UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
14 päivänä lokakuuta 2010 (*)
Sosiaaliturva – Asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 – Perhe-etuudet – Päällekkäisyyden estävät säännökset – Asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohta – Asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan a alakohta – Jäsenvaltiossa äitinsä, jolla on oikeus saada siellä perhe-etuuksia, kanssa asuvat lapset, joiden Sveitsissä työskentelevä isä, jolla on periaatteessa oikeus saada samantyyppisiä perhe-etuuksia Sveitsin lainsäädännön nojalla, on jättänyt hakematta näitä etuuksia
Asiassa C‑16/09,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 30.10.2008 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.1.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Gudrun Schwemmer
vastaan
Agentur für Arbeit Villingen-Schwenningen – Familienkasse,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit A. Arabadjiev, A. Rosas, A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari) ja P. Lindh,
julkisasiamies: J. Mazák,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Malacek,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.2.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Gudrun Schwemmer, edustajanaan Rechtsanwalt R. Romeyko,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja C. Blaschke,
– Liettuan hallitus, asiamiehenään E. Matulionytė,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään E. Riedl,
– Euroopan komissio, asiamiehenään V. Kreuschitz,
kuultuaan julkisasiamiehen 15.4.2010 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 76 artiklan ja asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklan, sellaisina kuin ne ovat muutettuina ja ajan tasalle saatettuina 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005 (EUVL L 117, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71 ja asetus N:o 574/72), tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty Revision-valitusasiassa, jossa asianosaisina ovat Gudrun Schwemmer ja Agentur für Arbeit Villingen-Schwenningen – Familienkasse (Villingen-Schwenningenin työvoimatoimisto – perheavustuskassa, jäljempänä Familienkasse) ja joka koskee sitä, että valittajalle kieltäydyttiin myöntämästä täysimääräisiä perhe-etuuksia Saksassa tammikuusta 2006 lukien.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Vuoden 1999 sopimus
3 Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen, joka on allekirjoitettu 21.6.1999 Luxemburgissa (EYVL 2002, L 114, s. 6; jäljempänä vuoden 1999 sopimus), 8 artiklassa määrätään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta.
4 Tämän sopimuksen liitteessä II, jonka otsikkona on ”Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen”, olevassa 1 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Sopimuspuolet sopivat, että ne soveltavat keskenään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla yhteisön säädöksiä joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän sopimuksen allekirjoittamispäivänä ja tässä liitteessä olevassa A osassa mukautettuina, tai niitä vastaavia sääntöjä.
2. Käsitteellä ”jäsenvaltio(t)”, joka esiintyy tässä liitteessä olevassa A osassa mainituissa säädöksissä, tarkoitetaan yhteisön säädösten piiriin kuuluvien valtioiden lisäksi myös Sveitsiä.”
5 Vuoden 1999 sopimuksen liitteessä II olevan A osan 1 ja 2 kohdassa viitataan asetuksiin N:o 1408/71 ja N:o 574/72, sellaisina kuin ne ovat ajan tasalle saatettuina useilla kyseisissä kohdissa luetelluilla säädöksillä, joihin kuuluu viimeisimpänä asetuksen N:o 1408/71 ja asetuksen N:o 574/72 muuttamisesta niiden soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan opiskelijoita 8.2.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 307/1999 (EYVL L 38, s. 1).
Asetus N:o 1408/71
6 Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklassa säädetään, että tässä asetuksessa
”a) ’palkatulla työntekijällä’ ja ’itsenäisellä ammatinharjoittajalla’ tarkoitetaan:
i) henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta;
ii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman vakuutustapahtuman varalta sosiaaliturvajärjestelmässä, joka koskee kaikkia asukkaita tai koko työssäolevaa väestöä, jos tällainen henkilö:
– voidaan määrittää palkatuksi työntekijäksi sen perusteella, kuinka tällainen järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty tai rahoitettu,
tai
– jollei tällaista perustetta ole, on vakuutettu joidenkin muiden liitteessä I eriteltyjen vakuutustapahtumien varalta palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, tai iii alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä joko pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, tai jollei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sellaista järjestelmää, vastaa liitteessä I olevaa määritelmää;
– –
iv) henkilöä, joka on vapaaehtoisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun alan kattaman vakuutustapahtuman varalta jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia tai kaikkia asukkaita tai tiettyjä asukasryhmiä koskevassa sosiaaliturvajärjestelmässä:
– jos tällainen henkilö toimii palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana,
tai
– jos tällainen henkilö on aiemmin ollut pakollisesti vakuutettu saman vakuutustapahtuman varalta saman jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevassa järjestelmässä;
– –
f) i) ’perheenjäsenellä’ tarkoitetaan henkilöä, joka määritellään tai tunnustetaan perheenjäseneksi tai osoitetaan talouteen kuuluvaksi jäseneksi lainsäädännössä, jonka perusteella etuudet annetaan – – kuitenkin jos sanotussa lainsäädännössä perheenjäseneksi tai talouteen kuuluvaksi henkilöksi katsotaan vain henkilö, joka asuu samassa taloudessa kuin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja tai opiskelija, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos se, jonka etua asia koskee, on pääasiallisesti riippuvainen tästä henkilöstä. – –;
– –
– –
o) ’toimivaltaisella laitoksella’ tarkoitetaan:
i) laitosta, jossa se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu hakiessaan etuutta;
[tai]
ii) laitosta, josta sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus tai olisi oikeus etuuksiin, jos hän tai hänen perheenjäsenensä asuisivat sen jäsenvaltion alueella, jossa laitos sijaitsee;
– –
– –
q) ’toimivaltaisella valtiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jonka alueella toimivaltainen laitos sijaitsee;
– –
u) i) ’perhe-etuuksilla’ tarkoitetaan kaikkia luontois- tai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perhekustannuksia 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti – –;
ii) ’perheavustuksilla’ tarkoitetaan yksinomaan perheenjäsenten lukumäärän ja tapauksen mukaan iän perusteella määräajoin suoritettavia rahaetuuksia;
– –”
7 Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja opiskelijoihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä tai jälkeenjääneisiinsä.”
8 Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan tätä asetusta sovelletaan ”kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee seuraavia sosiaaliturvan aloja: – – perhe-etuuksia”.
9 Kyseisen asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan tällä asetuksella ei anneta eikä pysytetä oikeutta useisiin samanlaisiin etuuksiin yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden perusteella.
10 Saman asetuksen 13 artiklassa, joka kuuluu asetuksen II osastoon ja jonka otsikkona on ”Yleiset säännöt”, säädetään seuraavaa:
”1. – – henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.
2. – –
a) jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella – –
– –”
11 Asetuksen N:o 1408/71 III osaston 7 luvun 73 artiklassa, jonka otsikkona on ”Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa”, säädetään seuraavaa:
”Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu.”
12 Asetuksen N:o 1408/71 samaan 7 lukuun kuuluvassa 76 artiklassa, jonka otsikkona on ”Ensisijaisuussäännöt tilanteessa, jossa toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukainen ja perheenjäsenten asuinvaltion lainsäädännön mukainen oikeus [perhe-etuuteen] on päällekkäinen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos samana aikana samaa perheenjäsentä varten ja ammatin harjoittamisen perusteella voidaan perhe-etuuksia suorittaa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, oikeus perhe-etuuksiin, jotka olisi tarvittaessa 73 tai 74 artiklan mukaan maksettava toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, keskeytetään määrään, josta säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä.
2. Jos etuuksia ei haeta jäsenvaltiossa, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos voi soveltaa 1 kohdan säännöksiä, niin kuin etuudet olisi myönnetty ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.”
13 Asetuksen N:o 1408/71 liitteessä I olevassa I kohdassa, jonka otsikkona on ”Palkatut työntekijät ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat (asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii ja iii alakohta)”, säädetään seuraavaa:
”– –
D. Saksa
Jos toimivaltainen laitos, joka myöntää perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti, on saksalainen laitos, asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan:
a) palkatulla työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu työttömyyden varalta, tai henkilöä, joka tällaisen vakuutuksen perusteella saa sairausvakuutuksen nojalla rahaetuuksia tai niihin verrattavia etuuksia, tai vakinaista virkamiestä, jonka virkamiesaseman mukainen palkka on vähintään sellaisen palkan suuruinen, jonka perusteella palkatulla työntekijällä on pakollinen työttömyysvakuutus;
b) itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattia ja on velvollinen:
– ottamaan vanhuusvakuutuksen itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmästä tai maksamaan siihen maksuja,
taikka
– ottamaan pakollisen eläkevakuutuksen.
– –”
Asetus N:o 574/72
14 Asetuksen N:o 574/72 10 artiklassa, jonka otsikkona on ”Säännöt, joita sovelletaan tapauksessa, jossa oikeudet perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin palkatulle työntekijälle tai itsenäiselle ammatinharjoittajalle ovat päällekkäisiä”, säädetään seuraavaa:
”1. a) Oikeus sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettaviin perhe-etuuksiin tai [perheavustuksiin], jossa näitä etuuksia tai avustuksia koskevan oikeuden saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista, rajoitetaan näiden etuuksien summaan, jos samat perheenjäsenet saavat samalta ajalta etuudet joko yksinomaan toisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai asetuksen 73, 74, 77 tai 78 artiklan säännösten mukaisesti.
b) Jos kuitenkin harjoitetaan [ammatillista] toimintaa ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella:
i) niissä tapauksissa, joissa on kysymys joko yksinomaan toisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai asetuksen 73 tai 74 artiklan mukaisesti maksettavista etuuksista, oikeus perhe-etuuksiin kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai näiden artiklojen mukaisesti rajoitetaan siihen summaan, joka vastaa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien summaa, jonka alueella perheenjäsen asuu, henkilöltä, jolla on oikeus perhe-etuuksiin, tai henkilöltä, jolle ne maksetaan. Sen jäsenvaltion perhe-etuudet, jonka alueella perheenjäsen asuu, maksetaan tämän jäsenvaltion kustannuksella;
– –”
Saksan oikeus
15 Tuloverolain (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG) 62 §:ssä säädetään, että henkilöllä, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Saksassa, on oikeus tämän lain mukaisiin lapsilisiin (Kindergeld) 63 §:ssä tarkoitetuista lapsista.
16 EStG:n 32 §:n 1 momentin 1 kohdassa määritellään ”lasten” käsite seuraavasti:
”Lapsia ovat verovelvollisen ensimmäisen polven jälkeläiset.”
17 EStG:n 65 §:n 1 momentissa säädetään, että lapsilisää ei makseta lapsista, joiden osalta on tai olisi, jos sitä haettaisiin, oikeus lapsilisään toisessa maassa.
18 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että sosiaaliturvalain III osan (Sozialgesetzbuch, Drittes Buch) 27 §:n 2 momentin, luettuna yhdessä saman lain IV osan (Sozialgesetzbuch, Viertes Buch) 8 §:n 1 momentin kanssa, mukaan tässä lainsäädännössä tarkoitettua ”vähäistä palkattua työtä” (geringfügige Beschäftigung) tekevät henkilöt eivät ole pakollisesti vakuutettuja työttömyyden varalta.
19 Asiakirja-aineistosta käy samoin ilmi, että sosiaaliturvalain VI osan (Sozialgesetzbuch, Sechstes Buch) 5 §:n 2 momentin, luettuna yhdessä saman lain IV osan 8 §:n 3 momentin kanssa, mukaan tässä lainsäädännössä tarkoitettua ”vähäistä itsenäistä ammattia” (geringfügige selbständige Tätigkeit) harjoittavat henkilöt eivät ole velvollisia ottamaan vanhuusvakuutusta itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmästä tai maksamaan siihen maksuja tai ottamaan pakollista eläkevakuutusta.
Sveitsin oikeus
20 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kantonikohtaiset lapsilisät ja koulutuslisät suoritetaan vain, mikäli on tehty niitä koskeva hakemus.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
21 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Schwemmer asuu Saksassa kahden vuosina 1992 ja 1995 syntyneen lapsensa kanssa. Hän alkoi vuonna 2005 toimia ”itsenäisenä ammatinharjoittajana kiinteistöjen hallinnointi- ja isännöintipalvelujen sekä siivouspalvelujen alalla”. Toukokuusta 2006 lähtien hän toimi vähäisessä määrin erään yrityksen palveluksessa. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kyseessä oli vähäinen palkattu työ (Minijob). Tämä toiminta ei kuulunut sosiaaliturvavakuutuksen piiriin.
22 Schwemmer maksoi riidanalaisena ajanjaksona Saksan toimivaltaisille laitoksille vapaaehtoisesti maksuja eläke‑, sairaus‑ ja hoitovakuutusta varten.
23 Kyseisten kahden lapsen isä, josta Schwemmer erosi vuonna 1997, työskentelee Sveitsissä. Hän ei ole hakenut tuossa valtiossa perhe-etuuksia, joiden määrä on 109,75 euroa lasta kohden ja joihin hänellä oli ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen mukaan Sveitsin lainsäädännön perusteella oikeus.
24 Familienkasse vahvisti 21.3.2006 tekemässään päätöksessä, joka vahvistettiin hallintovalituksen johdosta 8.5.2006, lapsilisän määräksi kummastakin lapsesta tammikuusta 2006 lähtien ainoastaan 44,25 euroa, joka vastasi Saksan lainsäädännössä säädetyn 154 euron suuruisen lapsilisän ja 109,75 euron suuruisen perhe-etuuden, johon lasten isällä oli Sveitsissä oikeus, välistä erotusta.
25 Familienkasse katsoo, että sen lapsilisän, johon Schwemmerillä on oikeus, määrän osalta merkitystä on asetuksissa N:o 1408/71 ja N:o 574/72 olevilla etuuksien päällekkäisyyttä koskevilla säännöksillä. Tämä laitos toteaa, että koska Schwemmer ei ole harjoittanut asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettua ammatillista toimintaa, asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla Sveitsissä maksettavaa perhe-etuutta koskevalla oikeudella on etusija Saksan lainsäädännössä säädettyyn lapsilisää koskevaan oikeuteen nähden. Familienkasse toteaa, että sillä, onko perhe-etuuksia tosiasiallisesti haettu Sveitsissä, ei ole asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohdan, jota sovelletaan soveltuvin osin, mukaan merkitystä. Tämä laitos samoin kuin Finanzgericht (veroasiaintuomioistuin), jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, katsovat, että jäsenvaltiolle myönnettyä harkintavaltaa voidaan tulkita vain siten, että ainoastaan perustelluissa poikkeustapauksissa voidaan katsoa, että perhe-etuutta ei ole myönnetty työskentelyvaltiossa.
26 Schwemmer on riitauttanut tämän tulkinnan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja toteaa erityisesti, että lasten isä on jättänyt hakematta Sveitsin lainsäädännössä säädettyjä etuuksia ainoana tarkoituksenaan vahingoittaa häntä. Asetuksessa N:o 574/72 ei säädetä tällaisesta tapauksesta.
27 Näissä olosuhteissa Bundesfinanzhof päätti lykätä ratkaisun antamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohdassa olevaa sääntöä sovellettava soveltuvin osin asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan a alakohtaan tilanteissa, joissa etuuteen oikeutettu vanhempi ei hae perhe-etuutta, johon hänellä työskentelyvaltiossaan on oikeus?
2) Jos asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, minkä arviointiperusteiden nojalla asuinvaltion perhe-etuuksien myöntämisen osalta toimivaltainen viranomainen voi soveltaa asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan a alakohtaa siten, että etuudet katsotaan myönnetyiksi työskentelyvaltiossa? Voidaanko arviointia siitä, että perhe-etuudet oletetaan saaduiksi työskentelyvaltiossa, rajoittaa silloin kun etuuteen oikeutettu henkilö ei tarkoituksellisesti hae työskentelyvaltiossaan perhe-etuutta, johon hänellä on oikeus, vahingoittaakseen henkilöä, jolla on asuinvaltiossaan oikeus lapsilisään?”
Ennakkoratkaisukysymysten arviointi
28 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että esillä olevassa asiassa on pääasiallisesti selvitettävä, onko Saksan viranomaisilla oikeus pienentää lapsilisiä, joihin Schwemmerillä on Saksan lainsäädännön nojalla kyseisistä lapsista oikeus – kun tämän oikeuden saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista – määrällä, joka vastaa perhe-etuuksia, jotka näiden samojen viranomaisten mukaan olisi maksettava Schwemmerin entiselle puolisolle Sveitsissä, jos tämä vain hakisi niitä.
29 Näissä olosuhteissa on katsottava, että kansallinen tuomioistuin pyrkii kahdella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti selvittämään, voidaanko asetuksen N:o 1408/71 76 artiklassa ja asetuksen N:o 574/72 10 artiklassa tarkoitettujen, etuuksia koskevien oikeuksien päällekkäisyyden estävien sääntöjen valossa oikeutta, jonka saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista, perhe-etuuksiin, jotka olisi maksettava sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa toinen vanhemmista asuu niiden lasten kanssa, joista nämä etuudet suoritetaan, rajoittaa osittain pääasiassa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa entisellä puolisolla, joka on toinen kyseisten lasten vanhemmista, olisi periaatteessa oikeus perhe-etuuksiin työskentelyvaltionsa lainsäädännön perusteella joko yksinomaan tämän valtion lainsäädännön nojalla tai asetuksen N:o 1408/71 perusteella, mutta hän ei tosiasiallisesti saa kyseisiä etuuksia, koska hän on jättänyt hakematta niitä.
30 Toisen kysymyksensä yhteydessä kansallinen tuomioistuin pohtii erityisesti, voiko sillä syyllä, jonka vuoksi kyseisiä perhe-etuuksia ei ole haettu, olla vaikutusta pääasian riidan ratkaisuun. Tämä kysymys on esitetty vain, mikäli unionin tuomioistuin katsoisi, että kansallisilla viranomaisilla on harkintavaltaa pienentää kyseisiä etuuksia.
31 Esillä olevassa asiassa on selvää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa – kuten esillä olevan tuomion 4 kohdassa todetaan – asetuksiin N:o 1408/71 ja N:o 574/72 sisältyvän termin ”jäsenvaltio(t)” katsotaan vuoden 1999 sopimuksen ja erityisesti sen liitteen II mukaan tarkoittavan näiden säädösten piiriin kuuluvien Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi myös Sveitsin valaliittoa, joten näitä asetuksia voidaan soveltaa pääasiassa.
32 Esillä olevassa menettelyssä ei pääasian riidan kohde huomioon ottaen ole tarpeen lausua kysymyksestä, kattaako vuoden 1999 sopimus asetuksen N:o 647/2005 tämän sopimuksen liitteessä II olevassa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna unionin säädöksiä, joihin kyseisessä liitteessä viitataan, vastaavana sääntönä. Otettiinpa näet huomioon asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/71 versio sellaisena kuin se on asetuksessa N:o 307/1999 eli viimeisimmässä muutosasetuksessa, joka kyseisessä liitteessä II nimenomaisesti mainitaan asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/71 osalta, tai asetukseen N:o 647/2005 perustuva versio, on todettava, että esillä olevassa asiassa asian kannalta merkitykselliset säännökset ovat samat.
33 Asiassa ei ole riitautettu sitä, että pääasiassa kyseessä olevat, Saksan lainsäädännössä säädetyt lapsilisät täyttävät edellytykset, jotka ovat tarpeen, jotta niiden voidaan katsoa olevan asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan u alakohdassa tarkoitettuja ”perhe-etuuksia” (ks. myös EStG:n 62 §:ssä säädetyistä etuuksista asia C-352/06, Bosmann, tuomio 20.5.2008, Kok., s. I‑3827, 10 ja 27 kohta).
34 Asetuksen N:o 1408/71 henkilöllisen soveltamisalan osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kun saksalainen laitos on asetuksen N:o 1408/71 III osaston 7 luvun mukaan perhe-etuuksien maksamiseen toimivaltainen laitos, tämän asetuksen liitteessä I olevan I kohdan D alakohdan (”Saksa”) mukainen määritelmä syrjäyttää 1 artiklan a alakohdassa olevan määritelmän (ks. asia C-194/96, Kulzer, tuomio 5.3.1998, Kok., s. I‑895, 35 kohta) siten, että ainoastaan henkilöitä, jotka – toisin kuin Schwemmer – on pakollisesti vakuutettu jossakin asetuksen N:o 1408/71 liitteessä I olevan I kohdan D alakohdassa mainitussa sosiaaliturvajärjestelmässä, voidaan pitää tämän asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuina ”palkattuina työntekijöinä” tai ”itsenäisinä ammatinharjoittajina” (ks. vastaavasti mm. yhdistetyt asiat C-4/95 ja C-5/95, Stöber ja Piosa Pereira, tuomio 31.1.1997, Kok., s. I‑511, 29–36 kohta; asia C-266/95, Merino García, tuomio 12.6.1997, Kok., s. I‑3279, 24–26 kohta; asia C-85/96, Martínez Sala, tuomio 12.5.1998, Kok., s. I‑2691, 42 ja 43 kohta ja asia C-262/96, Sürül, tuomio 4.5.1999, Kok., s. I‑2685, 89 kohta).
35 Vaikka kuitenkin katsottaisiinkin, että Schwemmerin kaltaisessa tilanteessa olevalla henkilöllä ei voida asetuksen N:o 1408/71 III osaston 7 luvussa tarkoitettuja perhe-etuuksia myönnettäessä katsoa olevan asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdassa ja sen liitteessä I olevan I kohdan D alakohdassa, niitä yhdessä luettuina, tarkoitettua ”palkatun työntekijän” tai ”itsenäisen ammatinharjoittajan” asemaa, on todettava, että esillä olevassa asiassa on selvää, että Schwemmerin entinen puoliso, joka on kyseisten lasten isä, toimii Sveitsissä kyseisen asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna ”palkattuna työntekijänä”.
36 Lisäksi unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kyseisillä lapsilla, jotka ovat Schwemmerin huollettavina ja joista suoritetaan EStG:n 62 §:n nojalla lapsilisiä, on katsottava olevan Schwemmerin entisen puolison asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan f alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun ”perheenjäsenen” asema.
37 Samoin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että vaikka on totta, että asetus N:o 1408/71 ei nimenomaisesti koske avioerosta johtuvia perhetilanteita, tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan jää millään perusteella kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. asia 149/82, Robards, tuomio 3.2.1983, Kok., s. 171, 15 kohta; em. asia Kulzer, tuomion 32 kohta; asia C-255/99, Humer, tuomio 5.2.2002, Kok., s. I‑1205, 42 kohta ja asia C-363/08, Slanina, tuomio 26.11.2009, 30 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
38 Näissä olosuhteissa asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 perhe-etuuksia koskevia säännöksiä on tulkittava siten, että niitä voidaan soveltaa pääasian kohteena olevan tilanteen kaltaisiin tilanteisiin. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä näet käy ilmi, yhtäältä pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne on omiaan saamaan aikaan samana ajanjaksona kyseisistä lapsista rinnakkaisia oikeuksia perhe-etuuksiin, joista toiset kuuluvat äidille ja toiset isälle. Toisaalta nämä lapset kuuluvat asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan sen vanhemman, jolla on työntekijän asema, perheenjäseninä, ilman että merkitystä on sillä, onko toinen vanhempi ensin mainitun vanhemman perheenjäsen vai ei (ks. analogisesti asia 104/84, Kromhout, tuomio 4.7.1985, Kok., s. 2205, 15 kohta).
39 Edellä esitetyn perusteella pääasian kohteena olevan kaltainen tilanne kuuluu asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 soveltamisalaan.
40 On muistutettava, että asetuksen N:o 1408/71, jossa määritetään unionin alueella liikkuviin työntekijöihin sovellettava lainsäädäntö, säännöksillä pyritään erityisesti varmistamaan, että asianomaiset henkilöt ovat pääsääntöisesti yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisia, jotta vältettäisiin sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja ne vaikeudet, joita siitä voi seurata. Tämä periaate ilmaistaan erityisesti asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa (ks. vastaavasti mm. asia 302/84, Ten Holder, tuomio 12.6.1986, Kok., s. 1821, 19 ja 20 kohta sekä em. asia Bosmann, tuomion 16 kohta).
41 Perhe-etuuksista asetuksen N:o 1408/71 73 artiklassa säädetään, että työntekijällä, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa (ks. asia C-153/03, Weide, tuomio 7.7.2005, Kok., s. I-6017, 20 kohta ja em. asia Bosmann, tuomion 17 kohta). Tämän säännöksen tarkoituksena on helpottaa siirtotyöläisiä saamaan perhe-etuuksia työskentelyvaltiossa, kun heidän perheensä ei siirry heidän mukanaan (ks. asia C‑117/89, Kracht, tuomio 4.7.1990, Kok., s. I‑2781, 15 kohta), ja erityisesti estää se, että jäsenvaltio voisi tehdä perhe-etuuksien myöntämisen tai määrän riippuvaiseksi siitä, että työntekijän perheenjäsenet asuvat etuudet maksavassa jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti mm. asia C-543/03, Dodl ja Oberhollenzer, tuomio 7.6.2005, Kok., s. I‑5049, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Kuitenkin on tärkeää täsmentää, että samalla, kun mainittu 73 artikla muodostaa pääsäännön perhe-etuuksien alalla, se ei ole ehdoton sääntö (ks. em. asia Dodl ja Oberhollenzer, tuomion 49 kohta).
43 Kun näin ollen on olemassa vaara, että asuinvaltion lainsäädännössä säädetyt oikeudet ja työskentelyvaltion lainsäädännössä säädetyt oikeudet ovat päällekkäisiä, asetuksen N:o 1408/71 13 ja 73 artiklan kaltaisia säännöksiä on arvioitava suhteessa kyseisen asetuksen ja asetuksen N:o 574/72 päällekkäisyyden estäviin säännöksiin (ks. vastaavasti em. asia Dodl ja Oberhollenzer, tuomion 49 kohta).
44 Näin ollen esillä olevaa asiaa on arvioitava päällekkäisyyden estävien säännösten eli asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan ja asetuksen N:o 574/72 10 artiklan valossa; näissä säännöksissä säädetään säännöt, joiden tarkoituksena on päättää päällekkäisyys kyseisten lasten asuinvaltion lainsäädännössä säädettyjen oikeuksien ja toisen vanhemman työskentelyvaltion lainsäädännössä säädettyjen oikeuksien välillä.
45 Asetuksen N:o 1408/71 76 artikla sisältää sen otsikon sanamuodon mukaan ”ensisijaisuussäännöt tilanteessa, jossa toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukainen ja perheenjäsenten asuinvaltion lainsäädännön mukainen oikeus [perhe‑etuuteen] on päällekkäinen”. Tämän säännöksen sanamuodosta käy ilmi, että sen tavoitteena on ratkaista yhtäältä erityisesti saman asetuksen 73 artiklan mukaan maksettavia ja toisaalta ammatilliseen toimintaan perustuviin perhe-etuuksiin oikeuttavan perheenjäsenten asuinvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan maksettavia perhe-etuuksia koskevien oikeuksien päällekkäisyys (ks. vastaavasti em. asia Dodl ja Oberhollenzer, tuomion 53 kohta ja em. asia Slanina, tuomion 37 kohta).
46 Esillä olevassa asiassa on kuitenkin selvää, että Saksan lainsäädännössä myönnetään oikeus perhe-etuuksiin sillä edellytyksellä, että henkilön kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Saksassa, eikä – kuten kyseisessä 76 artiklassa edellytetään – ”ammatin harjoittamisen perusteella”. Näin ollen 76 artiklaa ei voida soveltaa esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa.
47 Näin ollen on selvitettävä, voidaanko asetuksen N:o 574/72 10 artiklaa soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin tilanteisiin.
48 Kuten unionin tuomioistuin on näet jo todennut, asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetystä päällekkäisyyden estävästä säännöstä seuraa, että muussa kuin kyseisen lapsen asuinjäsenvaltiossa joko yksinomaan tämän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai muun muassa asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan säännösten mukaisesti maksettavat etuudet saavat etusijan kyseisen lapsen asuinjäsenvaltion lainsäädännön perusteella maksettaviin etuuksiin nähden, joita tästä syystä rajoitetaan. Sitä vastoin silloin, kun ammatillista toimintaa harjoitetaan viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, saman asetuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään päinvastaisesta ratkaisusta eli että oikeus lapsen asuinjäsenvaltion maksamiin avustuksiin voittaa oikeuden työskentelyjäsenvaltion maksamiin avustuksiin, joita siten rajoitetaan (ks. vastaavasti mm. asia C-119/91, McMenamin, tuomio 9.12.1992, Kok., s. I‑6393, 17 ja 18 kohta ja em. asia Weide, tuomion 28 kohta).
49 Vaikka asetuksen N:o 574/72 10 artiklaan ei sisälly asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohtaa vastaavaa säännöstä, Familienkasse toteaa pääasiassa, että asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohtaa on luettava yhdessä ja/tai soveltuvin osin kyseisen 76 artiklan 2 kohdan kanssa, jonka mukaan pääasian kohteena olevan tilanteen kanssa päinvastaisessa tilanteessa, jolle on erityisesti tyypillistä, että etuuksia ei ole haettu kyseisten lasten asuinvaltiossa, työskentelyvaltion myöntämiä perhe-etuuksia on mahdollista pienentää, jos etuutta ei ole haettu kyseisessä asuinvaltiossa.
50 Schwemmer väittää kansallisessa tuomioistuimessa, vaikkakin toissijaisesti, että mikäli kyseisen 10 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava soveltuvin osin asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohdan kanssa, toimivaltaisten viranomaisten olisi käyttäessään niille tällaisella analogisella tulkinnalla myönnettyä mahdollisuutta otettava huomioon se, että entinen puoliso on jättänyt hakematta Sveitsin lainsäädännössä säädettyjä etuuksia, joihin hänellä olisi oikeus, tarkoituksena vahingoittaa Schwemmeriä.
51 Näistä seikoista on kuitenkin muistutettava, kuten kyseisen 10 artiklan otsikosta ja sanamuodosta käy ilmi, että tällä säännöksellä pyritään vain ratkaisemaan perhe-etuuksia koskevien oikeuksien päällekkäisyyttä koskevat tilanteet silloin, kun oikeus viimeksi mainittuihin etuuksiin on yhtä aikaa yhtäältä kyseisen lapsen asuinjäsenvaltiossa, vakuutusta tai työskentelyä koskevista edellytyksistä riippumatta, ja toisaalta joko yksinomaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tai muun muassa asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan perusteella työskentelyjäsenvaltiossa (ks. vastaavasti em. asia Bosmann, tuomion 24 kohta).
52 Jotta voitaisiin katsoa, että tietyssä tapauksessa on kyseessä tällainen päällekkäisyys, ei riitä esimerkiksi, että tällaiset etuudet olisi maksettava kyseisen lapsen asuinjäsenvaltiossa ja että samanaikaisesti olisi vain mahdollista, että ne olisi maksettava toisessa jäsenvaltiossa, jossa toinen tämän lapsen vanhemmista työskentelee (ks. analogisesti em. asia McMenamin, tuomion 26 kohta).
53 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että jotta voitaisiin katsoa, että perhe-etuudet olisi maksettava jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tämän valtion lainsäädännössä on myönnettävä oikeus etuuksiin tässä valtiossa työskentelevän perheenjäsenen hyväksi. Näin ollen on välttämätöntä, että asianomainen henkilö täyttää kaikki tämän valtion lainsäädännössä tämän oikeuden käytölle asetetut muodolliset ja aineelliset vaatimukset, joihin voi kuulua tarvittaessa edellytys, että tällaisia etuuksia on haettu etukäteen (ks. analogisesti asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan aikaisemmasta versiosta asia 134/77, Ragazzoni, tuomio 20.4.1978, Kok., s. 963, 8–11 kohta; asia 191/83, Salzano, tuomio 13.11.1984, Kok., s. 3741, 7 ja 10 kohta; asia 153/84, Ferraioli, tuomio 23.4.1986, s. 1401, 14 kohta ja em. asia Kracht, tuomion 11 kohta).
54 Tässä asiayhteydessä on muistutettava, että näissä viimeksi mainituissa tuomioissa niillä syillä, joiden vuoksi etuuksia ei ollut haettu etukäteen, ei ollut vaikutusta unionin tuomioistuimen noissa menettelyissä antamiin vastauksiin.
55 Näin ollen on katsottava, että oikeutta sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettaviin perhe-etuuksiin, jossa näitä etuuksia koskevan oikeuden saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista, kuten EStG:n 62 §:ään perustuvaa oikeutta, ei voida rajoittaa asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos etuuksia ei ole maksettu kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sillä perusteella, että kaikki tämän jäsenvaltion lainsäädännössä tämän oikeuden käytölle asetetut edellytykset eivät täyty, mukaan luettuna edellytys, että etuuksia on haettu etukäteen (ks. analogisesti em. asia Ragazzoni, tuomion 12 kohta; em. asia Salzano, tuomion 11 kohta; em. asia Ferraioli, tuomion 15 kohta ja em. asia Kracht, tuomion 11 kohta).
56 On totta, kuten Familienkasse toteaa, että tämän tuomion edellisessä kohdassa viitatuissa asioissa merkityksellisten tosiseikkojen tapahtumahetken jälkeen asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa, 76 artiklaa, josta näissä asioissa oli kyse, on muutettu siten, että siihen on lisätty 2 kohta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa se, että työskentelyjäsenvaltio voi rajoittaa oikeutta perhe-etuuksiin, jos näitä etuuksia ei ole haettu asuinjäsenvaltiossa eikä tämä valtio ole näin ollen maksanut näitä etuuksia.
57 Tämä seikka ei kuitenkaan poista edellä tämän tuomion 55 kohdassa viitatun oikeuskäytännön hyödyllisyyttä tulkittaessa asetuksen N:o 574/72 10 artiklaa, jota – toisin kuin asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan kyseistä aikaisempaa versiota – ei ole täydennetty 30.10.1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89 (EYVL L 331, s. 1), jolla kuitenkin muutettiin useilta osin sekä asetuksen N:o 1408/71 että asetuksen N:o 574/72 tuolloin voimassa olleita versioita.
58 Lisäksi oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kun otetaan erityisesti huomioon kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamista koskevan unionin säännöstön taustalla olevat tavoitteet, sitä ei voida, ellei tästä ole olemassa näiden tavoitteiden mukaista nimenomaista poikkeusta, soveltaa siten, että siirtotyöläistä tai hänen oikeudenomistajiaan estetään saamasta etua yksinomaan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella myönnetyistä etuuksista (ks. vastaavasti asia 100/78, Rossi, tuomio 6.3.1979, Kok., s. 831, Kok. Ep. IV, s. 421, 14 kohta; asia 733/79, Laterza, tuomio 12.6.1980, Kok., s. 1915, 8 kohta; asia 807/79, Gravina, tuomio 9.7.1980, Kok., s. 2205, 7 kohta; asia 320/82, D’Amario, tuomio 24.11.1983, Kok., s. 3811, 4 kohta ja em. asia Kromhout, tuomion 21 kohta). Tästä seuraa, että olisi näiden tavoitteiden vastaista tulkita asetuksen N:o 574/72 10 artiklan kaltaista päällekkäisyyden estävää säännöstä siten, että tämä johtaisi siihen, että tosiasiallisesti myönnettäisiin määrä, joka on pienempi kuin kukin etuuksista erikseen (ks. analogisesti erityisesti em. asia Rossi, tuomion 14 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia 104/80, Beeck, tuomio 19.2.1981, Kok., s. 503, 12 kohta ja em. asia Kromhout, tuomion 21 kohta).
59 Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 76 artiklaa ja asetuksen N:o 574/72 10 artiklaa on tulkittava siten, että oikeutta, jonka saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista, etuuksiin, jotka olisi maksettava sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa toinen vanhemmista asuu niiden lasten kanssa, joista nämä etuudet suoritetaan, ei voida osittain rajoittaa pääasiassa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa entisellä puolisolla, joka on toinen kyseisten lasten vanhemmista, olisi periaatteessa oikeus työskentelyvaltionsa lainsäädännön mukaisiin perhe-etuuksiin joko yksinomaan tämän valtion kansallisen lainsäädännön nojalla tai asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan perusteella, mutta hän ei tosiasiallisesti saa kyseisiä etuuksia, koska hän on jättänyt hakematta niitä.
Oikeudenkäyntikulut
60 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 76 artiklaa ja asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina ja ajan tasalle saatettuina 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005, on tulkittava siten, että oikeutta, jonka saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista, etuuksiin, jotka on maksettava sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa toinen vanhemmista asuu niiden lasten kanssa, joista nämä etuudet suoritetaan, ei voida osittain rajoittaa pääasiassa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa entisellä puolisolla, joka on toinen kyseisten lasten vanhemmista, olisi periaatteessa oikeus työskentelyvaltionsa lainsäädännön mukaisiin perhe-etuuksiin joko yksinomaan tämän valtion kansallisen lainsäädännön nojalla tai asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan perusteella, mutta hän ei tosiasiallisesti saa kyseisiä etuuksia, koska hän on jättänyt hakematta niitä.
Allekirjoitukset