevan asian kohteena on asian Mostaza Claro tapaan välityssopimus, jonka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on katsonut kohtuuttomaksi.(19) Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että on kansallisen tuomioistuimen tehtävä todeta, täyttääkö sopimusehto kriteerit, joiden perusteella se on direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan mukaan luokiteltava kohtuuttomaksi.(20) Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan riidanalainen välityssopimus on esteenä sille, että vastaaja voisi puolustautua ja käyttää oikeussuojakeinoja tai vedota oikeudenkäyntiväitteisiin, mikä tukee direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ja sen liitteessä olevan q alakohdan soveltamista.
57. Esillä oleva asia eroaa kuitenkin asiasta Mostaza Claro siinä, että vastaaja ei ole ilmestynyt välitystuomioistuimeen eikä nostanut välitystuomion kumoamiskannetta. Asiasta Mostaza Claro poiketen tässä yhteydessä nousee näin ollen esiin kysymys siitä, voiko kansallinen tuomioistuin todeta sopimusehdon kohtuuttomuuden pakkotäytäntöönpanomenettelyn yhteydessä. Erona on myös se, että asiassa Mostaza Claro kyseiset kuluttajat vetosivat nimenomaan asianomaisen välityslausekkeen kohtuuttomuuteen, kun taas esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy, pitääkö tällaisen ehdon kohtuuttomuus tutkia pakkotäytäntöönpanoa koskevan päätöksen yhteydessä myös viran puolesta.
58. Asturcomia lukuun ottamatta kaikki asianosaiset katsovat, että kansallisella tuomioistuimella pitää olla myös pakkotäytäntöönpanomenettelyn yhteydessä viran puolesta mahdollisuus todeta sopimusehdon kohtuuttomuus ja mahdollisuus todeta ehto pätemättömäksi. Tähän käsitykseen on syytä yhtyä.
59. Käsitykseni mukaan tämä tulkinta vastaa parhaiten direktiivin 93/13 kuluttajansuojaa koskevaa tavoitetta. Se vastaa myös direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdan sanamuotoa, jossa nimenomaan edellytetään jäsenvaltioilta ”riittäviä ja tehokkaita keinoja” kuluttajien suojelemiseksi kohtuuttomien ehtojen käytöltä. Ennakkoratkaisukysymyksen oikeudellisen arvioinnin kannalta erityisen tärkeä on yhteisön lainsäätäjän korostama vaatimus kansallisten täytäntöönpanotoimien tehokkuudesta. Se vastaa yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä tehokkaasti yksityisten oikeussubjektien oikeudet, jos direktiivissä sellaisista säädetään.(21)
60. Jäsenvaltioiden ”menettelyllisenä itsemääräämisoikeutena” tunnettu institutionaalinen ja menettelyllinen autonomia ei ole edellä esitetyn esteenä. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa pikemminkin se, että koska yhteisö ei ole antanut alaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yhteisön oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet.(22)
61. Edellä esitettyä on tarkasteltava sitä taustaa vasten, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva yhteisön oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 13 artiklassa sekä uudelleen Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan(23) 47 artiklassa.(24) Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava ”missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa päättyä tälle vastaiseen päätökseen”,(25) eli näin myös välimiesmenettelyissä.(26)
62. Pakkotäytäntöönpanomenettelyn kohteena jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole välitystuomion aineellinen tutkimus vaan yksinomaan sen pakkotäytäntöönpano. Vastaajan mahdollisuutta vedota täytäntöönpanoperusteiden vastaisiin aineellisoikeudellisiin väitteisiin on yleensä rajoitettu jäsenvaltioiden pakkotäytäntöönpanoa koskevassa oikeudessa, ja mahdollisuus riippuu ainoastaan tiettyjen ehtojen täyttymisestä.(27) Mielestäni on kuitenkin syytä antaa kansalliselle tuomioistuimelle vastaava toimivalta myös pakkotäytäntöönpanomenettelyn yhteydessä, jollei direktiivin 93/13 kuluttajansuojaa koskevaa tavoitetta haluta tehdä tyhjäksi.(28)
63. Päinvastaisesta tulkinnasta seuraisi nimittäin se, että kohtuuton sopimusehto tulisi lopulta voimaan, vieläpä peruuttamattomasti kuluttajan etujen vastaisesti. Tällöin syntyisi oikeustila, jonka yhteisön lainsäätäjä ehdottomasti halusi välttää kuluttajan taloudellisten etujen erityisen suojelutarpeen vuoksi.
64. Nimenomaan esillä oleva tosiseikka osoittaa erityisen selvästi, että olisi direktiivin 93/13 vastaista, jos täytäntöönpanevalla tuomioistuimella ei olisi vastaavaa tutkimiseen liittyvää toimivaltaa. Silloin kuluttajien olisi ehdottomasti esitettävä kyseessä olevan sopimusehdon vastaisia väitteitä jo ennen täytäntöönpanomenettelyä, siis sitä edeltävässä vaiheessa, jotta he voisivat välttyä pätemättömän sopimusehdon kielteisiltä vaikutuksilta. Esillä olevassa asiassa vastaajan Rodríguez Nogueiran olisi siis pitänyt osallistua jo välimiesmenettelyyn, jonka lainmukaisuutta ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin epäilee – toisin sanoen kansallinen lainsäädäntö edellyttäisi, että kuluttaja osallistuu pätemättömään menettelyyn, jotta sopimus voitaisiin todeta pätemättömäksi. Tätä tulosta ei voitaisi hyväksyä, ja se osoittaa, että täytäntöönpanevalla tuomioistuimella pitää olla vastaava toimivalta.
65. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, direktiivin tavoitteen täyttäminen edellyttää lisäksi sitä, että kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä epäyhdenvertaista tilannetta voidaan tasoittaa sopimuspuolten ulkopuolisella aktiivisella väliintulolla.(29) Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan välitystuomioistuimilla ei ole välimiesmenettelystä annetun Espanjan lain mukaan velvollisuutta tai mahdollisuutta tutkia välityssopimusta viran puolesta ja kumota välityssopimuksia, jotka ovat pätemättömiä tai kohtuuttomia.(30)
66. Siinäkin tapauksessa, että välitystuomioistuimilla olisi siihen velvollisuus tai mahdollisuus, olisi syytä vakavasti epäillä, voitaisiinko välitystuomioistuinta aina pitää riippumattomana ja puolueettomana, varsinkin kun saattaa olla välimiehen oman edun mukaista säilyttää välityslauseke, jonka mukaan hän on toimivaltainen. Komissio viittaa perustellusti tähän näkökohtaan.(31) Näkökohta koskee esimerkiksi pääasian kaltaista tapausta, jossa välityssopimuksen on laatinut sama yhdistys, joka on vastuussa välimiesmenettelystä. Kohtuuttoman välityslausekkeen pätemättömyyden tutkimista ei sen vuoksi voi luovuttaa yksinomaan välimiehelle. Tehtävä on pikemminkin siirrettävä tuomioistuimelle, mikä takaa oikeusvaltion mukaisen lainkäytön riippumattomuuden.
67. Mikäli kuluttaja ei nosta välitystuomiota koskevaa kumoamiskannetta, mikä ei kuluttajien usein puutteellisen liiketaloudellisen kokemuksen vuoksi ole mahdotonta,(32) ja välitystuomio saa sen seurauksena oikeusvoiman, pakkotäytäntöönpanoa käsittelevä tuomioistuin on yleensä ainoa ja viimeinen oikeusaste, joka ylipäänsä voi tutkia sopimusehdon lainmukaisuuden.(33) Yhteisön oikeusjärjestyksessä on johdonmukaisesti annettava täytäntöönpanevalle tuomioistuimelle vastaava tutkimista koskeva toimivalta nimenomaan sen ainutlaatuisen aseman vuoksi. Jäsenvaltioiden velvollisuutena on sen jälkeen varmistaa, että täytäntöönpanevalla tuomioistuimella on tarvittava prosessuaalinen toimivalta, jotta se voi hylätä pakkotäytäntöönpanoa koskevan hakemuksen kumoamalla välitystuomion.
68. Yksi peruste pakkotäytäntöönpanoa koskevan hakemuksen hylkäämiselle voidaan lähtökohtaisesti johtaa jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden suojelemista koskevista näkökannoista. Vastaava kansainvälisoikeudellinen määräys sisältyy ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 1958 tehdyn yleissopimuksen(34) 5 artiklan 2 kappaleen a kohtaan sekä välimiesmenettelyihin sovellettavan yhdenmukaisen lain käyttöönotosta Euroopan neuvoston yhteydessä 1966 tehdyn yleissopimuksen(35) 29 artiklan 2 kappaleeseen. Euroopan unionin joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä on samankaltaisia säännöksiä.(36)
69. Espanjan positiivisessa oikeudessa ei nimenomaisesti säädetä täytäntöönpanevan tuomioistuimen vallasta tutkia välityslausekkeen pätevyys viran puolesta. Myös ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa tähän ennakkoratkaisupyynnössään. Espanjan täytäntöönpanevan tuomioistuimen valvontavalta on tältä osin yhtä rajallinen kuin useimmissa yhteisön jäsenvaltioissa ja perustuu lähinnä pakkotäytäntöönpanomenettelyn muodollisuuksien noudattamiseen. Samanaikaisesti on todettava, että useat Espanjan välitystuomioiden täytäntöönpanoa käsittelevät tuomioistuimet ovat viime vuosina hylänneet pakkotäytäntöönpanon määräämistä koskeneita hakemuksia sillä perusteella, että kyseiset välitystuomiot eivät ole olleet oikeusjärjestyksen perusteiden mukaisia.(37) Huomattavassa osassa oikeuskäytäntöä(38) ja oikeustieteellistä kirjallisuutta(39) Espanjassa tunnutaan jakavan tämä käsitys. Uudemmassa oikeuskäytäntölinjassa päädytään pitkälti samaan päätelmään, ja siinä täytäntöönpanevan tuomioistuimen vastaavan toimivallan perustaksi asetetaan kuluttajansuojan vaatimus.(40) Tästä huolimatta Espanjan oikeustila ei näytä vielä aivan selvältä korkeimman oikeuden yksiselitteisen oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi.
70. Sen kansainvälisessä oikeudessa ja Euroopan unionin eräiden jäsenvaltioiden oikeuskäytännöissä tunnustetun oikeusperiaatteen, jonka mukaan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisen välitystuomion täytäntöönpano on kiellettyä, sisällyttäminen yhteisön oikeusjärjestykseen vaikuttaa minusta oikeutetulta sitä taustaa vasten, että asiassa Mostaza Claro antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin tunnusti direktiivin 93/13 yhteisön kuluttajansuojaa koskevat säännökset epäsuorasti säännöksiksi, jotka voivat kuulua oikeusjärjestyksen perusteisiin.(41) Tästä yhteisöjen tuomioistuin päätteli, että näiden säännösten vastaisen välitystuomion kumoaminen on oikeutettua.
71. Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi mainitussa tuomiossa, direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan pakottava säännös, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot ”eivät sido kuluttajaa”, velvoittaa kansallisen tuomioistuimen tutkimaan sopimusehdon kohtuuttomuuden viran puolesta ja korjaamaan näin osaltaan sitä epätasapainoa, joka vallitsee kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä.(42) Toiseksi direktiivi 93/13, jolla pyritään lujittamaan kuluttajansuojaa, on yhteisöjen tuomioistuimen käsityksen mukaan EY 3 artiklan 1 kohdan t alakohdan mukainen perustavanlaatuinen määräys, joka on välttämätön yhteisölle annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti elintason ja elämänlaadun parantamiseksi yhteisössä.(43)
72. Olen tietoinen siitä, että direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklan tässä esitetty tulkinta voi johtaa oikeusvoiman murtumiseen eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksessä, minkä johdosta nousee väistämättä esiin kysymys, miten tämä tulkinta voidaan mukauttaa yhteisöjen tuomioistuimen tähänastiseen oikeuskäytäntöön, joka liittyy yhteisön oikeuden vastaisten kansallisten säädösten ja tuomioiden oikeusvoimaan.
73. Asiassa Kapferer(44) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin viittasi merkitykseen, joka oikeusvoiman periaatteella on sekä yhteisön oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä, ja vahvisti samanaikaisesti periaatteen, jonka mukaan sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeen kulumisen jälkeen lopullisiksi tulleita tuomioistuinten päätöksiä ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Eco Swiss(45) annettuun tuomioon nojaten, että EY 10 artiklassa vahvistettu yhteistyön periaate ei edellytä, että kansallisen tuomioistuimen olisi jätettävä soveltamatta kansallisia menettelysääntöjä, jotta se voisi tutkia ja kumota lainvoimaiseksi tulleen tuomioistuimen päätöksen, jos osoittautuu, että se on yhteisön oikeuden vastainen.(46)
74. Yhteisöjen tuomioistuin on ratkaissut nämä oikeusvarmuuden ja kuluttajansuojan väliset jännitteet siten, että se on täsmentänyt implisiittisesti, että oikeusvoiman periaatetta noudatetaan sillä varauksella, että noudatetaan myös vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta. Silloin kun jäsenvaltiot vahvistavat niitä oikeussuojakeinoja, joilla on tarkoitus turvata yhteisön oikeuden välittömään oikeusvaikutukseen perustuvat yksityisten oikeudet, koskevat menettelysäännöt, nämä säännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne säännöt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia (vastaavuusperiaate), ja niillä ei saa tehdä yhteisön oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi (tehokkuusperiaate).(47)
75. Edellä esitettyjen näkökantojen perusteella, ennen kaikkea tehokkaan kuluttajansuojan tarpeen(48) vuoksi sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön(49) nojalla, jossa edellytetään nimenomaan kolmannen, sopimuspuolista riippumattoman tahon aktiivista väliintuloa, olen vakuuttunut, että oikeusvoiman murtaminen voi olla poikkeustapauksissa tarpeen.
76. Edellä esitetystä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen on hylättävä sellaisen lopullisen välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, joka on annettu ilman kuluttajan osallistumista asian käsittelyyn, kumoamalla tämä välitystuomio, jos se katsoo, että kyseisessä välityssopimuksessa on kuluttajan oikeuksia loukkaava kohtuuton sopimusehto.(50)
2. Täytäntöönpanevan tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus
77. Vaikka ennakkoratkaisukysymys ei ole tässä suhteessa aivan selvä, ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin näyttää pyytävän yhteisöjen tuomioistuimelta vastausta myös siihen kysymykseen, onko täytäntöönpanevalla tuomioistuimella oikeuden lisäksi myös velvollisuus tutkia välityslausekkeen kohtuuttomuus viran puolesta.
78. Tästä on ensinnäkin todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on sekä yhdistetyissä asioissa Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores(51) että asiassa Cofidis(52) antamassaan tuomiossa puhunut kansallisen tuomioistuimen toimivallasta tai mahdollisuudesta tutkia sopimusehdon kohtuuttomuus viran puolesta. Tämän perusteella voisi ensi arviolta päätellä, että kansallinen tuomioistuin voi tutkia sopimusehdon kohtuuttomuuden muttei ole siihen velvollinen. Tällaisessa näiden tuomioiden tulkinnassa jätetään kuitenkin huomiotta se tosiseikka, että yhteisöjen tuomioistuimen tarkastelun kohteena oli pääasiallisesti direktiivin 93/13 kuluttajansuojaa koskeva tavoite.
79. Yhteisöjen tuomioistuin on pyrkinyt erityisesti korostamaan sitä, että tällaisella tutkimisella voi olla sellainen pelotevaikutus, että se saa elinkeinonharjoittajan luopumaan kohtuuttomien ehtojen käytöstä niissä sopimuksissa, joita se tekee kuluttajien kanssa. Mielestäni tavoiteltava tutkimisen pelotevaikutus pienenee kuitenkin olennaisesti, jos sen suorittaminen jäisi ainoastaan täytäntöönpanevan tuomioistuimen harkinnan varaan. Kuluttajansuoja olisi sen sijaan yhteisön oikeuden vaatimusten mukaisesti varmistettu, jos kansallisella tuomioistuimella olisi tällainen tutkimisvelvollisuus.(53)
80. Tämä ajatus näyttää olevan myös asiassa Mostaza Claro annetun tuomion perustana. Mainitussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kuluttajansuojalla yhteisöjen oikeusjärjestyksessä oleva arvo oikeuttaa sen, että ”kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus viran puolesta tutkia sopimusehdon kohtuuttomuus ja näin osaltaan korjata sitä epätasapainoa, joka vallitsee kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä”.(54)
81. Vastaavasti yhteisöjen tuomioistuin päätti mainitussa tuomiossa myös, että ”direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaistavaksi on saatettu välitystuomion kumoamista koskeva kanne, voi todeta välityssopimuksen pätemättömyyden ja kumota välitystuomion, kun se katsoo, että kyseisessä välityssopimuksessa on kohtuuton sopimusehto, silloinkin kun kuluttaja ei ole vedonnut tähän seikkaan välimiesmenettelyssä, vaan vasta kumoamiskanteessa”. Kuten jo todettiin, yhteisöjen tuomioistuin perusteli päätöstään lähinnä sillä, että yhteisön oikeuden kuluttajansuojaa koskevat säännökset ovat säännöksiä, jotka kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin.(55)
82. Edellä esitetyistä näkemyksistä seuraa, että yhteisön oikeudessa säädetään kansallisen tuomioistuimen tutkimisvelvollisuudesta.
VII Ratkaisuehdotus
83. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Juzgado de Primera Instancia n°4 de Bilbaolle seuraavasti:
Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY kuluttajansuojaa koskevasta tavoitteesta seuraa, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu välitystuomion pakkotäytäntöönpanoa koskeva hakemus, on tutkittava viran puolesta, onko välityssopimus pätemätön, ja kumottava tämän seurauksena välitystuomio, jos se katsoo, että kyseisessä välityssopimuksessa on kuluttajan oikeuksia loukkaava kohtuuton sopimusehto.