YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
30 päivänä maaliskuuta 2000 (1)
Kilpailu - Floutlasi - Kantelijan puolustautumisoikeudet ja menettelylliset
oikeudet - Tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat - EY:n
perustamissopimuksen 86 artikla (josta on tullut EY 82 artikla)
Asiassa T-65/96,
Kish Glass & Co. Ltd, kotipaikka Dublin (Irlanti), edustajanaan solicitor M. Byrne,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt & Medernach, 8-10 rue
Mathias Hardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön virkamies
R. Lyal ja komissioon väliaikaisesti siirretty kansallinen virkamies R. Caudwell ja
sittemmin suullisessa käsittelyssä oikeudellisen yksikön virkamies B. Doherty,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Pilkington United Kingdom Ltd, kotipaikka Saint Helens, Merseyside (Yhdistynyt
kuningaskunta), edustajinaan solicitor J. Kallaugher, asianajaja Andreas Weitbrecht,
Berliini, ja asianajaja M. Hansen, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Loesch & Wolter, 11 rue Goethe,
jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan 21.2.1996
tehdyn komission päätöksen (asia IV/34.193 - Kish Glass), jolla on hylätty kantajan
6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17
(perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus;
EYVL 1962, 13, s. 204) 3 artiklan 2 kohdan nojalla 17.1.1992 tekemä kantelu EY:n
perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) rikkomisesta,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs
jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomarit
V. Tiili ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.4.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian taustalla olevat tosiseikat
- 1.
- Irlannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, lasintoimittaja Kish Glass & Co. Ltd
(jäljempänä Kish Glass tai kantaja) kanteli 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17) 3 artiklan
2 kohdan nojalla 17.1.1992 komissiolle ja ilmoitti, että Pilkington United Kingdom
Ltd (jäljempänä Pilkington) ja sen saksalainen tytäryhtiö Flabeg GmbH ovat
käyttäneet väärin määräävää asemaansa Irlannin 4 mm:n floutlasimarkkinoilla
soveltamalla siihen eri ehtoja kuin muille vastaavien suoritusten ostajille ja
kieltäytymällä toimittamasta sille tämäntyyppistä lasia tietyn rajan ylittäviltä osin
asettaen sen siten epäedulliseen kilpailuasemaan.
- 2.
- Komissio osoitti 14.2.1992 kantajalle asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisen
tietopyynnön, johon tämä vastasi 10.3.1992.
- 3.
- Komission kehotettua Pilkingtonia ottamaan tähän kanteluun kantaa se väitti, ettei
sillä ollut määräävää asemaa floutlasimarkkinoilla ja että se sovelsi
alennusjärjestelmää, joka perustuu asiakkaan tärkeyteen, maksuaikoihin ja
ostettuun määrään.
- 4.
- Kantaja esitti 1.7.1992 komissiolle kommenttinsa Pilkingtonin huomautuksista. Se
katsoi, että Pilkingtonin käyttämä asiakkaiden luokitusjärjestelmä oli syrjivä ja että
kyseinen yritys oli yli 80 prosentin markkinaosuudella suurin 4 mm:n floutlasin
toimittaja Irlannissa eli sen määräävän markkina-aseman kannalta relevanteilla
maantieteellisillä markkinoilla.
- 5.
- Komissio vastasi kantajalle 9.7.1992, ettei asiakkaiden luokittelu asiakastyypin ja
määrän perusteella ollut syrjivää. Kantaja toimitti huomautuksensa näistä väitteistä
10.8.1992.
- 6.
- Komissio osoitti 18.11.1992 kantajalle neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja
2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25.7.1963 antamansa asetuksen N:o 99/63/ETY
(EYVL 1963, 127, s. 2268; jäljempänä asetus N:o 99/63/ETY) 6 artiklan nojalla
kirjeen, jossa se selosti, ettei ollut riittäviä perusteita hyväksyä sen kantelua ja jossa
se kehotti tätä esittämään mahdollisia lisähuomautuksia lopullista kannanottoa
varten. Kish Glass toimi tämän kehotuksen mukaisesti.
- 7.
- Komissio ilmoitti kantajalle 27.4.1993 pidetyn epävirallisen kokouksen jälkeen
24.6.1993 päivätyllä kirjeellään, ettei sen huomautuksiin sisältynyt yhtään sellaista
tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa, joka voisi vaikuttaa komission 18.11.1992
päivätyssä kirjeessä esitettyihin johtopäätöksiin. Komissio ilmoitti kuitenkin
aikovansa osoittaa Pilkingtonille asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisen
tietopyynnön ja tiedottavansa menettelyn kulusta kantajalle.
- 8.
- Komissio toimitti 3.12.1993 kantajalle ei-luottamuksellisen version Pilkingtonin
vastauksesta tähän tietopyyntöön.
- 9.
- Pilkington esitti komissiolle 16.2. ja 1.3.1994 päivätyillä kirjeillään kantansa
kyseisten maantieteellisten markkinoiden määrittelystä ja sen määräävää markkina-asemaa koskevasta väitteestä.
- 10.
- Kish Glass vahvisti kahdella 8.3.1994 päivätyllä kirjeellään komissiolle kantansa,
jonka mukaan relevantteina maantieteellisinä markkinoina on pidettävä Irlantia ja
jonka mukaan Pilkington on käyttänyt väärin määräävää asemaansa erityisillä
4 mm:n floutlasimarkkinoilla. Se toimitti komissiolle myös tietoja Pilkingtonin
soveltamista hinnoista Irlannin markkinoilla.
- 11.
- Kantaja toimitti komissiolle 24. ja 27.5.1994 muita tietoja, jotka sen mukaan
osoittivat, että kuljetuskustannukset Manner-Euroopasta Irlantiin ovat paljon
korkeampia kuin kuljetuskustannukset Yhdistyneestä kuningaskunnasta Irlantiin ja
että oli olemassa paikalliset maantieteelliset markkinat.
- 12.
- Pilkington ilmoitti komissiolle 10.6.1994 päivätyllä kirjeellään olevansa eri mieltä
kantajan toimittamista kuljetuskustannuksia koskevista tiedoista.
- 13.
- Saatuaan muilta yhteisön lasintuottajilta tietoja komissio osoitti kantajalle 19.7.1995
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan nojalla toisen kirjeen, jossa se vahvisti, että
relevantteina tuotemarkkinoina oli kaiken paksuisen floutlasin myynti
jälleenmyyjille, että relevantit maantieteelliset markkinat kattoivat koko yhteisön
ja että Pilkingtonilla ei ollut näillä markkinoilla määräävää asemaa.
- 14.
- Kantaja esitti 31.8.1994 huomautuksensa tästä toisesta kirjeestä asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklan nojalla ja kiisti uudelleen sekä komission hyväksymän
maantieteellisten markkinoiden ja tuotemarkkinoiden määrittelyn että sen
arvioinnin Pilkingtonin määräävästä markkina-asemasta.
- 15.
- Komissio tiedusteli 31.10. ja 3.11.1995 välisenä aikana puhelimitse ja telekopioina
kahdeksalta Irlannissa toimivalta lasin maahantuojalta niiden 4 mm:n floutlasin
ostomenetelmistä.
- 16.
- Komissio lähetti 14.11.1995 asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisia tietopyyntöjä
Irlannin markkinoilla toimiville yhtiöille sekä kantajalle ja Pilkingtonille saadakseen
tietoja Irlannissa myydyn 4 mm:n floutlasin määrästä, myydyn lasin paksuudesta ja
kuljetuskustannuksista Dublinin alueelle.
- 17.
- Komissio toimitti 18.12.1995 kantajalle viiden lasiyhtiön vastaukset, jotka se
vastaanotti 22.12.1995. Komissio toimitti sille 7.2.1996 viiden muun lasiyhtiön
vastaukset, jotka saapuivat sille 12.2.1996.
- 18.
- Komissio hylkäsi lopullisesti Kish Glassin tekemän kantelun 21.2.1996 tekemällään
päätöksellä (asia IV/34.193 - Kish Glass; jäljempänä kanteen kohteena oleva
päätös), joka saapui kantajalle 1.3.1996. Komissio pysyi aikaisemmassa kannassaan,
jonka mukaan relevantit tuotemarkkinat muodostuivat kaiken paksuisen floutlasin
myynnistä jälleenmyyjille, relevantit maantieteelliset markkinat kattoivat yhteisön
kokonaisuudessaan tai ainakin yhteisön pohjoispuolen eikä Pilkingtonilla ollut näillä
markkinoilla määräävää asemaa.
Oikeudenkäyntimenettely
- 19.
- Kish Glass nosti 11.5.1996 nyt esillä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen toimittamallaan kannekirjelmällä.
- 20.
- Pilkington toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 30.9.1996
väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen
vastaajan vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen
jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 30.6.1997 antamallaan
määräyksellä.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia. Se pyysi kuitenkin komissiota vastaamaan eräisiin kirjallisiin
kysymyksiin, joihin komissio vastasi 22.3.1999.
- 22.
- Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 28.4.1999 pidetyssä
istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
- 23.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa 21.2.1996 tehdyn komission päätöksen asiassa IV/34.193 - Kish
Glass
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 24.
- Vastaaja vaatii väliintulijan tukemana, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset seikat
- 25.
- Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäisessä
kanneperusteessaan, joka jakaantuu kahteen osaan, se väittää komission yhtäältä
loukanneen sen puolustautumisoikeuksia ja toisaalta loukanneen oikeusvarmuuden
periaatetta ja käyttäneen väärin harkintavaltaansa. Toisessa kanneperusteessaan se
katsoo vastaajan jättäneen noudattamatta menettelysääntöjä. Sen kolmas
kanneperuste koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja
oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Neljännessä ja viidennessä
kanneperusteessaan se väittää komission tehneen ilmeisen arviointivirheen, kun se
on määritellyt yhtäältä relevantit tuotemarkkinat ja toisaalta maantieteelliset
markkinat.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee kantajan puolustautumisoikeuksien ja
oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista sekä harkintavallan väärinkäyttöä
Asianosaisten väitteet
- 26.
- Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei ole antanut sille riittävää määräaikaa
esittää kantaansa ja että komissio on siten loukannut sen puolustautumisoikeuksia.
Toiseksi se väittää, että hankkiessaan tietoja tavoilla, joista ei ole säädetty
asetuksessa N:o 17, komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa ja loukannut
oikeusvarmuuden periaatetta.
- Kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
- 27.
- Kantaja tuo ensinnäkin esiin, että komissio pyysi 14.11.1995 päivätyllä kirjeellään
irlantilaisia yhtiöitä toimittamaan sille tietoja Irlannin markkinoilla ja Manner-Euroopan markkinoilla myydyn floutlasin määrästä, mitoista ja paksuudesta.
Kantaja sai 22.12.1995 ja 12.2.1996 jäljennöksen irlantilaisten yhtiöiden vastauksista,
joihin 21.2.1996 tehty kanteen kohteena oleva päätös perustui. Vastausten sisältö
olisi tukenut sen väitettä, mutta komissio antoi sille liian lyhyen määräajan
(yhdeksän päivää) kommentoida kaikkia irlantilaisten yhtiöiden vastauksia estäensitä tällä tavoin käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan.
- 28.
- Kantaja väittää toiseksi, että yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään
katsonut, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa
menettelyssä, joka saattaa päättyä tietylle henkilölle vastaiseen päätökseen, on
perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava nimenomaisten säännöksien tai
määräyksien puuttumisesta huolimatta. Komissio on puolustautumisoikeuksien
täytäntöönpanon yhteydessä vahvistanut säännöt, jotka koskevat sekä vastaajan että
kantelijan oikeutta tutustua asiakirjoihin. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen sekä kilpailu- että polkumyyntiasioita koskevassa oikeuskäytännössä
on täsmennetty, että oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon seuraa implisiittisesti
oikeus kommentoida asiakirja-aineistoon sisältyviä yksittäisiä asiakirjoja.
- 29.
- Komissio väittää, että kannekirjelmään liitetyt asiakirjat osoittavat, että kantaja on
kantelunsa käsittelyn aikana saanut useaan otteeseen tilaisuuden esittää kantansa;
kantelun jättämisen ja sille 19.7.1995 lähetetyn kirjeen välillä kantaja on saanut
yhdeksään otteeseen tilaisuuden esittää huomautuksiaan. Tältä osin komissio
täsmentää, että kantajalle on lähetetty ei-luottamukselliset jäljennökset Pilkingtonin
ja neljän irlantilaisen maahantuojan vastauksista 18.12.1995 eli kaksi kuukautta
ennen kanteen kohteena olevan päätöksen tekemistä; kaksi näistä neljästä
yrityksestä kuuluu kolmen tärkeimmän maahantuojan joukkoon ja toiset kaksi
kaikkein pienimpiin lasin maahantuojiin. Lisäksi kantajalle on lähetetty ei-luottamukselliset jäljennökset viidestä muusta vastauksesta 7.2.1996. Nämä
vastaukset tukevat tietoja, jotka komissio on saanut 31.10. ja 3.11.1995 välisenä
aikana tekemiensä puhelintiedustelujen avulla ja jotka on annettu kantajalle
tiedoksi. Tämä on saanut kaksi ylimääräistä viikkoa esittääkseen huomautuksensaviimeksi mainituista vastauksista. Kantaja on ollut täysin tietoinen oikeudestaan
esittää kantansa niistä asiakirja-aineistoon liitetyistä asiakirjoista, joihin sillä on ollut
oikeus tutustua. Näin ollen ei ole ollut tarpeen, että sitä olisi nimenomaisesti
kehotettu tähän.
- Harkintavallan väärinkäyttö ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen
- 30.
- Kantaja tuo esiin, että komissio on selostanut kirjallisen käsittelyn aikana, että
14.11.1995 irlantilaisille yrityksille lähetetyillä tietopyynnöillä pyrittiin ainoastaan
saamaan asiakirjatodisteet niistä vastauksista, jotka oli jo annettu telekopiona ja
puhelimitse. Se väittää, että komission valitsemasta tavasta hankkia tarvitsemiaan
tietoja, ensin puhelimitse ja sitten kirjallisesti, ei ole säädetty asetuksen N:o 17
11 artiklan 2-6 kohdassa ja että sen menettely on siten viimeksi mainittujen
säännösten vastainen. Komissio on kantajan mielestä käyttänyt väärin
harkintavaltaansa ja loukannut oikeusvarmuuden periaatetta.
- 31.
- Komissio katsoo, ettei asetuksen N:o 17 11 artikla sulje pois mahdollisuutta
hankkia tietoja suullisesti siten, että sen jälkeen toimitetaan viralliset tietopyynnöt.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
- 32.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa
päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen
periaate, jota on noudatettava nimenomaisten säännösten tai määräysten
puuttumisesta huolimatta. Tämä periaate edellyttää, että yritykselle, jota asia
koskee, on annettava jo hallinnollisen menettelyn aikana mahdollisuus esittää
näkemyksensä komission esittämien tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden
paikkansapitävyydestä ja merkityksestä (ks. mm. asia C-301/87, Ranska v. komissio,
tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307, 29 kohta; yhdistetyt asiat C-48/90 ja C-66/90,
Alankomaat ym. v. komissio, tuomio 12.2.1992, Kok. 1992, s. I-565, 37 kohta; asia
C-135/92, Fiskano v. komissio, tuomio 29.6.1994, Kok. 1994, s. I-2885, 39 ja
40 kohta ja asia C-48/96 P, Windpark Groothusen v. komissio, tuomio 14.5.1998,
Kok. 1998, s. I-2873, 47 kohta).
- 33.
- On kuitenkin huomattava, että tämä periaate koskee sellaisten henkilöiden
puolustautumisoikeuksia, joita vastaan komission tutkimus kohdistuu. Kuten
yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, tällainen tutkimus ei ole kontradiktorinen
menettely niille yrityksille, joita asia koskee, vaan menettely, jonka komissio
suorittaa omasta aloitteestaan tai hakemuksen johdosta voidakseen tehtävänsä
mukaisesti valvoa kilpailusääntöjen noudattamista. Tästä seuraa, että menettelyn
kohteena olevat yritykset ja ne yritykset, jotka ovat tehneet hakemuksen asetuksen
N:o 17 3 artiklan nojalla sillä perusteella, että kilpailusääntöjen rikkomisenlopettaminen on niiden oikeutetun intressin mukaista, eivät ole samanlaisessa
menettelyllisessä tilanteessa; jälkimmäiset yritykset eivät voi vedota
puolustautumisoikeuksiin sellaisina kuin ne on määritelty mainitussa
oikeuskäytännössä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja
Reynolds v. komissio, tuomio 17.11.1987, Kok. 1987, s. 4487, 19 kohta ja asia
T-17/93, Matra Hachette v. komissio, tuomio 15.7.1994, Kok. 1994, s. II-595,
34 kohta).
- 34.
- Koska myös oikeus tutustua asiakirjoihin kuuluu menettelyllisiin takeisiin, joilla
pyritään suojelemaan puolustautumisoikeuksia, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin on katsonut vastaavasti, että yrityksiin sovellettavia kilpailusääntöjä
koskevien komission hallinnollisten menettelyjen kontradiktorisen käsittelyn
periaate koskee vain yrityksiä, joiden osalta komissio saattaa tehdä päätöksen
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla)
rikkomisesta, joten kolmansien osapuolten oikeudet, sellaisina kuin niistä on
säädetty asetuksen N:o 17 19 artiklassa, rajoittuvat oikeuteen osallistua
hallinnolliseen menettelyyn. Kolmannet osapuolet eivät voi väittää, että niillä olisi
oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon samoin edellytyksin kuin menettelyn
kohteena olevilla yrityksillä (em. asia Matra Hachette v. komissio, tuomion
34 kohta).
- 35.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa kantajan oikeuksista
kantelijana, että nyt esillä olevassa tapauksessa kantelun tutkintamenettely on
pitkittynyt yli neljään vuoteen ja että kantajalla on ollut tilaisuus esittää kantansa
useaan otteeseen. Varsinkaan irlantilaisten yritysten viisi viimeistä vastausta, jotka
on toimitettu kantajalle, eivät muuta olennaisia menettelyn kohteena olevia
seikkoja, eikä siten se, että komissio on jättänyt kantajalle vain yhdeksän päivää
aikaa kommentoida sen vastauksia ennen kanteen kohteena olevan päätöksen
tekemistä, ole estänyt sitä esittämästä asianmukaisesti näkemystään.
- 36.
- Näissä olosuhteissa ei voida väittää, että kantajan puolustautumisoikeuksia olisi
loukattu.
- Harkintavallan väärinkäyttö ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen
- 37.
- Väitteestä, jonka mukaan komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa
pyytäessään irlantilaisilta lasiyhtiöiltä tietoja puhelimitse tai telekopiona, vaikka
asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaan tällaiset pyynnöt on tehtävä kirjallisesti, on
todettava ensiksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan
väärinkäyttöä on se, että yhteisön toimielin toteuttaa toimenpiteen yksinomaan tai
ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi (ks.
asia C-84/94, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok. 1996,
s. I-5755, 69 kohta ja asia T-77/95, SFEI ym. v. komissio, tuomio 15.1.1997,
Kok. 1997, s. II-1, 116 kohta).
- 38.
- Nyt esillä olevassa asiassa on huomattava yhtäältä, että asetuksen N:o 17
11 artiklassa ei estetä komissiota hankkimasta tietoja suullisin pyynnöin siten, että
se sen jälkeen toimittaa pyynnöt asianmukaisessa muodossa, ja toisaalta, että
kantaja ei ole esittänyt näyttöä siitä, että näitä tietoja olisi hankittu suullisesti
muiden kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettujen päämäärien saavuttamiseksi.
- 39.
- Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan
perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee menettelysääntöjen rikkomista
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet
- 40.
- Kantaja väittää, että komissio on sivuuttanut yhteisön oikeudessa asetetut
menettelylliset takeet osoittamalla Pilkingtonille tietopyynnön, jota ei ollut laadittu
objektiivisella tavalla.
- 41.
- Väitteensä tueksi kantaja huomauttaa, että komissio on lähettänyt Pilkingtonille
tietopyynnön 14.11.1995 eli samana päivänä kuin se lähetti tietopyynnöt
irlantilaisille yhtiöille. Komission tietopyynnössä todetaan seuraavaa:
Vastauksessaan Kish pysyy kannassaan, jonka mukaan 4 mm:n kirkas floutlasi
muodostaa erilliset markkinat Irlannissa [- -] Kish katsoo lisäksi, että ainoastaan
Pilkington voi toimittaa Irlannin markkinoilla kysyttyjä kokoja. Komissio on tutkinut
tämän seikan, eikä se vaikuta kovin perustellulta. Jotta kuitenkin asiakirja-aineistoon saataisiin kaikki tarvittavat todisteet kantelun hylkäämiseksi, on tarpeen
esittää uusi tietopyyntö. Näin siis komissio on ilmoittanut Pilkingtonille, että
hakemus ei ollut kovin perusteltu, vaikka kyseistä ongelmaa ei ollut vielä tutkittu,
koska se ei ollut vielä saanut vastauksia 14.11.1995 päivätyssä kirjeessä esitettyihin
kysymyksiin. Tästä seuraa, että vaikka komissiolla ei ole voinut olla aavistustakaan
siitä, mitä tietopyynnöistä olisi voinut ilmetä, se on kuitenkin ilmoittanut
tutkimuksen kohteena olevalle osapuolelle aikovansa hylätä kantelun ja pyytänyt
siltä todisteet sen tekemiseksi.
- 42.
- Komissio huomauttaa, että asetuksen N:o 17 11 artiklan 3 kohdassa komissio
velvoitetaan mainitsemaan tietopyynnön tarkoitus. Se tiesi sillä hetkellä, kun nämä
kirjeet kirjoitettiin, että Kish Glassin väitteet eivät todennäköisesti olleet
perusteltuja, koska se oli jo saanut puhelimitse ja telekopioina niiden yritysten
vastaukset, joiden puoleen se aikoi kääntyä kirjallisesti. Se oli siten tutkinut
vakavasti ja vaadittua huolellisuutta noudattaen Kish Glassin väitteet, mutta
todennut ne virheellisiksi.
- 43.
- Väliintulijan mukaan puolueettomuusvelvollisuuden noudattamiseksi on olennaista,
ettei komissio tutkimustensa yhteydessä ota ennalta kantaa kanteluun. Tämä ei
merkitse sitä, että komission virkamiehet eivät voisi muodostaa alustavaa kantaansa
kantelussa esiin tulleista ongelmista. Puolueettomuusvelvollisuus edellyttää, ettäainakin siihen saakka, kun kantelija on käyttänyt oikeuttaan esittää asetuksen
N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaiset huomautukset, komissio on avoin kaikelle
keskustelulle, joka saattaa johtaa kannan muuttamiseen. Ei ole kuitenkaan mitään
oikeudellista estettä sille, että komission virkamiehet ilmoittavat alustavasta
käsityksestään tutkinnan kohteena olevalle yritykselle, kun ne ovat sen
muodostaneet. Nyt esillä olevassa asiassa komissio oli jo ilmoittanut näkemyksensä
Kish Glassille asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisella kirjeellään, jonka
mukaan kantelua ei ollut syytä hyväksyä. Lisäksi kantajalla oli jo ollut mahdollisuus
esittää huomautuksensa komission kannasta. Lähettäessään kyseisen tietopyynnön
komissiolla oli jo alustava käsitys, eikä sen ilmoittaminen Pilkingtonille merkitse
objektiivisuuden ja puolueettomuuden periaatteen loukkaamista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 44.
- Ensinnäkin on muistettava, että asetuksen N:o 17 11 artiklan 3 kohdassa
säädetään, että kun komissio lähettää tietopyynnön yritykselle tai yritysten
yhteenliittymälle, sen on mainittava pyynnön oikeudellinen peruste ja tarkoitus sekä
säädetyt seuraamukset virheellisten tietojen antamisesta. Tämän vuoksi komissiolla
oli velvollisuus ilmoittaa Pilkingtonille 14.11.1995 päivätyssä kirjeessään ne syyt,
joiden vuoksi se pyysi tältä lisätietoja.
- 45.
- Toiseksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on
päättäessään aloittaa sille jätetyn kantelun tutkinnan tehtävä se, ellei sillä ole
asianmukaisia perusteita tehdä toisin, vaadittua huolellisuutta, vakavuutta ja
tarkkuutta noudattaen voidakseen täysin tietoisena asiaan vaikuttavista seikoistaarvioida kantelun tekijöiden sen harkittaviksi esittämät tosiseikat ja oikeudelliset
seikat (asia T-7/92, Asia Motor France ym. v. komissio, tuomio 29.6.1993,
Kok. 1993, s. II-669, 36 kohta).
- 46.
- Nyt esillä olevassa asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että komission tutkinta on
suoritettu yli neljän vuoden pituisena ajanjaksona, jonka aikana komissio on
vastaanottanut huomattavan määrän alan yritysten huomautuksia, tutkinut ne ja
antanut kantelijalle tilaisuuden esittää useaan otteeseen kaikki huomioon otettavat
seikat. Komissio on näin toimiessaan noudattanut kaikissa tehtävissään vaadittua
huolellisuutta, vakavuutta ja tarkkuutta. Kantaja ei ole näyttänyt toteen
päinvastaista, kun se on tyytynyt huomauttamaan, että komissio oli 14.11.1995
päivätyssä kirjeessään katsonut, ettei sen kantelu ollut kovin perusteltu, ja
pyytänyt Pilkingtonilta lisätietoja sen hylkäämiseksi.
- 47.
- Tämän vuoksi toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja
oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista
Asianosaisten väitteet
- 48.
- Kantaja väittää, että komission päätös on muodollisesti virheellinen ja että sillä
loukataan oikeusvarmuuden periaatetta.
- 49.
- Tältä osin se väittää, että päätökset kantelujen hylkäämisestä tehdään yleensä
perustellulla kirjeellä, jonka on allekirjoittanut komission kilpailuasioista vastaava
jäsen. Tässä tapauksessa tämä on ainoastaan allekirjoittanut vahvistuskirjeen, jossa
on esitetty yhteenveto menettelystä ja sen jälkeen hylätty kantelu viittaamalla
perustelujen osalta erilliseen asiakirjaan. Tähän asiakirjaan ei sisälly sellaisia
todisteita (kuten allekirjoitusta tai edes nimikirjaimia), jotka osoittaisivat komission
toimivaltaisen jäsenen hyväksyneen sen. Tämä epätavanomainen menettely
huomioon ottaen kantajan ei ole ollut mahdollista määritellä, onko toimivaltainen
komission jäsen nähnyt tai hyväksynyt sen kantelun hylkäämisestä tehdyn päätöksen
perustelut. Esillä olevassa asiassa on siten kyse muotovirheestä eikä perusteluihin
liittyvästä ongelmasta.
- 50.
- Komissio huomauttaa ensinnäkin, että kanteen kohteena olevan päätöksen muoto
ei ole epätavallinen, ja toiseksi, että siinä viitataan nimenomaisesti liitteeseen, joka
sisältää perustelut, joiden vuoksi se on päättänyt hylätä kantelun.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 51.
- On todettava, että oikeuskäytännön mukaan päätöksessä tehtyä viittausta erilliseen
asiakirjaan on arvioitava EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut
EY 253 artikla) valossa ja ettei sillä jätetä noudattamatta yhteisön toimielimille
asetettua perusteluvelvollisuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa
T-504/93, Tiercé Ladbroke vastaan komissio, 12.6.1997 antamassaan tuomiossa
(Kok. 1997, s. II-923, 55 kohta) katsonut, että komission päätöksessä, joka on
annettu tiedoksi tutkinnan perusteena olevan kantelun laatijalle ja jossa viitataan
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti lähetettyyn kirjeeseen, esitetään
riittävän selvästi syyt, joiden perusteella kantelu on hylätty, ja se on siten
perustamissopimuksen 190 artiklassa asetetun perusteluvelvollisuuden mukainen.
Riippumatta siitä, pidetäänkö tämän viittauksen käyttämistä perusteluja vai
muotovaatimuksia koskevana ongelmana, tämä analyysi pätee sitäkin suuremmalla
syyllä silloin, kun viittaus koskee päätökseen liitettyä asiakirjaa, joka siten sisältyy
päätökseen. Kantaja ei ole myöskään näyttänyt toteen epäilyjä, joiden mukaan
vastuussa oleva komission jäsen ei olisi tuntenut kanteen kohteena olevan
päätöksen perusteluja.
- 52.
- Edellä mainittu viittaus riittää täyttämään yhteisön oikeudessa edellytetyn
oikeusvarmuuden vaatimukset.
- 53.
- Tästä seuraa, että myös kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Neljäs kanneperuste, joka koskee relevanttien tuotemarkkinoiden määrittelyssä tehtyä
ilmeistä arviointivirhettä
Asianosaisten väitteet
- 54.
- Kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole
määritellyt kanteen kohteena olevan päätöksen 19 kohdassa relevantteja
tuotemarkkinoita 4 mm:n floutlasin markkinoiksi, vaan kaikenpaksuisen
jälleenmyyjille myydyn hiomattoman tai karkean floutlasin markkinoiksi ottaen
huomioon näillä markkinoilla toimivat yritykset sekä tarjonnan että kysynnän
puolella kaikenpaksuiselle lasille. Kun tuotteet, joiden mitat ja tyypit ovat erilaisia,
eivät ole kuluttajan kannalta korvaavia tuotteita, ei riitä, että tutkitaan, ovatko
markkinoilla toimivat yritykset samoja, vaan kuten yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt
asiassa 322/81, Michelin vastaan komissio, 9.11.1983 antamassaan tuomiossa
(Kok. 1983, s. 3461), on otettava huomioon myös markkinoiden kilpailuedellytykset
sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne.
- 55.
- Kantaja tuo esiin kilpailuedellytysten osalta, että koska merkittävä prosenttiosuus
markkinoista kuuluu tosiasiassa yhdelle valmistajalle, ne tuottajat, jotka eivät myy
brittiläisten mittojen mukaisia lasilevyjä (2440 mm x 1220 mm), eivät ole
todennäköisesti kilpailukykyisiä markkinoiden jäljelle jäävällä osalla ja voivat siten
päättää olla kilpailematta tai olla pyrkimättä tukemaan kilpailua. Tällä on
merkittävä vaikutus markkinoiden kilpailuedellytyksiin ja sen vahvistaa se, että
Pilkingtonilla on suuri osuus (84 prosenttia) 4 mm:n floutlasimarkkinoista. Tältä
osin kantaja korostaa, että sen tietojen mukaan Pilkington on ainoa 4 mm:n
floutlasin valmistaja, joka käyttää tietynmittaisia levyjä, joilla lasi jäähdytetään
(lehr-beds), jolloin se voi mukauttaa lasin brittiläisiin mittoihin ilman hävikkiä.
Se uskoo tietävänsä, että muut mannermaista lasia valmistavat tuottajat käyttävät
lehr-bedsejä, joiden avulla ne voivat valmistaa ainoastaan mannermaista kokoa
olevia levyjä (3210 mm x 2250 mm). On todennäköistä, että Irlannin markkinoilla
vain kahdella jälleenmyyjällä on tarvittavat välineet mannermaisten kokojen
pienentämiseksi brittiläisiin mittoihin ja että lisäksi toinen näistä hankkii
Pilkingtonilta 30 prosenttia tarvitsemistaan brittiläisistä mitoista.
- 56.
- Kantaja väittää tarjonnan rakenteen osalta, että kuten irlantilaisten yhtiöiden
vastauksissa on vahvistettu, yli 27 prosenttia Irlannissa myydystä 4 mm:n floutlasista
on brittiläistä kokoa. Pilkingtonilla on lähes monopoliasema kyseisen koon osalta
(95 prosenttia myynnistä) ja lisäksi sillä on 84 prosenttia 4 mm:n floutlasin Irlannin
markkinoista. Tämä vaikuttaa floutlasimarkkinoiden tarjontaan: tämän
markkinoiden rakenteen vuoksi brittiläistä kokoa olevia lasilevyjä ostavien
asiakkaiden on neuvoteltava kaikista ko'oista tämän valmistajan kanssa, joka
kykenee täyttämään niiden muut tarpeet 4 mm:n floutlasin osalta.
- 57.
- Se toteaa lisäksi, että 4 mm:n floutlasin on katsottava muodostavan relevantit
tuotemarkkinat, sillä tätä tuotetta ei voida korvata muunpaksuisella floutlasilla:
4 mm:n floutlasin ja muunpaksuisen lasin välinen kysynnän ristijousto on olematon;
4 mm:n floutlasin hinnankorotuksilla ei ole todennäköisesti mitään vaikutusta
muiden floutlasituotteiden kysyntään. Huolimatta 4 mm:n floutlasin hintojen
merkittävästä vaihtelusta Irlannissa muiden floutlasituotteiden kysyntä on pysynytvakaana. Sekä yhteisöjen tuomioistuimen että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja komission päätöksistä ilmenee (ETY:n
perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesta menettelystä 22 joulukuuta 1987 tehty
komission päätös 88/138/ETY (IV/30.787 ja 31.488 - Eurofix - Bauco v. Hilti)
(EYVL 1988, L 65, s. 19); ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesta
menettelystä 24 päivänä heinäkuuta 1991 tehty komission päätös 92/163/ETY
(IV/31.043 - Tetra Pak II) (EYVL 1992, L 72, s. 1); asia C-53/92 P, Hilti v.
komissio, tuomio 2.3.1994, Kok. 1994, s. I-667; asia T-30/89, Hilti v. komissio,
tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439 ja asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755), että kyse on relevanteista markkinoista, kun
keskenään korvattavissa olevien tuotteiden kysynnän ristijousto on vähäistä: tästä
seuraa, että tuotemarkkinat ovat sitä suuremmalla syyllä muista tuotemarkkinoista
erilliset, kun ristijousto on olematonta.
- 58.
- Se lisää vielä, että siitä, että yksi Pilkingtonin neljästä tuotantopaikasta on
erikoistunut 4 mm:n floutlasin tuotantoon, voidaan päätellä, ettei sitä ole
mahdollista muuntaa nopeasti muunpaksuisen lasin tuotannoksi.
- 59.
- Komissio väittää yhteisöjen tuomioistuimen todenneen asiassa Michelin vastaan
komissio antamassaan tuomiossa (mainittu edellä 54 kohdassa), että erityyppisten
ja -kokoisten tuotteiden, jotka eivät ole käyttäjän kannalta toisiaan korvaavia,
voidaan kuitenkin katsoa kuuluvan samoille markkinoille, jos ne ovat teknisesti
samankaltaisia tai toisiaan täydentäviä ja jos niitä toimittavat jälleenmyyjät, joiden
on vastattava koko tuotevalikoimaa koskevaan kysyntään. Tämä soveltuu
hiomattoman floutlasin markkinoille, joilla ensimmäisessä jälleenmyyntivaiheessa
sekä tarjonnan että kysynnän puolen toimijat ovat samoja kaikenpaksuisen lasin
osalta. Se vetoaa siihen, että kantaja ei ole esittänyt todisteita väitteelleen, jonka
mukaan kilpailuedellytykset muuttuvat, kun yhtäältä merkittävä prosenttiosuus
markkinoista kuuluu tosiasiassa yhdelle tuottajalle ja toisaalta tuottajilla, jotka eivät
myy brittiläistä kokoa olevia 4 mm:n floutlasilevyjä, ei ole suuriakaan
mahdollisuuksia olla kilpailukykyisiä markkinoiden jäljelle jäävällä osalla ja ne
voivat päättää olla osallistumatta kilpailuun viimeksi mainitulla markkinoiden osalla.
- 60.
- Se vastaa kantajan tarjonnan rakenteesta esittämiin väitteisiin, joiden mukaan
Pilkingtonilla on brittiläisissä mitoissa myytyä floutlasia koskevien markkinoiden
osalla olevan lähes monopoliasemansa vuoksi ylitsepääsemätön etu markkinoilla
kokonaisuudessaan, että tietyissä mitoissa myyty tietynpaksuinen lasi voidaan
korvata samanpaksuisella eri mitoissa myydyllä lasilla, koska kaikki tukkukauppiaat
kykenevät leikkaamaan suurempia kokoja päästäkseen jalostajien ja lopullisten
kuluttajien edellyttämään kokoon. Brittiläistä kokoa olevaa floutlasia käytetään
täsmälleen samoihin taloudellisiin tarkoituksiin kuin mannermaista kokoa olevaa
floutlasia.
- 61.
- Se tuo lopuksi esiin, että kantaja ei ole esittänyt todisteita väitteelleen, jonka
mukaan Irlannin 4 mm:n floutlasimarkkinat olisivat erityisyytensä vuoksiriippumattomia muunpaksuisen lasin markkinoista. Todellisuudessa lasinvalmistus
on teknisesti lähes samanlaista kaikkien paksuuksien osalta ja tuotantolinja voidaan
nopeasti mukauttaa ilman kohtuuttomia kustannuksia paksuudesta toiseen
siirtymiseksi.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 62.
- On todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tutkittaessa onko
yrityksellä mahdollisesti määräävää asemaa tietyillä markkinoilla, kilpailun
mahdollisuuksia on arvioitava sellaisilla markkinoilla, jotka kattavat kaikki tuotteet,
jotka ominaisuuksiensa perusteella soveltuvat erityisesti tyydyttämään
muuttumattoman tarpeen ja jotka ovat rajoitetusti korvattavissa muilla tuotteilla
(ks. mm. asia 31/80, L'Oréal, tuomio 11.12.1980, Kok. 1980, s. 3775, 25 ja edellä
54 kohdassa mainittu asia Michelin v. komissio, tuomion 37 kohta). Saman
oikeuskäytännön mukaan (edellä asia Michelin v. komissio, tuomion 44 kohta) sen
perusteella, että tuotteen eri tyypit ja koot eivät ole kuluttajan erityisten tarpeiden
kannalta korvattavissa keskenään, ei voida katsoa, että kunkin tällaisen tyypin ja
koon osalta olisi olemassa erilliset markkinat arvioitaessa määräävän markkina-aseman olemassaoloa. Lisäksi koska relevanttien markkinoiden määrittämisen
tarkoituksena on arvioida tietyn yrityksen mahdollisuutta estää toimivan kilpailun
säilyttämistä sekä toimia kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja kuluttajista huomattavan
riippumattomalla tavalla, tältä osin pelkkä tuotteen objektiivisten ominaisuuksien
tutkiminen ei ole riittävää, vaan on myös otettava huomioon markkinoiden
kilpailuedellytykset sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne (edellä 54 kohdassa
mainittu asia Michelin v. komissio, tuomion 37 kohta).
- 63.
- Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava,estivätkö floutlasimarkkinoiden kilpailuedellytykset sekä tarjonnan rakenne sen, että
komissio saattoi asiassa Michelin vastaan komissio annetun tuomion (mainittu
edellä 54 kohdassa) perusteella katsoa, että vaikka eripaksuiset lasit eivät ole
korvattavissa lopullisten käyttäjien kannalta, relevantteina tuotemarkkinoina on
pidettävä kaikenpaksuisen hiomattoman floutlasin markkinoita, koska
jälleenmyyjien on vastattava koko tuotevalikoiman kattavaan kysyntään.
- 64.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa aluksi, että vakiintuneesta
oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka yhteisöjen tuomioistuimet harjoittavat
yleisesti kokonaisvaltaista valvontaa kilpailusääntöjen soveltamisedellytysten
täyttymisen suhteen, yhteisöjen tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan
käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksenasetteluissa tämän valvonnan on
kuitenkin rajoituttava sen tarkistamiseen, että menettelysääntöjä ja
perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa,
ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
- 65.
- Kantaja väittää, että se, että mannermaiset tuottajat eivät valmista brittiläistä kokoa
olevaa lasia, estää niitä kilpailemasta tehokkaasti Pilkingtonin kanssa. Tältä osin on
huomattava, että komissio on tutkinut tämän kysymyksen kanteen kohteena olevanpäätöksen 15 kohdassa ja päätynyt vastakkaiseen johtopäätökseen kuin kantaja. Se
on todennut yhdeksän irlantilaisen maahantuojan toimittamien tietojen perusteella,
että tukkukauppiaat eivät antaneet selvää etusijaa brittiläiselle koolle, siltä osin kuin
ne saattoivat leikata - ilman liiallista hävikkiä - mannermaista kokoa olevaa lasia
päästäkseen brittiläiseen kokoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
käydyn menettelyn aikana kantaja on tältä osin ainoastaan väittänyt, että sillä
olevien tietojen mukaan Pilkington oli ainoa 4 mm:n floutlasin valmistaja, joka
saattoi mukauttaa lasin brittiläisiin mittoihin ilman hävikkiä, että se uskoi
tietävänsä, että muut tuottajat käyttivät lehr-bedsejä, joiden avulla ne voivat
valmistaa ainoastaan muunkokoisia levyjä, ja että oli todennäköistä, että
tukkukauppiaat eivät kyenneet leikkaamaan mannermaisia levyjä ilman hävikkiä.
Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt todisteita väitteensä tueksi eikä myöskään
esittänyt sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat vääräksi komission tässä asiassa
tekemän arvioinnin, joka perustuu suoraan markkinoilla toimivilta yrityksiltä
hankittuihin tietoihin.
- 66.
- Kantaja väittää niin ikään, että arvioitaessa Pilkingtonin lähes monopoliasemaa
4 mm:n paksuista brittiläistä kokoa olevan lasin osalta, tällä on etulyöntiasema
kaupallisissa suhteissaan lasin maahantuojien kanssa. Lisäksi kantaja väittää, että
4 mm:n lasia ei voida korvata muunpaksuisella floutlasilla.
- 67.
- Tältä osin on todettava, että kantaja ei ole näyttänyt, että maahantuojien
Pilkingtonin tuotteille antama mahdollinen etusija ei olisi ilmaus niiden
taloudellisista intresseistä tai sopimusvapauden käyttämisestä. Näin ollen tällaisen
etusijan ei voida tulkita olevan aihetodiste tarjonnan rakenteen muuttumisesta
markkinoilla. Tämän jälkeen on todettava, että irlantilaisten yhtiöiden antamista
vastauksista, joita kantaja ei ole riitauttanut, ilmenee, että brittiläistä kokoa olevan
4 mm:n floutlasin myynti Irlannissa vastaa noin 27:ää prosenttia markkinoista.
Vaikka myönnettäisiinkin, että Pilkingtonilla on lähes monopoliasema brittiläistä
kokoa olevan 4 mm:n floutlasin osalta, tämä prosenttiosuus ei ole selvästikään
sellaisenaan riittävä, jotta voitaisiin katsoa kantajan tavoin, että Pilkington hallitsee
suurinta osaa 4 mm:n floutlasin myynnistä Irlannissa. Itse asiassa noin 73 prosenttia
tämän tuotteen kysynnästä muodostuu mannermaista kokoa olevan lasin ostoista,
joihin Pilkington ei pysty vaikuttamaan.
- 68.
- Komissio on esittänyt kanteen kohteena olevan päätöksen 18 kohdassa, että
4 mm:n lasin valmistus on teknisesti käytännöllisesti katsoen samanlaista kuin
muunpaksuisen lasin valmistus ja että lasinvalmistajat voivat nopeasti muuttaa
tuotantoaan ilman kohtuuttomia kustannuksia. Tältä osin on huomattava, että se,
että yksi Pilkingtonin neljästä tuotantopaikasta on erikoistunut tietyntyyppisen lasin
valmistukseen, ei merkitse sitä, että lasin tekniset valmistusmenetelmät olisivat
erilaisia, eikä se osoita, että taloudellinen toimija, jolla on ainoastaan yksi
tuotantopaikka, ei pystyisi muuttamaan nopeasti tuotantoaan, joten myöskään
kantajan väitettä, joka perustuu 4 mm:n lasin ja muunpaksuisen lasin tarjonnan
jouston puuttumiseen, ei voida hyväksyä.
- 69.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo siten, että kantaja ei ole näyttänyt,
että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan kanteen kohteena
olevan päätöksen 19 kohdassa, että relevantteina tuotemarkkinoina ovat
kaikenpaksuisen lasin markkinat. Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei voi hyväksyä kyseistä väitettä.
- 70.
- Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Viides kanneperuste, joka koskee maantieteellisiä markkinoita koskevaa ilmeistä
arviointivirhettä
Asianosaisten väitteet
- 71.
- Kantaja korostaa, että vaikka komissio myöntääkin, että Irlannin
floutlasimarkkinoiden tietyt erityispiirteet poikkeavat Manner-Euroopan
markkinoista (toisin sanoen tuotantolaitteiden puuttuminen ja se, että floutlasi
kuljetetaan meriteitse), se on kanteen kohteena olevan päätöksen 23 kohdassa
katsonut, että lasin kuljetuskustannusten ja hintatason analyysi yhteisön eri alueilla
johtaa päätelmään, jonka mukaan relevantteina maantieteellisinä markkinoina oli
yhteisö tai yhteisön pohjoinen osa. Komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen,
sillä sen olisi pitänyt katsoa, että relevantteina maantieteellisinä markkinoina oli
Irlanti tai Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.
- 72.
- Se esittää lähinnä kolme väitettä kanteen kohteena olevassa päätöksessä
hyväksyttyä maantieteellisten markkinoiden määritelmää vastaan.
- Ensimmäinen väite
- 73.
- Komission relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä soveltama
kriteeri ei sovi yhteen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 27/76, United Brands
vastaan komissio, 14.2.1978 antaman tuomion (Kok. 1978, s. 207) kanssa. Sen
sijaan, että se määritteli lasimarkkinat ottamalla huomioon vain
kuljetuskustannukset Irlantiin, sen olisi pitänyt määritellä se alue, jolla kyseisen
tuotteen muut objektiiviset kilpailuedellytykset ovat samankaltaisia kaikille
taloudellisille toimijoille: tämän kriteerin soveltamisen olisi pitänyt johtaa siihen
johtopäätökseen, että relevantteina maantieteellisinä markkinoina oli Irlanti (tai
Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta). Irlannin määritteleminen relevanteiksi
maantieteellisiksi markkinoiksi saa tukea siitä, että tässä maassa Manner-Euroopan
vientiyrityksillä ei ole minkäänlaista merkitystä kilpailtaessa 4 mm:n floutlasin
myynnistä, koska niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on noin 16 prosenttia, kun
taas Pilkingtonin markkinaosuus on 84 prosenttia.
- Toinen väite
- 74.
- Komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että kahden Pohjois-Euroopan tuottajan kuljetuskustannukset Irlantiin olivat noin 7-8 prosenttiakorkeammat kuin Pilkingtonin kuljetuskustannukset, kun taas yhdellä Euroopan
tämän alueen tuottajalla oli Pilkingtonia alhaisemmat kustannukset samasta
kuljetuksesta. Sen komissiolle 24.5.1994 osoittamaan kirjeeseen sisältyvästä
analyysistä ilmenee, että mannermaisten tuottajien Irlantiin suorittamien meri- ja
maakuljetusten kustannukset ovat todellisuudessa paljon korkeammat kuin
Pilkingtonin kustannukset: mannermaisen tuottajan valmistamaa lasia on
kuljetettava paljon pidempi matka maanteitse ja laivalla, eikä sen osalta saada
sellaisia huomattavia alennuksia maa- ja merikuljetuksista, joita Pilkington voisi
saada.
- 75.
- Tämän analyysin perustana oleva näkemys on sopusoinnussa komission joissakin
päätöksissään omaksuman näkemyksen kanssa (yrityskeskittymän soveltuvuudesta
yhteismarkkinoille 21 päivänä joulukuuta 1993 tehty komission päätös 94/359/EY
(Asia IV/M.358 - Pilkington-Techint/SIV) (EYVL 1994, L 158, s. 24; jäljempänä
Pilkington-Techint/SIV-päätös), jossa hiomattoman floutlasin katsottiin olevan
massiivinen ja raskas tuote, jonka kuljetus pitkillä matkoilla on kallista; ETY:n
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta 7 päivänä joulukuuta 1988
tehty komission päätös 89/93/ETY (IV/31.906 - Laakalasi) (EYVL 1989, L 33,
s. 44; jäljempänä laakalasipäätös), jossa tuotantolaitosten maantieteellistä sijaintia
pidettiin laakalasin kuljetuksen kannalta elintärkeänä tekijänä; ETY:n
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta 5 päivänä joulukuuta 1988
tehty komission päätös 89/22/ETY (IV/31.900 - BPB Industries plc) (EYVL 1989,
L 10, s. 50; jäljempänä BPB-päätös), jossa kuljetuskustannusten ja tuotantolaitosten
sijoittamisesta markkinoiden läheisyyteen saatavien etuuksien vuoksi pidettiin
mahdottomana pyrkiä kannattavalla tavalla brittiläisille tai irlantilaisille markkinoille
ulkomailta käsin laajassa mittakaavassa ja pitkien ajanjaksojen aikana).
- 76.
- Lisäksi kuljetuskustannusten merkityksen relevantteja maantieteellisiä markkinoita
määritettäessä vahvistavat irlantilaisten yritysten vastaukset, joista ilmenee, että
Dublinin alueelle (lähelle Pilkingtonin tehdasta) tai Dublinista hyvien tieyhteyksien
päässä oleville paikkakunnille (Galwayn kaupunki) sijoittautuneet lasiyhtiöt
hankkivat tavaraa lähes yksinomaan Pilkingtonilta (98 prosenttia), kun taas
kauempana toimivat (Tipperaryn, Limerickin ja Wexfordin kaupunkeihin
sijoittautuneet) yritykset ostavat tältä pienempiä määriä (77, 62 ja 66 prosenttia).
- Kolmas väite
- 77.
- Yhdistyneestä kuningaskunnasta muihin jäsenvaltioiden vietävän 4 mm:n floutlasin
fob-hintojen (hinnat vapaasti aluksessa) ja cif-hintojen (kulut, vakuutus ja rahti
maksettuina) analyysi vuosina 1990-1992 osoittaa, että Irlannin markkinoilla ei ole
yhteisiä piirteitä muiden eurooppalaisten markkinoiden kanssa ja että ne
muodostavat erilliset markkinat; tämän analyysin mukaan cif-hintojen keskiarvo
kyseisenä ajankohtana Irlantiin oli 470 ecua tonnilta; Pohjois-Euroopan maihin
(Saksa, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg) se vaihteli 500 ja 540 ecun välillä
tonnilta ja Etelä-Euroopan maihin (Ranska, Italia, Portugali, Espanja ja Kreikka)se vaihteli 330 ja 430 ecun välillä tonnilta; toisaalta fob-hintojen keskiarvo kyseisenä
ajankohtana Irlantiin oli 370 ecua tonnilta, Pohjois-Euroopan maihin se vaihteli 300
ja 330 ecun välillä tonnilta ja Etelä-Euroopan maihin 300 ja 370 ecun välillä
tonnilta.
Komission väitteet
- Ensimmäinen väite
- 78.
- Komissio kiistää jättäneensä soveltamatta yhteisöjen tuomioistuimen edellä
mainitussa asiassa United Brands vastaan komissio antamassa tuomiossa
vahvistamaa kriteeriä ja huomauttaa katsoneensa kanteen kohteena olevan
päätöksen 24 kohdassa, että määräävän markkina-aseman olemassaolo on
määriteltävä alueella, jolla tuotteen objektiivisten kilpailuedellytysten on oltava
samankaltaisia kaikille taloudellisille toimijoille: tämän kriteerin perusteella se on
todennut, että kuljetuskustannukset eivät eristäneet Irlantia mannermaan
markkinoista.
- Toinen väite
- 79.
- Se katsoo, että sen kuljetuskustannusten analyysistä tekemät johtopäätökset ovat
oikeita; se on todennut asianomaisten tuottajien asetuksen N:o 17 11 artiklaan
perustuviin komission kirjeisiin antamiin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella,
että tietyn Pohjois-Euroopan tuottajan kustannukset olivat hieman alhaisemmat
kuin Pilkingtonin kustannukset, kun taas kahdella muulla tuottajalla oli
kustannuksia, jotka ylittivät enintään vain 7-8 prosentilla Pilkingtonin kustannukset
lastin arvoon suhteutettuna. Se on myös todennut, että Etelä-Euroopan tuottajilla
oli huomattavasti lastin arvoa korkeammat kustannukset. Ottaen huomioon, että
erään valmistajan lisäkustannukset kuljetuksesta sen kansallisten markkinoiden
rajoille olivat 10 prosentin luokkaa tuotteen arvosta, se on päätellyt, että Pohjois-Euroopan tuottajien kuljetuskustannukset Irlantiin olivat niissä rajoissa, jotka ne
hyväksyivät kansallisilla markkinoillaan. Lisäksi se toteaa, ettei kantaja ole esittänyt
todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että useille puolueettomille yrityksille
asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla osoitettuun kirjeeseen annetuista vastauksista
saadut tiedot olisivat virheellisiä, ja ilmoittaa, ettei se ole vakuuttunut sille
saapuneiden tietojen epäluotettavuudesta.
- Kolmas väite
- 80.
- Komissio huomauttaa, että hintatiedot, joiden perusteella se teki kanteen kohteena
olevan päätöksen, on saatu suoraan tuottajilta, kun taas kantajan ilmoittamat eri
luvut ovat kiistanalaisia. Tutkinnan aikana komissio sai yksityiskohtaisen erittelyn
Pilkingtonin hinnoista, eikä niillä ollut mitään yhteyttä kantajan esittämiin hintoihin.
Ajanjakson 1990-1992 aikana Pilkingtonin soveltama keskimääräinen hinta
Irlannissa oli hyvin lähellä kussakin Pohjois-Euroopan maassa sovellettua hintaa.
Se lisää, että kantajan käyttämät fob- ja cif-hinnat eivät ole luotettavaa näyttöä.Lyhenne fob viittaa tuotteen hintaan aluksella eikä sisällä myöhempiä
kuljetuskustannuksia, kun taas floutlasia myydään perillä suoritettavan hinnan
perusteella, jolloin tuottaja vastaa kuljetuskustannuksista. Cif-luvut eivät ilmaise
todellisia markkinahintoja, koska niissä ei oteta huomioon annettuja alennuksia.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Ensimmäinen väite
- 81.
- Yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa United Brands vastaan
komissio antamassaan tuomiossa, että kilpailumahdollisuuksia on
perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta tarkasteltava kyseisen tuotteen
ominaisuuksien kannalta ja sellaisen määrätyn maantieteellisen alueen suhteen, jolla
tuotetta pidetään kaupan ja jossa kilpailuedellytykset ovat riittävän homogeeniset,
jotta asianomaisen yrityksen taloudellista valtaa voitaisiin arvioida (11 kohta).
Samassa tuomiossa, tarkistaakseen kilpailuedellytysten riittävän homogeenisyyden,
yhteisöjen tuomioistuin viittasi lähinnä kuljetuskustannuksiin ja katsoi, että jos nämä
kustannukset eivät muodosta estettä tuotteiden jälleenmyynnille, ne ovat
relevantteja markkinoita yhtenäistäviä tekijöitä (edellä mainittu asia United Brands
v. komissio, tuomion 55 ja 56 kohta).
- 82.
- Tästä seuraa, että nyt esillä olevassa asiassa relevanttien maantieteellisten
markkinoiden määrittely on erityisesti mannermaisten tuottajien lasin
kuljetuskustannukset huomioon ottaen perusteltu. Lisäksi on todettava, että
määritelläkseen Euroopan markkinoiden kilpailuedellytykset komissio on kanteen
kohteena olevassa päätöksessä paitsi tutkinut edellä mainittuja kustannuksia, myös
tarkistanut, että mannermaisten tuottajien Irlantiin viemä määrä oli vuosien 1988
ja 1994 välillä noin kolmannes kyseisessä maassa kysytyn floutlasin määrästä, että
viiden tärkeimmän mannermaisen tuottajan soveltamien hintojen erot Irlannissa ja
viidessä muussa Euroopan maassa eivät osoittaneet erillisten markkinoiden
olemassaoloa ja että Irlannin markkinoille tulolle ei ollut teknisiä tai normatiivisia
esteitä. On vielä todettava, että vaikka kantaja kiistää edellä mainitussa asiassa
United Brands vastaan komissio annetusta tuomiosta ilmenevien kriteerien
asianmukaisen soveltamisen, se ei ole ilmoittanut, miten niitä olisi sovellettava sen
sijaan, jotta maantieteelliset markkinat rajattaisiin ottaen huomioon
kuljetuskustannusten vaikutus kilpailuedellytyksiin.
- 83.
- Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen väite on hylättävä.
- Toinen väite
- 84.
- Sen väitteen osalta, joka koskee komission kuljetuskustannuksista tekemän
analyysin oikeellisuutta, on todettava, että siinä otetaan huomioon alan yritysten
Pilkington-Techint/SIV:n yrityskeskittymää koskevan tutkinnan yhteydessä
toimittamat tiedot ja tämän tutkinnan seurauksena tehty päätös. Kyseisessäpäätöksessä komissio huomauttaa seuraavaa: 1) noin 80-90 prosenttia yhden
tehtaan lasintuotannosta myydään 500 kilometrin säteellä; tämä etäisyys ylittyy
toisinaan ja voi olla jopa 1 000 kilometriä, jonka jälkeen kuljetuskustannuksista
tulee liian korkeita, eli ne eivät ole kilpailukykyisiä; 2) yksi lasintuottajayritys
kilpailee 500 kilometrin säteelle ulottuvalla luonnollisella toimitusalueellaan niiden
muiden yritysten kanssa, joiden toimitusalueet menevät sen kanssa päällekkäin; 3)
koska kullakin näistä viimeksi mainituista yrityksistä on oma ulompi
toimitussäteensä, yrityksen kilpailu sen säteellä toimivien yritysten kanssa pyrkii
ulottumaan näiden luonnollisille toimitusalueille; 4) tämän vuoksi on
tarkoituksenmukaista arvioida yhteisöä kokonaisuudessaan relevantteina
maantieteellisinä markkinoina.
- 85.
- Aluksi on tutkittava, etteivät komission kanteen kohteena olevassa päätöksessä
esittämät perustelut relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelystä ole
ristiriitaisia, sillä suullisessa käsittelyssä ilmeni, että komissio viittasi kanteen
kohteena olevan päätöksen useissa kohdissa Pilkington-Techint/SIV-päätökseensä,
jonka 16 kohta näyttää olevan ristiriidassa kanteen kohteena olevan päätöksen
33 kohdan kanssa. Tältä osin on huomattava, että päätöksen perusteluihin sisältyvä
ristiriita merkitsee perustamissopimuksen 190 artiklaan perustuvan velvoitteen
noudattamatta jättämistä ja vaikuttaa päätöksen pätevyyteen, jos näytetään, että
tämän ristiriidan vuoksi päätöksen adressaatti ei voi kokonaan tai osittain tietää
päätöksen todellisia perusteluja ja että tämän vuoksi päätöksen päätösosalta
puuttuu oikeudellinen perusta (ks. mm. asia T-5/93, Tremblay ym. v. komissio,
tuomio 24.1.1995, Kok. 1995, s. II-185, 42 kohta).
- 86.
- Komissio toteaa Pilkington-Techint/SIV-päätöksensä perusteluosan 16 kohdassa,
että hiomaton floutlasi on raskas ja massiivinen tuote, jonka kuljettaminen pitkiä
matkoja on kallista (siten esimerkiksi kuljetuskustannukset kuorma-autolla ovat
7,5-10 prosenttia myyntihinnasta 500 kilometrin matkalla). Komissio katsoo
kanteen kohteena olevan päätöksen 33 kohdassa, että kuljetuskustannukset sen
luonnollisen toimitusalueen (domestic market) rajoille ylittävät tehtaan
läheisyydessä aiheutuvat kustannukset noin 10 prosentilla tuotteen arvosta.
- 87.
- Näiden kahden päätöksen huolellisen tarkastelun jälkeen on huomattava
ensinnäkin, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä viitataan Pilkington-Techint
SIV-päätökseen vetoamatta erityisesti sen perusteluosan 16 kohdassa suluissa
mainittuihin prosenttiosuuksiin, ja toiseksi, että kyseisessä perusteluosan
16 kohdassa mainitut prosenttiosuudet on ilmoitettu esimerkkeinä ja niiden
merkitys on otettu huomioon komission samassa päätöksessä tekemissä
johtopäätöksissä, jotka vastaavat täysin sen kanteen kohteena olevassa päätöksessä
tekemiä johtopäätöksiä, joiden mukaan relevantteina maantieteellisinä markkinoina
on tarkoituksenmukaista pitää yhteisöä kokonaisuudessaan, ja kolmanneksi, että
Pilkington-Techint/SIV-päätökseen sisältyvän relevanttien maantieteellisten
markkinoiden määrittelyn todelliset perustelut löytyvät tämän perusteluosan
16 kohdan toisesta alakohdasta, jossa täsmennetään, että ottaen huomioon eri
tehtaiden hajanainen sijainti ja se, että luonnolliset toimitusalueet ovat useinpäällekkäisiä siten, että vaikutukset voivat välittyä yhden piirin alueelta toiselle,
relevantteina maantieteellisinä markkinoina on tarkoituksenmukaista pitää yhteisöä
kokonaisuudessaan.
- 88.
- On todettava, ettei komissio ole toiminut ristiriitaisesti yhtäältä rajoittaessaan
Pilkington-Techint/SIV-päätöksessään relevantit maantieteelliset markkinat
nojautuen ennen kaikkea floutlasin tietyn tuotantolaitoksen luonnollisen
maantieteellisen toimitusalueen käsitteeseen, jota kuvaavat samankeskiset ympyrät,
joiden säteen määrittelevät kuljetuskustannukset, ja toisaalta päätyessään kanteen
kohteena olevassa päätöksessä samaan markkinoiden rajaamiseen todettuaan, että
yhden tuottajan hyväksyttävät kuljetuskustannukset sen tehtaan luonnollisella
toimitusalueella ylittävät noin 10 prosentilla tuotteen arvosta ne kustannukset, joita
sille aiheutuu kyseisen tehtaan lähialueella. Luonnollisen toimitusalueen ja tehtaan
lähialueen käsitteet, joiden perusteella komissio on katsonut, etteivät
kuljetuskustannukset ylittäneet 10:tä prosenttia, ovat johdonmukaisia. Näiden
kahden käsitteen avulla voidaan määrittää yrityksen relevantit maantieteelliset
markkinat kuljetuskustannusten perusteella mittaamalla näiden markkinoiden
ulottuvuus, ei yrityksen tehtaalta käsin, vaan sen luonnollisen toimitusalueen tai
läheisyydessä olevan alueen määrittävän, sitä ympäröivän ympyrän tai usean
ympyrän useasta kehäpisteestä lähtien.
- 89.
- Tästä seuraa, että toisin kuin suullisessa käsittelyssä näytti ilmenevän, kanteen
kohteena oleva päätös ei ole ristiriitainen siltä osin kuin sen 33 kohdassa viitataan
Pilkington- Techint/SIV-päätökseen.
- 90.
- Kantaja ei puolestaan kiistä sinänsä komission luonnollisen toimitusalueen
(domestic market) määrittämiseksi käyttämiä kriteerejä, joihin kanteen kohteena
oleva päätös perustuu. Väittäessään komission tehneen ilmeisen arviointivirheen
relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä kantaja riitauttaa
ainoastaan niiden lasintuottajien vastausten luotettavuuden, joihin kyseinen arviointi
perustuu.
- 91.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että asetuksen N:o 17
11 artiklan nojalla kuulluille kolmansille yrityksille voidaan määrätä seuraamuksia
virheellisten tietojen perusteella, minkä vuoksi niiden ei voida pääsääntöisesti
katsoa toimittavan muita kuin täsmällisiä ja luotettavia tietoja, jollei vastakkaista
näyttöä esitetä. Kantaja ei voi yrittää kieltää näissä vastauksissa annettujen tietojen
arvoa viittaamalla pelkästään kuljetuskustannusten analyysiin, jonka se esitti
hallinnollisen menettelyn aikana 24.5.1994 päivätyssä kirjeessään ja jota komissio
ei hyväksynyt kanteen kohteena olevassa päätöksessä.
- 92.
- Kantaja viittaa 24.5.1994 päivätyssä kirjeessään Dublin Port and Doks Boardin
Dublin City University Schoolilta pyytämään selvitykseen (jäljempänä Dublin Port
Report) Dublinin sataman kuljetuskustannuksista. Pilkingtonin saamien
kuljetuskustannuksia koskevien etuuksien osalta kantaja vetoaa tietoihin, jotka eivätviittaa nimenomaisesti Pilkingtoniin, vaan jotka ainoastaan yhdistetään Pilkingtonin
oletettuun taloudelliseen toimintaan. Esimerkiksi kirjeensä sivulla 4 se väittää
seuraavaa: [Pilkingtonin] ei tarvitse turvautua yksityisiin aluksiin, ja se käyttää näin
ollen niitä, joista aiheutuu vähiten kustannuksia. Dublinin satamakirjojen mukaan
(s. 172-173) määrän tai taattujen toimituserien perusteella voidaan myöntää
15-18 prosentin suuruinen alennus. Koska Pilkington tuo maahan suuria määriä
Irlannin markkinoille tarkoitettua lasia (ja sillä on toimipaikka Dublinissa), se voi
saada kaikkein suurimmat alennukset. Toisaalta 18 prosentin alennus myönnetään
päiväkuljetuksista, kun taas 15 prosenttia on korkein yökuljetuksista myönnettävä
alennus. Liverpoolin läheisyyden vuoksi Pilkington voi saada suurimman alennuksen
eli 18 prosenttia. Kish katsoo, että Pilkington voi lähettää jopa 40 erää viikossa ja
on etuoikeutetun asiakkaan asemassa maksaessaan alhaisimpia maksuja erityisesti,
jos tila on varattu kokonaisuudessaan. Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt tässä
kirjeessään tarkkoja lukuja mannermaisista kuljetuskustannuksista. Edelleen tämän
kirjeen sivulla 4 se toteaa seuraavaa: Dublinin satamakirjoista ei ilmene 20
olemassaolevan avoimen kontin prosenttiosuutta, mutta se on varmasti hyvin
alhainen, koska ainoastaan kahdella merilinjalla käytetään tätä erityistä
kuljetustapaa - - .
- 93.
- Kantajan väite, joka perustuu irlantilaisten lasiyhtiöiden vastauksista ilmenevään
kuljetuskustannusten merkitykseen, ei osoita riittävällä tavalla, että relevantit
maantieteelliset markkinat muodostuisivat ainoastaan Irlannin alueesta. Se, että
Dublinin ja Galwayn alueella toimivat lasiyhtiöt hankkivat lähes kaiken
tarvitsemansa tavaran Pilkingtonilta, osoittaa ainoastaan sen, että
kuljetuskustannusten kannalta viimeksi mainitulla on kilpailuetu tehtaansa
maantieteellisellä lähialueella, mutta tällaisen edun on katsottavan olevan tavallista
suurimmassa osassa markkinoita. Lisäksi, kuten kantaja itsekin toteaa, useat muut
irlantilaiset yhtiöt ostavat huomattavia määriä lasia mannermaisilta tuottajilta. Tältä
osin on todettava, että Limerickissa toimiva yhtiö, joka sijaitsee Dubliniin nähden
vastaavalla etäisyydellä kuin Galway, ostaa Pilkingtonilta ainoastaan 62 prosenttia
tarvitsemastaan lasista. On siis selvää, että irlantilaisten yhtiöiden vastauksiin
perustuvista lasin maahantuontitiedoista ei voida päätellä, kuten kantaja tekee, että
Irlannin markkinat olisivat Pohjois-Euroopan markkinoista erilliset markkinat.
- 94.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lopuksi, että kantajan väitteille ei
saada mitään tukea sen esiin tuomista päätöksistä. Ensinnäkin on huomattava, että
vaikka laakalasipäätöksen perusteluosan 77 kohdasta ilmenee, että lasin
kuljetuskustannus on hyvin tärkeä tekijä kansallisten rajojen ulkopuolelle
suuntautuvassa myynnissä ja että vientiin tarkoitettu tuotannon osa on pienempi
kuin kotimarkkinoille tarkoitettu osa, tämä ei merkitse sitä, että kanteen kohteena
olevassa päätöksessä esitetty kustannusanalyysi olisi virheellinen. Toiseksi
kipsilevymarkkinoiden tilanne BPB-päätökseen johtaneessa tapauksessa poikkesi
täysin floutlasimarkkinoiden tilanteesta. Kyseisestä päätöksestä ilmenee, että nyt
esillä olevasta asiasta poiketen BPB Industries -yhtiöllä, jonka väitettiin käyttäneen
väärin määräävää markkina-asemaansa, oli Irlannissa kansallisille markkinoille
tavaraa toimittava tehdas ja Isossa-Britanniassa toimiva tehdas, joka ei vienyttavaraa Irlantiin. Tältä osin komissio totesi, että Isossa-Britanniassa sijainneen
tehtaan hinnat eivät olleet kilpailukykyisiä Irlannin tehtaan hintoihin nähden (ks.
BPB-päätöksen perusteluosan 21 kohta). Komissio katsoi, että Iso-Britannia ja
Irlanti muodostivat relevantit maantieteelliset markkinat, koska nämä maat olivat
ainoat yhteisön alueet, joilla BPB [oli] sekä ainoa tuottaja että lähes
monopoliaseman omaava yhtiö kipsilevyjen toimituksessa (BPB-päätöksen
perusteluosan 24 kohta). Se määritteli siten maantieteelliset markkinat täysin eri
tekijöiden perusteella kuin kantaja on tuonut esiin nyt esillä olevassa asiassa.
- 95.
- Edellä esitetystä seuraa, että toinen väite on hylättävä.
- Kolmas väite
- 96.
- Yhdistyneestä kuningaskunnasta muihin yhteisön maihin myydyn 4 mm:n floutlasin
fob- ja cif-hintojen eroista tehdyn analyysin osalta ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, ettei tällainen analyysi muuta komission kanteen kohteena
olevassa päätöksessä niistä tekemiä johtopäätöksiä.
- 97.
- Fob-hintojen osalta on todettava, että kuten komissio on korostanut, ne vastaavat
tuotteen hintaa aluksella eivätkä sisällä myöhempiä kuljetuskustannuksia, jotka
tulevat tämänkaltaisilla markkinoilla tavallisesti tuottajan vastattaviksi; näin ollen
näistä hinnoista ei voida katsoa saatavan asianmukaista tietoa todellisista
markkinahinnoista.
- 98.
- Sitä vastoin cif-hinnat, jotka käsittävät tuotanto-, vakuutus- ja kaikenkaltaiset
kuljetuskustannukset, voidaan ottaa huomioon määritettäessä todellisia
markkinahintoja. On kuitenkin todettava, että kantajan esittämät tiedot eivät tue
sen väitettä, jonka mukaan relevantteina maantieteellisinä markkinoina olisi Irlanti.
Näistä tiedoista ilmenee, että Irlannissa sovellettujen keskimääräisten hintojen ja
Alankomaissa sovellettujen keskimääräisten hintojen ero (470/500 eli 30 ecua
tonnilta) on alempi kuin Alankomaissa sovellettujen keskimääräisten hintojen ero
Saksassa, Belgiassa tai Luxemburgissa sovellettuihin hintoihin (500/540 eli 40 ecua
tonnilta). Tällaista väitettä arvioitaessa olisi päädyttävä siihen, että Irlanti kuuluu
samoille maantieteellisille markkinoille kuin Alankomaat, eikä siihen, kuten kantaja
väittää, että Irlanti muodostaisi muuhun Pohjois-Eurooppaan nähden erilliset
markkinat.
- 99.
- Edellä esitetyn perusteella tämä kolmas väite on hylättävä.
- 100.
- Tästä seuraa myös, että viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
- 101.
- Tämän vuoksi kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 102.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kantajan hävittyä asian ja
vastaajan vaadittua oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kantaja on velvoitettava
korvaamaan ne.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Moura RamosTiili
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 30.3.2000.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
neljännen jaoston puheenjohtaja